Korreloi tottakai, mutta väitän että pelaajan on helpompi tunnistaa onko hän esimerkiksi pallollinen pelaaja verrattuna siihen, että pitäisi tietää miten reagoida siitä tilanteessa :)
Mutta allekirjoitan viestisi.
Kyllähän nuo kaksi korreloivat voimakkaasti.
Mitähän tässä yritetään sanoa? Kyseessähän oli alunperin typerä viesti, jossa todettiin, jossa todettiin puolivillaisesti lasten kehittämisestä, että on parempi mellestää vapaasti kentällä ilman pelikirjaa. Ja tämä olisi parempi yksilön kehitykselle. Joku voisi kertoa sellaisen "pelikirja" taidon, joka ei ole yksilötaito?Mitä yritän sanoa on se, mitä täällä on jo todettukin: yksilökehityksen ehdoilla tuotettu pelaaja kyllä saadaan sopeutumaan pelikirjaan.
Jos pystyn, vastaan huomenna. Nyt Jokerit + U20 + Premier + NHL :)
Mitähän tässä yritetään sanoa? Kyseessähän oli alunperin typerä viesti, jossa todettiin, jossa todettiin puolivillaisesti lasten kehittämisestä, että on parempi mellestää vapaasti kentällä ilman pelikirjaa. Ja tämä olisi parempi yksilön kehitykselle. Joku voisi kertoa sellaisen "pelikirja" taidon, joka ei ole yksilötaito?
Yksilö pitäisi olla kaikilla keskiössä ja niin se on tietenkin Barcelonassakin, mutta tiki takaan kuuluu myös rakenteen ja muodon säilyttäminen eli pitää tulkita, tunnistaa ja lukea peliä koko ajan pallollisena sekä pallottomana.
Pelikirja kertoo pelaajalle, miten hänen tulee toimia erilaisissa tilanteissa. Pelaajalla on erilaisia vaihtoehtoja, joista hän valitsee tilanteeseen parhaiten sopivan ratkaisun. E- tai D-junioreissa ei tällaista pelikirjaa tarvita, pelaajat saavat mellastaa vapaasti ja tehdä ratkaisunsa itsenäisesti. Jokainen jääkiekon parissa toimiva varmasti ymmärtää, että pelin lainalaisuuksien opettaminen aloitetaan pienestä pitäen.
Koska tämä on Sihvosta käsittelevä ketju, haen vastauksen ja itse asiassa vastauksia sitä kautta ilman että nostan oman näkemykseni esille ennen loppua..
Vastasit osittain, mutta yhä edelleen kiinnostaisi kuulla - keneltä vaan nimimerkiltä - saavatko ruotsalaiset junnut enemmän vastuutaa kärkiketjuissa Ruotsissa verrattuna suomalaisiin. Vai miksi me tuotetaan "kolmos-nelosketjun miehiä"?
"Pelotellaanko" me liikaa junnuja, kun heitä pakotetaan pelaamaan nollanollaa pienellä peliajalla?
Suomessa usein kuitenkin pelikirja toimii välineenä millä voitettaisiin pelejä, eikä niinkään välineenä mikä opettaisi peliä. Eli tärkeää olisi kokoajan sen rinnalla mitä tehdään kulkea kysymys "miksi?". Ja tämän vielä pelaajille itselleen tärkeänä asiana.
Joku kyseli Ruotsin ohjelmasta...
Missään ei sanota, että pelikirjan pitää kertoa miten pelaajien pitää toimia erilaisissa tilanteissa ja pelin lainalaisuudet vs pelikirja saivartelu on naurettavaa. Argumentti perustuu taas tyhjän päiväiseen oletukseen pelikirjan rajoittavuudesta. Meillä junnujen pelikirja sanoo esim. kiekolliselle ensimmäiseksi ohjeeksi - ensin liikkeelle, sitten pää ylös ja joko itse tai syötä. Toki kiekottomat tietävät myös suunnilleen, että mistä sitä vapaata paikkaa voisi hakea.
Pelikirja voiton välineenä on tosiaan mahdollista ja harmillisen yleistä. Pääosin kuitenkin tänä päivänä nuorten ja lasten jääkiekossa valmentajatkin ymmärtävät kehittää yksilöä, tätä tulee joka tuutista koko ajan.
Missään ei sanota, että pelikirjan pitää kertoa miten pelaajien pitää toimia erilaisissa tilanteissa ja pelin lainalaisuudet vs pelikirja saivartelu on naurettavaa. Argumentti perustuu taas tyhjän päiväiseen oletukseen pelikirjan rajoittavuudesta. Meillä junnujen pelikirja sanoo esim. kiekolliselle ensimmäiseksi ohjeeksi - ensin liikkeelle, sitten pää ylös ja joko itse tai syötä. Toki kiekottomat tietävät myös suunnilleen, että mistä sitä vapaata paikkaa voisi hakea.
Tuo Ruotsin malli ja se mitä siitä kirjoitit tuo kyllä mieleen sen mikä pelikirjojen todellinen merkitys on: ne ovat hyvin toissijaisia toimintakulttuuriin verrattuna. Suomessa tämä pitäisi ymmärtää erityisen hyvin kun täällä ei ole massoja jotka kompensoisivat muun osaamiseen puuttumista.
Itse ainakin olen nyt ~10-vuoden valmennuksen jälkeen huomannut kuinka erilaisia asioita se pelikirja voi tarkoittaa eri henkilöille/seuroille/joukkueille jne. Eli kyllä se joskus on hyvinkin rajoittavaa. En siis oleta mitään, vaan omaan kyllä melkoisen kattavan valmennuskokemuksen junioripuolelta, tosin toisen lajin parista, kuten sanoinkin. Samaan aikaan kuitenkin tunnen ja tiedän useita valmentajia jääkiekon puolelta sekä olen seurannut junioreiden pelejä jääkiekon puolella. Ja näissäkään ei kokemukset eroa omistani tämän suhteen. Joten turha lähteä tuohon "tyhjänpäiväistä oletusta".
Argumentti oli jonkun muun kuin sinun ja juuri kirjoittamastasi syystä se on tyhjän päiväinen oletus. Pelikirja voi tukea yksilöä tai olla tukematta ja sillä on iso merkitys, kun juniorit pelaavat vaikka 50 peliä kauden aikana. Keskustelua ei voi kuitenkaan käydä siltä pohjalta, että joku tempaisee tuulesta väitteen pelikirjan yleisestä rajoittavuudesta juniorien kehitykselle.
Olemme käyneet samaa keskustelua aiemminkin ja olimme silloin ainakin suunnilleen samaa mieltä (tai minä olin ainakin).
Lisäisin vielä, että Suomen osalta ei ole enää kyse toimintaympäristöstä, vaan näin yksityiskohtaisten peli periaatteiden osalta ei voi puhua muusta, kuin pelikirjasta.
...
No, tämä ei nyt ole suoraan tämän ketjun asiaa enkä minä itse näe pelikirjaa minään mörkönä sinänsä. Mutta jos pelikirjasta tehdään pelastus ja sitä vielä tuetaan Barcelonan junnuissakin tehdään näin - tyylin yliampuvilla vertauskuvilla, niin se herättää itsessäni äkkiä kohtuu voimakkaan vastareaktion.
Ei Barca-vertaus ole naurettava, vaikka täällä ei samanlaisia taloudellisia tai lajikulttuurisia edellytyksiä olekaan.
Ei Barca-vertaus ole naurettava, vaikka täällä ei samanlaisia taloudellisia tai lajikulttuurisia edellytyksiä olekaan.
Kysehän on vaan siitä, että jos maailman tehokkaimmassa palaajahautomossa työstetään jo varhaisesta junnusta aina edustusjoukkueeseen asti samankaltaisia pelitapaan perustuvia harjoitteita, niin miksi ihmeessä täällä jotkut Ässä-fanit väittävät suorin polvin, että junnujen pitäisi antaa mellestää mielensä mukaan tai että pelikirjojen tuomisessa junnupeleihin ei ole mitään järkeä? .
Kysyin tätä jo aiemmin mutta kysyn uudelleen: onko tietoa minkälainen pelikirja on käytössä Barcelonassa (juniori-ikäisillä)
Koska tämä on Sihvosta käsittelevä ketju, haen vastauksen ja itse asiassa vastauksia sitä kautta ilman että nostan oman näkemykseni esille ennen loppua.
Sihvosen mukaan Suomessa tehdään virhe valitsemalla maajoukkueen pelitavaksi kanadalaistaustainen nopea kiekkokontrolli. Sihvonen toi asian ensimmäisen kerran nykyvalmentajiin liittyen esille Sochin olympialaisten aikaan, jolloin Westerlundin Suomi mm. pyyhki USA:n maanrakoon mitaliottelussa nopealla, lähes pystysuunnan jääkiekolla. Myös Kanadaa vastaan Suomi on pelasi Sochissa tuloksellisesti hyvin luopumalla vähintään osassa ottelua ns. meidän pellistä. Meidän pelin määritelmä on lavea, mutta oleellista on se, että varsinkin johtoasemassa peliä rytmitetään riittävästi viivelähtöjenkin avulla.
Sihvosen keskeinen teesi voidaan kolmeen osaan:
1. Kanadalainen versio nopeasta kiekkokontrollista näyttäytyi parhaimmillaan vuoden 2015 aikuisten MM-kisoissa Kanadan pyyhkiessä kaikilla muilla joukkueilla jäätä. Suomessa tämä johti siihen, että mm. Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen lähtivät kehittämään joukkueidensa (Jokerit/Erkka, U20/JJalonen) pelitapaa enemmän tai vähemmän Kanadan maajoukkueen pelaamisen suuntaiseksi. Jo aiemmin Westerlund oli hakenut hieman samaa mm. Sochissa, mutta nyt pelaamiseen tuotiin isompi osuus kiekkokontrollia. Sihvonen vastusti kehitystä Sochista alkaen. Toki hän on ollut pystysuunnan vastustaja aina.
2. Sihvonen otti Kanadan viime MM-kisojen pelaamiseen voimakkaasti kantaa heti MM-kisojen jälkeen todeten, että suurin virhe mitä Suomessa voidaan tehdä on luopua Meidän pelistä ja kulkea kohti (nyt nimettyä) nopeaa kiekkokontrollia koska suomalaispelaajien taitotaso ei siihen riitä. Helsingin U20 kisojen yhteydessä Sihvonen nosti saman asian esille blogeissaan pariinkin kertaan (tilanne 29.12. 2015).
3. Teoreettinen ydin teesissä on se, että kaikki pelin nopeuttamiseen tähtäävät toimet ovat jopa radikaalisti pois niistä peliä hidastavista toimista, jotka sitten sen jälkeen nopeuttavat pelaamista. Toisin sanoen, välillä pelaamisen vauhtia on syytä hidastaa, jotta hyökkäyspään pelinopeutta voidaan kasvattaa tai voisaan reagoida paremmin vastustajan kasvattamaan pelivauhtiin hidastamalla vastustajan pelinopeutta.
Yllä olevasta juonsin kysymyksen siitä, miten Ruotsi, joka ei pelaa Meidän peliä, pystyy voittamaan niin Olympialaisissa kuin MM-kisoissa ja samalla kehittämään huipputaitavia nuoria yksilöitä NHL:ään on saavuttanut asemansa. Eikä vain saavuttamaan, vaan etenemään vuosi toisensa perään jos mittarina käytetään huippupelaajien kehitystyötä (NHL; pelaajien määrä, rooli ja onnistumiset) sekä maajoukkueen menestystä verrattuna Suomeen. Tarkensin vielä kysymällä, mikä on pelaajien yksilöihin keskittyvän harjoittelun osuus Ruotsin onnistumisessa.
***
Sitten se oma näkemys. Pelitapojen osalta näen asian niin, että Suomen ei tule luopua Meidän pelistä, mutta Meidän peliä tulee uudistaa. Pelin rytmittäminen viivelähdöin ja optimaalisen hyökkäyspelinopeuden lisääminen välttämällä pystykiekkoa ja coast-to-coast pelaamista ovat Meidän pelin kulmakivet edelleen. Sen sijaan valmius nopeaan hyökkäykseen sekä laita-, kulma- ja päätypelit pitää kirjoittaa uusiksi.
Eihän Sihvonen sinänsä ole pystysuunnan kiekkokontrollia vastustanut. Hänen mielestään se ei vain sovi Suomelle, koska se vaatisi taitavammat yksilöt kun mitä on tarjolla. Kanada pystyy tällä pelaamaan, koska heidän pelaajat pystyvät käsittelemään kiekkoa ahtaammassa tilassa tarvittavalla taidolla ja tämä korostuu vielä pienessä kaukalossa.
Noin maajoukkuetasolla en osaa tuohon kantaa, mutta omaan silmääni Virtasen JYP pelaa aikalailla pystysuunnan kiekkokontrollia Liigassa ihan hyvällä menestyksellä, vaikka pelaajat eivät erityisen taitavia ole Liigan yleiseen tasoon nähden. Olisi ihan kiinnostavaa kuulla Sihvosen ajatuksia tuosta "PSKK":sta Liigan mittakaavassa. Nyt hän on avannut sitä vain maajoukkueen vinkkelistä.
Toimisiko muuten jääkiekossa barcamainen pelikirja eli tehkää hyökkäyspäässä mitä haluatte? Tämähän voisi olla meinaan lapsillekin parasta iloa.