Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Robin Big Snake]

Ei Barca-vertaus ole naurettava, vaikka täällä ei samanlaisia taloudellisia tai lajikulttuurisia edellytyksiä olekaan.

Toimisiko muuten jääkiekossa barcamainen pelikirja eli tehkää hyökkäyspäässä mitä haluatte? Tämähän voisi olla meinaan lapsillekin parasta iloa.

 

[LaTe_Show]

Kysehän on vaan siitä, että jos maailman tehokkaimmassa palaajahautomossa työstetään jo varhaisesta junnusta aina edustusjoukkueeseen asti samankaltaisia pelitapaan perustuvia harjoitteita, niin miksi ihmeessä täällä jotkut Ässä-fanit väittävät suorin polvin, että junnujen pitäisi antaa mellestää mielensä mukaan tai että pelikirjojen tuomisessa junnupeleihin ei ole mitään järkeä? .

Kysyin tätä jo aiemmin mutta kysyn uudelleen: onko tietoa minkälainen pelikirja on käytössä Barcelonassa (juniori-ikäisillä), ja entäs minkälainen/kuinka yksityskohtainen pelikirja tulisi mielestäsi olla käytössä E/D-ikäisillä (verrattuna vaikka A-B-aikuisiin)?

Lisäksi täällä puhutaan sujuvasti "junnuista" ikäänkuin se olisi yksi kokonainen massa, niin kiinnostaisi tietää miten tämä Barcan käyttämä pelikirja eroaa junnureiden eri ikäluokissa, ihan vaikka karkealla tasolla.

 

[Vellihousu]

Kysyin tätä jo aiemmin mutta kysyn uudelleen: onko tietoa minkälainen pelikirja on käytössä Barcelonassa (juniori-ikäisillä)

Karkeasti tiivistäen pelikirja on sama kuin edustuksellakin ja harjoittelu on sitten sen mukaista: syöttämistä, syöttöjen vastaanottamista, oikeaa liikkumista ennen ja jälkeen syöttöjen. Pelaajat valitaan Barcan junnuihin 6 - 8 vuotiaina sen mukaan miten heidän ominaisuutensa sopivat juuri Barcelonan pelikirjaan. Siitä, miten harjoittelu eroaa eri ikäluokissa, ei minulla ole tietoa, mutta perusfilosofia on ymmärtääkseni kaikilla sama.

Eli voihan tuon ottaa malliksi siitä että näin pitäisi toimia, mutta suomalaisen jääkiekon kannalta hakisin kyllä lähempää jään tasoa löytyviä esikuvia. Ja jos Barcan loistavaa juniorimyllyä jostakin voi kritisoida, niin siitä että se tuottaa hyvin paljon keskenään samankaltaisia pelaajia.

 

[marras]

Koska tämä on Sihvosta käsittelevä ketju, haen vastauksen ja itse asiassa vastauksia sitä kautta ilman että nostan oman näkemykseni esille ennen loppua.

Sihvosen mukaan Suomessa tehdään virhe valitsemalla maajoukkueen pelitavaksi kanadalaistaustainen nopea kiekkokontrolli. Sihvonen toi asian ensimmäisen kerran nykyvalmentajiin liittyen esille Sochin olympialaisten aikaan, jolloin Westerlundin Suomi mm. pyyhki USA:n maanrakoon mitaliottelussa nopealla, lähes pystysuunnan jääkiekolla. Myös Kanadaa vastaan Suomi on pelasi Sochissa tuloksellisesti hyvin luopumalla vähintään osassa ottelua ns. meidän pellistä. Meidän pelin määritelmä on lavea, mutta oleellista on se, että varsinkin johtoasemassa peliä rytmitetään riittävästi viivelähtöjenkin avulla.

Sihvosen keskeinen teesi voidaan kolmeen osaan:

1. Kanadalainen versio nopeasta kiekkokontrollista näyttäytyi parhaimmillaan vuoden 2015 aikuisten MM-kisoissa Kanadan pyyhkiessä kaikilla muilla joukkueilla jäätä. Suomessa tämä johti siihen, että mm. Erkka Westerlund ja Jukka Jalonen lähtivät kehittämään joukkueidensa (Jokerit/Erkka, U20/JJalonen) pelitapaa enemmän tai vähemmän Kanadan maajoukkueen pelaamisen suuntaiseksi. Jo aiemmin Westerlund oli hakenut hieman samaa mm. Sochissa, mutta nyt pelaamiseen tuotiin isompi osuus kiekkokontrollia. Sihvonen vastusti kehitystä Sochista alkaen. Toki hän on ollut pystysuunnan vastustaja aina.

2. Sihvonen otti Kanadan viime MM-kisojen pelaamiseen voimakkaasti kantaa heti MM-kisojen jälkeen todeten, että suurin virhe mitä Suomessa voidaan tehdä on luopua Meidän pelistä ja kulkea kohti (nyt nimettyä) nopeaa kiekkokontrollia koska suomalaispelaajien taitotaso ei siihen riitä. Helsingin U20 kisojen yhteydessä Sihvonen nosti saman asian esille blogeissaan pariinkin kertaan (tilanne 29.12. 2015).

3. Teoreettinen ydin teesissä on se, että kaikki pelin nopeuttamiseen tähtäävät toimet ovat jopa radikaalisti pois niistä peliä hidastavista toimista, jotka sitten sen jälkeen nopeuttavat pelaamista. Toisin sanoen, välillä pelaamisen vauhtia on syytä hidastaa, jotta hyökkäyspään pelinopeutta voidaan kasvattaa tai voisaan reagoida paremmin vastustajan kasvattamaan pelivauhtiin hidastamalla vastustajan pelinopeutta.

Yllä olevasta juonsin kysymyksen siitä, miten Ruotsi, joka ei pelaa Meidän peliä, pystyy voittamaan niin Olympialaisissa kuin MM-kisoissa ja samalla kehittämään huipputaitavia nuoria yksilöitä NHL:ään on saavuttanut asemansa. Eikä vain saavuttamaan, vaan etenemään vuosi toisensa perään jos mittarina käytetään huippupelaajien kehitystyötä (NHL; pelaajien määrä, rooli ja onnistumiset) sekä maajoukkueen menestystä verrattuna Suomeen. Tarkensin vielä kysymällä, mikä on pelaajien yksilöihin keskittyvän harjoittelun osuus Ruotsin onnistumisessa.

***

Sitten se oma näkemys. Pelitapojen osalta näen asian niin, että Suomen ei tule luopua Meidän pelistä, mutta Meidän peliä tulee uudistaa. Pelin rytmittäminen viivelähdöin ja optimaalisen hyökkäyspelinopeuden lisääminen välttämällä pystykiekkoa ja coast-to-coast pelaamista ovat Meidän pelin kulmakivet edelleen. Sen sijaan valmius nopeaan hyökkäykseen sekä laita-, kulma- ja päätypelit pitää kirjoittaa uusiksi.

Eihän Sihvonen sinänsä ole pystysuunnan kiekkokontrollia vastustanut. Hänen mielestään se ei vain sovi Suomelle, koska se vaatisi taitavammat yksilöt kun mitä on tarjolla. Kanada pystyy tällä pelaamaan, koska heidän pelaajat pystyvät käsittelemään kiekkoa ahtaammassa tilassa tarvittavalla taidolla ja tämä korostuu vielä pienessä kaukalossa.
Noin maajoukkuetasolla en osaa tuohon kantaa, mutta omaan silmääni Virtasen JYP pelaa aikalailla pystysuunnan kiekkokontrollia Liigassa ihan hyvällä menestyksellä, vaikka pelaajat eivät erityisen taitavia ole Liigan yleiseen tasoon nähden. Olisi ihan kiinnostavaa kuulla Sihvosen ajatuksia tuosta "PSKK":sta Liigan mittakaavassa. Nyt hän on avannut sitä vain maajoukkueen vinkkelistä.

 

[Cobol]

Eihän Sihvonen sinänsä ole pystysuunnan kiekkokontrollia vastustanut. Hänen mielestään se ei vain sovi Suomelle, koska se vaatisi taitavammat yksilöt kun mitä on tarjolla. Kanada pystyy tällä pelaamaan, koska heidän pelaajat pystyvät käsittelemään kiekkoa ahtaammassa tilassa tarvittavalla taidolla ja tämä korostuu vielä pienessä kaukalossa.

No kyllä on vastustanut. Änäriä myöten. Millaista kiekkoa näkisimmekään jos Änärissä olisi esimerkiksi suomalaisia Meidän pelin valmentajia! Aikanaan jotain yli 10 vuotta sitten ja sen jälkeenkin näistä väänsin Sihvosen kanssa tuoden esille sen, että Änärissä monet joukkueet pelasivat jo silloin osan otteluista kiekkokontrollia. Epäilin että Sihvonen vetää vahvasti roolia lyödäkseen löylyä kiukaalle koska jos hän on NHL-pelejä seurannut, hän on väistämättä tehnyt saman huomion kuin minä. Ei kai ole kovin suuri vääryys kertoa, että P.Sihvonen vahvisti yksityisesti roolinsa.

Jos minulta kysytään, en usko Sihvosen olevan sen paremmin Meidän pelin kuin minkään muunkaan pelitavan tiukka kannattaja. Siis oikeasti. Jääkiekon pelitavat muuttuvat evoluution myötä ja se mikä oli eilen tärkeää kuten kiekonhallinta, ei välttämättä ole sitä huomenna. Paljon myös riippuu siitä millaisessa kaukalossa pelataan ja millä viivoituksilla. Viivoituserot olivat nykyistä suuremmat SM-liigan/maajoukkueen ja NHL:n välillä aiemmin.

Noin maajoukkuetasolla en osaa tuohon kantaa, mutta omaan silmääni Virtasen JYP pelaa aikalailla pystysuunnan kiekkokontrollia Liigassa ihan hyvällä menestyksellä, vaikka pelaajat eivät erityisen taitavia ole Liigan yleiseen tasoon nähden. Olisi ihan kiinnostavaa kuulla Sihvosen ajatuksia tuosta "PSKK":sta Liigan mittakaavassa. Nyt hän on avannut sitä vain maajoukkueen vinkkelistä.

Liigaa seuraan vain HIFK:n kautta ja sen perusteella sanoisin, että moni muukin joukkue pelaa pystysuunnan kiekkokontrollia Liigassa kuin JYP. Näistä olisi mukava tosiin kuulla Sihvosen ajatuksia.

 

[Jymäkkä]

Toimisiko muuten jääkiekossa barcamainen pelikirja eli tehkää hyökkäyspäässä mitä haluatte? Tämähän voisi olla meinaan lapsillekin parasta iloa.

Ei toimi. Kokeiltu nimellä "mother nature hockey". Vaikka vakavasti puhuen Sumo ei ole ainoa, joka on tällaisesta "reagointipelistä" puhunut, ja saattoi olla vain aikaansa edellä, aika näyttää.

 

[marras]

No kyllä on vastustanut. Änäriä myöten. Millaista kiekkoa näkisimmekään jos Änärissä olisi esimerkiksi suomalaisia Meidän pelin valmentajia! Aikanaan jotain yli 10 vuotta sitten ja sen jälkeenkin näistä väänsin Sihvosen kanssa tuoden esille sen, että Änärissä monet joukkueet pelasivat jo silloin osan otteluista kiekkokontrollia. Epäilin että Sihvonen vetää vahvasti roolia lyödäkseen löylyä kiukaalle koska jos hän on NHL-pelejä seurannut, hän on väistämättä tehnyt saman huomion kuin minä. Ei kai ole kovin suuri vääryys kertoa, että P.Sihvonen vahvisti yksityisesti roolinsa.

Jos minulta kysytään, en usko Sihvosen olevan sen paremmin Meidän pelin kuin minkään muunkaan pelitavan tiukka kannattaja. Siis oikeasti. Jääkiekon pelitavat muuttuvat evoluution myötä ja se mikä oli eilen tärkeää kuten kiekonhallinta, ei välttämättä ole sitä huomenna. Paljon myös riippuu siitä millaisessa kaukalossa pelataan ja millä viivoituksilla. Viivoituserot olivat nykyistä suuremmat SM-liigan/maajoukkueen ja NHL:n välillä aiemmin.

Ainakin mitä olen tuota PAFin blogia seuraillut, niin siinä hän on tuntunut olevan sitä mieltä että tuo on ok taitavilla pelaajilla. Kanadan esitystä viime MM-kisoissa hän ainakin ylisti kovasti nimenomaan taktisessa mielessä. En osaa sitä vanhempiin/muissa medioissa käytyihin keskusteluihin paremmin ottaa kantaa. Olisi voinut ehkä tarkentaa.
Onhan NHL:ssä esim Detroit pelannut kiekkokontrollia ties kuin pitkään. Sitä on ainakin Jukka Jalonen ja Jortikka puhuneet, kuinka perinteinen Meidän Peli ei oikein sovellu pieneen kaukaloon. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä vaikka Pekka Virta änärikoutsina, että mitä tuosta pelityylistä seuraisi.

 

[Artturenos]

Sihvonen on kyllä yksi vitsi! Tuota itkua ja marinaa pelitavasta on tullut seurattua vuosi tolkulla. Kaveri on valmentaja ja ihan oikeasti laskee pelien onnistumista viivelähtöjen määrällä(ainakin Urheilulehti vuosina). Ei sitten Sihvonen ota huomioon olleenkaan että pelitapahan muotoutuu pitkälle vastustajan käyttämän pelitavan mukaan, ja eri pelien välillä on hyvin suuria eroja keskenään. Toisessa niitä viivelähtöjä on kannattavampi viljellä kun toisessa.

Jääkiekossa onnistuneen hyökkäämisen perusta on ohittaa paineen rintama onnistuneesti, ja rintaman ohittettua olet jo vahvoilla kyseisen hyökkäyksen suhteen. Vastustajilla on hyvin eri tapoja luoda sitä painetta, joko passiivisemmassa trapissa tai aktiivisemmalla karvauksella, ja viellä sekoitettuna molempia samassa ottelussa. Kyllä sen Sihvosen tulisi valmentajana ymmärtää, että paineen alle ei missään nimessä kannata pelata, ja palauttaa omiin jos vastustajan paine on sinne suuntaamassa. Sihvosen ihannoima tyyli toteutuu hyvin kun kaksi erittäin passiivisesti karvaavaa joukkuetta kohtaa, niin luonnostaan tulee sitä palauttelua hyvin paljon, koska siellä alhaalla on tilaa rauhoittaa organisoida hyökkäys. Sihvonen ei vain tajua sitä, että mitä sitten jos vastus lyö paineen ja jättää näin keskelle tilaa, tietenkin silloin parempi on pelata siitä heti suoraan nopeasti paineen ohi keskelle hyökkäykseen, kun jäädä omiin paineen alle. Kanada etenkin lyö painetta hyvin tehokkaasti kovilla pelaajilla, joka ei välttämättä jätä vaihtoehtoja mihinkään palautteluille, vaan on pelattava nopeasti karvauksen ohi kiekko ylöspäin.

Huoh tämä jätkä on niin väsynyt!

 

[Ruoppaaja]

Kanada etenkin lyö painetta hyvin tehokkaasti kovilla pelaajilla, joka ei välttämättä jätä vaihtoehtoja mihinkään palautteluille, vaan on pelattava nopeasti karvauksen ohi kiekko ylöspäin.

Huoh tämä jätkä on niin väsynyt!

Sihvonen voi olla vitsi tai ei, mutta sä olet ainakin täysi vitsi. Älytöntä teiniangstia ja mouhoamista. Ota happee, askel taaksepäin ja mieti mitä siellä kentällä tapahtuu ja miksi.

Kanada esittää tällä hetkellä U20 kisojen huonointa kiekkoa, ja ei ole ensimmäinen kerta arvokisoissa.

 

[Artturenos]

Sihvonen voi olla vitsi tai ei, mutta sä olet ainakin täysi vitsi. Älytöntä teiniangstia ja mouhoamista. Ota happee, askel taaksepäin ja mieti mitä siellä kentällä tapahtuu ja miksi.

Kanada esittää tällä hetkellä U20 kisojen huonointa kiekkoa, ja ei ole ensimmäinen kerta arvokisoissa.

Samaa tasoa Sihvosen jutujen kannsa nuo minun, eli olet oikeassa. Ei ole yhtään oikeaa tapaa pelata jääkiekkoa, niinkuin minä ja myöskin Sihvonen luulee. Paras tapa vaihtelee päivän ja vastuksen mukaan, myös Suomen tilanteessa.

 

[jannet85]

Sihvosen ihannoima tyyli toteutuu hyvin kun kaksi erittäin passiivisesti karvaavaa joukkuetta kohtaa, niin luonnostaan tulee sitä palauttelua hyvin paljon, koska siellä alhaalla on tilaa rauhoittaa organisoida hyökkäys. Sihvonen ei vain tajua sitä, että mitä sitten jos vastus lyö paineen ja jättää näin keskelle tilaa, tietenkin silloin parempi on pelata siitä heti suoraan nopeasti paineen ohi keskelle hyökkäykseen, kun jäädä omiin paineen alle.

Voin kertoa, että kyllä tajuaa.

Otan esimerkin: 2012 MM-kisoissa Jalosen leijonat oli alkupeleissä pulassa Yhdysvaltoja vastaan, kun kaveri löi painetta eikä antanut Suomen lähteä organisoidusti viiveellä hyökkäämään. Tähän Sihvonen sanoi silloin, että Meidän peli on siitä hyvä, että se joustaa vastustajan pelitavan mukaan, tässä tapauksessa siihen ei ollut vaan valmistauduttu. Sitten puolivälierissä samoissa kisoissa jenkkejä vastaan tätä "Meidän peliä" oli muokattu sillä tavalla, ettei pelaajat jääneet avuttomiksi, vaan osasivat lähteä organisoidusti nopeammin omasta päädystä hyökkäämään. Silloinhan USA:kin oli oikein loistavasti pelannut ja valmennettu joukkue.

Niin, pelihän päättyi niukasti Suomen voittoon, Jesse Joensuun viime hetkillä tekemällä maalilla.

 

[Wäinö#16]

Meidän pelihän on jo määritelmältään sellainen, että se oikeastaan pitää sisällään kaikki mahdolliset pelityylit tästä hamaan tappiin asti. Miten oikeastaan mitään pelin evoluutiota voi enää edes tapahtua, kun kaikki innovaatiot jo kuuluvat Meidän peliin? Vähän samanlainen mammuttitermi kuin pelikirja.

Sihvosen teesi on tällä kertaa ilmeisesti se, että Suomen tulisi entisestään lisätä palauttelun määrää ja siten pyrkiä nostamaan kiekonhallintaa. Tarkoituksena ehkä siis turhauttaa vastustajaa ja iskeä sitten kun vastustaja antaa painetta tyhmästi. Sinänsä varmaan filosofialtaan ihan fiksusti ajateltu, mutta huipputasolla pelit kuitenkin ratkeavat mielestäni siihen kuinka hyvää pelinopeutta joukkue pystyy pitämään. Pelinopeudessa yhdistyy siis pelaajien fyysiset ja taito-ominaisuudet ajatuksen nopeuteen ja pelin rakenteeseen. Joka tapauksessa tarvitaan siis huippupelaajia, jos mielitään menestyä, sillä ainakin oma tuntuma on, että valmennuksellisesti saatava etu on koko ajan vaikeampi saavuttaa.

Jos palautteluun perustuvaa peliä haluaa pelata menestyksellisesti, tarvitaan joka tapauksessa erittäin pelinopea hyökkäyspeli, jotta ylipäänsä päästään edes maalipaikoille. Liialliseen palauttelun yksi riski on se, ettei pelaajat enää kunnolla tunnista niitä tilanteita joilloin kannattaisi pyrkiä nopeampaan kääntöön ja pistää vastustajan puolustus kunnon liemeen, kuten tapahtui aikoinaan Jukka Jalosen maajoukkueen hävitessä Tanskalle 2010, pelissä jonka Sihvonen usein haluaa mainita. Mielestäni voi perustellusti sanoa, että ns. nopea kiekkokontrolli on jo määritelmällisesti pelitapana parempi kuin korostetummin palautteluun perustuva pelitapa, sillä nopea kiekkokontrolli hyvin toteutettuna pitää vastustajan koko ajan paineessa. Avain onkin tuossa toteutustavassa eli kuinka hyvin pelaajat pystyvät sitä toteuttamaan eli jos kiekkokontrolli ei pysy kovassa tempossa silloin on syytä laskea tempoa ja ehkä palautellakin välillä. Molemmat pelitavathan toki kuuluvat Meidän peliin:)

 

[Artturenos]

Sihvosella on erittäin vankka titämys viivelähdöistä, ja pelin virtauksen kontrolloimisesta. Ongelmana ehkä on se, että tuo on hyvin yksipuolista palauttelun ihannoimista. Tosiaan jossain taka vuosien Urheilulehden MM-jutussa hän ihan laski lähtöjä prosenttien muodossa, ja kertoi vakavalla naamalla, että nyt Suomi pelaa hyvin kun lähdöistä suurin osa oli viivelähtöjä. Itse laskisin ennemmin hyviä lähtöjä yleisesti, enkä pitäisi viivelähöjen määrää kriteerinä hyvälle pelaamiselle.

Tämä Meidän Peli, jota Sihvonen viljelee esimerkkinään on juuri sitä, että valitaan lähtötapa oikein kuhunkin tilanteeseen. Sihvonen katsoo asiaa viivelähtöjen kannalta, ja samalla tapaa joku enemmän nopeampien lähtöjen kannalla oleva asiantuntija voisi puhua, ettei nopeita lähtöjä ole riittävästi. Meidän peli käsitteenä on hyvin moniuloitteinen tapa pelata, josta saadaan varmasti hyvin erinäköisiä variaatioita miten sen eri ihmiset näkevät. Sihvonen näkee että viivelähtöjen määrä on se, joka määrittää hyvin pelaamisen, joku näkee että myös nopeamilla lähdöillä on suuri merkitys.

Sihvonen on aivan varmasti oikeassa siinä, että etenkin fyysisesti heikommalla materiaalilla kiekon kontrollissa pitäminen on avain menestykseen, mutta rajansa tälläkin. Tulevaisuudessa etenkin Suomella alkaa olla materiaalia, joka palvelee nopeampaa pelaamista, isoja taitavia hyökkääjiä jotka pääsevät elementtiinsä nopeammilla lähdöillä. Siinä Sihvonen on mielestäni väärässä, kun moittii tätä Suomen u20 maajoukkueen uutta nopeampaa linjaa, koska siellä on materiaali kassassa joka juuri hyötyy nopeammista lähdöistä. Myös Suomella tulee tuleviin arvokisoihin monesti olemaan materiaalia pelata nopeampaa peliä isomman ja fyysisti vahvemman joukkueen muodossa, niin tämä Suomen pelitapa on syytäkin päivittää heti jo tässä u20 vaiheessa.

 

[Cobol]

Sihvonen näkee että viivelähtöjen määrä on se, joka määrittää hyvin pelaamisen, joku näkee että myös nopeamilla lähdöillä on suuri merkitys.

Kyse on tietyllä tavalla pelin rakenteesta, mutta vaikka lähdöt olisivat parhaassa suhteessa toisiinsa, ne eivät silti kerro sellaisenaan kuin oletuksen siitä, mitä tapahtuu keski- ja hyökkäysalueella. Olen useamman kerran kertonut hyökkäysalueen tilastoistani ja samalla olen huomannut, että vaikka esimerkiksi viivelähtöjen määrä olisi optimaalinen suhteessa peliin ja sen keskiarvoon, hyökkäysalueen huono viisikkopelaaminen kääntyy viivelähdöt hallitsevan joukkueen tappioksi sekä hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa että hyökkäysalueen puolustuspelaamisessa. Esimerkiksi Westerlundin Jokereista ja maajoukkueesta näitä esimerkkejä löytyy useista tärkeistäkin otteluista ja osaa niistä olen käsitellyt Jokerien omissa ketjuissa ja myös pelitapaketjussa. Lähtöjen merkitys pelaamiselle on kiistaton, mutta ne eivät yksin riitä.

 

[TosiFani]

Kivi sanoi mielestäni hyvin eilisessä nuorten pelissä, lähtöjen muoto on aina suhteessa vastustajaan. Valko-Venäjää vastaan Suomi lähti paljon nopealla kontrollilla, kun taas Venäjää vastaan lähdettiin pääosin puhtaalla kontrollilähdöllä. Joukkueella ei ole olemassa yleisellä tasolla optimaalista kontrollilähtöjen määrää vaan se vaihtelee vastustajan mukaan. Se mikä on tehokkainta, sitä pitää suosia.

 

[Wäinö#16]

Kivi sanoi mielestäni hyvin eilisessä nuorten pelissä, lähtöjen muoto on aina suhteessa vastustajaan. Valko-Venäjää vastaan Suomi lähti paljon nopealla kontrollilla, kun taas Venäjää vastaan lähdettiin pääosin puhtaalla kontrollilähdöllä. Joukkueella ei ole olemassa yleisellä tasolla optimaalista kontrollilähtöjen määrää vaan se vaihtelee vastustajan mukaan. Se mikä on tehokkainta, sitä pitää suosia.

Tämä oli aikoinaan juuri se pointti, josta täällä oli ikuinen kiista mm. siffan (RIP) ja Petterin kanssa. Siffahan keksi alkaa pitää tätä HVP-tilastoahan juuri Sihvosen analyysien pohjalta ja mm. sen takia että Jalonen meni joskus sanomaan, että optimaalinen viivelähtöjen määrä erää kohti olisi seitsemän. Mutta miten voi ylipäänsä olla jotain optimaalisia määriä, kun kentällä on aina myös se vastustaja ja koko Meidän pelin ydin on oikeiden ratkaisujen tekeminen suhteessa vastustajaan? Teoreettisestihan voidaan ajatella, että vastustaja on niin surkea, että yhdellekään palautukselle tai viivelähdölle ei ole koko ottelussa tarvetta. Pohjalainen jääräpäisyys ja Jalosen kunnioitus oli niin suurta, että eihän näistä perusasetelmista koskaan mihinkään suuntaan liikuttu:)

Cobolilta myös erittäin oleellinen huomio tuo hyökkäysalueen pelaamisen tärkeys. Vaikka toinen joukkue rytmittäisi peliä huomattavasti paremmin, niin ilman toimivaa hyökkäysalueen pelaamista siitä ei ole mitään hyötyä.

 

[Artturenos]

Tuo viivelähtöjen korostaminen on ongelma siinä tapauksessa, jos niitä joudutaan pakottamaan peliin. Tuolla kaavalla, että pitää lähteä viiveellä tietty määrä otteluissa on huonoja seurauksia omaan hyökkäyspelaamiseen. Eihän ole mitään järkeä lähteä viiveellä jos vastustaja karvaa ja hyökkää rohkeasti syvään ja jättää keskustaan tilaa hyökätä suoraan heti vastaan. Riistot ja siitä suoraan tapahtuvat nopeat hyökkäykset kun ovat niitä kaikkein vaarallisimpia hyökkäyksiä jääkiekkossa, niin tuo pelin liika kontrollointi alakerran kautta saa myöskin vastustajan monesti vetäytymään ja pelaamaan tiiviimmin keskustaa.

Dufva mielestäni kerran laukaisi nerokkaan lausahduksen, joka pitää aika hyvin kutinsa "hallittiin tänään jopa liikaa peliä kolmannessa erässä". Voiko peliä siis hallita liikaa? no kyllä voi tietyllä tapaa, jos on liian kontrolloiva kiekollisessa pelissä saa vastustajan monesti myöskin puolustamaan tiivimmin, ja jokainen varmasti ymmärtää ettei ole helppoa tehdä maaleja vaikka hallitsee jos vastustaja tukkii keskustan. Vastsutaja pitäisi saada ensin hyökkäämään, että sen puolustustuksesta saisi haavoittuvamman, ja mitä enemmän kiekkoa totaallisesti kontrolloi sen vaikeampaa on vastustajaa saada avaamaan puolustustaan. Hyökkäämisen laatu on se juttu mikä pallopeleissä ratkaisee paljon, millä keinolla pystytään tuottamaan vaarallisimpia hyökkäyksiä ja päättämään ne maaleihin. Siinä kohtaa nopeilla hyökkäyksillä on suuri merkitys kun puhutaan laadukkaasta hyökkäämisestä, koska nopeat hyökkäykset ovat oikeaan paikkaan se vaarallisen tapa hyökätä.

Myös oma materiaali vaikuttaa paljon millä tavalla kannatta pelata. Hitaiden lähtöjen korostaminen on erinomainen tapa, kun materiaali jää jälkeen vastustajan materiaalia etenkin fyysisyydessä ja kamppailu pelaamisessa. Luulen että nopeampi pystyyn pelaaminen aiheuttaa enemmän 50/50 tilanteita, joissa 1vs1 kamppailut määrittävät hyökkäysten onnistumisen. Nopeampi pystyyn pelaaminen myös tuo esiin enemmän pelaajien henkilökohtaista taitoa, ja pystyyn pelaamisen nopea elemmentti olisikin hyvä olla vahvasti läsnä jos materiaali siihen mahdollisuuden hyvin antaa.

 

[Vellihousu]

Tuo lähtöjen ylikorostuminen kirjoituksissa ja keskustelussa on osin seurausta siitä mitä suomalainen jääkiekko oli vielä +10 vuotta sitten. Silloinhan hiukan karrikoiden parhaatkin liigajoukkueet pelasivat usein niin että pakit vain löivät kiekkoa päätyyn ja sitten kirmattiin perään. On meikäläisittäin ollut iso vallankumous ajatella että kiekkoa voidaan itsekin pitää ja hallita pelin virtausta ja siksi ei ole ihme että lähtöjen tilastoiminen on noussut keskusteluissa niin suureen asemaan. Toki tämä kertoo jotakin itse keskustelijoistakin.

Mutta se on myös totta että peliä voi hallita myös liikaa nimenomaan sen kautta että kiekkoa vain siirrellään loputtomiin. Nyt U20 - kisoissa onkin ollut riemastuttavaa katsella miten Suomi parhaimmillaan hallitsee peliä siellä missä se on tärkeintä eli vastustajan puolustusalueella. Toki lähdöillä lähdöillä on sitten iso merkitys siinä että sinne yleensäkin päästään.

 

[Uuhis #97]

Twitterissä oli ainakin hetken taas Valavuori vs Sihvonen vääntö käynnissä.

 

[Thombson]

Twitterissä oli ainakin hetken taas Valavuori vs Sihvonen vääntö käynnissä.

Ja Valavuori kuittailee kakkosnickillään? Sihvoselle ykkösvarauksista kun Sihvonen väittää Kanadan joukkueessa olevan 12 NHL ykkösvarausta.

 

[punasydän]

Oli pakko vilkaista vähän noita Sihvosen twiittejä illan pelin ajalta. Kymmeniä twiittejä, joiden sisältö oli valmentajan roolin korostaminen, pelaajien tekojen väheksyminen siirtämällä kiitosta onnistumisesta valmennukselle (seura- tai maajoukkueen) ja "varainkeruumiehelle" vittuilua. Tarvitseeko ihmetellä, miksi mies ei osaa valmentaa? Todella narsistinen tyyli vetää kunnia "omalle" ammattikunnalle, eikä kukaan oikeasti jaksa olla tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa.

"okei, Puljujärvi, okei, Laine, mutta tuossa Ahon pojassa on ehkä jotain kaikkein maagisinta Gretzkymäisyyttä". Sitten kaksi Mikkolan puolustamista/alivoimapeliä dissaavaa kommenttia. Siinä kaikki pelaajista. Kehuu jatkuvasti Kiveä, mutta eikös Kivi nimenomaan ole sanonut, että jääkiekko on pelaajien peli? Ässissä ja junnu MaJussa korosti jatkuvasti pelaajien merkitystä. Sitten Sihvosen ainoa kommentti on okei, Puljujärvi, okei Laine. Toinen ratkaisee pelejä isolla skodellaan ja toinen vetää pinna/erä ja ainoa kehun ansainnut henkilö on Jukka Jalonen ja viivelähdöt. Miten ihmeessä kukaan voi ottaa tuollaista tosissaan? Sihvosella on puheissaan ajoittain ihan asiaakin ja joskus noita lukee ihan kiinnostuneina, mutta kyllähän tuo narsismi vie pohjan kaikelta puheelta.

 

[adolf]

Niin paljon kuin sitä arvostaakin että Petteri uskaltaa tuolla oman erinomaisuuden korostamisen, pätemisen ja teennäisen selkääntaputtelun mekassa, eli twitterissä uida vastavirtaan, niin kyllähän tuo eilisiltainen vuodatus aika katkeraa sappea on.

 

[Kirjoittelija]

Mielestäni eilisessä pelissä oli Suomella melkoisen mielenkiintoinen oman pään kiekonhallinta avauserän ajassa 15:45-16:20. Sen voi Areenasta jokainen käydä katsomassa. Takanani istuneet jätkät kirosivat, että "Suomi ei yhtään tajua, miten tuota Kanadan trappia vastaan pitäisi pelata". Minä vähän ihmettelin, että milläköhän järjellä tuo on trappi.

Valavuori luultavasti näki tuostakin vaihdosta sen, miten "pelikirja poltettiin helvetin tulessa": Minun silmääni ei näyttänyt ihan siltä.

 

[Vellihousu]

Kehuu jatkuvasti Kiveä, mutta eikös Kivi nimenomaan ole sanonut, että jääkiekko on pelaajien peli? Ässissä ja junnu MaJussa korosti jatkuvasti pelaajien merkitystä.

Kivi on loistava esimerkki modernista pelikirjavalmentajasta joka on samalla myös pelaajien valmentaja. Olisi niin halutessaan myös ihan erilainen liideri suomalaiseen jääkiekkokeskusteluun kuin mikään Sihvonen.

Olen Sihvosen kanssa samaa mieltä siitä, että Jalosen pelitavalla oli iso merkitys eilisen pelin voitossa, mutta kyllä yksilöt ovat silti aina ne jotka pelejä viime kädessä ratkaisevat. Sihvonen tekee loppujen lopuksi vain hallaa omalle agendalleen, "Meidän Peli" on monelle kirosana ihan vaan Sihvosen takia.

 

[Askaisten Visa]

Mielestäni eilisessä pelissä oli Suomella melkoisen mielenkiintoinen oman pään kiekonhallinta avauserän ajassa 15:45-16:20. Sen voi Areenasta jokainen käydä katsomassa. Takanani istuneet jätkät kirosivat, että "Suomi ei yhtään tajua, miten tuota Kanadan trappia vastaan pitäisi pelata". Minä vähän ihmettelin, että milläköhän järjellä tuo on trappi.

Valavuori luultavasti näki tuostakin vaihdosta sen, miten "pelikirja poltettiin helvetin tulessa": Minun silmääni ei näyttänyt ihan siltä.

Se oli ihan hauska episodi, mutta näit oikein, trapista ei siinä ollut todellakaan kyse. Ongelmana oli se, että Suomen hyökkääjät eivät olleet rytmissä kaistoillaan, vaan pyörivät vähän kuka missäkin. Mutta kiekon hallinnalla siitäkin selvittiin. Oli muuten harvinaisen huonoa ( huonosti koutsattua) tuo Kanadan peli.