Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Johannes]

Tärkeintä on, että nauretaan ja pelleillään - Pressiboksi - Keskisuomalainen

Jutun lopussa on vielä jotain tuttua Erkka Westerlundin ajattelusta, joka on totta sekin, mutta pääsi lehtiin n. 3-4 viikkoa liian aikaisin.

 

[J.Grönvall]

JYPin tämän kauden renessanssissa on pitkälti kyse pelaajiston voimaistumisesta sen päästyä eroon autoritäärisestä ja persoonana rasittavasta Dufvasta. Puikkoihin hypännyt Jyrki Aho ymmärsi antaa kokeneista ammattilaisista koostuvalle joukkueelle vapautta ja tilaa itseohjautuvuudelle. Pelaajien vastuuntunto nousi tämän seurauksena aivan uudelle tasolle. Se näkyy jäällä saumattomana yhtenäisyytenä ja hurjana kollektiivisena työmoraalina. Vapautunut ja voimaistunut JYP on nyt nimenomaan joukkueena niin kova, että pystyy kulkemaan voitosta voittoon jopa ilman Sami Vatasta ja Jarkko Immosen kaltaista dominoivaa ykkössentteriä.

Tämä on ihan hauska yksityiskohta. Pohdin Jatkoajassakin sitä joskus, että kenelle kuuluu vastuu siitä, että työpaikalla ollaan aina iskussa, kun kyse on urheilusta. Vastauksista yleisin taisi olla, että kyllä se on valmentajan homma, eikä pelaajilta voi vaatia sellaista. Mielestäni se on ihan suoraan sanoen typerä ajatus. Kyllä lähtökohta on se, että jokainen pelaaja on vastuussa itsestään ja siitä, että on peleissä täydessä iskussa.

Taitavasti toteutettuna tällainen Ahon lähestymistyyli toimii, esimerkkinä voi käyttää myös Tampereen Pyrinnön koripallojoukkuetta jossa Damon Williamsilla on pelin aikana jopa suurempi rooli kuin valmentaja Pieti Poikolalla. Kaikkien joukkueiden kanssa tätäkään ei voi toteuttaa, eivätkä tietenkään kaikki valmentajat edes usko tällaiseen lähestymiseen. Jos kyseessä on vastuuntuntoinen joukkue jossa on vahvat johtajat niin tulokset voivat olla hyviä, toisessa päässä vaanii kurittomuus. Lisäksi se vaatii vielä sen, että valmentaja on kuitenkin tarvittaessa se auktoriteetti jota kaikki kuuntelevat.

Pitää siis olla hieman varovainen, jos JYPiä haluaa käyttää esimerkkinä siitä, että jääkiekkoa pelataan ilman pelikirjoja parhaiten. Tästähän ei ole kysymys, vaan puhtaasti yhdestä johtamistyylistä. Itse olin syksyllä skeptinen sen suhteen miten Ahon ja JYPin liitto toimii, juuri siksi, että pelaajat tuntuivat saaneen jopa liikaa valtaa myös pelitapakysymyksissä. Nyt on helppo todeta, että olin väärässä JYPin suhteen ja joukkue lähtee finaaliin hyvässä kunnossa.

Toisaalta on mielenkiintoista seurata alkaako tällainen lähestyminen yleistymään jääkiekossa ja muissa lajeissa. Liikaa ei voi olla pelaajien kaveri mutta toisaalta kovin autoritäärinen johtaminen polttaa joukkueen loppuun jollain aikavälillä. Klassinen neljä vuotta on yleensä ollut se raja jota pidetään maksimiaikana yhden valmentajan ja joukkueen kanssa. Tietenkin Sir Alex Ferguson Manchester Unitedissa, Arsene Wenger Arsenalissa ja Guy Roux Auxerressa kertovat myös päinvastaisesta esimerkistä ja sen toimivuudesta. Näissä tapauksissa toki suuressa roolissa on myös se, että jokaisella seuralla on vahva identiteetti ja kulttuuri, joka mahdollistaa näinkin pitkät pestit.

Sir Alex Ferguson on mielestäni maailman paras manageri/valmentaja ja hänkin aika kaukana mistään pelaajien koutsista. Myös loppuunpalamisteoria on kyseenalaistettava hänen kohdallaan, sillä legendaarinen kultainen sukupolvi on pelannut managerilleen jo kaksi vuosikymmentä. Yksi David Beckham sai lähteä mutta Ryan Giggs, Gary Neville, Paul Scholes ja vaikka Ole Gunnar Solskjaer ovat olleet todellisia ManU-sotureita koko uransa ajan.

Pohjois-Amerikassa esimerkiksi legendaarinen Phil Jackson osasi luovia NBA:n tähtikultin luomissa paineissa ja sai vuorollaan Los Angeles Lakersin ja Chicago Bullsin pelaamaan loistavaa koripalloa ja ennen kaikkea sai suuret egot pelaamaan yhdessä voittavaa korista. NFL:n puolella päävalmentajilla on aina taas narut käsissään, vaikka tietyille pelaajille annetaankin aina myös vastuuta. 2000-luvun menestynein valmentaja taitaa olla Bill Belichik New England Patriotsista ja Belichik tunnetaan aika mulkkuna äijänä ympäri liigan. Ihan viime vuosilta on sitten noussut esiin muun muassa New Orleans Saintsin Sean Payton ja San Fransisco 49ersin John Harbaugh, jotka ovat johtajia mutta perustavat filosofiansa myös sellaiseen perhe-ajatteluun, jossa kaikki tuntevat itsensä tärkeäksi. Lähtökohta on kuitenkin aina se, että päävalmentajan sana on laki ja sitä saavat kunnioittaa myös isoimmat tähdet.

Pohjois-Amerikassa toki on se perustavaa laatua oleva ero, että pelaajat todella joutuvat vastaamaan itsestään, olemaan siis ammattilaisia. Heihin on sijoitettu isojakin summia rahaa ja vaatimukset ovat sen mukaiset, ei ole helppoa olla Kobe Bryant, LeBron James, Tom Brady tai Drew Brees. Peli on todella raakaa mutta samalla rehellistä, joko lunastat odotukset tai keksit muuta tekemistä. Suomessa on vieläkin liian usein sitä, että pelaajia pidetään lapsina joita pitää kaitsia eikä heiltä saakaan vaatia mitään, pääasia kun tekee parhaansa. Juhani Tamminen on mielestäni täydellisen oikeassa siinä, että esimerkiksi kesäharjoittelun suorittaminen pitää antaa pelaajien vastuulle ja jokaiselle tulee räätälöidä yksilökohtainen ohjelma. Jos et ole training campilla kunnossa, niin parhaimmillaan voidaan jopa purkaa sopimus sen vuoksi. Se on urheilijan ensimmäinen tehtävä olla huippukunnossa ja jos ei siihen itse pysty, niin sitten ei ole urheilija.

Suomalaisessa jääkiekossa valmentajan roolia on pidetty erittäin tärkeänä ja sitähän se kiistatta onkin. Ajattelussamme on kuitenkin joitain paradokseja joita en aina ymmärrä. Jos valmentaja saa potkut huonon menestyksen vuoksi, niin sanotaan aina, ettei kyseessä ollut valmentajan vika. Jos joukkue pelaa huonosti tai menettää johtonsa ottelun aikana, sanotaan, että valmentaja jäätyi. Jos taas joukkue menestyy, niin muistutetaan aina miten kyseessä on pelaajien peli.

Jos kyseessä on pelaajien peli, niin miten silloin heikoilla hetkillä kyse voi olla valmentajan jäätymisestä? Ja vastaavasti miksei voiton hetkellä ylistetä myös sitä valmentajaa? Fakta on se, että pelaajat vaihtuvat mutta voittavat koutsit tekevät pitkiä uria ja voittavat missä vaan. Kari Jalonen on Suomen oloissa ehkä paras valmentaja mitä tulee voittamiseen, mutta samalla ilmeisesti todellinen kontrollifriikki. Kai Suikkanen on osoittanut myös pärjäävänsä erilaisissa ympäristöissä ja Suikkanen puhuu pelaajien kieltä.

Valmentajan rooli on valtavan tärkeä. Johtamistapa vaihtelee, eikä siihen pidäkään tuijottaa liikaa, loppujen lopuksi kyse on aina yksilöstä myös valmentajan kohdalla. Voittajat ovat usein jopa niitä kontrollifriikkejä ja todella vahvoja ja autoritäärisiä valmentajia. SM-Liigan 2000-luvun mestarivalmentajista ei taida löytyä yhtäkään ns. pelaajien koutsia, ellei Kai Suikkasta halua laskea siihen kategoriaan. Muuten nimilista puhuu puolestaan:

2000 Hannu Jortikka
2001 Hannu Jortikka
2002 Raimo Summanen
2003 Jukka Rautakorpi
2004 Kari Heikkilä
2005 Kari Jalonen
2006 Jukka Jalonen
2007 Kari Jalonen
2008 Kari Jalonen
2009 Risto Dufva
2010 Kai Suikkanen
2011 Kari Jalonen
2012 ?

Tänä vuonna mukana on puheiden mukaan kaksi pelaajien koutsia, onko se merkki jostain uudesta, vai poikkeus joka vahvistaa säännön?

 

[Johannes]

Uusimmassa THN:ssä on hauska nelikenttä kaikista NHL-päävalmentajista, jossa heidät on laitettu kartalle sen mukaan ovatko y-akselilla (tactician-motivator) ja x-akselilla (disciplinarian-player coach). Tällainen karttaleikki olisi hauska nähdä sm-liigan valmentajista. Mainittakoon THN:n kartalta sellaisia detaljeja, että eniten pelaajien valmentaja-motivaaattori on lehden mukaan Anaheimin Bruce Boudreau. Pelkkä pelaajien valmentaja on Tom Renney (Edmonton). Kovin kurinpitäjä-taktikko on Brent Sutter, ex-Calgary ja tuleva Kanadan päävalmentaja Helsingissä 2012. Ylivoimaisesti paras taktikko-kurinpitäjä on taas Mike Babcock (Detroit). Kovin lähes pelkkä kurinpitäjä on John Tortorella (NYR) ja paras yhdistämään motivoinnin ja kurinpidon on Joe Sacco (Colorado). Randy Carlyle (Toronto) yhdistää taas melko kovan kurin ja lievän motivoinnin hienosti. Yleisesti otettuna THN näkee NHL-valmennuksen minusta aika tasapaksuna puurtamisena, koska peräti 18/30 päävalmentajaa jää ristikon keskiosaan, ilman vahvaa erityispiirrettä. Jack Capuano (NYI) erottuu vielä hyvänä motivoijana ja pelaajien valmentajana. Kovaa kuria pitävät vielä myös Dale Hunter (WSH) ja Darryl Sutter (LA).

Jos joku kykenisi luomaan samanlaisen nelikentän sm-liigavalmentajista, niin se olisi hienoa, vaikka tietysti yhdentekevää, kuten tuo THN:n 30.4.2012, sivu 25:n kuvio. Haastan Sihvosen hommaan, vaikka eihän Petteri huvikseen tällaista taulukkoa tee, luulisin.

 

[Keltainen Jaffa]

Vkloppu nettipimennossa ohi, eli elämä off:ille ja Jatkoaikaan!

Clory huntig. Niin me keskustelimme siitä, ketkä ovat olleet Suomen mittakaavalla suuria kiekkovaikuttajia, suuria Meidän Peliin ja maajoukkueen sekä suomalaisen kiekon pelitapojen muokkaajia. Sinä sanoit esimerkiksi Hantta Virta, Kurri, Lehtinen, skoutit, minä hain isoja vaikuttajia Summasesta, Jalosesta, Erkasta.

Jaa, minä kun luulin tämän olevan Sihvosen ketju, jossa puhutaan Sihvosen aikaan saamista muutoksista. Obi-wan sen parhaiten kysyy tuossa aiemmin, joten en toista hänen sanojaan.

Sihvonen on esimerkiksi Summaseen verrattuna vaikuttanut suomalaiseen kiekkoon vähän, toisaalta on kuitenkin vaikuttanut, ja myös tuonut esille Summasen hyviä puolia. Enivei, Sihvosta, Summasta, Jalosta ja Erkkaa kaikkia yhdistää se, että oli todellinen vaikutus suuri tai pieni, ei kenenkään ura mene tasaisesti nousevaa loivaa ylämäkeä tai ilman virheitä ja epäonnistumisia.

En tajua, miksi haluat jankata, että kukaan ei ole täydellinen. Yhtä lailla minä annan kritiikkiä Summaselle, Jaloselle ja kumppaneille, kun he mokaavat/mokasivat. Niin kuin nyt olen antanut risuja ja ruusuja Sihvoselle.

Tosin mokailuistaan huolimatta Summanen, Jalonen ja Erkka ovat oikeasti lahjakkaita ja pirun hyviä omalla alallaan. Sihvosesta voi olla montaa mieltä.

Esimerkiksi nykyään maajoukkueessa viljeltäviä "ristipistoja" viljeltiin Kerhon b-junioreissa jo vuonna 2008.

Pikkaisen paremmin saat perustella saadaksesi minut uskomaan, että ristipistot ovat nykyään maajoukkueen käytössä Sihvosen ansiosta.

 

[Osmo Rapeli]

Jaa, minä kun luulin tämän olevan Sihvosen ketju, jossa puhutaan Sihvosen aikaan saamista muutoksista. Obi-wan sen parhaiten kysyy tuossa aiemmin, joten en toista hänen sanojaan.

Hah ha. Tässä on ketjullinen Sihvosen tekemisistä keskustelua, tuossa rinnalla on pelitapakeskustelu jossa suurin osa jutuista liittyy Sihvosen alullepanemaan/vahvasti myllyttämään aiheeseen, viimeisen parin sivun aikana olen itse peilannut asiaa suomalaisen kiekkokulttuurin ja valmennuskulttuurin muutokseen, miettinyt median merkitystä asennemuutoksissa ja konkreettisissa muutoksissa - jos ei siltikään huvita niitä vertailuja Sihvosen merkittävyydestä tällä saralla tehdä, niin jatkakaa ihmeessä laput silmillä.

En tajua, miksi haluat jankata, että kukaan ei ole täydellinen. Yhtä lailla minä annan kritiikkiä Summaselle, Jaloselle ja kumppaneille, kun he mokaavat/mokasivat. Niin kuin nyt olen antanut risuja ja ruusuja Sihvoselle.

Sävyero on siinä, että perustat Sihvosen merkityksettömyyden sillä, mitä virhearviointeja tai tyylivirheitä hän on tehnyt, tai tekee, mutta muiden kohdalla osaat nähdä niiden läpi?

Tosin mokailuistaan huolimatta Summanen, Jalonen ja Erkka ovat oikeasti lahjakkaita ja pirun hyviä omalla alallaan. Sihvosesta voi olla montaa mieltä.

Samaa mieltä siitä, että saa olla montaa mieltä. Sikäli eri mieltä, että edelleen vertaat eri ammateissa toimivia ihmisiä. Totta ihmeessä maajoukkueen valmentaja vaikuttaa maajoukkueeseen enemmän kuin analyytikkö. Se ei kuitenkaan riitä perusteluksi analyytikon merkityksettömyydestä, mieluummin siis hakisin vertailukohtia samalla alalla toimivilta, vaan niitä ei tänne ole tullut. Olen myös perustellut, miksi myös medialla on vaikutusta maajoukkueen kehitykseen esim. kiekkokulttuuriaspektista.

Pikkaisen paremmin saat perustella saadaksesi minut uskomaan, että ristipistot ovat nykyään maajoukkueen käytössä Sihvosen ansiosta.

Maajoukkueella on käytössä juuri sama peliätekevä syöttökuvio, joita tuolloin 2008 HIFK:ta vastaa finaaliin selvinneellä Sihvosen junnujengillä oli. Näkee Leijonein treeneissä.

****

Jos joku kykenisi luomaan samanlaisen nelikentän sm-liigavalmentajista, niin se olisi hienoa, vaikka tietysti yhdentekevää, kuten tuo THN:n 30.4.2012, sivu 25:n kuvio. Haastan Sihvosen hommaan, vaikka eihän Petteri huvikseen tällaista taulukkoa tee, luulisin.

Tuo olisi kiinnostava, mutta... Tämä tosin menee nyt "näkemättä paskaa" -huuteluun, mutta kuinka syvällinen tuo artikkeli on? Olen nimittäin viime vuosina törmännyt Hockey Newsissa, joka on aikanaan toimittanut about Raamatun virkaa, käsittämättömän paskasti toimitettuihin Pro Hockey -tason analyyseihin ja joku karttakuva kuulostaa kyllä sellaisenaan aika heppoiselta "analyysiltä".

 

[Keltainen Jaffa]

Hah ha. Tässä on ketjullinen Sihvosen tekemisistä keskustelua, tuossa rinnalla on pelitapakeskustelu jossa suurin osa jutuista liittyy Sihvosen alullepanemaan/vahvasti myllyttämään aiheeseen, viimeisen parin sivun aikana olen itse peilannut asiaa suomalaisen kiekkokulttuurin ja valmennuskulttuurin muutokseen, miettinyt median merkitystä asennemuutoksissa ja konkreettisissa muutoksissa - jos ei siltikään huvita niitä vertailuja Sihvosen merkittävyydestä tällä saralla tehdä, niin jatkakaa ihmeessä laput silmillä.

Totta kai Sihvosen ajatukset ovat vaikuttaneet jollain tavalla faneihin, mediaan ja yleisiin asenteisiin. Mutta kuten itsekin olet todennut, muutokset ovat melko pieniä verrattuna oikeisiin jääkiekkovaikuttajiin. Ja huom. Sihvonen ei ole media, vaan osa sitä. Jos koko media ja fanikulttuuri muuttaa jotain, Petteri on vain pieni, äänekäs ja nihilistinen osa sitä.

Annas nyt niitä isoja muutoksia. Kaksi ketjua Jatkoajassa ei ole kovin paljon.

Samaa mieltä siitä, että saa olla montaa mieltä. Sikäli eri mieltä, että edelleen vertaat eri ammateissa toimivia ihmisiä. Totta ihmeessä maajoukkueen valmentaja vaikuttaa maajoukkueeseen enemmän kuin analyytikkö. Se ei kuitenkaan riitä perusteluksi analyytikon merkityksettömyydestä, mieluummin siis hakisin vertailukohtia samalla alalla toimivilta, vaan niitä ei tänne ole tullut.

No mitäs nostit vertailtavaksi Summasen ja Erkan, jos niitä ei nyt saakaan vertailla?

No antaa tulla niitä vertailuanalyytikkoja sitten. Ja nimenomaan Sihvosen tyylisiä analyytikkoja. Sano sinä nimiä.

Sävyero on siinä, että perustat Sihvosen merkityksettömyyden sillä, mitä virhearviointeja tai tyylivirheitä hän on tehnyt, tai tekee, mutta muiden kohdalla osaat nähdä niiden läpi?

Mielestäni Sihvosen merkityksettömyys tai merkityksellisyys määriytyy hänen tekojensa mukaan. Minä arvioin hänen tekojaan, niiden laatua ja niiden seurauksia. Sekö sitten on epäreilua muita kohtaan? Enkö minä juuri sanonut, että annan muillekin risuja tai ruusuja heidän tekojensa perusteella? Annapa esimerkkihenkilö, jonka virheet olen unohtanut.

Vai pitäisikö Sihvosen virheet unohtaa täysin ja muistaa vain hyvät asiat? Sitäkö tarkoitat?

Vai yritätkö vain yksinkertaistaa keskustelun toista osapuolta pahaksi? Niin sanottua musta-valko-ajattelua, jota Sihvonen suosii.

Maajoukkueella on käytössä juuri sama peliätekevä syöttökuvio, joita tuolloin 2008 HIFK:ta vastaa finaaliin selvinneellä Sihvosen junnujengillä oli. Näkee Leijonein treeneissä.

Kuvailepa tämä kuvio, ja kerro syy, miksi se on niin uniikki, että se olisi juuri Sihvoselta kopioitu. Onko mahdollista, että se juuri sama kuvio voisi olla peräisin muualta?

 

[Colisee Pepsi]

...Maajoukkueella on käytössä juuri sama peliätekevä syöttökuvio, joita tuolloin 2008 HIFK:ta vastaa finaaliin selvinneellä Sihvosen junnujengillä oli. Näkee Leijonein treeneissä...

Ottamatta kantaa siihen, josko Jalonen olisi muka kopioinut HPK:n B-nuorten syöttökuvioita maajoukkueen valmennuksessa, niin Sihvonen ei tosin tainnut tuolloin olla Kerhon B-nuorten vastuuvalmentajana? Enpä muista, että olikohan hän valmennusryhmässä lainkaan?

Sittenhän kaudella 09-10 Sihvonen peluutti HPK:n B-junnuissa tuota omaa kiekkokontrolliin perustuvaa Meidän Peliään (jota useammatkin vastustajat kutsuivat osuvasti "säbä-kiekoksi").

 

[Johannes]

Tuo olisi kiinnostava, mutta... Tämä tosin menee nyt "näkemättä paskaa" -huuteluun, mutta kuinka syvällinen tuo artikkeli on? Olen nimittäin viime vuosina törmännyt Hockey Newsissa, joka on aikanaan toimittanut about Raamatun virkaa, käsittämättömän paskasti toimitettuihin Pro Hockey -tason analyyseihin ja joku karttakuva kuulostaa kyllä sellaisenaan aika heppoiselta "analyysiltä".

Mietin vähän tuota nelikenttää, niin se ei oikeastaan kuvaa oikeita eläviä ihmisiä riittävän hyvin. Pitäisi olla piste vain niille, joiden osaaminen on suppeaa, viiva riittää joillekin ja kolmio osalle valmentajista ja se, joka kykenee olemaan pelaajakeskeinen kurinpitäjä, joka on taktinen ja opettavainen, saa neliön kuvaamaan itseään päävalmentajana, joten THN syyllistyy pinnalliseen analyysiin, kuten näit hienosti Golden Awe. Missä jokaisen valmentajan neliö sijaitsee, pitäisi analysoida, eikä pelkkä yksi piste.

 

[Osmo Rapeli]

Annas nyt niitä isoja muutoksia. Kaksi ketjua Jatkoajassa ei ole kovin paljon.

Jo aika monta kertaa toistettu asia: lue ketjujen sisältöä, mieti termejä, mieti koko kiekkokulttuurissa tapahtuvaa murrosta valmentamisen ja pelitapojen suhteen, mieti niitä käsitteleviä ihmisiä, mieti valmentajatyyppien muutosta, mieti pelitapojen muutosta eri maiden ja liigojen välillä - ja kerro minulle sitten, ettei jääkiekon analysointi ole kokenut merkittäviä kehitysaskelia, etenkin/myös/esimerkiksi Petteri Sihvosen ollessa kiekkoanalyysin vappumarssin eturivissä, heiluttaen pelikirjalippua, fläppitaulua ja välillä valitettavasti myös tyhjää vessapaperirullaa (ylilyönnit) sen liikkeen etunenässä.

No mitäs nostit vertailtavaksi Summasen ja Erkan, jos niitä ei nyt saakaan vertailla?

No antaa tulla niitä vertailuanalyytikkoja sitten. Ja nimenomaan Sihvosen tyylisiä analyytikkoja. Sano sinä nimiä.

Saat vertailla ihan ketä haluat. Sinä kuitenkin uhosit, että Sihvonen ei ole analyytikkona merkittävä. Sitten perustelet merkittävyyttä sillä, että konkreettinen vaikutus suoraan esim. maajoukkueeseen ei ole huomattava. Unohdat ilmeisesti sen, että jääkiekkoa seuraavista suomalaisista miljoonat eivät ole maajoukkueen kanssa tekemisissä, mutta heistä et onnistu merkittävämpiä analyytikkoja poimimaan. Minusta todistustaakka löytää niitä merkittävämpiä analyytikkoja on siis sinulla.

Vihjeenä sanoisin, että kyllä yhä useampi yrittää, ja se on hieno homma. Ihan jokaiselta pepejurgensilta, tonihäppölältä tai esakeskiseltä se ei onnistu, ei sinne päinkään. Ei varsinkaan näiltä polopekoilta. Ja edelliseen aiheeseen viitaten, kyllä Jatkoajan ketjut keskustelupalstallakin ovat siinä mielessä hyvinkin merkittäviä, että täällä on jumalauta anonyymeinä nimimerkkeinä tuolla pelitapakeskustelussa hyvää porukkaa, joka onnistuu siinä paljon paremmin kuin moni tv:ssä tai muussa mediassa heiluva hemmo.

Ja välillä jopa paremmin kuin siffa tai Sihvonen, vaikkakin ennen kaikkea haluan nähdä tämän kehittävänä keskusteluna, enkä minään kilpailuna. No juu, UL:n tyyli ei aina edistä tätä asiaa.

Mielestäni Sihvosen merkityksettömyys tai merkityksellisyys määriytyy hänen tekojensa mukaan. Minä arvioin hänen tekojaan, niiden laatua ja niiden seurauksia. Sekö sitten on epäreilua muita kohtaan? Enkö minä juuri sanonut, että annan muillekin risuja tai ruusuja heidän tekojensa perusteella? Annapa esimerkkihenkilö, jonka virheet olen unohtanut.

Vai pitäisikö Sihvosen virheet unohtaa täysin ja muistaa vain hyvät asiat? Sitäkö tarkoitat?

Vai yritätkö vain yksinkertaistaa keskustelun toista osapuolta pahaksi? Niin sanottua musta-valko-ajattelua, jota Sihvonen suosii.

Minä en hyväksy jotain (perhe tms.) henkilökohtaisuuksia sen kummemmin kuin sinäkään. Olen vissiin muutaman kerran sen maininnut. Onko niitä siis oikeasti niin paljon, entä milloin viimeksi on ylitetty raja?

Muuten kuin noilta osin on aikamoista jeesustelua valittaa jostain perushämmentämisestä, kaikesta ei ole pakko provosoitua. Sitäpaitsi esim. sivaltajilta jne. tulee jatkuvasti paljon pahempaa henkilökohtaista paskaa, esimerkiksi nämä Ilveksen johtoon liittyvät väännetyt paskajutut ovat paljon pahempaa kuin joku Polo-Pekaksi nimittely, tai se, että sanoo jonkun olevan täysin pihalla analyyseissään.

Kuvailepa tämä kuvio, ja kerro syy, miksi se on niin uniikki, että se olisi juuri Sihvoselta kopioitu. Onko mahdollista, että se juuri sama kuvio voisi olla peräisin muualta?

Tutustu maajoukkueen kuvioihin. Ihan kaikkeen minulla ei ole heittää suoraa gif-linkkiä tai kymmenen sivun selontekoa. Mielenkiintoinen sattuma joka tapauksessa, että Kerhon b-junnuissa Sihvosen käyttämä kuvio on nyt samalla nimellä käytössä maajoukkueessa.

Toiset toki myös väittävät, että maapallo on 6000 vuotta vanha*.

Ottamatta kantaa siihen, josko Jalonen olisi muka kopioinut HPK:n B-nuorten syöttökuvioita maajoukkueen valmennuksessa, niin Sihvonen ei tosin tainnut tuolloin olla Kerhon B-nuorten vastuuvalmentajana? Enpä muista, että olikohan hän valmennusryhmässä lainkaan?

Sittenhän kaudella 09-10 Sihvonen peluutti HPK:n B-junnuissa tuota omaa kiekkokontrolliin perustuvaa Meidän Peliään (jota useammatkin vastustajat kutsuivat osuvasti "säbä-kiekoksi").

Totta turajat, puhuin väärästä vuodesta, eikös tuo hopeavuosi ollutkin 2010.

Meidän pelissähän on kyse kans siitä, että on pitkin maata on yhtenäistä pelitapaa. Ja Kerhohan, jossa on edelleen Jalosen kontakteja, junnuissa pelitapa on hyvin yhtenäinen. Kokonaisuutena mielestäni tuo Sihvosen junnujoukkue oli yhdistelmä Jalosen aikaisen Kerhon kultapeliä ja siihen lisättyjä elementtejä. Yksi noista tuo ristipisto. Ja/eli varmasti paljon on mennyt myös toisinpäin.

*todellisuudessahan maapallo on 44 j.J.s. (jälkeen Johtavan syntymän) ja 5958 e.J.s. verran vanha, eli noin 6002.

 

[Alvajärven Urho]

Uusimman Urheilulehden juttu Rapakauden sankari on kyllä kaikkien aikojen pohjanoteeraus....ja koko lopputeksti

Loistavaa, Hele, loistavaa! Olen koko kirjoituksestasi täysin samaa mieltä.

Itseäni tuossa samassa jutussa ärsytti niin paljon tämän koko kiekkokauden mollaaminen rapakaudeksi, pelkästään siksi, että Sihvosen mielestä oikeilla pelikirjoilla ei pärjätä. Kirjoitin tuolla vapaan puolella näin:
"On se nyt *piip* kumma, että liigassa on pelannut tällä kaudella mm. viime kevään maailmanmestareita (esim. Väänänen, Pihlström), nimekkäitä NHL-paluumuuttajia (Peltonen, Kapanen), laadukkaita ulkomaalaisia (Lasch, Perrin, Zaborsky jne.), huikeita tulevaisuuden talentteja (etunenässä Granlund, Vatanen ja Armia), mutta tämä kausi on Sihvosen mukaan "Rapakausi". Ei mikään järki puolusta tuota näkemystä, että tällä kaudella liiga olisi ollut huonotasoinen tai edes huonompitasoinen kuin viime kausina, jolloin on nähty myös Petterille mieluisia liigamestareita. Ihan uskomatonta paskaa. Helvetti, että olisin salaa onnellinen jos maailmanmestaruus voitettaisiin tänä keväänä pystysuunnan kiekolla."

Ja tuohon vielä voisi lisätä: mukana on myös meritoituneita valmentajia, kuten Westerlund, Aravirta, Suikkanen, Dufva ja jopa Sihvosen lempilapsia kuten Virta ja Lehkonen. Ja siitä huolimatta tämä on rapakausi! Ohhoh.

 

[Keltainen Jaffa]

Unohdat ilmeisesti sen, että jääkiekkoa seuraavista suomalaisista miljoonat eivät ole maajoukkueen kanssa tekemisissä, mutta heistä et onnistu merkittävämpiä analyytikkoja poimimaan.

Ensinnäkin, minä alunperin nimenomaan halusin keskustella Sihvosen analyysien konkreettisista (ja ehkä välittömistäkin) vaikutuksista pelitapoihin ja joukkueisiin (SM-liigan joukkueisiin, maajoukkueeseen), sillä kaikki lähti siitä, että siffa käsitteli Westerlundin lausuntoja siihen tyyliin, että Erkka olisi mukamas ottanut Sihvosen analyysit mukaan arvioidessaan omaa suoritustaan männäkaudella. Tai sen käsityksen sain. Sihvonen kuulemma "vahtii" oikeita valmentajia, ja kai sitten myös kuvittelee, että he vastaavat teoistaan hänelle. Ja pah. Hiljalleen tämä laajeni turhan laajaksi jankkaukseksi meidän välillä.

Toisekseen, minä olen koko ajan myöntänyt, että Sihvonen vaikuttaa omalla tavallaan faneihin ja kiekkokulttuuriin, mutta nämä asiat ovat silti vain yksi osa suomalaista jääkiekkoa, ja sellainen osa, joka ei kehitä niinkään pelitapoja ja joukkueita ruohonjuuritasolla.

Kolmanneksi, sanoin jo aivan alussa, että yksikään suomalainen (toimittaja)analyytikko ei ole merkittävä jääkiekon kehittäjä. Mistä siis löytäisin Sihvosta merkittävämmän analyytikon, jos niitä ei mielestäni ole?

Tutustu maajoukkueen kuvioihin. Ihan kaikkeen minulla ei ole heittää suoraa gif-linkkiä tai kymmenen sivun selontekoa. Mielenkiintoinen sattuma joka tapauksessa, että Kerhon b-junnuissa Sihvosen käyttämä kuvio on nyt samalla nimellä käytössä maajoukkueessa.

Onko se tosiaan niin vaikeaa, jos joudut perustelemaan kunnolla ensimmäisen pelitapaan ruohonjuuritasolla vaikuttavan väittämäsi? Kun juuri sellaista minä alunperinkin tässä kaipasin.

 

[Johannes]

UL on mennyt otsikoinnissa "seiska päivää"-linjalle, ensin netissä ja myös paperiversiossa. Kun lukee jutut ja ei otsikoita, kuten tuon Sihvosen "rapakausi"-jutun, niin kyllä niissä on paljon oikeaa asiaakin mukana. Vastuu otsikoinnista on ainakin Jukka Rönkä-nimisellä Arsenal-fanilla, joka työskentelee UL.n päätoimittajana ja ilmeisesti myös toimitussihteeri Esko Seppäsellä. He saattavat päättää otsikoiden sävyn, myös nimimerkki "Petteri Sihvonen" UL-juttuihin, joka ei ole sama henkilö kuin oikea Petteri Sihvonen, kuten kaikki tietää, vaan mediastrateginen täsmäisku suomalaisen jääkiekon analyysin keskiöön Urheilulehden toimitukselta. Tekstit kirjoittaa juttuihin tietysti oikea Petteri Sihvonen.

 

[Keltainen Jaffa]

UL on mennyt otsikoinnissa "seiska päivää"-linjalle...

Pakko kertoa tämä paska vitsi. Lueskelin kahvilassa vanhasta Urheilehdestä heidän tulevaa uudistustaan käsittelevää artikkelia. Yksi väliotsikko oli "Veikkaajan unelma".

Aika outoa kilpailijan tukemista.

 

[Johannes]

Pakko kertoa tämä paska vitsi. Lueskelin kahvilassa vanhasta Urheilehdestä heidän tulevaa uudistustaan käsittelevää artikkelia. Yksi väliotsikko oli "Veikkaajan unelma".

Aika outoa kilpailijan tukemista.

Minua taas nauratti uusimman UL:n sivun 36 otsikko. Typerä vitsi tämäkin: "Lumia on hehkutettu liikaa. Läpimurto pitää saada nyt ensin." Tuli mieleen otsikosta jotain muuta kuin Lum Rexhepi, Honka.

 

[siffa]

Tämän kauden pääteemoja ovat Petteri Sihvosella olleet Urheilulehdessä syksystä lähtien joukkueiden pelitavat ja niiden kehittäminen sekä niissä pysyminen. Erityisesti Sihvonen ilmoitti jo syksyllä seuraavansa joukkueiden pelitapoja suhteessa kiekkokontrolliin ja Meidän Peliin. Erkka Westerlundin kauden testamentti on luettavissa Jokereiden nettisivuilta. Samoilla linjoilla tuntuu Erkka olevan Johtavan kanssa:
-liigajoukkue muutti kesken kauden hitusen pelitapaansa, mutta palasi lopussa takaisin kiekkokontrolliin
- loppusyksystä ja talven aikana Jokerit pelasi loukkaantumisten vuoksi enemmän tulosorientoitunutta peliä, jouduttiin loukkaantumisten vuoksi tinkimään pelitavasta ja siitä olen vastuussa
- runkosarjan lopussa ja playoffsien alussa aloimme hakea peliämme uudelleen, IFK-sarjassa se toimi vielä hyvin, mutta nyt välieräsarjassa vastassa oli joukkue, joka oli valmis tekemään vielä vähän enemmän töitä, emme päässeet pinnalle oman pelitapamme kanssa, olisikohan myös talvella pitänyt loukkaantumisista huolimatta luottaa kiekkokontrolliin
- Erkka jää sivuun ja Tomek Valtonen tulee valmennusryhmään mukaan ja junioreissakin hyväksi koettu pelikirja tuo tulosta jatkossa, pitää vain saada jokaisen pelaajan ominaisuudet näkymään pelitavassa vielä paremmin, ihan ei välieräsarjassa päästy siihen

Keltainen Jaffa. Tässä tämä kirjoitukseni, josta mainitsit Golden Awen kanssa käymäsi, minusta ansiokkaan keskustelun, käynnistyneen. Minä mainitsin, että Johtava ja Erkka ovat samoilla linjoilla Jokereiden kauden ajan pelitavan varioitumisesta. Erkka toteaa, että olisikohan kauden aikana pitänyt loukkaantumisista huolimatta luottaa kiekkontrolliin sen sijaan, että siirryttiin tulosorientoituneeseen pelitapaan kesken kautta. Sinä mm. muistaakseni ihmettelit täällä, kun Petteri Sihvonen kauden aikana arvosteli Erkkaa juuri tuosta Jokereiden pelitavan muuttamisesta. Minä en käsittääkseni viitannut mitenkään siihen suuntaan, että Erkka olisi saanut "testamentilleen" vaikutusta Petteri Sihvosen kirjoituksista. Analyysit Jokereiden kotisivuilla (Erkka) ja Urheilulehdessä (Johtava)oli kirjoitettu toisista tietämättä johtuen siitä, että lehtijutun on oltava toimituksessa viimeistään kuusi päivää ennen paperiversion ilmestymistä. Ammattimiesten Jokereiden kausianalyysit olivat luonnollisesti saman suuntaiset tuon pelitavan varioitumisen suhteen.

 

[Keltainen Jaffa]

Tekstiä

Kätevästi jätit juuri sen osion pois, jonka käsitin väärin. Eli tämän:

Siinähän ne ovat tulevaisuuden teesit niin Jokereille kuin koko Suomen jääkiekolle pelikirjaprofessorin testamenttina. Petteri Sihvonen vahtikoon edelleen tarkasti suomalaisen jääkiekkoidentiteetin kehittymistä, Erkan sanat antavat lisäpontta tuolle tärkeälle työllä.

Puolustuksekseni voin sanoa, että kyllähän tuosta huvittavan eeppisestä hehkutuksesta nopeasti lukaistuna voi käsittää väärin vaikka mitä, varsinkin näin suurpiirteinen jätkä kuin minä.

 

[Maple Leaf]

Erkka toteaa, että olisikohan kauden aikana pitänyt loukkaantumisista huolimatta luottaa kiekkontrolliin sen sijaan, että siirryttiin tulosorientoituneeseen pelitapaan kesken kautta.

Koska en ole lukenut kyseistä artikkelia, kysyn ihan mielenkiinnosta, käyttikö Westerlund sanoja "tulosorientoitunut pelitapa" vastaparina kiekkokontrollille?

 

[Fordél]

JYPin tämän kauden renessanssissa on pitkälti kyse pelaajiston voimaistumisesta sen päästyä eroon autoritäärisestä ja persoonana rasittavasta Dufvasta. Puikkoihin hypännyt Jyrki Aho ymmärsi antaa kokeneista ammattilaisista koostuvalle joukkueelle vapautta ja tilaa itseohjautuvuudelle. Pelaajien vastuuntunto nousi tämän seurauksena aivan uudelle tasolle. Se näkyy jäällä saumattomana yhtenäisyytenä ja hurjana kollektiivisena työmoraalina. Vapautunut ja voimaistunut JYP on nyt nimenomaan joukkueena niin kova, että pystyy kulkemaan voitosta voittoon jopa ilman Sami Vatasta ja Jarkko Immosen kaltaista dominoivaa ykkössentteriä.

Tässä on ehdottomasti paljon totuuden siementä. Otin tämän johtamiskysymyksen esille jo silloin kun RD:n ja JYP:n ongelmat levisivät julkisuuteen. Totesin silloinkin, että RD:n johtamisfilosofia ei ole tätä päivää, koska hyvin kärjistäen siinä ihmiskäsitys on "tyhmä, laiska ja saamaton". Tällöin johtaminen ei perustu luottamukseen, pelaajille ei anneta tilaa ja mahdollisuutta itseohjautuvuuteen, dialogiin jne. Sen sijaan RD näkee varmasti itsensä hyvin kaikkivoipaisena johtajana, jolloin syntyy helpostikin ongelmia, kun vastaan asettuu johdettavia, jotka kuitenkin tietävät oman arvonsa ja osaamisensa. Ei tollaseen jengiin voi soveltaa samanlaista johtamista kuin vaikka HN:n myöhemmin mainitsemaan Ilvekseen, joka koostuu pääosin nuorista kokemattomista pelaajista.

Lukossakin RD:llä tullee ongelmia jos toimintatavat eivät muutu. Toki muutaman vuoden Lukossakin pelaajat jaksavat RD:n johtamistyyliä jos se tuo seuraan kaivattua menestystä. Jos sitä ei tule niin pelaajat kääntyvät lopulta RD:tä vastaan ja sitten kun sitä tulee, aletaan kaipaamaan erilaista, voimaannuttavaa johtamista.

Ja miten tämä liittyy ketjun herraan? Siten, että Sihvosenkin tulisi nähdä kiekkoasiat laajemmin eikä kaikkea voi katsoa vain pelikirjojen valossa. Joukkueen menestykseen vaikuttaa niin moni muukin asia ja JYP on näyttänyt mikä merkitys on oikeanlaisella johtamisella. Sihvosella näiden asioiden ymmärrys ei näytä olevan hanskassa tai hän ei ota niitä edes huomioon, kun on täysin sokaistunut pelikirjauskossaan.

 

[Johannes]

Uusimmassa THN:ssä on hauska nelikenttä kaikista NHL-päävalmentajista, jossa heidät on laitettu kartalle sen mukaan ovatko y-akselilla (tactician-motivator) ja x-akselilla (disciplinarian-player coach). Jos joku kykenisi luomaan samanlaisen nelikentän sm-liigavalmentajista, niin se olisi hienoa, vaikka tietysti yhdentekevää, kuten tuo THN:n 30.4.2012, sivu 25:n kuvio. Haastan Sihvosen hommaan, vaikka eihän Petteri huvikseen tällaista taulukkoa tee, luulisin.

Haastan edelleen Sihvosen ajattelemaan valmennusta tuossa THN.n kuvaamassa nelikentässä, koska sen on kuitenkin paljon laajempi tapa nähdä jääkiekkojoukkue ja sen valmennus kuin Sihvosen oma pelikirjakirjoittelu. Olisi mukava lukea sellaista analyysiä, jossa käytäisiin läpi valmennus ja sen soveltuvuus joukkueen pelaajamateriaaliin. Nimittäin, vaikka JYPin Aho olisi nyt kaudella 11-12 samanalainen päävalmentaja kuin Renney Oilersissa THN.n mukaan on eli täysin pelaajien valmentaja ja vielä RD:n pelisysteemeillä, vain vähän niitä viilaten, niin ehkä se on 100%:n oikea lähestymistapa JYPiin kauden 11-12 osalta. Ei JYP yritä nyt voittaa tulevien kausien mestaruuksia ja kehittää peliään kohti tulevia loiston kausia, vaan pyrkii vain voittamaan Pelicansin joukkueen kevään 2012 finaalissa.

Eikö olekin säälittävä tavoite Petteri, todella rahvaanomaista ja peliä halveksuvaa, että tavoite on kultamitalit, kun pelaa finaalissa. Yök.

 

[siffa]

Tässä on ehdottomasti paljon totuuden siementä. Otin tämän johtamiskysymyksen esille jo silloin kun RD:n ja JYP:n ongelmat levisivät julkisuuteen. Totesin silloinkin, että RD:n johtamisfilosofia ei ole tätä päivää, koska hyvin kärjistäen siinä ihmiskäsitys on "tyhmä, laiska ja saamaton". Tällöin johtaminen ei perustu luottamukseen, pelaajille ei anneta tilaa ja mahdollisuutta itseohjautuvuuteen, dialogiin jne. Sen sijaan RD näkee varmasti itsensä hyvin kaikkivoipaisena johtajana, jolloin syntyy helpostikin ongelmia, kun vastaan asettuu johdettavia, jotka kuitenkin tietävät oman arvonsa ja osaamisensa. Ei tollaseen jengiin voi soveltaa samanlaista johtamista kuin vaikka HN:n myöhemmin mainitsemaan Ilvekseen, joka koostuu pääosin nuorista kokemattomista pelaajista.

Risto Dufva nosti JYP:n takaisin SM-liigan mitalijoukkueeksi, kun se oli vajonnut vuoden 1993 pronssin jälkeen SM-liigan häntäpään joukkueeksi vuosikausiksi. Ilman päävalmentajan hyviä johtamistaitoja tuo ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Sitä ennen Mikkelin Jukurit oli noussut RD:n johdolla Suomisarja-joukkueesta Mestiksen parhaaksi moneksi vuodeksi. Ilman hyviä päävalmentajan johtamisominaisuuksia ei tuokaan olisi ollut mitenkään mahdollista. Risto Dufva sai niin Mikkelissä kuin Jyväskylässäkin pelaajat luottamaan siihen, että menestys on mahdollista RD:n johdolla.

Lukossakin RD:llä tullee ongelmia jos toimintatavat eivät muutu. Toki muutaman vuoden Lukossakin pelaajat jaksavat RD:n johtamistyyliä jos se tuo seuraan kaivattua menestystä. Jos sitä ei tule niin pelaajat kääntyvät lopulta RD:tä vastaan ja sitten kun sitä tulee, aletaan kaipaamaan erilaista, voimaannuttavaa johtamista.

Lukolle on lottovoitto, jos JYP- ja Jukurit-ilmiö tapahtuu Risto Dufvan johdolla myös Raumalla. Kilpailu on tosin äärimmäisen kovaa, mutta uskon, että Lukon johtoporras on selvittänyt tarkasti Risto Dufvan johtamisominaisuudet, kun on hänet sinne palkannut.

Ja miten tämä liittyy ketjun herraan? Siten, että Sihvosenkin tulisi nähdä kiekkoasiat laajemmin eikä kaikkea voi katsoa vain pelikirjojen valossa. Joukkueen menestykseen vaikuttaa niin moni muukin asia ja JYP on näyttänyt mikä merkitys on oikeanlaisella johtamisella. Sihvosella näiden asioiden ymmärrys ei näytä olevan hanskassa tai hän ei ota niitä edes huomioon, kun on täysin sokaistunut pelikirjauskossaan.

JYP juuri näytti, mikä on oikean johtamisen merkitys jääkiekkojoukkueen menestykselle. Siksihän se palkkasi Risto Dufvan päävalmentajakseen. Lukko seurasi JYP:n hyvien kokemusten jälkeen JYP:n mallia. Oletko lukenut ollenkaan Petteri Sihvosen kirjoituksia valmentajista jo noin 8 vuoden ajalta, kun väität, että hänellä ei ole ymmärrystä johtamisen merkityksestä jääkiekkojoukkueen menestykseen?

 

[Fordél]

Risto Dufva nosti JYP:n takaisin SM-liigan mitalijoukkueeksi, kun se oli vajonnut vuoden 1993 pronssin jälkeen SM-liigan häntäpään joukkueeksi vuosikausiksi. Ilman päävalmentajan hyviä johtamistaitoja tuo ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Sitä ennen Mikkelin Jukurit oli noussut RD:n johdolla Suomisarja-joukkueesta Mestiksen parhaaksi moneksi vuodeksi. Ilman hyviä päävalmentajan johtamisominaisuuksia ei tuokaan olisi ollut mitenkään mahdollista. Risto Dufva sai niin Mikkelissä kuin Jyväskylässäkin pelaajat luottamaan siihen, että menestys on mahdollista RD:n johdolla.

Tämä kaikki ei olisi tietenkään ollut mahdollista ilman hyvää johtamista, mutta hyvä johtaka osaa myös muuttaa toimintatapojaan tilanteen vaatiessa. Tähän RD ei ole pystynyt ja siksi ongelmat levisivät Jyväskylässä käsiin. Sama on edessä Raumalla muutaman vuoden päästä jos toimintatavat eivät kehity. Tästä on ollut koko ajan kyse.

JYP juuri näytti, mikä on oikean johtamisen merkitys jääkiekkojoukkueen menestykselle. Siksihän se palkkasi Risto Dufvan päävalmentajakseen. Lukko seurasi JYP:n hyvien kokemusten jälkeen JYP:n mallia.

Ja JYP näytti myös milloin on aika laittaa johtaja pihalle ja hankkia uusi sopivampi johtaja. En missään nimessä usko, että nykyinen JYP olisi RD:n alaisuudessa nyt finaaleissa. Taas kerran JYP:n seurajohto näytti mitä on heidän hyvä johtaminen ja olivat hereillä tässäkin tilanteessa.

Oletko lukenut ollenkaan Petteri Sihvosen kirjoituksia valmentajista jo noin 8 vuoden ajalta, kun väität, että hänellä ei ole ymmärrystä johtamisen merkityksestä jääkiekkojoukkueen menestykseen?

Olen lukenut.

Ja lue tarkkaan mitä kirjoitin, sillä väitin, että Sihvosen "ymmärrys ei näytä olevan hanskassa tai hän ei ota niitä edes huomioon".

 

[siffa]

Tämä kaikki ei olisi tietenkään ollut mahdollista ilman hyvää johtamista, mutta hyvä johtaka osaa myös muuttaa toimintatapojaan tilanteen vaatiessa. Tähän RD ei ole pystynyt ja siksi ongelmat levisivät Jyväskylässä käsiin. Sama on edessä Raumalla muutaman vuoden päästä jos toimintatavat eivät kehity. Tästä on ollut koko ajan kyse.

Minusta RD on johtamistaitonsa näyttänyt ja tulos on ollut erinomaista. Mikäli pystyy samaan Raumalla, niin voidaan puhua jo melkoisesta ilmiöstä suomalaisessa jääkiekossa. Miksi RD:n pitäisi muuttaa johtamistapojaan, kun menestys on ollut jo nyt sitä luokkaa, johon vain harvat suomalaiset valmentajat ovat yltäneet? Mikäli Raumalla on samalla johtamismallilla hyvä menestys, niin, mitä sitten, jos menestyksen jälkeen tiet eroavatkin. Sehän on aivan normaalia valmennusmaailmassa.

Ja JYP näytti myös milloin on aika laittaa johtaja pihalle ja hankkia uusi sopivampi johtaja. En missään nimessä usko, että nykyinen JYP olisi RD:n alaisuudessa nyt finaaleissa. Taas kerran JYP:n seurajohto näytti mitä on heidän hyvä johtaminen ja olivat hereillä tässäkin tilanteessa.

JYP näytti, että palkkaamalla Risto Dufvan päävalmentajakseen, se sai huippumenestyksen, jota yksikään suomalaisen jääkiekon asiantuntija ei olisi uskonut tapahtuvan. Näin uskallan väittää. Tiet erosivat sitten, mikä oli sen menestystien päätepiste. Sitä emme tiedä kukaan, missä JYP olisi nyt RD:n alaisuudessa. Minun mielestä RD:n ja JYP:n johdon ratkaisu oli hyvä kaikille osapuolille, toivottavasti myös Lukolle ja muillekin seuroille, joissa RD tulee vielä valmentamaan.

Olen lukenut.
Ja lue tarkkaan mitä kirjoitin, sillä väitin, että Sihvosen "ymmärrys ei näytä olevan hanskassa tai hän ei ota niitä edes huomioon".

Tämä on erittäin mielenkiintoinen asia. Kun nyt toistuvasti otat esille tämän asian, niin sinä voisit hieman kertoa siitä, miten yksikään ulkopuolinen voi kirjoittaa kenenkään valmentajan johtamistyylistä, ellei esim. kuulu joukkueen sisäpiiriin pelaajana tai muuna henkilönä. Minusta hyvä tarkastelukulma on se, että peli näyttää kaiken, koska todellista sisäpiiritietoa ei ole ulkopuolisilla olemassa. Kerro nyt kuitenkin sinä maisterismiehenä (tulevana lisenssiaattina), miten jääkiekosta kirjoittava toimittaja pystyy kirjoittamaan valmentajien johtamisominaisuuksista siten, että niillä olisi jotain tekemistä todellisuuden kanssa.

 

[Fordél]

Minusta RD on johtamistaitonsa näyttänyt ja tulos on ollut erinomaista. Mikäli pystyy samaan Raumalla, niin voidaan puhua jo melkoisesta ilmiöstä suomalaisessa jääkiekossa. Miksi RD:n pitäisi muuttaa johtamistapojaan, kun menestys on ollut jo nyt sitä luokkaa, johon vain harvat suomalaiset valmentajat ovat yltäneet? Mikäli Raumalla on samalla johtamismallilla hyvä menestys, niin, mitä sitten, jos menestyksen jälkeen tiet eroavatkin. Sehän on aivan normaalia valmennusmaailmassa.

Ei ole mielestäni normaalia, että valmennusmaailmassa valmentajan ja joukkueen tiet eroavat sen takia, että yhteistyölle ei ole mahdollisuuksia muiden kuin urheilullisten perusteiden takia.

Minusta hyvä tarkastelukulma on se, että peli näyttää kaiken, koska todellista sisäpiiritietoa ei ole ulkopuolisilla olemassa.

Peli näyttää sen hetkisestä pelaamisesta kaiken. Laajempien analyysien ja johtopäätösten tekemiseen tarvitaan muitakin muuttujia.

Kerro nyt kuitenkin sinä maisterismiehenä (tulevana lisenssiaattina), miten jääkiekosta kirjoittava toimittaja pystyy kirjoittamaan valmentajien johtamisominaisuuksista siten, että niillä olisi jotain tekemistä todellisuuden kanssa.

Esimerkiksi haastattelemalla valmentajia ja pelaajia.

 

[LaTe_Show]

Esimerkiksi haastattelemalla valmentajia ja pelaajia.

Olen liian perillä jääkiekkoilusta ja valmentamisesta. Menisi kuukausi, ja saisin porttikiellon halliin, jossa mahdollinen kohteeni pelaisi ja harjoittelisi. Kyse on siitä, että se mikromaailma, jossa jääkiekkojoukkue elää, on olemukseltaan aina ja väistämättä kovasti epätäydellinen. Yhdenkään jääkiekkojoukkueen olemistapa ei kestäsi sitä tarkastelua ja läpivalotusta, johon sen asettaisin. Jouduttaisiin aivan liian sensitiivisille alueille.

Ymmärrätköhän, mitä ajan tässä takaa – ja mitä tarkoitan?

Jos kulkisin mukana, kuvailisin, mitä joukkueen vaiheilla tapahtuu, miten siellä toimintaan – hyvässä ja pahassa.

Ei auttaisi, vaikka olisin mahdollisimman suhteellisuudentajuinen. Eli ilmineeraisin koko ajan myös sitä, että kyse on jo lähtökohtaisesti epätäydellisestä maailmasta. Valmentaminen ja joukkue-elämä ovat, kuten tiedät, yhtä kompromissia ja välttämättömyyteen yltämistä. Se ei ole soveliasta ainesta jatkuvalle raportoinnille.

...


En usko, että kukaan päästäisi minua niin lähelle joukkuetta, että voisin analysoida sen ryhmädynamiikkaa. Miksi kukaan ottaisi minua vaivoikseen tirkistelemään joukkueensa asioita? Ja ylipäätään kokisin itsekin erittäin vaivaannuttavana mennä ja olla joukkueen iholla. En mene nytkään suin surminkaan jonkun joukkueen pukukoppiin, vaikka joihinkin päästetään pelin jälkeen tekemään haastatteluja. Pukukoppi on pyhä paikka ja kuuluu vain joukkueen jäsenille.

-Petteri Sihvonen: Urheilun värit: vain mustaa ja valkoista? Akateeminen urheilublogi

 

[siffa]

Ei ole mielestäni normaalia, että valmennusmaailmassa valmentajan ja joukkueen tiet eroavat sen takia, että yhteistyölle ei ole mahdollisuuksia muiden kuin urheilullisten perusteiden takia.

JYP:n ja RD:n yhteistyö kesti pitkään ja oli menestys niin JYP:lle kuin RD:lle. Yhteistyölle oli yksinkertaisesti pistää yhteisymmärryksessä päätepiste. Jääkiekkomaailmasta löytyy paljon esimerkkejä valmennussuhteiden katkeamisista. Kekäläisen tultua Jokereiden toimitusjohtajaksi, se tiesi Hannu Jortikan lähtöä. Kukaan ei voi sanoa varmasti, mitä merkitsi Jokereiden menestymiselle Erkka Westerlundin palkkaaminen Jortikan tilalle. Viime kevään KHL:n pudotuspelien ratkaisevan ottelun alla Avangard Omskin tähtipelaaja Jaromir Jagr ei hyväksynyt Raimo Summasta enää valmentamaan tuota ratkaisevaa ottelua. Kuten muistetaan, niin seurajohto taipui Jagrin vaatimuksen edessä ja Omsk hävisi tuon ratkaisevan ottelun. Tällä kaudella niin Jortikka kuin Summanenkin ovat saaneet ylistystä Venäjällä valmentajan taidoistaan. Summanen saattaa viedä Omskin jopa KHL:n mestariksi tällä kaudella.

Esimerkiksi haastattelemalla valmentajia ja pelaajia.

Oletko tosissasi? Mitähän ne valmentajat kertoisivat omista johtamistaidoistaan? Kenen joukkueen 25 pelaajan kertomukseen olisi syytä uskoa valmentajien johtamistaidoista? Valmentajien luottopelaajilla on eri kertomukset kuin vilttiin pistetyillä pelaajilla. Riippuvuussuhteilla on suuri merkitys kertomuksiin. Oletko muuten itse pelannut koskaan? Senhän olet kertonut, että olet valmentanut pieniä junioreita.