Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Osmo Rapeli]

Tällä perusteella voisi kuvitella, että Keskisellä on jonkin näköinen kokemus ja näkemys jääkiekosta. Sitten tulee heikon ja keskikertaisen välillä liikkuva entinen pelaaja/ valmentaja ja väittää, ettei nämä "Keskiset" ymmärrä jääkiekosta mitään. Eräs jääkiekkoleijona kysyi Porissa, "Missä kunnoitus?!". Sihvonen on tehnyt tyylillään myös paljon hallaa pelikirjakeskustelulle, hän on menettänyt kunnioituksen ja sitä kautta asemansa keskustelussa.

Sihvonen on omalla toiminnallaan vienyt pohjan sellaiselta jääkiekkokeskustelulta, jossa hän olisi yksi keskustelija.

Aikamoisen pohjan on vienyt, jos ilman Sihvosen mainitsemista tai läsnäoloa Keskinen menettää malttinsa, tai ilman että kukaan väittää ettei Keskinen ymmärrä mitään. Kävikö nyt samoin?

 

[TosiFani]

Aikamoisen pohjan on vienyt, jos ilman Sihvosen mainitsemista tai läsnäoloa Keskinen menettää malttinsa, tai ilman että kukaan väittää ettei Keskinen ymmärrä mitään. Kävikö nyt samoin?

Teetkö itsestäsi tahallaan tyhmän vai etkö todella ole seurannut P. Sihvosen uraa??

P. Sihvosen tyylin takia pelikirja-termi on yhtä kuin P. Sihvonen, mistä on seurannut pelikirjan-termin täydellinen saastuminen. Eli kun pelikirja mainitaan, P. Sihvonen astuu keskusteluun mukaan ja vastarinta nousee välittömästi pintaan.

 

[Osmo Rapeli]

Teetkö itsestäsi tahallaan tyhmän vai etkö todella ole seurannut P. Sihvosen uraa??

P. Sihvosen tyylin takia pelikirja-termi on yhtä kuin P. Sihvonen, mistä on seurannut pelikirjan-termin täydellinen saastuminen. Eli kun pelikirja mainitaan, P. Sihvonen astuu keskusteluun mukaan ja vastarinta nousee välittömästi pintaan.

Saastuminen...tai esiintulo. Toisille tämä termi on oikein virkistävä tuulahdus yksilösuorituskeskeiseen ajatteluun pelistä. Eikä edelleenkään ole pakko provosoitua termistä jonkun ihmisen takia. Kyllä silloin ongelma on vastaanottajan korvien välissä. Vähän kuin ei luottaisi kiinteistönvälittäjiin jonkun kiinteistökaisan tissien takia. Tai ei voisi suuttumatta puhua hiihtämisestä, koska Mika Myllylä petti meidät.

Toki Yö-termin käyttö tekee hallaa myös vuorokaudenajalle.

 

[TosiFani]

Saastuminen...tai esiintulo. Toisille tämä termi on oikein virkistävä tuulahdus yksilösuorituskeskeiseen ajatteluun pelistä. Eikä edelleenkään ole pakko provosoitua termistä jonkun ihmisen takia. Kyllä silloin ongelma on vastaanottajan korvien välissä...

P. Sihvonen on nostanut itsensä Johtavaksi jääkiekkoanalyytikoksi, haukkunut suurimman osan jääkiekkoihmisistä ala-arvoisella tyylillä ja väheksynyt pitkää jääkiekossa mukana olleiden ammattitaitoa. Ja sinusta vika on vastaanottajien korvien välissä ja ihmettelet miksi kommentaattorit eivät voi sietää P. Sihvosta?

 

[Osmo Rapeli]

P. Sihvonen on nostanut itsensä Johtavaksi jääkiekkoanalyytikoksi, haukkunut suurimman osan jääkiekkoihmisistä ala-arvoisella tyylillä ja väheksynyt pitkää jääkiekossa mukana olleiden ammattitaitoa. Ja sinusta vika on vastaanottajien korvien välissä ja ihmettelet miksi kommentaattorit eivät voi sietää P. Sihvosta?

Ööh...en ihmettele yhtään, jos joku ei siedä Sihvosta. Kaikki eivät siedä Paavo Haavistoa, Terhi Kokkosta tai Kylli-tätiäkään. Tai Burger Kingiä, vaikka se on (vittu) Burger King.

En tosin ole samaa mieltä tuosta "suurimman osan ala-arvoisella tyylillä", vai onko tässä joku painotettu arvonta.

Sitä ihmettelen, jos porukka provosoituu itse termistä ja kivenkovaan inttää, että mitään pelikirjaa ei voi olla olemassa.

 

[TosiFani]

...Sitä ihmettelen, jos porukka provosoituu itse termistä ja kivenkovaan inttää, että mitään pelikirjaa ei voi olla olemassa.

Väittäisin, että porukka tarkoittaa ettei Sihvosen pelikirjaa ole olemassa. Jokainen jääkiekon parissa toiminut varmasti myöntää, että on olemassa pelitaktiikka, pelitapa jne., mutta Sihvosen kärjistyksillä luoma pelikirja aiheuttaa ongelmia.

 

[mjr]

Johtava vaikutti aikoinaan tervetulleelta lisältä keskittyessään pelien tietorikkaaseen analysointiin - hän vaikutti jonkinlaiselta inhan Pekka Jalosen tapaisen urheilu"journalismin" vastakohdalta. Sittemmin on käynyt ilmi, ettei se ero Jaloseen nyt niin radikaali ollutkaan.

Pelikirjasta mies on provosoivasti annettu ymmärtää, että taktiikka olisi kaikki kaikessa (sitten on ahtaalle jouduttaessa kätevästi lisännytkin käsitteeseen kaiken mahdollisen, mikä taas on seuraavissa provokirjoituksissa heti iloisesti unohdettu). Eli joukkueen pelaajamateriaali on - tietenkin - se ylivoimaisesti tärkein tekijä, sitten tulee valmentajan henkilöjohtajan kyvyt ja vasta sitten (tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisesti) valittu pelitaktiikka. Ilman kunnollista materiaalia taktiikalla ja valmentajalla ei ole väliä, ja hyvä pelitaktiikka ei auta, jos valmentaja ei saa pelaajiaan sitoutumaan siihen.

 

[Keltainen Jaffa]

Vastailen paremmin Goldenilla, kun ehdin, mutta tuli tuossa mieleen jälleen kerran tämä uusi "Pelikirjakoulu". Siitä voisi oikeasti olla jotain hyötyä jolle kulle. Junnut katsovat, että mitäs se hassu patukkasetä siellä puhuu lennonjohdolle. Pienesti tällaista positiivistakin välillä.

 

[Alvajärven Urho]

Tahdon kiittää sinua, Petteri, lisääntyvästä vapaa-ajasta. Maljani täyttyi eilen kirjoituksiisi ja kymmenen vuoden kestotilaus (+ 15 vuotta sitä ennen isäukon lehti) joka lehti kannesta kanteen lukien on nyt päätetty. Perheeni kiittää myös.

 

[peruspata]

Tahdon kiittää sinua, Petteri, lisääntyvästä vapaa-ajasta. Maljani täyttyi eilen kirjoituksiisi ja kymmenen vuoden kestotilaus (+ 15 vuotta sitä ennen isäukon lehti) joka lehti kannesta kanteen lukien on nyt päätetty. Perheeni kiittää myös.

Minulla ei varmaan ihan kymmentä vuotta tullut täyteen, mutta marraskuun lopussa 2012 sama tilanne koittaa, että tilaus katkeaa. Ne lehdet kolahtavat vielä, mitkä on jo maksettu, sitten se on tack och adjö, kohti uusia haasteita.

A-lehtien pelikirja perustuu viivelähtöihin, netissä ei pystynyt katkaisemaan kuin tilausjakson loppuun. Välitön katkaisu olisi vaatinut kuunnella jazz-radiota Nokian kännykän välityksellä alehintaan, vain 5 € /min + pvm.

Tästä ketjusta löytyy se, mikä katkaisi kamelin selän. Joku tieto-taitotasoltaan nollatutkimustakin huonompi inside-läppä Ässistä se taisi olla.

 

[Keltainen Jaffa]

Kerro nyt joku tällainen konkreettisia muutoksia aikaan saanut henkilö. Onko yksilöihin keskittynyt kykyjenetsijä sellainen?

Pikkaisen kiireessä kirjoittelen, mutta pikaisella googletuksella en kyllä meinaa löytää kykyjenetsijöiden tai joukkueiden analyytikkojen nimiä. Hannu Virta Jokereista tietääkseni scouttaa ja analysoi muiden joukkueiden peliä Jokereiden koko valmennusryhmän käytettäväksi. Virta on toki myös valmentaja, mutta kun en ehdi kaivaa joukkueen virallisten scouttien nimiä niin mainitsin hänet. Virran puuha, jos mikä, on käytännönläheistä. Maajoukkueessa käsittääkseni Jere Lehtinen ja Jari Kurri tätä muiden ja Meidän Pelin analyysia tekivät viime kisoissa.

Yksilöihin keskittyvät kykyjenetsijät varsinkin saavat aikaan konkreettisia muutoksia, koska heidän apujaan jääkiekkovaikuttajat oikeasti käyttävät.

Journalistien pelianalyysit on suunniteltu lukijoille, faneille, ja vaikuttavat epäsuorasti tai ei ollenkaan joukkueiden valmennukseen. En siis lähtisi niitä analyyseja suurina vaikuttajina hehkuttamaan kenenkään kohdalla, varsinkaan omalla tavallaan yksipuolisen Sihvosen välillä melkoiseen kiekkokontrollifanittamiseen hukkuvia analyyseja, jotka on suunniteltu Urheilulehden journalistisesti epäilyttävien ohjeiden mukaan.

Summanen on eittämättä suomalaiseen kiekkoon erittäin isosti vaikuttanut henkilö. Ja menestynyt. Sekään ei kuitenkaan tarkoita, ettei hän olisi tehnyt virheitä. Erkka, Jukka Jalonen. .

Väännä rautalangasta tyhmälle. Sihvosen journalismi liittyy Summasen menestykseen ja mokailuihin miten? Vai onko tämä vain glory huntingia?

Toisekseen, sanan valta on mahtava. Esim. Nuori Suomi -kampanjaan on vaikuttanut isosti sen kriittinen käsittely mediassa.... [...] ...Heh, ei varmaan olekaan olennaista kenen takia Sheddenin jälkeen ehti kokonaan suomalaisvaltainen mies penkin taakse. Sihvonen nosti kuitenkin asiassa olennaisen kissan pöydälle. Kuinka moni muu teki saman?

Jaahas, Sihvosen ajojahdit pelastavat maailman. Kiltisti sanottuna olemme eri mieltä. Pieni levikki, hyvin vähän arvostettu lehti ja kiistanalainen ajokoiratoimittaja saa tällä tavalla liian suuren osakunnian siitä, että huono maajoukkuevalmentaja ja huono junnusysteemi korjataan paremmaksi.

Ja totta kai, ihan yhtä vähän Polo-Pekka, Hiitelä tai Rantanen on vaikuttanut noihin asioihin. Tai kuka tahansa niistä kirjoittanut. Valitse suosikkisi ja palvo sitä!

****

Vkloppu menee nettipimennossa, joten vastaan vastapalloon sitten joskus kun pystyn.

 

[Keltainen Jaffa]

Kyllä Sihvonen hieman pidemmälle kun pelkälle hihkumiselle on sen vienyt, ja vaikuttanut myös penkin takana. Osaa Sihvosen b-junnuissa vuosia sitten käytetyistä touhuista näkee nykyisessä maajoukkueessakin.

Mitä touhuja? Lähde? Onko ne Sihvosen kehittämiä touhuja, vai yleisesti käytössä olevia harjoitteita?

 

[MustatKortit]

Onko Sihvonen "arvannut" oikein yhdenkään pudotuspelisarjan voittajaa tänä keväänä?

Ulkomuistista osumaprosentti on mielestäni ollut nolla, joka tietysti aika erikoista, kun lähtökohtaisesti joka sarjassa on 50 prosentin mahdollisuus veikata myös oikein...

Toki lähellä samoja prosentteja liikutaan myös Seppäsen "vetovinkeissä" :) Over-pelaaminen kunniaan!

 

[Osmo Rapeli]

Pikkaisen kiireessä kirjoittelen, mutta pikaisella googletuksella en kyllä meinaa löytää kykyjenetsijöiden tai joukkueiden analyytikkojen nimiä. Hannu Virta Jokereista tietääkseni scouttaa ja analysoi muiden joukkueiden peliä Jokereiden koko valmennusryhmän käytettäväksi. Virta on toki myös valmentaja, mutta kun en ehdi kaivaa joukkueen virallisten scouttien nimiä niin mainitsin hänet. Virran puuha, jos mikä, on käytännönläheistä. Maajoukkueessa käsittääkseni Jere Lehtinen ja Jari Kurri tätä muiden ja Meidän Pelin analyysia tekivät viime kisoissa.

Kyllä, Virta on osa Erkan tiimiä.

Mutta vaikuttavatko Lehtinen tai Kurri kuinka paljon pelitapaan ns. fläppitaulupuolella, teorian osalta? Ja kuinka valmiita he ovat kehittämään Meidän Peliä? Lehtisellä älli voisi pitkällä tähtäimellä olla valmiutena vaikka mihin (mutu). Minun mielestäni, yhtään väheksymättä, Kurri ja Lehtinen ovat vaikuttaneet enemmän kiekkokulttuuriin kuin Suomen maajoukkueen tai suomalaisen kiekon pelitapaan.

Yksilöihin keskittyvät kykyjenetsijät varsinkin saavat aikaan konkreettisia muutoksia, koska heidän apujaan jääkiekkovaikuttajat oikeasti käyttävät.

Minä väittäisin, että kykyjenetsijä on aika vaihtelevankokoinen pala kokonaispaletin kannalta. Ja enitenhän keskeiset kykyjenetsijät tekevät NHL-seuroille työtä, enemmän kuin Suomikiekolle. Ne, jotka tekevät Suomen maajoukkueen eteen töitä, etsivät toivon mukaan vahvan valmennuksen ohjaamina sopivia pelaajia, siis ohjauksen tullessa ylhäältäpäin. En siis haluaisi, että skoutti on liian määräävä taho määrittelemässä sitä, minkätyyppisiä pelaajia haetaan.

Journalistien pelianalyysit on suunniteltu lukijoille, faneille, ja vaikuttavat epäsuorasti tai ei ollenkaan joukkueiden valmennukseen. En siis lähtisi niitä analyyseja suurina vaikuttajina hehkuttamaan kenenkään kohdalla, varsinkaan omalla tavallaan yksipuolisen Sihvosen välillä melkoiseen kiekkokontrollifanittamiseen hukkuvia analyyseja, jotka on suunniteltu Urheilulehden journalistisesti epäilyttävien ohjeiden mukaan.

Ei varmaan lyhyellä tähtäimellä, mutta valmennus- ja kiekkokulttuurin kehittyessä myös journalistien esilletuoma ajattelu ja pelitapojen eläminen vaikuttavat. Ajan kanssa.

Väännä rautalangasta tyhmälle. Sihvosen journalismi liittyy Summasen menestykseen ja mokailuihin miten? Vai onko tämä vain glory huntingia?

Clory huntig. Niin me keskustelimme siitä, ketkä ovat olleet Suomen mittakaavalla suuria kiekkovaikuttajia, suuria Meidän Peliin ja maajoukkueen sekä suomalaisen kiekon pelitapojen muokkaajia. Sinä sanoit esimerkiksi Hantta Virta, Kurri, Lehtinen, skoutit, minä hain isoja vaikuttajia Summasesta, Jalosesta, Erkasta.

Sihvonen on esimerkiksi Summaseen verrattuna vaikuttanut suomalaiseen kiekkoon vähän, toisaalta on kuitenkin vaikuttanut, ja myös tuonut esille Summasen hyviä puolia. Enivei, Sihvosta, Summasta, Jalosta ja Erkkaa kaikkia yhdistää se, että oli todellinen vaikutus suuri tai pieni, ei kenenkään ura mene tasaisesti nousevaa loivaa ylämäkeä tai ilman virheitä ja epäonnistumisia.

Jaahas, Sihvosen ajojahdit pelastavat maailman. Kiltisti sanottuna olemme eri mieltä. Pieni levikki, hyvin vähän arvostettu lehti ja kiistanalainen ajokoiratoimittaja saa tällä tavalla liian suuren osakunnian siitä, että huono maajoukkuevalmentaja ja huono junnusysteemi korjataan paremmaksi.

Taas voi miettiä, mitä aiheeseen liittyvästä asiatulvasta poimii. Oliko siis ajojahti olennaista (ei, ja henkilökohtaisuudet tuomittavia), vai oliko tässä nyt olennaista se, että Sihvonen kyseenalaisti kanukkivalmentajan poimimisen ja niin edelleen. Tästäkin on tuhanteen kertaan jauhettu.

Ja Urheilulehteä tai Sihvosta en vetänyt tässä kiinni Nuori Suomen kaatamiseen, vaan mainitsin asian esimerkkinä siitä, miten mediakin vaikuttaa isosti tämäntyyppisissä asioissa.

Mitä touhuja? Lähde? Onko ne Sihvosen kehittämiä touhuja, vai yleisesti käytössä olevia harjoitteita?

Esimerkiksi nykyään maajoukkueessa viljeltäviä "ristipistoja" viljeltiin Kerhon b-junioreissa jo vuonna 2008.

 

[obi-wan]

Nimeä minulle analyytikkoja, jotka käyttävät taitoaan oikein ja kehittävät siten suomalaista jääkiekkoa

Minä kaipaisin esimerkkejä joissa osoitetaan Sihvosen kehittäneen suomalaista jääkiekkoa. Ihan konkreetisella tasolla. Saa luetella. Ei niitä ainakaan miehen valmentajauralta löydy.

Ei skootterilla kuuhun

 

[Hele]

Pelitaparasismia

Uusimman Urheilulehden juttu Rapakauden sankari on kyllä kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Ei pelkästään siksi, että se on puusilmäistä journalismia ja lukijoiden aliarvioimista, vaan myös siksi, että koko teksti on täyttä paskaa. Sihvosella on niin vahva pakkomielle niin sanottuun Meidän Peliin ja kiekkokontrollipelaamiseen, että jos et pelaa niitä tai niiden oppien mukaan, pelaat ja peluutat joukkuettasi väärin. Eikö se ole nimenomaan joukkueurheilun ja jääkiekon suola, että joukkueilla on eri pelitavat. Sihvosen juttujen perusteella jääkiekko-ottelut voitaisiin ratkaista paperi-kivi-sakset -periaatteella, jossa kiekkokontrollijääkiekko voittaisi kaikki muut pelitavat.

Otan oman joukkueeni esimerkin tässä mukaan luonnolliseti. Sihvosen mukaan JYP putosi TPS:lle ja Bluesille kahdella edellisellä kaudella pelitapojen takia. Hänen mukaansa TPS ja Blues kiekottelivat JYPin karvauksen alta pois, joka johti siihen, että JYP putosi jatkosta. Tänä vuonna piti käydä niin, että Jokerit kiekottelee JYPin karvauksen alta pois ja marssii finaaliin. Nyt syy siihen, ettei näin käynyt, oli Sihvosen mukaan Erkka Westerlundin epäonnistuminen. Vaikka katselenkin asiaa puolueellisin silmin, mutta on se nyt aika puusilmäistä väittää, että JYPin ja Pelicansin finaalipaikat johtuvat vain muiden joukkueiden/valmentajien epäonnistumisista. Ja mitä tulee esimerkiksi viime kauden JYP-Blues sarjaan, niin JYP ei missään nimessä pudonnut pelitavallisten seikkojen takia. Syyt löytyvät aivan jostain muualta. Jokainen, joka muistaa JYPin alkukauden, voi vetää siitä jonkunlaiset johtopäätökset. Tätäkään seikkaa johtava analyytikko ei ole edes tajunnut nostaa esiin.

Tottakai pelitavalla on merkitystä, mutta kai silläkin on jotain merkitystä, mikä on joukkueen henkinen ja fyysinen tila ja miten sitä pelitapaa toteutetaan? Asiahan on suoraan verrannollinen normaaliin työelämään; jos sinulla on huonot välit esimieheesi tai et pysty omaksumaan hänen toimintatapojaan, mikä on silloin työmotivaatiosi?

Kuinka tylsiä SM-liigapelit olisivatkaan, jos kaikki joukkueet pelaisivat samalla pelityylillä? Sekö on Petteri Sihvosen tahtotila? Sehän on pelitaparasismia. Pitäisikö muut pelitavat sulkea kaasukammioon ja tukahduttaa hengiltä?

Onko se Sihvosen peruste, että SM-liigajoukkueiden toiminta pitäisi palvella vain maajoukkuetta ja Jääkiekkoliiton lanseeraamaa Meidän Peliä? Valitettava tosiasia taitaa kuitenkin olla se, että suurin osa SM-liigaa seuraavista kannattajista pitää omaa seurajoukkuetta huomattavasti tärkeämpänä asiana kuin maajoukkuetta.

Se on sitten toinen tarina, että pitääkö kiekottelevasta, passiivisesta ja hidastelevasta pelitavasta vai aggressiivisesta, intensiivisestä ja suoraviivaisesta pelityylistä. Se on ainakin varmaa, että kannattajat pitävät voittavasta jääkiekosta, tuli se sitten millä pelitavalla tahansa.

 

[LaTe_Show]

JYPin tämän kauden renessanssissa on pitkälti kyse pelaajiston voimaistumisesta sen päästyä eroon autoritäärisestä ja persoonana rasittavasta Dufvasta. Puikkoihin hypännyt Jyrki Aho ymmärsi antaa kokeneista ammattilaisista koostuvalle joukkueelle vapautta ja tilaa itseohjautuvuudelle. Pelaajien vastuuntunto nousi tämän seurauksena aivan uudelle tasolle. Se näkyy jäällä saumattomana yhtenäisyytenä ja hurjana kollektiivisena työmoraalina. Vapautunut ja voimaistunut JYP on nyt nimenomaan joukkueena niin kova, että pystyy kulkemaan voitosta voittoon jopa ilman Sami Vatasta ja Jarkko Immosen kaltaista dominoivaa ykkössentteriä.

Näinhän se meni niinkuin Herwoodin Näkijä tuossa yllä kertoi:

Tärkeintä on, että nauretaan ja pelleillään - Pressiboksi - Keskisuomalainen

 

[TosiFani]

Jyp - Jokerit välieräsarjan kaikki pelit päättyivät yhden maalin erolla, kolme kertaa jatkoajalla. Tästä sarjasta on turha etsiä epäonnistunutta valmentajaa tai pelitapaa, molempien joukkueiden pelitapa antoi mahdollisuuden voittamiseen. Nyt puhutaan onnesta, tolppa sisään, tolppa ulos ja yksilöistä, jotka nousevat ratkaisemaan jatkoajalla tai viime minuuteilla.

Kun katsoo tuon sarjan tilastoja, huomaa, että Jokereilla oli kahdessa ensimmäisessä ottelussa enemmän vetoja maalintekosektorista, mutta silti se hävisi ne molemmat. Eli Jokereiden pelitapa loi voittoon tarvittavan määrän maalintekotilanteita, mutta tuuri ja yksilöt pettivät ratkaisevissa paikoissa. Kolmas ottelu oli Jypin hallintaa, koska Jokerit olivat henkisesti alavireisiä, kahden epäreilun tappion takia, kun Jypin pelaajat olivat taas flow-tilassa loistavasti käännettyjen otteluiden ansiosta. Neljännessä ottelussa Jokerit kokosi itsensä ja jälleen pelitapa antoi sille Jyppiä enemmän maalintekopaikkoja. Viidennessä pelissä Jyp vei tilastot, halusi selkeästi enemmän voittoa, vain Kilpeläisen upea peli piti Jokerit jatkoajalle asti mukana, mutta jatkoajalla onni ja yksittäinen yksilösuoritus katkaisi sarjan. Viidennessä ottelussa osa Jokeripelaajista ei enää uskonut voittoon, neljän takaa nouseminen on mahdotonta -ajatus hiipi monelle mieleen.

Sihvosen puheet Jokereiden pelitavan epäonnistumisesta on potaskaa, Jokereiden pelitapa mahdollisti voittamisen. Tuon sarjan ratkaisu tapahtui ensimmäisen pelin jatkoajalla ja toisessa pelissä Hartwall Areenalla, tuolloin Jyp sai henkisen yliotteen ja vei sarjan sen avulla. Tämä näkyi yksilöiden ratkaisuissa ja kun tähän lisätään onnen osuus, niin nähdään missä näiden joukkueiden pienen pieni ero oli.

 

[Johannes]

Tärkeintä on, että nauretaan ja pelleillään - Pressiboksi - Keskisuomalainen

Jutun lopussa on vielä jotain tuttua Erkka Westerlundin ajattelusta, joka on totta sekin, mutta pääsi lehtiin n. 3-4 viikkoa liian aikaisin.

 

[J.Grönvall]

JYPin tämän kauden renessanssissa on pitkälti kyse pelaajiston voimaistumisesta sen päästyä eroon autoritäärisestä ja persoonana rasittavasta Dufvasta. Puikkoihin hypännyt Jyrki Aho ymmärsi antaa kokeneista ammattilaisista koostuvalle joukkueelle vapautta ja tilaa itseohjautuvuudelle. Pelaajien vastuuntunto nousi tämän seurauksena aivan uudelle tasolle. Se näkyy jäällä saumattomana yhtenäisyytenä ja hurjana kollektiivisena työmoraalina. Vapautunut ja voimaistunut JYP on nyt nimenomaan joukkueena niin kova, että pystyy kulkemaan voitosta voittoon jopa ilman Sami Vatasta ja Jarkko Immosen kaltaista dominoivaa ykkössentteriä.

Tämä on ihan hauska yksityiskohta. Pohdin Jatkoajassakin sitä joskus, että kenelle kuuluu vastuu siitä, että työpaikalla ollaan aina iskussa, kun kyse on urheilusta. Vastauksista yleisin taisi olla, että kyllä se on valmentajan homma, eikä pelaajilta voi vaatia sellaista. Mielestäni se on ihan suoraan sanoen typerä ajatus. Kyllä lähtökohta on se, että jokainen pelaaja on vastuussa itsestään ja siitä, että on peleissä täydessä iskussa.

Taitavasti toteutettuna tällainen Ahon lähestymistyyli toimii, esimerkkinä voi käyttää myös Tampereen Pyrinnön koripallojoukkuetta jossa Damon Williamsilla on pelin aikana jopa suurempi rooli kuin valmentaja Pieti Poikolalla. Kaikkien joukkueiden kanssa tätäkään ei voi toteuttaa, eivätkä tietenkään kaikki valmentajat edes usko tällaiseen lähestymiseen. Jos kyseessä on vastuuntuntoinen joukkue jossa on vahvat johtajat niin tulokset voivat olla hyviä, toisessa päässä vaanii kurittomuus. Lisäksi se vaatii vielä sen, että valmentaja on kuitenkin tarvittaessa se auktoriteetti jota kaikki kuuntelevat.

Pitää siis olla hieman varovainen, jos JYPiä haluaa käyttää esimerkkinä siitä, että jääkiekkoa pelataan ilman pelikirjoja parhaiten. Tästähän ei ole kysymys, vaan puhtaasti yhdestä johtamistyylistä. Itse olin syksyllä skeptinen sen suhteen miten Ahon ja JYPin liitto toimii, juuri siksi, että pelaajat tuntuivat saaneen jopa liikaa valtaa myös pelitapakysymyksissä. Nyt on helppo todeta, että olin väärässä JYPin suhteen ja joukkue lähtee finaaliin hyvässä kunnossa.

Toisaalta on mielenkiintoista seurata alkaako tällainen lähestyminen yleistymään jääkiekossa ja muissa lajeissa. Liikaa ei voi olla pelaajien kaveri mutta toisaalta kovin autoritäärinen johtaminen polttaa joukkueen loppuun jollain aikavälillä. Klassinen neljä vuotta on yleensä ollut se raja jota pidetään maksimiaikana yhden valmentajan ja joukkueen kanssa. Tietenkin Sir Alex Ferguson Manchester Unitedissa, Arsene Wenger Arsenalissa ja Guy Roux Auxerressa kertovat myös päinvastaisesta esimerkistä ja sen toimivuudesta. Näissä tapauksissa toki suuressa roolissa on myös se, että jokaisella seuralla on vahva identiteetti ja kulttuuri, joka mahdollistaa näinkin pitkät pestit.

Sir Alex Ferguson on mielestäni maailman paras manageri/valmentaja ja hänkin aika kaukana mistään pelaajien koutsista. Myös loppuunpalamisteoria on kyseenalaistettava hänen kohdallaan, sillä legendaarinen kultainen sukupolvi on pelannut managerilleen jo kaksi vuosikymmentä. Yksi David Beckham sai lähteä mutta Ryan Giggs, Gary Neville, Paul Scholes ja vaikka Ole Gunnar Solskjaer ovat olleet todellisia ManU-sotureita koko uransa ajan.

Pohjois-Amerikassa esimerkiksi legendaarinen Phil Jackson osasi luovia NBA:n tähtikultin luomissa paineissa ja sai vuorollaan Los Angeles Lakersin ja Chicago Bullsin pelaamaan loistavaa koripalloa ja ennen kaikkea sai suuret egot pelaamaan yhdessä voittavaa korista. NFL:n puolella päävalmentajilla on aina taas narut käsissään, vaikka tietyille pelaajille annetaankin aina myös vastuuta. 2000-luvun menestynein valmentaja taitaa olla Bill Belichik New England Patriotsista ja Belichik tunnetaan aika mulkkuna äijänä ympäri liigan. Ihan viime vuosilta on sitten noussut esiin muun muassa New Orleans Saintsin Sean Payton ja San Fransisco 49ersin John Harbaugh, jotka ovat johtajia mutta perustavat filosofiansa myös sellaiseen perhe-ajatteluun, jossa kaikki tuntevat itsensä tärkeäksi. Lähtökohta on kuitenkin aina se, että päävalmentajan sana on laki ja sitä saavat kunnioittaa myös isoimmat tähdet.

Pohjois-Amerikassa toki on se perustavaa laatua oleva ero, että pelaajat todella joutuvat vastaamaan itsestään, olemaan siis ammattilaisia. Heihin on sijoitettu isojakin summia rahaa ja vaatimukset ovat sen mukaiset, ei ole helppoa olla Kobe Bryant, LeBron James, Tom Brady tai Drew Brees. Peli on todella raakaa mutta samalla rehellistä, joko lunastat odotukset tai keksit muuta tekemistä. Suomessa on vieläkin liian usein sitä, että pelaajia pidetään lapsina joita pitää kaitsia eikä heiltä saakaan vaatia mitään, pääasia kun tekee parhaansa. Juhani Tamminen on mielestäni täydellisen oikeassa siinä, että esimerkiksi kesäharjoittelun suorittaminen pitää antaa pelaajien vastuulle ja jokaiselle tulee räätälöidä yksilökohtainen ohjelma. Jos et ole training campilla kunnossa, niin parhaimmillaan voidaan jopa purkaa sopimus sen vuoksi. Se on urheilijan ensimmäinen tehtävä olla huippukunnossa ja jos ei siihen itse pysty, niin sitten ei ole urheilija.

Suomalaisessa jääkiekossa valmentajan roolia on pidetty erittäin tärkeänä ja sitähän se kiistatta onkin. Ajattelussamme on kuitenkin joitain paradokseja joita en aina ymmärrä. Jos valmentaja saa potkut huonon menestyksen vuoksi, niin sanotaan aina, ettei kyseessä ollut valmentajan vika. Jos joukkue pelaa huonosti tai menettää johtonsa ottelun aikana, sanotaan, että valmentaja jäätyi. Jos taas joukkue menestyy, niin muistutetaan aina miten kyseessä on pelaajien peli.

Jos kyseessä on pelaajien peli, niin miten silloin heikoilla hetkillä kyse voi olla valmentajan jäätymisestä? Ja vastaavasti miksei voiton hetkellä ylistetä myös sitä valmentajaa? Fakta on se, että pelaajat vaihtuvat mutta voittavat koutsit tekevät pitkiä uria ja voittavat missä vaan. Kari Jalonen on Suomen oloissa ehkä paras valmentaja mitä tulee voittamiseen, mutta samalla ilmeisesti todellinen kontrollifriikki. Kai Suikkanen on osoittanut myös pärjäävänsä erilaisissa ympäristöissä ja Suikkanen puhuu pelaajien kieltä.

Valmentajan rooli on valtavan tärkeä. Johtamistapa vaihtelee, eikä siihen pidäkään tuijottaa liikaa, loppujen lopuksi kyse on aina yksilöstä myös valmentajan kohdalla. Voittajat ovat usein jopa niitä kontrollifriikkejä ja todella vahvoja ja autoritäärisiä valmentajia. SM-Liigan 2000-luvun mestarivalmentajista ei taida löytyä yhtäkään ns. pelaajien koutsia, ellei Kai Suikkasta halua laskea siihen kategoriaan. Muuten nimilista puhuu puolestaan:

2000 Hannu Jortikka
2001 Hannu Jortikka
2002 Raimo Summanen
2003 Jukka Rautakorpi
2004 Kari Heikkilä
2005 Kari Jalonen
2006 Jukka Jalonen
2007 Kari Jalonen
2008 Kari Jalonen
2009 Risto Dufva
2010 Kai Suikkanen
2011 Kari Jalonen
2012 ?

Tänä vuonna mukana on puheiden mukaan kaksi pelaajien koutsia, onko se merkki jostain uudesta, vai poikkeus joka vahvistaa säännön?

 

[Johannes]

Uusimmassa THN:ssä on hauska nelikenttä kaikista NHL-päävalmentajista, jossa heidät on laitettu kartalle sen mukaan ovatko y-akselilla (tactician-motivator) ja x-akselilla (disciplinarian-player coach). Tällainen karttaleikki olisi hauska nähdä sm-liigan valmentajista. Mainittakoon THN:n kartalta sellaisia detaljeja, että eniten pelaajien valmentaja-motivaaattori on lehden mukaan Anaheimin Bruce Boudreau. Pelkkä pelaajien valmentaja on Tom Renney (Edmonton). Kovin kurinpitäjä-taktikko on Brent Sutter, ex-Calgary ja tuleva Kanadan päävalmentaja Helsingissä 2012. Ylivoimaisesti paras taktikko-kurinpitäjä on taas Mike Babcock (Detroit). Kovin lähes pelkkä kurinpitäjä on John Tortorella (NYR) ja paras yhdistämään motivoinnin ja kurinpidon on Joe Sacco (Colorado). Randy Carlyle (Toronto) yhdistää taas melko kovan kurin ja lievän motivoinnin hienosti. Yleisesti otettuna THN näkee NHL-valmennuksen minusta aika tasapaksuna puurtamisena, koska peräti 18/30 päävalmentajaa jää ristikon keskiosaan, ilman vahvaa erityispiirrettä. Jack Capuano (NYI) erottuu vielä hyvänä motivoijana ja pelaajien valmentajana. Kovaa kuria pitävät vielä myös Dale Hunter (WSH) ja Darryl Sutter (LA).

Jos joku kykenisi luomaan samanlaisen nelikentän sm-liigavalmentajista, niin se olisi hienoa, vaikka tietysti yhdentekevää, kuten tuo THN:n 30.4.2012, sivu 25:n kuvio. Haastan Sihvosen hommaan, vaikka eihän Petteri huvikseen tällaista taulukkoa tee, luulisin.

 

[Keltainen Jaffa]

Vkloppu nettipimennossa ohi, eli elämä off:ille ja Jatkoaikaan!

Clory huntig. Niin me keskustelimme siitä, ketkä ovat olleet Suomen mittakaavalla suuria kiekkovaikuttajia, suuria Meidän Peliin ja maajoukkueen sekä suomalaisen kiekon pelitapojen muokkaajia. Sinä sanoit esimerkiksi Hantta Virta, Kurri, Lehtinen, skoutit, minä hain isoja vaikuttajia Summasesta, Jalosesta, Erkasta.

Jaa, minä kun luulin tämän olevan Sihvosen ketju, jossa puhutaan Sihvosen aikaan saamista muutoksista. Obi-wan sen parhaiten kysyy tuossa aiemmin, joten en toista hänen sanojaan.

Sihvonen on esimerkiksi Summaseen verrattuna vaikuttanut suomalaiseen kiekkoon vähän, toisaalta on kuitenkin vaikuttanut, ja myös tuonut esille Summasen hyviä puolia. Enivei, Sihvosta, Summasta, Jalosta ja Erkkaa kaikkia yhdistää se, että oli todellinen vaikutus suuri tai pieni, ei kenenkään ura mene tasaisesti nousevaa loivaa ylämäkeä tai ilman virheitä ja epäonnistumisia.

En tajua, miksi haluat jankata, että kukaan ei ole täydellinen. Yhtä lailla minä annan kritiikkiä Summaselle, Jaloselle ja kumppaneille, kun he mokaavat/mokasivat. Niin kuin nyt olen antanut risuja ja ruusuja Sihvoselle.

Tosin mokailuistaan huolimatta Summanen, Jalonen ja Erkka ovat oikeasti lahjakkaita ja pirun hyviä omalla alallaan. Sihvosesta voi olla montaa mieltä.

Esimerkiksi nykyään maajoukkueessa viljeltäviä "ristipistoja" viljeltiin Kerhon b-junioreissa jo vuonna 2008.

Pikkaisen paremmin saat perustella saadaksesi minut uskomaan, että ristipistot ovat nykyään maajoukkueen käytössä Sihvosen ansiosta.

 

[Osmo Rapeli]

Jaa, minä kun luulin tämän olevan Sihvosen ketju, jossa puhutaan Sihvosen aikaan saamista muutoksista. Obi-wan sen parhaiten kysyy tuossa aiemmin, joten en toista hänen sanojaan.

Hah ha. Tässä on ketjullinen Sihvosen tekemisistä keskustelua, tuossa rinnalla on pelitapakeskustelu jossa suurin osa jutuista liittyy Sihvosen alullepanemaan/vahvasti myllyttämään aiheeseen, viimeisen parin sivun aikana olen itse peilannut asiaa suomalaisen kiekkokulttuurin ja valmennuskulttuurin muutokseen, miettinyt median merkitystä asennemuutoksissa ja konkreettisissa muutoksissa - jos ei siltikään huvita niitä vertailuja Sihvosen merkittävyydestä tällä saralla tehdä, niin jatkakaa ihmeessä laput silmillä.

En tajua, miksi haluat jankata, että kukaan ei ole täydellinen. Yhtä lailla minä annan kritiikkiä Summaselle, Jaloselle ja kumppaneille, kun he mokaavat/mokasivat. Niin kuin nyt olen antanut risuja ja ruusuja Sihvoselle.

Sävyero on siinä, että perustat Sihvosen merkityksettömyyden sillä, mitä virhearviointeja tai tyylivirheitä hän on tehnyt, tai tekee, mutta muiden kohdalla osaat nähdä niiden läpi?

Tosin mokailuistaan huolimatta Summanen, Jalonen ja Erkka ovat oikeasti lahjakkaita ja pirun hyviä omalla alallaan. Sihvosesta voi olla montaa mieltä.

Samaa mieltä siitä, että saa olla montaa mieltä. Sikäli eri mieltä, että edelleen vertaat eri ammateissa toimivia ihmisiä. Totta ihmeessä maajoukkueen valmentaja vaikuttaa maajoukkueeseen enemmän kuin analyytikkö. Se ei kuitenkaan riitä perusteluksi analyytikon merkityksettömyydestä, mieluummin siis hakisin vertailukohtia samalla alalla toimivilta, vaan niitä ei tänne ole tullut. Olen myös perustellut, miksi myös medialla on vaikutusta maajoukkueen kehitykseen esim. kiekkokulttuuriaspektista.

Pikkaisen paremmin saat perustella saadaksesi minut uskomaan, että ristipistot ovat nykyään maajoukkueen käytössä Sihvosen ansiosta.

Maajoukkueella on käytössä juuri sama peliätekevä syöttökuvio, joita tuolloin 2008 HIFK:ta vastaa finaaliin selvinneellä Sihvosen junnujengillä oli. Näkee Leijonein treeneissä.

****

Jos joku kykenisi luomaan samanlaisen nelikentän sm-liigavalmentajista, niin se olisi hienoa, vaikka tietysti yhdentekevää, kuten tuo THN:n 30.4.2012, sivu 25:n kuvio. Haastan Sihvosen hommaan, vaikka eihän Petteri huvikseen tällaista taulukkoa tee, luulisin.

Tuo olisi kiinnostava, mutta... Tämä tosin menee nyt "näkemättä paskaa" -huuteluun, mutta kuinka syvällinen tuo artikkeli on? Olen nimittäin viime vuosina törmännyt Hockey Newsissa, joka on aikanaan toimittanut about Raamatun virkaa, käsittämättömän paskasti toimitettuihin Pro Hockey -tason analyyseihin ja joku karttakuva kuulostaa kyllä sellaisenaan aika heppoiselta "analyysiltä".

 

[Keltainen Jaffa]

Hah ha. Tässä on ketjullinen Sihvosen tekemisistä keskustelua, tuossa rinnalla on pelitapakeskustelu jossa suurin osa jutuista liittyy Sihvosen alullepanemaan/vahvasti myllyttämään aiheeseen, viimeisen parin sivun aikana olen itse peilannut asiaa suomalaisen kiekkokulttuurin ja valmennuskulttuurin muutokseen, miettinyt median merkitystä asennemuutoksissa ja konkreettisissa muutoksissa - jos ei siltikään huvita niitä vertailuja Sihvosen merkittävyydestä tällä saralla tehdä, niin jatkakaa ihmeessä laput silmillä.

Totta kai Sihvosen ajatukset ovat vaikuttaneet jollain tavalla faneihin, mediaan ja yleisiin asenteisiin. Mutta kuten itsekin olet todennut, muutokset ovat melko pieniä verrattuna oikeisiin jääkiekkovaikuttajiin. Ja huom. Sihvonen ei ole media, vaan osa sitä. Jos koko media ja fanikulttuuri muuttaa jotain, Petteri on vain pieni, äänekäs ja nihilistinen osa sitä.

Annas nyt niitä isoja muutoksia. Kaksi ketjua Jatkoajassa ei ole kovin paljon.

Samaa mieltä siitä, että saa olla montaa mieltä. Sikäli eri mieltä, että edelleen vertaat eri ammateissa toimivia ihmisiä. Totta ihmeessä maajoukkueen valmentaja vaikuttaa maajoukkueeseen enemmän kuin analyytikkö. Se ei kuitenkaan riitä perusteluksi analyytikon merkityksettömyydestä, mieluummin siis hakisin vertailukohtia samalla alalla toimivilta, vaan niitä ei tänne ole tullut.

No mitäs nostit vertailtavaksi Summasen ja Erkan, jos niitä ei nyt saakaan vertailla?

No antaa tulla niitä vertailuanalyytikkoja sitten. Ja nimenomaan Sihvosen tyylisiä analyytikkoja. Sano sinä nimiä.

Sävyero on siinä, että perustat Sihvosen merkityksettömyyden sillä, mitä virhearviointeja tai tyylivirheitä hän on tehnyt, tai tekee, mutta muiden kohdalla osaat nähdä niiden läpi?

Mielestäni Sihvosen merkityksettömyys tai merkityksellisyys määriytyy hänen tekojensa mukaan. Minä arvioin hänen tekojaan, niiden laatua ja niiden seurauksia. Sekö sitten on epäreilua muita kohtaan? Enkö minä juuri sanonut, että annan muillekin risuja tai ruusuja heidän tekojensa perusteella? Annapa esimerkkihenkilö, jonka virheet olen unohtanut.

Vai pitäisikö Sihvosen virheet unohtaa täysin ja muistaa vain hyvät asiat? Sitäkö tarkoitat?

Vai yritätkö vain yksinkertaistaa keskustelun toista osapuolta pahaksi? Niin sanottua musta-valko-ajattelua, jota Sihvonen suosii.

Maajoukkueella on käytössä juuri sama peliätekevä syöttökuvio, joita tuolloin 2008 HIFK:ta vastaa finaaliin selvinneellä Sihvosen junnujengillä oli. Näkee Leijonein treeneissä.

Kuvailepa tämä kuvio, ja kerro syy, miksi se on niin uniikki, että se olisi juuri Sihvoselta kopioitu. Onko mahdollista, että se juuri sama kuvio voisi olla peräisin muualta?

 

[Colisee Pepsi]

...Maajoukkueella on käytössä juuri sama peliätekevä syöttökuvio, joita tuolloin 2008 HIFK:ta vastaa finaaliin selvinneellä Sihvosen junnujengillä oli. Näkee Leijonein treeneissä...

Ottamatta kantaa siihen, josko Jalonen olisi muka kopioinut HPK:n B-nuorten syöttökuvioita maajoukkueen valmennuksessa, niin Sihvonen ei tosin tainnut tuolloin olla Kerhon B-nuorten vastuuvalmentajana? Enpä muista, että olikohan hän valmennusryhmässä lainkaan?

Sittenhän kaudella 09-10 Sihvonen peluutti HPK:n B-junnuissa tuota omaa kiekkokontrolliin perustuvaa Meidän Peliään (jota useammatkin vastustajat kutsuivat osuvasti "säbä-kiekoksi").