Pikkaisen kiireessä kirjoittelen, mutta pikaisella googletuksella en kyllä meinaa löytää kykyjenetsijöiden tai joukkueiden analyytikkojen nimiä. Hannu Virta Jokereista tietääkseni scouttaa ja analysoi muiden joukkueiden peliä Jokereiden koko valmennusryhmän käytettäväksi. Virta on toki myös valmentaja, mutta kun en ehdi kaivaa joukkueen virallisten scouttien nimiä niin mainitsin hänet. Virran puuha, jos mikä, on käytännönläheistä. Maajoukkueessa käsittääkseni Jere Lehtinen ja Jari Kurri tätä muiden ja Meidän Pelin analyysia tekivät viime kisoissa.
Kyllä, Virta on osa Erkan tiimiä.
Mutta vaikuttavatko Lehtinen tai Kurri kuinka paljon pelitapaan ns. fläppitaulupuolella, teorian osalta? Ja kuinka valmiita he ovat kehittämään Meidän Peliä? Lehtisellä älli voisi pitkällä tähtäimellä olla valmiutena vaikka mihin (mutu). Minun mielestäni, yhtään väheksymättä, Kurri ja Lehtinen ovat vaikuttaneet enemmän kiekkokulttuuriin kuin Suomen maajoukkueen tai suomalaisen kiekon pelitapaan.
Yksilöihin keskittyvät kykyjenetsijät varsinkin saavat aikaan konkreettisia muutoksia, koska heidän apujaan jääkiekkovaikuttajat oikeasti käyttävät.
Minä väittäisin, että kykyjenetsijä on aika vaihtelevankokoinen pala kokonaispaletin kannalta. Ja enitenhän keskeiset kykyjenetsijät tekevät NHL-seuroille työtä, enemmän kuin Suomikiekolle. Ne, jotka tekevät Suomen maajoukkueen eteen töitä, etsivät toivon mukaan vahvan valmennuksen ohjaamina sopivia pelaajia, siis ohjauksen tullessa ylhäältäpäin. En siis haluaisi, että skoutti on liian määräävä taho määrittelemässä sitä, minkätyyppisiä pelaajia haetaan.
Journalistien pelianalyysit on suunniteltu lukijoille, faneille, ja vaikuttavat epäsuorasti tai ei ollenkaan joukkueiden valmennukseen. En siis lähtisi niitä analyyseja suurina vaikuttajina hehkuttamaan kenenkään kohdalla, varsinkaan omalla tavallaan yksipuolisen Sihvosen välillä melkoiseen kiekkokontrollifanittamiseen hukkuvia analyyseja, jotka on suunniteltu Urheilulehden journalistisesti epäilyttävien ohjeiden mukaan.
Ei varmaan lyhyellä tähtäimellä, mutta valmennus- ja kiekkokulttuurin kehittyessä myös journalistien esilletuoma ajattelu ja pelitapojen eläminen vaikuttavat. Ajan kanssa.
Väännä rautalangasta tyhmälle. Sihvosen journalismi liittyy Summasen menestykseen ja mokailuihin miten? Vai onko tämä vain glory huntingia?
Clory huntig. Niin me keskustelimme siitä, ketkä ovat olleet Suomen mittakaavalla suuria kiekkovaikuttajia, suuria Meidän Peliin ja maajoukkueen sekä suomalaisen kiekon pelitapojen muokkaajia. Sinä sanoit esimerkiksi Hantta Virta, Kurri, Lehtinen, skoutit, minä hain isoja vaikuttajia Summasesta, Jalosesta, Erkasta.
Sihvonen on esimerkiksi Summaseen verrattuna vaikuttanut suomalaiseen kiekkoon vähän, toisaalta on kuitenkin vaikuttanut, ja myös tuonut esille Summasen hyviä puolia. Enivei, Sihvosta, Summasta, Jalosta ja Erkkaa
kaikkia yhdistää se, että oli todellinen vaikutus suuri tai pieni, ei kenenkään ura mene tasaisesti nousevaa loivaa ylämäkeä tai ilman virheitä ja epäonnistumisia.
Jaahas, Sihvosen ajojahdit pelastavat maailman. Kiltisti sanottuna olemme eri mieltä. Pieni levikki, hyvin vähän arvostettu lehti ja kiistanalainen ajokoiratoimittaja saa tällä tavalla liian suuren osakunnian siitä, että huono maajoukkuevalmentaja ja huono junnusysteemi korjataan paremmaksi.
Taas voi miettiä, mitä aiheeseen liittyvästä asiatulvasta poimii. Oliko siis ajojahti olennaista (ei, ja henkilökohtaisuudet tuomittavia), vai oliko tässä nyt olennaista se, että Sihvonen kyseenalaisti kanukkivalmentajan poimimisen ja niin edelleen. Tästäkin on tuhanteen kertaan jauhettu.
Ja Urheilulehteä tai Sihvosta en vetänyt tässä kiinni Nuori Suomen kaatamiseen, vaan mainitsin asian esimerkkinä siitä, miten mediakin vaikuttaa isosti tämäntyyppisissä asioissa.
Mitä touhuja? Lähde? Onko ne Sihvosen kehittämiä touhuja, vai yleisesti käytössä olevia harjoitteita?
Esimerkiksi nykyään maajoukkueessa viljeltäviä "ristipistoja" viljeltiin Kerhon b-junioreissa jo vuonna 2008.