Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Fordél]

JYP:n ja RD:n yhteistyö kesti pitkään ja oli menestys niin JYP:lle kuin RD:lle. Yhteistyölle oli yksinkertaisesti pistää yhteisymmärryksessä päätepiste.

En ihan ymmärrä tota jälkimmäistä lausetta, mutta tarkoituksenmukaista ja normaalia ei ole laittaa yhteistyölle pistettä kahden pelatun ottelun jälkeen. Varmasti yhteistyö laitettiin poikki yhteisymmärryksessä, koska muuten ei sopparista päästä eroon, mutta tätä yhteisymmärrystä on täytynyt edeltää paljon ongelmia. RD teki kyllä hyvää työtä JYP:ssä ja hänen oli tarkoitus jatkaakin seurassa. RD kuitenkin ajautui seurassa umpikujaan, joka on johtunut varmasti pitkälti juuri johtamistavasta.

Oletko tosissasi? Mitähän ne valmentajat kertoisivat omista johtamistaidoistaan? Kenen joukkueen 25 pelaajan kertomukseen olisi syytä uskoa valmentajien johtamistaidoista? Valmentajien luottopelaajilla on eri kertomukset kuin vilttiin pistetyillä pelaajilla. Riippuvuussuhteilla on suuri merkitys kertomuksiin.

Olen tosissani. Valmentajat kertovat taatusti omat johtamisfilosofiansa, joissa on eroja. Olen lukenut paljon eri lajien valmentajien haastatteluita, kirjoja ym. joista saa paljon tietoa siitä mikä on heidän johtamisfilosofiansa. Eroja on paljon ja jo pelkästään niiden perusteella on helppoa sanoa, että esim. Lauri Marjamäki ja Hannu Jortikka eivät omaa samaa johtamisfilosofiaa.

Näitä em. näkemyksiä voi täydentää pelaajilta saaduilta tiedoilla (käyttihän Sihvonen myös veljeään hyötynä tietojen saannissa muissa asioissa), tarkkailemalla valmentajan työskentelyä pelin aikana jne. Ne kaikki vahvistavat varmasti viestä siitä millaista on valmentajan johtamisfilosofia ja johtaminen.

Kyllä siis valmentajien johtamistapojen analysointi on mahdollista ja muun väittäminen on vain selittelyä. Sihvonen ei halua tähän lähteä ja se on ihan ymmärrettävää eikä siinä mitään. Pelissäkin riittää tietysti analysoimista, mutta silloin täytyisi jättää johtopäätösten tekeminen vähemmälle eikä vetää pelkästä pelistä niin kovia johtopäätöksiä kuin Sihvonen vetää.

 

[Johannes]

En ole katsellut Detroit-Nashville sarjaa, mutta kumpi se nyt olikaan tärkeämpi, kuuma maalivahti tyyliin Pekka Rinne vai joukkueen ylivertainen pelitapa, kuten Babcockin Detroitin. Viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu, mutta Nashvillen Trotz lienee melko mitäänsanomaton ammattilainen penkin takana, joka ei ärsytä, eikä kaveeraa pelaajien kanssa, ei taktikoi liiemmin, eikä ole suuri motivoija. Hän hoitaa vain työnsä ammattimaisesti NHL-tasolla, kuten muutkin ja Rinne torjuu maalissa lähes kaikki kiekot. Riittääkö jatkopaikkaan, koska nyt 1-3 tilanteessa luulisi, että Babcockin tapainen taktinen velho ja kurinpitäjä saisi vielä joukkueensa nousemaan ohi Nashvillen ja jatkopaikka Detroitille. Analyysini päävalmentajista perustuu THN:n 30.4.2012 lehden nelikenttäanalyysiin päävalmentajista, jossa Trotzin paikka oli aika nolosti origossa ja Babcock oli ihan ylivertainen verrattuna kaikkiin muihin päävalmentajiin taktisesti ja myös aikamoinen kurinpitäjä, mutta ei mikään Brent Sutter.

 

[Ouninpohja]

Uusimmassa Urheilulehdessä Esko Seppänen kirjoittaa, että UL:n sisäpiirilähteiden mukaan HIFK:n liigajoukkue jakaantui loppukaudesta vahvasti päävalmentaja Matikaisen ja muutaman konkaripelaajan leireihin. Mm. kapteeni Ville Peltonen ja Toni Söderholm tekivät Seppäsen mukaan selväksi, "ettei koko joukkue ollut pelikirjan samalla sivulla", kuten suora lainaus kuuluu.

Konflikti johtui UL:n mukaan siitä, että konkaripelaajat eivät ymmärtäneet sitä, että Matikainen muokkasi HIFK:n pelitapaa.

Olisipa mielenkiintoista kuulla/lukea Sihvosen kannanotto asiaan - muistissahan on, kuinka hän syytti Vancouverin Olympialaisten aikaan muutamia joukkueen tähtipelaajia pelaajien muodostamasta oppositiosta ja nosti Ville Peltosen jalustalle, koska Peltonen pysyi lojaalina päävalmentajalle.

 

[Vellihousu]

Olisipa mielenkiintoista kuulla/lukea Sihvosen kannanotto asiaan - muistissahan on, kuinka hän syytti Vancouverin Olympialaisten aikaan muutamia joukkueen tähtipelaajia pelaajien muodostamasta oppositiosta ja nosti Ville Peltosen jalustalle, koska Peltonen pysyi lojaalina päävalmentajalle.

Sihvonen on arvostellut Matikaista pitkin kautta, joten saattaa asettua tässäkin Peltosen puolelle. Seppäsen jutusta ei tosin käy yksityiskohtaisesti ilmi mistä tässä eripurassa on ollut kyse.

 

[Ouninpohja]

Sihvonen on arvostellut Matikaista pitkin kautta, joten saattaa asettua tässäkin Peltosen puolelle. Seppäsen jutusta ei tosin käy yksityiskohtaisesti ilmi mistä tässä eripurassa on ollut kyse.

Saattaa olla niinkin.

Pointti, jonka yritin esittää, on, että tuomittuaan jyrkästi pelaajien opposition päävalmentajaansa kohtaan Vancouverin aikaan Sihvosen pitäisi loogisesti ajateltuna tuomita se myös nyt. Siihen ei mielestäni pitäisi vaikuttaa se, onko hän arvostellut Matikaista aiemmin vai ei. Kyse on siis johdonmukaisuudesta - tai vaihtoehtoisesti sitten tarkoitushakuisuudesta. Eli tätä tapausta voisi käyttää myös omien tarkoitusperien ajamiseen.

Tai sitten olen ymmärtänyt väärin Sihvosen kritiikin Vancouverin joukkueen tähtipelaajia kohtaan.

Edit: korjaus

 

[Vellihousu]

Pointti, jonka yritin esittää, on, että tuomittuaan jyrkästi pelaajien opposition päävalmentajaansa kohtaan Vancouverin aikaan Sihvosen pitäisi loogisesti ajateltuna tuomita se myös nyt. Siihen ei mielestäni pitäisi vaikuttaa se, onko hän arvostellut Matikaista aiemmin vai ei. Kyse on siis johdonmukaisuudesta - tai vaihtoehtoisesti sitten tarkoitushakuisuudesta. Eli tätä tapausta voisi käyttää myös omien tarkoitusperien ajamiseen.

Täytyy muistaa että tapaukset ovat erilaisia. Vancouverissa tähtipelaajat eivät ostaneet Jukka Jalosen pelitapaa vaikka se oli Sihvosen mielestä paras mahdollinen pelitapa. Matikainen taas on (ainakin Sihvosen tulkinnan mukaan) vaihdellut pelitapaansa pitkin kautta. Kaiken lisäksi samat pelaajat eivät kapinoineet vuosi sitten Kari Jalosen pelitapaa vastaan vaan voittivan Suomen mestaruuden. Olen melko varma että sihvoslaisessa katsannossa vika on siis valmentajassa.

Toki Sihvonen ei ole tapausta edes kommentoinut joten sikäli tämä meta-keskustelu on turhaa.

 

[Ouninpohja]

Täytyy muistaa että tapaukset ovat erilaisia. Vancouverissa tähtipelaajat eivät ostaneet Jukka Jalosen pelitapaa vaikka se oli Sihvosen mielestä paras mahdollinen pelitapa. Matikainen taas on (ainakin Sihvosen tulkinnan mukaan) vaihdellut pelitapaansa pitkin kautta. Kaiken lisäksi samat pelaajat eivät kapinoineet vuosi sitten Kari Jalosen pelitapaa vastaan vaan voittivan Suomen mestaruuden. Olen melko varma että sihvoslaisessa katsannossa vika on siis valmentajassa.

Toki Sihvonen ei ole tapausta edes kommentoinut joten sikäli tämä meta-keskustelu on turhaa.

Näköjään kirjoitustaidoissani on ongelmia, koska pointtini meni toistamiseen ohi.

Korjaatko fiksuna kaverina ystävällisesti, jos olen väärässä (toki muutkin saavat korjata), mutta olen ymmärtänyt, että Sihvoselle valmentajan asema on kaikki kaikessa, eikä hän hyväksy sitä, että valmentajan yli kävellään, ei Vancouverissa sen paremmin kuin HIFK:ssakaan. Tästä oli siis kyse.

Mutta juu, tämä meta-keskustelu on turhaa (varsinkin, kun tällainen yksinkertaisempi ihminen ei edes ymmärrä käyttämääsi hienoa termiä). Totesinpahan vain alun perin, että olisi mielenkiintoista tietää Sihvosen kanta asiaan. Eli tämä tästä osaltani.

 

[Vellihousu]

Korjaatko fiksuna kaverina ystävällisesti, jos olen väärässä (toki muutkin saavat korjata), mutta olen ymmärtänyt, että Sihvoselle valmentajan asema on kaikki kaikessa, eikä hän hyväksy sitä, että valmentajan yli kävellään, ei Vancouverissa sen paremmin kuin HIFK:ssakaan. Tästä oli siis kyse.

Sihvonen on ajattelussaan hyvin valmentajakeskeinen, mutta en ainakaan muista hänen koskaan kirjoittaneen valmentajan aseman olevan joka tilanteessa kaiken kaikessa. Päinvastoin, luulisi hänen entisenä pelaajana ymmärtävän, että jos valmentaja ei osaa hommiaan, saattavat pelaajat kapinoida. Toki tämän hyväksyttävyys riippuu vahvasti asiayhteydestä: voisin Sihvosen kirjoituksia jo vuosia seuranneensa kuvitella ettei hän hyväksy missään tilanteissa koskaan kapinaa Jukka Jalosen ja Raimo Summasen pelikirjoja vastaan; joku Matikainen saattaa olla eri asia. Sitä paitsi tässä Ifk:n tapauksessa pelaajien kapinointi vain vahvisti Sihvosen omia pointteja Ifk:n pelin ongelmista.

 

[siffa]

Pointti, jonka yritin esittää, on, että tuomittuaan jyrkästi pelaajien opposition päävalmentajaansa kohtaan Vancouverin aikaan Sihvosen pitäisi loogisesti ajateltuna tuomita se myös nyt. Siihen ei mielestäni pitäisi vaikuttaa se, onko hän arvostellut Matikaista aiemmin vai ei. Kyse on siis johdonmukaisuudesta - tai vaihtoehtoisesti sitten tarkoitushakuisuudesta. Eli tätä tapausta voisi käyttää myös omien tarkoitusperien ajamiseen.

Tai sitten olen ymmärtänyt väärin Sihvosen kritiikin Vancouverin joukkueen tähtipelaajia kohtaan.

Niinkuin Vellihousu on kirjoittanut, on kyse kahdesta eri asiasta. Vancouverissa kokeneet maajoukkuepelaajat kertoivat suomalaisille jääkiekkotoimittajille (IS, IL ja Apu) joukkueen sisäisistä asioista kisojen aikana. He tekivät myös kisojen jälkeen IS-Veikkaajassa laajan kysymyssarjan Jukka Jaloselle. Tästä kysymyssarjasta olen referoinut laajasti täällä Jatkoajassa, koska en ole vastaavaan törmännyt aiemmin. Jalonen vastasi kaikkiin kysymyksiin ja ihmetteli sitä, että miksi kokeneet maajoukkuepelaajat eivät ottaneet asioita esille joukkueen sisällä valmentajien kanssa. Jaloselle oli kerrottu kisojen aikana se, mitä Suomessa ko. lehdissä kirjoitettiin joukkueen sisäisistä asioista. Kokeneet maajoukkuepelaajat eivät ole julkisuudessa omilla nimillään vahvistaneet iltapäivälehtien väitteitä, mutta omista kisoista poisjäännit viittaavat siihen, että niissä saattoi olla perää.

Esko Seppänen kirjoittaa UL:ssä Jokerit-HIFK sarjan jälkeen, että pudotuspelien aikana joukkueen sisällä olisi ollut pelaajaoppositio. Ero Vancouverin tapahtumiin oli siinä, että pelaajaoppositio ei vuotanut näitä asioita lehdistölle sarjan aikana. Pitävätkö Seppäsen väittämät paikkaansa, sitä minulla ei ole tiedossa.

Mitä tulee Sihvoseen, niin hän on UL:ssä tuominnut Vancouverin tapahtumat niiden pelaajien osalta, jotka syyllistyivät vuotoihin ja jopa perättömiin joukkueen sisäisiin väittämiin lehdistölle. Ville Peltosen hän ei ole uskonut syyllistyneen Vancouverin tapahtumiin. Siitä minusta kertoo sekin, että Ville on mukana taistelemassa paikasta omiin MM-kisoihin. Luottamus Jalosen kanssa toimii.

 

[Fordél]

Mitä tulee Sihvoseen, niin hän on UL:ssä tuominnut Vancouverin tapahtumat niiden pelaajien osalta, jotka syyllistyivät vuotoihin ja jopa perättömiin joukkueen sisäisiin väittämiin lehdistölle. Ville Peltosen hän ei ole uskonut syyllistyneen Vancouverin tapahtumiin. Siitä minusta kertoo sekin, että Ville on mukana taistelemassa paikasta omiin MM-kisoihin. Luottamus Jalosen kanssa toimii.

En ole törmännyt missään minkäänlaisiin viittauksiin siitä, etteikö Jalosella olisi luottamusta johonkin suomalaiseen huippupelaajaan. Eipä Jalosella ja Kurrilla näytä olevan mitään ongelmaa esimerkiksi Koivun ja Selänteenkään suhteen, kun lähtivät mm. kyseistä kaksikkoa tapaamaan rapakon taakse. Luottamus näyttää toimivan joka suuntaan.

 

[Vellihousu]

Vancouverissa kokeneet maajoukkuepelaajat kertoivat suomalaisille jääkiekkotoimittajille (IS, IL ja Apu) joukkueen sisäisistä asioista kisojen aikana. He tekivät myös kisojen jälkeen IS-Veikkaajassa laajan kysymyssarjan Jukka Jaloselle. Tästä kysymyssarjasta olen referoinut laajasti täällä Jatkoajassa, koska en ole vastaavaan törmännyt aiemmin.

Sellainen korjaus tuohon usein väärin referoimaasi juttuun, ettei se todellakaan sisältänyt mitään pelaajien tekemään kysymyssarjaa Jaloselle. Vesa Rantasen tekemä haastattelu kyllä perustui osin pelaajilta saatuihin tietoihin, mutta kysymykset olivat Rantasen omia eikä jutussa erityisen tarkkaan yksilöity ketkä pelaajat tietojen takana olivat. Ylipäätään väitän että koko oppositio-asiaa on jälkikäteen paisuteltu ennen muuta Sihvosen toimesta. Hänelle kaikki mahdollinen käsille osuva tuntuu kelpaavan aseeksi sodankäynnissä Jalosen puolesta Kalervo Kummolaa vastaan. Hänhän nimitteli kisojen jälkeen tiettyjä pelaajia Kalen saunakavereiksi.

Oli pelaajien ja Kummolan suhde mikä hyvänsä, pidän Vanvouverin tapahtumasarjaa huomattavasti arkisempana juttuna. Erittäin kokeneet pelaajat+kansainvälisesti kokematon valmentaja+erittäin haastava ja kovatasoinen turnaus= vaikea yhtälö josta räpiköitiin sentään kuiville. Jalonen otti varmasti tapahtuneesta opikseen kuten myöhemmin olemmekin todistaneet.

 

[siffa]

Sellainen korjaus tuohon usein väärin referoimaasi juttuun, ettei se todellakaan sisältänyt mitään pelaajien tekemään kysymyssarjaa Jaloselle. Vesa Rantasen tekemä haastattelu kyllä perustui osin pelaajilta saatuihin tietoihin, mutta kysymykset olivat Rantasen omia eikä jutussa erityisen tarkkaan yksilöity ketkä pelaajat tietojen takana olivat. Ylipäätään väitän että koko oppositio-asiaa on jälkikäteen paisuteltu ennen muuta Sihvosen toimesta. Hänelle kaikki mahdollinen käsille osuva tuntuu kelpaavan aseeksi sodankäynnissä Jalosen puolesta Kalervo Kummolaa vastaan. Hänhän nimitteli kisojen jälkeen tiettyjä pelaajia Kalen saunakavereiksi.

IS:n toimittajat olivat tehneet kysymyssarjan, jonka he olivat tarkistuttaneet kokeneilla maajoukkuepelaajilla. Oletko tutustunut ollenkaan tuohon kysymyssarjaan ja Jalosen vastauksiin niihin? Vancouverin kisojen aikaiset IS:n, IL:n ja Avun toimittajien kirjoitukset ovat tarkistettavissa jälkeenpäin. Itselläni ne on otettuina talteen. Olen niistäkin referoinut tarkasti aiemmin täällä Jatkoajassa. Vancouverin pronssimitalikaan ei vakuuttanut joitakin jääkiekkotoimittajia vaan vielä viime kevään MM-kisojen aikana täällä Jatkoajassakin kuiskuteltiin kaislikkotietoja Jalosen epävarmasta asemasta maajoukkueen päävalmentajana. Lopullisesti Jalosen erottamisvaatimukset loppuivat sitten maailmanmestaruuteen. Täältä Jatkoajastakin löytyi paljon nimimerkkejä, jotka odottivat Jalosen epäonnistumista, mutta hiljenivät, kun Jalonen vei ensimmäisenä suomalaisena päävalmentajana Suomen maailmanmestaruuteen. Minä väitän, että Vancouverin tapahtumat (joukkueen sisäisten asioiden vuotaminen pelaajien toimesta medialle) nousevat vielä julkiseen keskusteluun, jonka aika ei ole luonnollisesti vielä pariin vuoteen. Kummolalla ei ollut osaa eikä arpaa kokeneiden pelaajien toimintaan joukkueen ulkopuolella. Nyt on turha vetää Kummola-kritiikkiä tähän keskusteluun.

Oli pelaajien ja Kummolan suhde mikä hyvänsä, pidän Vanvouverin tapahtumasarjaa huomattavasti arkisempana juttuna. Erittäin kokeneet pelaajat+kansainvälisesti kokematon valmentaja+erittäin haastava ja kovatasoinen turnaus= vaikea yhtälö josta räpiköitiin sentään kuiville. Jalonen otti varmasti tapahtuneesta opikseen kuten myöhemmin olemmekin todistaneet.

Jalonen otti opiksi, siitä olemme samaa mieltä. Se oppi näkyy omien MM-kisojemme joukkueen kokoonpanossa. Jalonen on kovempi luu kuin arvaammekaan. Jään odottamaan Jalosen kirjaa, jossa hän toivottavasti käsittelee kaikkia näitä hänen Suomen maajoukkueen päävalmentaja-ajan tapahtumia. Erityisen mielenkiintoista on lukea se, miten hän nousi Kalervo Kummolan ohi Suomen kotikisojen pelaavalintojen suhteen. Tälläistähän ei aiemmin ole tapahtunut. Kummola tosin jyrähteli talvella pelaajavalinnoista, mutta on ymmärtänyt olla nyt niistä hiljaa, kun on selvinnyt ketkä valitaan ja ketkä jäävät ulkopuolelle.

 

[TosiFani]

Lueskelin työpaikan vessassa vanhaa Urheilulehteä ja jäi hymyilyttämään P. Sihvosen artikkelin otsikko: "Kriisivalmentajien kuningas". Juttu kertoi siitä miten HPK:lle kaikki on mahdollista kun T. Lehkonen on muuttanut joukkueen pelin vuorokaudessa.

Toinen mikä pisti silmään oli listaus katastrofivalmentajista/ -johtajista. Kärjessä oli Jukka Vakkila, joka pudotti Hakan sarjasta vuonna 1996. Mielestäni on aikamoista ammattitaidottomuutta jättää Porin midas, Tapio Flinck, pois listalta. Hänellä on hallussaan ainutlaatuinen saavutus, kaksi joukkuetta SM-liigasta divariin peräkkäisinä vuosina, Ässät 1989 ja JoKP 1990.

 

[Keltainen Jaffa]

Sihvonen arvostelee netissä jälleen kerran Canal+:san kiekkotiimiä, ja tällä kertaa ilmeisesti niin, että on katsonut itse jakson josta puhuu.

Yhden tappiollisen erän jälkeen Tamminen vaati Jalosta muuttamaan peliä nopeammaksi, pystysuuntamaisemmaksi, reaktiona V-Venäjään. Sihvonen reagoi näin kysymykseen Tamin väärässä olemisesta: "Kääntäen, mitä analyysia se sellainen olisi, jos joku ”analyytikko” vaatisi Tammisen ensi kauden TuTolta pelaamaan enemmän viivelähtöjä?.. [...] ...On idioottimaista pyytää Jaloselta jotain, mikä ei edes kuulu hänen pelikirjansa repertoaariin."

Sihvonen on läpi kauden omalla tavallaan vaatinut kaikkia SM-liigajoukkueita pelaamaan vain yhtä pelitapaa, Meidän Peliä.

Jotta en repäisisi asiaa pois yhteydestä, niin tässä hieman tekopyhä Sihvosen avautuminen kokonaisuudessaan.

Edit: En usko tätä tyhmyydeksi tai sattumaksi, vaan ihan tietoista oman roolinsa kautta provosoimista. Huvittavaa se on lähinnä. Varsinkin, jos miettii, miten mielikuvituksellisin tavoin toimittajat nykyään pyrkivät omia provoilujaan korostamaan.

En siis sano, että Tamminen oli oikeassa ja häntä ei saisi kritisoida, vaan että tällä tavalla kritisoiminen on huvittavaa.

 

[Vellihousu]

IS:n toimittajat olivat tehneet kysymyssarjan, jonka he olivat tarkistuttaneet kokeneilla maajoukkuepelaajilla. Oletko tutustunut ollenkaan tuohon kysymyssarjaan ja Jalosen vastauksiin niihin?

Minulla on Veikkaajan juttu hyvin tallessa ja tiedän kyllä mitä siinä on ja mitä ei. Jutun tekemisen yksityiskohtia en toki tunne enkä tiedä mitä muissa medioissa on tuohon aikaan lukenut, mutta sen tiedän ettei Jalonen ole ensimmäinen tai viimeinen valmentaja Suomessa jonka aikana asioista on vuotanut julkisuuteen. Se on itse asiassa enemmän sääntö kuin poikkeus silloin kun menee huonosti, valitettavaa mutta totta. Enkä toisaalta näe miksei kriittistä keskustelua eri asioista voitaisi käydä, silloin kun siihen aihetta on. Suomi oli Vancouverissa pääosin surkea joten totta kai kritiikki Jalosta kohtaan kiihtyi myös joukkueen sisällä. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää ettei Jalosta kohtaa ollut täyttä luottoa vielä viime keväänäkään. Miksi olisi ollut? Alla oli kolme enemmän tai vähemmän epäonnistunutta arvoturnausta eikä Slovakian Mm-kisatkaan niin hyvin alkaneet että luottamus Jalosta kohtaa olisi kasvanut. Maailmanmestaruudella hän toki turvasi asemansa hyvin pitkäksi aikaa.

Se on totta että Kummolan ja pelaajien suhteita, maajoukkuevalmentajan asemaa siinä välissä ja ylipäätään koko pelaajat vs. valmentajat vastakkainasettelua (joka on aina olemassa jossakin muodossa) olisi hyvä joskus avata asianosaisen kirjoittamalla kirjalla. Jos Jalonen selviää pestistään kuivin jaloin (=ei saa potkuja ja poistuu näyttämöltä onnistujana), olisi hän mitä sopivin henkilö tällaisen kirjan kirjoittajaksi.

 

[Wäinö#16]

Minulla on Veikkaajan juttu hyvin tallessa ja tiedän kyllä mitä siinä on ja mitä ei. Jutun tekemisen yksityiskohtia en toki tunne enkä tiedä mitä muissa medioissa on tuohon aikaan lukenut, mutta sen tiedän ettei Jalonen ole ensimmäinen tai viimeinen valmentaja Suomessa jonka aikana asioista on vuotanut julkisuuteen. Se on itse asiassa enemmän sääntö kuin poikkeus silloin kun menee huonosti, valitettavaa mutta totta. Enkä toisaalta näe miksei kriittistä keskustelua eri asioista voitaisi käydä, silloin kun siihen aihetta on. Suomi oli Vancouverissa pääosin surkea joten totta kai kritiikki Jalosta kohtaan kiihtyi myös joukkueen sisällä.

Nimenomaan näin. Pronssi on toki mitali ja hieno saavutus sinänsä, mutta pitää muistaa myös, että edellisissä kisoissa Suomi oli todella lähellä kultaa, joten odotukset olivat varmasti pelaajistossakin kovat. Pian tuli kuitenkin selväksi, ettei peli valitettavasti ole sillä tasolla, mitä se oli vaikkapa 2004 ja 2006, että Suomi realistisesti taistelisi kullasta parhaiden turnauksessa. Joten ei mikään ihme, jos yhtenäisyys rakoili ja toisaalta pelaajilta jatkuvasti pyydettiin kommentteja ja haastatteluja siitä missä on vika.

Tätä on sitten lähinnä siffan toimesta pyöritelty sinne ja tänne ja lähinnä yritetty puolustella Jukka Jalosta, että kyllähän siinä on loistava valmentaja mut kun ne pelaajat sitä ja tätä... Selittelyt ja tekosyyt harvoin johtavat kuitenkaan mihinkään ja onneksi Jalonen otti opikseen turnauksesta. Se on kuitenkin ihan silkkaa paskapuhetta, jos joku väittää nähneensä MM-kullan siemenen nimenomaan 2010 olympialaisissa. Jalosen valmennushistoria sitä ennen sitä voi jossain määrin puoltaa, mutta olihan nuo olympialaiset kova koulu ja kasvuprosessi myös Jaloselle ja ennen kaikkea toimimisesta pienessä kaukalossa ja parhaiden pelaajien valmentajana. Harjoitteluksi meni, mikä oli toisaalta sääli monen kokeneen pelaajan kannalta, mutta olihan siellä paljon myös loukkaantumisia, joten tilanne ei ollut muutenkaan optimaalinen.

 

[mjr]

Jalonen otti opikseen turnauksesta. Se on kuitenkin ihan silkkaa paskapuhetta, jos joku väittää nähneensä MM-kullan siemenen nimenomaan 2010 olympialaisissa. Jalosen valmennushistoria sitä ennen sitä voi jossain määrin puoltaa, mutta olihan nuo olympialaiset kova koulu ja kasvuprosessi myös Jaloselle ja ennen kaikkea toimimisesta pienessä kaukalossa ja parhaiden pelaajien valmentajana. Harjoitteluksi meni, mikä oli toisaalta sääli monen kokeneen pelaajan kannalta, mutta olihan siellä paljon myös loukkaantumisia, joten tilanne ei ollut muutenkaan optimaalinen.

Jep, Suomi oli Vancouverissa jotensakin epätyypillinen Suomen joukkue: suoritustaso ailahteli jatkuvasti, ei vain ottelusta toiseen vaan otteluiden sisälläkin. Ei voinut luottaa siihen, että taso pysyy ja paketti pysyy koossa - ja tämähän sitten huipentui siihen surkuhupaisaan välierään, joka kyllä pilasi huomattavasti turnauksen loppusaldoa. Tiedä sitten mistä tuo epätasaisuus ja ajoittainen pelikurittomuus johtui, mutta joka tapauksessa Suomi oli itselleni jonkin tason pettymys, vaikka tuloksellisesti menikin oikein hyvin. Itse asiassa todella vaikeaa arvostella tuota turnausta - olisikohan joku 7- oikeudenmukainen arvosana, vaikka parhaiden joukkueiden turnauksessa tulikin pronssia?

 

[Vellihousu]

Itse asiassa todella vaikeaa arvostella tuota turnausta - olisikohan joku 7- oikeudenmukainen arvosana, vaikka parhaiden joukkueiden turnauksessa tulikin pronssia?

Suunnilleen tuolle tasolle olen itse turnauksen mielessäni arvottanut. Kaiken kaikkiaan loistava oppitunti siitä, ettei tulos ole aina kaikkein tärkein.

 

[siffa]

Suunnilleen tuolle tasolle olen itse turnauksen mielessäni arvottanut. Kaiken kaikkiaan loistava oppitunti siitä, ettei tulos ole aina kaikkein tärkein.

Mjr antoi Suomen esitykselle 7- ja sinä olet hänen kanssaan samaa mieltä. Minkä arvosanan annat maailman huippupelaajista koostuneille Ruotsille, Venäjälle, Slovakialle ja Tshekille? Oma arvosanani Suomelle on olympiakisojen 7. parhaan pelaajiston omanneena, mutta pronssille yltäneenä 91/2 arvoisena. Petteri Sihvonen on kirjoittanut Urheilulehdessä, että Vancouverin pronssi on Suomen kaikkien aikojen paras saavutus, koska se tuli tähän mennessä kaikkien aikojen kovimmassa kansainvälisessä jääkiekkoturnauksessa.

 

[msg]

No johtavaksi itseään kutsuvahan on Vancouverin osalta heittänyt jorpakkoon sloganinsa Peli näyttää kaiken ja sortunut vain tulosta tuijottavaksi faniksi. Siis sellaiseksi faniksi, jota johtavaksi itseään kutsuva aika ajoin muistaa paska-aviisissaan tölviä.

 

[siffa]

Jukka Jalonen luotti Vancouverissa Meidän Peliksi Jääkiekkoliiton Vancouverin jälkeen nimeämään pelitapaansa. Jalonen kehui pelitapaansa Vancouverin jälkeen IS Veikkaajan kysymyssarjassa ja sanoi sen olevan erittäin hyvä pelitapa. Vancouverissa hän ei muuttanut omien sanojensa mukaan pelitapaa piiruakaan eikä olisi muuttanut, vaikka NHL-tähtihyökkääjät olisivat sitä häneltä vaatineet. Ilman hyvin toimivaa peltapaa ei Vancouverista Jukka Jalosen mukaan olisi ollut mahdollista saada pronssimitalia. Täällä Jatkoajassa on ollut vuosikausien ajan Jukka Jalosta parempia jääkiekon osaajia ja analysoijia, mutta maailmanmestaruuden jälkeen tuo lukuisa joukko hiljeni, mutta näyttää saavan taas jostain uutta voimaa väitteilleen. Mikäpä sen parempi, sehän tietää keskustelua jääkiekosta ja siihen lienee Johtavakin Röngän tukemana pyrkinyt jo pian kahdeksan vuoden ajan.

 

[Wäinö#16]

Mjr antoi Suomen esitykselle 7- ja sinä olet hänen kanssaan samaa mieltä. Minkä arvosanan annat maailman huippupelaajista koostuneille Ruotsille, Venäjälle, Slovakialle ja Tshekille? Oma arvosanani Suomelle on olympiakisojen 7. parhaan pelaajiston omanneena, mutta pronssille yltäneenä 91/2 arvoisena. Petteri Sihvonen on kirjoittanut Urheilulehdessä, että Vancouverin pronssi on Suomen kaikkien aikojen paras saavutus, koska se tuli tähän mennessä kaikkien aikojen kovimmassa kansainvälisessä jääkiekkoturnauksessa.

Minkä takia Vancouver on mielestäsi kovempi turnaus kuin vaikkapa Nagano, Salt Lake City tai Torino? Onko viimeisin turnaus aina kaikkein kovin?

Torinosta antaisin Suomelle arvosanaksi 9+, Vancouverista korkeintaan 7. Pronssipelin kolmas erä ei paljoa pelasta kokonaiskuvaa joka oli erittäin sekava. Suomi ei pelannut yhtään kokonaista hyvää ottelua ja kaiken kruunasi välierän mahalasku. Väitän, että jos Shedden olisi ollut tuon turnauksen päävalmentajana ja Jalonen edelleen kakkosena ja Suomi olisi pelannut aivan identtiset ottelut, Sihvonen olisi lytännyt Suomen täysin lyttyyn ja sinäkin antaisit arvosanaksi korkeintaan 7 1/2. Viime vuoden MM-kisoista antaisin puolestaan ihan huoletta ainakin 9 1/2. Jalonen teki erinomaista työtä ja Suomi pelasi pääosin todella hyvin, ehkä finaalin alkupuoliskoa lukuunottamatta.

En ymmärrä miksi jaksat jankata Vancouverin olympialaisista? Miksi se pitää väkisin vääntää joksikin muuksi, minkä kaikki pystyivät näkemään joko paikan päällä tai telkkarista; Suomi oli sekaisin ja voitto siellä olisi vaatinut lottovoittoon verrattavaa tuuria. Suomen peli oli kaukana optimaalisesta "meidän pelistä". Niin kauan kuin et tuota pysty myöntämään, kirjoituksillasi nykyisestäkään "meidän pelistä" ei ole oikein mitään pohjaa.

 

[siffa]

En ymmärrä miksi jaksat jankata Vancouverin olympialaisista? Miksi se pitää väkisin vääntää joksikin muuksi, minkä kaikki pystyivät näkemään joko paikan päällä tai telkkarista; Suomi oli sekaisin ja voitto siellä olisi vaatinut lottovoittoon verrattavaa tuuria. Suomen peli oli kaukana optimaalisesta "meidän pelistä". Niin kauan kuin et tuota pysty myöntämään, kirjoituksillasi nykyisestäkään "meidän pelistä" ei ole oikein mitään pohjaa.

Minä osallistuin keskusteluun Vancouverista ja HIFK:stä, minkä aloitti ouninpohja ja jatkoi Vellihousu. Katsoin Vancouverin olympiakisat ja Suomi toi sieltä meille Jukka Jalosen kannattajille riemullisen pronssimitalin. Ihmettelen, että et vieläkään pysty antamaan Jukka Jaloselle ja hänen kehittämälleen Meidän Pelille sille kuuluvaa arvoa, vaikka menestystä on tullut nyt jo erittäin paljon. Kaikille joukkueille tulee myös huonoja pelejä. Nostamalla vain ne tarkasteluun, jää turnausten kokonaisuus ja lopputulos näköjään sivuseikaksi, kuten sinulle ja monelle muulle on nyt käynyt.

 

[msg]

Minusta voidaan antaa johtavaksi itseään kutsuvan kertoa mikä on olleellista:

Aina on nähtävä tulosten taakse. Siksi minä olen Johtava Analyytikko. Pelejä voi hävitä tai voittaa, sattumanvaraisesti, mutta on tarkasteltava niitä pelin virtaukseen liittyviä valtasuhteita, joilla valmentajat liikuttavat pelaajiaan kuin shakkinappuloita

Sopii erittäin hyvin keskusteluun Vancouverista.

 

[Jone29]

Minä osallistuin keskusteluun Vancouverista ja HIFK:stä, minkä aloitti ouninpohja ja jatkoi Vellihousu. Katsoin Vancouverin olympiakisat ja Suomi toi sieltä meille Jukka Jalosen kannattajille riemullisen pronssimitalin. Ihmettelen, että et vieläkään pysty antamaan Jukka Jaloselle ja hänen kehittämälleen Meidän Pelille sille kuuluvaa arvoa, vaikka menestystä on tullut nyt jo erittäin paljon. Kaikille joukkueille tulee myös huonoja pelejä. Nostamalla vain ne tarkasteluun, jää turnausten kokonaisuus ja lopputulos näköjään sivuseikaksi, kuten sinulle ja monelle muulle on nyt käynyt.

Jos nostetaan turnaus nimenomaan kokonaisuutena tarkasteluun, kuten itse peräänkuulutat, ei Suomelle kovin hyvää arvosanaa voi antaa. Väitän, että Suomella oli ennemminkin kiekkojumalat kohdallaan kun puolivälierissä onnistuttiin kaatamaan Tsekki melko 50/50-pelissä ja pronssipelin viimeisessä erässä väännettiin vielä mitaleille. Kuten itse Sihvonen totesi muutama vuosi sitten Suomen hävitessä Valko-Venäjälle: "Joskus käy näin", niin Vancouverin jälkeen voitiin todeta sama, joskus tulee mitali, huonosta turnauksesta huolimatta.