Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Wäinö#16]

Heikki Patomäki on kirjoittanut vuonna 2007 artikkelissaan "Globaali uusliberalismi Suomen näkökulmasta" seuraavasti:"Se, että uusliberalismissa valtaa käyttävät virkamiehet, tutkijat ja konsultit ei poista ministerien vastuuta uusliberalistisista talouspäätöksistä. Virkamiehet, tutkijat ja konsultit on koulutettu kansainvälisten konsulttifirmojen toimesta mm. Maailmanpankin uusliberalistisiin oppeihin ja ideoihin. Korkeatasoiset kansainväliset asiantuntijat kertovat totuuden; suomalaiset virkamiehet oppivat kaiken kuuliaisesti ja kirjoittavat siltä pohjalta Suomen uudet kehityspoliittiset linjaukset. Poliitikot ihailevat virkamiesten hyvää työtä, perustuuhun se parhaimpaan asiantuntemukseen. Systeemi on aukoton. Kenenkään ei ole tarvinnut puhua julkisilla kentillä sanaakaan uusliberalismin puolesta, mutta silti Suomen politiikka rakennetaan uudelleen näiden ajatusten pohjalta."

Aivan niinkuin Sauli Niinistö palasi Petteri Sihvosen ajankohtaiseen ja ennen kaikkea tulevaisuuteen tähtäävään kysymykseen uusliberalismista sanoen Pekka Haavistolle, että olithan sinäkin Pekka tekemässä hallituksen ministerinä silloin niitä päätöksiä. Haavisto myönsi näin asian olevan, mutta vihjasi, että olihan jo silloin noista päätöksistä olemassa myös erilaisia ajatuksia. Näin yksi tärkeimmistä presidentinvaalin keskusteluaiheista päättyi siihen. Konsensus Suomessa uusliberalistisen talouspolitiikan päättäjien kesken on niin yksimielistä, että siitä ei synny keskustelua eikä siitä yksikään poliitikko halua puhua. Poliittinen historia ja sen opetus yliopistoissa takaa sen, että tämä kaiken kattava globaali uusliberalistinen talousvaihe ei jää käsittelemättä.

Heikki Patomäki on paitsi arvostettu professori, myös avoimesti vasemmistolainen poliitikko ja hänen retoriikkaansa kuuluu puhua nykyjärjestelmästä provosoivin termein käyttäen juurikin termejä kuten uusliberalismi. Taloustiede on siitä mielenkiintoinen tieteen haara, että oikein mitään lopullisia totuuksia ei ole olemassakaan ja asioita voidaan perustella hyvin vakuuttavan tuntuisesti poliittisin puolin jos toisinkin. Keskustelun aihe on toki tärkeä ja vaihtoehdot nykyjärjestelmälle ovat aina tärkeitä pitää pinnalla. Yhtä tärkeää on kuitenkin olla kriittinen, olkoon puhujan titteli sitten professori tai vaikka maajoukkueen päävalmentaja. Ja kyllähän nykyministereistäkin ainakin Erkki Tuomioja on koittanut pitää esillä näitä laitavasemmiston piirissä esillä olevia ajatuksia pinnalla. Tähän retoriikkaan kuuluu puhuminen nykyjärjestelmästä uusliberalistisena ja sen takia Niinistökin varmaan kävi kysymyksestä lämpöisenä, koska varmasti on tietoinen käydystä talouskeskustelusta tiedemaailmassa ja siellä käytetystä kielestä. Ongelma tosin on usein siinä, että on vaikea esittää todellisia vaihtoehtoja nykyjärjestelmälle, eikä siihen pyrkinyt Haavistokaan. Vasemmiston ongelma taitaa vähän laajemminkin olla, että osataan kyllä kritisoida, mutta sitten ei ole käytännössä antaa mitään konkreettista vaihtoehtoa tilalle ja tyydytään pienten asioiden hienosäätöön. Tällaiseksi heitoksi jäi Sihvosenkin kysymys.

 

[siffa]

Ei joudu palaamaan amatöörien kysymyksiin taloudesta. Jos jäähallissa joku huutaa Jari Levoselle, että "seepralle heiniä", niin Levonen ei joudu ikinä palaamaan asiaan.
Olen jo kommenttini uusliberalismista Suomen politiikassa kirjoittanut esiin ja en toista asiaa. Pidetään omat mielipiteemme ja kunnioitan siffan näkemyksiä, vaikka en jaa niitä.

Älä luovuta, sillä kyseessä on nyt erittäin mielenkiintoinen aihe, minkä tämän viestiketjun päähenkilö otti esille presidentinvaalikeskustelussa. Niinkuin olet huomannut, et ole yksinäsi Petteri Sihvosen kysymyksen kanssa. Sinä ja monet muut pitivät/pitävät kysymystä typeränä ja provosoivana sekä Petteri Sihvosta tyhmänä ja epäpätevänä tekemään kysymyksiä globaalista maailmantaloudesta. Itse pääsin vasta vauhtiin ja ajattelin ottaa sinua ja muita heimolaisiasi varten ihan esimerkkejä uusliberalistisista päätöksistä ja kehityskuluista Suomessa. Me elämme jokainen konkreettisesti uusliberalistisen politiikan seurausten keskellä. Kävin tuossa aamupäivällä juuri Nurmon terveyskeskuksen hammashoitolassa tarkistuttamassa hampaani. Keskustelimme hammaslääkärini kanssa uusliberalismin rankoista vaikutuksista yhteiskunnallisissa terveyspalveluissa. Hammaslääkäripalvelut on jo lähes kokonaan yksityistetty uusliberalistisen valtionhallinnon talouden hoidon toimesta. Nurmon terveyskeskuksessa ei ole enää kovin pitkään lääkäripalveluja. Nurmon terveyskeskuksen toiminta lakkautetaan tämän vuoden aikana ja sen jälkeen me nurmolaiset kuljemme sitten Seinäjoelle saamaan palvelut sinne. Terveydenhoidon yksityistäminen jatkuu voimallisesti uusliberalistisen politiikan oppien mukaisesti. Rengin töitäni varten isännällä on vakuutus, joka korvaa rengin töissä aiheutuneiden vahinkojen hoidon yksityisissä lääkäriasemissa. Olen yhden kerran jo käyttänyt vakuutuksen korvaamaa yksityislääkäripalvelua, kun uuden karjarakennuksen teossa loukkasin vasemman ranteeni ja kylkiluiden lihaksia vioittui. Maksoin itse laskuni lääkäriasemalla ja vein laskun sitten Tapiolaan, joka mukisematta oli maksanut rahat tililleni. Tässä vain yksi esimerkki siitä, miten uusliberalistinen talouspolitiikka on muuttanut meidän kaikkien elämää. Aina kyse ei ole negatiivisestä kehityksestä, vaan uusliberalismilla ovat myös positiiviset puolensa. Eiväthän tunnetut vasemmistolaiset poliitikot Claes Andersson, Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Suvi-Anne Siimes ja monet muut vasemmiston ministerit Paavo Lipposen johdolla ja Raimo Sailaksen ohjaamina olisi muuten hyväksyneet ministereinä uusliberalistisia päätöksiä hallituksissa.

 

[Johannes]

Pidän Sihvosen kysymystä tyhmänä, en Sihvosta, koska hän on epäpätevä taloustietämykseltään haastamaan Niinistöä talouskeskusteluun. Saat pitää mielipiteesi siitä mistä säästöt Suomessa ovat lähtöisin ja minkä taloussysteemin vika. Minä pidän myös oman näkökulmani, joka on markkinatalous, mutta ei uusliberalistinen versio asiasta. Nyt riittää osaltani talousasioiden amatöörin, Petteri Sihvosen, typerän yhden kysymyksen ihmettely, jonka hän teki Sauli Niinistölle presidenttikeskustelussa. En luovuta. Pitäisi löytyä esiin asioita, joissa olisi jotain keskusteltavaa ja sellaista ei ole näköpiirissä talousasioista tässä ketjussa, joten miksi jatkaa tämän enempää.

 

[siffa]

Pidän Sihvosen kysymystä tyhmänä, en Sihvosta, koska hän on epäpätevä taloustietämykseltään haastamaan Niinistöä talouskeskusteluun. Saat pitää mielipiteesi siitä mistä säästöt Suomessa ovat lähtöisin ja minkä taloussysteemin vika. Minä pidän myös oman näkökulmani, joka on markkinatalous, mutta ei uusliberalistinen versio asiasta. Nyt riittää osaltani talousasioiden amatöörin, Petteri Sihvosen, typerän yhden kysymyksen ihmettely, jonka hän teki Sauli Niinistölle presidenttikeskustelussa. En luovuta. Pitäisi löytyä esiin asioita, joissa olisi jotain keskusteltavaa ja sellaista ei ole näköpiirissä talousasioista tässä ketjussa, joten miksi jatkaa tämän enempää.

Nyt on sinullakin tilaisuus tutustua uusliberalismiin, kun viestiesi perusteella et siitä ole ollenkaan perillä. Ei oppi ojaan kaada. Lue vielä kerran viestini uusliberalismista ja sen jälkeen seuraa omassa elämässäsi merkkejä uusliberalistien tekemien päätösten seurauksista. Raimo Sailaksen toimesta ja Paavo Lipposen johdolla toteutettiin uusliberalistista talouspolitiikkaa 1990-luvulla. Holkeri oli jo aloittanut valtionhallinnon liikelaitostamisen. Lipposen aikana valtion liikelaitoksia yhtiöitettiin. Yhtiöittämisen jälkeen ne pilkottiin. Pilkkomisen jälkeen ulkoistettiin kaikki mahdollinen, mikä ei ollut yhtiöiden päätoimialaa. Tämä oli sitä Lipposen hallituksen ministerien uusliberalistista talouspolitiikkaa. Tuloverotuksen alentaminen ja maltillinen tulopolitiikka kuuluivat uusliberalistiseen talouspolitiikkaan. Ammattiliittojen voiman murentaminen alkoi Lipposen hallitusten aikana. Ammattijärjestöjen pääluottamusmiehet yksi toisensa jälkeen valittiin yritysten hallituksiin päättämään asioista ja pikku hiljaa he alkoivatkin ymmärtää työnantajien vaatimuksia jatkuvista ja välttämättömistä muutoksista, joita yritysten oli tehtävä. Uusliberalistien tavoite murtaa ammattiliittojen mahti näkyy tänä päivänä siinä, että maltilliseen tulopolitiikkaan taipui myös AKT ja sen puheenjohtaja Timo Räty sekä ennen niin mahtavat paperimiehet ovat täysin avuttomia ja hampaattomia yritysten tehdessä globalisaation vaatimia uudistuksia. Yhteiskunnassa on rauha, vaikka hyvinvointiyhteyskunnan järkeistämisen nimissä on tehty ja tehdään kaikkien osapuolten hyväksynnällä isoja muutoksia. Sosiaalipalvelut, koulutus, terveydenhuolto ja koko sosiaalituurva sekä eläkkeiden hoitaminen pyritään yksityistämään vapaalle kilpailulle. Raimo Sailas kertoi 18.3.2006 Lauantaiseurassa, että valtiontaloudessa tehtyjen toimenpiteiden johdosta Suomen valtiontalouden tila oli hyvä. Maltillinen tulopolitiikka ja tuloverotuksen alentaminen sekä hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden järkeistäminen olivat Sailaksen mielestä tärkeimmät syyt siihen, että Suomella meni silloin hyvin. Sailas oli tuolloin sitä mieltä, että seuraavaksi oli laitettava kuntatalous kuntoon, kuntien yhdistämisiä oli alettava toteuttaa. Taloudellinen kasvu nähtiin ainoana mekanismina kansan hyvinvoinnin lisäämiseksi ja markkinatalous takasi taloudellisen kasvun ja Suomen oli oltava siinä mukana. Suomessa vapautettiin rahoitusmarkkinat ja pääomaliikkeet 1980-luvun puolessavälissä. Suomessa siirryttiin 1990-luvun syvän laman jälkeen uusliberalistiseen kvartaalitalouteen ja markkinoiden toimintaa jäljittelevään julkishallintoon. Kvartaalitaloudessa liikkeenjohdon päätöksiä ohjaa pörsisijoittajille neljännes- tai puolivuosittain annettava informaatio. Valtion ja yksityisten yritysten johdon optiot otettiin käyttöön.

Minusta olisi ollut oikea aika aloittaa keskustelu uusliberalismista presidentinvaaleissa, koska poliittista historiaa on syntynyt siitä jo riittävästi ja seuraavan kuuden vuoden aikana joudutaan tekemään taas uudet korjausliikkeet esim. Euroopan saamiseksi taloudelliseen tasapainoon. Neuvostoliiton ja sosialistimaiden hajoamiset jättivät maailmantalouden pelikentän uusliberalistien käsiin, koska vastavoima oli sortunut omaan mahdottomuuteensa. Tämän takia vasemmisto oli yhdessä oikeiston kanssa toteuttamassa uusliberalistista politiikkaa. Halkopinoilta saatujen tietojen perusteella Petteri Sihvosta lähestyi tv-esiintymisen jälkeen monikin korkean tason talousexpertti sanoen mielipiteinään, että Sihvonen teki presidentinvaalin tärkeimmän kysymyksen, mutta suuresta konseksuksesta johtuen aika ei ollut vielä kypsä aran aiheen käsittelylle. Monet heistä olivat kertoneet, että Sauli Niinistö ei kuulunut "pahimpiin" uusliberalisteihin vaan Niinistö olisi ollut enemmän talousreformisti.

 

[Johannes]

Nyt on sinullakin tilaisuus tutustua uusliberalismiin, kun viestiesi perusteella et siitä ole ollenkaan perillä. Ei oppi ojaan kaada.Halkopinoilta saatujen tietojen perusteella Petteri Sihvosta lähestyi tv-esiintymisen jälkeen monikin korkean tason talousexpertti sanoen mielipiteinään, että Sihvonen teki presidentinvaalin tärkeimmän kysymyksen, mutta suuresta konseksuksesta johtuen aika ei ollut vielä kypsä aran aiheen käsittelylle. Monet heistä olivat kertoneet, että Sauli Niinistö ei kuulunut "pahimpiin" uusliberalisteihin vaan Niinistö olisi ollut enemmän talousreformisti.

En ole yllytyshullu ja tiedän oman osaamiseni vs jonkun Petteri Sihvosen 1+2=3-tason, joka riittää vertaisten porukassa varmaan ihan hyvin, että Petteri vaikuttaa asiantuntevalta henkilöltä talousasioissa.
Avaa asialle uusi ketju. En osallistu talouskeskusteluun Petteri Sihvonen-ketjussa, kun Petteri ei ole talouden asiantuntija. Ei mopolla moottoritielle, sanoisin. Olen jo sanomiseni sanonut Petteristä talousosaajana, enkä ala kirjoituksiani toistamaan.

 

[siffa]

En ole yllytyshullu ja tiedän oman osaamiseni vs jonkun Petteri Sihvosen 1+2=3-tason, joka riittää vertaisten porukassa varmaan ihan hyvin, että Petteri vaikuttaa asiantuntevalta henkilöltä talousasioissa.
Avaa asialle uusi ketju. En osallistu talouskeskusteluun Petteri Sihvonen-ketjussa, kun Petteri ei ole talouden asiantuntija. Ei mopolla moottoritielle, sanoisin. Olen jo sanomiseni sanonut Petteristä talousosaajana, enkä ala kirjoituksiani toistamaan.

Olen varma siitä, että sait aimo annoksen uutta tietoa uusliberalismista keskustelujemme aikana. En minäkään pidä Petteri Sihvosta talousasiantuntijana, mutta poliittisesta historiasta ja valtio-opista hän tietää niin paljon, että Pekka Haavisto pyysi hänet niiden tarkoin valittujen 20 kannattajiensa joukkoon, jotka tv-studiossa olivat mukana. Palaute tv:ssä tehdyn olennaisen tärkeän kysymyksen jälkeen hänelle itselleen oli halkopinotietojen mukaan pelkästään kiittävää jopa itse Pekka Haavistolta, mutta myös korkean tason talousasiantuntijoiden taholta. Tärkeintä käymämme keskustelun kannalta oli se, että sinä et antavat korkeaa arvosanaa Petteri Sihvosen tv-esiintymisestä etkä kysymyksestä. Pääsin näin itsekin kertaamaan taas jälleen kerran termin uusliberalismi sisältöä.

Eiköhän jatketa vaikka niistä jukkajalosmaisista noin seitsämästä viivelähdöstä. Katsoin eilen Pelicans-SaiPa ottelun ratkettua TuTo:n ja Sportin välisen kolmannen erän. Kappas vaan, niin Sport lähti viiveellä sen 6 kertaa ja palautteli 11 kertaa tuossa katsomassani viimeisessä erässä. Nyt on Mestiksessäkin selkeä Meidän Pelin joukkue tavoittelemassa mestaruutta. Kolme viimeistä mestaruutta ovat vieneet nopean pystysuunnan pelitavan joukkueet.

 

[Johannes]

Pääsin näin itsekin kertaamaan taas jälleen kerran termin uusliberalismi sisältöä.

Eiköhän jatketa vaikka niistä jukkajalosmaisista noin seitsämästä viivelähdöstä.

Totta, joskus on hyvä kerrata itsekin asioita. Kun ikää tulee lisää, niin välillä luulee muistavansa asioita, joita ei oikeasti muistakaan. : )
Juu, 7 viivelähtöä on hyvä lähtökohta esim. pian käynnistyvän JYP-Jokerit pelin tarkkailuun, jos kirjaa niitä ylös. No, eiköhän siinä nähdä Aallon RD-kopiopelitapaa JYPilta ja EW:n tiukkaa puolustuspeliä Jokereilta, eikä liiemmin viivelähtöjä tai palautuksia, mutta peli näyttäköön taas kaiken.

 

[Jone29]

Eiköhän jatketa vaikka niistä jukkajalosmaisista noin seitsämästä viivelähdöstä. Katsoin eilen Pelicans-SaiPa ottelun ratkettua TuTo:n ja Sportin välisen kolmannen erän. Kappas vaan, niin Sport lähti viiveellä sen 6 kertaa ja palautteli 11 kertaa tuossa katsomassani viimeisessä erässä. Nyt on Mestiksessäkin selkeä Meidän Pelin joukkue tavoittelemassa mestaruutta. Kolme viimeistä mestaruutta ovat vieneet nopean pystysuunnan pelitavan joukkueet.

Sportin otteista seurasit siis yhden erän ja totesit siitä nuo edellämainitut viivelähtö- ja palautuslukemat. Voiko tästä muka vetää suoran johtopäätöksen Mestiksessä olevan nyt "selkeän Meidän pelin joukkueen" tavoittelemassa mestaruutta?

Tuossahan oli kyse yksittäisen ottelun puolustusalueen hyökkäyspelistä, eli vain pieni palanen koko pelisuunnitelmasta. Tarkoittaako kohtalaisen suuri viivelähtöjen ja palauttelujen määrä automaattisesti, että ko. joukkue on Meidän pelin joukkue?

 

[siffa]

Sportin otteista seurasit siis yhden erän ja totesit siitä nuo edellämainitut viivelähtö- ja palautuslukemat. Voiko tästä muka vetää suoran johtopäätöksen Mestiksessä olevan nyt "selkeän Meidän pelin joukkueen" tavoittelemassa mestaruutta?

Tuossahan oli kyse yksittäisen ottelun puolustusalueen hyökkäyspelistä, eli vain pieni palanen koko pelisuunnitelmasta. Tarkoittaako kohtalaisen suuri viivelähtöjen ja palauttelujen määrä automaattisesti, että ko. joukkue on Meidän pelin joukkue?

En tietenkään nimennyt Pasi Räsästä eilisen pelin kolmannen erän perusteella Meidän Pelin valmentajaksi. Minulla on jo Pelicansin ajoilta käsitys Pasi Räsäsestä valmentajana ja tilastoin viime kevään Pelicans-Sport pelit sekä olen nähnyt muutaman Sportin ottelun tällä kaudella. Niiden perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Pasi Räsänen on Meidän Pelin pelitavan valmentaja. Seurataan tilannetta, kunhan välieräottelut käynnistyvät ja päivitetään tiedot sitten taas.

 

[Jone29]

En tietenkään nimennyt Pasi Räsästä eilisen pelin kolmannen erän perusteella Meidän Pelin valmentajaksi. Minulla on jo Pelicansin ajoilta käsitys Pasi Räsäsestä valmentajana ja tilastoin viime kevään Pelicans-Sport pelit sekä olen nähnyt muutaman Sportin ottelun tällä kaudella. Niiden perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Pasi Räsänen on Meidän Pelin pelitavan valmentaja. Seurataan tilannetta, kunhan välieräottelut käynnistyvät ja päivitetään tiedot sitten taas.

Oletko tässä otoksessasi perehtynyt pelitavan muihin osa-alueisiin kuin puolustusalueen hyökkäyspeliin?

Minkälaista hyökkäysalueen hyökkäyspeliä, hyökkäysalueen puolustuspeliä ja puolustusalueen puolustuspeliä joukkueen täytyy pelata, jotta siffa voit lokeroida sen Meidän pelin joukkueeksi?

 

[msg]

Tähän ketjuun voinee ilmeisesti kirjoittaa ihan mitä haluaa ja ihan mistä haluaa ja siksi haluankin nostaa esille tämän loukkaantumisuutisen:

Uutiset / Espoo Blues
Aika paha takaisku Bluesille, kun Hakanpää on loppukauden sivussa. Hakanpää on esiintynyt hyvin ja harmittavaa myös nuoren pelaajan kannalta, kun jää pudotuspelit väliin. Bluesilla olisi ollut kyllä käyttöä Hakanpäälle varsinkin kun Korpikari on pelannut selvästi kehnommin kuin viime kaudella.

 

[TosiFani]

Olen varma siitä, että sait aimo annoksen uutta tietoa uusliberalismista keskustelujemme aikana. En minäkään pidä Petteri Sihvosta talousasiantuntijana, mutta poliittisesta historiasta ja valtio-opista hän tietää niin paljon, että Pekka Haavisto pyysi hänet niiden tarkoin valittujen 20 kannattajiensa joukkoon, jotka tv-studiossa olivat mukana. Palaute tv:ssä tehdyn olennaisen tärkeän kysymyksen jälkeen hänelle itselleen oli halkopinotietojen mukaan pelkästään kiittävää jopa itse Pekka Haavistolta, mutta myös korkean tason talousasiantuntijoiden taholta...

Eli jääkiekon lisäksi P. Sihvonen on myös talouden Johtava Alyytikko ja siffa hänen tilastoja tuottava oikea käsi. Diagnoosi sen kun varmistuu...

Haavisto pyysi P. Sihvosen yleisöksi ainoastaan Sihvosen julkisen aseman takia, ei osaamisen. Sihvonen olisi voinut kysyä Niinistöltä vaikka vaipanvaihdosta, niin Haavisto olisi kiittänyt häntä. Ja yksikään korkean tason talousasiantuntija ei ole antanut tuosta kysymyksestä kiittävää palautetta, se on P. Sihvosen harhoja.

 

[siffa]

Oletko tässä otoksessasi perehtynyt pelitavan muihin osa-alueisiin kuin puolustusalueen hyökkäyspeliin?

Tilastoin ainoastaan HVP-hyökkäyksiinlähdöt puolustusalueen hyökkäyspelistä. Ne erottavat selvimmin Meidän Pelin esim. nopeasta pystysuunnan jääkiekosta ja kertovat Jukka Jalosen Meidän Pelin hyökkäysten rytmittämisestä.

Minkälaista hyökkäysalueen hyökkäyspeliä, hyökkäysalueen puolustuspeliä ja puolustusalueen puolustuspeliä joukkueen täytyy pelata, jotta siffa voit lokeroida sen Meidän pelin joukkueeksi?

Jukka Jalosen Meidän Pelissä hyökkäysalueen hyökkäyspeli jakaantuu suoriin hyökkäyksiin (ylivoimaisina, alivoimaisina ja tasavoimaisina) sekä päätypeliin. Näissä ei esiinny merkittäviä eroja verrattuna muihin pelitapoihin. Hyökkäysalueen puolustuspeli jakaantuu Meidän Pelissä agressiiviseen karvauspeliin ja ohjauspeliin. Näitä voisi joskus seurata tilastoimalla tarkemmin, mutta merkittäviä eroja ei muihin pelitapoihin saa. Puolustusalueen puolustuspeli jakaantuu Meidän Pelissä mies-mies-puolustamiseen, aluepuolustamiseen ja näiden yhdistelmään. Näitä voisi joskus seurata tilastoimalla tarkemmin ja katsoa, onko niissä eroa muihin pelitapoihin nähden. Jos joku muukin haluaa osallistua pelien seuraamiseen sen määrättyä osa-aluetta tilastoimalla, niin noita sinun ottamia asioita voisi tarkastella ja kertoa havainnoistaan niistä täällä.

 

[Pullamössö]

Väkisin tulee mieleen tästä Jalosen, Rautakorven ja kumppaneiden ajamasta pelifilosofiasta mieleen Ruotsi.

Ruotsihan osaa tämän "pelin tappamisen" ja pallokontrollin vaikka unissaan. Jääkiekko, jalkapallo, jääpallo.. you name it. Oikeastaan kaikissa palloilulajeissa ruotsilla on selkeä oma identiteetti, joka varsinkin johtoasemassa korostuu erittäin rauhallisena ja harkitsevana pallokontrollijoukkueena. Ei roiskita, vaan pidetään pallo omalla joukkueella. Onko Jalosella samankaltaisia ajatuksia kiekkokontrollinsa kanssa? Onko Sihvonen samalla sivulla Jalosen kanssa? Mutta mitä sitten ruotsi tekee?

Ruotsi hävisi rumasti mm-finaalin ja Sihvonen haukkuu ruotsalaista kiekkoa "koulupoika"-jääkiekoksi. Mutta jos katsoo vaikka U20-matsia, missä toki Ruotsi oli luisteluvoimaltaan selkeästi parempi, mutta he pelasivat erittäin agressiivista jääkiekkoa. Karvaus oli jatkuvasti ylhäällä (esim. "Aittokallion mokassa") ja pelissä oli paljon vaikutteita pohjois-amerikkalaisesta jääkiekosta.

Kiekottelu on ruotsalaisilla dna:ssa ja veressä, ja kun sitä väritetään vähän pohjois-amerikkalaisella suoraviivaisella pelillä, onko siinä avain onneen? Olemmeko suomessa vasta menossa kohti tuota kiekottelu ja pelin tappamisen vaihetta? Onko ruotsi meitä edellä jääkiekon kehityksessä?

 

[Jone29]

Viimeisten viikkojen aikana tässä ketjussa on useaan otteeseen noussut esiin keskustelu jonka voi mielestäni kiteyttää "voittaminen vs. pelikirja".

On kilvan pohdittu voiko valmentaja olla tyytyväinen peliin, kun turpaan tulee, vaikka pelikirjan sivuilla pysyttäisiinkin. On myös nostettu esille se vanha kunnon maalaisjärkinen ajatus, että onko pelikirjalla mitään väliä, kun voittaminen on se, mihin pyritään.

Itse olen siinä Sihvosen kanssa samaa mieltä, että karsastan tälläistä tulosorientoitunutta ajattelua. Toki tuloksista pelataan, mutta sellasta pelitapaa ei olekkaan millä ottelu voitetaan satavarmasti.

Yksittäisessä ottelussa sattuman osuus on tavattoman suuri, parempi ei varmasti voita läheskään aina. Jos ajatellaan joukkueiden voimasuhteiden olevan 50/50, toinen voi selvästi paremmalla pelisuunnitelmalla kääntää asetelman ennalta muotoon 55/45 tai jopa 60/40! Toki ottelussa tulee tässä jälkimmäisessäkin tapauksessa kuokkaan 40 prosentin todennäköisyydellä. Vastustajaa paremmalla pelikirjalla otteluita kääntyy pitkässä juoksussa enemmän omalle joukkueelle.

Heitänpä nyt hurjan väitteen: jääkiekon arvokisat eivät mittaa paremmuutta! Kun pudotuspelejä käydään paras yhdestä -järjestelmällä, huippumaiden keskinäisissä otteluissa vertaus kolikonheittoon ei ole kovin kaukana ja se kenen lantti sattuu tippumaan oikeinpäin jäähän kolmesti peräkkäin, voittaa mestaruuden, ja yleensä sen pelikirjaa myös ihaillaan. Näin ollen en arvokisojen tuloksista vetäisi kovin kummoisia johtopäätöksiä pelikirjojen toimisesta tai toimimattomuudesta. Mieluummin pitäisi katsoa sitä isoa kuvaa, jos siihen riittää kompetenssi. Itselläni ei oikein tahdo riittää, mutta uskon Johtavalla riittävän.

Nämä seikat huomioonottaen, täytyy vielä mainita ihmetykseni siitä, että palstaveli siffa nostaa usein esille Jalosen Suomen menestyksen Vancouverissa. Silloin toki tulos oli hyvä, mutta itse muistelen, että isompaa kuvaa katsellessa Suomen joukkueen suoritus ei kovin kummoinen ollut. Se kuuluisa lantti vaan sattui tippumaan oikeinpäin sekä puolivälierissä että pronssiottelussa.

 

[Gags]

Itse olen siinä Sihvosen kanssa samaa mieltä, että karsastan tälläistä tulosorientoitunutta ajattelua.

En ole törmännyt tähän väittämään Sihvosen suulla sanottuna tai näppäimistöltä naputeltuna, joten kysyn sinulta että mikä on mielestäsi oikea tapa verrata erilaisia pelitapoja ja niiden paremmuutta? Mikä on se mittari millä yksi pelitapa voidaan nimittää Havumetsien kiekoksi ja toisaalta nostaa joku toinen pelitapa paremmaksi ja tavoiteltavammaksi, jos ei pelitavan tuomat tulokset? Kukaan, edes P.Sihvonen, ei pysty todistamaan että määrätyssä pelissä, määrätyllä pelaajistolla, vastustajasta puhumattakaan, joku toinen pelitapa jommankumman joukkueen osalta olisi antanut toisenlaisen lopputuloksen. Pelissä on yksinkertaisesti liikaa liikkuvia osia tällaisen analyysin tekemiseksi, jolloin ainoaksi mittariksi minun mielestäni jää tulos.

 

[Pullamössö]

Yksittäisessä ottelussa sattuman osuus on tavattoman suuri, parempi ei varmasti voita läheskään aina.

Nyt ollaan vaarojen vesillä. Urheilussa paras voittaa aina. piste. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, ajatusta, mietintää, tuuria, filosofiaa. Paras voittaa. piste. Parempi joukkue voittaa aina. piste.

Peli päättyy 1-0, ja hävinnyt joukkue ei ole koskenut kertaakaan kiekkoon ja vastustaja on onnistunut jollakin ihmeellä tekemään oman maalin, voittava joukkue on ollut parempi. Ei mitään selityksiä.

 

[J.Grönvall]

Yksittäisessä ottelussa sattuman osuus on tavattoman suuri, parempi ei varmasti voita läheskään aina. Jos ajatellaan joukkueiden voimasuhteiden olevan 50/50, toinen voi selvästi paremmalla pelisuunnitelmalla kääntää asetelman ennalta muotoon 55/45 tai jopa 60/40! Toki ottelussa tulee tässä jälkimmäisessäkin tapauksessa kuokkaan 40 prosentin todennäköisyydellä. Vastustajaa paremmalla pelikirjalla otteluita kääntyy pitkässä juoksussa enemmän omalle joukkueelle.

No kyllä se parempi voittaa lähes aina. Minusta on aina ollut mielenkiintoinen kysymys, että jos vaikka joukkueen A maalivahti torjuu 60 laukausta ja joukkueen B kymmenen laukausta, kiekonhallinta on 80% joukkueella B ja lopputulos on joukkue A:n 2-1-voitto, niin kumpi siinä on lopulta ollut parempi?

Sattuman osuus ei ole lähellekään niin iso kuin väitetään. Oma kokemukseni on se, että loppujen lopuksi erittäin harvoin sattuma ratkaisee edes yksittäistä ottelua. Jotain pomppua voi väittää aina sattumaksi mutta siinäkin ratkaisee jo se mitä on tapahtunut aikaisemmin.

Tasaisten joukkueiden kohdalla olen noista voimasuhteista samaa mieltä. Pelisuunnitelma ja taktiikka ovat yleensä hyvin tärkeitä ja monestihan tasaiset joukkueet tuntevat toisensa hyvin.

Heitänpä nyt hurjan väitteen: jääkiekon arvokisat eivät mittaa paremmuutta! Kun pudotuspelejä käydään paras yhdestä -järjestelmällä, huippumaiden keskinäisissä otteluissa vertaus kolikonheittoon ei ole kovin kaukana ja se kenen lantti sattuu tippumaan oikeinpäin jäähän kolmesti peräkkäin, voittaa mestaruuden, ja yleensä sen pelikirjaa myös ihaillaan. Näin ollen en arvokisojen tuloksista vetäisi kovin kummoisia johtopäätöksiä pelikirjojen toimisesta tai toimimattomuudesta. Mieluummin pitäisi katsoa sitä isoa kuvaa, jos siihen riittää kompetenssi. Itselläni ei oikein tahdo riittää, mutta uskon Johtavalla riittävän.

Tämäkin on tavallaan totta. Koska ratkaisut tapahtuvat yhdessä ottelussa voi sattuman osuus nousta. Toinen asia on tietenkin se, etteivät kaikki joukkueet pelaa keskenään vastakkain. Mitään kolikonheittoa se ei sentään kuitenkaan ole.

Mitä johtopäätöksiin tulee, niin tottakai tuloksista voi nähdä pelikirjojen toimivuuden, varsinkin menestyjien osalta. Eihän se asia miksikään muutu, vaikka sarjamuoto on erilainen. Olisi eri asia jos jokainen pelaisi yhden ottelun MM-kisoissa, mutta voittaakseen kultaa on voitettava minimissään 5-6 ottelua, joista kolme jo laatujoukkueita vastaan. Kunhan muistaa voittaa ne oikeat matsit, eikä tuhlaa liikaa energiaa Georgiaan ja Kameruniin alkulohkoissa.

Voittaja ei kuitenkaan koskaan ole väärä. Tulos on aina lahjomaton.

 

[Keltainen Jaffa]

Heitänpä nyt hurjan väitteen: jääkiekon arvokisat eivät mittaa paremmuutta! Kun pudotuspelejä käydään paras yhdestä -järjestelmällä, huippumaiden keskinäisissä otteluissa vertaus kolikonheittoon ei ole kovin kaukana ja se kenen lantti sattuu tippumaan oikeinpäin jäähän kolmesti peräkkäin, voittaa mestaruuden, ja yleensä sen pelikirjaa myös ihaillaan. Näin ollen en arvokisojen tuloksista vetäisi kovin kummoisia johtopäätöksiä pelikirjojen toimisesta tai toimimattomuudesta. Mieluummin pitäisi katsoa sitä isoa kuvaa, jos siihen riittää kompetenssi. Itselläni ei oikein tahdo riittää, mutta uskon Johtavalla riittävän.

Vai että yksittäinen MM-kisa voitetaan puhtaasti tuurilla, mutta useampi voitto tulee hyvällä pelitavalla ja taidolla? Liian raakaa yleistämistä. Kolme lottovoittoa putkeen ei tarkoita, että voitot tulivat tuuripelissä taidolla.

Alkusarja- ja pudotuspeliformaatit ovat kaikille samat. Joukkueet ja pelifilosofiat rakennetaan sen mukaan. Ennen turnausta harjoitellaan tämä formaatti mielessä. Jääkiekon arvokisat mittaavat joukkueiden paremmuutta lyhyissä turnauksissa vuosittain; kenellä on paras pelitapa ja joukkue tällaiseen formaattiin, ns. kolikonheittoon, tänä/viime vuonna.

"Johtavan" kompetenssista ison kuvan ymmärtämiseen voi olla montaa mieltä. Luultavasti hän näkee jonkin myynninedistämisargumentin "Meidän Peli" -lasiensa läpi ja lähtee siitä.

Edit. Msg:ltä ihan hyvä pointti. Itse jo luovutin ontopicin pyytelyn ja antauduin puhumaan ihan kaikesta, vaikka Jukka Jalosen Suomi- ja Pelitapaketju mököttävätkin käytönpuutteen vuoksi. Pääasia, että barcelonan syöttöketjuista päästiin edes jotenkin takaisin kynä-Petterin maailmaan.

Edit2. No voi ristus. Copy-paste iski jälleen! Jos Petteri mainitsee juovansa kahvia, saisinko päivän tarjoukset ja brasilian kahvin vuosituotannon luvutkin?

 

[JHag]

Voittaja ei kuitenkaan koskaan ole väärä. Tulos on aina lahjomaton.

Olen 90%:sesti samaa mieltä, meni torjunnat ja hallinta miten menivät. Kaikille, jotka aloitukseen kyyristyvät, on etukäteen tiedossa, että se joukkue voittaa, jolla on ajassa 60:00 enemmän tehtyjä maaleja. Ei se, joka laukoo enemmän kohti maalia, vaan se joka tekee enemmän maaleja. Piste. Puuttuva 10% tulee muuttuvasta tekijästä nimeltä tuomarit. Sinunkin on pakko myöntää, että pari-kolme hyytävää tuomarivirhettä, yksikin jos se tulee oikeaan paikkaan, antaa voiton sille, joka voittoa ei ole ansainnut. Tästä päästään siihen, että tuomaritkin ovat osa lajia, sisältäen heidän virheensä. Mutta en voi silti laskea heidän virheitään pelikuvioon kuuluvaksi. Muutenhan pelikirjoissakin pitäisi olla kirjanpidon tyyliin jonkunlainen tappiovaraus. Itse asiassa tuomarit ovat jääkiekossa välttämätön paha. Laji olisi täydellinen, jos se tarvitsisi tuomareita ollenkaan. Tämähän on puolestaan mahdottomuus.

 

[siffa]

Pääasia, että barcelonan syöttöketjuista päästiin edes jotenkin takaisin kynä-Petterin maailmaan.

Eikös se ollut juuri kynä-Petteri, joka oli ihastunut Barcelonen pallonhallintapeliin. Jääkiekossa termi on kiekonhallinta. Syöttöketjujen lukumäärää voitaneen pitää yhtenä merkkinä pallon- tai kiekonhallinnasta. Tilastoin sitten muutaman kansainvälisen huippupallojoukkueen syöttöketjujen sisältämien syöttöjen määrän. Barcelona osoittautui aivan omalla pelitavallaan pelaavaksi joukkueeksi näistä tarkasteluni kohteina olevista joukkueista. Barcelonan ja Leverkusenin osalta tilastoin molemmat puoliajat, mutta Napolin ja Chelsean pelistä minulle riitti 1. puoliajan tilastointi. Vertailuina ovat siis noiden joukkueiden 1. puoliajan syöttöketjujen määrät ja syöttöjen määrät/syöttöketju. Barcelona hyökkäsi 1. puoliajalla 59 kertaa antaen niissä yhteensä 445 syöttöä eli 7,54 syöttöä yhtä syöttöketjua kohti. Leverkusenin vastaavat luvut olivat 52 ja 59 sekä 1.14 syöttöä/syöttöketju. Napolin luvut olivat 78 ja 109 eli keskim. 1,4 syöttöä/syöttöketju. Chelsea luvut 74 ja 150 eli 2.03 syöttöä/syöttöketju. Barcelona syötteli yhdessä syöttöketjussa eniten 36 kertaa, Leverkusen 6 kertaa, Napoli 7 kertaa ja Chelsea 12 kertaa.

Jääkiekossa vertaisin Detroitia Barcelonaan (Suomessa KalPa) ja Tampa Bayta Leverkuseniin (Suomessa JYP). Pelejä voi pelata monella tavalla, mutta kulloinenkin päävalmentaja heiluttaa tahtipuikkoa sen suhteen, miten pelataan.

 

[J.Grönvall]

Olen 90%:sesti samaa mieltä, meni torjunnat ja hallinta miten menivät. Kaikille, jotka aloitukseen kyyristyvät, on etukäteen tiedossa, että se joukkue voittaa, jolla on ajassa 60:00 enemmän tehtyjä maaleja. Ei se, joka laukoo enemmän kohti maalia, vaan se joka tekee enemmän maaleja. Piste. Puuttuva 10% tulee muuttuvasta tekijästä nimeltä tuomarit. Sinunkin on pakko myöntää, että pari-kolme hyytävää tuomarivirhettä, yksikin jos se tulee oikeaan paikkaan, antaa voiton sille, joka voittoa ei ole ansainnut. Tästä päästään siihen, että tuomaritkin ovat osa lajia, sisältäen heidän virheensä. Mutta en voi silti laskea heidän virheitään pelikuvioon kuuluvaksi. Muutenhan pelikirjoissakin pitäisi olla kirjanpidon tyyliin jonkunlainen tappiovaraus. Itse asiassa tuomarit ovat jääkiekossa välttämätön paha. Laji olisi täydellinen, jos se tarvitsisi tuomareita ollenkaan. Tämähän on puolestaan mahdottomuus.

Minä en selittele ikinä tuomareilla. En koskaan, vihaan sitä tuomareiden mukaan vetämistä, vaikka on ihan taivaan tosi, että pahimmillaan he vaikuttavat peliin hirvittävän paljon. Mutta vaikka tuleekin tuomarivirheitä, niin olen aina sanonut, että on se maali edelleen tehtävä tai torjuttava. Jos se tapahtuu futiksessa niin, että tulee pilkku niin sitten pitää miettiä, että miten pallo annettiin pelata sinne. Ja pitäähän se pilkkukin laittaa sisään.

Ei asia tietenkään ihan noin mustavalkoinen ole ja varsinkin kentällä ollessa huonot tuomarit vituttavat ihan huolella ja saavat pelin täysin solmuun. Minusta tuomareista yleensä kuitenkin valitetaan aivan liikaa, tälläkin palstalla 3/4 muistaa aina matsin jälkeen kirjoittaa kuinka tuomarit olivat huonoja ja lällällää. En vaan jaksa sitä yhtään, sen vuoksi täytyy ottaa henkinen nollatoleranssi. Tuomari(t) ei ratkaise KOSKAAN yhtäkään ottelua. Pelaajien peli. Tuomari ja valmentaja tekevät omia hommiaan siinä vieressä.

Tietenkin on vaikkapa futiksen MM-kisat 2002 joista ei viitsi edes enää puhua, koska menee hermot sekunnissa, mutta voihan niistäkin sanoa, että sama mahdollisuus Espanjalla ja Italialla oli voittaa kuin korealaisilla :)

EDIT. Se olisikin ihan hauskaa, kun annettaisiin luonnon valinnan määrätä mitä kaukalossa tapahtuu, kunnon viidakon meininkiä. Ei tarvitsisi enää välittää edes kukkahattutädistä ja -sedästä, kun eivät uskaltaisi nostaa edes päätään sieltä poterostaan.

 

[Jone29]

En ole törmännyt tähän väittämään Sihvosen suulla sanottuna tai näppäimistöltä naputeltuna, joten kysyn sinulta että mikä on mielestäsi oikea tapa verrata erilaisia pelitapoja ja niiden paremmuutta? Mikä on se mittari millä yksi pelitapa voidaan nimittää Havumetsien kiekoksi ja toisaalta nostaa joku toinen pelitapa paremmaksi ja tavoiteltavammaksi, jos ei pelitavan tuomat tulokset? Kukaan, edes P.Sihvonen, ei pysty todistamaan että määrätyssä pelissä, määrätyllä pelaajistolla, vastustajasta puhumattakaan, joku toinen pelitapa jommankumman joukkueen osalta olisi antanut toisenlaisen lopputuloksen. Pelissä on yksinkertaisesti liikaa liikkuvia osia tällaisen analyysin tekemiseksi, jolloin ainoaksi mittariksi minun mielestäni jää tulos.

Hyvä kommentti. Kyllähän ne tulokset suhteutettuna käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin pitkälle tähtäimellä ovat se ainut mittari verrata eri pelitapojen paremmuutta, mutta yhden turnauksen mittapuulla tällaisen vertailun tekeminen on mielestäni turhaa. Sihvonen totesi ehkä joskus ennen joulua nettiartikkelissaan jotain tyyliin, että "tulokset seurailevat pelikirjoja pitkällä aikavälillä" tms. Tässä olen samaa mieltä.

 

[Jone29]

Nyt ollaan vaarojen vesillä. Urheilussa paras voittaa aina. piste. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, ajatusta, mietintää, tuuria, filosofiaa. Paras voittaa. piste. Parempi joukkue voittaa aina. piste.

Peli päättyy 1-0, ja hävinnyt joukkue ei ole koskenut kertaakaan kiekkoon ja vastustaja on onnistunut jollakin ihmeellä tekemään oman maalin, voittava joukkue on ollut parempi. Ei mitään selityksiä.

Toki voidaan filosofisesti ottaa se ajattelukanta, että enemmän maaleja tehnyt on myös parempi.

Mutta: Onko joukkue parempi, jos se omaa hivenen paremmat pelaajat, hivenen paremman pelikirjan, onnistuu tätä pelikirjaan toteuttamaan hivenen paremmin ja yksinkertaisesti on vastustajaa edellä hivenen verran kaikilla pelin osa-alueilla? Mielestäni on. Silti ottelu voi päättyä tämän joukkueen tappioksi.

Muistaakseni joskus Jorma Vuoksenmaa (peräti Jatkoajan haastattelussa?) totesi, että sattuman osuutta rutkasti aliarvioidaan ylipäätään urheilussa. Vuoksenmaa sentään työkseen laskee todennäköisyyksiä.

Siihen, kuinka monta maalia kummallakin joukkueella valotaululla on pelin päätyttyä, vaikuttaa niin moni eri muuttuja, että en sen perusteella lähtisi joukkueiden paremmuutta julistamaan.

 

[J.Grönvall]

Barcelona hyökkäsi 1. puoliajalla 59 kertaa antaen niissä yhteensä 445 syöttöä eli 7,54 syöttöä yhtä syöttöketjua kohti. Leverkusenin vastaavat luvut olivat 52 ja 59 sekä 1.14 syöttöä/syöttöketju. Napolin luvut olivat 78 ja 109 eli keskim. 1,4 syöttöä/syöttöketju. Chelsea luvut 74 ja 150 eli 2.03 syöttöä/syöttöketju. Barcelona syötteli yhdessä syöttöketjussa eniten 36 kertaa, Leverkusen 6 kertaa, Napoli 7 kertaa ja Chelsea 12 kertaa.

Tässä on aika hyvin se futiksen skaala esillä. Barcelonan keskimääräinen syöttöketjun pituus on pyöristettynä kahdeksan syöttöä ja Napolilla yksi. Barcallakaan ei periaatteessa ole muuta syytä tuohon kuin, että se on Barcelona ja haluaa pelata noin. Napolikin voisi sen tehdä mutta se haluaakin olla äärimmäisen nopea vastaiskujoukkue. Futiksessa voi menestyä molemmilla tavoilla ja väliin jää vielä miljoona muuta tapaa. Lätkässä ei ihan vielä olla samaan päästy.

Toinen asia on esteettisyys vs. tehokkuus. Luis Enrique yritti tuoda Barcalaista pallonhallintaa AS Romaan mutta se ei istu italialaiseen kulttuuriin sitten yhtään. Italiassa ollaan tehokkaita, eikä näperrellä mitään ylimääräisiä. Aina sanotaan, että lädit ovat suoraviivaisia mutta se on sitten havumetsäjalkapalloa verrattuna Italiaan joka on oikeasti suoraviivaista ja tehokasta. Aivan kuten Napoli, joka on ehkä tämän hetken hienoin joukkue omasta mielestäni.

Meillähän on nyt mahdollisuus katsella SM-Liigan playoffit sekä perään MM-kisat ja suorittaa samanlaista vertailua jääkiekossa. KalPa ja Pelicans lienevät puhtaimmat kiekkokontrollijoukkueet ja toisaalta eilisen perusteella JYP ja Jokerit eivät peruuttele yhtään. MM-kisoissa meillä on sitten Suomi ja pitäisikö sanoa kaikki muut, kun tuntuu, että kukaan muu ei edes yritä samaa.

Perimmäinen kysymys tulee kun Barcelona kohtaa Napolin. Kumpi on vahvoilla? Napoli odottaa ja yrittää pakottaa virheisiin ja mikä onkaan otollisempi pelityyli sille kuin vastustajan pallokontrolli. Mutta jos vastustaja onkin niin naurettavan hyvä siinä, kuten Barcelona on, niin mitä tehdä? Kyse on pallopelin lainalaisuudesta, peliväline on vallan väline.

Jos joskus tulisi punakone joka pelaisi täydellistä kiekkokontrollia niin siinä olisi Kanadalla ja kavereilla sormi suussa. Aivan kuten f*cking lädeillä on Barcelonaa vastaan.