Otin tämän esille vain siksi, että tietyt NHL-joukkueet ovat jo vuosikausia perustaneet pelinsä joko kiekkokontrolliin, pystysuuntaan tai niiden yhdistelmään tilanteen ja vastustajan mukaan. NHL:ssä valmentaja ei voi sanoa hävitessään playoffeissa että pelattiin hyvää kiekkokontrollia mutta vihollinen vei 0-5. JJalonen voi sanoa näin, mutta se ei käy Pohjois-Amerikassa. Siellä parhaiden joukkueiden valmentajat ovat jo vuosia ymmärtäneet sen, että yksi pelitapa ei ole se ainoa pelitapa kaikissa tilanteissa ja että voitto on tärkein asia.
TV on tuonut kaikkien maiden huippusarjojen ottelut seurattaviksi omalta kotisohvilta. Tiedän, että esim. joillekin jääkiekkotoimittajille on lehden päätoimittajan toimesta järjestetty mahdollisuus seurata Viasatin ja 4Pro-kanavien kautta useampia NHL-pelejä päivittäin. Jos on perillä edes auttavasti Jukka Jalosen Meidä Pelistä, josta on täällä keskusteltu erittäin paljon, niin tietää sen tosiasian, että Meidän Peli sisältää eri mahdollisuuksia pelata jääkiekkoa. Pelaajien tehtävänä on tunnistaa, milloin lähdetään nopeasti, milloin puolinopeasti (pakki-pakilla) tai hyökkäyksiä rytmittäen HVP-lähdöillä. Niinkuin J. Grönvall on täällä kirjoittanut, ei viivelähtöä tehdä silloin, kun vastustaja karvaa kovaa päätyyn. Viivelähtö tehdään Meidän Pelissä harkiten tilanteen mukaan, mutta usein viisikoiden vaihtotilanteissa ja/tai, kun vastustaja on ehtinyt organisoitua puolustusjärjestelmään. Meidän Pelin päätarkoituksena on pelata aina nopeasti, mutta, kun se ei ole järkevää, niin rytmitetään hyökkäyksiä HVP-lähdöilla. Meidän Pelin etu on siinä, että se käsittää kaikki hyökkäysten pääpelitavat.
Se on iso virhe, jos kuvitellaan, että Jukka Jalosen kehuessa pelaajia pelitavan noudattamisesta, hän tarkoittaisi sillä sitä, että pelattiin kiekkokontrollilla. Jukka Jalonen tarkoittaa sen sijaan sitä, että on ollut tyytyväinen, kun pelaajat ovat noudattaneet Meidän Peliä, jossa kiekkokontrollilähdöt omalta hyökkäysalueelta ovat vain osa Meidän Peliä. Jukka Jalonen on ajanut Meidän Peliä sisään harjoituksissa ja harjoituspeleissä sekä -turnauksissa. SM- liigapeleissä ja maajoukkueen osalta MM- ja olympiakisoissa hän on pysynyt tiukasti Meidän Pelin pelitavassa. Meidän pelin ylivertaisuus perustuu siihen, että valmentajan ei tarvitse antaa kategorista määräystä esim. pystysuunnan pelaamiseen, vaan se kuuluu osana Meidän Peliä. Jukka Jalosesta ja Meidän Pelistä tulee mieleen Barcelona ja Josep Guardiola, jotka ovat hioneet omaa pelitapaansa harjoituksesta ja pelistä toiseen. NHL:ssä ongelma se on, että peli-identiteetti monilla joukkueilla vaihtelee ja on liian laaja. Tässä suhteessa monet NHL-valmentajat ovat jäljessä niistä eurooppalaisista valmentajista, joilla peli-identiteeti säilyy pelistä toiseen.
Kun kirjoitin Pittsburgh-Tampa Bay pelistä, mikä oli varsinkin Pittsburghin puolelta puhdasta pystysuunnan jääkiekkoa, niin kirjoitin myös epäilyni siitä, että Pittsburgh tulisi menestymään pudotuspeleissä, koska se varioi peliään runkosarjan aikana noin radikaalisti. Minusta pudotuspelimenestyksen kannalta olisi Pittsburghin kannattanut pelata nopeasti pystyyn silloin, kun se oli järkevää, mutta lähteä myös kiekkokontrollilla niissä selvissä paikoissa, missä se olisi ollut järkevää. Loppukeväällä ei tule menestystä joko/tai-pelaamisella, vaan on pystyttävä pelaamaan sekä-että hyökkäyksiä. Tosin Tampa Bay meni pitkälle viime kaudella puhtaalla pystysuunnan jääkiekolla. En usko, että Evgeni Malkinia hyödynsi NHL:n pudotuspelejä ja/tai Suomen MM-kisoja se ylivoimaisuus, mitä hän henkilökohtaisella taidollaan esitti NHL:n runkosarjapelissä. Malkin ja Aleksandr Ovetshkin juhlivat NHL:ssä pitkillä kuljetuksillaan, mutta kansainvälisissä turnauksissa esim. Jukka Jalosen Meidän Pelin tiiviin puolusviisikon läpi on mahdoton mennä, kun esim. Harri Pesosen ja Mikko Jokelan tasoiset pelaajat ovat trapissa.