Eiköhän jatketa vaikka niistä jukkajalosmaisista noin seitsämästä viivelähdöstä. Katsoin eilen Pelicans-SaiPa ottelun ratkettua TuTo:n ja Sportin välisen kolmannen erän. Kappas vaan, niin Sport lähti viiveellä sen 6 kertaa ja palautteli 11 kertaa tuossa katsomassani viimeisessä erässä. Nyt on Mestiksessäkin selkeä Meidän Pelin joukkue tavoittelemassa mestaruutta. Kolme viimeistä mestaruutta ovat vieneet nopean pystysuunnan pelitavan joukkueet.
Sportin otteista seurasit siis yhden erän ja totesit siitä nuo edellämainitut viivelähtö- ja palautuslukemat. Voiko tästä muka vetää suoran johtopäätöksen Mestiksessä olevan nyt "selkeän Meidän pelin joukkueen" tavoittelemassa mestaruutta?
Tuossahan oli kyse yksittäisen ottelun puolustusalueen hyökkäyspelistä, eli vain pieni palanen koko pelisuunnitelmasta. Tarkoittaako kohtalaisen suuri viivelähtöjen ja palauttelujen määrä automaattisesti, että ko. joukkue on Meidän pelin joukkue?
En tietenkään nimennyt Pasi Räsästä eilisen pelin kolmannen erän perusteella Meidän Pelin valmentajaksi. Minulla on jo Pelicansin ajoilta käsitys Pasi Räsäsestä valmentajana ja tilastoin viime kevään Pelicans-Sport pelit sekä olen nähnyt muutaman Sportin ottelun tällä kaudella. Niiden perusteella olen tullut siihen tulokseen, että Pasi Räsänen on Meidän Pelin pelitavan valmentaja. Seurataan tilannetta, kunhan välieräottelut käynnistyvät ja päivitetään tiedot sitten taas.
Olen varma siitä, että sait aimo annoksen uutta tietoa uusliberalismista keskustelujemme aikana. En minäkään pidä Petteri Sihvosta talousasiantuntijana, mutta poliittisesta historiasta ja valtio-opista hän tietää niin paljon, että Pekka Haavisto pyysi hänet niiden tarkoin valittujen 20 kannattajiensa joukkoon, jotka tv-studiossa olivat mukana. Palaute tv:ssä tehdyn olennaisen tärkeän kysymyksen jälkeen hänelle itselleen oli halkopinotietojen mukaan pelkästään kiittävää jopa itse Pekka Haavistolta, mutta myös korkean tason talousasiantuntijoiden taholta...
Oletko tässä otoksessasi perehtynyt pelitavan muihin osa-alueisiin kuin puolustusalueen hyökkäyspeliin?
Minkälaista hyökkäysalueen hyökkäyspeliä, hyökkäysalueen puolustuspeliä ja puolustusalueen puolustuspeliä joukkueen täytyy pelata, jotta siffa voit lokeroida sen Meidän pelin joukkueeksi?
En ole törmännyt tähän väittämään Sihvosen suulla sanottuna tai näppäimistöltä naputeltuna, joten kysyn sinulta että mikä on mielestäsi oikea tapa verrata erilaisia pelitapoja ja niiden paremmuutta? Mikä on se mittari millä yksi pelitapa voidaan nimittää Havumetsien kiekoksi ja toisaalta nostaa joku toinen pelitapa paremmaksi ja tavoiteltavammaksi, jos ei pelitavan tuomat tulokset? Kukaan, edes P.Sihvonen, ei pysty todistamaan että määrätyssä pelissä, määrätyllä pelaajistolla, vastustajasta puhumattakaan, joku toinen pelitapa jommankumman joukkueen osalta olisi antanut toisenlaisen lopputuloksen. Pelissä on yksinkertaisesti liikaa liikkuvia osia tällaisen analyysin tekemiseksi, jolloin ainoaksi mittariksi minun mielestäni jää tulos.Itse olen siinä Sihvosen kanssa samaa mieltä, että karsastan tälläistä tulosorientoitunutta ajattelua.
Yksittäisessä ottelussa sattuman osuus on tavattoman suuri, parempi ei varmasti voita läheskään aina.
Yksittäisessä ottelussa sattuman osuus on tavattoman suuri, parempi ei varmasti voita läheskään aina. Jos ajatellaan joukkueiden voimasuhteiden olevan 50/50, toinen voi selvästi paremmalla pelisuunnitelmalla kääntää asetelman ennalta muotoon 55/45 tai jopa 60/40! Toki ottelussa tulee tässä jälkimmäisessäkin tapauksessa kuokkaan 40 prosentin todennäköisyydellä. Vastustajaa paremmalla pelikirjalla otteluita kääntyy pitkässä juoksussa enemmän omalle joukkueelle.
Heitänpä nyt hurjan väitteen: jääkiekon arvokisat eivät mittaa paremmuutta! Kun pudotuspelejä käydään paras yhdestä -järjestelmällä, huippumaiden keskinäisissä otteluissa vertaus kolikonheittoon ei ole kovin kaukana ja se kenen lantti sattuu tippumaan oikeinpäin jäähän kolmesti peräkkäin, voittaa mestaruuden, ja yleensä sen pelikirjaa myös ihaillaan. Näin ollen en arvokisojen tuloksista vetäisi kovin kummoisia johtopäätöksiä pelikirjojen toimisesta tai toimimattomuudesta. Mieluummin pitäisi katsoa sitä isoa kuvaa, jos siihen riittää kompetenssi. Itselläni ei oikein tahdo riittää, mutta uskon Johtavalla riittävän.
Heitänpä nyt hurjan väitteen: jääkiekon arvokisat eivät mittaa paremmuutta! Kun pudotuspelejä käydään paras yhdestä -järjestelmällä, huippumaiden keskinäisissä otteluissa vertaus kolikonheittoon ei ole kovin kaukana ja se kenen lantti sattuu tippumaan oikeinpäin jäähän kolmesti peräkkäin, voittaa mestaruuden, ja yleensä sen pelikirjaa myös ihaillaan. Näin ollen en arvokisojen tuloksista vetäisi kovin kummoisia johtopäätöksiä pelikirjojen toimisesta tai toimimattomuudesta. Mieluummin pitäisi katsoa sitä isoa kuvaa, jos siihen riittää kompetenssi. Itselläni ei oikein tahdo riittää, mutta uskon Johtavalla riittävän.
Voittaja ei kuitenkaan koskaan ole väärä. Tulos on aina lahjomaton.
Pääasia, että barcelonan syöttöketjuista päästiin edes jotenkin takaisin kynä-Petterin maailmaan.
Olen 90%:sesti samaa mieltä, meni torjunnat ja hallinta miten menivät. Kaikille, jotka aloitukseen kyyristyvät, on etukäteen tiedossa, että se joukkue voittaa, jolla on ajassa 60:00 enemmän tehtyjä maaleja. Ei se, joka laukoo enemmän kohti maalia, vaan se joka tekee enemmän maaleja. Piste. Puuttuva 10% tulee muuttuvasta tekijästä nimeltä tuomarit. Sinunkin on pakko myöntää, että pari-kolme hyytävää tuomarivirhettä, yksikin jos se tulee oikeaan paikkaan, antaa voiton sille, joka voittoa ei ole ansainnut. Tästä päästään siihen, että tuomaritkin ovat osa lajia, sisältäen heidän virheensä. Mutta en voi silti laskea heidän virheitään pelikuvioon kuuluvaksi. Muutenhan pelikirjoissakin pitäisi olla kirjanpidon tyyliin jonkunlainen tappiovaraus. Itse asiassa tuomarit ovat jääkiekossa välttämätön paha. Laji olisi täydellinen, jos se tarvitsisi tuomareita ollenkaan. Tämähän on puolestaan mahdottomuus.
En ole törmännyt tähän väittämään Sihvosen suulla sanottuna tai näppäimistöltä naputeltuna, joten kysyn sinulta että mikä on mielestäsi oikea tapa verrata erilaisia pelitapoja ja niiden paremmuutta? Mikä on se mittari millä yksi pelitapa voidaan nimittää Havumetsien kiekoksi ja toisaalta nostaa joku toinen pelitapa paremmaksi ja tavoiteltavammaksi, jos ei pelitavan tuomat tulokset? Kukaan, edes P.Sihvonen, ei pysty todistamaan että määrätyssä pelissä, määrätyllä pelaajistolla, vastustajasta puhumattakaan, joku toinen pelitapa jommankumman joukkueen osalta olisi antanut toisenlaisen lopputuloksen. Pelissä on yksinkertaisesti liikaa liikkuvia osia tällaisen analyysin tekemiseksi, jolloin ainoaksi mittariksi minun mielestäni jää tulos.
Nyt ollaan vaarojen vesillä. Urheilussa paras voittaa aina. piste. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, ajatusta, mietintää, tuuria, filosofiaa. Paras voittaa. piste. Parempi joukkue voittaa aina. piste.
Peli päättyy 1-0, ja hävinnyt joukkue ei ole koskenut kertaakaan kiekkoon ja vastustaja on onnistunut jollakin ihmeellä tekemään oman maalin, voittava joukkue on ollut parempi. Ei mitään selityksiä.
Barcelona hyökkäsi 1. puoliajalla 59 kertaa antaen niissä yhteensä 445 syöttöä eli 7,54 syöttöä yhtä syöttöketjua kohti. Leverkusenin vastaavat luvut olivat 52 ja 59 sekä 1.14 syöttöä/syöttöketju. Napolin luvut olivat 78 ja 109 eli keskim. 1,4 syöttöä/syöttöketju. Chelsea luvut 74 ja 150 eli 2.03 syöttöä/syöttöketju. Barcelona syötteli yhdessä syöttöketjussa eniten 36 kertaa, Leverkusen 6 kertaa, Napoli 7 kertaa ja Chelsea 12 kertaa.
Jos joskus tulisi punakone joka pelaisi täydellistä kiekkokontrollia niin siinä olisi Kanadalla ja kavereilla sormi suussa.
Toinen asia on esteettisyys vs. tehokkuus. Luis Enrique yritti tuoda Barcalaista pallonhallintaa AS Romaan mutta se ei istu italialaiseen kulttuuriin sitten yhtään. Italiassa ollaan tehokkaita, eikä näperrellä mitään ylimääräisiä. Aina sanotaan, että lädit ovat suoraviivaisia mutta se on sitten havumetsäjalkapalloa verrattuna Italiaan joka on oikeasti suoraviivaista ja tehokasta. Aivan kuten Napoli, joka on ehkä tämän hetken hienoin joukkue omasta mielestäni.
Pittsburgh ja Detroit ovat parhaimmillaan molemmat täydellisiä punakoneita. Joten kyllä kiekkokontrolli on tuttua kanadalaisillekin. Ja on ollut jo paljon ennen Suomea & J Jalosta :)
Olisi mielenkiintoista nähdä ottelu Detroit vs Jalosen Suomi.
Miten niin yritti? Edelleen Giallorossi pelaa samalla filosofialla (sopeutettu Italiaan kauden kuluessa), ja koko ajan pelaa myös paremmin, kun jengi ymmärtää systeemiä paremmin. Tällä hetkellä Daniele De Rossi on kapellimestari, joka ymmärtää LE:n systeemin täysin ja osaa johtaa sitä kentällä. Ongelma tulee sen jälkeen kun DDR on sivussa, ei ole tarpeeksi laadukasta korvaajaa. Ja puolustus on melkoisen paska, mutta tällä tahdilla CL-paikka tulee, joten ensimmäisen vuoden suoritus puoliksi vaihtuneella rosterilla, ja pallonhallinnalla on erinomainen.
NHL-asioissa minun täytyy tunnustaa, että olen pihalla kuin lintulauta. Yleensä siis nämä minun juttuni koskettavat suomalaista lätkää ja SM-Liigaa. Viimeksi näin Bostonin ja Detroit matsin joskus kuukausi tai kaksi takaperin, siinä ottelussa Red Wings piti kiekkoa ja Bruins pelasi ihan perinteistä "NHL-lätkää". Muuten se menee lähinnä Teemu Selänne jee jee-linjalla tuo minun NHL-seuraamisesni.
Niin joutui sopeuttamaan, kun ei sellaisenaan homma toiminut. Jos se nykyisellään toimii, niin sitten olen väärässä, ei mahda mitään. En ole Romaa nähnyt pitkään aikaan syksyn jälkeen, silloin siitä hommasta ei ainakaan tullut yhtään mitään.
Tuosta perinteisestä "NHL-lätkästä" sen verran, että sitä pelaa jokainen joukkue tilanteen ja tarpeen mukaan. Playoffeissa tultaneen näkemään esim Detroitilta yksi tai kaksi vieraspeliä jossa joukkue pelaa pääosan ottelusta erittäin nopeaa pystylätkää vain siksi, että vastustaja on varautunut Detroitin kiekkokontrolliin.