Heikki Patomäki on kirjoittanut vuonna 2007 artikkelissaan "Globaali uusliberalismi Suomen näkökulmasta" seuraavasti:"Se, että uusliberalismissa valtaa käyttävät virkamiehet, tutkijat ja konsultit ei poista ministerien vastuuta uusliberalistisista talouspäätöksistä. Virkamiehet, tutkijat ja konsultit on koulutettu kansainvälisten konsulttifirmojen toimesta mm. Maailmanpankin uusliberalistisiin oppeihin ja ideoihin. Korkeatasoiset kansainväliset asiantuntijat kertovat totuuden; suomalaiset virkamiehet oppivat kaiken kuuliaisesti ja kirjoittavat siltä pohjalta Suomen uudet kehityspoliittiset linjaukset. Poliitikot ihailevat virkamiesten hyvää työtä, perustuuhun se parhaimpaan asiantuntemukseen. Systeemi on aukoton. Kenenkään ei ole tarvinnut puhua julkisilla kentillä sanaakaan uusliberalismin puolesta, mutta silti Suomen politiikka rakennetaan uudelleen näiden ajatusten pohjalta."
Aivan niinkuin Sauli Niinistö palasi Petteri Sihvosen ajankohtaiseen ja ennen kaikkea tulevaisuuteen tähtäävään kysymykseen uusliberalismista sanoen Pekka Haavistolle, että olithan sinäkin Pekka tekemässä hallituksen ministerinä silloin niitä päätöksiä. Haavisto myönsi näin asian olevan, mutta vihjasi, että olihan jo silloin noista päätöksistä olemassa myös erilaisia ajatuksia. Näin yksi tärkeimmistä presidentinvaalin keskusteluaiheista päättyi siihen. Konsensus Suomessa uusliberalistisen talouspolitiikan päättäjien kesken on niin yksimielistä, että siitä ei synny keskustelua eikä siitä yksikään poliitikko halua puhua. Poliittinen historia ja sen opetus yliopistoissa takaa sen, että tämä kaiken kattava globaali uusliberalistinen talousvaihe ei jää käsittelemättä.
Heikki Patomäki on paitsi arvostettu professori, myös avoimesti vasemmistolainen poliitikko ja hänen retoriikkaansa kuuluu puhua nykyjärjestelmästä provosoivin termein käyttäen juurikin termejä kuten uusliberalismi. Taloustiede on siitä mielenkiintoinen tieteen haara, että oikein mitään lopullisia totuuksia ei ole olemassakaan ja asioita voidaan perustella hyvin vakuuttavan tuntuisesti poliittisin puolin jos toisinkin. Keskustelun aihe on toki tärkeä ja vaihtoehdot nykyjärjestelmälle ovat aina tärkeitä pitää pinnalla. Yhtä tärkeää on kuitenkin olla kriittinen, olkoon puhujan titteli sitten professori tai vaikka maajoukkueen päävalmentaja. Ja kyllähän nykyministereistäkin ainakin Erkki Tuomioja on koittanut pitää esillä näitä laitavasemmiston piirissä esillä olevia ajatuksia pinnalla. Tähän retoriikkaan kuuluu puhuminen nykyjärjestelmästä uusliberalistisena ja sen takia Niinistökin varmaan kävi kysymyksestä lämpöisenä, koska varmasti on tietoinen käydystä talouskeskustelusta tiedemaailmassa ja siellä käytetystä kielestä. Ongelma tosin on usein siinä, että on vaikea esittää todellisia vaihtoehtoja nykyjärjestelmälle, eikä siihen pyrkinyt Haavistokaan. Vasemmiston ongelma taitaa vähän laajemminkin olla, että osataan kyllä kritisoida, mutta sitten ei ole käytännössä antaa mitään konkreettista vaihtoehtoa tilalle ja tyydytään pienten asioiden hienosäätöön. Tällaiseksi heitoksi jäi Sihvosenkin kysymys.