Jos jääkiekko on pelikirjapeli, niin kuin täälläkin useimmat haluavat uskoa, niin minkälainen on tämä jääkiekon playbook, mistä nämä erilaiset pelikutsut haetaan ja mistä täällä palstallakin niin asiantuntevasti keskustellaan?
Vai onko pelikirja aivan eri asia kuin playbook?
Jos ensin vastaan alempaan kysymykseen, niin on ja ei ole. Siffa on täällä joitain pelikirjoja esitellyt ja ne ovat hieman kuten playbook, eli on eritelty hyökkäyspeli, puolustuspeli, ylivoima, alivoima ja vielä hyökkäys- ja puolustusalueen puolustuspeli erikseen. Jos puhutaan siitä Petteri Sihvosen lanseeraamasta pelikirja-käsitteestä niin se on paljon muutakin kuin playbook, siihen liittyy paljon muutakin kuin vain taktiset kuviot.
Pelikutsuthan haetaan tavallaan harjoituksista ja valmentajalta. Totta on, ettei kypärissä ole radiota eikä kiekollinen pakki (=pelinrakentaja) voi ottaa audiblea (tai no tavallaan voi, mutta ei samalla tavalla kuin QB), mutta pelikutsut pitää tunnistaa tilanteesta. Ja samalla tavalla koko viisikolla pitää olla ymmärrys omista luistelulinjoistaan ja syöttölinjoista tietyissä lähdöissä.
Lajien luonne on tietysti hyvin erilainen juuri tuon vuoksi, että jefussa lähdetään aina "nollasta", kun lätkässä on olemassa pelin virtaus joka muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on aina läsnä.
Toki foliohattu päässä voisi ajatella, että koutsi antaa pelikutsun sentterille ennen ylivoimaa ja tämä välittää sen viisikolle mutta ongelma on siinä, että "snapia" ei saa välttämättä itselleen toisin kuin jefussa. Tällöin jos käy niin, että aloitus hävitään ja kiekko puretaan on vaikeampaa ottaa huddlea ja kutsua uusi peli, vaan on kuunneltava mitä se selkäranka sanoo. Uskoisin, että suurella osalla SM-Liigan joukkueista on sovittu joku pääperiaate miten vaikka kiekko viedään sisään ylivoimalla mutta ei siitä mestauslavalle joudu jos joskus pelaakin improvisoimalla, sehän on helvetin tärkeä taito sekin! Improvisoimalla ne maalipaikat ja maalitkin usein tehdään, vaikka ensin on pelikirjan "avulla" päästy sinne mestoille jossa niitä voidaan alkaa tekemään.
Sitten taas voi ajatella niinkin, että kun pelinrakentaja näkee blitzin niin hän voi ottaa taas audiblen tai vaikka aikalisän, jääkiekossa se audible tehdään esimerkiksi vaihtoaitiossa, jossa sentteri sanoo, että katsokaas kun kaveri puolustaakin nyt noin, niin meidän täytyy tehdä näin. Periaatteessa kyse on ihan samasta asiasta. Tai sitten koutsi antaa "pelikutsun" seuraavaa vaihtoa ajatellen, vaikka niin, että: "Pelatkaa viivalta syvään/ristikulmaan". En minä usko, että kenenkään pelikirja on niin idioottimainen, että käsketään joka kerta kuljettaa kiekko alueelle ja jos viiva on tukossa niin siltikin vain pitää kuljettaa alueelle, kyllä järkeä varmasti saa käyttää.
Jenkkifutis on tottakai pallopeleistä varmasti pisimmälle ulkoapäin ohjattu ja siinä on luonnollisestikin vähemmän sellaista pallopeleistä tuttua flow'ta. Sitä voisi verrata ehkä ennemmin lentopalloon tai tennikseen, kuin lätkään tai futikseen. Toisaalta monet asiat ovat lajista toiseen ihan samanlaisia, ympäristö vain muuttuu mutta periaatteet pysyvät aivan samoina.
Se tekeekin jenkkifutiksesta minun mielestäni yhden maailman upeimmista lajeista, se on todellinen taktiikoista kiinnostuneen märkä uni. Siihen päälle jenkkien laajat tilastoinnit ja pitkälle viedyt tilasto-analyysit niin lajin kanssa voi helposti saada päivän kulumaan pelkästään opiskelemalla sitä. Se yksityiskohtiin paneutuminen ja jokaisen pelin ja jokaisen match-upin analysointi on todella pikkutarkkaa välillä. Valmentajat käyvät omaa taisteluaan vaihtelemalla pelaajia ja kutsumalla pelejä, pelinrakentajat kisaavat kentällä toisiaan ja vastustajan puolustuksen "pelinrakentajia" (keskimmäiset tukimiehet) vastaan. Pelissä on valtavan monta tasoa.
Jääkiekko on siinä mielessä äpärälapsi verrattuna jefuun ja futikseen, että siinä ei ainakaan toistaiseksi noilla yksityiskohdilla ole niin suurta merkitystä. Vedellään laveita ääriviivoja ja heitellään kiekkoa maalille mutta miten olisi jos pitäisi aina tietylle veskarille ja tietyille pakeille ja maskimiehille heitellä juuri tietynlaisia kiekkoja? Tai en minä tiedä vaikka huippukoutsit tekisivätkin niin mutta mediassa niistä ei puhuta mitään, ei ymmärretä lajia niin kuin jenkit ymmärtävät jefua.
Jalkapallossakin on tilastokoutseja, on Mourinhon kaltaisia yksityiskohtien nirhaajia ja on Guardiolan kaltaisin identiteettikoutseja. Toivon, että jääkiekossakin alkaisi versota erilaisia koulukuntia ja paljon erilaisia valmentajia. Joku miettisi, että viime kaudella pelasimme kiekon 500 kertaa tuohon kulmaan mutta pääsimme sieltä pois vain 127 kertaa -> hankitaan pelaaja joka on hyvä tulemaan siitä kulmasta kiekon kanssa esiin. Tämä siis ihan foliohattumeiningillä taas :D
Ja tosiaan, mikä ettei kiekossakin voisi joukkueelle opettaa useampia tapoja pelata ja tilanteesta riippuen vaihdella sitä lennosta. Vaikka sitten niin, että sentteri näyttää miten nyt mennään ja muut osaavat ryhmittyä ja pelata sen mukaan. Mietitään, että okei tuollainen vastustaja tänään, täytyy alussa pitää kiekkoa ja ottaa niiden alkurynnäkkö pois -> vastustaja ehkä toteaa, että tässähän täytyy alkaa pelata viivelähtöjä koska keskialue ei aukea -> sitten ensimmäinen jengi voikin lennosta vaihtaa kovaan prässiin ja keskialueen ohjauspeliin. Ja koutsi kertoo, että anna sinä Myttynen tuolle Möttöselle aina painetta kun sillä on kiekko, se tekee virheitä silloin helposti ja kun koutsi on toki tutkinut, että mihin se Möttönen sitä ruiskii sitten omalla alueella niin paikalla ovatkin jo Virtanen ja Saarinen.
Tai jotain semmoista :)
