Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Johannes]

Tästä tuli mieleen ensimmäisenä Juhani Tamminen vuoden 1997 MM-kotikisojen studiossa näyttämässä Suomen kansalle mitä Leijonat tekee väärin. Korostan vielä, että vuosi oli 1997. Siinä Suomen hyökkääjät olivat peräkkäin samalla kaistalla...

Muistan tuon, Tami taisi kutsua Suomen pelitapaa Helsingissä 1997 bussipysäkki-jääkiekoksi, kun kaikki hyökkääjät usein peräkkäin pienessä tilassa, kun yrittivät hyökätä.

 

[JHag]

Muistan tuon, Tami taisi kutsua Suomen pelitapaa Helsingissä 1997 bussipysäkki-jääkiekoksi, kun kaikki hyökkääjät usein peräkkäin pienessä tilassa, kun yrittivät hyökätä.

Jep, vanha kunnon Tami kertoi katsojille kuinka monta neliötä jäällä on nyt käyttämättä, kun kaikki puskevat samaa kaistaa. Aravirta taisi olla silloin ihan alkutaipaleellaan koutsina.

 

[Fordél]

Hyvä keskustelu kiekkokontrolliin nojaavan pelitavan ja pystysuunnan kiekon vaatimasta taitotasosta. Vaikeahan tuohon on mitään lopullista sanoa vaan aika tollasta toisaalta ja toisaalta vääntöä. Näen, että molemmat pelitavat vaativat hyvin toimiakseen hyvän taitotason. Syöttöpelin vaatimukset ovat vain hieman erilaiset. Jos syöttöjen laadussa ei voida eroa todentaa niin määrässä on varmuudella eroa. Olisikin mielenkiintoista tietää, että miten esimerkiksi syöttöjen määrä vaihtelee esimerkiksi Ilveksen ja KalPan välillä?

Toinen mielenkiintoinen pohdinnan aihe taitoon liittyen olisi 1vs.1 tilanteiden määrä. Tuleeko pystysuunnan kiekossa enemmän 1vs.1 tilanteita, joissa täytyy pystyä haastamaan vastustajaa?

Tämän voisi perustella sillä, että pystysuunnan kiekossa on vähemmän syöttöjä ja enemmän kiekon kuljetusta, johon vastustajan on helpompi päästä kiinni. Näiden 1vs.1 -tilanteiden ratkaisu vaatii taitoa. Kiekkokontrollissa pitäisi olla apu lähempänä ja näin syntyy enemmän ylivoimia puolustajia vastaan eikä tarvitse niin paljoa haastaa?

 

[J.Grönvall]

Toinen mielenkiintoinen pohdinnan aihe taitoon liittyen olisi 1vs.1 tilanteiden määrä. Tuleeko pystysuunnan kiekossa enemmän 1vs.1 tilanteita, joissa täytyy pystyä haastamaan vastustajaa?

Tämän voisi perustella sillä, että pystysuunnan kiekossa on vähemmän syöttöjä ja enemmän kiekon kuljetusta, johon vastustajan on helpompi päästä kiinni. Näiden 1vs.1 -tilanteiden ratkaisu vaatii taitoa. Kiekkokontrollissa pitäisi olla apu lähempänä ja näin syntyy enemmän ylivoimia puolustajia vastaan eikä tarvitse niin paljoa haastaa?

Tämä onkin hyvä havainto ja oleellinen osa molempia. Pystysuunnassa toisaalta perinteisesti voitetaan alueita, eli ei haasteta vaan pelataan tyhjään tilaan. Kaksinkamppailut tulevat molemmissa tavoissa varmasti suurelta osin kulmapelissä, ellei aleta saivartelemaan, että onhan se kärkikarvaajan ohittaminen tai prässin alta "uiminen" myös kaksinkamppailu.

Yleensäkin tätä Fordelin esiin nostamaa asiaa pitäisi painottaa hyökkäyspään tilanteissa ja suosittelen lämpimästi seuraamaan Mikael Granlundia nyt kun siihen on vielä loistomahdollisuus. Mielestäni hän voittaa jopa poikkeuksellisen paljon 1-1-tilanteita kiekollisena ja myös hakeutuu niihin useammin, monesti siksi, koska hän malttaa pitää kiekkoa juuri tarpeeksi pitkään. Jori Lehterä oli Tapparassa pelatessaan hyvin samankaltainen ja vanhemmista Tapparan kovista luista täytyy nostaa esiin Aleksander Barkov (sr.).

Loppujen lopuksi tuo taito voittaa juuri hyökkäyspään väännöt on aivan keskeinen menestyvillä joukkueilla. KalPakin tarvitsee sitä vaikka pelaakin viisikkona komeasti sillä vain näitä kaksinkamppailuita voittamalla saadaan pitkiä hyökkäyksiä aikaan. Tämän kauden Tappara on taas päinvastainen esimerkki, kun hyökkäykset ovat lyhyitä eikä pelin painopistettä kertakaikkiaan saada vastustajan päätyyn.

 

[Corkscrew]

Tämän kauden Tappara on taas päinvastainen esimerkki, kun hyökkäykset ovat lyhyitä eikä pelin painopistettä kertakaikkiaan saada vastustajan päätyyn.

Tämä on ollut kyllä silmiinpistävää. Hyökkäyspelaaminen on ollut välillä täyttä tervanjuontia kokonaisuudessaan lähtien jo oman alueen avauksista. Viimeistään ongelmat alkavat vastustajan siniviivan jälkeen jolloin kiekko saadaan usein kulmaan mutta peli katkeaa siihen. Hyökkäykset ovat lyhyitä koska niin harva hyökkääjä pystyy ottamaan kiekon haltuun syvällä vastustajan alueella ja tekemään liikkeellä ja nopeilla käännöksillä itselleen ja ketjukavereille tilaa ja aikaa. Makkonen on malliesimerkki, hän menettää kiekon todella usein jos yrittää pitää sitä vastustajan puristuksessa. Ja kun hän pelaa niin isot minuutit niin ei ihme että peli tuntuu usein pysähtyvän hänen heikkoon suoritukseen. Dufvan puheiden perusteella pitkiä hyökkäyksiä nimenomaan haetaan, joten mikä siinä mättää? Joukkueen heikko itseluottamus, vääräntyyppiset ketjukoostumukset, yksilöiden riittämätön taitotaso vai mikä. Tähän pelilliseen yksityiskohtaan on tultava kevään aikana muutos jos Tappara aikoo pelata runkosarjan jälkeen muuta kuin karsintoja.

 

[Nwoke]

Tämä on ollut kyllä silmiinpistävää. Hyökkäyspelaaminen on ollut välillä täyttä tervanjuontia kokonaisuudessaan lähtien jo oman alueen avauksista. Viimeistään ongelmat alkavat vastustajan siniviivan jälkeen jolloin kiekko saadaan usein kulmaan mutta peli katkeaa siihen. Hyökkäykset ovat lyhyitä koska niin harva hyökkääjä pystyy ottamaan kiekon haltuun syvällä vastustajan alueella ja tekemään liikkeellä ja nopeilla käännöksillä itselleen ja ketjukavereille tilaa ja aikaa. Makkonen on malliesimerkki, hän menettää kiekon todella usein jos yrittää pitää sitä vastustajan puristuksessa. Ja kun hän pelaa niin isot minuutit niin ei ihme että peli tuntuu usein pysähtyvän hänen heikkoon suoritukseen. Dufvan puheiden perusteella pitkiä hyökkäyksiä nimenomaan haetaan, joten mikä siinä mättää? Joukkueen heikko itseluottamus, vääräntyyppiset ketjukoostumukset, yksilöiden riittämätön taitotaso vai mikä. Tähän pelilliseen yksityiskohtaan on tultava kevään aikana muutos jos Tappara aikoo pelata runkosarjan jälkeen muuta kuin karsintoja.

En nyt jaksa mitään faktoja kaivaa, mutta eikös Tapparahyökkäys ole keskimääräistä lyhyempi? Tämä tekee varmasti sen, että kiekon suojaaminen ei ole kauhean helppoa, jolloin puolustus pääsee häiritsemään kiekollista pelaajaa myös selän takaa. Näkemättä kauheasti Tapparan pelejä, arvelisin myös että Dufvan vaatiessa kovaa puolustusvalmiutta, saattaa hyökkääjät ajatella mahdollista kiekon menetystä liikaa, jolloin kiekollinen pelaaja jää ilman tarvittavaa tukea.

Äkkiseltään ei myöskään Kalpan hyökkääjät vaikuta kovin isokokoisilta, mutta siellä taas pelaajien liike, sekä joukkue- ja kiekollinenpeli on aivan eri tasolla kuin Tapparassa.

 

[Nwoke]

Ennen kuin Sihvonen ehtii käsittelemään runkosarjaa hallinneen KalPan pelaamista, niin laitetaas oma näkemys asiasta:-)

Kuopiossa on tätä kiekkokontrollia harjoiteltu jo muutama vuosi ja alkuaikojen karmeista virheistä peli on kehittynyt silmiä hipovaksi nykyajan "punakoneeksi".

Virran aikana KalPa hakkasi mielestäni päätä seinään, kun se väkisin kiekotteli välillä jopa suurellakin riskillä omalla alueella. Näistä seurasi liikaa "turhia" oman alueen vaarallisia menetyksiä ja vastusjakin ehti ryhmittyä turhan hyvin viisikoksi puolustusvalmiuteen. Etenkin kärkijoukkueita vastaan tämä koitui usein KalPan kohtaloksi.

Tälle kaudella Tuokkola on tuonut juuri sen viimeisen ripauksen Kalpan pelaamiseen. Virta teki loistavan pohjatyön Kuopiossa, josta Tuokkola on tälle kaudelle poistanut nämä oman alueen ylikiekottelutilanteet ja tilalle on tullut nopeampaa pelaamista ylöspäin. Koskaan ei voi toki tietää, olisiko KalPan kiekollinen peli niin hyvällä tasolla ilman, että Virta pyrki omassa pelikirjassaan jääräpäisesti kiekon hallussa pitämiseen lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Olisikin hienoa nähdä Sihvosen videokerhossa kaksi tilannetta KalPan pelaamisesta. Toisessa olisi viime vuoden Kalpa, joka menettää kiekon omassa päässä liiallisen kiekottelun seurauksena. Toisessa taas olisi esimerkkitilanne tämän kauden joukkueesta, joka vastaavassa paikassa pelaa järkevämmin suoraan ylöspäin turhaa riskiä vältellen, mutta kuitenkin kiekollisesti eikä vain pitkää roiskien.

 

[J.Grönvall]

Dufvan puheiden perusteella pitkiä hyökkäyksiä nimenomaan haetaan, joten mikä siinä mättää? Joukkueen heikko itseluottamus, vääräntyyppiset ketjukoostumukset, yksilöiden riittämätön taitotaso vai mikä. Tähän pelilliseen yksityiskohtaan on tultava kevään aikana muutos jos Tappara aikoo pelata runkosarjan jälkeen muuta kuin karsintoja.

Näkemättä kauheasti Tapparan pelejä, arvelisin myös että Dufvan vaatiessa kovaa puolustusvalmiutta, saattaa hyökkääjät ajatella mahdollista kiekon menetystä liikaa, jolloin kiekollinen pelaaja jää ilman tarvittavaa tukea.

Eiköhän se syy löydy jostain näiden välistä. Minun mielestäni yksilötaitoa on liian vähän, nimenomaan siis sellaista jolla voitetaan noita kulma- ja laitapaineja ja sitä kautta pidetään peli "hengissä". Taas kerran jos muistelemme viimeisiä suur-senttereitä niin Janne Ojanen, Sasha Barkov, Petri Kontiola ja Jori Lehterä olivat kaikki loistavia ahtaissa paikoissa, nyt paras jätkä on taas Barkov. Jerry Ahtola ja myös Jussi Makkonen ovat parhaimmillaan mainioita kulmapelaajia mutta suoritustaso ei ole jatkuvasti ns. voittava.

Nwoken mainitsema ennakointi on myös hyvin mahdollinen osasyy ja voi olla, että Dufva painottaakin puolustusvalmiutta juuri sen vuoksi, että on huomannut joukkueen rajallisuuden hyökkäyspäässä. Otetaan siis tietoisesti pois siitä hyökkäyspelistä jotta ainakin se toinen puoli kolikosta on kunnossa.

Edelleen, varsinkin alkukaudesta pieni koko vaivasi sillä Tapparan pelaajat siirreltiin naurettavan helposti kiekosta pois, ja vielä Nwoken hyvää analyysia jatkaakseni osasyy oli tosiaan myös tuossa viisikon tuen puuttumisessa. Silmiinpistävää oli kuitenkin haluttomuus haastaa kiekollisena hyökkäyspäässä, mielummin hinkattiin laidassa ja pelattiin perusvarmaa, välteltiin siis lähinnä virheitä, ja sillähän ei saa tässä pelissä yhtään mitään.

Sen verran eksyn aiheesta, että katselen tässä juuri Djurgårdenin ja AIK:n huippuvauhdikasta paikallisottelua ja täytyy sanoa, että näköjään Elitserien ja SM-Liiga ovat vaihtaneet vaatteita. Tässä matsissa mennään pelkästään nopeasti ylöspäin, toisessa erässä ei tainnut olla yhtäkään HVP-lähtöä, katsotaan miten käy nyt, kun DIF siirtyi johtoon.

Toinen mielenkiintoinen asia on ollut Djurgårdenin hillitön prässi joka on lähtenyt jopa omalta siniseltä, silloin kun sinne syntyy irtokiekko. Todella huikeaa jääkiekkoa ja taklauksia sataa koko ajan, vaikka kaukalo onkin isompi.

 

[Japi]

Jep, vanha kunnon Tami kertoi katsojille kuinka monta neliötä jäällä on nyt käyttämättä, kun kaikki puskevat samaa kaistaa. Aravirta taisi olla silloin ihan alkutaipaleellaan koutsina.

Täh eiköhän tuo Aravirta ollut valmentanut Kärpissä jo 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa Jypissä (Silloinen Jyp HT). Maajoukkueen kakkosvalmentajana Aravirta oli muistaakseni jo Pentti Matikaisella vuonna 1993 ja koko Curt Lindströmin valmennuskauden eli vuoden 1993 syksystä MM-Kisoihin 1997. Eli kyllä kotikisoissa vuonna 1997 valmensi Lindström.

 

[dana77]

Muistelepa KalPaa alkuaikoina, omassa päässä tuli karmeita menetyksiä koska pelitilanteita ei tunnistettu tarpeeksi hyvin. Mikäli lähtökohta on aina, että ei roiskita ja pyritään rauhoittamaan, niin menetyksiä tulee taatusti liikaa hyötyyn nähden.

Tämä ei vain oikein pidä paikkaansa. Toki karkeita mokia tuli, mutta Kalpan päästettyjen maalien keskiarvo tippui merkittävästi Pekka Virran tuoman kiekkokontrollin myötä.
Kun Pieniniemi oli valmentajana Kalpa päästi 237 maalia, seuraavalla kaudella jolloin Virta tuli valmentajaksi kesken kauden maaleja syntyi 208 ja Pekan ensimmäisellä täydellä kaudella enää 179. Kaksi ensimmäistä kautta eivät ole kovin hyviä vertailukohtia, koska materiaali kohentui selvästi, mutta kaksi viimeistä sitä vastoin ovat jo hyviä vertailukohtia. Niillä joukkue teki käytännössä yhtä paljon maaleja (130->128), voitti yhtä paljon pelejä (17->18) ja näinollen keräsi yhtä paljon pisteitä (51->52). Ero oli siis nimenomaan siinä että he päästivät maaleja vähemmän.

Ja mitä puheisiin tulee Ilveksen pakkien tason puutteesta tulee, niin se hakkaa Kalpan tuolloiset puolustukset ihan pystyyn. Vertailu on toki sikäli vaikea suorittaa näinjälkikäteen, että Jalasvaarasta, Varakkaasta ja Honkaheimosta ovat kehittyneet ihan käsittämättömästi tuon jälkeen.

 

[dana77]

Mites jos pelitapaan kuuluu antaa syöttö sentterille jolla murretaan keskusta, eli käytännössä pelataan vastustajan viisikon sisään, siinäkö ei vaadita tarkkuutta ja kovaa syöttöä, tai teknisesti mainiota syöttötaitoa? Ja vielä jos sentterin täytyy jatkaa se ykkösellä suoraan laitaan, niin sekin vaatii taitoa, etenkin jos tämä kaikki tehdään liikkeessä.

Minä olen Tarinankertojan linjoilla tässä keskustelussa. Kiekkokontrollissa ja hitaissalähdöissä pelaajat pelaavat sovitulla tavalla ja syöttö on helpompi antaa ennalta tiedossa olevaan paikkaan kuin pystykiekossa, jossa syöttö pitää antaa useimmiten ad-hoc-tyylisesti. Lisäksi hitaissa lähdöissä syötön antamiseen on useimmiten moninkerroin enemmän aikaa kuin pystykiekossa ja tokihan suoritus on rauhassa helpompi tehdä.

Mielestäni jonkinlainen todiste asian puolesta on myös tuo tavallaan mainittukin, että pelikirjajoukkuessa melko keskinkertaisetkin kiekolliset pelaajat nousevat tähdiksi. Mainitaan nyt Kalpasta vaikka Ryan Lannon ja Jussi Timonen. Noihin pitkiin läpisyöttöihin tarvitaan sitten jo Mika Strömbergejä ja Marko Kauppisia.

 

[dana77]

Toinen mielenkiintoinen pohdinnan aihe taitoon liittyen olisi 1vs.1 tilanteiden määrä. Tuleeko pystysuunnan kiekossa enemmän 1vs.1 tilanteita, joissa täytyy pystyä haastamaan vastustajaa?

Minun mielestäni ehdottomasti tulee siis sekä 1vs1 että 2vs2 tilanteita.

Mieleen tulee välittömästi Jani Rita tekemässä Doug Sheddenin Jokereissa 32 maalia, joista suuri osa 35 metrisestä syötöstä luistelemalla ja voittamalla pakki 1vs1 tilanteessa. Tai edellisenä vuotena Tony Salmelainen 27 maalia.

Hitaiden lähtöjen kiekkokontrollissa hyökätään 5vs5 hyökkäyksiä ja niistä erittäin harvoin kehittyy 1vs1 kaksinkamppailuja. Sen takia ne näkemykseni mukaan sopivatkin myös rajallisella kiekollisella taidoilla varustetuille joukkueille.

 

[JHag]

Eli kyllä kotikisoissa vuonna 1997 valmensi Lindström.

Tarkoitin siis alkutaipaleella maajoukkueen päävalmentajana ja siinä erehdyin vuodella. 1997 Curre-huuma oli jo ohi ja hänen täydellinen keskinkertaisuutensa valmentajana paljastui mm. tästä bussipysäkkilätkästä, josta Tami piikitteli. Aran ensimmäinen maajoukkuekausi -98 ei ollut hullumpi; MM-hopeaa.

 

[Johannes]

Juu, Aravirta aloitti päävalmentajana 97-98 ja voitti Naganon Olympiakisoissa 1998 pronssia ja kevään MM-kisoista tuli HIFK:n sm-liigan mestarijoukkueen 1998 rungolla hopeaa. Silloin joukkueessa pelasi esim. ketju Jarkko Ruutu-Joni Lius (JYP)-Toni Mäkiaho ja puolustuksessa mm. Timonen, Karalahti ja Linna, HIFK:sta. Aravirta ei ollut mikään Kummolan suosikkipäävalmentaja ja omassa kirjassaan Aravirta kertoo, että uskoi itse saavansa varmasti potkut päävalmentajan hommista kauden 97-98 jälkeen, mutta Kummola titetysti muutti potkut viiden kauden jatkosopimukseksi, kevääseen 2003 saakka, kun Suomi sai 2 mitalia kevään 1998 aikana. On se epeli tuo "Kale the Hut".

 

[Nwoke]

Tämä ei vain oikein pidä paikkaansa. Toki karkeita mokia tuli, mutta Kalpan päästettyjen maalien keskiarvo tippui merkittävästi Pekka Virran tuoman kiekkokontrollin myötä.
Kun Pieniniemi oli valmentajana Kalpa päästi 237 maalia, seuraavalla kaudella jolloin Virta tuli valmentajaksi kesken kauden maaleja syntyi 208 ja Pekan ensimmäisellä täydellä kaudella enää 179. Kaksi ensimmäistä kautta eivät ole kovin hyviä vertailukohtia, koska materiaali kohentui selvästi, mutta kaksi viimeistä sitä vastoin ovat jo hyviä vertailukohtia. Niillä joukkue teki käytännössä yhtä paljon maaleja (130->128), voitti yhtä paljon pelejä (17->18) ja näinollen keräsi yhtä paljon pisteitä (51->52). Ero oli siis nimenomaan siinä että he päästivät maaleja vähemmän.

Tarkoitus oli viitata Pekka Virran aikaan KalPan valmentajana ja nimenomaa kiekkokontrolliin perustuvan pelitavan kehitykseen. Alussa tuo pelitapa tuotti karmean määrän virheitä, mutta kehittyessään se oli lopulta suurimpia syitä miksi KalPa nousi liigan huipulle.

 

[Johannes]

"Meidän peliä" pelaava Suomi ei ole voittanut yhtään pudotuspeliä, kun vastassa on Kanada tai USA, isoissa kisoissa. MM-kulta voitettiin 2011 ilman peliäkään P-Amerikan vastustajia vastaan. Vancouverissa saatiin Jenkeiltä 6-0 turpiin välierässä. 2010 MM-kisoissa voitettiin USA alkulohkossa 3-2, mutta tiputtiin Tshekille puolivälierissä. 2009 MM-kisoissa pudottiin USA:lle puolivälierässä 2-3. 2008 olivat Sheddenin kisat, jossa Jukka Jalonen oli apuvalmentaja, joten en laske niitä kisoja "meidän pelin" kisoiksi. Kanadaa ei Suomi ole kohdannut Jukka Jalosen kolmen kauden ja neljän ison kisan aikana, joten on vaikea oikeasti positioida "meidän peli" pelitapana maailman jääkiekon kartalla, kun vertaillaan millä pelitavalla tulee menestystä isoissa kisoissa. USA on kaksi kertaa pudottanut Suomen jatkosta pudotuspeleissä, kun Suomen päävalmentajana on ollut Jukka Jalonen ja Vancouverissa peli oli jo 1. erässä 6-0, joka oli täydellinen nöyryytys Suomen joukkueelle ja sen pelitavalle, vaikka lopulta voitettiin pronssimitalit.

 

[dana77]

Tarkoitus oli viitata Pekka Virran aikaan KalPan valmentajana ja nimenomaa kiekkokontrolliin perustuvan pelitavan kehitykseen. Alussa tuo pelitapa tuotti karmean määrän virheitä, mutta kehittyessään se oli lopulta suurimpia syitä miksi KalPa nousi liigan huipulle.

Ymmärsin tämän. Oma pointtini on, että alkuvaiheessa niitä räikeästi näkyviä ja mieleenjääviä mokia tulee jonkin verran, mutta oikeasti niiden määrä on kokonaisuudesta varsin pieni. Pelisysteemi samalla vähentää vastustajan pahoja vastahyökkäyksiä ja vaikka noita räikeitä mokia tulee, niin päästettyjen maalien kokonaismäärä pienenee.

 

[Mr. Smith]

Tänään Urheilulehdestä soittivat ja kyselivät jatkamaan tilausta. Pakko on saada vähän taukoa Urheilulehdestä ja Sihvosesta, joten tilaus jäi jatkamatta, mutta samalla kävi selville, että Sihvosesta on tullut niin paljon palautetta ja lehden tilauksen lopetuksia, että Esko Seppänen ottaa isompaa roolia ens vuonna lätkästä ja Sihvonen siirretään muihin hommiin. En yhtään ihmettele, kun noita viimeisimpiä Sihvosen juttuja on lukenut.

 

[Johannes]

Esko Seppänen ottaa isompaa roolia ens vuonna lätkästä ja Sihvonen siirretään muihin hommiin. En yhtään ihmettele, kun noita viimeisimpiä Sihvosen juttuja on lukenut.

Taitaa olla eväät syöty loppuun yhden miehen lätkäkirjoittelulta, jos PS todellakin siirtyy muihin hommiin. En kyllä ymmärrä mistä muusta lajista kuin jääkiekosta Petteri Sihvonen voisi analyysejä tehdä, sillä tyylillä, että se kiinnostaisi ketään. Saadaan "petteri-poloinen", jos jatkaa UL:ssa, eikä kirjoita jääkiekosta.

 

[Keltainen Jaffa]

Tänään Urheilulehdestä soittivat ja kyselivät jatkamaan tilausta. Pakko on saada vähän taukoa Urheilulehdestä ja Sihvosesta, joten tilaus jäi jatkamatta, mutta samalla kävi selville, että Sihvosesta on tullut niin paljon palautetta ja lehden tilauksen lopetuksia, että Esko Seppänen ottaa isompaa roolia ens vuonna lätkästä ja Sihvonen siirretään muihin hommiin. En yhtään ihmettele, kun noita viimeisimpiä Sihvosen juttuja on lukenut.

Aivan alkukaudesta Esko Seppänen itse asiassa hoiti enemmän tuota provopuolta ja Sihvonen keskittyi enemmän puhtaaseen analyysiin, mutta nythän asetelma on muuttunut kaverien provoilukisaksi, jonka Sihvonen on näköjään voittanut 6-1.

Mutta että Sihvonen siirretään lätkästä (eikä provoilusta) muihin hommiin on jo jotain täysin uutta. Ehkä Rönkä ei ollutkaan se suurin syypää ajojahteihin yms. lukijoita ärsyttäviin asioihin?

Uskoo ken tahtoo, mutta onhan tämä ollut ennustettavissa jo vuosikausia. Ei jatkuva lukijoiden aliarvioiminen, provoilu ynnä muu paskajournalismi voi houkutella kovin pitkäaikaisia vakiolukijoita, jotka loppuviimeksi tuovat vuodesta toiseen leivän pöytään.

Nimenomaan viimeaikaiset Sihvosen saavutukset kyllä tukevat tätä muihin hommiin siirtämistä. Uskon silti vasta kun näen.

 

[dana77]

Eli 15 viimeisen ottelun pisteet kaikilta joukkueilta:

Jokerit/Westerlund 21p ka. 1,40/ottelu
Ilves/Hiitelä 20p ka. 1,33/ottelu

Farssi-Hiitelä on kerännyt pisteen vähemmän kuin Westerlundin Jokerit

Lyhesin lainausta niin että siinä on mielestäni tämän pointin kannalta vain oleelliset asiat. Tämä on varmasti väärin naurettu osastoa, eikä tässä oikeasti ole mitään hauskaa. Huvitti vain ensin lukea tämä Ilves-puolustelu, kuinka Ilves on oikeasti ollut viime aikoina lähes yhtä hyvä kuin Jokerit minkä takia menestystä ei tulisi kritisoida ja sitten vastaavasti Kekäläisen kommentti oman joukkueensa menestykseen about kyseiseltä ajanjaksolta.

"Urheilu näytti synkkää puoltaan Jokereille marras–joulukuussa, kun joukkue voitti kymmenen ottelun jakson aikana vain kerran."

"Olihan se hämmästyttävän pitkä jakso. Kuusitoista vuotta olen suurinpiirtein ollut näissä hommissa, enkä ikinä ole nähnyt, että näin hyvälle joukkueelle voi tulla niin vaikea jakso tuloksellisesti."

 

[Tarinankertoja]

Loppujen lopuksi tuo taito voittaa juuri hyökkäyspään väännöt on aivan keskeinen menestyvillä joukkueilla. KalPakin tarvitsee sitä vaikka pelaakin viisikkona komeasti sillä vain näitä kaksinkamppailuita voittamalla saadaan pitkiä hyökkäyksiä aikaan. Tämän kauden Tappara on taas päinvastainen esimerkki, kun hyökkäykset ovat lyhyitä eikä pelin painopistettä kertakaikkiaan saada vastustajan päätyyn.

Tähän nyt sellainen tilastollinen huomio, jotta maalit kylläkin syntyvät käytännössä heti siniviivan ylityksen jälkeen. Ja Tappara tekee nimenomaan kulmapelimaaleja jos KalPa:n vertaa.

Jos siivotaan erikoistilanne maalit pois tilastosta (YV, AV, TM ja RL), niin 5:5 pelin maaleista syntyy heti siniviivan ylistyksen jälkeen 41,3%, 15,8% riistosta vastustajan alueella (josta siis 0-2 syöttöä ja maali) ja aloitusvoitosta 4,5%. Eli 5:5 pelin maaleista 64,7% syntyy heti kohta hyökkäyksen käynnistyttyä. Kulmapelimaalien osuus 5:5 pelin maaleista on 31,7%.

Eniten näitä kulmapelinmaaleja tekee 5:5 pelin maaleistaan Lukko 43,2%, Tappara 40,5% ja Blues 38,9% Liigan keskiarvon ollessa tuo 31,7%, joka on myös esim KalPan kulmapelimaalien osuus 5:5 pelissä. Vähiten näitä tekee Saipa 23,4% ja Jokerit 25,4%

Toki, hyvällä kulmapelaamisella saadaan vastustajalle jäähyjä ja aloituksia vastustajan päätyyn (joista kylläkään ei suoria maaleja paljoa tule). YV:lla maaleja tehdään yhtä paljon kuin suorista hyökkäyksistä, joten YV:n merkitystä ei sovi väheksyä.

pelikirjajoukkuessa melko keskinkertaisetkin kiekolliset pelaajat nousevat tähdiksi.

Mutta siihen vaikuttaa siis myös se, että pelaaja kehittyy kiekollisena kun se saa kiekkoa pitää. Pelaaja jolla on kiekko keskimäärin enemmän lavassa pelin aikana kehittyy myös paremmaksi kiekolliseksi pelaajaksi kuin pelaaja, joka ei kiekkoa pääse pelitilanteessa paljoa leipomaan.

Aikuisiällä tähdeksi nousevia pelaajia tuleekin enemmän kontrollijoukkueista, koska kontrollijoukkueet menestyy, joka luo itseluottamusta, ja IMO myös siksi, että pelaajien kiekollinen taito kehittyy paremmin suhteessa pystysuunnanjoukkueen pelaajiin.

 

[J.Grönvall]

Minä olen Tarinankertojan linjoilla tässä keskustelussa. Kiekkokontrollissa ja hitaissalähdöissä pelaajat pelaavat sovitulla tavalla ja syöttö on helpompi antaa ennalta tiedossa olevaan paikkaan kuin pystykiekossa, jossa syöttö pitää antaa useimmiten ad-hoc-tyylisesti. Lisäksi hitaissa lähdöissä syötön antamiseen on useimmiten moninkerroin enemmän aikaa kuin pystykiekossa ja tokihan suoritus on rauhassa helpompi tehdä.

Eivätkö pelaajat pelaa sovitulla tavalla pystysuunnan jääkiekossa? Tottakai ne pelaavat ihan samalla tavalla, muuten kyseessä on ns. pihapelikirja, jossa ei ole mitään "valmiita" malleja missään kohtaa peliä.

Toisekseen, pitää nyt osata erottaa termit kiekkokontrolli ja hidas lähtö toisistaan, ne eivät ole synonyymeja vaan hitaat lähdöt ovat osa kiekkokontrollipelaamista, joka siis lähtee siitä ajatuksesta, että kiekko on mahdollisimman paljon omilla. Miten siis tekninen vaatimustaso teidän mielestänne toteutuu kiekkokontrollijoukkueen nopeissa ja puolinopeissa lähdöissä, niistä tulevissa keskialueen ylityksissä ja usein seuraavissa kulmapeleissä? Ihan jo pelkkiä teknisiä vaatimuksia miettiessä pitää huomioida myös tuo rytmien määrä (ja näin ollen variaatioiden määrä), on ihan eri asia pelata kahta rytmiä kuin neljää-viittä rytmiä.

Suuri ero näillä ideologioilla on siinä, että kiekkokontrollia ei voi kertakaikkiaan pelata ilman kovaa teknistä osaamista. Tietenkin peliäly ja itseluottamus näyttelevät siinä suurta roolia, mutta jos peli ei virtaa, tai "rullaa" niin siitä ei tule mitään ja tätä tyyliä ei voi pelata ilman äärimmäistä kiekkovarmuutta ja taitoa syöttää lähes kaikenlaisia syöttöjä jääkiekossa, plus sen päälle hyvää kiekonhallintaa ahtaissa paikoissa.

Mainitsin juuri eilen katsoneeni AIK:n ja DIF:n välistä Elitserien-kamppailua jossa pelattiin käytännössä vain ja ainoastaan pystyyn ja todella nopeasti. Yksi pitkä syöttö teknisenä suorituksen on vaikeampi kuin lyhyt mutta peli ei tokikaan koostu pelkästään näistä "tähdätyistä" syötöistä vaan hyvin suurilta osin voitetaan tilaa, ts. pelataan kiekkoa tyhjään tilaan tai puretaan omista pois. Peli virtaa silti edelleen, toisin kuin kävisi kiekkokontrollijoukkueella. Tämä on vähän hankala selittää näin joten olen pahoillani jos meinaan olla sekava ajoittain :)

Mielestäni jonkinlainen todiste asian puolesta on myös tuo tavallaan mainittukin, että pelikirjajoukkuessa melko keskinkertaisetkin kiekolliset pelaajat nousevat tähdiksi. Mainitaan nyt Kalpasta vaikka Ryan Lannon ja Jussi Timonen. Noihin pitkiin läpisyöttöihin tarvitaan sitten jo Mika Strömbergejä ja Marko Kauppisia.

Eivät nouse sen kummemmin kuin muillakaan tavoilla. Itsekin juuri mainitset, että pitkiin läpisyöttöihin tarvitaan Mika Strömberg tai Marko Kauppinen, eikös se asia ole kuitenkin edelleen ihan sama pelattiin sitten millä tyylillä tahansa? Pystysuunnan jääkiekossa ei anneta pelkkiä pitkiä läpisyöttöjä tai edes jatkuvasti tähdättyjä avauksia vastustajan siniselle. Miksikö? Siksi, että sekin tarvitsee aikaa ja rauhaa, prässin alla sitä ei tee kukaan.

Pelaajat toki NÄYTTÄVÄT paremmilta koska suurin osa syötöistä on todentotta teknisesti helpompia ja apu on lähellä koko ajan. "Atte Pentikäisestä" et kuitenkaan saa tähteä, koska ominaisuudet eivät vain riitä, pystysuunnan kiekkoa hän pystyy sen sijaan ihan hyvin pelaamaan, mutta ei tietenkään anna noita Strömberg-avauksia. Silloin voit pelata laidan kautta keskialueelle ja se on pelitavallisesti myös oikea ratkaisu, koska alaspäin ei saa pelata.

Tietysti jos joukkue on taitotasoltaan aivan mieletön, tulee pystysuunnan pelistäkin vaarallisempaa mutta sehän pätee ihan mihin vain. Edes se kulta-Venäjä ei olisi voittanut ilman hyvää viisikkopelaamista, muuten ei tulla rintamassa ylös ja syötellä kovia poikkareita keskialueella. Itse näen sen (Venäjän joukkueen) kuitenkin enemmänkin poikkeuksena kuin sääntönä.

Tästä keskustelusta tuskin voittajaa saadaan selville mutta oman kantani olen mielestäni perustellut ja pidän itsestäänselvänä, että kiekkokontrolli on teknisiltä vaatimuksiltaan vaikeampi toteuttaa, koska se vaatii korkeaa suoritusvarmuutta ja monipuolisempaa kiekonkäsittely- ja syöttötaitoa.

PS. Tarinankertojan huomio pystysuunnan jääkiekon vaatimuksista menestyvällä joukkueella oli erinomainen ja jos tuollainen joukkue vielä tulee, se voi todellakin murtaa nykyisen "mahdin". Johan nuo ruotsalaiset kahden matsin perusteella panostavat todella paljon koko kentän prässiin ja samalla nopeaan pelin kääntämiseen. Siinä mielessä on tulossa todella mielenkiintoiset nuorten kisat, nähdään miten Ruotsin nuoriso nykyään pelaa, Suomihan raporttien mukaan on pelannut jopa yllättävän paljon "Meidän peliä".

 

[J.Grönvall]

Tähän nyt sellainen tilastollinen huomio, jotta maalit kylläkin syntyvät käytännössä heti siniviivan ylityksen jälkeen. Ja Tappara tekee nimenomaan kulmapelimaaleja jos KalPa:n vertaa.

Minä puhuinkin pitkistä hyökkäyksistä. Ja jos olet lukenut höpinöitäni enemmänkin niin niiden riemu tulee paitsi jäähyistä niin myös vasta seuraavissa hyökkäyksissä. Tappara on tehny kulmapeleistä maaleja mutta ei pysty pitkiin hyökkäyksiin, tällöin se ei pysty hallitsemaan kiekkoa tai pelejä. Fakta on kuitenkin se, ettei kaikista hyökkäyksistä tule ikinä maalia.

Ja tilastosi ovat mainioita mutta kyllähän ylivoimat pitää huomioida, koska siellä sitä tilanteiden voittamista vasta tarvitaankin ja sieltä kuitenkin tehdään paljon maaleja.

EDIT. Jos et siis pysty hallitsemaan kiekkoa etkä peliä, et myöskään pääse jatkuvasti suoriin hyökkäyksiin, koska et pääse pelaamaan sitä "omaa" peliä lainkaan. Tällöin se hyökkäyspelikirja sulaa aina käsiin vääjäämättä. Yksittäiset salamaniskut ovat sitten pelkkiä sattumia, vaikka niitäkin toki paljon tulee.

 

[Maple Leaf]

Tänään Urheilulehdestä soittivat ja kyselivät jatkamaan tilausta. Pakko on saada vähän taukoa Urheilulehdestä ja Sihvosesta, joten tilaus jäi jatkamatta, mutta samalla kävi selville, että Sihvosesta on tullut niin paljon palautetta ja lehden tilauksen lopetuksia, että Esko Seppänen ottaa isompaa roolia ens vuonna lätkästä ja Sihvonen siirretään muihin hommiin.

Nyt on pakko kysyä: tiesikö asiasta siis kertoa lehden puhelinmyyjä? Ja jos, niin milloin Suomessa on siirrytty käytäntöön, jonka mukaan lehdenmyyjät kertovat julkaisujen journalistisista strategioista?