Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Nwoke]

Ja mitä tulee vielä tuohon videon tilanteeseen, niin JOS Ilveksen pelitapaan kuuluisi toistuvasti tämä palauttelu, niin mitäs arvelette, osaisiko Granlund fiksuna pelaajana reagoida tuohon mahdolliseen palautukseen maalintaakse.

Ja yleisesti ajatellen, mikäli joku joukkue palauttelee liian tukalissa tilanteissa jatkuvasti maalintaakse, niin kyllä hyökkääjät oppivat lukemaan ne tilanteet aivan varmasti. Aivan eri asia on sitten tilanteet jossa kiekollinen pelaaja on peliin päin ja vastustajalta ei ole kuin yksi pelaaja karvaamassa syvältä.

 

[Corkscrew]

Ei nyt taas mennä siihen pelaajamateriaali vs. pelikirja-diipadaapaan, toivoin, että se olisi jo loppuunkäsitelty. Immosen menettäminen oli korvaamatonta, kyllä, mutta yhtä lailla joukkue porskutti menemään ilman Immosta runkosarjassa. Playoffeissa tuli ennen kaikkea taktinen turpiinotto kahdesti putkeen.

Playoffeissa huippuyksilöiden merkitys korostuu kun pelataan lähes pelkästään "maalin pelejä", Immosen merkitys kurinalaiselle JYPille oli aivan keskeinen koska hän on pelaaja joka pystyy ratkaisemaan pelejä paineen alla. Näen tämän analysoinnin niin että kun puhutaan pelikirjoista ja samalla pohditaan eri joukkueiden menestystä viime vuosina, ei voida ohittaa yksilöitä jotka kaukalossa pelaavat. Kun jauhetaan pelkästään pelikirjoista ja perustellaan sillä miksi joku menestyy ja toinen ei, ei olla ihan asioiden ytimessä. Tietysti voidaan puhua vain erilaisista tavoista pelata tai yhdestä "Meidän pelistä" kerrallaan, mutta jos verrataan joukkueiden sijoittumista sarjassa niin pelaajamateriaaleista puhuminen ei ole diipadaapaa.

 

[J.Grönvall]

Playoffeissa huippuyksilöiden merkitys korostuu kun pelataan lähes pelkästään "maalin pelejä", Immosen merkitys kurinalaiselle JYPille oli aivan keskeinen koska hän on pelaaja joka pystyy ratkaisemaan pelejä paineen alla. Näen tämän analysoinnin niin että kun puhutaan pelikirjoista ja samalla pohditaan eri joukkueiden menestystä viime vuosina, ei voida ohittaa yksilöitä jotka kaukalossa pelaavat. Kun jauhetaan pelkästään pelikirjoista ja perustellaan sillä miksi joku menestyy ja toinen ei, ei olla ihan asioiden ytimessä. Tietysti voidaan puhua vain erilaisista tavoista pelata tai yhdestä "Meidän pelistä" kerrallaan, mutta jos verrataan joukkueiden sijoittumista sarjassa niin pelaajamateriaaleista puhuminen ei ole diipadaapaa.

Joo mutta tämä sama asia on pureskeltu jo niin moneen kertaan, ettei siitä irtoa enää makua, varsinkaan kun ei se varsinaisesti liity siihen mistä tässä keskusteltiin.

Taas kerran ainoa joka tässä on ollut "jauhamassa pelkistä pelikirjoista yms" olet ollut sinä itse. Ei TAAS kerran viedä koko keskustelua sinne inttämiseen, sopiiko?

Nyt puhuttiin siitä, että jollain tavalla on menestytty ja jollain toisella ei, mutta ei mitenkään otettu kantaa siihen, että pelkkä pelikirja takaa menestyksen. Siksi tuo pelaajamateriaalikirjoittelu on diipadaapaa tässä keskustelussa.

 

[J.Grönvall]

Yksi pelin tärkeimmistä pelaajakohtaisista kiekonkäsittelytaidoista on muiden pallojoukkuepelin ohella syötönvastaanottotaito sekä syötönantotaito.

Kun syötön lyhyen syötön, sen tarkkuuden ei tarvitse olla kovin suuri, sillä sen kulkeman pitkittäismatkan aikana poikkeama ei ehdi kasvaa liian isoksi vastaanottajalle. Jos syöttö on pitkä, sen poikkeama ehtii kasvaa vastaanottajalle isoksi (ei tule tarpeeksi lähelle lapaa)

Eli syöttötaidon ei tarvitse olla lyhytsyöttöpelissä yhtä hyvää kuin pitempiin syöttöihin perustuvassa pystysuunnan kiekossa (no, joo pystyynkin voi pelata lyhyillä, mutta aluevoitto jää huonoksi, ja sitä siten pelataan yleensä pitkillä syötöillä)

Minusta sinun perustelusi ontuvat edelleen. Olen samaa mieltä, että jos vaikka nyt pihajäillä otetaan yksi tekninen suoritus ja vertaillaan sitä, että annetaan siniseltä siniselle kaverille vauhtiin tai metrin päähän kaverille vauhtiin niin toki se pitkä syöttö on vaikeampi.

Mites jos pelitapaan kuuluu antaa syöttö sentterille jolla murretaan keskusta, eli käytännössä pelataan vastustajan viisikon sisään, siinäkö ei vaadita tarkkuutta ja kovaa syöttöä, tai teknisesti mainiota syöttötaitoa? Ja vielä jos sentterin täytyy jatkaa se ykkösellä suoraan laitaan, niin sekin vaatii taitoa, etenkin jos tämä kaikki tehdään liikkeessä. Ylivoimallakin tarvitaan juuri kovia ja lyhyitä syöttöjä SUORAAN lapaan.

Syötön vastaanottaminen on taas siksi huipputärkeää, että jos pelataan lyhytsyöttöpeliä niin kiekkohan on saatava kontrolliin heti ja sitä on pystyttävä pelaamaan heti eteenpäin eli pään pitäisi olla mielummin ylhäällä.

Samahan se on futiksessakin eli pitkä avaus on teknisesti ehkä vaikeampi antaa kuin sisäsyrjäsyöttö mutta, kun siihen lisätään vauhti, vastustaja, eri peliasennot jne niin haaste on erilainen. Ja nythän nimenomaan ole kyse siitä, että pystysuunnan jääkiekko on kokonaisuudessaan teknisesti haastavampaa kuin lyhytsyöttöpelaaminen tai kiekkokontrollipelaaminen. Oletan, että tarkoitit siis pelkkiä pitkiä avauksia joko pystyyn tai niin, että hyökkääjä ylijuoksee.

Minä näen kiekottelun teknisesti haastavampana siksi, että se vaatii kokonaisuutena enemmän yksittäiseltä pelaajalta. Pitää olla hyvä luistelutekniikka sekä tasapaino jotta peliasento pysyy koko ajan sellaisena, että voit pelata kiekkoa eteenpäin ja antaa laadukkaita syöttöjä. Lisäksi itse pidän hyvän tekniikan merkkinä esimerkiksi sitä, että pystyy antamaan nopeasti pieniä syöttöjä, esim. lättyjä.

Täytyisi nyt ensin selvittää käsitteet mistä me toisillemme puhumme, muuten tämä keskustelu uhkaa jäädä vähän torsoksi, kun epäilen, että keskustelemme eri asiasta.

 

[J.Grönvall]

Mielestäni pelaajien paremmuus menneisyydessä on myytti, jolle ei ole perusteita. Peli on muuttunut entistä enemmän taitoa suosivaksi, mutta taito on vähentynyt? Minusta hyvin ristiriitainen lausunto.

Oletko sitä mieltä, että nykyiset ns. kakkostason liigapelaajat pärjäävät kansainvälisissä otteluissa yhtä hyvin kuin pelaajat kymmenen vuotta sitten? Suomessa taito on ikävä kyllä vähentynyt vaikka nollatoleranssin myötä pelaajille asetettiin uusia vaatimuksia. Mitään ristiriitaista siinä ei ole, sillä kyseessä on kaksi eri kehityskulkua.

Ja kaikista helpoitenhan asia on todettavissa sillä, kun vain yksinkertaisesti katsotaan ketkä tätä liigaa pelasivat silloin.

Peli on organisoitunut pitkälle, se on totta. Minusta Sihvosen edustaa Suomessa puusilmäistä pelikirja ajattelua, missä lasketaan erilaisten lähtöjen määrää ja siitä päätellään käytetyn pelikirjan taso. Näiden lähtöjen sijaan pitäisi tilastoida oikeiden ja väärien ratkaisujen määrät.

Viime Venäjä pelissä palauteltiin paljon, mutta oliko jokainen palautus oikea ratkaisu? Laskemalla palauttelut, Suomi saattoi pelata hyvän pelin, mutta laskemalla oikeat ratkaisut, tilanne voikin olla toinen.

Sihvonen vertaa niitä siihen Meidän peliin, ei arvostele pelikirjan tasoa pelkältään. Mihin noita oikeita ja vääriä ratkaisuja verrataan, onko olemassa joku optimi?

Laskemalla maalit Suomi hävisi, se on tärkeintä. Laskemalla palauttelut ei saada muuta tilastoa kuin se montako kertaa Suomi palautti.

Karrikoiden voidaan sanoa, että joukkue voi pelata täydellisen pelin ilman yhtään palautusta tai syöttöä sentterille.

Tottakai jos sen pelikirjaan kuuluu se, että sentterille ei syötetä eikä alaspäin pelata koskaan. Mitä väliä tällä sitten on, niin sen saat itse selittää.

 

[Corkscrew]

En halua inttää joten sori vaan jos se on siihen mennyt.

Lähdin keskusteluun mukaan ja yritin keksiä perusteluja sille miksi Ilves pelaa tällä kaudella kuten pelaa, siis jotain muutakin kuin ettei valmennus ole ajan tasalla. Pidän sitä vaan liian yksinkertaisena ja helppona näkökulmana joka aliarvioi Pajuojan ja Helmisen osaamista.

Kokemukset viime kaudelta ja pelaajamateriaali ovat selkeästi olleet vaakakupissa kun valmennusjohto on miettinyt pelitapaa, tämän Pajuoja potkujen jälkeen radiohaastattelussa kertoi. Helminen kannatti aktiivista nopeisiin lähtöihin perustuvaa tapaa, Pajuoja halusi alkukauden huonojen esitysten jälkeen muuttaa peliä kiekollisempaan suuntaan mutta aika loppui kesken. Hiitelän tultua penkin taakse Ilves jatkoi luonnollisesti Helmisen ideoimalla pelitavalla ja on parantanut selkeästi. Pelitapa tuntuu siis edelleen sopivan Ilveksen nuorelle ja hyvin luistelevalle joukkueelle, vaikka alkukausi olikin surkea.

Kiekkokontrollia ja kiekollista osaamista menestyvä joukkue tarvitsee aina se on tietysti itsestäänselvyys. Olen ehdottomasti J.Grönvallin kanssa samaa mieltä siitä että oman alueen kiekottelu ja lyhytsyöttöpeli vaatii yksilöltä korkeaa taitotasoa. Varsinkin oman alueen lähdöt joissa tullaan paineen alta ylös esim. pakki-pakki-sentteri-syöttöketjulla vaatii todella hyvää pelinlukutaitoa, syöttötaitoa ja tekniikkaa jokaiselta ketjuun osallistuvalta pelaajalta, eniten sentteriltä jonka haku ja vastaanotto ratkaisevat onnistuuko ykkösprioriteetin vaihtoehto (jos on sovittu että ykkösvaihtoehtona avataan keskelle). Näen tämän yhtenä syynä sille miksei esim. Uraman aikana Tapparassa (anteeksi jos mennään taas liian vanhoihin asioihin) ollut tilaa Atte Pentikäisen tyyppiselle pelaajalle jonka vahvuudet eivät ole pelaavassa pelissä.

Kiekottelun etu nopeaan ylös päin pelaamiseen on sekin että se kehittää pelaajia ihan eri tavalla. Kyllä sen jostain Saravosta näkee että kun hän nousi huipulle, pelitapa oli heittää mahdollisimman varmasti kiekkoa laidan kautta keskialueelle josta hyökkääjien tehtävä oli voittaa kiekko itselle ja edetä hyökkäämään. Onhan Saravolla parhaimmillaan riittävät kiekolliset taidot, mutta ei hän pelaa luontevasti omalla alueella paineen alla kuten Kovanen tai jopa A:sta nostettu Liimatainen. En tiedä onko syynä että Rautakorven Tappara ei kymmenen vuotta sitten todellakaan kiekotellut ja syötellyt, mahdollisesti.

 

[siffa]

Keskustelu on täällä lähtenyt hienosti käyntiin ja se varmasti jatkuu mielenkiintoisena jatkossakin, mutta edelleen toivon sinulta siffa vastausta esittämääni kysymykseen:
kenen käsialaa on Ilveksen pelitapa eli kuka sen on kehittänyt?
Yllä olevan lainauksen mukaan se on Hiitelän käsialaa eli tämäkö on vastauksesi kysymykseeni?

Todella hyvää pelikirjakeskustelua on syntynyt ja sen takia en tähän sinun jankkaukseesi ole tarkoituksella vastannut, koska tällä ei ole varsinaisesti mitään lisäarvoa annettavana yhteen JA:n historian asiasisällöltään parhaimpaan pelikirjakeskusteluun, jossa sinä olet ollut myös ansiokkaasti mukana.

Vastaus kysymykseesi on tullut käsiteltyä jo riittävän hyvin. Seppo Hiitelä Ilveksen päävalmentajana ja GM:nä vastaa kaikesta, mikä liittyy Ilveksen pelikirjaan. Siitä minulla ei ole luonnollisestikaan henkilökohtaista tietoa, kuka on Ilveksen pelikirjaan sisältyvän pelitavan kehittänyt. Voin vain arvella, että suuri osuus siinä on kolmikolla Pajuoja, Helminen ja Kangasalusta. Voipa siinä näkyä jopa KooKoon tulevan päävalmentajan Juujärven sekä päävalmentaja/GM Hiitelän joitain oivalluksia?

 

[Fordél]

Todella hyvää pelikirjakeskustelua on syntynyt ja sen takia en tähän sinun jankkaukseesi ole tarkoituksella vastannut, koska tällä ei ole varsinaisesti mitään lisäarvoa annettavana yhteen JA:n historian asiasisällöltään parhaimpaan pelikirjakeskusteluun, jossa sinä olet ollut myös ansiokkaasti mukana.

Vastaus kysymykseesi on tullut käsiteltyä jo riittävän hyvin. Seppo Hiitelä Ilveksen päävalmentajana ja GM:nä vastaa kaikesta, mikä liittyy Ilveksen pelikirjaan. Siitä minulla ei ole luonnollisestikaan henkilökohtaista tietoa, kuka on Ilveksen pelikirjaan sisältyvän pelitavan kehittänyt. Voin vain arvella, että suuri osuus siinä on kolmikolla Pajuoja, Helminen ja Kangasalusta. Voipa siinä näkyä jopa KooKoon tulevan päävalmentajan Juujärven sekä päävalmentaja/GM Hiitelän joitain oivalluksia?

Jälleen kerran, jos vastaisit heti kysymyksiin, ei olisi mitään jankkausta.

Jos ja kun kuuntelet Hiitelän haastattelun, sinun ei tarvitse enää edes arvella, ketkä ovat pelitavan takana. Hienoa kuitenkin, että pääsimme asiassa yhteisymmärrykseen eli Ilves pelaa pelikirjalla, joka on tosiaan pitkälti Helmisen käsialaa.

Jatketaan nyt tätä erittäin ansiokasta keskustelua, jossa Helmisenkin pelikirja on keskeisessä osassa.

 

[Kaukosäädin]

Petteri Sihvonen on uusimmalla U-Studio videolla jälleen ns. "skootterilla töissä".

Hän sanoo sanatarkasti näin "Olen ollut kohtuullisen pettynyt tässä syksyn mittaan siihen, että Erkka Westerlund joukkoineen lähti pelaamaan kiekkokontrollijääkiekkoa, niin sanottua Meidän peliä."

Eihän tuosta nyt ota enää kukaan mitään selvää miten jääkiekkoa pitäisi pelata.

 

[siffa]

Petteri Sihvonen on uusimmalla U-Studio videolla jälleen ns. "skootterilla töissä".
Hän sanoo sanatarkasti näin "Olen ollut kohtuullisen pettynyt tässä syksyn mittaan siihen, että Erkka Westerlund joukkoineen lähti pelaamaan kiekkokontrollijääkiekkoa, niin sanottua Meidän peliä."
Eihän tuosta nyt ota enää kukaan mitään selvää miten jääkiekkoa pitäisi pelata.

Kävin katsomassa uusimman opetusvideon. Jätit virkkeen ilmeisesti tarkoituksella kesken, koska virke jatkuu sivulauseella "mutta"-sanalla.

 

[eh]

Joskus olen pitänyt Sihvosen videoesityksistä paljonkin, mutta tuo viimeisin meni aivan totaalisesti ohi. Ensimmäisessä esimerkissä oli selkeä prässitilanne, joka syntyi oman muistikuvani mukaan tasapainoisen ja "Meidän pelin" mukaisen hyökkäyksen päätteeksi, vaikka vaihto onkin siinä kesken.

Minusta Westerlund ja kumppanit eivät silti ole kauden aikana alkaneet painottaa prässiä yhtään sen enempää, vaikka Sihvonen näin väittääkin. Toki en aivan kaikkia pelejä ole nähnyt, enkä laskenut yhdessäkään prässin ja ohjauspelin suhdetta.

Tuo toinen esimerkki nyt sitten on jo aivan käsittämätön, enkä ymmärrä yhtään, mitä tekemistä sillä on juuri minkään kanssa. Itse analysoisin tuota lähinnä sitä kautta, että Markus Nordlund ylihyökkää kyseisen pätkän alussa hyökkäysalueella, eikä yksikään nelosketjun hyökkääjistä ehdi paikkaamaan. Kun sitten Dehner luottaa vähän liikaa muiden kykyyn palata puolustusalueelle, omissa soi.

Kumpikaan video ei kerro yhtään mitään Westerlundin hyökkäyspelikirjan sulamisesta, vaikka itse ainakin toivoin juuri siitä oppivani. Toivottavasti seuraavassa videossa nähdään sitä hyökkäyspelikirjaakin.

 

[Kaukosäädin]

Kävin katsomassa uusimman opetusvideon. Jätit virkkeen ilmeisesti tarkoituksella kesken, koska virke jatkuu sivulauseella "mutta"-sanalla.

Ei tuon Sihvosen virkkeistä saa kukaan selvää sillä mm. ja -sanoja viljellään siellä täällä.

Jos koitan ottaa kokonaisen virkkeen, niin:

"Olen ollut kohtuullisen pettynyt tässä syksyn mittaan siihen, että Erkka Westerlund joukkoineen lähti pelaamaan kiekkokontrollijääkiekkoa, niin sanottua Meidän peliä, ntta (tuollainen "sana" sielä on välissä jos koitan oikein kuunnella) alkuperäinen kausisuunnitelma on selvästi sulanut nyt tässä matkan varrella ja Jokerit on siirtyny yhä enemmän pelaamaan sellasta yksinkertasta pystysuunnanjääkiekkoa (ja... ja... ja...)"

Eli ei tuo muuta asiaa mitenkään. Sihvonen on pettynyt, koska Jokerit pelasi alkukaudesta hänen ihannoimaansa kiekkokontrollia ja Meidän peliä.

Kirjoita sinä toki miten sinä tuon kuulet.

 

[Lare1]

Boldattuna olennaiset kohdat:

Ei tuon Sihvosen virkkeistä saa kukaan selvää sillä mm. ja -sanoja viljellään siellä täällä.

Jos koitan ottaa kokonaisen virkkeen, niin:

"Olen ollut kohtuullisen pettynyt tässä syksyn mittaan siihen, että Erkka Westerlund joukkoineen lähti pelaamaan kiekkokontrollijääkiekkoa, niin sanottua Meidän peliä, ntta (tuollainen "sana" sielä on välissä jos koitan oikein kuunnella) alkuperäinen kausisuunnitelma on selvästi sulanut nyt tässä matkan varrella ja Jokerit on siirtyny yhä enemmän pelaamaan sellasta yksinkertasta pystysuunnanjääkiekkoa (ja... ja... ja...)"

Eli ei tuo muuta asiaa mitenkään. Sihvonen on pettynyt, koska Jokerit pelasi alkukaudesta hänen ihannoimaansa kiekkokontrollia ja Meidän peliä.

Kirjoita sinä toki miten sinä tuon kuulet.

Ellen nyt aivan väärin tulkitse tuota lainausta niin Sihvonen on pettynyt siihen, että alunperin Meidän peliä pelaamaan lähtenyt Westerlundin Jokerit on muuttanut peliään kiekkokontrollista enemmänkin kohti pystysuunnan jääkiekkoa. Hän siis ei tietenkään ole pettynyt siihen, että Jokerit lähti pelaamaan kiekkokontrollia, vaan siihen, että he ovat pikku hiljaa luisuneet siitä pois. Ja tuo "ntta" lienee siis mutta.

 

[Wäinö#16]

Tuo toinen esimerkki nyt sitten on jo aivan käsittämätön, enkä ymmärrä yhtään, mitä tekemistä sillä on juuri minkään kanssa. Itse analysoisin tuota lähinnä sitä kautta, että Markus Nordlund ylihyökkää kyseisen pätkän alussa hyökkäysalueella, eikä yksikään nelosketjun hyökkääjistä ehdi paikkaamaan. Kun sitten Dehner luottaa vähän liikaa muiden kykyyn palata puolustusalueelle, omissa soi.

Kumpikaan video ei kerro yhtään mitään Westerlundin hyökkäyspelikirjan sulamisesta, vaikka itse ainakin toivoin juuri siitä oppivani. Toivottavasti seuraavassa videossa nähdään sitä hyökkäyspelikirjaakin.

Juuri näin. Tuo toinen esimerkki on kyllä kaikin puolin huono esimerkki mistään pelitavasta. Tilanne lähtee Tyrväisen epäonnistuneesta syötöstä ja Nordlundin kaatumisesta. Ja lisäksi Heino lukee tilanteen huonosti puolustaessaan, eikä huomaa ollenkaan vaihdosta tulevia pelaajia.

Olisin toivonut esimerkkejä näistä väärässä tilanteessa tehdyistä nopean hyökkäyksen ratkaisuista, jos se pelitapa nimenomaan niissä on sulanut. ET-lopputurnauksessa Jokerit pelasi ainakin todella hyvin ja pelitapa tuntui olevan kaikinpuolin hyvin balanssissa. Myös suurimmassa osassa peleistä huonon jakson aikana Jokerit oli selvästi hallitsevampi osapuoli. Muutamassa pelissä puolestaan Jokerit minunkin mielestäni lähti turhaan passailemaan, eikä ollut yhtä aktiivinen kuin yleensä ja nämä se hävisikin.

Ylipäänsä tuo konsepti on tuollaisenaan huono ja ehkä sitä ei kannattaisi Urheilulehden resursseilla tehdä ollenkaan. Laajempaan analyysiin ja ymmärrykseen tarvittaisiin vaikkapa 5-6 vastaavaa esimerkkiä samasta pelistä. Noista Ilveksen ja Jokereiden yksittäisistä esimerkeistä voi tehdä johtopäätöksiä ihan mihin suuntaan tahansa ja hakea tukea millaiselle tahansa väitteelle.

 

[Tarinankertoja]

Minä näen kiekottelun teknisesti haastavampana siksi, että se vaatii kokonaisuutena enemmän yksittäiseltä pelaajalta. Pitää olla hyvä luistelutekniikka sekä tasapaino jotta peliasento pysyy koko ajan sellaisena, että voit pelata kiekkoa eteenpäin ja antaa laadukkaita syöttöjä. Lisäksi itse pidän hyvän tekniikan merkkinä esimerkiksi sitä, että pystyy antamaan nopeasti pieniä syöttöjä, esim. lättyjä.

Kuten itse totesit

vertaillaan sitä, että annetaan siniseltä siniselle kaverille vauhtiin tai metrin päähän kaverille vauhtiin niin toki se pitkä syöttö on vaikeampi.

Kiekkokontrollipeli puhtaimmillaan perustuu juurikin siihen, että viisikko on tiivis ja liikkuu yhtenäisesti, jolloin jokainen syöttö pysyy lyhyenä, eli helppona.

Pelitapa tietysti vaatii pelaajia, jotka osaava syöttää kiekkoa, mutta se nyt on perusedellytys, jonka jopa Marko Anttila oppii tekemään oikea-aikaisesti (antamaan lyhyen syötön) kunhan sitä toistetaan ja toistetaan ja toistetaan.

Ja kas, kiekko pysyy oman joukkueen hallussa, kun ei ole vaikeita haltuunottoja eikä vaikeita syöttöjä. Sehän on koko kiekkokontrollin idea. Pitää kiekko omalla joukkueella mahdollisemman pitkään, eli mahdollisimman pienillä mahdollisuuksilla menettää se, eli mahdollisimman helpoilla syöttö ja syötön vastaanottotilanteilla. Kiekonmenetysriskien minimoimisella, eli ei koiteta heittää kiekkoa pystyyn keskialueen yli… Paineen alla se toki takroitaa korivenvälistä täkreä elementtiä kiekossa.. itseluottamusta (ja sitä synnyttää parhaiten kiekkokontorllipeli, koska saat pidellä kiekkoa, alat luottamaan että siinä se pysyy ja tottelee tahtoa).

Tämä hienosti johtaa myös rintamahyökkäyksiin (kun tapahtuu väkisin viivelähtö), jossa kiekko liikkuu kaukalon lyhyemmän suunnan mukaisesti poikittain. Näin tehdessään ja pelaajien ollessa rintamassa, jokainen pelaaja näkee syötön lähtöhetken vain päätään kääntämällä ja omaa näin hyvät mahdollisuudet saada kiekko haltuunsa luistelusuunnan pysyessä muuttumattomana kohti vastustajan päätyä (näin ei tapahdu syötön tullessa pystysuunnassa).

Eli heikommallakin pelaajamateriaalilla voidaan hyvällä joukkueharjoittelulla päästä tilanteeseen, jossa tällä pelitavalla voitat kiekkotaitavammista yksilöistä koostuneen joukkueen.

Kuten ” St_Patrick #16” totesi, Bykovin 2007/8 Venäjän pelityyli vaati nimenomaan erittäin kovan henkilökohtaisen taitotason. Tuolla pelityylillä heikomman taitotason joukkue olisi menettänyt kiekot aina keskialueella… Ja samasta syystä pystysuunnan kiekon joukkueet tuppaavat sen menettämään viimeistään päädyssä, ellei sitten luisteluvauhtiero ole huomattava.

Tästä johtune pystysuunnan joukkueiden menestys ei ole viimeaikoina päätä huimannut. Koska yhdelläkään joukkueella ei ole ollut sellaista materiaaliylivoimaa sarjojen sisällä, jolla vois kompensoida hyvin opetellun tiiviinä viisikkona pelaamisen. Jos kootaan pystysuunnan joukkue, sen tulisi olla taitava, nopea ja vahva.


Ilves on koittanut kompensoida voimanpuutetta niin,, että on koitettu pelata pystyyn niin, että syöttö jäisi lyhyeksi. Eli pelaajia lähtee samalta kaistalta, ja kun ensimmäinen kiekon saanut roiskaisee sen laidan kautta eteenpäin, on toinen saman kaistan pelaaja ottamassa sitä heti haltuunsa roiskastaakseen laidankautta taas eteenpäin jossa kolmas saman kaistan mies tavoittaa kiekon, ja näin ollaan hyökkäysalueella kiekon kanssa tekemässä maagisia temppuja.. teoriassa…

 

[Nwoke]

Kirjoitinkin jo Jokerit osioon aiemmin, mutta laitetaan tännekin nyt samoja ajatuksia. Jokerit onnistui pelaamaan ET-turnauksessa selkeästi parempaa oman alueen kiekollista peliä kuin liigassa on pystynyt. Suurin syy tähän oli varmasti suuri kaukalo ja etteivät vastustajat olleet jalalla kovin nopeita, eikä etenkään SM-liiga- tasoista prässipeliä vastustajilta nähty.

SM-liigassa Jokerit ovat olleet aina vahvoilla kuin vain saavat pelin vastustajan päätyyn. Alkukaudesta pyrittiin etenkin kotipeleissä pelaamaan paljon hitaita lähtöjä, mutta ongelmia oli todella paljon mitä enemmän vastustaja karvasi. Etenkin HIFK kun tuli kovaa päälle, niin kiekottelu oli lähes mahdotonta pienehkössä kaukalossa. Mahdotonta siitä teki sen, että tuo pelitapa ei selkeästi ollut pelaajien hallussa, enkä usko näkemäni perusteella että valmennusjohtokaan on parhaimmillaan tuolla osa-alueella. Kovan prässin alla Jokeripakkien syötöt ovat aivan liian huonoja ja tulevat usein jopa laidan kautta, jolloin vastaanottaminen kestää turhan kauan. Vaikka sitten yhdessä pakki-pakki syötössä onnistuttiin, niin hyökkääjien ajoitukset ja luisteluraiteet eivät vain yksinkertaisesti olleet kohdillaan ja syöttösuunnatkin olivat välillä täysin vääriä/liian pitkiä. Oman alueen kiekollinen peli ottaa tietenkin aikansa, etenkin jos valmennuksellakaan se ei ole täysin hallussa. Vieraskaukalossa joukkue pelasi järkevämmin, sillä vähänkin paineenalaiset tilanteet pyritään purkamaan vain varmasti keskialueelle. Toisaalta jos ja kun tähtäin on keväällä, niin täytyyhän tuota oman alueen peliä harjoitella runkosarjassa välillä jopa pienellä riskilläkin, muuten se ei tietenkään keväälläkään toimi.


Mitä tulee tällä kertaa tuohon videon esimerkkitilanteeseen, niin mielestäni näissä on aina ihan turhaa näyttää pätkiä, joissa jonkun pelaajan yksittäinen virhe näyttelee turhan suurta osaa. Prässipeli ei ole Jokereiden ongelma, vaan mielestäni tuo pelinavaus/oman alueen hyökkäyksiin lähdöt.

 

[siffa]

Juuri näin. Tuo toinen esimerkki on kyllä kaikin puolin huono esimerkki mistään pelitavasta. Tilanne lähtee Tyrväisen epäonnistuneesta syötöstä ja Nordlundin kaatumisesta. Ja lisäksi Heino lukee tilanteen huonosti puolustaessaan, eikä huomaa ollenkaan vaihdosta tulevia pelaajia.

Minustakaan videolla ei tullut ilmi Sihvosen väite siitä, että alkusyksyn hyvä Meidän Peli olisi sulanut ja viisikot hajonneet syksyn edetessä. Kritiikki on aina paikallaan. Formaatti on minusta hyvä, mutta toteutus ei ole ollut vielä häävinen. Ilveksen nopeasta hyökkäyksiinlähtöjen avauksista oli esimerkkitilanne hyvä, mutta videoesityksen toteutus oli siinäkin huono. Nämä asiat on puitava joulun aikana maaseudun rauhassa ja mieluimmin kuuluisilla halkopinoilla.

 

[J.Grönvall]

Ja kas, kiekko pysyy oman joukkueen hallussa, kun ei ole vaikeita haltuunottoja eikä vaikeita syöttöjä. Sehän on koko kiekkokontrollin idea. Pitää kiekko omalla joukkueella mahdollisemman pitkään, eli mahdollisimman pienillä mahdollisuuksilla menettää se, eli mahdollisimman helpoilla syöttö ja syötön vastaanottotilanteilla. Kiekonmenetysriskien minimoimisella, eli ei koiteta heittää kiekkoa pystyyn keskialueen yli… Paineen alla se toki takroitaa korivenvälistä täkreä elementtiä kiekossa.. itseluottamusta (ja sitä synnyttää parhaiten kiekkokontorllipeli, koska saat pidellä kiekkoa, alat luottamaan että siinä se pysyy ja tottelee tahtoa).

Eli heikommallakin pelaajamateriaalilla voidaan hyvällä joukkueharjoittelulla päästä tilanteeseen, jossa tällä pelitavalla voitat kiekkotaitavammista yksilöistä koostuneen joukkueen.

Niin mutta sinun täytyy nyt perustella tuo väitteesi, ettei synny vaikeita haltuunottoja eikä syöttöjä. Olet ihan oikeassa siinä, että tiivis viisikko ja lyhyet etäisyydet helpottavat syöttämistä ja hyökkäämistä mutta ei se nyt ihan noin auvoista ole mitä sinä väität. Lyhytsyöttöpeli/kiekottelu vaatii nimenomaan sitä, että kiekkoa pystytään pelaamaan myös tiukkoihin väleihin ja monipuolisesti, koska vaatimuksena on, että peli virtaa koko ajan.

Mitä sitten tulee kiekkokontrolliin noin ajatuksena, niin siinähän nimenomaan otetaan se riski, että kiekko voidaan menettää, mutta se on otettava jos sitä halutaan hallita. Perinteinen pystysuunnan kiekko lähtee taas siitä, että on käännettävä nopeasti ylös koko ajan, mikä tarkoittaa väistämättä sitä, että tiukoissa paikoissa se heitetään riskittömästi vain pois.

Viimeinen kappale kuvaa taas organisointia, eikä teknisiä vaatimuksia, vaikka sinällään ihan asiaa onkin.

Kuten ” St_Patrick #16” totesi, Bykovin 2007/8 Venäjän pelityyli vaati nimenomaan erittäin kovan henkilökohtaisen taitotason. Tuolla pelityylillä heikomman taitotason joukkue olisi menettänyt kiekot aina keskialueella… Ja samasta syystä pystysuunnan kiekon joukkueet tuppaavat sen menettämään viimeistään päädyssä, ellei sitten luisteluvauhtiero ole huomattava.

Tästä johtune pystysuunnan joukkueiden menestys ei ole viimeaikoina päätä huimannut. Koska yhdelläkään joukkueella ei ole ollut sellaista materiaaliylivoimaa sarjojen sisällä, jolla vois kompensoida hyvin opetellun tiiviinä viisikkona pelaamisen. Jos kootaan pystysuunnan joukkue, sen tulisi olla taitava, nopea ja vahva.

Olen samaa mieltä, että Venäjän peli ei olisi onnistunut kenties miltään muulta maailman joukkueelta, ainakaan kyseisenä vuonna. Pelissähän käytettiin paljon myös yleensä totaalisen kiellettyjä pitkiä poikittaissyöttöjä keskialueella mutta valtavan taitoarsenaalin turvin Venäjä pystyi vaihtamaan puolta jopa kovassa vauhdissa.

Näen itse asian kuitenkin niin, että se oli enemmän juuri tuo Venäjän hyvyyttä kuin yleisellä tasolla pystysuunnan jääkiekon teknisiä vaatimuksia. Tuohon Venäjän peliin ei todella pysty kukaan pelaaja joka ei ole muuta kuin loistava kiekon kanssa. Parempi esimerkki on kenties viime vuosien USA joka ei ole niin taitava kuin tuo Bykovin Venäjä mutta pelaa pystyyn. Minä en silti pysty ostamaan sitä ajatusta, että vaikkapa nyt Leijonien pelitapa olisi teknisesti helpompi kuin USA:n vastaava, melkeinpä juuri päinvastoin.

Muistetaan se, että kiekkokontrolli on muutakin kuin lyhytsyöttöpelaamista eli siinä on kaikki elementit mukana, kun pystysuunnan jääkiekosta puuttuvat esimerkiksi pitkät syöttöketjut. Toki nopeaa pystysuunnan kiekkoa voi pelata myös lyhyillä syötöillä, mutta kuten jo totesit niin tästä ei nyt ole kyse.

Kiekkokontrollipelaajat ovat hieman erityyppisiä ja useasti teknisesti taitavampia, ns. näprääjiä, mutta siihen on ihan selvät syynsä. Ville Leino ja Pavel Datsjuk ovat ehkä ne täydelliset esimerkit, mutta sitten löytyy mm. Henrik Zetterberg joka on luistelutyyliltään enemmän "rushaaja" mutta silti pystyy huikeaan kiekkokontrolliin. Päävaatimus on kuitenkin erittäin hyvä tekninen osaaminen luistelussa ja kiekonkäsittelyssä, sekä urheilullinen ja liikkuva kroppa plus vielä hyvä peliäly.

Ilves on koittanut kompensoida voimanpuutetta niin,, että on koitettu pelata pystyyn niin, että syöttö jäisi lyhyeksi. Eli pelaajia lähtee samalta kaistalta, ja kun ensimmäinen kiekon saanut roiskaisee sen laidan kautta eteenpäin, on toinen saman kaistan pelaaja ottamassa sitä heti haltuunsa roiskastaakseen laidankautta taas eteenpäin jossa kolmas saman kaistan mies tavoittaa kiekon, ja näin ollaan hyökkäysalueella kiekon kanssa tekemässä maagisia temppuja.. teoriassa…

Tästä tuli mieleen ensimmäisenä Juhani Tamminen vuoden 1997 MM-kotikisojen studiossa näyttämässä Suomen kansalle mitä Leijonat tekee väärin. Korostan vielä, että vuosi oli 1997. Siinä Suomen hyökkääjät olivat peräkkäin samalla kaistalla...

PS. Minun mielestäni Marko Anttila ei vieläkään osaa syöttää, eikä lukea peliä tarpeeksi eteenpäin pelatakseen hyvää kiekkokontrolliin perustuvaa jääkiekkoa.

 

[Johannes]

Tästä tuli mieleen ensimmäisenä Juhani Tamminen vuoden 1997 MM-kotikisojen studiossa näyttämässä Suomen kansalle mitä Leijonat tekee väärin. Korostan vielä, että vuosi oli 1997. Siinä Suomen hyökkääjät olivat peräkkäin samalla kaistalla...

Muistan tuon, Tami taisi kutsua Suomen pelitapaa Helsingissä 1997 bussipysäkki-jääkiekoksi, kun kaikki hyökkääjät usein peräkkäin pienessä tilassa, kun yrittivät hyökätä.

 

[JHag]

Muistan tuon, Tami taisi kutsua Suomen pelitapaa Helsingissä 1997 bussipysäkki-jääkiekoksi, kun kaikki hyökkääjät usein peräkkäin pienessä tilassa, kun yrittivät hyökätä.

Jep, vanha kunnon Tami kertoi katsojille kuinka monta neliötä jäällä on nyt käyttämättä, kun kaikki puskevat samaa kaistaa. Aravirta taisi olla silloin ihan alkutaipaleellaan koutsina.

 

[Fordél]

Hyvä keskustelu kiekkokontrolliin nojaavan pelitavan ja pystysuunnan kiekon vaatimasta taitotasosta. Vaikeahan tuohon on mitään lopullista sanoa vaan aika tollasta toisaalta ja toisaalta vääntöä. Näen, että molemmat pelitavat vaativat hyvin toimiakseen hyvän taitotason. Syöttöpelin vaatimukset ovat vain hieman erilaiset. Jos syöttöjen laadussa ei voida eroa todentaa niin määrässä on varmuudella eroa. Olisikin mielenkiintoista tietää, että miten esimerkiksi syöttöjen määrä vaihtelee esimerkiksi Ilveksen ja KalPan välillä?

Toinen mielenkiintoinen pohdinnan aihe taitoon liittyen olisi 1vs.1 tilanteiden määrä. Tuleeko pystysuunnan kiekossa enemmän 1vs.1 tilanteita, joissa täytyy pystyä haastamaan vastustajaa?

Tämän voisi perustella sillä, että pystysuunnan kiekossa on vähemmän syöttöjä ja enemmän kiekon kuljetusta, johon vastustajan on helpompi päästä kiinni. Näiden 1vs.1 -tilanteiden ratkaisu vaatii taitoa. Kiekkokontrollissa pitäisi olla apu lähempänä ja näin syntyy enemmän ylivoimia puolustajia vastaan eikä tarvitse niin paljoa haastaa?

 

[J.Grönvall]

Toinen mielenkiintoinen pohdinnan aihe taitoon liittyen olisi 1vs.1 tilanteiden määrä. Tuleeko pystysuunnan kiekossa enemmän 1vs.1 tilanteita, joissa täytyy pystyä haastamaan vastustajaa?

Tämän voisi perustella sillä, että pystysuunnan kiekossa on vähemmän syöttöjä ja enemmän kiekon kuljetusta, johon vastustajan on helpompi päästä kiinni. Näiden 1vs.1 -tilanteiden ratkaisu vaatii taitoa. Kiekkokontrollissa pitäisi olla apu lähempänä ja näin syntyy enemmän ylivoimia puolustajia vastaan eikä tarvitse niin paljoa haastaa?

Tämä onkin hyvä havainto ja oleellinen osa molempia. Pystysuunnassa toisaalta perinteisesti voitetaan alueita, eli ei haasteta vaan pelataan tyhjään tilaan. Kaksinkamppailut tulevat molemmissa tavoissa varmasti suurelta osin kulmapelissä, ellei aleta saivartelemaan, että onhan se kärkikarvaajan ohittaminen tai prässin alta "uiminen" myös kaksinkamppailu.

Yleensäkin tätä Fordelin esiin nostamaa asiaa pitäisi painottaa hyökkäyspään tilanteissa ja suosittelen lämpimästi seuraamaan Mikael Granlundia nyt kun siihen on vielä loistomahdollisuus. Mielestäni hän voittaa jopa poikkeuksellisen paljon 1-1-tilanteita kiekollisena ja myös hakeutuu niihin useammin, monesti siksi, koska hän malttaa pitää kiekkoa juuri tarpeeksi pitkään. Jori Lehterä oli Tapparassa pelatessaan hyvin samankaltainen ja vanhemmista Tapparan kovista luista täytyy nostaa esiin Aleksander Barkov (sr.).

Loppujen lopuksi tuo taito voittaa juuri hyökkäyspään väännöt on aivan keskeinen menestyvillä joukkueilla. KalPakin tarvitsee sitä vaikka pelaakin viisikkona komeasti sillä vain näitä kaksinkamppailuita voittamalla saadaan pitkiä hyökkäyksiä aikaan. Tämän kauden Tappara on taas päinvastainen esimerkki, kun hyökkäykset ovat lyhyitä eikä pelin painopistettä kertakaikkiaan saada vastustajan päätyyn.

 

[Corkscrew]

Tämän kauden Tappara on taas päinvastainen esimerkki, kun hyökkäykset ovat lyhyitä eikä pelin painopistettä kertakaikkiaan saada vastustajan päätyyn.

Tämä on ollut kyllä silmiinpistävää. Hyökkäyspelaaminen on ollut välillä täyttä tervanjuontia kokonaisuudessaan lähtien jo oman alueen avauksista. Viimeistään ongelmat alkavat vastustajan siniviivan jälkeen jolloin kiekko saadaan usein kulmaan mutta peli katkeaa siihen. Hyökkäykset ovat lyhyitä koska niin harva hyökkääjä pystyy ottamaan kiekon haltuun syvällä vastustajan alueella ja tekemään liikkeellä ja nopeilla käännöksillä itselleen ja ketjukavereille tilaa ja aikaa. Makkonen on malliesimerkki, hän menettää kiekon todella usein jos yrittää pitää sitä vastustajan puristuksessa. Ja kun hän pelaa niin isot minuutit niin ei ihme että peli tuntuu usein pysähtyvän hänen heikkoon suoritukseen. Dufvan puheiden perusteella pitkiä hyökkäyksiä nimenomaan haetaan, joten mikä siinä mättää? Joukkueen heikko itseluottamus, vääräntyyppiset ketjukoostumukset, yksilöiden riittämätön taitotaso vai mikä. Tähän pelilliseen yksityiskohtaan on tultava kevään aikana muutos jos Tappara aikoo pelata runkosarjan jälkeen muuta kuin karsintoja.

 

[Nwoke]

Tämä on ollut kyllä silmiinpistävää. Hyökkäyspelaaminen on ollut välillä täyttä tervanjuontia kokonaisuudessaan lähtien jo oman alueen avauksista. Viimeistään ongelmat alkavat vastustajan siniviivan jälkeen jolloin kiekko saadaan usein kulmaan mutta peli katkeaa siihen. Hyökkäykset ovat lyhyitä koska niin harva hyökkääjä pystyy ottamaan kiekon haltuun syvällä vastustajan alueella ja tekemään liikkeellä ja nopeilla käännöksillä itselleen ja ketjukavereille tilaa ja aikaa. Makkonen on malliesimerkki, hän menettää kiekon todella usein jos yrittää pitää sitä vastustajan puristuksessa. Ja kun hän pelaa niin isot minuutit niin ei ihme että peli tuntuu usein pysähtyvän hänen heikkoon suoritukseen. Dufvan puheiden perusteella pitkiä hyökkäyksiä nimenomaan haetaan, joten mikä siinä mättää? Joukkueen heikko itseluottamus, vääräntyyppiset ketjukoostumukset, yksilöiden riittämätön taitotaso vai mikä. Tähän pelilliseen yksityiskohtaan on tultava kevään aikana muutos jos Tappara aikoo pelata runkosarjan jälkeen muuta kuin karsintoja.

En nyt jaksa mitään faktoja kaivaa, mutta eikös Tapparahyökkäys ole keskimääräistä lyhyempi? Tämä tekee varmasti sen, että kiekon suojaaminen ei ole kauhean helppoa, jolloin puolustus pääsee häiritsemään kiekollista pelaajaa myös selän takaa. Näkemättä kauheasti Tapparan pelejä, arvelisin myös että Dufvan vaatiessa kovaa puolustusvalmiutta, saattaa hyökkääjät ajatella mahdollista kiekon menetystä liikaa, jolloin kiekollinen pelaaja jää ilman tarvittavaa tukea.

Äkkiseltään ei myöskään Kalpan hyökkääjät vaikuta kovin isokokoisilta, mutta siellä taas pelaajien liike, sekä joukkue- ja kiekollinenpeli on aivan eri tasolla kuin Tapparassa.

 

[Nwoke]

Ennen kuin Sihvonen ehtii käsittelemään runkosarjaa hallinneen KalPan pelaamista, niin laitetaas oma näkemys asiasta:-)

Kuopiossa on tätä kiekkokontrollia harjoiteltu jo muutama vuosi ja alkuaikojen karmeista virheistä peli on kehittynyt silmiä hipovaksi nykyajan "punakoneeksi".

Virran aikana KalPa hakkasi mielestäni päätä seinään, kun se väkisin kiekotteli välillä jopa suurellakin riskillä omalla alueella. Näistä seurasi liikaa "turhia" oman alueen vaarallisia menetyksiä ja vastusjakin ehti ryhmittyä turhan hyvin viisikoksi puolustusvalmiuteen. Etenkin kärkijoukkueita vastaan tämä koitui usein KalPan kohtaloksi.

Tälle kaudella Tuokkola on tuonut juuri sen viimeisen ripauksen Kalpan pelaamiseen. Virta teki loistavan pohjatyön Kuopiossa, josta Tuokkola on tälle kaudelle poistanut nämä oman alueen ylikiekottelutilanteet ja tilalle on tullut nopeampaa pelaamista ylöspäin. Koskaan ei voi toki tietää, olisiko KalPan kiekollinen peli niin hyvällä tasolla ilman, että Virta pyrki omassa pelikirjassaan jääräpäisesti kiekon hallussa pitämiseen lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Olisikin hienoa nähdä Sihvosen videokerhossa kaksi tilannetta KalPan pelaamisesta. Toisessa olisi viime vuoden Kalpa, joka menettää kiekon omassa päässä liiallisen kiekottelun seurauksena. Toisessa taas olisi esimerkkitilanne tämän kauden joukkueesta, joka vastaavassa paikassa pelaa järkevämmin suoraan ylöspäin turhaa riskiä vältellen, mutta kuitenkin kiekollisesti eikä vain pitkää roiskien.