Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 784 562
  • 13 027

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles

Niin, Marjamäki näkee, että Pesonen on tulossa ja hänellä on kaksi vaihtoehtoa: pelaa alas tai iske laitaa pitkin ylös. Siltikään tuossa ei ole mitenkään edes etäisesti vaarallinen tilanne kyseessä, niin ei välttämättä tarvitse heti kiskoa vain sinisen yli kiekkoa. Granlund on tuossa suhteellisen vaaraton pelaaja, koska hän ei maalin edestä rännikiekkoon ehdi millään ja jos lähteekin prässäämään maalin taakse niin Ipalla oli silti neljä äijää siinä. Mutta Sihvonen sen siinä jo sanoi, että huippupelaajat osaavat aistia nuo tilanteet joissa voi rauhoittaa. Tietysti siinä myös muiden Ilveksen miesten luistelusuunnista näkee, ettei kenelläkään käy edes mielessä, että Marjamäki saattaisi heittää kiekon maalin taakse :)

EDIT. Sinänsä tuosta esimerkkitilanteesta väitteleminen ei vie meitä puusta pidemmälle, vaan tulisi tosiaan enemmänkin miettiä sitä mitä tapahtuu Ilveksen hyökkäyspelille jos vastaavissa tilanteissa AINA lyödään vain keskialuetta kohti.
 
Viimeksi muokattu:

Nwoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SAINTS salibandy, Spiral-liiga, Tampere
EDIT. Sinänsä tuosta esimerkkitilanteesta väitteleminen ei vie meitä puusta pidemmälle, vaan tulisi tosiaan enemmänkin miettiä sitä mitä tapahtuu Ilveksen hyökkäyspelille jos vastaavissa tilanteissa AINA lyödään vain keskialuetta kohti.

Uskon, että Ilves ottaa enemmän pisteitä kuin jos kiekko palautettaisiin AINA oman maalin taakse:-) No, annetaan tämän väittelyn olla, ollaan vaan eri mieltä pelitilanteesta ja sen riskitasosta, olisipa kiva kuulla J.Jalosen kanta:-)

Ilveksen valmennus on mielestäni jo useita vuosia kuulunut siihen vanhanaikaiseen osastoon, jossa pelitapa ei ole kovin ennalta harkittua ja varsin yksinkertaista. Vähän pahaa pelkään, että Helminen on myös näitä miehiä, menestykseen kun en nykypäivänä usko pääsevän tällä ajattelutavalla.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
En ymmärrä miksei hyvin toteutetulla nopeaan pelin kääntämiseen perustuvalla pystysuunnan jääkiekolla voitaisi menestyä yhtä hyvin kuin kiekkokontrolliin perustuvalla hitaammalla pelaamisella. Ilves käänsi viime kaudella peliä nopeasti omista ja karvasi aktiivisesti sekä menestyi siinä ohessa paljon paremmin kuin kukaan osasi syksyllä odottaa. Oli ihan loogista että vahvistuneen joukkueen myötä valmennusjohto ei halunnut laittaa koko pelitapaa uusiksi vaan pyrki rakentamaan tämän kauden ryhmän kanssa viime kaudella hyvin toimineen pelitavan päälle. KalPan peliä joka sisältää paljon oman alueen poikittaissyöttöjä ja palautuksia on hieno katsella etenkin jos "oma joukkue" pelaa sitä, mutta ei sillä tyylillä ole vielä mestaruuksia liigassa voitettu. Keväällä voi tilanne olla toinen mutta onko pelitapa yhtä toimiva pudotuspeleissä kuin pitkässä runkosarjassa, en menisi vannomaan.
 

Nwoke

Jäsen
Suosikkijoukkue
SAINTS salibandy, Spiral-liiga, Tampere
Mitään faktaahan tästä ei nyt voi kukaan sanoa, mikä pelitapa on paras. Mestaruuksia on varmasti viime vuodet voitettu enemmän kiekollisella pelitavalla, mutta suuri syy siihen on myös mestarijoukkueiden keskimääräistä parempi pelaajamateriaali, johon tuo vaativampi pelitapa paremmin myös soveltuu.

En olisi ollenkaan varma, että Ilves pärjää paremmin mikäli pelaa täydellistä "meidän peliä". Tämän alkukauden ongelmat eivät olleet pelkästään pelitavallisia. Viime kautta kun katsoo kokonaisuutena, niin en kyllä oikeasti usko, että "meidän pelillä" joukkue olisi sijoittunut paremmin.

Yksi mielenkiintoinen seikka on, että kiekollista peliähän alettiin ihannoimaan kun säännöt muuttuivat estämisen osalta todella tiukoiksi, joka olikin aivan oikein. Nyt olen nähnyt kyllä paljon merkkejä, että estämistä sallitaan taas paljon enemmän, joten kiekollisen pelitavan hyöty suhteessa vastaiskuihin ja puolustamiseen keskittyvää joukkuetta vastaan myös vähenee.
 

Kaukosäädin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves 365
Ja täytyy muistaa, että Ilveksellä ei ole alkuunkaan optimaalisia pelaajia JYPmäiseen pystysuunnanjääkiekkoon. Toisin sanoen tilan voittaminen vaatii paljon kaksinkamppailua, ja karkeasti arvioituna JYPin pelaajat ovat keskimäärin 10 kiloa Ilveksen pelaajia painavampia. Toki nopeasti peliä käännettäessä on tärkeää myös pelinluku, syöttötaito ja luistelunopeus. Nuo kolme puoltavatkin pystysuunnanjääkiekkoa, joskin vielä enemmän kiekkokontrollia.

Itse toki toivoisin Ilvekseltä ensi kaudeksi monipuolisempaa pelaamista ja suuntaa kohti Meidän peliä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
En ymmärrä miksei hyvin toteutetulla nopeaan pelin kääntämiseen perustuvalla pystysuunnan jääkiekolla voitaisi menestyä yhtä hyvin kuin kiekkokontrolliin perustuvalla hitaammalla pelaamisella. Ilves käänsi viime kaudella peliä nopeasti omista ja karvasi aktiivisesti sekä menestyi siinä ohessa paljon paremmin kuin kukaan osasi syksyllä odottaa. Oli ihan loogista että vahvistuneen joukkueen myötä valmennusjohto ei halunnut laittaa koko pelitapaa uusiksi vaan pyrki rakentamaan tämän kauden ryhmän kanssa viime kaudella hyvin toimineen pelitavan päälle. KalPan peliä joka sisältää paljon oman alueen poikittaissyöttöjä ja palautuksia on hieno katsella etenkin jos "oma joukkue" pelaa sitä, mutta ei sillä tyylillä ole vielä mestaruuksia liigassa voitettu. Keväällä voi tilanne olla toinen mutta onko pelitapa yhtä toimiva pudotuspeleissä kuin pitkässä runkosarjassa, en menisi vannomaan.

Se on ihan se ja sama voiko sillä voittaa, kun fakta on se, ettei sillä ole esimerkiksi viime kaudella voitettu mitään. Spekuloida voi vaikka maailman tappiin mutta eikö olisi hedelmällisempää keskittyä siihen mitä jään tasolla oikeasti tapahtuu?

Ilves yllätti viime kaudella mutta oli siltikin vasta kymmenes runkosarjassa. Nyt sen joukkue vahvistui paperilla ja siltikin pelin taso suorastaan syöksyi alkukaudesta vaikka periaatteessa joukkueen piti pelata sitä samaa hyväksi havaittua peliään. Kummallinen yhtälö tosiaan. Muutoksia vaadittiin ja niitä tuli kaksin kappalein, kun ensin Juha Pajuoja toi kiekkokontrollielementtejä joukkueen peliin ja toisen kerran, kun vaihdettiin jo valmentajaa ja palattiin takaisin "vanhaan". Monet Ilveksen kannattajat ovat olleet sitä mieltä, että Pajuoja sai joukkueen pelaamaan jo huomattavasti paremmin mutta lopulta hiekka loppui tiimalasista.

KalPan pelitavalla ei tosiaan ole voitettu mitään, koska sitä ei pelaa kuin KalPa. Muut ovat ottaneet muutaman vuoden aikana vaikutteita KalPan pelistä mutta vähemmän radikaalilla tavalla. Tällä hetkellähän suuri enemmistö liigajoukkueista pelaa kiekkokontrollia jollain asteella, vielä kaksi-kolme vuotta sitten tilanne oli täysin erilainen.

Se onkin mukava nähdä, että tuleeko jostain joukkue joka pelaa pystysuunnan jääkiekkoa niin hyvin, että sillä voi voittaa hyvän kiekkokontrollijoukkueen, saati sitten hyvän näiden kahden yhdistelmää pelaavan joukkueen (esimerkkinä 2011 HIFK ja 2011 Leijonat). JYP on viimeisin todellinen menestyjä tuolla nopealla jääkiekolla mutta kuten on jo useaan kertaan todettu se karahti kahdesti putkeen etukäteen selvästi heikommalle joukkueelle (TPS ja Blues). Samoin yhden kauden tähdenlento Lukko juoksi päin seinää oman ultrapystysuuntansa kanssa, se mikä toi runkosarjassa voittoja oli enää kaunis muisto, kun TPS höpsötteli paineen alta pois.

Nyt kun HVP-lähdöt eivät enää ole edistyksellinen asia niin on mukava nähdä mikä on se seuraava sellainen. Tarkoitan siis sitä, että lähes kaikki ovat ne ottaneet pelikirjaansa SM-Liigassa. Tuleeko siis vastaiskuna juuri se puhuttu passiivinen 1-4 tai 1-3-1, jossa pakotetaankin pelaamaan koko ajan pelkkiä hitaita ja tukkimaan keskialue, vai yritetäänkö vielä härskimmin prässätä kiekollista pelaajaa? Juuri äsken Venäjä oli passiivinen ja Ruotsi taas aktiivinen, peluuttaen jopa viittä laituriparia!

Jokaista pelitapaa vastaan on teoriassa olemassa lääke sillä jokaisessa on tietenkin heikkoutensa. Kiekkokontrollijoukkueelle ei välttämättä kannattaisi antaa kiekkoa kovin helpolla, mutta mitäs tehdään jos oma jengi on vihkiytynyt pystysuunnan joukkue? Jos ei siis pelata lainkaan alaspäin omalla alueella? Miten voidaan pitää kiekkoa suuri osa ajasta ja jos taas annetaan sen vastustajan pitää kiekkoa niin silloin kaadetaan suoraan sen laariin.

Viime kauden finaaleissa pelasivat HIFK ja Blues, toinen "moderni" yhdistelmäjoukkue ja toinen jo perinteinen kiekkokontrollijoukkue. Blues pelasi hienosti ja tiputti vieläkin vanhanaikaisemman JYPin mutta törmäsi siihen, että HIFK osasikin muuttaa pelitapaansa tarvittaessa. Tällä kaudella nähtäneen jo kaksi yhdistelmäjoukkuetta (Meidän peli) joista toinen keksii taas jotain uutta, ainakin SM-Liigan tasolle.

Tärkeässä roolissa tullee olemaan juuri se miten kentällä (ja vaihtoaitiossa) osataan tunnistaa ne hetket, kun prässätään ja kun kontrataan, ja melkein heittäisin vielä niin, että se korostuu enemmän jokaisella kentän alueella, ei ainoastaan hyökkäyspäässä. Pelaatanko omissa miestä, aluetta, näiden yhdistelmää ja miten se toteutetaan niin, että esimerkiksi selkä kentälle päin olevalta pelaajalta voidaan ottaa tavallaan koko viisikolla tila pois. Eli nyt kun on jotenkin saatu rakenteet hallintaan niin seuraavaksi keskitytään siihen hienosäätöön niiden sisällä.

Itse olen nähnyt asiat jotenkin niin, että Risto Dufvan JYP toi kehiin sen hurrikaanprässin ja puolusti kentän keskustaa todella tiukasti, sekä käytti menestyksellä kahta maalivahtia, ja voitti lopulta Kärppä-dynastian. TPS tiputti JYPin "uudella" asialla eli HVP-lähtöjen avulla se hallitsi kiekkoa ja sillä oli enemmän variaatiota pelissään, kiitos useamman rytmin. Yhtäkkiä olikin tilanne, että finaalissa pelasi kaksi kiekkokontrollijoukkuetta eli TPS ja HPK. Seuraavana vuonna Ässät ja taas JYP ajoivat siihen samaan miinaan, Jokerit osasi jo kontrata eikä vain kouhottanut päätyä kohti ja HIFK hallitsi molemmat tavat. Kehityskulku on ollut ihan selkeä ja nyt kun on saatu esiteltyä se, että kiekkoa tosiaan kannattaa pitää niin seuraava askel voikin olla taas ettei sitä halutakaan pitää tai yritetään prässätä koko ajan ja joka paikassa, haetaan siis riistoja.

Mutta nyt mää lopetan tämän tilityksen, lähti vähän tumpusta :)
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Yksi mielenkiintoinen seikka on, että kiekollista peliähän alettiin ihannoimaan kun säännöt muuttuivat estämisen osalta todella tiukoiksi, joka olikin aivan oikein. Nyt olen nähnyt kyllä paljon merkkejä, että estämistä sallitaan taas paljon enemmän, joten kiekollisen pelitavan hyöty suhteessa vastaiskuihin ja puolustamiseen keskittyvää joukkuetta vastaan myös vähenee.

Sekin voi johtua siitä, että linja on höltynyt tai siitä, että on opittu taas puolustamaan "uusilla" säännöillä eli pelaajat osaavat sijoittua tietyllä tavalla, leikata luistelulinjoja yms.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Kehityskulku on ollut ihan selkeä ja nyt kun on saatu esiteltyä se, että kiekkoa tosiaan kannattaa pitää niin seuraava askel voikin olla taas ettei sitä halutakaan pitää tai yritetään prässätä koko ajan ja joka paikassa, haetaan siis riistoja.

Mutta nyt mää lopetan tämän tilityksen, lähti vähän tumpusta :)

Dufva sanoi Venäjän turnauksen yhteydessä, että riistämällä on tänä päivänä erittäin vaikea hankkia maalipaikkoja eli kiekkoa on pidettävä. Vielä kymmenisen vuotta sitten Westerlundin tilastoinnin mukaan karvauksen seurauksena tapahtuva riisto loi maalipaikan kolme kertaa useammin kuin suorahyökkäys. Tämä kehitys johtuu käsittääkseni pelaajien kehitymisestä eli kaukalossa on entistä parempia pelaajia ja vähemmän virheitä.

Evoluutio vie jääkiekkoa entistä enemmän pelaajien peliksi. Pelaajan pitää osata tehdä tilanteessa oikea ratkaisu, pelikirja ei ole ehdoton vaan enemmänkin ratkaisumalleja tarjoava.
 

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Oletko katsonut kyseistä videota?

Olen toki. Kuvittelisin tuon olleen ilmeistä kirjoittamani perusteella, vaikken sitä suoranaisesti mainitsekaan.

Tässä ensimmäisessä lyhyessä jaksossa Petteri Sihvosen tarkoituksena on avata ainoastaan omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähtöjen kiekkokontrollilähdöistä H=viivelähtö, H=hidastaminen ja P=palauttaminen ainoastaan P=palauttaminen.

Tosiaan tämä mainitaankin videolla, ja sikäli siis rajataan käsiteltyä aihetta. Tekstiosuuden, jossa luodaan kuvaa laajemmasta pelikirjan analyysistä, on ehkä kirjoittanut joku muu kuin Sihvonen itse.

Meidän Pelin palauttamismahdollisuus näytetään pelitilanteesta, jossa palauttamiseen on aikaa jopa normaalia enemmän. - - Meidän pelissä palauttamista seuraisi maalin taakse pysähtyminen eli viivelähtö, jolla kasattaisiin viisikko yhteen ja aloitettaisiin kiekkokontrollilähtö. Hiitelän pelikirjan ja valmennuksen ohjeen mukaisesti toimiva Marjamäki roiskaisee kiekon laidan kautta ylöspäin, jolloin se usein menee suoraan vastustajalle.

Tässä jo perustelet Sihvosta laajemmin, miksi tulisi palauttaa kiekko oman maalin taakse, eli siis jotta voitaisiin tehdä viivelähtö. Tuohon kun vielä lisäisi perustelut, miksi se on juuri paras tapa pelata tämä tilanne, niin siinä olisi sitä syvempää perustelua, jota yritin peräänkuuluttaa.

Tosin Sihvonen kyllä sikäli perustelee tuota, että hänen mukaansa kiekon menettää aina väistämättä pelaamalla ylöspäin. Aika kova lausunto mielestäni, sillä tokihan sen seuraavaksi kiekon saavan pelaajan toiminnalla on tuossa suuri merkitys (olettaen, että kiekko omille päätyy).
 

Corkscrew

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Se on ihan se ja sama voiko sillä voittaa, kun fakta on se, ettei sillä ole esimerkiksi viime kaudella voitettu mitään.

Jos puhutaan SM-liigasta niin tosiaan sitä voi voittaa vain yhdenlaisella pelikirjalla kerrallaan. JYP:n mestaruudesta on aikaa keväällä vasta kolme vuotta joten aika hiljattain on todistettu että suoraviivaisella ja nopealla pelin kääntämisellä voidaan Kanada-malja voittaa. Jos taas ajatellaan niin että se tapa millä hallitseva mestari pelaa on ainoa ja oikea niin tällainen keskusteleminen ylipäätään on ihan turhaa.

Kun puhutaan karkeasti pystysuunnan jääkiekko vs. kiekkokontrollijääkiekko, niin verrataanko nyt pelkästään joukkueiden hyökkäyksiin lähtöjä vai sisältyykö siihen myös se miten vastustajan siniviivan jälkeen pelataan? Miksei nopeasti peliä kääntävä joukkue pystyisi pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä yhtälailla kuin hitaammin pelaava joukkue siinä vaiheessa kun kiekko on saatu syvälle vastustajan päätyyn?

Olen ymmärtänyt niin että JYP kaatui kaksi kertaa peräkkäin siihen, ettei joukkueella ollut kunnollista hyökkäyspelisuunnitelmaa vaan pelaaminen oli liian staattista jonka vastustajat yksinkertaisesti puolustivat pois. Tähän vaikutti erittäin suurelta osin Immosen menettäminen, mies oli Dufvalle korvaamaton eikä häntä paikata millään pelitavallisella muutoksella. Käytettävissä olevilla pelaajilla on niin suuri merkitys valmentajan ja pelitavan menestyksellisyydelle että joskus tuntuu että tämä pelikirjakeskustelu ottaa liian ison roolin kun pohditaan joukkueiden voimasuhteita ja menestyksen syitä.

Samoille linjoille tullaan kuitenkin koska onhan kiekkokontrolli ihan selkeästi viime vuosina SM-liigassa lisääntynyt ja tällä hetkellä kärkijoukkueet pelaavat hyvää kiekollista peliä oman alueen lähdöissä. KalPa on oma lukunsa, mutta myös Ässät, Pelicans, Blues ja Kärpät pelaavat niiden pelien perusteella mitä joukkueilta olen nähnyt mallikasta syöttöpeliä omalla alueella. Olen aika varma kuitenkin siitä että pian tulee taas sellainen vaihe jossa joku alkaa menestyä nopeammalla pelaamisella ja oman alueen kiekottelun merkitys ja suosio taas vuorostaan vähenee. Näinhän pelitavalliset trendit jääkiekossa aina ovat vaihdelleet joten miksi se loppuisi nyt?

Sidney Crosby on aika hyvä esimerkki loistavasta pystysuunnan pelaajasta. Kiekko omalla alueella tai keskialueella syötöstä haltuun ja täydellä vauhdilla kohti vastustajan maalia. Kun löytyy myös ylivertaista kiekollista taitoa, niin mies on aika mahdoton pysäytettävä parhaimmillaan.
 

Jyrla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves.
Urheilulehden tiistaina ilmestyneessä videoklipissä, jossa Sihvonen vetää Seppäsen kanssa kulunutta syyskautta nippuun, Sihvonen nimeää Hiitelän ja Ilveksen valmentajasekoilut syksyn farssiksi.

Hän toteaa mm. ettei Ilveksen pärjäämisellä ole merkitystä, vaan että (Sihvosen mielestä väärä) pelitapa ja urheilutoimenjohtajan paikalta valmentajaksi hyppääminen riittävät farssiin. Tämä on mielenkiintoinen kommentti analyytikolta jolle peli näyttää kaiken.

Ilveksen peli ei ole lähelläkään "Meidän peliä", mutta koko joukkueen ilme on täysin toista kuin mitä se oli Pajuojan aikana. Muutos oli pakko tehdä ja minusta siinä on tuloksellisesti onnistuttu paremmin kuin olisi voinut olettaa.

Sihvosen kommentin menestyksen merkityksettömyydestä ymmärtää jos katsoo miten joukkueet ovat keränneet pisteitä sinä aikana jonka Hiitelä on Ilveksen valmentajana toiminut. 15 ottelua on lyhyt seurantaväli, mutta kertoo kuitenkin jotain suunnan muuttumisesta.

Eli 15 viimeisen ottelun pisteet kaikilta joukkueilta:

Kalpa/Tuokkola 33p ka. 2.20/ottelu
Ässät/Kivi 27p ka. 1,80/ottelu
HIFK/Matikainen 27p ka. 1,80/ottelu
Jyp/Aho 26p ka. 1,73/ottelu
TPS/Virta 25p ka. 1,66/ottelu
Blues/Marjamäki 24p ka 1,60/ottelu
HPK/Rindell 23p ka. 1,53/ottelu
Pelicans/Suikkanen 22p ka. 1,46p/ottelu
Jokerit/Westerlund 21p ka. 1,40/ottelu
Ilves/Hiitelä 20p ka. 1,33/ottelu
Kärpät/Aravirta 19p ka. 1,26/ottelu
Tappara/Dufva 18p ka. 1,20/ottelu
Lukko/Urama 16p ka. 1,06/ottelu
Saipa/Selin 14p ka. 0,93/ottelu

Farssi-Hiitelä on kerännyt pisteen vähemmän kuin Westerlundin Jokerit ja kaksi pistettä vähemmän kuin Sihvosen sanoin: "lätkäjätkä ja tuleva a-maajoukkuevalmentaja" Suikkanen.

Vastaavasti Farssi-Hiitelää vähemmän pisteitä ovat koonneet entinen a-maajoukkueluotsi Aravirta sekä parin kauden takainen mestarivalmentaja Dufva. Dufva joka myös hyppäsi ruoriin kesken kauden on valmentanut kaikkiaan 26 ottelua ja koonnut 32pistettä. Keskiarvona 1,23 pistettä eli vähemmän kuin Hiitelän Ilves.

Joku toinen analyytikko olisi ehkä hakenut farssia jostakin muualta, jos kerran peli näyttää kaiken.
 

Uuhis #97

Jäsen
Suosikkijoukkue
Molomoton TPS, LA Kings, , Newcastle United
Joku toinen analyytikko olisi ehkä hakenut farssia jostakin muualta, jos kerran peli näyttää kaiken.

Hiitelä on sopivan helppo kohde "johtavalle" Hiitelä hoitaa tuota pestiä todennäköisesti vain tämän kauden loppuun eikä Sihvosen tarvitse huolehtia siitä että polttaa lisää siltoja mahdolliseen tulevaan huippuvalmentajaan. Lisäbonuksena Hiitelän oma poika elättää itseään jääkiekkojournalismilla, ehkäpä tässä taas on jotain henkilökohtaisia kaunoja joita Sihvonen purkaa kun itse ei ole päässyt ison veden taakse tekemään juttuja.
 

Mike Bossy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valtra & Massey Ferguson
Kun puhutaan karkeasti pystysuunnan jääkiekko vs. kiekkokontrollijääkiekko, niin verrataanko nyt pelkästään joukkueiden hyökkäyksiin lähtöjä vai sisältyykö siihen myös se miten vastustajan siniviivan jälkeen pelataan?

Käsittääkseni näitä kahta pelitapaa vertaillessa voidaan katsoa mitä aluetta tahansa, mutta suurimmat erot pelikirjan kannalta löytyvät puolustusalueelta. Puolustusalueella kun toimitaan muutenkin enemmän ohjeistetusti, eikä luovuudella ole näin juuri tilaa. Mitä lähemmäksi mennään vastustajan maalia, sitä enemmän luovuus saa sijaa pelitavassa. Näin ollen keski -ja puolustusalueiden suorittamisen vertaileminen kertoo paremmin pelikirjaeroista, mikäli niitä on.

Miksei nopeasti peliä kääntävä joukkue pystyisi pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä yhtälailla kuin hitaammin pelaava joukkue siinä vaiheessa kun kiekko on saatu syvälle vastustajan päätyyn?

Siinähän se ongelma tulee, kun yritetään kääntää peliä nopeasti tai hyvin nopeasti ylöspäin, niin yleensä joku hyökkääjistä myöhästyy erinäisistä syistä johtuen (myöhästyminen reagoinnissa, sijoittuminen kentällä ym.) ja näin syntyy alivoimahyökkäys, joka hyvin usein johtaa kiekonmenetykseen ennen kuin tilanteesta ehtii kehittyä kulmapeli. Kun hyökkäyksen rakennekin on ollut vaillinainen, (ei kolmelta kaistalta tullut) niin kiekonriistoasematkin ovat yhtälailla vaillinaiset ja yleensä vastustaja tulee muutamalla syötöllä alueelta pois ilman sen suurempia ongelmia. Jos kuitenkin kiekko saadaan haltuun, niin mikään ei estä pystysuunanjoukkuetta pelaamasta pitkää hyökkäystä.


Olen ymmärtänyt niin että JYP kaatui kaksi kertaa peräkkäin siihen, ettei joukkueella ollut kunnollista hyökkäyspelisuunnitelmaa vaan pelaaminen oli liian staattista jonka vastustajat yksinkertaisesti puolustivat pois. Tähän vaikutti erittäin suurelta osin Immosen menettäminen, mies oli Dufvalle korvaamaton eikä häntä paikata millään pelitavallisella muutoksella. Käytettävissä olevilla pelaajilla on niin suuri merkitys valmentajan ja pelitavan menestyksellisyydelle että joskus tuntuu että tämä pelikirjakeskustelu ottaa liian ison roolin kun pohditaan joukkueiden voimasuhteita ja menestyksen syitä.

Se on totta, että Immosta ei ole vieläkään pystytty korvaamaan, vaikka Perrin aika lähellä onkin, mutta JYP kaatui lähinnä siihen, että sen avain syömähammas eli tuo kolmioprässi onnistuttiin murtamaan ja tähän ei ollut kunnollisia variaatioita tarjota tilalle. TPS onnistui tässä lähinnä omassa kaukalossaan, mutta Blues pystyi siihen sekä kotona, että vieraissa.

Itse uskon, että jääkiekko tulee perusttumaan jatkossakin pelivälineenhallinnalle ihan niin kuin jalkapallokin ja se vaatii välillä pelivälineen pelaamista systemaattisesti alaspäin. Sen sijaan olen pohtinut, että olisiko pelin temmon tarkoituksenmukainen vaihteleminen yksi keino viedä peliä eteenpäin? Esimerkiksi niin, että ensin vaikka pyrittäisiin nopeasti kääntämään peliä, pyrkien kuitenkin välttämään av -hyökkäyksiä ja sitten hetken päästä hidastettaisiin tempo lähelle minimiä kiekkokontrollitekojen avulla (esim hyökkäämällä paljon viiveellä). Kun vastustaja olisi tähän mukautunut/mukautumassa, niin nopeutettaisiin taas peliä. Eli pyrittäisiin mukauttamaan vastustaja sen hetkiseen tempoon ja sitten yhtäkkiä vaihtamaan se joko hitaasta nopeaksi tai päinvastoin. Saatan olla ehkä tämän suhteen liiankin optimistinen, mutta tässä saattaisi olla hyvä aihio.
 

Fordél

Jäsen
Se on ihan se ja sama voiko sillä voittaa, kun fakta on se, ettei sillä ole esimerkiksi viime kaudella voitettu mitään.

Tämä ei ole kyllä fakta jos ja kun asiassa huomioidaan myös Mestis, joka on voitettu kaksi kertaa putkeen nopealla pystysuunnan kiekolla. Mielestäni näitäkin esimerkkejä on hyvä tuoda esiin, jotta keskustelu ei mene liian yksipuoliseksi.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Dufva sanoi Venäjän turnauksen yhteydessä, että riistämällä on tänä päivänä erittäin vaikea hankkia maalipaikkoja eli kiekkoa on pidettävä. Vielä kymmenisen vuotta sitten Westerlundin tilastoinnin mukaan karvauksen seurauksena tapahtuva riisto loi maalipaikan kolme kertaa useammin kuin suorahyökkäys. Tämä kehitys johtuu käsittääkseni pelaajien kehitymisestä eli kaukalossa on entistä parempia pelaajia ja vähemmän virheitä.

Evoluutio vie jääkiekkoa entistä enemmän pelaajien peliksi. Pelaajan pitää osata tehdä tilanteessa oikea ratkaisu, pelikirja ei ole ehdoton vaan enemmänkin ratkaisumalleja tarjoava.

Riistoja voi tehdä muuallakin kuin hyökkäyspäässä. Mielestäni pelaajat eivät kyllä ole parantuneet (ainakaan SM-Liigassa) yhtään mihinkään noista 90-luvun lopun Westerlundin peli-analyysin kulta-ajoista, mutta peli on muuttunut ja nykyään osataan noita tianteita ehkä puolustaa paremmin, en tiedä.

Jääkiekko on aina ollut ja tulee aina olemaan pelaajien peli, sitä ei muuta evouutio eikä pelikirja eikä edes Petteri Sihvonen.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Ilveksestä…

Rohkeat joukkueet voittavat pelejä ja pelkääjät häviävät, ja tällä hetkellä jääkiekko on sellaista, että kiekkoa kannattaa opetella pitämään omalla joukkueella ja pyrkiä hyökkäämään koko viisikolla. Minä en ymmärrä miksi Ilves pelaa noin kuin se pelaa, joku ei luota joukkueen pelaajiin tai sitten taustalla ovat muut syyt mutta nyt hukataan kaikki se potentiaali mitä joukkueen pakeillakin olisi.

Vaikka nyt en olekaan Ilveksen pelityylin kannattaja sinällään, niin on tuossa logiikka, ja ainakaan rohkeuden puutteesta peliä ei voi syyttää. Rohkeus osoitetaan vaan vähän eri tavalla, kuin kiekottelemalla omassa päässä. Ilveksen pelillinen rohkeus lähtee yksilön rohkeudesta tehdä ratkaisuja kiekon kanssa hyökkäyspäässä ja rohkea kolmella pelaajalla suoritetusta aggressiivisesta karvaamisesta. Ilves siis kanustaa olemaan rohkea kiekon kanssa.. vastustajan päädyssä.

Pelitavan ideana on pelata kiekko aina mahd. nopeasti omalta alueelta pois (kuten Masi Sihvosen esimerkissä, sinänsä ok esimerkki, vaikkakin parempiakin olisi löytynyt), jonka ideana on siis päästä pelaaman mahdollisemman paljon vastustajan alueella.

Omissa ei haluta (Hiitelän omin sanoin) ”koska meidän jätkät ei pärjää laitapainissa” (Share Ilveksen vieraana).

Tuo juuri kuulostaakin täysin käsittämättömältä perustelulta pelata noin. Minusta siellä on kuitenkin kiekollisesti hyviä pakkeja enkä oikein keksi miten esimerkiksi paluttaminen tai viivelähtöjen lisääminen pakottaisi joukkueen painimaan omissa. Kerrassaan hämmentävää.

No puolustuskalusta katsomolla minäkin peluuttaisin palauttaen, mutta Ilveksen heiveröinen, mutta nopea hyökkäyskalusto, joka on keskimäärästä parempaa kiekonkäsittelyltään, halutaan hyödyntää niin, että pelaajilla on virtaa ja energiaa tehdä rohkeita peliliikkeitä vastustajan alueella.

Pullonkaulana on ollut sinne pääseminen niin, että kiekko on omassa hallussa, mutta tämä on parantuneen luisteluherkkyyden myötä (Karjalaturnauksen jälkeen) llisääntynty ja viimekautista nopeudella dominointia on nähty jälleen.

Tähänkin olisi mukava saada valmennusjohdolta lisävalaistusta, miksi kummassa joukkue pelaa näin? Jos joukkueen vahvuus on luistelunopeus ja yleensäkin hyökkäyspäässä pelaaminen niin eikö se silloin olisi teoriassa järkevintä juuri pyrkiä rintamana ylös ja hyvällä rakenteella alueelle? Silloin siihen tarvittaisiin viivelähtöjä niitä kertoja varten kun ei päästä avaamaan nopeaa tai puolinopeaa.

Näinhän minäkin sen näkisin, mutta logiikka on Ilveksessä selvästi erilainen. Siinä pelataan eri logiikalla kuin kiekollisessa pelissä. Eli kun kiekollinen joukkue katso puolustamisen lähtevän siitä, että niin kauan kun kiekko on meillä, se ei ole meidän maalissa, lähtee Ilvesläinen pelitapa sitä, että niin kauan kun kiekko ei ole meidän alueella se ei ole meidän maalissa.

No, nyt alkavat ne hetket kun liigassa ruvetaan tosissaan katsomaan kuka on kuka ja myös pelikirjat mitataan tosissaan vasta kevään tasokkaammissa ja panoksellisemmissa peleissä. Silloin vasta näemme miten Ilves pärjää ja kuka lopulta oli oikeassa (Sihvonen vai Hiitelä/Helminen).

Ei Ilveksen pelitapa voi tuoda menestystä hyvin organisoitua kiekkokontrollijoukkuetta vastaan ilman, että pelaajat olisivat parempia maalintekijöitä. Eli laukaisujen laadun olleessa heikko, ei maalipaikkojen hyödyntämisprosentti ole tarpeeksi suuri. Ilveksen pelitapa tuottaa paljon maalipaikkoja toimiessaan, mutta ne ovat kaikki erilasia, niissä ei ole kontrolloidun hyökkäyksen tuomaa toistoa ja sitä kautta rutiinia. Vaan jokaiseen maalitilanteeseen pääseminen on jokseenkin erilainen ja suomalaisten laukaisulaadulla näistä ei tehdä tarpeeksi maaleja. Jaloslaisessa kiekossa on hyvää se, että hyökkäystapahtumat toistuvat samantapaisena ottelusta toiseen joka johtaa siihen, että edellisien hyökkäyksen/ottelun virheitä voi aina oppia uutta. Ilveksen virtuoosimaiseen hyökkäyssapluunaan tämmöistä toisto-ominaisuutta ei kuulu.

Mutta maalipaikkojen määrä riittäisi menestykseen, jos joka jätkä olisi jäätävä viimeistelijä, mutta perisuomalaiseen tapaan, se kiekko napsahtaa yleensä logoon..

Ilves yllätti viime kaudella mutta oli siltikin vasta kymmenes runkosarjassa. Nyt sen joukkue vahvistui paperilla ja siltikin pelin taso suorastaan syöksyi alkukaudesta vaikka periaatteessa joukkueen piti pelata sitä samaa hyväksi havaittua peliään. Kummallinen yhtälö tosiaan.

Luisteluvauhti oli heikko kauden alussa. Syytä en tiedä, mutta ainahan se katse valmennukseen kääntyy. Nopeusominaisuuksien ollessa heikko, tai samaa tasoa kuin vastustajalla, ei pelitavalla ollut toivoakaan menestyä. Se sama ongelma puskee heti esiin, jos väsy alkaa painaa esim otteluruuhkassa. Pelitapa vaatii nopeampaa jalkaa kuin kaverilla, ja jos tätä ei ole, se on siinä.
 
Viimeksi muokattu:

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Riistoja voi tehdä muuallakin kuin hyökkäyspäässä. Mielestäni pelaajat eivät kyllä ole parantuneet (ainakaan SM-Liigassa) yhtään mihinkään noista 90-luvun lopun Westerlundin peli-analyysin kulta-ajoista, mutta peli on muuttunut ja nykyään osataan noita tianteita ehkä puolustaa paremmin, en tiedä.

Jääkiekko on aina ollut ja tulee aina olemaan pelaajien peli, sitä ei muuta evouutio eikä pelikirja eikä edes Petteri Sihvonen.

Kaikki testitulokset ovat parantuneet noista ajoista, mikä viittaisi pelaajien kehittymiseen. Suomen jääkiekossa oli jakso, jolloin pelaajista pyrittiin tekemään robotteja, jalat, jalat jne. Nämä pelaajat tekivät sen minkä valmentaja pyysi, fyysisesti heikommat pelin ymmärtäjät putosivat pois. Nyt ollaan siirrytty aikaan, jolloin pelin ymmärtäminen on tärkeintä, pitää osata tehdä oikeita ratkaisuja oikeassa paikassa.

Ässien joukkueessa hyvä esimerkki on Mika Niemi, taiteilija, jota harjoittelu ei kovinkaan paljon kiinnosta, jonka luistelu on hassun ja naurettavan välimaastossa, mutta joka ymmärtää peliä loistavasti. 2000-luvun alussa Mika Niemi olisi pudotettu viimeistään b-junnuissa pois, koska hän ei olisi ehtinyt karvaamaan pelikirjan mukaisesti.

Sihvosen hellimä ajatus tiukasta pelikirjasta on murenemassa, peli siirtyy entistä voimakkaammin älykkäiden pelaajien käsiin. Karrikoituna Matikaisen on turha neuvoa Mi Granlundia, hän tietää mitä tehdä ja kertoo sen kentälliselleen.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
. Vielä kymmenisen vuotta sitten Westerlundin tilastoinnin mukaan karvauksen seurauksena tapahtuva riisto loi maalipaikan kolme kertaa useammin kuin suorahyökkäys.

Riistot olivat tuolloin helpompia, koska mailapeliä sallittiin enemmän. Tosin sanoen elettiin ”kahvakiekon” aikakautta.

Liigan 1113 pelitilannemaalista 300 on tehty suorista hyökkäyksistä ja vain 115 riistosta vastustajan päädyssä. Enemmän maaleja syntyy myös kulmapelin/painostuksen jälkeen (230) ja YV:llä (300), joten Westerlundin tilasto jäi nollatoleranssin jalkoihin.

Eli jos maalinsyntytapatilastoa katsoo, niin hyökkäys kannattaa päättää maalilaukaukseen välittömästi siniviivan ylityksen jälkeen, ja jos tämä ei mene maaliin, alkaa rakentaa maalipaikkaa kulmapelillä tai kalastaa tällä kiekon pitämisellä vastustajan päädyssä jäähy. Jos eka laukaus siis tulee reboundina tai menee ohi mutta sadaan omaan haltuun, sitä ei kannata yrittää heti syöttää uudestaan maalipaikkaan, sillä tällä tavoin maaleja on syntynyt vain 48kpl
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tämä ei ole kyllä fakta jos ja kun asiassa huomioidaan myös Mestis, joka on voitettu kaksi kertaa putkeen nopealla pystysuunnan kiekolla. Mielestäni näitäkin esimerkkejä on hyvä tuoda esiin, jotta keskustelu ei mene liian yksipuoliseksi.

Mestis ei kai ole SM-Liiga? Ja erona näillä sarjoilla on pelaajien taso, joka ei Mestiksessä kyllä päätä huimaa, en ihmettele yhtään jos siellä voitetaankin puhtaalla pystysuunnan lätkällä. Mestis on paikka jossa tulevaisuuden koutsit käyvät harjoittelemassa hommia ja pelitapoja ja varmasti aikanaan ottavat vaikutteita myös huippusarjoista.

Mazza kirjoitti:
Jos puhutaan SM-liigasta niin tosiaan sitä voi voittaa vain yhdenlaisella pelikirjalla kerrallaan. JYP:n mestaruudesta on aikaa keväällä vasta kolme vuotta joten aika hiljattain on todistettu että suoraviivaisella ja nopealla pelin kääntämisellä voidaan Kanada-malja voittaa. Jos taas ajatellaan niin että se tapa millä hallitseva mestari pelaa on ainoa ja oikea niin tällainen keskusteleminen ylipäätään on ihan turhaa.

Kolme vuotta ei ole hiljattain vaan se on ikuisuus, koska peli muuttuu jo yhdessä kaudessa radikaalisti ja kaikki valmentajat sekä pelaajat kehittyvät taktisesti. Taas kerran, kukaan ei ole sitä kiistänytkään, vaan on todistettu lähinnä se, että kolmeen vuoteen sillä ei ole saanut kuin lämpimän henkäyksen.

Mazza kirjoitti:
Kun puhutaan karkeasti pystysuunnan jääkiekko vs. kiekkokontrollijääkiekko, niin verrataanko nyt pelkästään joukkueiden hyökkäyksiin lähtöjä vai sisältyykö siihen myös se miten vastustajan siniviivan jälkeen pelataan? Miksei nopeasti peliä kääntävä joukkue pystyisi pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä yhtälailla kuin hitaammin pelaava joukkue siinä vaiheessa kun kiekko on saatu syvälle vastustajan päätyyn?

Hyökkäyksiinlähtöjä on pakko verrata, koska siinä tulee pelitapojen ja peli-ideologioiden keskeinen ero. Toisessa on kaksi rytmiä ja toisessa neljä tai jopa viisi, joten ymmärrätkö missä tulee ensimmäinen ero? Pitkiä hyökkäyksiä voi toki tehdä mutta nyt unohdat välistä keskialueen ja sen miten se pitää ylittää jotta päästään pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä.

Ja kaikista tärkein on miettiä se, miten sitä päästään tekemään systemaattisesti. Pystysuunnan joukkueet luopuvat kiekosta herkemmin ja peli on vähemmän ennalta-arvattavaa.

Mazza kirjoitti:
Olen ymmärtänyt niin että JYP kaatui kaksi kertaa peräkkäin siihen, ettei joukkueella ollut kunnollista hyökkäyspelisuunnitelmaa vaan pelaaminen oli liian staattista jonka vastustajat yksinkertaisesti puolustivat pois. Tähän vaikutti erittäin suurelta osin Immosen menettäminen, mies oli Dufvalle korvaamaton eikä häntä paikata millään pelitavallisella muutoksella. Käytettävissä olevilla pelaajilla on niin suuri merkitys valmentajan ja pelitavan menestyksellisyydelle että joskus tuntuu että tämä pelikirjakeskustelu ottaa liian ison roolin kun pohditaan joukkueiden voimasuhteita ja menestyksen syitä.

Ei nyt taas mennä siihen pelaajamateriaali vs. pelikirja-diipadaapaan, toivoin, että se olisi jo loppuunkäsitelty. Immosen menettäminen oli korvaamatonta, kyllä, mutta yhtä lailla joukkue porskutti menemään ilman Immosta runkosarjassa. Playoffeissa tuli ennen kaikkea taktinen turpiinotto kahdesti putkeen.

Ja pelaaminen toden totta oli staattista, johtuen juuri siitä, että vastustajat veivät ne aseet pois. JYPin ei annettu pitää tempoa, koska kiekko oli itsellä, JYP yritti luistella matkaa kiinni karvatessaan jolloin alta tultiin helposti pois ja kun vielä lisätään se, ettei JYPillä ollut olemassa hitaita lähtöjä niin sen peli meni täysin siihen, että se hakkasi päätä seinään.

Mazza kirjoitti:
Olen aika varma kuitenkin siitä että pian tulee taas sellainen vaihe jossa joku alkaa menestyä nopeammalla pelaamisella ja oman alueen kiekottelun merkitys ja suosio taas vuorostaan vähenee. Näinhän pelitavalliset trendit jääkiekossa aina ovat vaihdelleet joten miksi se loppuisi nyt?

Onko joku väittänyt, että se loppuu? Itse veikkaan, että peli "hidastuu" entisestään, ts. siihen tulee järkeä enemmän. Tuohon tapaan mitä Mike Bossy jo esitti.

Mazza kirjoitti:
Sidney Crosby on aika hyvä esimerkki loistavasta pystysuunnan pelaajasta. Kiekko omalla alueella tai keskialueella syötöstä haltuun ja täydellä vauhdilla kohti vastustajan maalia. Kun löytyy myös ylivertaista kiekollista taitoa, niin mies on aika mahdoton pysäytettävä parhaimmillaan.

Minusta tuossa kuvaillaan täydellinen kiekkokontrollisentteri :)
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Ässien joukkueessa hyvä esimerkki on Mika Niemi, taiteilija, jota harjoittelu ei kovinkaan paljon kiinnosta, jonka luistelu on hassun ja naurettavan välimaastossa, mutta joka ymmärtää peliä loistavasti. 2000-luvun alussa Mika Niemi olisi pudotettu viimeistään b-junnuissa pois, koska hän ei olisi ehtinyt karvaamaan pelikirjan mukaisesti.

Totta, Mika Niemi olisi ollut valovuosien päässä liigapaikasta 2000-luvun alussa. Ja minä väitän, että tuohon aikaan niitä parempia pelinlukijoitakin oli pilvin pimein jopa SM-Liigassa. Jos ne samat pelaajat pelaisivat nyt SM-Liigassa tätä nykykiekkoa niin Mika Niemi olisi edelleen yhtä kaukana pelipaikasta.

Sihvosen hellimä ajatus tiukasta pelikirjasta on murenemassa, peli siirtyy entistä voimakkaammin älykkäiden pelaajien käsiin. Karrikoituna Matikaisen on turha neuvoa Mi Granlundia, hän tietää mitä tehdä ja kertoo sen kentälliselleen.

Tiukkaa pelikirjaa helli Jukka Rautakorpi vuosina 1999-2003 ja tavallaan myös Risto Dufva JYPissä. Sihvosen moderni peli ja varsinkin nyt esille tuoma Meidän peli on päiväkotilasten pelikirja siihen kuriin verrattuna. Jos joku olisi kuunnellut Jukka Jalosta silloin aiemmin 2000-luvulla niin tietäisi miksi hän uskoo tähän tiettyy pelityyliin. Siinähän peli on nimenomaan pelaajilla mutta kuitenkin se on pitkälle organisoitua. Pihahöntsyjen aika sen sijaan taitaa liigatasolla olla ohi.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Eli jos maalinsyntytapatilastoa katsoo, niin hyökkäys kannattaa päättää maalilaukaukseen välittömästi siniviivan ylityksen jälkeen, ja jos tämä ei mene maaliin, alkaa rakentaa maalipaikkaa kulmapelillä tai kalastaa tällä kiekon pitämisellä vastustajan päädyssä jäähy. Jos eka laukaus siis tulee reboundina tai menee ohi mutta sadaan omaan haltuun, sitä ei kannata yrittää heti syöttää uudestaan maalipaikkaan, sillä tällä tavoin maaleja on syntynyt vain 48kpl

Lasketaanko se riistoksi jos voittaa laukausen jälkeen kiekon kulmassa vastustajalta hyvän rakenteen ansiosta?
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Mestis ei kai ole SM-Liiga? Ja erona näillä sarjoilla on pelaajien taso, joka ei Mestiksessä kyllä päätä huimaa, en ihmettele yhtään jos siellä voitetaankin puhtaalla pystysuunnan lätkällä. Mestis on paikka jossa tulevaisuuden koutsit käyvät harjoittelemassa hommia ja pelitapoja ja varmasti aikanaan ottavat vaikutteita myös huippusarjoista.

Joukkueet ovat sarjan sisällä saman tasoisia, joten pelitaktinen analyysi on samanarvoista näiden välillä ihan kuten Liigassakin.


Kiekollinen pelitapahan on itse asiassa vähemmän henkilökohtaisia taito-ominaisuuksia vaativaa kuin pystysuunnan lätkä.

Kiekkokontrolliskiekossa riittää, kun osaa antaa lyhyen syötön ja vastaanottaa tällaisen sellaisesta rintamasuunnasta (pään kääntöliikkeen rajaaman katselualeen sisäpuolelta), että näkee kiekon lähtevän liikkeelle. Perustaitoja siis. Kunhan oppii viisikkona liikkumisen ja osaa syöttää, voidaan rakentaa kontrollijoukkue.

Pystysuunnan lätkä asettaa ihan eritason vaatimuksia henkilökohtaiselle taidolle, kun syötöt ovat pitkiä ja tulevat suurimmaksi osaksi katsesuunnan takaa (selän puolelta, joiden lähteistä et nää ilman kokovartalon kääntöä lusiteluvauhdissa.. roppakoordinaatiohallintaa). Kiekon syöttö ja vastaanottotaito pitää olla tällöin huomattavasti paremmalla tasolla, kuin lyhytsyöttöpeliä harrastavalla joukkueella.

Taktiset taidot on opetettavissa, mutta sitten Jaloslaista oman harkinnan käyttämiseen perustuvaa taitoa, eli pelisilmää, onkin jo vaikeampaa opettaa. Tähän taas auttaa harjoittelu, eli toistot, joita kiekkokontrolli harjoittelu ja pelaaminen kokoajan lisää. Siksi väitän, että kontrollijoukkueen peli kehittyy kauden aikana enemmän kuin pystykiekkojoukkueen. Koska kiekkokontrollijoukkue saa toistoja myös peleissä ja henkilökohtainen taito ei ole niin avainasemassa kuin pystysuunnan joukkueella, jolta toistoja uupuu.

Maalinteko toki vaati taitoa, mutta tämä taitotaso on aina sarjakohtaisesti aika tasainen, ja maalinteosaskin toisto on avainasemassa, niin laukauksen laadussa kuin ajoituksessakin. Poikkeusyksilöt on aina tietty erikseen, ja poikkeusyksilöt saattavat olla ratkaisevia mestaruuksia ratkottaessa, pelitavasta riippumatta (esim se Immonen)
 

Fordél

Jäsen
Mestis ei kai ole SM-Liiga? Ja erona näillä sarjoilla on pelaajien taso, joka ei Mestiksessä kyllä päätä huimaa, en ihmettele yhtään jos siellä voitetaankin puhtaalla pystysuunnan lätkällä. Mestis on paikka jossa tulevaisuuden koutsit käyvät harjoittelemassa hommia ja pelitapoja ja varmasti aikanaan ottavat vaikutteita myös huippusarjoista.

Tarkistin ja tosiaan Mestis ei ole SM-liiga. Tarkistin myös ja missään ei kait kuitenkaan ollut puhe vain SM-liigasta vaikka itse lausunnollasi tarkoitit sitä. Kuitenkin Mestiksessä on pystysuunnan kiekolla voitettu mestaruuksia ja mielestäni tämä on hyvä tuoda näissä keskusteluissa esille vaikka se on mielestäsi ilmeisesti kovin heikkotasoinen sarja. Olen tästä asiasta eri mieltä, mutta se on toisen ketjun aiheita se.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Tarkistin ja tosiaan Mestis ei ole SM-liiga. Tarkistin myös ja missään ei kait kuitenkaan ollut puhe vain SM-liigasta vaikka itse lausunnollasi tarkoitit sitä. Kuitenkin Mestiksessä on pystysuunnan kiekolla voitettu mestaruuksia ja mielestäni tämä on hyvä tuoda näissä keskusteluissa esille vaikka se on mielestäsi ilmeisesti kovin heikkotasoinen sarja. Olen tästä asiasta eri mieltä, mutta se on toisen ketjun aiheita se.

Huoh, no kirjoitan tähän sitten 1763:n kerran, että KYLLÄ pystysuunnanjääkiekolla on mahdollista voittaa. Miten tästä asiasta ei nyt millään päästä eteenpäin :D
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Lasketaanko se riistoksi jos voittaa laukausen jälkeen kiekon kulmassa vastustajalta hyvän rakenteen ansiosta?

Ei, mutta vaikka laskettaisiinkin, niin näistä suoran hyökkäyksen 2nd changesta tulee todella vähän maaleja, eli vaikka laskettasiinkin niin se olisi 115 riistot ja 48 2nd change.

Maalivideoista kun ei voi tilastoida sitä, kuinka monesta ohilaukauksesta on saatu kiekko oman joukkueen haltuun, jos siitä ei tule maalia (tilasto on koottu 4:sen maalivideoista).

Ehdottelinkin varovasti ensikaudelle tämmöstä yhteisöllistä avoimen tilastoinnin hanketta, jossa joka ottelu katsottaisin kokonaan ja tilastoitaisiin kaiken näköstä. Kukaan ei pysty siihen yksin, eikä yksihenkilö / joukkue riitä, mutta jos saatas kasaan isompi porukka, joka sopii tilastointikriteerit ja tilastoisi näitä oman joukkueensa kohdalta.. saatas aika mahtavaa dataa :-)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös