Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Fordél]

Kiekollinen pelitapahan on itse asiassa vähemmän henkilökohtaisia taito-ominaisuuksia vaativaa kuin pystysuunnan lätkä.

Kiekkokontrolliskiekossa riittää, kun osaa antaa lyhyen syötön ja vastaanottaa tällaisen sellaisesta rintamasuunnasta (pään kääntöliikkeen rajaaman katselualeen sisäpuolelta), että näkee kiekon lähtevän liikkeelle. Perustaitoja siis. Kunhan oppii viisikkona liikkumisen ja osaa syöttää, voidaan rakentaa kontrollijoukkue.

Pystysuunnan lätkä asettaa ihan eritason vaatimuksia henkilökohtaiselle taidolle, kun syötöt ovat pitkiä ja tulevat suurimmaksi osaksi katsesuunnan takaa (selän puolelta, joiden lähteistä et nää ilman kokovartalon kääntöä lusiteluvauhdissa.. roppakoordinaatiohallintaa). Kiekon syöttö ja vastaanottotaito pitää olla tällöin huomattavasti paremmalla tasolla, kuin lyhytsyöttöpeliä harrastavalla joukkueella.

Hyvin mielenkiintoinen näkemys ja mun mielestä tästä olisi mukava saada lisää keskustelua. Edellä tuodaan esille syöttöpeli, mutta miten on esimerkiksi 1 vs.1 tilanteiden kanssa, jossa joudutaan haastamaan vastustaja kiekon kanssa: kummassa tulee niitä enemmän?

 

[siffa]

Tosiaan tämä mainitaankin videolla, ja sikäli siis rajataan käsiteltyä aihetta. Tekstiosuuden, jossa luodaan kuvaa laajemmasta pelikirjan analyysistä, on ehkä kirjoittanut joku muu kuin Sihvonen itse.

Tämä ensimmäinen SM-liigajoukkueiden päävalmentajien pelikirjan oman puolustusalueen hyökkäyksiinlähtöjen (nopeat, puolinopeat ja HVP-lähdöt) analysointi liittyi lyhyeen, yhteen olennaiseen pelitilanteeseen keskittyneeseen tilanteeseen. Videon katsottuaan selviää, että HVP-hyökkäyksistäkin keskityttiin vain pelitilanteeseen, missä myös P=palauttaminen olisi ollut mahdollista, jos Hiitelän pelikirja sisältäisi myös pelin rytmittämisen HVP-lähdöillä omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä. J. Grönvall on ansiokkaasti täällä todennut, että, jos Hiitelän pelikirja sisältäisi myös Meidän Pelin HVP-lähdöt, niin kyseisessä pelitilanteessa kiekon palauttaminen maalin taakse omalle pelaajalle olisi oman pelin kannalta järkevä ratkaisu. Viivelähdöistä ovat Jukka Jalonen ja Petteri Sihvonen keskustelleet seikkaperäisesti Urheilulehden video-osuudessa ja siitäkin on jo täällä keskusteltu aiemmin.

Omalta osalta voin kertoa, että sain uuden, mielenkiintoisen seurantakohteen tuon palauttamis-mahdollisuuden seurantaan. Katsoin jälkilähetyksenä eilen illalla Edmonton-Detroit ottelun. Palauttamisesta on NHL:ssä muodostunut eniten käytetty HVP-lähtö. Nopean pystysuunnan joukkueethan eivät palauttelu kuin aivan poikkeustapauksissa pari kertaa peliä kohti, koska palauttaminen ei kuulu ko. joukkueiden päävalmentajien pelikirjoihin. Edmonton palautteli kiekon alaspäin 17 kertaa ja Detroit 20 kertaa. UL:n videossa näkyneitä palautusmahdollisuustilanteita oli muutama noista 37:stä palautuksesta. Detroitin Datsyuk näytti taiturimaisuuttaan, kun sai kiekon oman puolustusalueen oikeaan kulmaan ja kaksi Edmontonin hyökkääjää antoi välittömän paineen Datsyukiin. Datsyuk kääntyi päälle käyneisiin karvaajiin päin ja taikurimaisilla kiekonkäsittelyillä syötti kiekon oman maalin takana syöttöä odottavalle puolustajalle, joka rauhoitti tilanteen Detroitin hyökkäystä varten. Datsyukin temppu kertoi Jukka Jalosen peräänkuuluttamasta pelirohkeudesta. Sanoisin kuitenkin, että äärirajoilla Babcockin pelikirjan pelirohkeuden kanssa liikuttiin tuossa Datsjukin ja puolustajan yhteistyössä.

 

[Fordél]

Huoh, no kirjoitan tähän sitten 1763:n kerran, että KYLLÄ pystysuunnanjääkiekolla on mahdollista voittaa. Miten tästä asiasta ei nyt millään päästä eteenpäin :D

Niin ei tuota tarvitse kirjoittaa, koska se on selvää niille, jotka ovat seuranneet suomalaista huippukiekkoa. Ihmettelin vain lausuntoasi, joka kielsi asian.

Mitä tulee keskusteluun niin päästää etiäpäin ja johan täällä on päästy. Hienoa keskustelulua saatu aikaan vaikkakin vähän vierastan tällaista pelitapojen vastakkainasettelua, koska keskustelu on monesti liian yksipuolista. Muuttujia tekijöitä kun on pelitavan lisäksi muitakin.

 

[Fordél]

Videon katsottuaan selviää, että HVP-hyökkäyksistäkin keskityttiin vain pelitilanteeseen, missä myös P=palauttaminen olisi ollut mahdollista, jos Hiitelän pelikirja sisältäisi myös pelin rytmittämisen HVP-lähdöillä omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä.

Keskustelu on täällä lähtenyt hienosti käyntiin ja se varmasti jatkuu mielenkiintoisena jatkossakin, mutta edelleen toivon sinulta siffa vastausta esittämääni kysymykseen:

kenen käsialaa on Ilveksen pelitapa eli kuka sen on kehittänyt?

Yllä olevan lainauksen mukaan se on Hiitelän käsialaa eli tämäkö on vastauksesi kysymykseeni?

 

[Tarinankertoja]

miten on esimerkiksi 1 vs.1 tilanteiden kanssa, jossa joudutaan haastamaan vastustaja kiekon kanssa: kummassa tulee niitä enemmän?

Tämmöstä tilastoa ei ole saannissa, mutta sen verran voidaan katsoo, miten joukkueet on tehny maaleja 1:1 tilanteista. Tilastoin suorien hyökkäysten maalit siten, onko kyse 1:1, 2:1, 2:2, 3:1, 3:2 tai 3:3+ (ja yksinläpiajot). 1:1 tilanteiksi laskin nekin maalit, jotka tulivat rintamahyökkäyksistä, mutta jossa kiekon ylöstuova pelaaja haastoi pakin 1:1 tilanteena ja teki maalin. Ikävä kyllä ihan kaikki suorien hyökkäysten maalit ei löydy tästä, koska määrittelemättömäksi jäi reilu 10 maalia…

eli tilasto EI kerro paljonko 1:1 tilanteita tulee, mutta paljonko sellaisia maaleja on tehty
1:1= 30 maalia 289 maalista (ja 11 määrittelemätöntä)
eniten näitä on tehnyt HPK ja KalPa, molemmat 6kpl

huominonarvosita on, että KalPa tekee maaleistaan suorista hyökkäyksistä selvästi Liigan keskiarvoa vähemmän ja näistäkin yksinläpimaalien osuus on isoin. 7 yksinläpimaalia ja 6 1:1 vastaan maalia kertoo jotain harhaa KalPan kiekottelevasta ja hitaasta pelitavasta…

 

[J.Grönvall]

Joukkueet ovat sarjan sisällä saman tasoisia, joten pelitaktinen analyysi on samanarvoista näiden välillä ihan kuten Liigassakin.

Kyllä ja ei. Pelaajamateraali tekee sen, että kaikkia "hienouksia" ei voi käyttää, koska pelaajat eivät ole riittävän hyviä toteuttamaan/tajuamaan niitä.

Kiekollinen pelitapahan on itse asiassa vähemmän henkilökohtaisia taito-ominaisuuksia vaativaa kuin pystysuunnan lätkä.

Kiekkokontrolliskiekossa riittää, kun osaa antaa lyhyen syötön ja vastaanottaa tällaisen sellaisesta rintamasuunnasta (pään kääntöliikkeen rajaaman katselualeen sisäpuolelta), että näkee kiekon lähtevän liikkeelle. Perustaitoja siis. Kunhan oppii viisikkona liikkumisen ja osaa syöttää, voidaan rakentaa kontrollijoukkue.

Pystysuunnan lätkä asettaa ihan eritason vaatimuksia henkilökohtaiselle taidolle, kun syötöt ovat pitkiä ja tulevat suurimmaksi osaksi katsesuunnan takaa (selän puolelta, joiden lähteistä et nää ilman kokovartalon kääntöä lusiteluvauhdissa.. roppakoordinaatiohallintaa). Kiekon syöttö ja vastaanottotaito pitää olla tällöin huomattavasti paremmalla tasolla, kuin lyhytsyöttöpeliä harrastavalla joukkueella.

Pystysuunnan lätkä ei mielestäni ole millään mittareilla enemmän henkilökohtaista taitoa vaativaa. Päinvastoin, jokainen osaa pelata ylös ja jos vielä pelataan laidan kautta niin sen oppii viikossa. Sitten kun annetaan pitkiä syöttöjä, niin ok, ne tulevat kovempaa mutta toisaalta on enemmän aikaa myös ottaa kiekkoa haltuun tai sitten sen voi jopa jatkaa ykkösellä päätyyn. Mitä tulee siihen, että syötöt tuevat katsesuunnan takaa niin mielestäni sitä on vähän heikko käyttää perusteluna, koska se on lähinnä tyhmää pelata koko ajan niin.

Rintamasuunnan pitäminen on helppoa jos siihen on opetettu mutta sitäkin pitää osata soveltaa ottelun aikana eri tilanteissa. Toisekseen kiekkokontrollipelaamisessa tulee tilanteita joissa yksilötaito vasta korostuukin, johtuen siitä, että siinä otetaan mm. omalla alueella tietoisia "riskejä" ja toisaalta keskialueella korostuu taito pelata pää ylhäällä. Edelleen, lyhyen syötön antaminenkaan ei ole ihan niin helppoa eivätkä kaikki osaa sitä laittaa oikeaan vauhtiin. Vaaditaan mainiota tuntumaa kiekkoon, hyvät kädet syöttöjen antamiseen ja erinomaista luistelutekniikkaa muutenkin kuin suorassa luistelussa.

 

[J.Grönvall]

Niin ei tuota tarvitse kirjoittaa, koska se on selvää niille, jotka ovat seuranneet suomalaista huippukiekkoa. Ihmettelin vain lausuntoasi, joka kielsi asian.

Mitä tulee keskusteluun niin päästää etiäpäin ja johan täällä on päästy. Hienoa keskustelulua saatu aikaan vaikkakin vähän vierastan tällaista pelitapojen vastakkainasettelua, koska keskustelu on monesti liian yksipuolista. Muuttujia tekijöitä kun on pelitavan lisäksi muitakin.

Kielsi kyllä, koska puhe oli suomalaisesta huippukiekosta ja näin ollen SM-Liigasta. Vastakkainasettelua harrastavat edelleen ne samat henkilöt jotka itkevät siitä, että harrastetaan vastakkainasettelua. Absurdia menoa.

Kun nyt kerrankin päästäisiin siihen, että jostain pelityylistä voi kirjoittaa ilman, että kohta on joku vinkumassa, että ei tuo ole ainoa tapa pelata. Jos siinä kirjoitetaan ja koitetaan analysoida juuri SITÄ tapaa, niin mitä helvetin väliä sillä on jos on muitakin pelitapoja? :D

 

[Tarinankertoja]

Pystysuunnan lätkä ei mielestäni ole millään mittareilla enemmän henkilökohtaista taitoa vaativaa. Päinvastoin, jokainen osaa pelata ylös ja jos vielä pelataan laidan kautta niin sen oppii viikossa.

Yksi pelin tärkeimmistä pelaajakohtaisista kiekonkäsittelytaidoista on muiden pallojoukkuepelin ohella syötönvastaanottotaito sekä syötönantotaito.

Kun syötön lyhyen syötön, sen tarkkuuden ei tarvitse olla kovin suuri, sillä sen kulkeman pitkittäismatkan aikana poikkeama ei ehdi kasvaa liian isoksi vastaanottajalle. Jos syöttö on pitkä, sen poikkeama ehtii kasvaa vastaanottajalle isoksi (ei tule tarpeeksi lähelle lapaa)

Eli syöttötaidon ei tarvitse olla lyhytsyöttöpelissä yhtä hyvää kuin pitempiin syöttöihin perustuvassa pystysuunnan kiekossa (no, joo pystyynkin voi pelata lyhyillä, mutta aluevoitto jää huonoksi, ja sitä siten pelataan yleensä pitkillä syötöillä)


Syön vastaanotossa on kyse siitä, kuinka kauan näet kiekon liikkeen, ennen kuin se täytyy ottaa haltuun. silmä käsi koordinaatio. Lyhytsyöttöpelissä näkee yleensä kiekon liikkeelle lähdön, ja tietää sen näin ollen olevan tulossa. Pelaajan rintamasuunta on kiekon lähettävään pelaajaan sellainen, että kiekko tulee päänkäännön rajoissa täysin näkyvänä lähdöstään lähtien.

Pystysyötössä kiekko tulee pelaajan takaa, eikä tämä näe sitä ennekuin sen ollessa aivan haltuunottoetäisyydellä. silmäkäsi koordinaation on oltava siten nopeampi tai tarkempi. Vaihtoehtoisesti selkä kiekon tulosuuntaan päin olevan pelaajan on käännettävä koko vartaloaan kiekon tulosuuntaan nähdäkseen sen riittävän pitkään ennen haltuunottoa, joka tarkoittaa huomattavasti vaativampaa luistelun ja vartalon koordinaatiotaitoa.

Eli henkilökohtainen syöttötaito, sekä vastaanottotaito on oltava parempaa pystysuunnan kiekkoa harjoittavalla kuin paljon poikittain ja rintaman hyökkäävällä joukkueella menestyäkseen samantasoisesti.

TästäKIN johtuu se, että kiekkokontrollijoukkueet menestyvät paremmista yksilöstä kostuvia joukkueita vastaan, koska taitoero tasoittuu juuri pelitavan ansioista (hyvä esimerkki Suomi ja MM 2011).

 

[J.Grönvall]

Eli henkilökohtainen syöttötaito, sekä vastaanottotaito on oltava parempaa pystysuunnan kiekkoa harjoittavalla kuin paljon poikittain ja rintaman hyökkäävällä joukkueella menestyäkseen samantasoisesti.

TästäKIN johtuu se, että kiekkokontrollijoukkueet menestyvät paremmista yksilöstä kostuvia joukkueita vastaan, koska taitoero tasoittuu juuri pelitavan ansioista (hyvä esimerkki Suomi ja MM 2011).

Selvä, eli syöttämiseen pelinsä perustava joukkue ei tarvitse niin paljoa syöttötaitoa kuin pitkiin syöttöihin ja luisteluun perustava jengi? No, minä olen edelleen eri mieltä mutta nyt en valitettavasti ehdi enempää vastaamaan, kun työt kutsuvat!

Jälkimmäiseen vain se, että nyt puhut pelin organisoinnista, etkä pelkästään taidosta. Venäjä persraiskaisi Suomen jokainen kerta jos ne pelaisivat identtistä jääkiekkoa, ja tämä on vain sitten teoriassa. Tosin niinhän se Venäjä tekee nytkin, koska yksilötaito vain on kovempi kuin Suomella.

 

[Lawless]

Jos syöttö on pitkä, sen poikkeama ehtii kasvaa vastaanottajalle isoksi (ei tule tarpeeksi lähelle lapaa)

Lisäksi pitkien syöttöjen pitää olla kovempia kuin lyhyiden syöttöjen ja näin maalaisjärjellä ajateltuna kovan syötön antaminen kestää kauemmin ja on muutenkin vaativampi (= riskialttiimpi) suoritus.

Tosin voivathan ne kahdenkin metrin syötöt joskus mennä kolme metriä ohi. :)

 

[Wäinö#16]

Selvä, eli syöttämiseen pelinsä perustava joukkue ei tarvitse niin paljoa syöttötaitoa kuin pitkiin syöttöihin ja luisteluun perustava jengi? No, minä olen edelleen eri mieltä mutta nyt en valitettavasti ehdi enempää vastaamaan, kun työt kutsuvat!

Jälkimmäiseen vain se, että nyt puhut pelin organisoinnista, etkä pelkästään taidosta. Venäjä persraiskaisi Suomen jokainen kerta jos ne pelaisivat identtistä jääkiekkoa, ja tämä on vain sitten teoriassa. Tosin niinhän se Venäjä tekee nytkin, koska yksilötaito vain on kovempi kuin Suomella.

Mielestäni Tarinankertoja on aivan oikeassa. Muistelepa vaikka 2008 ja 2009 maailmanmestaruuskisoja ja Venäjän peliä siellä. Tämä oli Bykovin aikaa parhaimmillaan ja Venäjän pelityyli varsin omaperäinen ja varmaankin lähempänä nopeaa ylöspäin pelaamista kuin HVP-pelaamista. Tämä Bykovin pelityyli vaati todella kovaa yksilötaitoa nimenomaan syöttötekniikassa. Välimatkat olivat todella pitkiä ja syötöt todella tarkkoja ja kovia. Sm-liigassa ei pelaa varmaan yhtäkään pelaajaa, joka pystyisi teknisesti näihin syöttöihin.
Ylipäänsä jos joukkue pelaa nopeaa pystysuunnan peliä, vaatii sen hyvä toteuttaminen taitavia pelaajia, kun monesti mennään alivoimaisia hyökkäyksiä ja tilaa on vähän.

Lyhytsyöttöpelaaminen ei ole teknisesti niin vaativaa, riittää että saat sen muutaman metrin syötön kaverin lapaan. Toki pelitavallisesti haasteita riittää mm. viisikon sijoittumisessa. Selvää kuitenkin on, että kun pelaajat kehittyvät teknisesti, tarjoaa se paljon enemmän vaihtoehtoja myös pelitavallisesti.

 

[TosiFani]

Totta, Mika Niemi olisi ollut valovuosien päässä liigapaikasta 2000-luvun alussa. Ja minä väitän, että tuohon aikaan niitä parempia pelinlukijoitakin oli pilvin pimein jopa SM-Liigassa. Jos ne samat pelaajat pelaisivat nyt SM-Liigassa tätä nykykiekkoa niin Mika Niemi olisi edelleen yhtä kaukana pelipaikasta...

...Siinähän peli on nimenomaan pelaajilla mutta kuitenkin se on pitkälle organisoitua. Pihahöntsyjen aika sen sijaan taitaa liigatasolla olla ohi.

Mielestäni pelaajien paremmuus menneisyydessä on myytti, jolle ei ole perusteita. Peli on muuttunut entistä enemmän taitoa suosivaksi, mutta taito on vähentynyt? Minusta hyvin ristiriitainen lausunto.

Peli on organisoitunut pitkälle, se on totta. Minusta Sihvosen edustaa Suomessa puusilmäistä pelikirja ajattelua, missä lasketaan erilaisten lähtöjen määrää ja siitä päätellään käytetyn pelikirjan taso. Näiden lähtöjen sijaan pitäisi tilastoida oikeiden ja väärien ratkaisujen määrät.

Viime Venäjä pelissä palauteltiin paljon, mutta oliko jokainen palautus oikea ratkaisu? Laskemalla palauttelut, Suomi saattoi pelata hyvän pelin, mutta laskemalla oikeat ratkaisut, tilanne voikin olla toinen.

Karrikoiden voidaan sanoa, että joukkue voi pelata täydellisen pelin ilman yhtään palautusta tai syöttöä sentterille.

 

[Nwoke]

OEdmonton palautteli kiekon alaspäin 17 kertaa ja Detroit 20 kertaa. UL:n videossa näkyneitä palautusmahdollisuustilanteita oli muutama noista 37:stä palautuksesta. Detroitin Datsyuk näytti taiturimaisuuttaan, kun sai kiekon oman puolustusalueen oikeaan kulmaan ja kaksi Edmontonin hyökkääjää antoi välittömän paineen Datsyukiin. Datsyuk kääntyi päälle käyneisiin karvaajiin päin ja taikurimaisilla kiekonkäsittelyillä syötti kiekon oman maalin takana syöttöä odottavalle puolustajalle, joka rauhoitti tilanteen Detroitin hyökkäystä varten. Datsyukin temppu kertoi Jukka Jalosen peräänkuuluttamasta pelirohkeudesta. Sanoisin kuitenkin, että äärirajoilla Babcockin pelikirjan pelirohkeuden kanssa liikuttiin tuossa Datsjukin ja puolustajan yhteistyössä.

Tässä tulee hyvin esiin oma pointtini. Tuo palauttelu tukalassa tilanteessa vaatii loistavaa pelinlukutaitoa ja tilanteen reagoimista, lisäksi useamman kauden harjoittelua. Venäjän turnauksen joukkueessakin oli Suomella useita pelaajia, joilta tuo palauttelu ja reagointi ei onnistu mikäli vain vähänkin painetta on. Tai onnistuu toki, mutta virheiden määrä kasvaa merkittävästi ja liian paljon hyötyyn nähden. Puhumattakaan sitten SM-liiga-tason keskiverto pelaajista.

Ja eikö tuokin nyt jotain kerro, että 37:stä vain muutama oli tuon videon kaltaisia palautuksia ja ainakin yksi niistäkin kohtuullisen pelikäsityksen omaavan Datsjukin tekemä kyseenalainen rajatapaus.

 

[Nwoke]

Ja mitä tulee vielä tuohon videon tilanteeseen, niin JOS Ilveksen pelitapaan kuuluisi toistuvasti tämä palauttelu, niin mitäs arvelette, osaisiko Granlund fiksuna pelaajana reagoida tuohon mahdolliseen palautukseen maalintaakse.

Ja yleisesti ajatellen, mikäli joku joukkue palauttelee liian tukalissa tilanteissa jatkuvasti maalintaakse, niin kyllä hyökkääjät oppivat lukemaan ne tilanteet aivan varmasti. Aivan eri asia on sitten tilanteet jossa kiekollinen pelaaja on peliin päin ja vastustajalta ei ole kuin yksi pelaaja karvaamassa syvältä.

 

[Corkscrew]

Ei nyt taas mennä siihen pelaajamateriaali vs. pelikirja-diipadaapaan, toivoin, että se olisi jo loppuunkäsitelty. Immosen menettäminen oli korvaamatonta, kyllä, mutta yhtä lailla joukkue porskutti menemään ilman Immosta runkosarjassa. Playoffeissa tuli ennen kaikkea taktinen turpiinotto kahdesti putkeen.

Playoffeissa huippuyksilöiden merkitys korostuu kun pelataan lähes pelkästään "maalin pelejä", Immosen merkitys kurinalaiselle JYPille oli aivan keskeinen koska hän on pelaaja joka pystyy ratkaisemaan pelejä paineen alla. Näen tämän analysoinnin niin että kun puhutaan pelikirjoista ja samalla pohditaan eri joukkueiden menestystä viime vuosina, ei voida ohittaa yksilöitä jotka kaukalossa pelaavat. Kun jauhetaan pelkästään pelikirjoista ja perustellaan sillä miksi joku menestyy ja toinen ei, ei olla ihan asioiden ytimessä. Tietysti voidaan puhua vain erilaisista tavoista pelata tai yhdestä "Meidän pelistä" kerrallaan, mutta jos verrataan joukkueiden sijoittumista sarjassa niin pelaajamateriaaleista puhuminen ei ole diipadaapaa.

 

[J.Grönvall]

Playoffeissa huippuyksilöiden merkitys korostuu kun pelataan lähes pelkästään "maalin pelejä", Immosen merkitys kurinalaiselle JYPille oli aivan keskeinen koska hän on pelaaja joka pystyy ratkaisemaan pelejä paineen alla. Näen tämän analysoinnin niin että kun puhutaan pelikirjoista ja samalla pohditaan eri joukkueiden menestystä viime vuosina, ei voida ohittaa yksilöitä jotka kaukalossa pelaavat. Kun jauhetaan pelkästään pelikirjoista ja perustellaan sillä miksi joku menestyy ja toinen ei, ei olla ihan asioiden ytimessä. Tietysti voidaan puhua vain erilaisista tavoista pelata tai yhdestä "Meidän pelistä" kerrallaan, mutta jos verrataan joukkueiden sijoittumista sarjassa niin pelaajamateriaaleista puhuminen ei ole diipadaapaa.

Joo mutta tämä sama asia on pureskeltu jo niin moneen kertaan, ettei siitä irtoa enää makua, varsinkaan kun ei se varsinaisesti liity siihen mistä tässä keskusteltiin.

Taas kerran ainoa joka tässä on ollut "jauhamassa pelkistä pelikirjoista yms" olet ollut sinä itse. Ei TAAS kerran viedä koko keskustelua sinne inttämiseen, sopiiko?

Nyt puhuttiin siitä, että jollain tavalla on menestytty ja jollain toisella ei, mutta ei mitenkään otettu kantaa siihen, että pelkkä pelikirja takaa menestyksen. Siksi tuo pelaajamateriaalikirjoittelu on diipadaapaa tässä keskustelussa.

 

[J.Grönvall]

Yksi pelin tärkeimmistä pelaajakohtaisista kiekonkäsittelytaidoista on muiden pallojoukkuepelin ohella syötönvastaanottotaito sekä syötönantotaito.

Kun syötön lyhyen syötön, sen tarkkuuden ei tarvitse olla kovin suuri, sillä sen kulkeman pitkittäismatkan aikana poikkeama ei ehdi kasvaa liian isoksi vastaanottajalle. Jos syöttö on pitkä, sen poikkeama ehtii kasvaa vastaanottajalle isoksi (ei tule tarpeeksi lähelle lapaa)

Eli syöttötaidon ei tarvitse olla lyhytsyöttöpelissä yhtä hyvää kuin pitempiin syöttöihin perustuvassa pystysuunnan kiekossa (no, joo pystyynkin voi pelata lyhyillä, mutta aluevoitto jää huonoksi, ja sitä siten pelataan yleensä pitkillä syötöillä)

Minusta sinun perustelusi ontuvat edelleen. Olen samaa mieltä, että jos vaikka nyt pihajäillä otetaan yksi tekninen suoritus ja vertaillaan sitä, että annetaan siniseltä siniselle kaverille vauhtiin tai metrin päähän kaverille vauhtiin niin toki se pitkä syöttö on vaikeampi.

Mites jos pelitapaan kuuluu antaa syöttö sentterille jolla murretaan keskusta, eli käytännössä pelataan vastustajan viisikon sisään, siinäkö ei vaadita tarkkuutta ja kovaa syöttöä, tai teknisesti mainiota syöttötaitoa? Ja vielä jos sentterin täytyy jatkaa se ykkösellä suoraan laitaan, niin sekin vaatii taitoa, etenkin jos tämä kaikki tehdään liikkeessä. Ylivoimallakin tarvitaan juuri kovia ja lyhyitä syöttöjä SUORAAN lapaan.

Syötön vastaanottaminen on taas siksi huipputärkeää, että jos pelataan lyhytsyöttöpeliä niin kiekkohan on saatava kontrolliin heti ja sitä on pystyttävä pelaamaan heti eteenpäin eli pään pitäisi olla mielummin ylhäällä.

Samahan se on futiksessakin eli pitkä avaus on teknisesti ehkä vaikeampi antaa kuin sisäsyrjäsyöttö mutta, kun siihen lisätään vauhti, vastustaja, eri peliasennot jne niin haaste on erilainen. Ja nythän nimenomaan ole kyse siitä, että pystysuunnan jääkiekko on kokonaisuudessaan teknisesti haastavampaa kuin lyhytsyöttöpelaaminen tai kiekkokontrollipelaaminen. Oletan, että tarkoitit siis pelkkiä pitkiä avauksia joko pystyyn tai niin, että hyökkääjä ylijuoksee.

Minä näen kiekottelun teknisesti haastavampana siksi, että se vaatii kokonaisuutena enemmän yksittäiseltä pelaajalta. Pitää olla hyvä luistelutekniikka sekä tasapaino jotta peliasento pysyy koko ajan sellaisena, että voit pelata kiekkoa eteenpäin ja antaa laadukkaita syöttöjä. Lisäksi itse pidän hyvän tekniikan merkkinä esimerkiksi sitä, että pystyy antamaan nopeasti pieniä syöttöjä, esim. lättyjä.

Täytyisi nyt ensin selvittää käsitteet mistä me toisillemme puhumme, muuten tämä keskustelu uhkaa jäädä vähän torsoksi, kun epäilen, että keskustelemme eri asiasta.

 

[J.Grönvall]

Mielestäni pelaajien paremmuus menneisyydessä on myytti, jolle ei ole perusteita. Peli on muuttunut entistä enemmän taitoa suosivaksi, mutta taito on vähentynyt? Minusta hyvin ristiriitainen lausunto.

Oletko sitä mieltä, että nykyiset ns. kakkostason liigapelaajat pärjäävät kansainvälisissä otteluissa yhtä hyvin kuin pelaajat kymmenen vuotta sitten? Suomessa taito on ikävä kyllä vähentynyt vaikka nollatoleranssin myötä pelaajille asetettiin uusia vaatimuksia. Mitään ristiriitaista siinä ei ole, sillä kyseessä on kaksi eri kehityskulkua.

Ja kaikista helpoitenhan asia on todettavissa sillä, kun vain yksinkertaisesti katsotaan ketkä tätä liigaa pelasivat silloin.

Peli on organisoitunut pitkälle, se on totta. Minusta Sihvosen edustaa Suomessa puusilmäistä pelikirja ajattelua, missä lasketaan erilaisten lähtöjen määrää ja siitä päätellään käytetyn pelikirjan taso. Näiden lähtöjen sijaan pitäisi tilastoida oikeiden ja väärien ratkaisujen määrät.

Viime Venäjä pelissä palauteltiin paljon, mutta oliko jokainen palautus oikea ratkaisu? Laskemalla palauttelut, Suomi saattoi pelata hyvän pelin, mutta laskemalla oikeat ratkaisut, tilanne voikin olla toinen.

Sihvonen vertaa niitä siihen Meidän peliin, ei arvostele pelikirjan tasoa pelkältään. Mihin noita oikeita ja vääriä ratkaisuja verrataan, onko olemassa joku optimi?

Laskemalla maalit Suomi hävisi, se on tärkeintä. Laskemalla palauttelut ei saada muuta tilastoa kuin se montako kertaa Suomi palautti.

Karrikoiden voidaan sanoa, että joukkue voi pelata täydellisen pelin ilman yhtään palautusta tai syöttöä sentterille.

Tottakai jos sen pelikirjaan kuuluu se, että sentterille ei syötetä eikä alaspäin pelata koskaan. Mitä väliä tällä sitten on, niin sen saat itse selittää.

 

[Corkscrew]

En halua inttää joten sori vaan jos se on siihen mennyt.

Lähdin keskusteluun mukaan ja yritin keksiä perusteluja sille miksi Ilves pelaa tällä kaudella kuten pelaa, siis jotain muutakin kuin ettei valmennus ole ajan tasalla. Pidän sitä vaan liian yksinkertaisena ja helppona näkökulmana joka aliarvioi Pajuojan ja Helmisen osaamista.

Kokemukset viime kaudelta ja pelaajamateriaali ovat selkeästi olleet vaakakupissa kun valmennusjohto on miettinyt pelitapaa, tämän Pajuoja potkujen jälkeen radiohaastattelussa kertoi. Helminen kannatti aktiivista nopeisiin lähtöihin perustuvaa tapaa, Pajuoja halusi alkukauden huonojen esitysten jälkeen muuttaa peliä kiekollisempaan suuntaan mutta aika loppui kesken. Hiitelän tultua penkin taakse Ilves jatkoi luonnollisesti Helmisen ideoimalla pelitavalla ja on parantanut selkeästi. Pelitapa tuntuu siis edelleen sopivan Ilveksen nuorelle ja hyvin luistelevalle joukkueelle, vaikka alkukausi olikin surkea.

Kiekkokontrollia ja kiekollista osaamista menestyvä joukkue tarvitsee aina se on tietysti itsestäänselvyys. Olen ehdottomasti J.Grönvallin kanssa samaa mieltä siitä että oman alueen kiekottelu ja lyhytsyöttöpeli vaatii yksilöltä korkeaa taitotasoa. Varsinkin oman alueen lähdöt joissa tullaan paineen alta ylös esim. pakki-pakki-sentteri-syöttöketjulla vaatii todella hyvää pelinlukutaitoa, syöttötaitoa ja tekniikkaa jokaiselta ketjuun osallistuvalta pelaajalta, eniten sentteriltä jonka haku ja vastaanotto ratkaisevat onnistuuko ykkösprioriteetin vaihtoehto (jos on sovittu että ykkösvaihtoehtona avataan keskelle). Näen tämän yhtenä syynä sille miksei esim. Uraman aikana Tapparassa (anteeksi jos mennään taas liian vanhoihin asioihin) ollut tilaa Atte Pentikäisen tyyppiselle pelaajalle jonka vahvuudet eivät ole pelaavassa pelissä.

Kiekottelun etu nopeaan ylös päin pelaamiseen on sekin että se kehittää pelaajia ihan eri tavalla. Kyllä sen jostain Saravosta näkee että kun hän nousi huipulle, pelitapa oli heittää mahdollisimman varmasti kiekkoa laidan kautta keskialueelle josta hyökkääjien tehtävä oli voittaa kiekko itselle ja edetä hyökkäämään. Onhan Saravolla parhaimmillaan riittävät kiekolliset taidot, mutta ei hän pelaa luontevasti omalla alueella paineen alla kuten Kovanen tai jopa A:sta nostettu Liimatainen. En tiedä onko syynä että Rautakorven Tappara ei kymmenen vuotta sitten todellakaan kiekotellut ja syötellyt, mahdollisesti.

 

[siffa]

Keskustelu on täällä lähtenyt hienosti käyntiin ja se varmasti jatkuu mielenkiintoisena jatkossakin, mutta edelleen toivon sinulta siffa vastausta esittämääni kysymykseen:
kenen käsialaa on Ilveksen pelitapa eli kuka sen on kehittänyt?
Yllä olevan lainauksen mukaan se on Hiitelän käsialaa eli tämäkö on vastauksesi kysymykseeni?

Todella hyvää pelikirjakeskustelua on syntynyt ja sen takia en tähän sinun jankkaukseesi ole tarkoituksella vastannut, koska tällä ei ole varsinaisesti mitään lisäarvoa annettavana yhteen JA:n historian asiasisällöltään parhaimpaan pelikirjakeskusteluun, jossa sinä olet ollut myös ansiokkaasti mukana.

Vastaus kysymykseesi on tullut käsiteltyä jo riittävän hyvin. Seppo Hiitelä Ilveksen päävalmentajana ja GM:nä vastaa kaikesta, mikä liittyy Ilveksen pelikirjaan. Siitä minulla ei ole luonnollisestikaan henkilökohtaista tietoa, kuka on Ilveksen pelikirjaan sisältyvän pelitavan kehittänyt. Voin vain arvella, että suuri osuus siinä on kolmikolla Pajuoja, Helminen ja Kangasalusta. Voipa siinä näkyä jopa KooKoon tulevan päävalmentajan Juujärven sekä päävalmentaja/GM Hiitelän joitain oivalluksia?

 

[Fordél]

Todella hyvää pelikirjakeskustelua on syntynyt ja sen takia en tähän sinun jankkaukseesi ole tarkoituksella vastannut, koska tällä ei ole varsinaisesti mitään lisäarvoa annettavana yhteen JA:n historian asiasisällöltään parhaimpaan pelikirjakeskusteluun, jossa sinä olet ollut myös ansiokkaasti mukana.

Vastaus kysymykseesi on tullut käsiteltyä jo riittävän hyvin. Seppo Hiitelä Ilveksen päävalmentajana ja GM:nä vastaa kaikesta, mikä liittyy Ilveksen pelikirjaan. Siitä minulla ei ole luonnollisestikaan henkilökohtaista tietoa, kuka on Ilveksen pelikirjaan sisältyvän pelitavan kehittänyt. Voin vain arvella, että suuri osuus siinä on kolmikolla Pajuoja, Helminen ja Kangasalusta. Voipa siinä näkyä jopa KooKoon tulevan päävalmentajan Juujärven sekä päävalmentaja/GM Hiitelän joitain oivalluksia?

Jälleen kerran, jos vastaisit heti kysymyksiin, ei olisi mitään jankkausta.

Jos ja kun kuuntelet Hiitelän haastattelun, sinun ei tarvitse enää edes arvella, ketkä ovat pelitavan takana. Hienoa kuitenkin, että pääsimme asiassa yhteisymmärrykseen eli Ilves pelaa pelikirjalla, joka on tosiaan pitkälti Helmisen käsialaa.

Jatketaan nyt tätä erittäin ansiokasta keskustelua, jossa Helmisenkin pelikirja on keskeisessä osassa.

 

[Kaukosäädin]

Petteri Sihvonen on uusimmalla U-Studio videolla jälleen ns. "skootterilla töissä".

Hän sanoo sanatarkasti näin "Olen ollut kohtuullisen pettynyt tässä syksyn mittaan siihen, että Erkka Westerlund joukkoineen lähti pelaamaan kiekkokontrollijääkiekkoa, niin sanottua Meidän peliä."

Eihän tuosta nyt ota enää kukaan mitään selvää miten jääkiekkoa pitäisi pelata.

 

[siffa]

Petteri Sihvonen on uusimmalla U-Studio videolla jälleen ns. "skootterilla töissä".
Hän sanoo sanatarkasti näin "Olen ollut kohtuullisen pettynyt tässä syksyn mittaan siihen, että Erkka Westerlund joukkoineen lähti pelaamaan kiekkokontrollijääkiekkoa, niin sanottua Meidän peliä."
Eihän tuosta nyt ota enää kukaan mitään selvää miten jääkiekkoa pitäisi pelata.

Kävin katsomassa uusimman opetusvideon. Jätit virkkeen ilmeisesti tarkoituksella kesken, koska virke jatkuu sivulauseella "mutta"-sanalla.

 

[eh]

Joskus olen pitänyt Sihvosen videoesityksistä paljonkin, mutta tuo viimeisin meni aivan totaalisesti ohi. Ensimmäisessä esimerkissä oli selkeä prässitilanne, joka syntyi oman muistikuvani mukaan tasapainoisen ja "Meidän pelin" mukaisen hyökkäyksen päätteeksi, vaikka vaihto onkin siinä kesken.

Minusta Westerlund ja kumppanit eivät silti ole kauden aikana alkaneet painottaa prässiä yhtään sen enempää, vaikka Sihvonen näin väittääkin. Toki en aivan kaikkia pelejä ole nähnyt, enkä laskenut yhdessäkään prässin ja ohjauspelin suhdetta.

Tuo toinen esimerkki nyt sitten on jo aivan käsittämätön, enkä ymmärrä yhtään, mitä tekemistä sillä on juuri minkään kanssa. Itse analysoisin tuota lähinnä sitä kautta, että Markus Nordlund ylihyökkää kyseisen pätkän alussa hyökkäysalueella, eikä yksikään nelosketjun hyökkääjistä ehdi paikkaamaan. Kun sitten Dehner luottaa vähän liikaa muiden kykyyn palata puolustusalueelle, omissa soi.

Kumpikaan video ei kerro yhtään mitään Westerlundin hyökkäyspelikirjan sulamisesta, vaikka itse ainakin toivoin juuri siitä oppivani. Toivottavasti seuraavassa videossa nähdään sitä hyökkäyspelikirjaakin.

 

[Kaukosäädin]

Kävin katsomassa uusimman opetusvideon. Jätit virkkeen ilmeisesti tarkoituksella kesken, koska virke jatkuu sivulauseella "mutta"-sanalla.

Ei tuon Sihvosen virkkeistä saa kukaan selvää sillä mm. ja -sanoja viljellään siellä täällä.

Jos koitan ottaa kokonaisen virkkeen, niin:

"Olen ollut kohtuullisen pettynyt tässä syksyn mittaan siihen, että Erkka Westerlund joukkoineen lähti pelaamaan kiekkokontrollijääkiekkoa, niin sanottua Meidän peliä, ntta (tuollainen "sana" sielä on välissä jos koitan oikein kuunnella) alkuperäinen kausisuunnitelma on selvästi sulanut nyt tässä matkan varrella ja Jokerit on siirtyny yhä enemmän pelaamaan sellasta yksinkertasta pystysuunnanjääkiekkoa (ja... ja... ja...)"

Eli ei tuo muuta asiaa mitenkään. Sihvonen on pettynyt, koska Jokerit pelasi alkukaudesta hänen ihannoimaansa kiekkokontrollia ja Meidän peliä.

Kirjoita sinä toki miten sinä tuon kuulet.