Tämä ei ole kyllä fakta jos ja kun asiassa huomioidaan myös Mestis, joka on voitettu kaksi kertaa putkeen nopealla pystysuunnan kiekolla. Mielestäni näitäkin esimerkkejä on hyvä tuoda esiin, jotta keskustelu ei mene liian yksipuoliseksi.
Se on ihan se ja sama voiko sillä voittaa, kun fakta on se, ettei sillä ole esimerkiksi viime kaudella voitettu mitään.
Dufva sanoi Venäjän turnauksen yhteydessä, että riistämällä on tänä päivänä erittäin vaikea hankkia maalipaikkoja eli kiekkoa on pidettävä. Vielä kymmenisen vuotta sitten Westerlundin tilastoinnin mukaan karvauksen seurauksena tapahtuva riisto loi maalipaikan kolme kertaa useammin kuin suorahyökkäys. Tämä kehitys johtuu käsittääkseni pelaajien kehitymisestä eli kaukalossa on entistä parempia pelaajia ja vähemmän virheitä.
Evoluutio vie jääkiekkoa entistä enemmän pelaajien peliksi. Pelaajan pitää osata tehdä tilanteessa oikea ratkaisu, pelikirja ei ole ehdoton vaan enemmänkin ratkaisumalleja tarjoava.
Rohkeat joukkueet voittavat pelejä ja pelkääjät häviävät, ja tällä hetkellä jääkiekko on sellaista, että kiekkoa kannattaa opetella pitämään omalla joukkueella ja pyrkiä hyökkäämään koko viisikolla. Minä en ymmärrä miksi Ilves pelaa noin kuin se pelaa, joku ei luota joukkueen pelaajiin tai sitten taustalla ovat muut syyt mutta nyt hukataan kaikki se potentiaali mitä joukkueen pakeillakin olisi.
Tuo juuri kuulostaakin täysin käsittämättömältä perustelulta pelata noin. Minusta siellä on kuitenkin kiekollisesti hyviä pakkeja enkä oikein keksi miten esimerkiksi paluttaminen tai viivelähtöjen lisääminen pakottaisi joukkueen painimaan omissa. Kerrassaan hämmentävää.
Tähänkin olisi mukava saada valmennusjohdolta lisävalaistusta, miksi kummassa joukkue pelaa näin? Jos joukkueen vahvuus on luistelunopeus ja yleensäkin hyökkäyspäässä pelaaminen niin eikö se silloin olisi teoriassa järkevintä juuri pyrkiä rintamana ylös ja hyvällä rakenteella alueelle? Silloin siihen tarvittaisiin viivelähtöjä niitä kertoja varten kun ei päästä avaamaan nopeaa tai puolinopeaa.
No, nyt alkavat ne hetket kun liigassa ruvetaan tosissaan katsomaan kuka on kuka ja myös pelikirjat mitataan tosissaan vasta kevään tasokkaammissa ja panoksellisemmissa peleissä. Silloin vasta näemme miten Ilves pärjää ja kuka lopulta oli oikeassa (Sihvonen vai Hiitelä/Helminen).
Ilves yllätti viime kaudella mutta oli siltikin vasta kymmenes runkosarjassa. Nyt sen joukkue vahvistui paperilla ja siltikin pelin taso suorastaan syöksyi alkukaudesta vaikka periaatteessa joukkueen piti pelata sitä samaa hyväksi havaittua peliään. Kummallinen yhtälö tosiaan.
Riistoja voi tehdä muuallakin kuin hyökkäyspäässä. Mielestäni pelaajat eivät kyllä ole parantuneet (ainakaan SM-Liigassa) yhtään mihinkään noista 90-luvun lopun Westerlundin peli-analyysin kulta-ajoista, mutta peli on muuttunut ja nykyään osataan noita tianteita ehkä puolustaa paremmin, en tiedä.
Jääkiekko on aina ollut ja tulee aina olemaan pelaajien peli, sitä ei muuta evouutio eikä pelikirja eikä edes Petteri Sihvonen.
. Vielä kymmenisen vuotta sitten Westerlundin tilastoinnin mukaan karvauksen seurauksena tapahtuva riisto loi maalipaikan kolme kertaa useammin kuin suorahyökkäys.
Tämä ei ole kyllä fakta jos ja kun asiassa huomioidaan myös Mestis, joka on voitettu kaksi kertaa putkeen nopealla pystysuunnan kiekolla. Mielestäni näitäkin esimerkkejä on hyvä tuoda esiin, jotta keskustelu ei mene liian yksipuoliseksi.
Mazza kirjoitti:Jos puhutaan SM-liigasta niin tosiaan sitä voi voittaa vain yhdenlaisella pelikirjalla kerrallaan. JYP:n mestaruudesta on aikaa keväällä vasta kolme vuotta joten aika hiljattain on todistettu että suoraviivaisella ja nopealla pelin kääntämisellä voidaan Kanada-malja voittaa. Jos taas ajatellaan niin että se tapa millä hallitseva mestari pelaa on ainoa ja oikea niin tällainen keskusteleminen ylipäätään on ihan turhaa.
Mazza kirjoitti:Kun puhutaan karkeasti pystysuunnan jääkiekko vs. kiekkokontrollijääkiekko, niin verrataanko nyt pelkästään joukkueiden hyökkäyksiin lähtöjä vai sisältyykö siihen myös se miten vastustajan siniviivan jälkeen pelataan? Miksei nopeasti peliä kääntävä joukkue pystyisi pelaamaan pitkiä hyökkäyksiä yhtälailla kuin hitaammin pelaava joukkue siinä vaiheessa kun kiekko on saatu syvälle vastustajan päätyyn?
Mazza kirjoitti:Olen ymmärtänyt niin että JYP kaatui kaksi kertaa peräkkäin siihen, ettei joukkueella ollut kunnollista hyökkäyspelisuunnitelmaa vaan pelaaminen oli liian staattista jonka vastustajat yksinkertaisesti puolustivat pois. Tähän vaikutti erittäin suurelta osin Immosen menettäminen, mies oli Dufvalle korvaamaton eikä häntä paikata millään pelitavallisella muutoksella. Käytettävissä olevilla pelaajilla on niin suuri merkitys valmentajan ja pelitavan menestyksellisyydelle että joskus tuntuu että tämä pelikirjakeskustelu ottaa liian ison roolin kun pohditaan joukkueiden voimasuhteita ja menestyksen syitä.
Mazza kirjoitti:Olen aika varma kuitenkin siitä että pian tulee taas sellainen vaihe jossa joku alkaa menestyä nopeammalla pelaamisella ja oman alueen kiekottelun merkitys ja suosio taas vuorostaan vähenee. Näinhän pelitavalliset trendit jääkiekossa aina ovat vaihdelleet joten miksi se loppuisi nyt?
Mazza kirjoitti:Sidney Crosby on aika hyvä esimerkki loistavasta pystysuunnan pelaajasta. Kiekko omalla alueella tai keskialueella syötöstä haltuun ja täydellä vauhdilla kohti vastustajan maalia. Kun löytyy myös ylivertaista kiekollista taitoa, niin mies on aika mahdoton pysäytettävä parhaimmillaan.
Ässien joukkueessa hyvä esimerkki on Mika Niemi, taiteilija, jota harjoittelu ei kovinkaan paljon kiinnosta, jonka luistelu on hassun ja naurettavan välimaastossa, mutta joka ymmärtää peliä loistavasti. 2000-luvun alussa Mika Niemi olisi pudotettu viimeistään b-junnuissa pois, koska hän ei olisi ehtinyt karvaamaan pelikirjan mukaisesti.
Sihvosen hellimä ajatus tiukasta pelikirjasta on murenemassa, peli siirtyy entistä voimakkaammin älykkäiden pelaajien käsiin. Karrikoituna Matikaisen on turha neuvoa Mi Granlundia, hän tietää mitä tehdä ja kertoo sen kentälliselleen.
Eli jos maalinsyntytapatilastoa katsoo, niin hyökkäys kannattaa päättää maalilaukaukseen välittömästi siniviivan ylityksen jälkeen, ja jos tämä ei mene maaliin, alkaa rakentaa maalipaikkaa kulmapelillä tai kalastaa tällä kiekon pitämisellä vastustajan päädyssä jäähy. Jos eka laukaus siis tulee reboundina tai menee ohi mutta sadaan omaan haltuun, sitä ei kannata yrittää heti syöttää uudestaan maalipaikkaan, sillä tällä tavoin maaleja on syntynyt vain 48kpl
Mestis ei kai ole SM-Liiga? Ja erona näillä sarjoilla on pelaajien taso, joka ei Mestiksessä kyllä päätä huimaa, en ihmettele yhtään jos siellä voitetaankin puhtaalla pystysuunnan lätkällä. Mestis on paikka jossa tulevaisuuden koutsit käyvät harjoittelemassa hommia ja pelitapoja ja varmasti aikanaan ottavat vaikutteita myös huippusarjoista.
Mestis ei kai ole SM-Liiga? Ja erona näillä sarjoilla on pelaajien taso, joka ei Mestiksessä kyllä päätä huimaa, en ihmettele yhtään jos siellä voitetaankin puhtaalla pystysuunnan lätkällä. Mestis on paikka jossa tulevaisuuden koutsit käyvät harjoittelemassa hommia ja pelitapoja ja varmasti aikanaan ottavat vaikutteita myös huippusarjoista.
Tarkistin ja tosiaan Mestis ei ole SM-liiga. Tarkistin myös ja missään ei kait kuitenkaan ollut puhe vain SM-liigasta vaikka itse lausunnollasi tarkoitit sitä. Kuitenkin Mestiksessä on pystysuunnan kiekolla voitettu mestaruuksia ja mielestäni tämä on hyvä tuoda näissä keskusteluissa esille vaikka se on mielestäsi ilmeisesti kovin heikkotasoinen sarja. Olen tästä asiasta eri mieltä, mutta se on toisen ketjun aiheita se.
Lasketaanko se riistoksi jos voittaa laukausen jälkeen kiekon kulmassa vastustajalta hyvän rakenteen ansiosta?
Kiekollinen pelitapahan on itse asiassa vähemmän henkilökohtaisia taito-ominaisuuksia vaativaa kuin pystysuunnan lätkä.
Kiekkokontrolliskiekossa riittää, kun osaa antaa lyhyen syötön ja vastaanottaa tällaisen sellaisesta rintamasuunnasta (pään kääntöliikkeen rajaaman katselualeen sisäpuolelta), että näkee kiekon lähtevän liikkeelle. Perustaitoja siis. Kunhan oppii viisikkona liikkumisen ja osaa syöttää, voidaan rakentaa kontrollijoukkue.
Pystysuunnan lätkä asettaa ihan eritason vaatimuksia henkilökohtaiselle taidolle, kun syötöt ovat pitkiä ja tulevat suurimmaksi osaksi katsesuunnan takaa (selän puolelta, joiden lähteistä et nää ilman kokovartalon kääntöä lusiteluvauhdissa.. roppakoordinaatiohallintaa). Kiekon syöttö ja vastaanottotaito pitää olla tällöin huomattavasti paremmalla tasolla, kuin lyhytsyöttöpeliä harrastavalla joukkueella.
Tosiaan tämä mainitaankin videolla, ja sikäli siis rajataan käsiteltyä aihetta. Tekstiosuuden, jossa luodaan kuvaa laajemmasta pelikirjan analyysistä, on ehkä kirjoittanut joku muu kuin Sihvonen itse.
Huoh, no kirjoitan tähän sitten 1763:n kerran, että KYLLÄ pystysuunnanjääkiekolla on mahdollista voittaa. Miten tästä asiasta ei nyt millään päästä eteenpäin :D
Videon katsottuaan selviää, että HVP-hyökkäyksistäkin keskityttiin vain pelitilanteeseen, missä myös P=palauttaminen olisi ollut mahdollista, jos Hiitelän pelikirja sisältäisi myös pelin rytmittämisen HVP-lähdöillä omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä.
Tämmöstä tilastoa ei ole saannissa, mutta sen verran voidaan katsoo, miten joukkueet on tehny maaleja 1:1 tilanteista. Tilastoin suorien hyökkäysten maalit siten, onko kyse 1:1, 2:1, 2:2, 3:1, 3:2 tai 3:3+ (ja yksinläpiajot). 1:1 tilanteiksi laskin nekin maalit, jotka tulivat rintamahyökkäyksistä, mutta jossa kiekon ylöstuova pelaaja haastoi pakin 1:1 tilanteena ja teki maalin. Ikävä kyllä ihan kaikki suorien hyökkäysten maalit ei löydy tästä, koska määrittelemättömäksi jäi reilu 10 maalia…miten on esimerkiksi 1 vs.1 tilanteiden kanssa, jossa joudutaan haastamaan vastustaja kiekon kanssa: kummassa tulee niitä enemmän?
Joukkueet ovat sarjan sisällä saman tasoisia, joten pelitaktinen analyysi on samanarvoista näiden välillä ihan kuten Liigassakin.
Kiekollinen pelitapahan on itse asiassa vähemmän henkilökohtaisia taito-ominaisuuksia vaativaa kuin pystysuunnan lätkä.
Kiekkokontrolliskiekossa riittää, kun osaa antaa lyhyen syötön ja vastaanottaa tällaisen sellaisesta rintamasuunnasta (pään kääntöliikkeen rajaaman katselualeen sisäpuolelta), että näkee kiekon lähtevän liikkeelle. Perustaitoja siis. Kunhan oppii viisikkona liikkumisen ja osaa syöttää, voidaan rakentaa kontrollijoukkue.
Pystysuunnan lätkä asettaa ihan eritason vaatimuksia henkilökohtaiselle taidolle, kun syötöt ovat pitkiä ja tulevat suurimmaksi osaksi katsesuunnan takaa (selän puolelta, joiden lähteistä et nää ilman kokovartalon kääntöä lusiteluvauhdissa.. roppakoordinaatiohallintaa). Kiekon syöttö ja vastaanottotaito pitää olla tällöin huomattavasti paremmalla tasolla, kuin lyhytsyöttöpeliä harrastavalla joukkueella.
Niin ei tuota tarvitse kirjoittaa, koska se on selvää niille, jotka ovat seuranneet suomalaista huippukiekkoa. Ihmettelin vain lausuntoasi, joka kielsi asian.
Mitä tulee keskusteluun niin päästää etiäpäin ja johan täällä on päästy. Hienoa keskustelulua saatu aikaan vaikkakin vähän vierastan tällaista pelitapojen vastakkainasettelua, koska keskustelu on monesti liian yksipuolista. Muuttujia tekijöitä kun on pelitavan lisäksi muitakin.
Pystysuunnan lätkä ei mielestäni ole millään mittareilla enemmän henkilökohtaista taitoa vaativaa. Päinvastoin, jokainen osaa pelata ylös ja jos vielä pelataan laidan kautta niin sen oppii viikossa.
Eli henkilökohtainen syöttötaito, sekä vastaanottotaito on oltava parempaa pystysuunnan kiekkoa harjoittavalla kuin paljon poikittain ja rintaman hyökkäävällä joukkueella menestyäkseen samantasoisesti.
TästäKIN johtuu se, että kiekkokontrollijoukkueet menestyvät paremmista yksilöstä kostuvia joukkueita vastaan, koska taitoero tasoittuu juuri pelitavan ansioista (hyvä esimerkki Suomi ja MM 2011).
Lisäksi pitkien syöttöjen pitää olla kovempia kuin lyhyiden syöttöjen ja näin maalaisjärjellä ajateltuna kovan syötön antaminen kestää kauemmin ja on muutenkin vaativampi (= riskialttiimpi) suoritus.Jos syöttö on pitkä, sen poikkeama ehtii kasvaa vastaanottajalle isoksi (ei tule tarpeeksi lähelle lapaa)
Selvä, eli syöttämiseen pelinsä perustava joukkue ei tarvitse niin paljoa syöttötaitoa kuin pitkiin syöttöihin ja luisteluun perustava jengi? No, minä olen edelleen eri mieltä mutta nyt en valitettavasti ehdi enempää vastaamaan, kun työt kutsuvat!
Jälkimmäiseen vain se, että nyt puhut pelin organisoinnista, etkä pelkästään taidosta. Venäjä persraiskaisi Suomen jokainen kerta jos ne pelaisivat identtistä jääkiekkoa, ja tämä on vain sitten teoriassa. Tosin niinhän se Venäjä tekee nytkin, koska yksilötaito vain on kovempi kuin Suomella.
Totta, Mika Niemi olisi ollut valovuosien päässä liigapaikasta 2000-luvun alussa. Ja minä väitän, että tuohon aikaan niitä parempia pelinlukijoitakin oli pilvin pimein jopa SM-Liigassa. Jos ne samat pelaajat pelaisivat nyt SM-Liigassa tätä nykykiekkoa niin Mika Niemi olisi edelleen yhtä kaukana pelipaikasta...
...Siinähän peli on nimenomaan pelaajilla mutta kuitenkin se on pitkälle organisoitua. Pihahöntsyjen aika sen sijaan taitaa liigatasolla olla ohi.
OEdmonton palautteli kiekon alaspäin 17 kertaa ja Detroit 20 kertaa. UL:n videossa näkyneitä palautusmahdollisuustilanteita oli muutama noista 37:stä palautuksesta. Detroitin Datsyuk näytti taiturimaisuuttaan, kun sai kiekon oman puolustusalueen oikeaan kulmaan ja kaksi Edmontonin hyökkääjää antoi välittömän paineen Datsyukiin. Datsyuk kääntyi päälle käyneisiin karvaajiin päin ja taikurimaisilla kiekonkäsittelyillä syötti kiekon oman maalin takana syöttöä odottavalle puolustajalle, joka rauhoitti tilanteen Detroitin hyökkäystä varten. Datsyukin temppu kertoi Jukka Jalosen peräänkuuluttamasta pelirohkeudesta. Sanoisin kuitenkin, että äärirajoilla Babcockin pelikirjan pelirohkeuden kanssa liikuttiin tuossa Datsjukin ja puolustajan yhteistyössä.