Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[MustatKortit]

Minusta Biljaletdinovin Venäjä pelasi taitotasoonsa nähden oudon passiivisesti. Kun se menetti kiekon, niin systeemi oli lähes 1-4, kuten Tami sanoi TV:ssä ja se oikeasti oli niin..

Totta, näin minäkin sen näin. Sen haluaisin vaan joltain "asiantuntijalta" tietää, miten helvetissä Suomen "meidän pelillä" - joka ei näkemykseni (ja Jalosen viimeisen neljän EHT-pelin perusteella) mukaan sisällä lähes ollenkaan nopeaa vastaisku- ja kääntämispeliä sekä pystysuunnan kiekkoa - voidaan voittaa tuollaista pelitapaa vastaan? TODELLA mielenkiintoista, nähdä, pelaako Venäjä esim Tshekkiä vastaan selvästi avoimemmin ja kyseessä vain vanhan ketun taktiikka Suomea vastaan = Meidän pelin pelikirja on "nähty" jo 5kk ennen kisoja?

... kohti salibandyä viihteellisyydessään, peli paranee, mutta pian haukotuttaa jo ajatuskin, että pitää katsella kahden "meidän peli"-jengin välinen ottelu, vaikka se olisikin tasoltaan eittäin korkealaatuista pelaaamista...
...Peli paranee, mutta viihdearvo laskee. Se on nykysuunta jääkiekossa, jos haluat voittaa jotain ja kyllähän kaikki nyt haluaa voittaa...

Totta myös tämä. Sen takia haluan palata jo edellä lähettämääni viestiin, missä mainitsin nyt jo ilmoilla olevia spekulaatioita joko 1.) oman puolustusalueen "3-5 sekunnin alueesta" hyökkäyspelissä, 2.) kentän joka alueella vähintään yksi mies puolustettaessa tai 3.) molemmat.

En sinällään haluaisi muuttaa näin fundamentaalisesti näitä pelin sääntöjä, mutta kyllä Petteri-fanienkin nyt täytyy ottaa pää perseestä ja tunnustaa, että näillä "hidastetuilla elokuvilla" on hyvin vähän enää tekemistä intensiivisen, virhealttiin ja sen meidän rakastamamme lätkän kanssa.

..Peli paranee, mutta viihdearvo laskee. Se on nykysuunta jääkiekossa, jos haluat voittaa jotain ja kyllähän kaikki nyt haluaa voittaa...

Totean tästä huolimatta, että suuntaus on tämä tällä hetkellä. Silti jääkiekonkin kaltainen hieno peli on onneksi sellainen, että peli menee koko ajan eteenpäin ja muuttaa muotoaan. Siksi uskon ja tiedän, että jossain vaiheessa tulee joku kiekkovelho, joka repii auki Petterin suunnitelmat ja alistaa.
Tämän on pakko tapahtua siirtymällä nopeampaan peliin, sillä tuon hitaampaa nyt tuskin voi enää pelata.

 

[siffa]

Kärjistäen: Petteri varmasti tykkäsi, mutta jos viive-/hitaat lähdöt on viety tälle tasolle myös tulevaisuudessa, niin lätkästä katoaa kyllä kaikki intensiteetti. Melkein toivon, että peli kehittyisi siihen suuntaan, mistä NHL- keskusteluissa on jo puhuttu - jonkinlainen "3-5 sekunnin alue" omassa puolustuspäässä, kuten koripallossa tms. Eihän tuota jaksa enää katsoa, kun rakas lajimme viruu henkitoreissaan katsojien nuokkuessa.

Yksi SM-liigan eniten hitaita/viive-/palautuslähtöjä pelaava joukkue on Porin Ässät. Oletko käynyt seuraamassa Ässien pelejä? Minkälainen tunnelma niissä on ollut? Jaksavatko porilaiset käydä enää katsomassa Ässien pelejä?

Eilinen Suomi-Venäjä peli oli HVP-lähdöillä mitattuna sellainen keskiverto-ottelu. Yhteensä ottelussa nähtiin 56 H+V+P hyökkäyksiinlähtöä omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin lähdettäessä. Oulussa Kärpät-Ässät ottelussa 3.12.2011 H+V+P lukemat olivat koko ottelussa 66 kpl. Toisiaan seuraavat palautukset ja palautusten jälkeiset H tai V-lähdöt lisäävät tilastoinnissani hyökkäyksiinlähtöjen määrää, mutta pelkät H+V-lähdöt olivat Suomi-Venäjä ottelussa 34 ja Kärpät-Ässät ottelussa 38 kpl. Olen seurannut Urhotv:ltä myös Ässien otteluita, joissa HVP-lukemat ovat huomattavasti pienemmät. Vastustaja ja sen kulloinenkin pelitapa määräävät sen, miten Karri Kivi peluuttaa Ässiä. Venäjä on muuttanut pelikirjaansa Biljaletdinovin tulon myötä muistuttamaan Jukka Jalosen pelikirjaa. Tästähän Tami ei tykännyt studiossa ollenkaan ja kertoi myös mielipiteensä pelin alhaisesta intensiteetistä. Mielenkiintoista on nähdä huominen Venäjä Ruotsia vastaan ja pelin HVP-lähdöt.

 

[steepler]

Kuulemma Selänne leikkailee nykyään kaistoja ja ei enää ole kykenevä Meidän peliin. Kumma kyllä Torinossa 2006 homma vielä sujui loistavasti, vaikka siellä ainakin Jalosen mukaan pelattiin lähes identtisellä pelitavalla, kuin nyt hänen aikanaan..

En Torinon aikana seurannut niin tarkkaan pelikirjoja mutta kyllä jonkun tason muistikuva on Torinen pelistä ja väitän että se ei ollut identtistä. Torinossa ehkä pelattiin paljon rintamahyökkäyksiä ja lyhytsyöttöpeliä mutta hidastuksia, palautuksia ja viivelähtöjä varmasti vähemmän. No sitä en jaksa kyllä ihan tarkkaan muistaa kuinka paljon Selänne kaistoilla silloin leikkaili, mutta esimerkiksi juuri tilan tekemisen pelaaminen, tai sen vaatimukset, olivat varmasti erinlaisia kuin Jalosen pelissä. Jalonehan Hockey Nightissa sanoi että osalle NHL pelaajista on tilan tekeminen ongelma, oletan että juurikin sen pelitilanteen oikein lukeminen milloin pitää tehdä tilaan eikä pyrkiä voittamaan tilaa pystysuuntaan on joillekin ongelmallista. Erityisesti sellaisille jotka ovat koko uransa päässeet siinä mielessä helpommalla että ei ole tarvinnut juuri ajatella vaan aina on voinut puskea pystyyn.

Varmaan haluamattaan Sihvonen nostaa taas pöydälle Jalosen auktoriteettiongelman mitä tulee osaan NHL-pelaajia. Etenkin kun kyse on laitureista, jonka pelipaikka on kaikkein yksinkertaisin koko viisikosta toteuttaa pelitavasta riippumatta ja tärkein osa-alue on hyökkäysalueen tuloksellisuus, niin ei luulisi olevan mikään ongelma ohjeistaa pelityyliä.

Tuskin se ohjeistaminen itsessään on ongelma, tai se että ei olisi niitä ohjeita aikaa antaa, mutta toinen asia on se että miten kauan niitä pitää takoa päähän että menevät perille. Fakta on se että kaikki eivät välttämättä pysty tiettyyn ajatteluun, varsinkaan jos on tahkonnut jotain juttua pitkään tietyllä tavalla. En tiedä, enkä väitä, etteikö Selänne voisi oppia ja haluta pelata Jaloslaista pelaamista nopeasti, mutta tuskin sinäkään voit varmuudella tietää että pystyy. Eli kyllä sitä varmasti Jalonen miettii valintaa tehtessään että pystyykö, tai että pysyykö Selänne pelikirjassa.

Enkä tiedä onko tämä mikään auktoriteettiongelma, tai miten sen sellaiseksi tulkitset? Ketä tahansa paukapäätä (esimerkkiluontoisesti, en väitä että Selänne olisi paukapää) ei kannata ottaa mukaan vaikka pelaaja olisikin lahjakas.

Mutta ilman muuta Jalosen pitää valita ne pelaajat, joita hän ajattelee kykenevänsä valmentaa. Jos auktoriteetti ja luottamus ei ole vaikkapa Pitkäsen, Olli ja Jussi Jokisen tai nyt vaikkapa Selänteen kohdalla tapissa kannattaa varmaan sitten valita ennemmin Mika Pyörälä ja Antti Miettinen hinkkaamaan luotettavaa kahden suunnan peliä.

Edelleen miten tulkitset että auktoriteetti ei riitä. Nykyisin esimerkiksi jääkiekkokin on jo sen verran tarkkaa pelikirjapelejä että on myös paljon kyse ajattelusta eikä välttämättä vain taidosta. Edelleen ketä tahansa paukapäitä joilla ei välttämättä ole edes kapasitettia oppia ja ymmärtää (varsinkaan nopeassa turnausmuodossa) pelikirjaa ei kannata väkisin ottaa mukaan vaikka ei olisikaan mitään auktoriteettiongelmaa.

Fabio Capellokaan ei varmasti valitse pelaajia mukaan joilla on ongelmia pelikirjaa noudattaa tai esimerkiksi muuten kurittomia. Joey Bartonistakin on sanonut että ei valitse joukkueeseen. Onko Capellolla sinun kirjoissasi auktoriteettiongelma?

Tai joku Pep Guardiola ei taatusti valitse joukkueeseensa pelaajia joilla tietää olevat ongelmia ajatella barcelonalaisittain vaikka pelaaja olisikin taitava. Onko Guardiolalla sinun kirjoissasi auktoriteettiongelma?

Brian Belichick ei varmasti ota joukkueeseensa pelaajaa, tai sellainen lähtee hyvin nopeasti pois, joka ei opi pelikirjaa, vaikka olisikin taitava ja fyysisesti lahjakas? Onko Belichickilla sinun kirjoissasi auktoriteettiongelma?

 

[MustatKortit]

Yksi SM-liigan eniten hitaita/viive-/palautuslähtöjä pelaava joukkue on Porin Ässät. Oletko käynyt seuraamassa Ässien pelejä? Minkälainen tunnelma niissä on ollut? Jaksavatko porilaiset käydä enää katsomassa Ässien pelejä?..

En edes yritä väitellä asiantuntemuksesi (joka on tällä alalla erittäinkin hyvää tasoa) kanssa, mutta pari huomiota.

Fakta 1 - Totta on, että Ässät hyökkää paljon viiveellä.

Fakta 2 - Ässien tappioista lähes jokainen (pitäisi katsoa otteluohjelma, mutta mielestäni kaikki muut tappiot paitsi Lukko- tappio vieraissa) on tullut sellaisia joukkueita vastaan, jotka ovat ennakoineet hitaan ja/tai viiveellä pelaamisen ja jättänyt karvauksen käytännössä kokonaan tekemättä. Tämä kertoo toki osin myös puutteellisesta pelikirjasta, että pelaajat eivät osaa aina reagoida oikea-aikaisesti tilanteisiin, joissa muut ratkaisut olisivat parempia. Peliä on ikään kuin toistettu "liikaa" samalla kaavalla.

Fakta 3 - Ässien peli on ehdottomasti "tylsempää" kuin aiemmin. Eihän se toki fania haittaa, kunhan voittoja tulee, tämän varmasti tiedät!


Tässä omassa kritiikissäni ei kuitenkaan ollut kyse niinkään Ässien/Leijonien viivelähdöistä eikä Sihvosen ajatuksista (sivumennen sanoen Sihvosen eilisen Leijona-esityksen ylistäminen oli kyllä lähes provosoivaa).

Sen sijaan kyse on koko jääkiekon evoluutiosta ja siitä, että olen huolissani lajin tulevaisuudesta. Itse kallistun hetki hetkeltä enemmän ainakin tuon puolustusalueen "3 sekunnin alueen" käyttöön ottamiseen. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi tähän liittyen - tai muihin uudistuksiin. Turha kuitenkaan tulla tivaamaan allekirjoittaneelta, että "miten tuo nyt käytännössä toimisi", sillä vastaan rehellisesti, että en tiedä.

Tuntuu vain vahvasti siltä, että jotain "pitäisi tehrä".

edit. Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, että mielenkiintoista nähdä Venäjän taktiikka huomiseen Ruotsi-peliin. Oma veikkaus on, että Venäjä pelaa hitusen avoimemmin kuin Suomea vastaan, sillä ainakin viime EHT- turnauksessahan Ruotsi pelasi tapojensa vastaisesti paljon nopeasti pystyyn.

Veikkaan myös, että Tshekkiä vastaan Venäjä avaa peliään vielä enemmän.

 

[San Jose Shark #50]

Törkeys nyt tuntuu olevan katsojan silmässä mutta kyllä se seuraamus nyt ikävä kyllä vain on aina otettava huomioon. Bertuzzin lyönti on ruma ja seuraukset ovat lopulta kohtalokkaat, mutta se ei toki tee siitä enemmän tai vähemmän törkeää kuin nyt vaikka mainitsemasi Domin isku tai McSorleyn mailalla lyönti. Lopulta puhutaan kuitenkin ihan samasta asiasta edelleen. Yhtä lailla sitä keskustelua voisi käydä vaikka Tie Domin kohdalla (ja ihan vaikka Ulf Samuelssoninkin). Ihan yhtä naurettavaa on antaa kahdeksan pelin panna siitä, että vetää poikkaria takaraivoon, mutta se kertoo ihan omaa kieltään jääkiekon arvomaailmasta.

Kukas tämän jää-kendon mahtoi "aloittaa"? Muistuu mieleeni joku tapaus jostain historian hämäristä (l. ajalta jolloin tosi lätkäjätkät pelas ilman kypärää) että joku olisi saanut mailasta päähänsä oikein huolella. Lyöjänä saattoi olla ex-Bruins kovanaama ja seuralegenda Terry O'Reilly.

 

[MustatKortit]

Mutta, luotan, että nykyinen hidastetun filmin "meidän peli" on vain välivaihe jääkiekon pelitapojen kehityjksessä ja sillä ei voiteta 2-3 vuoden päästä enää mitään, kun joku viisas velhovalmentaja rakentaa taas vanhoista aineksista uuden voittavan pelitavan, jolla saadaan "meidän peli" pois päiviltä tai ainakin tiputetaan "meidän peli" marginaaliin, jonne se kuuluu...

Täsmälleen näin. Juuri tätä itsekin kirjoitin aiemmin. Ja mitä nopeammin, sen parempi.

 

[Viltsu]

Sihvonen paljasti Alpon käskytyshistorian, joka on ylivertainen suomalaisten jääkiekkovalmentajien tappeluiden käskytyksien määrässä. Tämän Ape tunnusti, joten minusta oli hyvä, että tämä puoli nyt jo vuosia jääkiekon tappeluita vastustaneesta humaanista jääkiekkovalmentajasta tuli myös keskustelussa esille. Siitä esim. sinulla ei ollut tietoa, joten hyvä sinun ja monien muiden on tietää tuo puoli Suhosen menneisyydestä.

Aika vähiin ne Apen käskytykset maajoukkueissa jäivät. SaiPan aikoina ehkä enemmän, mutta väitän Pentti Matikaisen olevan Suomen valmentajien ykkönen, mitä näihin käskytyksiin tulee.

Suhosen käskytyshistoria ei ole yllätys niille, jotka ovat samaa ikäluokkaa esimerkiksi itseni kanssa. Yksi näkyvimmistä Suhosen käskytyksistä tapahtui vuonna 1983, Izvestija-turnauksen Tsekkoslovakia-pelissä, jossa Suhonen käskytti Ariman tappelemaan ja näin Suomi sai jäälle haluamansa erikoistilanteen.

Sen sijaan, yllätys yllätys, siihen ainakin minun muistini se oikeastaan loppuukin. Muita tapauksia en Suhosen maajoukkueuralta muista. Arima ja Melametsä toki pitivät oma-aloitteisestikin huolen siitä, että jäällä sattui ja tapahtui.

Ollessaan nuorten maajoukkueen päävalmentaja, Suhonen peräänkuulutti kyllä Nummisen johtamalta A-maajoukkueelta kovempia otteita. Suhonenhan suosi joukkueissaan enemmän suoraviivaisuutta, oli siellä toki taitoakin, kuten 1960-luvun alun ikäluokassa oli. Mutta kovuuttakin. Summanen-Jalo-Skriko ketju piti tehoista huolta, samoin mm. "Rono" Järvelä. Mutta Blomqvist, Huikari, Arima, Melametsä, Lähteenmäki ja kumppanit pitivät huolta rymistelystä.

Ja valitsipa Suhonen jopa Arto "Sika" Jokisen A-maajoukkueeseen heti ensi töikseen. Jokinenhan pelasi jopa Izvestijassa vuonna 1982. Pikku hiljaa Ape kuitenkin alkoi muuttaa A-maajoukkuetta enemmän taitopelin suuntaan ja Apen viimeinen maajoukkue, vuoden 1985 MM-joukkue olikin jo puhtaasti taitopelijoukkue. Arima olisi kelvannut vielä Sarajevon joukkueeseen vuonna 1984, mutta loukkaantuminen esti kisamatkan. Mutta sen jälkeen Arimaa ei Ape enää mukaan huolinut.

 

[San Jose Shark #50]

Edelleen miten tulkitset että auktoriteetti ei riitä. Nykyisin esimerkiksi jääkiekkokin on jo sen verran tarkkaa pelikirjapelejä että on myös paljon kyse ajattelusta eikä välttämättä vain taidosta. Edelleen ketä tahansa paukapäitä joilla ei välttämättä ole edes kapasitettia oppia ja ymmärtää (varsinkaan nopeassa turnausmuodossa) pelikirjaa ei kannata väkisin ottaa mukaan vaikka ei olisikaan mitään auktoriteettiongelmaa.

Vaikka Jalonen nyt sattuikin voittamaan MM-kultaa näissä kevät höntsyissä, niin ei pidä sokaistua siitä liikaa. Toisin kuin Sihvonen/Seppänen väittävät, niin Suomella ei ole varaa jättää Selännettä pois kisajoukkueesta vaikka hän ei täysin olisikaan sisäistänyt Jalosen pelikirjaa. JOS (iso JOS) Teukka on halukas vielä kerran tulemaan Leijoniin pelaamaan kultamitalista, niin JJ:n pitää säätää pelikirjaansa siten että Selänteen selkäytimessä olevasta pelitavasta saadaan paras mahdollinen hyöty. Tosiasia näet on, että kaikista ilmaveiveistä sun muista huolimatta Teukka on jääkiekkomaajoukkueelle lähes yhtä tärkeä palanen kuin mitä Litti on ollut fudiksessa Huuhkajille. Sentteripelin suhteen esim. Olli Jokiselle ei taida isommin olla käyttöä enää leijonalaumassa. Mikko Koivu ja Micke Granlund ovat ajaneet jo piälliköstä ohi ja johonkin III ketjun sentterin rooliin tuskin piällikön ego taipuisi.

 

[siffa]

Fakta 3 - Ässien peli on ehdottomasti "tylsempää" kuin aiemmin. Eihän se toki fania haittaa, kunhan voittoja tulee, tämän varmasti tiedät!

Suurelle yleisöllehän joukkueet pyrkivät pelaamaan, jolloin voitot ovat ratkaisevassa asemassa. Yleisömäärät kertovat, onko Ässien pelaaminen tylsempää kuin ennen. Voitot kuuluvat olennaisimpana tekijänä yleisön ja sponsorien kiinostukseen pelejä kohtaan. Vaikka joukkue pelaisi miten nopeaa ja intensiivistä jääkiekkoa, mutta voittaisi vain harvoin, niin suuri yleisö kaikkoaisi katsomoista. Tällä hetkellä SM-liigan kärkijoukkueet KalPa, Pelicans ja Ässät pelaavat sinun mainitsemaasi "ehdottomasti tylsempää kiekkoa kuin aiemmin", mutta, koska se on voittavaa jääkiekkoa, niin ko. joukkueiden päävalmentajat tarjoavat sitä kannattajilleen. Johanneksen IFK kuuluu myös nykyään Meidän pelin joukkueeksi ja nousee vääjäämättä uhkaamaan kärkikolmikon asemaa, kunhan pelitapa iskostuu IFK-pelaajille automaatioksi.

Minä pidin Tamin nopeasta pystysuunnan 60 minuutin paineen jääkiekosta, jota Vaasan Sport pelasi menestyksekkäästi. Se ei ollut kuitenkaan mitään roiskivaa, pitkien syöttöjen jääkiekkoa, vaan peli pyrittiin rakentaa nopeilla, lyhyillä syötöillä sentterille, joka jakoi laitaan rintamana ja omilla kaistoillaan kiihdyttäen eteneville laitureille. Siinä oli selvä tiivis viisikon rakenne, jolloin puolustusvalmius oli korkeaa luokkaa, kun kiekko menetettiin.

Sen sijaan kyse on koko jääkiekon evoluutiosta ja siitä, että olen huolissani lajin tulevaisuudesta. Itse kallistun hetki hetkeltä enemmän ainakin tuon puolustusalueen "3 sekunnin alueen" käyttöön ottamiseen. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi tähän liittyen - tai muihin uudistuksiin. Turha kuitenkaan tulla tivaamaan allekirjoittaneelta, että "miten tuo nyt käytännössä toimisi", sillä vastaan rehellisesti, että en tiedä.

Valitettavasti en ole miettinyt tarkemmin esityksiäsi, joten en pysty niitä kommentoimaan. Periaatteessa olen jatkuvan pelin kehityksen kannalla. Suuret palloilulajit kuten jalkapallo ja koripallo näyttävät suuntaa yhä tehokkaampaan pelaamiseen ja sieltä kannattaa hakea vaikutteita. Katsoin naisten salibandyn MM-kisojen loppuottelun Ruotsi-Suomi ja siinä pelissä Ruotsi piti palloa palauttamalla ja hidastamalla, kun taas Suomi pelasi nopeampaa pystysuunnan peliä. Ruotsi voitti 4. perättäisen maailmanmestaruuden.

 

[steepler]

JOS (iso JOS) Teukka on halukas vielä kerran tulemaan Leijoniin pelaamaan kultamitalista, niin JJ:n pitää säätää pelikirjaansa siten että Selänteen selkäytimessä olevasta pelitavasta saadaan paras mahdollinen hyöty.

Millaista pelikirjan viilausta tarkoitat? Sitäkö että Selänteelle sallittaisiin kaistaleikkailut, pelkkä pystysuunnan pelaaminen, pitkien syöttöjen kärkkyminen ja tätä kautta osallistumattomuus viivelähtöjen kautta tuleviin rintamahyökkäyksiin? Pitääkö koko joukkueen pelikirja muuttaa vai esimerkiksi vain Selänteen ketjun ja muut sitoutetaan tiukasti jaloslaiseen peliin? Mitä tapahtuu jos Selänne joudutaan siirtämään ketjusta toiseen, tai joku muu Selänteen ketjusta pitää siirtää, Selänneistetäänkö tämänkin ketjun peli tai pelaaja joka ketjuun siirtyy?

Mielestäni missään nimessä ei kannata lähteä mihinkään pelikirjan Selännäistämiseen, tällä linjalle jos Jalonen lähtee niin silloin voisi tulla mainostamasi auktoriteettiongelma akuutiksi.

Ehkä jotain pieniä vapauksia voisi antaa vaikka puolustuspelin suhteen, tämäkin kyllä suurella varauksella, tai ylivoimapeliä voisi muokata Selänteen mieleiseksi, mutta jos sitä 5vs5 peruspelikirjaa aletaan viilaamaan Selänteen mieleiseksi niin ollaan heikoilla jäillä.

 

[steepler]

Ei jääkiekon kohtalo pelien evoluutiossa voi olla siirtyminen kohti hidastempoisia, taktisesti superosaavia lajeja, vaan sen on säilytettävä tietynlainen siunattu hulluus, joka saa mukavasti katsojien ja peliin osallistuvien pelaajien ja valmentajien adrenaliinin esiin, kun ratkaistaan ottelun voittajaa.

Itse uskon että hyvinkin voi siirtyä kohti taktisempaa ja hitaampaa pelaamista. Ihan siitä syystä että jääkiekossakin on opiskelevia valmentajia ja näen että pelin evoluutio johtaa hitaampaa pelaamiseen koska se on järkevämpää. Ei oikein mikään palloilulaji ole sellainen jossa oikeasti paras tapa on puskea ja punnertaa koko ajan nopeasti ylös ja alas. Kyllä palloilulajeissa on myös tärkeää kontrolloida pelin tempoa ja sitä on vaikea tehdä ilman tarkkaa taktiikkaa ja hidastamista.

Jos ajatellaan vaikka Valioliigan jalkapalloa niin sekin on siirtynyt pallokontrollin ja hitaamman pelaamisen suuntaan vaikka perinteen ovat tietyllä tapaa erinlaisessa pelaamisessa. Varmasti tiedät että tällä kaudella nousijatkin pelaavat pääsääntöisesti pallokontrollipeliä, Swansea nyt erityisesti, mutta myös Norwich ja jopa QPR vanhan liiton valmentajan alaisuudessa pyrkii lyhytsyöttöihin ja ainakin kohtuulliseen pallokontrolliin.

Onko jääkiekko sitten sellainen pallopelien etäpesäke jossa oikeasti on järkevää tehdä pelaamisesta vain puskemista ja tahtojen taistelua? Toki jos välttämättä halutaan niin ehkä säännöillä on mahdollista pakottaa valmentajat tälläiseen pelaamiseen. Toki en ihan tähän hätään keksi millaisilla säännöillä näin pakotettaisiin, mutta tuskin se mahdotontakaan on.

 

[MustatKortit]

Ymmärrän mitä tarkoitat, että peli hidastuessaan kehittyy ja valioliigan häntäpään joukkueiden pelitavat ovat siitä hyvä esimerkki...

Aivan. Lisäksi on sinällään turha kenenkään hakea mallia tai esikuvia jalkapallosta ja sen kehityksestä. Lätkä on niin paljon pienempi peli, että sen on selvityäkseen pystyttävä ja pyrittävä erottautumaan kaikista muista omintakeisuudellaan.
Lätkä on parhaimmillaan fyysisempää, intensiivisempää ja tuhat kertaa nopeampaa kuin jalkapallo. Miksi ei mennä nämä vahvuudet edellä.

Luettuani Sihvosen eilisen Venäjä-pelin ylistyksen Urheilulehden netistä, alan kallistua yhä enemmän siihen suuntaan, että tässä(kin) "MeidänPelin", palautusten ja viivelähtöjen ylistyksessä on piilotettuna provo, jolla lehteä myydään.

Eihän kukaan "lätkäjätkä" hyvällä sydämelläkään voi ylistää eilistä lajin alemmuustilaa.

 

[Wäinö#16]

Jukka Jalonen itse sanoi, että Torinossa pelattiin pitkälle samoin kuin Vancouverissa.

Mitä tulee laiturin peliin ylipäänsä niin se on huomattavasti helpompi ohjeistaa kuin muut pelipaikat Jalosen pelitavassa. Sen lisäksi Selänne on muutenkin luontaisesti erinomainen tekemään pelivalintoja. Pointti on kuitenkin se, että jos maailmanluokan laituria ei saada pelaamaan pelitavan mukaisesti, on se ennen kaikkea auktoriteetti- ja johtajuuskysymys. Sentterien ja pakkien kohdalla tottuminen tiettyyn rytmittämiseen voi ollakin jo oikeastikin ongelma, josta on vaikea päästä eroon.

Suomen ongelmat on iät ja ajat ollut maalinteossa ja yksinkertaisesti ei ole varaa jättää käyttämättä siinä parhaita resursseja.

 

[aceman81]

Fakta 3 - Ässien peli on ehdottomasti "tylsempää" kuin aiemmin. Eihän se toki fania haittaa, kunhan voittoja tulee, tämän varmasti tiedät!

Eri vuosi, eri säännöt, eri kokemus, kenties taktisesti epäkypsempää jääkiekkoa Mutta: Ässät oli voittava joukkue 2005-2006, Ässät oli huippuviihdyttävä joukkue kyseisellä kaudella. Ehkä se oli pelityylin ja kiekkokiiman puolesta kausi, jota on lähes mahdotonta ylittää. Voi tietysti ajatella, että hyvin organisoidun ja menestyvän joukkueen on edullisempaa pelata kliinisempää jääkiekkoa. Jotenkin oon vaan aina ajatellut, että kiekkotapahtumaan kuuluu räiskyntä, rajojen rikkominen, tietty arvaamattomuus.

No, eihän tätä kautta voi Patalasien takaa katsottuna moittiakaan. Voittoja, tilastokärkiä, räiskyntää. Kevättä kohti, kolmannet puolivälierät tulossa 14 vuoden sisään.

 

[steepler]

Aivan. Lisäksi on sinällään turha kenenkään hakea mallia tai esikuvia jalkapallosta ja sen kehityksestä.

Ei minusta lainkaan, toki muistakin lajeista kannattaa ottaa oppia (Ismo Lehkonne yhdessä Urhotv:n lähetyksessä sanoi että hakee paljon vaikutteita koripallosta), mutta jalkapalossa ja jääkiekkossa on yksi hyvin saman kaltainen elementti, nimittäin se että pelivälineen pystyy riistämään suhteellisen helposti.

Monissa muissa lajeissa jos pelivälineen riistää ilman että vastusta pääsee yrittämään pistesuoritusta (tai jenkkifutiksessa kääntämään kenttäaseman merkittävästi) se on aina suhteellisen merkittävä tapahtuma. Jalkapallossa ja jääkiekossa pelivälineen menettäminen ei ole läheskään yhtä merkittävää noin keskimäärin. Molemmat lajit mielestäni ovat menossa enemmän siihen suuntaan että pelataan ikään kuin pitkiä hyökkäysvuoroja vuorotellen ja peliväline on vähemmän flipperissä.

Tämä pelivälinekysymys johtaa myös siihen että molemmissa lajeissa on erittäin merkittävää ajatella puolustamista jo hyökätessä ja päin vastoin. Hyvä kenttäasema pelivälineen menettäessä antaa hyvät edellytyksen riistää peliväline nopeasti ja saavuttaa ehkä niitä parhaita maalitekopaikkoja kun pelivälinen riistetään vastustajan alueella.

Guardiolalaisessa ja Jaloslaisessa ajattelussa on paljon samaa, esimerkiksi se että hyökätään lyhyillä syötöillä, pienin etäisyyksin ja että hyökkäyryhmitys tuottaa hyvän puolustusryhmityksen eikä olla levällään pitkin kenttä kuin Jokisen eväät.

Johanneksen viestiin sen verran että kyllä jääkiekossa tietty tahtojen taistelu varmasti aina pysyy koska fyysistä pelaamista sallitaan kuitenkin aika paljon verrattuna moneen muuhun lajii. Saa taklata kovaakin, vaikka nykykiekossa taklauksien itsearvoinen hakeminen onkin hyödytöntä ja jopa sitä omaa pelimuodostelmaa tuohoava. Tosin lisääntyvät päävammat voivat olla syy että jatkossa jääkiekosta aletaan taklauksia karsimaan. Myöskin kulmapelaamisessa syntyy väkisin kovaa vääntöä ja maalin edustallakin osittain, näitä fyysisiä kamppailuja tuskin säännöillä halutaan täysin karsia.

 

[Fordél]

Toisaalta Ville Peltonen haastoi tänään HN:ssa jotain siihen suuntaan, että hänen mielestään pitäisi myös pelata enemmän nopeasti ylös. Kun lähdetään paljon hitailla, on edessä aina organisoitu puolustus ja siihenkin hyökkäämistä voi sanoa puskemisesta.

Uskon siis, että peli tulee koko ajan vain rytmittymään tarkemmin eli kun on paikka nopeaan niin silloin käännetään oikeasti nopeasti, kenties vielä nykyistäkin nopeammin ja näitä paikkoja haetaan aktiivisesti. Kuitenkin pitäen huolen myös siitä, että ei koko aikaa pusketa vaan rymitetään peliä, mutta silti kokonaisuudessaan pelinopeus voi vielä kasvaa, kun kaikki voidaan tehdä entistä nopeammin reagoiden nopeammin eri tilanteisiin.

 

[siffa]

Ei jääkiekon kohtalo pelien evoluutiossa voi olla siirtyminen kohti hidastempoisia, taktisesti superosaavia lajeja, vaan sen on säilytettävä tietynlainen siunattu hulluus, joka saa mukavasti katsojien ja peliin osallistuvien pelaajien ja valmentajien adrenaliinin esiin, kun ratkaistaan ottelun voittajaa.

Englannissa oli näitä pelien intensiteetistä huolestuneita johanneksia varmaankin satoja tuhansia, kun muualta Euroopasta tulleet valmentajat ja pelaajat muuttivat jalkapallon siellä perinteisestä suoraviivaisesta ja nopeasti ylöspäin pelattavasta pelistä nykyisen muotoiseen lyhytsyöttöpeliin. Pitkät taistelupallot vastustajan maalille toivat taisteluilmeen ja keskikenttäpelaajat seurasivat katseelle yli liitäviä kaaripalloja. Seurasin myös Suomessa englantilaisia periksiantamattomia jalkapallotaistelijoita, jotka toivat väriä suomalaiseen jalkapalloon väsymättömällä pystysuunnan juoksentelullaan. Nyt tiedetään, että Englantiin tuontitavarana tarkoituksella hankittu pelitapa vetää katsomot täyteen. Parhaat englantilaiset seurat pyörittävät pallorulettiaan poikki kentän usein 20 syötön syöttöketjuilla palauttaen aina tarkoituksen mukaisesti pallon alas toppareille ja maalivahdeille.Nähtäväksi jää, mihin suuntaan suomalainen jääkiekko kehittyy. SM-liigaa johtavan KalPan pelitapaa nimitetään ylikiekottelevaksi pelitavaksi, mikä tulee saamaan taas kovan arvosteluryöpyn heti, kun KalPa kokee vääjäämättömästi myös tappioputken.

 

[steepler]

Jukka Jalonen itse sanoi, että Torinossa pelattiin pitkälle samoin kuin Vancouverissa.

Missä yhteydessä ja mahdollisesti millaiseen kysymykseen vastatessa. Ehkä on näin sanonut mutta mitä tarkalleen on tarkoittanut on asia erikseen.

Itse väitän edelleen että Suomi ei pelannut Torinossa yhtä paljon viivelähtöjä, hidastuksi ja palautuksia kuin Jalosen pelissä.

Pointti on kuitenkin se, että jos maailmanluokan laituria ei saada pelaamaan pelitavan mukaisesti, on se ennen kaikkea auktoriteetti- ja johtajuuskysymys.

En nyt oikein ymmärrä tätä auktoriteettijargonia. Onko siis niin että jos joku ei saa toista tekemään jotain niin ei voi olla muita syitä kuin auktoriteetin puute? Jos oletetaan että näin olisi, että Jalonen ei saa Selännettä pelaamaan oikein vaikka sitten auktoriteetin puutteen takia niin lasketko sen kaikissa tilanteissa Jalosen heikkoudeksi? Näin ainakin annat ymmärtää, että se olisi ikään kuin Jalosen syy? Eli valmentajan pitää välttämättä olla niin suuri auktoriteetti että saa kenet tahanse tekemään mitä tahansa(pelillisesti)?

Jos olisi niin että auktoriteettisyistä Selännettä ei saa pelaamaan niin silloinhan Selänne on pakko jättää pois. Jalonen tekisi itsemurhaa valitessaan Selänteen. Mitä mielestäsi pitäisi sitten tehdä? Pitäisikö Jalonen erottaa ja joku ääriauktoriteetti valita tilalle? Mikä olisi se kriteeri, pelikirja vai auktoriteetti suhteessa NHL pelaajiin?

 

[Wäinö#16]

Pointti on siinä, että Sihvonen haukkuu väärää puuta ottaessaan laiturin pelitavalliseksi esimerkiksi. Paljon oleellisempaa pelin rytmittämisessä on pakkien ja sentterien ratkaisut pelinrakentamisessa. Mutta saahan sillä toki otsikkoa revittyä etenkin kun ottaa vielä Selänteen esimerkiksi. Selänne ei kuitenkaan ole koko uransa aikana ollut mikään ovechkinmainen kuskaaja tai puskija, joten siinäkin mielessä huono esimerkki.

Mitä tulee auktoriteetti- tai johtajuusvajeeseen, niin mikäli valmentaja ei saa etenkään pelitavallisesti varsin yksinkertaista roolia pelaavaa laituria esimerkiksi pysymään kaistallaan jos se on tarkoituksenmukaista, niin mikä muu se voi olla kuin auktoriteettiongelma? Riittää kun puhuu asiasta pelaajan kanssa.

Tässä koko asiassa paistaa valitettavasti edelleen Sihvosen trauma Vancouverista ja Suomen sekavista peleistä ja se vielä korostuu, kun Sihvonen jälleen kerran pitää Vancouverin suoritusta Suomen kaikkien aikojen parhaana. Jos otetaan vielä katsantokannaksi vaikkapa nyt Selänteen ja Koivun koko urat, niin tuleeko mitään muita kisoja tai joukkueita edes mieleen, joissa olisi edes vihjailtu että jotain pelitavallista hankaluutta olisi ollut? Mitä itse olen seurannut, niin Vancouver on ollut tasan ainoa. Mitä tulee Torinoon, niin jossain haastattelussa Jalonen kommentoi toimittajan kysymystä Vancouverin ongelmista ja kysyi pelitavallisista eroista Torinoon, niin Jalonen sanoi, ettei eroa juuri ole.

Oma mielipiteeni pysyy edelleen samana, että Vancouverissa Jalosen valmennusryhmä vasta harjoitteli, eikä pystynyt samaan joukkuetta syystä tai toisesta optimaaliseen balanssiin. Ei välttämättä tai todennäköisestikään ole kyse johtujuusvajeesta, vaan ehkä vain siitä että, että kisat oli pienessä kaukalossa ja Jalonen ensimmäistä kertaa siellä päävalmentajana. Tulos uudella valmennusryhmällä ja isossa kaukalossa olikin sitten jo paras mahdollinen. Siltikään minusta Suomella ei ole varaa jättää yhtään parhaita resursseja käyttämättä ja riippuen vähän sentteritilanteesta Saku Koivukin tulee olla ehdottomasti potentiaalisten valittavien joukossa.

 

[Johannes]

Englannissa oli näitä pelien intensiteetistä huolestuneita johanneksia varmaankin satoja tuhansia, kun muualta Euroopasta tulleet valmentajat ja pelaajat muuttivat jalkapallon siellä perinteisestä suoraviivaisesta ja nopeasti ylöspäin pelattavasta pelistä nykyisen muotoiseen lyhytsyöttöpeliin. Pitkät taistelupallot vastustajan maalille toivat taisteluilmeen ja keskikenttäpelaajat seurasivat katseelle yli liitäviä kaaripalloja. Nyt tiedetään, että Englantiin tuontitavarana tarkoituksella hankittu pelitapa vetää katsomot täyteen. Parhaat englantilaiset seurat pyörittävät pallorulettiaan poikki kentän usein 20 syötön syöttöketjuilla palauttaen aina tarkoituksen mukaisesti pallon alas toppareille ja maalivahdeille.

Kaipaan synteesiä uuden ja vanhan kiekon välille, en paluuta menneeseen. Valioliigan porukoista Liverpool on hyvä esimerkii siitä, että ei pärjätä ihan huipulle saakka, kun yritetään pelata liian old-school kaaripalloilla ja vahvalla taisteluilmeellä ja taitoa on yhden Suarezin verrran lisukkeeksi. Mancinin City on sellainen tylsä "meidän peli"-joukkue, joka on lähellä viedä sarjamuodolla pelattavassa valioliigassa mestaruuden kaudella 11-12, kuten kaikki tietää. ManU yhdistää hienosti vanhaa brittiläistä taisteluilmettä ja taktista osaamista, mutta ei sekään ole mikään Barcelona taktisessa osaamisessa jalkapallon puolella. Onneksi lätkässä pelataan playoffit, jossa päästään vääntämään kunnolla joukkue joukkuetta vastaan ja tiputtamaan "KalPat" toden hetkellä. Kestääkö kantti syötellä loputtomasti, kun on tosipelit eli playoffit.

En siis todellakaan halua paluuta vanhoihin lätkän pelitapoihin, vaan kaipaan vielä parempaa jääkiekkoa silmieni eteen kuin "meidän peli". Joku sen vielä keksii, uskokaa pois, ihan lähivuosina. Ei jääkiekko pelinä ole vielä ottanut kuin lapsen ensi askeleita kohti palloilulajien eliittiä, taktisessa näkökulmassa. Kirjoitin jo keväällä 2011 ns. Barcelona-jääkiekosta, jossa kiekottelu yhdistyisi jotenkin voimakkaseen syöttöön linjan taakse tai maalille, jossa hyökkääjä pääsee kaksin maalivahtia vastaan. Se on pieni ajatusmalli, ohi nykyisten menestystä tuovien pelitapojen, mutta ajatukseni ei ole yltänyt vielä pidemmälle, joten ei siitä nyt tämän enempää.

 

[Viltsu]

Toisaalta Ville Peltonen haastoi tänään HN:ssa jotain siihen suuntaan, että hänen mielestään pitäisi myös pelata enemmän nopeasti ylös. Kun lähdetään paljon hitailla, on edessä aina organisoitu puolustus ja siihenkin hyökkäämistä voi sanoa puskemisesta.

Oli Peltoselta mielenkiintoinen kommentti. Samaa sanoi Dufva torstaina. Eli ainakin nykyistä Venäjää vastaan pitäisi pyrkiä enemmän nopeisiin lähtöihin, tuli se sitten riistojen tai muuta kautta.

Jukka Koivu totesi Urho-TV:n lähetyksessä taannoin, että tästä kiekkokontrollista/Meidän pelistä on tullut maailmanmestaruuden myötä jonkinlainen muoti-ilmiö. Koivun mukaan Meidän peli ei ole yksi ja ainoa tapa pelata eikä saa olla.

Ihan pohjaksi keskustelulle, kun täällä aika monet tuntuvat tietävän paljon, miten peli on muuttunut/muutumassa, menkääpä tuonne Youtubeen katselemaan, millaista lätkää pelattiin 1970-, 80- ja 90-luvulla. Youtubessa on lukuisia kokonaisia pelejä sen ajan turnauksista, Canada Cupeista, MM-kisoista ja olympiakisoista.

 

[MustatKortit]

Eli ainakin nykyistä Venäjää vastaan pitäisi pyrkiä enemmän nopeisiin lähtöihin, tuli se sitten riistojen tai muuta kautta...

Sama tähän ainakin täältä. Venäläiset veivät Suomea kuin pässiä narusta taktisessa mielessä. Suomi puski, puski ja puski organisoitunutta puolustusta vastaan... Tämä oli suorastaan naurettavaa. Haluaisin jonkun selittämään, mitä Suomi tuolla yritti/voitti.

... Koivu totesi Urho-TV:n lähetyksessä taannoin, että tästä kiekkokontrollista/Meidän pelistä on tullut maailmanmestaruuden myötä jonkinlainen muoti-ilmiö. Koivun mukaan Meidän peli ei ole yksi ja ainoa tapa pelata eikä saa olla...

Tämä on mustakin erikoista, miten moni ajattelee, että tämä on joku uusi ja ihmeellinen asia. Kyseessähän on vain yksi tapa pelata lätkää.

 

[Fordél]

Jukka Koivu totesi Urho-TV:n lähetyksessä taannoin, että tästä kiekkokontrollista/Meidän pelistä on tullut maailmanmestaruuden myötä jonkinlainen muoti-ilmiö. Koivun mukaan Meidän peli ei ole yksi ja ainoa tapa pelata eikä saa olla.

Jukka Koivu on kaikesta huolimatta (mm. turkulaisuus) fiksu mies. Näin sen pitää mielestäni olla eli annetaan kaikkien kukkien kukkia ja annetaan pelin vapaasti kehittyä ilman, että kahlitaan sitä yhteen dogmiin. Se ei välttämättä pitkällä tähtäimellä kehitä peliä yhtä paljon kuin monipuolisuus. Kyllä tähän pieneenkin maahan mahtuu paljon eri näkemyksiä siitä miten tätä kansallislajiamme (sori vaan pesäpallistit) pitää pelata.

 

[Johannes]

"Meidän peli" on ikiaikaista ruotsalaista lätkää, vähän sovellettuna. Ei Jukka Jalonen ole keksinyt mitään uutta pelitapaa, jota nämä siffa ja Sihvonen kutsuvat "meidän peliksi". Sanoisivat, että se on "vårt spel", niin oltaisiin lähempänä sitä mitä meidän peli pleitapana on. Meidän peli on variaatio, ei mitään uutta jääkiekon pelaamiseen. Kaikkiin pelitapoihin keksii vastustaja aina puolustustavan, kuten kaikki tietää. Näin käy ennemmin tai myöhemmin ja Venäjä näytti jo siitä mallia kuinka "meidän peli" kesytetään 15.12.2011 ottelussa.

Nyt pitää Jukka Jalosen ja kumppaneiden päästä eteenpäin ja analysoida tarkasti mistä löydetään vähän uusia kuvioita, muuten Suomi putoaa taas mitalijunasta jo kevään 2012 MM-kisoissa. Toistetaan vielä, että Suomi ei ole vielä koskaan voittanut kotikisoista mitalia, joten pronssimitalikin on päänavaus Jalosen Suomelle, jos sellainen keväällä voitetaan.

 

[Viltsu]

"Meidän peli" on ikiaikaista ruotsalaista lätkää, vähän sovellettuna. Ei Jukka Jalonen ole keksinyt mitään uutta pelitapaa, jota nämä siffa ja Sihvonen kutsuvat "meidän peliksi". Sanoisivat, että se on "vårt spel", niin oltaisiin lähempänä sitä mitä meidän peli pleitapana on. Meidän peli on variaatio, ei mitään uutta jääkiekon pelaamiseen.

Juuri näin. Ikiaikaista ruotsalaista lätkäähän tämä on, josta nykyinen Ruotsi tosin aika ajoin meinaa "lipsua". Mutta kaipa heillä tähän jokin syy on.

Ymmärrän hyvin näitä niin sanotun vanhan liiton miehiä, jotka sanovat, että nämä nykyiset valmentajat ovat omasta mielestään keksineet lajin ja pelin nimeltä jääkiekko uudelleen. Eivät kyllä ole.

Näihin keskusteluihin pitäisi ehdottomasti saada mukaan entisiä huippuvalmentajia, kuten Kalevi Numminen, Juuso Wahlsten, Rauno Korpi, Pentti Matikainen, vain muutamia mainitakseni. Kyllä näillä herroilla löytyy kokemusta ja kompetenssia sanoa, miten aiemmin valmennettiin peliä ja millaista peli oli. Esimerkiksi Kalevi Numminen on opiskellut jääkiekkoa erittäin syvällisesti 70-luvulla, kävipä silloisesta Neuvostoliitostakin hakemassa oppia. Ongelmaksi muodostuu mediassa työskentelevien kokemus. Tai sen puute. Ovat niin nuoria, etteivät ole nähneet 70-ja 80-luvun kiekkoa.