Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 840 046
  • 13 121

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Sihvonen paljasti Alpon käskytyshistorian, joka on ylivertainen suomalaisten jääkiekkovalmentajien tappeluiden käskytyksien määrässä. Tämän Ape tunnusti, joten minusta oli hyvä, että tämä puoli nyt jo vuosia jääkiekon tappeluita vastustaneesta humaanista jääkiekkovalmentajasta tuli myös keskustelussa esille. Siitä esim. sinulla ei ollut tietoa, joten hyvä sinun ja monien muiden on tietää tuo puoli Suhosen menneisyydestä.

Aika vähiin ne Apen käskytykset maajoukkueissa jäivät. SaiPan aikoina ehkä enemmän, mutta väitän Pentti Matikaisen olevan Suomen valmentajien ykkönen, mitä näihin käskytyksiin tulee.

Suhosen käskytyshistoria ei ole yllätys niille, jotka ovat samaa ikäluokkaa esimerkiksi itseni kanssa. Yksi näkyvimmistä Suhosen käskytyksistä tapahtui vuonna 1983, Izvestija-turnauksen Tsekkoslovakia-pelissä, jossa Suhonen käskytti Ariman tappelemaan ja näin Suomi sai jäälle haluamansa erikoistilanteen.

Sen sijaan, yllätys yllätys, siihen ainakin minun muistini se oikeastaan loppuukin. Muita tapauksia en Suhosen maajoukkueuralta muista. Arima ja Melametsä toki pitivät oma-aloitteisestikin huolen siitä, että jäällä sattui ja tapahtui.

Ollessaan nuorten maajoukkueen päävalmentaja, Suhonen peräänkuulutti kyllä Nummisen johtamalta A-maajoukkueelta kovempia otteita. Suhonenhan suosi joukkueissaan enemmän suoraviivaisuutta, oli siellä toki taitoakin, kuten 1960-luvun alun ikäluokassa oli. Mutta kovuuttakin. Summanen-Jalo-Skriko ketju piti tehoista huolta, samoin mm. "Rono" Järvelä. Mutta Blomqvist, Huikari, Arima, Melametsä, Lähteenmäki ja kumppanit pitivät huolta rymistelystä.

Ja valitsipa Suhonen jopa Arto "Sika" Jokisen A-maajoukkueeseen heti ensi töikseen. Jokinenhan pelasi jopa Izvestijassa vuonna 1982. Pikku hiljaa Ape kuitenkin alkoi muuttaa A-maajoukkuetta enemmän taitopelin suuntaan ja Apen viimeinen maajoukkue, vuoden 1985 MM-joukkue olikin jo puhtaasti taitopelijoukkue. Arima olisi kelvannut vielä Sarajevon joukkueeseen vuonna 1984, mutta loukkaantuminen esti kisamatkan. Mutta sen jälkeen Arimaa ei Ape enää mukaan huolinut.
 
Suosikkijoukkue
Broadstreet Bullies, Scott Stevens, Wendel Clark
Edelleen miten tulkitset että auktoriteetti ei riitä. Nykyisin esimerkiksi jääkiekkokin on jo sen verran tarkkaa pelikirjapelejä että on myös paljon kyse ajattelusta eikä välttämättä vain taidosta. Edelleen ketä tahansa paukapäitä joilla ei välttämättä ole edes kapasitettia oppia ja ymmärtää (varsinkaan nopeassa turnausmuodossa) pelikirjaa ei kannata väkisin ottaa mukaan vaikka ei olisikaan mitään auktoriteettiongelmaa.

Vaikka Jalonen nyt sattuikin voittamaan MM-kultaa näissä kevät höntsyissä, niin ei pidä sokaistua siitä liikaa. Toisin kuin Sihvonen/Seppänen väittävät, niin Suomella ei ole varaa jättää Selännettä pois kisajoukkueesta vaikka hän ei täysin olisikaan sisäistänyt Jalosen pelikirjaa. JOS (iso JOS) Teukka on halukas vielä kerran tulemaan Leijoniin pelaamaan kultamitalista, niin JJ:n pitää säätää pelikirjaansa siten että Selänteen selkäytimessä olevasta pelitavasta saadaan paras mahdollinen hyöty. Tosiasia näet on, että kaikista ilmaveiveistä sun muista huolimatta Teukka on jääkiekkomaajoukkueelle lähes yhtä tärkeä palanen kuin mitä Litti on ollut fudiksessa Huuhkajille. Sentteripelin suhteen esim. Olli Jokiselle ei taida isommin olla käyttöä enää leijonalaumassa. Mikko Koivu ja Micke Granlund ovat ajaneet jo piälliköstä ohi ja johonkin III ketjun sentterin rooliin tuskin piällikön ego taipuisi.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Fakta 3 - Ässien peli on ehdottomasti "tylsempää" kuin aiemmin. Eihän se toki fania haittaa, kunhan voittoja tulee, tämän varmasti tiedät!

Suurelle yleisöllehän joukkueet pyrkivät pelaamaan, jolloin voitot ovat ratkaisevassa asemassa. Yleisömäärät kertovat, onko Ässien pelaaminen tylsempää kuin ennen. Voitot kuuluvat olennaisimpana tekijänä yleisön ja sponsorien kiinostukseen pelejä kohtaan. Vaikka joukkue pelaisi miten nopeaa ja intensiivistä jääkiekkoa, mutta voittaisi vain harvoin, niin suuri yleisö kaikkoaisi katsomoista. Tällä hetkellä SM-liigan kärkijoukkueet KalPa, Pelicans ja Ässät pelaavat sinun mainitsemaasi "ehdottomasti tylsempää kiekkoa kuin aiemmin", mutta, koska se on voittavaa jääkiekkoa, niin ko. joukkueiden päävalmentajat tarjoavat sitä kannattajilleen. Johanneksen IFK kuuluu myös nykyään Meidän pelin joukkueeksi ja nousee vääjäämättä uhkaamaan kärkikolmikon asemaa, kunhan pelitapa iskostuu IFK-pelaajille automaatioksi.

Minä pidin Tamin nopeasta pystysuunnan 60 minuutin paineen jääkiekosta, jota Vaasan Sport pelasi menestyksekkäästi. Se ei ollut kuitenkaan mitään roiskivaa, pitkien syöttöjen jääkiekkoa, vaan peli pyrittiin rakentaa nopeilla, lyhyillä syötöillä sentterille, joka jakoi laitaan rintamana ja omilla kaistoillaan kiihdyttäen eteneville laitureille. Siinä oli selvä tiivis viisikon rakenne, jolloin puolustusvalmius oli korkeaa luokkaa, kun kiekko menetettiin.

Sen sijaan kyse on koko jääkiekon evoluutiosta ja siitä, että olen huolissani lajin tulevaisuudesta. Itse kallistun hetki hetkeltä enemmän ainakin tuon puolustusalueen "3 sekunnin alueen" käyttöön ottamiseen. Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi tähän liittyen - tai muihin uudistuksiin. Turha kuitenkaan tulla tivaamaan allekirjoittaneelta, että "miten tuo nyt käytännössä toimisi", sillä vastaan rehellisesti, että en tiedä.

Valitettavasti en ole miettinyt tarkemmin esityksiäsi, joten en pysty niitä kommentoimaan. Periaatteessa olen jatkuvan pelin kehityksen kannalla. Suuret palloilulajit kuten jalkapallo ja koripallo näyttävät suuntaa yhä tehokkaampaan pelaamiseen ja sieltä kannattaa hakea vaikutteita. Katsoin naisten salibandyn MM-kisojen loppuottelun Ruotsi-Suomi ja siinä pelissä Ruotsi piti palloa palauttamalla ja hidastamalla, kun taas Suomi pelasi nopeampaa pystysuunnan peliä. Ruotsi voitti 4. perättäisen maailmanmestaruuden.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
JOS (iso JOS) Teukka on halukas vielä kerran tulemaan Leijoniin pelaamaan kultamitalista, niin JJ:n pitää säätää pelikirjaansa siten että Selänteen selkäytimessä olevasta pelitavasta saadaan paras mahdollinen hyöty.

Millaista pelikirjan viilausta tarkoitat? Sitäkö että Selänteelle sallittaisiin kaistaleikkailut, pelkkä pystysuunnan pelaaminen, pitkien syöttöjen kärkkyminen ja tätä kautta osallistumattomuus viivelähtöjen kautta tuleviin rintamahyökkäyksiin? Pitääkö koko joukkueen pelikirja muuttaa vai esimerkiksi vain Selänteen ketjun ja muut sitoutetaan tiukasti jaloslaiseen peliin? Mitä tapahtuu jos Selänne joudutaan siirtämään ketjusta toiseen, tai joku muu Selänteen ketjusta pitää siirtää, Selänneistetäänkö tämänkin ketjun peli tai pelaaja joka ketjuun siirtyy?

Mielestäni missään nimessä ei kannata lähteä mihinkään pelikirjan Selännäistämiseen, tällä linjalle jos Jalonen lähtee niin silloin voisi tulla mainostamasi auktoriteettiongelma akuutiksi.

Ehkä jotain pieniä vapauksia voisi antaa vaikka puolustuspelin suhteen, tämäkin kyllä suurella varauksella, tai ylivoimapeliä voisi muokata Selänteen mieleiseksi, mutta jos sitä 5vs5 peruspelikirjaa aletaan viilaamaan Selänteen mieleiseksi niin ollaan heikoilla jäillä.
 
Viimeksi muokattu:

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Ei jääkiekon kohtalo pelien evoluutiossa voi olla siirtyminen kohti hidastempoisia, taktisesti superosaavia lajeja, vaan sen on säilytettävä tietynlainen siunattu hulluus, joka saa mukavasti katsojien ja peliin osallistuvien pelaajien ja valmentajien adrenaliinin esiin, kun ratkaistaan ottelun voittajaa.

Itse uskon että hyvinkin voi siirtyä kohti taktisempaa ja hitaampaa pelaamista. Ihan siitä syystä että jääkiekossakin on opiskelevia valmentajia ja näen että pelin evoluutio johtaa hitaampaa pelaamiseen koska se on järkevämpää. Ei oikein mikään palloilulaji ole sellainen jossa oikeasti paras tapa on puskea ja punnertaa koko ajan nopeasti ylös ja alas. Kyllä palloilulajeissa on myös tärkeää kontrolloida pelin tempoa ja sitä on vaikea tehdä ilman tarkkaa taktiikkaa ja hidastamista.

Jos ajatellaan vaikka Valioliigan jalkapalloa niin sekin on siirtynyt pallokontrollin ja hitaamman pelaamisen suuntaan vaikka perinteen ovat tietyllä tapaa erinlaisessa pelaamisessa. Varmasti tiedät että tällä kaudella nousijatkin pelaavat pääsääntöisesti pallokontrollipeliä, Swansea nyt erityisesti, mutta myös Norwich ja jopa QPR vanhan liiton valmentajan alaisuudessa pyrkii lyhytsyöttöihin ja ainakin kohtuulliseen pallokontrolliin.

Onko jääkiekko sitten sellainen pallopelien etäpesäke jossa oikeasti on järkevää tehdä pelaamisesta vain puskemista ja tahtojen taistelua? Toki jos välttämättä halutaan niin ehkä säännöillä on mahdollista pakottaa valmentajat tälläiseen pelaamiseen. Toki en ihan tähän hätään keksi millaisilla säännöillä näin pakotettaisiin, mutta tuskin se mahdotontakaan on.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ymmärrän mitä tarkoitat, että peli hidastuessaan kehittyy ja valioliigan häntäpään joukkueiden pelitavat ovat siitä hyvä esimerkki...

Aivan. Lisäksi on sinällään turha kenenkään hakea mallia tai esikuvia jalkapallosta ja sen kehityksestä. Lätkä on niin paljon pienempi peli, että sen on selvityäkseen pystyttävä ja pyrittävä erottautumaan kaikista muista omintakeisuudellaan.
Lätkä on parhaimmillaan fyysisempää, intensiivisempää ja tuhat kertaa nopeampaa kuin jalkapallo. Miksi ei mennä nämä vahvuudet edellä.

Luettuani Sihvosen eilisen Venäjä-pelin ylistyksen Urheilulehden netistä, alan kallistua yhä enemmän siihen suuntaan, että tässä(kin) "MeidänPelin", palautusten ja viivelähtöjen ylistyksessä on piilotettuna provo, jolla lehteä myydään.

Eihän kukaan "lätkäjätkä" hyvällä sydämelläkään voi ylistää eilistä lajin alemmuustilaa.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Jukka Jalonen itse sanoi, että Torinossa pelattiin pitkälle samoin kuin Vancouverissa.

Mitä tulee laiturin peliin ylipäänsä niin se on huomattavasti helpompi ohjeistaa kuin muut pelipaikat Jalosen pelitavassa. Sen lisäksi Selänne on muutenkin luontaisesti erinomainen tekemään pelivalintoja. Pointti on kuitenkin se, että jos maailmanluokan laituria ei saada pelaamaan pelitavan mukaisesti, on se ennen kaikkea auktoriteetti- ja johtajuuskysymys. Sentterien ja pakkien kohdalla tottuminen tiettyyn rytmittämiseen voi ollakin jo oikeastikin ongelma, josta on vaikea päästä eroon.

Suomen ongelmat on iät ja ajat ollut maalinteossa ja yksinkertaisesti ei ole varaa jättää käyttämättä siinä parhaita resursseja.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Fakta 3 - Ässien peli on ehdottomasti "tylsempää" kuin aiemmin. Eihän se toki fania haittaa, kunhan voittoja tulee, tämän varmasti tiedät!

Eri vuosi, eri säännöt, eri kokemus, kenties taktisesti epäkypsempää jääkiekkoa Mutta: Ässät oli voittava joukkue 2005-2006, Ässät oli huippuviihdyttävä joukkue kyseisellä kaudella. Ehkä se oli pelityylin ja kiekkokiiman puolesta kausi, jota on lähes mahdotonta ylittää. Voi tietysti ajatella, että hyvin organisoidun ja menestyvän joukkueen on edullisempaa pelata kliinisempää jääkiekkoa. Jotenkin oon vaan aina ajatellut, että kiekkotapahtumaan kuuluu räiskyntä, rajojen rikkominen, tietty arvaamattomuus.

No, eihän tätä kautta voi Patalasien takaa katsottuna moittiakaan. Voittoja, tilastokärkiä, räiskyntää. Kevättä kohti, kolmannet puolivälierät tulossa 14 vuoden sisään.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Aivan. Lisäksi on sinällään turha kenenkään hakea mallia tai esikuvia jalkapallosta ja sen kehityksestä.

Ei minusta lainkaan, toki muistakin lajeista kannattaa ottaa oppia (Ismo Lehkonne yhdessä Urhotv:n lähetyksessä sanoi että hakee paljon vaikutteita koripallosta), mutta jalkapalossa ja jääkiekkossa on yksi hyvin saman kaltainen elementti, nimittäin se että pelivälineen pystyy riistämään suhteellisen helposti.

Monissa muissa lajeissa jos pelivälineen riistää ilman että vastusta pääsee yrittämään pistesuoritusta (tai jenkkifutiksessa kääntämään kenttäaseman merkittävästi) se on aina suhteellisen merkittävä tapahtuma. Jalkapallossa ja jääkiekossa pelivälineen menettäminen ei ole läheskään yhtä merkittävää noin keskimäärin. Molemmat lajit mielestäni ovat menossa enemmän siihen suuntaan että pelataan ikään kuin pitkiä hyökkäysvuoroja vuorotellen ja peliväline on vähemmän flipperissä.

Tämä pelivälinekysymys johtaa myös siihen että molemmissa lajeissa on erittäin merkittävää ajatella puolustamista jo hyökätessä ja päin vastoin. Hyvä kenttäasema pelivälineen menettäessä antaa hyvät edellytyksen riistää peliväline nopeasti ja saavuttaa ehkä niitä parhaita maalitekopaikkoja kun pelivälinen riistetään vastustajan alueella.

Guardiolalaisessa ja Jaloslaisessa ajattelussa on paljon samaa, esimerkiksi se että hyökätään lyhyillä syötöillä, pienin etäisyyksin ja että hyökkäyryhmitys tuottaa hyvän puolustusryhmityksen eikä olla levällään pitkin kenttä kuin Jokisen eväät.

Johanneksen viestiin sen verran että kyllä jääkiekossa tietty tahtojen taistelu varmasti aina pysyy koska fyysistä pelaamista sallitaan kuitenkin aika paljon verrattuna moneen muuhun lajii. Saa taklata kovaakin, vaikka nykykiekossa taklauksien itsearvoinen hakeminen onkin hyödytöntä ja jopa sitä omaa pelimuodostelmaa tuohoava. Tosin lisääntyvät päävammat voivat olla syy että jatkossa jääkiekosta aletaan taklauksia karsimaan. Myöskin kulmapelaamisessa syntyy väkisin kovaa vääntöä ja maalin edustallakin osittain, näitä fyysisiä kamppailuja tuskin säännöillä halutaan täysin karsia.
 

Fordél

Jäsen
Toisaalta Ville Peltonen haastoi tänään HN:ssa jotain siihen suuntaan, että hänen mielestään pitäisi myös pelata enemmän nopeasti ylös. Kun lähdetään paljon hitailla, on edessä aina organisoitu puolustus ja siihenkin hyökkäämistä voi sanoa puskemisesta.

Uskon siis, että peli tulee koko ajan vain rytmittymään tarkemmin eli kun on paikka nopeaan niin silloin käännetään oikeasti nopeasti, kenties vielä nykyistäkin nopeammin ja näitä paikkoja haetaan aktiivisesti. Kuitenkin pitäen huolen myös siitä, että ei koko aikaa pusketa vaan rymitetään peliä, mutta silti kokonaisuudessaan pelinopeus voi vielä kasvaa, kun kaikki voidaan tehdä entistä nopeammin reagoiden nopeammin eri tilanteisiin.
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Ei jääkiekon kohtalo pelien evoluutiossa voi olla siirtyminen kohti hidastempoisia, taktisesti superosaavia lajeja, vaan sen on säilytettävä tietynlainen siunattu hulluus, joka saa mukavasti katsojien ja peliin osallistuvien pelaajien ja valmentajien adrenaliinin esiin, kun ratkaistaan ottelun voittajaa.

Englannissa oli näitä pelien intensiteetistä huolestuneita johanneksia varmaankin satoja tuhansia, kun muualta Euroopasta tulleet valmentajat ja pelaajat muuttivat jalkapallon siellä perinteisestä suoraviivaisesta ja nopeasti ylöspäin pelattavasta pelistä nykyisen muotoiseen lyhytsyöttöpeliin. Pitkät taistelupallot vastustajan maalille toivat taisteluilmeen ja keskikenttäpelaajat seurasivat katseelle yli liitäviä kaaripalloja. Seurasin myös Suomessa englantilaisia periksiantamattomia jalkapallotaistelijoita, jotka toivat väriä suomalaiseen jalkapalloon väsymättömällä pystysuunnan juoksentelullaan. Nyt tiedetään, että Englantiin tuontitavarana tarkoituksella hankittu pelitapa vetää katsomot täyteen. Parhaat englantilaiset seurat pyörittävät pallorulettiaan poikki kentän usein 20 syötön syöttöketjuilla palauttaen aina tarkoituksen mukaisesti pallon alas toppareille ja maalivahdeille.Nähtäväksi jää, mihin suuntaan suomalainen jääkiekko kehittyy. SM-liigaa johtavan KalPan pelitapaa nimitetään ylikiekottelevaksi pelitavaksi, mikä tulee saamaan taas kovan arvosteluryöpyn heti, kun KalPa kokee vääjäämättömästi myös tappioputken.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Jukka Jalonen itse sanoi, että Torinossa pelattiin pitkälle samoin kuin Vancouverissa.

Missä yhteydessä ja mahdollisesti millaiseen kysymykseen vastatessa. Ehkä on näin sanonut mutta mitä tarkalleen on tarkoittanut on asia erikseen.

Itse väitän edelleen että Suomi ei pelannut Torinossa yhtä paljon viivelähtöjä, hidastuksi ja palautuksia kuin Jalosen pelissä.

Pointti on kuitenkin se, että jos maailmanluokan laituria ei saada pelaamaan pelitavan mukaisesti, on se ennen kaikkea auktoriteetti- ja johtajuuskysymys.

En nyt oikein ymmärrä tätä auktoriteettijargonia. Onko siis niin että jos joku ei saa toista tekemään jotain niin ei voi olla muita syitä kuin auktoriteetin puute? Jos oletetaan että näin olisi, että Jalonen ei saa Selännettä pelaamaan oikein vaikka sitten auktoriteetin puutteen takia niin lasketko sen kaikissa tilanteissa Jalosen heikkoudeksi? Näin ainakin annat ymmärtää, että se olisi ikään kuin Jalosen syy? Eli valmentajan pitää välttämättä olla niin suuri auktoriteetti että saa kenet tahanse tekemään mitä tahansa(pelillisesti)?

Jos olisi niin että auktoriteettisyistä Selännettä ei saa pelaamaan niin silloinhan Selänne on pakko jättää pois. Jalonen tekisi itsemurhaa valitessaan Selänteen. Mitä mielestäsi pitäisi sitten tehdä? Pitäisikö Jalonen erottaa ja joku ääriauktoriteetti valita tilalle? Mikä olisi se kriteeri, pelikirja vai auktoriteetti suhteessa NHL pelaajiin?
 
Viimeksi muokattu:

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Pointti on siinä, että Sihvonen haukkuu väärää puuta ottaessaan laiturin pelitavalliseksi esimerkiksi. Paljon oleellisempaa pelin rytmittämisessä on pakkien ja sentterien ratkaisut pelinrakentamisessa. Mutta saahan sillä toki otsikkoa revittyä etenkin kun ottaa vielä Selänteen esimerkiksi. Selänne ei kuitenkaan ole koko uransa aikana ollut mikään ovechkinmainen kuskaaja tai puskija, joten siinäkin mielessä huono esimerkki.

Mitä tulee auktoriteetti- tai johtajuusvajeeseen, niin mikäli valmentaja ei saa etenkään pelitavallisesti varsin yksinkertaista roolia pelaavaa laituria esimerkiksi pysymään kaistallaan jos se on tarkoituksenmukaista, niin mikä muu se voi olla kuin auktoriteettiongelma? Riittää kun puhuu asiasta pelaajan kanssa.

Tässä koko asiassa paistaa valitettavasti edelleen Sihvosen trauma Vancouverista ja Suomen sekavista peleistä ja se vielä korostuu, kun Sihvonen jälleen kerran pitää Vancouverin suoritusta Suomen kaikkien aikojen parhaana. Jos otetaan vielä katsantokannaksi vaikkapa nyt Selänteen ja Koivun koko urat, niin tuleeko mitään muita kisoja tai joukkueita edes mieleen, joissa olisi edes vihjailtu että jotain pelitavallista hankaluutta olisi ollut? Mitä itse olen seurannut, niin Vancouver on ollut tasan ainoa. Mitä tulee Torinoon, niin jossain haastattelussa Jalonen kommentoi toimittajan kysymystä Vancouverin ongelmista ja kysyi pelitavallisista eroista Torinoon, niin Jalonen sanoi, ettei eroa juuri ole.

Oma mielipiteeni pysyy edelleen samana, että Vancouverissa Jalosen valmennusryhmä vasta harjoitteli, eikä pystynyt samaan joukkuetta syystä tai toisesta optimaaliseen balanssiin. Ei välttämättä tai todennäköisestikään ole kyse johtujuusvajeesta, vaan ehkä vain siitä että, että kisat oli pienessä kaukalossa ja Jalonen ensimmäistä kertaa siellä päävalmentajana. Tulos uudella valmennusryhmällä ja isossa kaukalossa olikin sitten jo paras mahdollinen. Siltikään minusta Suomella ei ole varaa jättää yhtään parhaita resursseja käyttämättä ja riippuen vähän sentteritilanteesta Saku Koivukin tulee olla ehdottomasti potentiaalisten valittavien joukossa.
 
Viimeksi muokattu:

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Englannissa oli näitä pelien intensiteetistä huolestuneita johanneksia varmaankin satoja tuhansia, kun muualta Euroopasta tulleet valmentajat ja pelaajat muuttivat jalkapallon siellä perinteisestä suoraviivaisesta ja nopeasti ylöspäin pelattavasta pelistä nykyisen muotoiseen lyhytsyöttöpeliin. Pitkät taistelupallot vastustajan maalille toivat taisteluilmeen ja keskikenttäpelaajat seurasivat katseelle yli liitäviä kaaripalloja. Nyt tiedetään, että Englantiin tuontitavarana tarkoituksella hankittu pelitapa vetää katsomot täyteen. Parhaat englantilaiset seurat pyörittävät pallorulettiaan poikki kentän usein 20 syötön syöttöketjuilla palauttaen aina tarkoituksen mukaisesti pallon alas toppareille ja maalivahdeille.

Kaipaan synteesiä uuden ja vanhan kiekon välille, en paluuta menneeseen. Valioliigan porukoista Liverpool on hyvä esimerkii siitä, että ei pärjätä ihan huipulle saakka, kun yritetään pelata liian old-school kaaripalloilla ja vahvalla taisteluilmeellä ja taitoa on yhden Suarezin verrran lisukkeeksi. Mancinin City on sellainen tylsä "meidän peli"-joukkue, joka on lähellä viedä sarjamuodolla pelattavassa valioliigassa mestaruuden kaudella 11-12, kuten kaikki tietää. ManU yhdistää hienosti vanhaa brittiläistä taisteluilmettä ja taktista osaamista, mutta ei sekään ole mikään Barcelona taktisessa osaamisessa jalkapallon puolella. Onneksi lätkässä pelataan playoffit, jossa päästään vääntämään kunnolla joukkue joukkuetta vastaan ja tiputtamaan "KalPat" toden hetkellä. Kestääkö kantti syötellä loputtomasti, kun on tosipelit eli playoffit.

En siis todellakaan halua paluuta vanhoihin lätkän pelitapoihin, vaan kaipaan vielä parempaa jääkiekkoa silmieni eteen kuin "meidän peli". Joku sen vielä keksii, uskokaa pois, ihan lähivuosina. Ei jääkiekko pelinä ole vielä ottanut kuin lapsen ensi askeleita kohti palloilulajien eliittiä, taktisessa näkökulmassa. Kirjoitin jo keväällä 2011 ns. Barcelona-jääkiekosta, jossa kiekottelu yhdistyisi jotenkin voimakkaseen syöttöön linjan taakse tai maalille, jossa hyökkääjä pääsee kaksin maalivahtia vastaan. Se on pieni ajatusmalli, ohi nykyisten menestystä tuovien pelitapojen, mutta ajatukseni ei ole yltänyt vielä pidemmälle, joten ei siitä nyt tämän enempää.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Toisaalta Ville Peltonen haastoi tänään HN:ssa jotain siihen suuntaan, että hänen mielestään pitäisi myös pelata enemmän nopeasti ylös. Kun lähdetään paljon hitailla, on edessä aina organisoitu puolustus ja siihenkin hyökkäämistä voi sanoa puskemisesta.

Oli Peltoselta mielenkiintoinen kommentti. Samaa sanoi Dufva torstaina. Eli ainakin nykyistä Venäjää vastaan pitäisi pyrkiä enemmän nopeisiin lähtöihin, tuli se sitten riistojen tai muuta kautta.

Jukka Koivu totesi Urho-TV:n lähetyksessä taannoin, että tästä kiekkokontrollista/Meidän pelistä on tullut maailmanmestaruuden myötä jonkinlainen muoti-ilmiö. Koivun mukaan Meidän peli ei ole yksi ja ainoa tapa pelata eikä saa olla.

Ihan pohjaksi keskustelulle, kun täällä aika monet tuntuvat tietävän paljon, miten peli on muuttunut/muutumassa, menkääpä tuonne Youtubeen katselemaan, millaista lätkää pelattiin 1970-, 80- ja 90-luvulla. Youtubessa on lukuisia kokonaisia pelejä sen ajan turnauksista, Canada Cupeista, MM-kisoista ja olympiakisoista.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Eli ainakin nykyistä Venäjää vastaan pitäisi pyrkiä enemmän nopeisiin lähtöihin, tuli se sitten riistojen tai muuta kautta...

Sama tähän ainakin täältä. Venäläiset veivät Suomea kuin pässiä narusta taktisessa mielessä. Suomi puski, puski ja puski organisoitunutta puolustusta vastaan... Tämä oli suorastaan naurettavaa. Haluaisin jonkun selittämään, mitä Suomi tuolla yritti/voitti.

... Koivu totesi Urho-TV:n lähetyksessä taannoin, että tästä kiekkokontrollista/Meidän pelistä on tullut maailmanmestaruuden myötä jonkinlainen muoti-ilmiö. Koivun mukaan Meidän peli ei ole yksi ja ainoa tapa pelata eikä saa olla...

Tämä on mustakin erikoista, miten moni ajattelee, että tämä on joku uusi ja ihmeellinen asia. Kyseessähän on vain yksi tapa pelata lätkää.
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
Jukka Koivu totesi Urho-TV:n lähetyksessä taannoin, että tästä kiekkokontrollista/Meidän pelistä on tullut maailmanmestaruuden myötä jonkinlainen muoti-ilmiö. Koivun mukaan Meidän peli ei ole yksi ja ainoa tapa pelata eikä saa olla.

Jukka Koivu on kaikesta huolimatta (mm. turkulaisuus) fiksu mies. Näin sen pitää mielestäni olla eli annetaan kaikkien kukkien kukkia ja annetaan pelin vapaasti kehittyä ilman, että kahlitaan sitä yhteen dogmiin. Se ei välttämättä pitkällä tähtäimellä kehitä peliä yhtä paljon kuin monipuolisuus. Kyllä tähän pieneenkin maahan mahtuu paljon eri näkemyksiä siitä miten tätä kansallislajiamme (sori vaan pesäpallistit) pitää pelata.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
"Meidän peli" on ikiaikaista ruotsalaista lätkää, vähän sovellettuna. Ei Jukka Jalonen ole keksinyt mitään uutta pelitapaa, jota nämä siffa ja Sihvonen kutsuvat "meidän peliksi". Sanoisivat, että se on "vårt spel", niin oltaisiin lähempänä sitä mitä meidän peli pleitapana on. Meidän peli on variaatio, ei mitään uutta jääkiekon pelaamiseen. Kaikkiin pelitapoihin keksii vastustaja aina puolustustavan, kuten kaikki tietää. Näin käy ennemmin tai myöhemmin ja Venäjä näytti jo siitä mallia kuinka "meidän peli" kesytetään 15.12.2011 ottelussa.

Nyt pitää Jukka Jalosen ja kumppaneiden päästä eteenpäin ja analysoida tarkasti mistä löydetään vähän uusia kuvioita, muuten Suomi putoaa taas mitalijunasta jo kevään 2012 MM-kisoissa. Toistetaan vielä, että Suomi ei ole vielä koskaan voittanut kotikisoista mitalia, joten pronssimitalikin on päänavaus Jalosen Suomelle, jos sellainen keväällä voitetaan.
 

Viltsu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
"Meidän peli" on ikiaikaista ruotsalaista lätkää, vähän sovellettuna. Ei Jukka Jalonen ole keksinyt mitään uutta pelitapaa, jota nämä siffa ja Sihvonen kutsuvat "meidän peliksi". Sanoisivat, että se on "vårt spel", niin oltaisiin lähempänä sitä mitä meidän peli pleitapana on. Meidän peli on variaatio, ei mitään uutta jääkiekon pelaamiseen.

Juuri näin. Ikiaikaista ruotsalaista lätkäähän tämä on, josta nykyinen Ruotsi tosin aika ajoin meinaa "lipsua". Mutta kaipa heillä tähän jokin syy on.

Ymmärrän hyvin näitä niin sanotun vanhan liiton miehiä, jotka sanovat, että nämä nykyiset valmentajat ovat omasta mielestään keksineet lajin ja pelin nimeltä jääkiekko uudelleen. Eivät kyllä ole.

Näihin keskusteluihin pitäisi ehdottomasti saada mukaan entisiä huippuvalmentajia, kuten Kalevi Numminen, Juuso Wahlsten, Rauno Korpi, Pentti Matikainen, vain muutamia mainitakseni. Kyllä näillä herroilla löytyy kokemusta ja kompetenssia sanoa, miten aiemmin valmennettiin peliä ja millaista peli oli. Esimerkiksi Kalevi Numminen on opiskellut jääkiekkoa erittäin syvällisesti 70-luvulla, kävipä silloisesta Neuvostoliitostakin hakemassa oppia. Ongelmaksi muodostuu mediassa työskentelevien kokemus. Tai sen puute. Ovat niin nuoria, etteivät ole nähneet 70-ja 80-luvun kiekkoa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Juuri näin. Ikiaikaista ruotsalaista lätkäähän tämä on, josta nykyinen Ruotsi tosin aika ajoin meinaa "lipsua". Mutta kaipa heillä tähän jokin syy on...

Ettei vaan kävisi niin, että Ruotsi on jo kehittelemässä jotain uutta. Mitään ihan uutta nyt tuskin kukaan kehittää, mutta jotain modernia vastinetta Vårt spelille ? Peli vain vielä ei näytä kovinkaan erikoiselta, kun oppimisprosessi on kesken.

Pelko on asian tiimoilta jo persuuksissa. Ei nimittäin varmasti olisi ensimmäinen kerta,kun ruotsalaiset kyykyttäisivät taktisesti Suomea.

Jos katsoo 2-5 vuotta eteenpäin, niin musta tulee olemaan tosi mielenkiintoista nähdä, mitä Petteri tekee sitten, kun aika alkaa ajaa ohi Vårt Spelistä.. Mitä tapahtuu? Vetääkö Petteri känkkäränkkää? Vai osaako myös johtava uusia pelikirjansa?
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Ruotsi haki ja hakee edelleen Kanadasta Pär Mårtsin johdolla lisämausteita "vårt spel"-pelitapaansa, erityisesti maalinedustojen peliin ja muutenkin voitontahtoon, loppumattomaan. Mårts koulutti ensin pelitavan U20-maajoukkueelle, joka on perinteinen ruotsalainen "vårt spel" kanadalaisine lisämausteineen ja oli jo kauden 10-11 päävalmentaja aikuisten maajoukkueessa ja homma kypsyi jo hopeamitaleihin MM-kiosissa, aika lailla etuajassa, sanoisin. Mårtsin Ruotsi on jo tavallaan askeleen edellä Jalosen "meidän peliä" taktisesti, mutta ei vielä tulosten osalta. Ei Leijonat voi jäädä MM-kultamitalijoukkeena patsastelemaan "meidän peliin", koska se on jo nähty ja vastakeinot puolustuspeliin keksitty tai ainakin hyvin lähellä, että homma on jo luettu ja vastakeinot vastustajien osaamis-sapluunassa mukana. Pitää keksiä taas jotain uutta Suomen meidän peliin, toistetaan tämä vielä kerran, muuten palataan sijojen 5-8 menestykseen isoissa kisoissa.
 
Viimeksi muokattu:

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Uskon siis, että peli tulee koko ajan vain rytmittymään tarkemmin eli kun on paikka nopeaan niin silloin käännetään oikeasti nopeasti, kenties vielä nykyistäkin nopeammin ja näitä paikkoja haetaan aktiivisesti. Kuitenkin pitäen huolen myös siitä, että ei koko aikaa pusketa vaan rymitetään peliä, mutta silti kokonaisuudessaan pelinopeus voi vielä kasvaa, kun kaikki voidaan tehdä entistä nopeammin reagoiden nopeammin eri tilanteisiin.

Pelin evoluutiosta

Fordel on hyvin jujulla minun mielestäni. Olen itse aivan sataprosenttisen varma, että tulevaisuudessa (ja ihan lähitulevaisuudessa) jääkiekko kehittyy siihen, ettei ole pelkkiä kiekkokontrollijoukkueita tai pystysuunnan joukkueita, vaan kaikki pelaavat kaikkea, painotukset vain vaihtelevat. Eli juuri kuten Fordel kirjoitti, peli rytmittyy tarkemmin ts. tilanteet tunnistetaan paremmin ja joukkueilta löytyy enemmän keinoja pelikirjoistaan.

Lätkässä tuntuu ainakin Suomessa olevan edelleen vahva oppositio tuota kiekottelua ja meidän peliä vastaan. Ollaan siis tiukasti sitä mieltä, että jääkiekkoa pelataan vain yhdellä tietyllä tavalla, viimeksi muistan Seppo Hiitelän kannanoton Aamulehdessä.

Keskustelua myös leimaa ajoittain se, että osa luulee pelin jotenkin "pysähtyvän". Kyllä se kiekkokontrollikin kehittyy koko ajan, kuten tekee myös pystysuunnan jääkiekko ja nämä pitää erotella vielä siten, että puolustaminen kehittyy väkisinkin aina, kun hyökkäyspelaaminen kehittyy. Se on palloilupelien luonnollinen evoluutio, eikä siinä päde millään muotoa sellainen keskustelu, että 80-luvulla pelattiin näin ja 70-luvulla noin. Päinvastoin pitää osata nähdä, että nimenomaan jostain syystä se peli on niistä ajoista muuttunut ja jos osaa analysoida sen muutoksen niin on hajulla asiasta nimeltä pelin evoluutio.

Eilisessä Hockey Nightissä Risto Dufva tai Tami otti esiin nimenomaan sen asian, että Suomi hallitsevana maailmanmestarina joutuu sen eteen, että vastustajat keksivät uusia lääkkeitä sen peliä vastaan. Jos nyt Venäjä onkin yhtäkkiä erittäin passiivinen niin se tarkoittaa sitä, että Suomen on entistä paremmin opittava oma pelitapa ja pelin rytmittäminen. Huomasiko joku muuten, että Mikael Granlund puhui jo pelin rytmittämisestä Nuorten MM-kisojen yhteydessä! Enää ei lähdetäkään vain taistelemaan ja tekemään lujasti duunia vaan rytmittämään peliä ja pitämään kiekkoa, HIENOA.

Meidän peli

Mitä sitten tulee Meidän peliin ja siitä käytävään keskusteluun, niin ensinnäkin olisi nyt tajuttava mikä se Meidän peli on. Se ei ole mikään maailman ainoa pelitapa, se ei ole ylivertainen pelitapa eikä sitä pidä sellaisena arvostellakaan. Se on ennen kaikkea SUOMALAINEN pelitapa, meidän pelillinen kulttuurimme, jotain mitä Leijonat pelaavat. Se on sitä kun ruotsalaisilla on se oma pelinsä, kanukeilla on oma pelinsä ja tshekeillä ja venakoilla on oma pelinsä. Se on pelillinen identiteetti, joku josta tietyn maan tunnistaa aina ja lopulta joskus myös sen maalaisen pelaajan tunnistaa tämän pelityylistä heti. Suomalainen tunnistaa sekunnissa kentältä tshekin, kanadalaisen tai venäläisen pelaajan pelkästä pelityylistä.

Suomella on toki ollut oma identiteettinsä aiemminkin. Se oli yhteistyön jääkiekkoa jossa vastahyökättiin ja puolustettiin viimeiseen mieheen asti. Oli loistavia maalivahteja, erinomaisia puolustavia senttereitä ja pakkeja. Sillä saatiinkin menestystä ja finaalipaikkoja, ainoa mitä sillä ei ikinä tullut oli kultamitali. Oman arvioni mukaan siitä identiteetistä puuttui se yksi asia millä mestaruudet voitetaan, eli PELIROHKEUS. Rohkeus pitää kiekkoa tiukoissa paikoissa ja ratkaisuhetkillä, rohkeus tehdä kovissakin peleissä yllättäviä ratkaisuja, ts. luottaa omaan henkilökohtaiseen taitoon. Suomi ei halunnut pitää kiekkoa vaan se halusi puolustaa ja rikkoa, riistää ja voittaa alueita. Se ja monet kitkerät tappiot toivat vuosien saatossa sellaisen hiljaisen pelon aina ratkaisuhetkillä jolloin olisi pitänyt olla voittaja.

Jukka Jalosen ja Meidän pelin yhdistelmä oli voittava viime keväänä. Vaikka voidaan aina sanoa, että kisoissa pelasi niitä ja näitä pelaajia, niin se tärkein asia kuitenkin oli juuri tuon rohkeuden ja "positiivisen" pelaamisen suoranainen räjähtäminen kukkaan. Mikael Granlundin ilmaveivi Venäjää vastaan oli enemmän kuin pelkkä ilmaveivi, se antoi kasvot "uudelle" Suomelle ja Meidän pelille. Noin tekevät voittajat, vielä kymmenen vuotta sitten olisi ollut aivan ennenkuulumatonta, että joku Timo Pärssinen olisi alkanut tekemään ilmaveiviä maalin takana.

Meidän peli yhdistää kiekkokontrollia ja pystysuunnan jääkiekkoa, se yhdistää ohjauspelaamista ja prässipelaamista kentän joka osa-alueella. Ensimmäinen asia on pelata nopeasti pystyyn (= pystysuunnan jääkiekko), sitä yritetään aina ensimmäisenä, MUTTA erona perinteiseen pystysuunnan peliin Jalosen Leijonat rytmittää peliä. Mikäli nopean paikkaa ei ole niin kiekko pelataan alas ja hidastetaan, vaihdetaan rytmiä, otetaan viisikko kasaan ja pelataankin organisoitua puolustusta vastaan. No joku taas kysyy, että mitä järkeä tässä taas on? Se järki tulee siinä mitä Petteri Sihvonen on hienosti kuvannut eli pitää nähdä enemmänkin tapahtumaketjut kuin vain yksi tai kaksi hyökkäystä. Eli se kuuluisa hyökkäys-puolustus-hyökkäys-mantra.

Jos palaan tuohon tilanteeseen, että nähdään nopea mahdottomaksi ja palautetaan ja lähdetään hitaalla, niin se tuottaa tietynlaisen hyökkäyksen ja sen myötä myös tietynlaisen puolustusvalmiuden. Eli vaikka Leijonat "häviäsi" sen hyökkäyksen ja joutuisi heittämään kiekon päätyyn se olisi jo ryhmittynyt puolustusasemiin ja sen myötä olisi valmiina ottamaan hyökkäyksen vastaan. No, jälleen tultaisiin todennäköisesti siihen, että vastustaja joutuisi heittämään päätyyn, jolloin Suomella on taas valmiiksi organisoitu viisikko joka pystyykin nyt kääntämään pelin nopeasti ylös. Variaatioita on tietenkin miljoonia, mutta perusidea on siinä, että aikaisemmat hyökkäykset pohjustavat lopulta sitä yhtä mistä tulee maalipaikka ja maali.

Meidän peli varmasti näyttää tylsältä ja on ihan totta, että se vie osan intensiteetistä pois siinä mielessä, että kulmapainit vähenevät, kun kiekkoa pelataankin takaisin alas. Toisaalta se taas luo suoriin hyökkäyksiin jopa lisää intensiteettiä, koska pelaajat tulevat nyt kovaa ja kolmelta tai jopa neljältä kaistalta hyökkäyksiin -> laukaus -> kulmapeli jne...

Tylsyys näyttäytyy samalla tavoin kuin vaikka jalkapallossa monien ikuinen inhokki Italia, joka on ollut taktisen futiksen mestari lähes koko futiksen evoluution ajan. Italian peli perustuu ennen kaikkea tehokkuuteen kentän jokaisella osa-alueella. Toinen esimerkki on taas nykyinen Espanja tai FC Barcelona, joka tosiaan ammentaa samasta lähteestä kuin Meidän peli. Peli on vahvasti organisoitua mutta se organisointi mahdollistaa "luovuuden" eli pelaajat pääsevät käyttämään teknisiä taitojaan edullisissa paikoissa ja organisoinnin ansiosta pelinopeus on parhaimmillaan huippukorkea.

Näen, että kiekkokontrollin osalta (ja täten siis Meidän pelin osalta) mennään jatkossa juuri siihen suuntaan, että vastuu tavallaan palautuukin taas pelaajille. On siis olemassa vahvasti organisoitu viisikko, ja mahdollisesti jopa luistelusuunnat, mutta lopulta kaikki kulminoituu pelaajien kykyyn voittaa yksi-ykköset kiekon kanssa, hieman samaan tapaan miten Lionel Messi tai Xavi voittavat jokaisen kaksinkamppailunsa pallon kanssa, JOKAISEN!

Suomen tehtävä nyt hallitsevana maailmanmestarina ja siten "soihdunkantajana" on keksiä ne lääkkeet miten oman pelitavan puitteissa murretaan passiivinen 1-4-karvaus. Jos Suomi ei sitä keksi niin se kaatuu siihen, jos keksii, niin tulevaisuudessa se kaatuu jälleen siihen, sillä evoluutio takaa sen, että aina takaa tulee joku, joka osaa sen jälleen paremmin. Tässä tapauksessa vaikkapa juuri niin, että tulee joukkue jolla on kauttaaltaan loistavat yksilöt jotka pystyvät yksilötaidolla voittamaan sen tilan itselleen tilanteissa joissa "normaalisti" kiekko menetetään tai siitä luovutaan.

Jalkapallossa käytetään termiä flow joka tarkoittaa pelin virtaamista ikäänkuin jatkuvasti. Barcelonalla on dynaamista flow'ta jossa yksi tekijä vaikuttaa samaan aikaan kahteen tai kolmeen muuhun ja peli "elää" koko ajan. Vastakohta on start-stop-pelaaminen, staattinen pelaaminen jossa tapahtumaketjun seuraava asia alkaa vasta ensimmäisen päätyttyä. Yksinkertastettuna niin, että kun tulee syöttö niin se otetaan vastaan ja vasta sitten palloton pelaaja liikkuu hakemaan syöttöä jne.

Jääkiekossa voi hyvinkin olla edessä se, että tuollaista flowta alkaa esiintyä enemmänkin jonkun teknis-taktisesti loistavan joukkueen toimesta. Se vaatii koutsin joka on tieteellinen ja samalla romanttinen, sekä pelaajat jotka elävät ja hengittävät jääkiekkoa koko sielullaan.

Meidän Peli on suomalaisen jääkiekon identiteetti, se on 2010-luvun peli-analyysi, suomalainen tapa pelata jääkiekkoa. Aina löytyy kilpailevia pelitapoja, vastarannan kiiskiä ja sitten on se pelin evoluutio. Silti suurilla palloilukulttuureilla on AINA se yksi oma tapa pelata. Oli kyse futiksesta, lätkästä tai käytännössä mistä vain, niin itseään kunnioittavat palloilukulttuurit "tietävät" aina miten kutakin lajia tulee pelata. Siitä syntyy urheilun hienous ja vastakkainasettelu, toinen on ääritaktinen ja toinen hyökkää ja haluaa räiskyä.

Suomessa aletaan tässä asiassa ottaa vasta ensimmäisiä lapsen askeleita, sekä Meidän pelin, että myös Mixu Paatelaisen myötä futismaajoukkueiden puolella. Ja hauska yksityiskohta on, että niin Jukka Jalonen kuin Mixu Paatelainenkin molemmat korostavat ennen muuta yhtä asiaa: ole rohkea. Mauro Berruto toi sen saman suomalaiseen lentopalloon jossa meidän joukkueemme lähtee voittamaan aivan kaikkia maailman maita. Suomessa kammottavan aliarvostettu Henrik Dettman on tuonut sen meikäläiseen korikseen. Suomalaisessa palloilukulttuurissa se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Ruotsi näytti Venäjälle mallia Mårtsin "vårt spel"-pelitavasta, joka ei siis ole sama kuin Jalosen Suomen "meidän peli". Ruotsi yhdisti vahvaan kiekotteluun voimakkaan maalinedustojen pelin, erityisesti maskimiehet hoitivat hommaansa Venäjän maalilla, itseään säästämättä. Biljaletdinovin Venäjän peli on vasta rakennusvaiheessa, mutta oikeaan suuntaan sielläkin mennään. Ennenkaikkea Venäjä on jo joukkue, eikä lauma yksilöitä. Odotetaan mielenkiinnolla Jalosen Suomen peliesitystä Tshekkiä vastaan klo 16 käynnistyvässä pelissä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Meidän Peli on suomalaisen jääkiekon identiteetti, se on 2010-luvun peli-analyysi, suomalainen tapa pelata jääkiekkoa. Aina löytyy kilpailevia pelitapoja, vastarannan kiiskiä ja sitten on se pelin evoluutio. Silti suurilla palloilukulttuureilla on AINA se yksi oma tapa pelata. Oli kyse futiksesta, lätkästä tai käytännössä mistä vain, niin itseään kunnioittavat palloilukulttuurit "tietävät" aina miten kutakin lajia tulee pelata. Siitä syntyy urheilun hienous ja vastakkainasettelu, toinen on ääritaktinen ja toinen hyökkää ja haluaa räiskyä.

On väärin lainata vain osa J.Grönvallin loistavasta kirjoituksesta, mikä käsittelee palloilupelien evoluutiota ja Suomen Jääkiekkoliiton hyväksymää ja voimakkaasti kenttätasolle viemää suomalaista Meidän Peliä. Meidän Pelin isät ovat Jukka Jalonen ja Timo Lehkonen, joiden aivoituksien tuloksina Meidän Peli on saanut alkunsa ja sitä on kehitetty nykyisenlaiseksi. Oli hieno homma, kun Meidän Pelin luojat valmensivat Risto Dufva kolmantena lenkkinä Suomen Vancouverin olympiakisojen parhaaksi eurooppalaiseksi joukkueeksi pronssimitalille. Viime kevään maailmanmestaruus kruunasi Meidän Pelin siksi pelikirjaksi, jota Jääkiekkoliitto on vienyt voimakkaasti seuroihin mm. Jukka Jalosen ja Jukka Rautakorven johdolla.

Me täällä JA:ssa analysoimme sitä, mitkä joukkueet pelaavat Meidän Peliä ja mitkä joukkueet pelaavat eri tavalla kuten esim. Hiitelän Ilves tekee. Ei ole yhtä oikeaa tapaa pelata jääkiekkoa, vaan onneksi on muitakin pelitapoja, jolloin päästään vertailemaan pelitapoja keskenään. Sehän on selvä, että jääkiekko pelinä kehittyy jatkuvasti. Erkka Westerlund sen sanoi muutama vuosi sitten, että on Suden Aika ja pelikirja on päivitettävä ajan tasalle niinkuin päivitetään tietokoneiden ohjelmistoja. Tuosta Erkan sanonnasta reilun puolen vuoden jälkeen Suomi voitti Torinosta hopeaa.

Ruotsi pelasi viisaasti tänään Venäjää vastaan. Se ei lähtenyt 1. erässä puskemaan nopeasti Venäjän 1-4 trapia vastaan, vaan kokosi palauttamalla kiekkoa viisikon kasaan ja lähti vasta sitten hyökkäykseen. Punaviivan jälkeen Ruotsi löi päätykiekkoja ja meni agressiivisesti taistelemaan koko viisikon voimin hyökkäysalueelle. Samalla se rikkoi venäjän avauspelaamista. Märts oli tutkinut Venäjän eilistä peliä ja oli keksinyt oikean pelitavan kotijoukkueen voittamiseksi. Suuret jäähymäärät rikkoivat sitten 2. ja 3. erän 5vs5 pelin.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Tuntuu vain vahvasti siltä, että jotain "pitäisi tehrä".

Mutta teet selkeästi johtopäätelmän oman mielipiteesi yleistämällä Mää on sitä mieltä = kaikki on sitä mieltä/kukaan lätkäjätkä ei voi olla eri mieltä.. no... Minä pidän Detroitin ja KalPan lätkästä. Se on mun mielestä taitokiekkoa, jossa paljon pelataan kiekon kanssa ja tehdään sillä temppuja.

Makuja on monia, ja parastahan tässä on, että joukkueet pelaa eri tavoin ja koittavat löytää pelitapa vs pelitapa taktiikoita.

Pelin evoluution kohdalla olen myös sitä mieltä, että mennään koriksen suuntaan, jossa pelitapaa voidaan vaihdella vastustajan mukaan jopa pelin sisällä. Eli ei luoteta Jalosen tapaan pelaajan kykyyn valita nopean, viiveen tai hitaan väliltä, vaan muutetaan vaikka vaihdon välein ohjeistusta miten pelataan tiettyä kentällistä vastaan ja se toteutuu kentällä. Näinhän koriksensa tapahtuu todella tiheään…

Fakta 2 - Ässien tappioista lähes jokainen (pitäisi katsoa otteluohjelma, mutta mielestäni kaikki muut tappiot paitsi Lukko- tappio vieraissa) on tullut sellaisia joukkueita vastaan, jotka ovat ennakoineet hitaan ja/tai viiveellä pelaamisen ja jättänyt karvauksen käytännössä kokonaan tekemättä.

Ässät - Lukko 2-4
Lukko teki maalinsa suoran hyökkäyksen 2nd, aloitusvoitosta, ja kulmapelin jälkeisestä tilanteesta ja tyhjiin.
Ässät - Pelicans 1-2 VL
Pelicans teki pelitilannemaalinsa yksin läpi tilanteesta
Tappara - Ässät 3-2 VL
Tappara pelitilannemaalit suorasta hyökkäyksestä ja riistosta vastustajan alueella
Ässät - TPS 0-1
TPS teki maalinsa yksinläpi tilanteesta
Ässät-Blues 1-2 JA
Bluesin maalit suorasta hyökkäyksestä 1:1 ja kulmapelin jälkeen
Lukko-Ässät 4-1
Lukko teki maalinsa riistosta vastustajan päässä, kulmaeleitä ja 2 YV:llä
Ässät-Jyp 0-2
Jyp teki maalinsa suoraan aloitusvoitosta ja tyhjiin
Ässät-Tappara 2-4
Tappara teki maalinsa suorasta, kulmapelistä, aloitusvoitosta ja tyhjiin
Ilves-Ässät 4-3JA
Ilves teki maalinsa riistosta vastustajan alueella ja 3 YV:llä
Ässät-Saipa 1-2
Saipa teki maalinsa suorasta hyökkäyksestä ja aloitusvoitosta
Ässät-TPS 3-4
TPS teki maalinsa aloitusvotosta (2kpl), kulmapelistä ja YV:llä
Tappara-Ässät 3-1
Tappara teki maalinsa suorasta, riistosta ja YV:llä

Eli Ässät on hävinnyt toiselle “meidän pelin” joukkueelle vain kerran, ja sekin VL. Pystysuunnan joukkueet on sitten voittaneet Ässät aika yleisesti, ja näistä ainakin Ilves karvaa kovaa ylhäältä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös