Sihvonen kirjoittaa usein UL:n paperilehteen niin sekavasti, unohtaen hyveen nimeltä selkokielisyys, että vaikka luen tekstin, niin en välttämättä ymmärrä sisältöä. Vika voi olla myös Johanneksen ymmärryksessa, mutta ei aina. Siksi ymmärrän niitä henkilöitä, joille ei aukea Sihvosen "The Johtava"-kirjoittelu, kun se on usein niin kvasi-tieteellistä lätkäjätkäjournalismia, että sellaiseen ei kykene moni muu kirjoittaja ja tämä ei ole kehumista.
Lisäksi Sihvonen kirjoittaa usein kuin joku "Saruman" UL-lehden tornistaan, jossa hän tuijottelee lätkämaailmaa yksinäisyydessään kristallipallonsa välityksellä ja jutut ovat sen mukaisia. Pahoja ovat Kummola, Shedden, ei-lätkäjätkät, Pietilä, Urama, "pekka-poloiset" ja monet muut. Hyvän puolella taistelevat etulinjassa Jukka Jalonen ja Vancouverin muut valmentajat. Niitä Olympiakisoja muistellaan kuin talvisodan ratkaisutaisteluja, joilla pelastettiin Suomelle pronssi, vaikka yökerhojournalismin sokaisemat NHL-tähdet lähes sabotoivat suuren mission. Tämä tarinankerronta lähtee jossain määrin "Star Warsin" ja "Taru sormusten herrasta" parhaiden osien innoittamana, Sihvosen kynästä. Kuljetetaan "Meidän peliä" kuin Frodo Reppuli sormusta kohti ylivoimaista pelitapaa, jolla voitetaan kultamitalit. Jalonen lähes menettää sielunsa "Frodon" roolissa päävalmentajana, mutta pelitapa ajetaan lopulta läpi koko Suomen jääkiekon. Timo Lehkonen oli tietysti "Sam Gamgi" Vancouver-kisoissa ja HPK:ssa, Jalosen apuvalmentajana. Risto Dufva ei voi olla kukaan muu kuin Star Warsin "R2-D2", vaikka nyt jo lipsahdetaan hänen osaltaan toiseen tarinaan. Kun on aasinsillalla siirrytty "Star Wars"-kerrontaan, niin Jukka Jalonen on myös "Luke Skywalker" ja Pasi Nurminen "Han Solo". Petri Matikainen on ilmetty "Chewbacca". Kummola on tietysti "Jabba the Hut", kuten kaikki ovat tietäneet jo kymmenet vuodet. "May The "meidän peli" be with you" Jukka, on pakko todeta kirjoituksen lopuksi.