Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[TosiFani]

Pelaajien väsymisellä ei ole mitään tekemistä viivelähtöjen kanssa. Tulkoon nyt tämä TosiFanin ja Johanneksen asiantuntematon väittämä kumottua. Yleisesti voin sanoa, että keskimäärin eniten viivelähtöjä pelataan 1. erässä ja vähiten 3. erässä, jolloin pelaajien rasitus on kovimmillaan...

Jälleen Siffa tekee päätelmiä vajaan datan perusteella eli jättää liikaa muutujia huomioimatta. Jätät analysoimatta vastustajan karvauksen, ottelu tilanteen/ hallinnan, viivelähtöjen tekijät jne. Et kerro, miksi viivelähtöjen määrä vaihtelee pelien sisällä ja välillä. Ja kaikki joukkueet pelaavat vähintään kolmella rytmillä, myös Sportin ja Jypin pelikirjaan kuluu vähintään pari viivelähtöä jokaisessa erässä eli onko se n. neljä viivelähtöä/ erä ratkaisevaa?

Itse kritisoin ainoastaan sinun jääkiekon nollatutkimusta. Jos väkisin haluat esiintyä "analyytikkona" tällä palstalla tee työsi paremmin.

 

[Mänizeri]

Jääkiekko on ollut ja on edelleen kiekonriisto- ja vastaiskupeli. Taitaville solisteille syntyy kiekonriistojen jälkeen kymmeniä mahdollisuuksia peliä kohden luoviin ratkaisuihin lähteä nopeisiin hyökkäyksiin organisoimatonta vastustajaa kohti.

Jos näin olisi, Tsekki voittaisi joka vuosi maailmanmestaruuden.

Tämä on niin suomalainen ajattelutapa, että levisi kunnon hymy taas kasvoille. Viimeeksi kun tarkistin, enemmän maaleja tehnyt joukkue voittaa ottelut.

Sitten kun me tämän hyväksymme, emmekä jatka tätä jokavuotista tekosyiden keksimistä, miten kiekkopelit voi voittaa, me otamme Ruotsin kiinni.

Toki kaikki täälläkin jauhettu kuuluu jääkiekkoon, mutta ne ovat seurausta pyrkimyksestä maalintekoon päästä sinne maalintekoon. Tai niinhän sitä luulisi.

Jotenkin me olemme kääntäneet tämän asian täysin päälaelleen, että tulos tulee ikään kuin itsestään, kunhan jaksetaan jauhaa omaa systeemiä ja lauotaan riittävästi. Mutta laukaus ei ole maali, vaikka paikan luomisesta meillä saa melkein isommat selkään taputukset kuin maalista.

Jotenkin huvittavaa on seurata sitä, miten pelaajatkin näihin muoti-ilmiöiden perään saadaan. 2000-luvun alussa kaikki puhuivat, että pitää liikkua paremmin, siksi hävittiin. Siiten muutaman vuoden päästä tuli, että pitää puolustaa paremmin, oltaisiin voitettu jos oltaisiin puolustettu paremmin. Ja nyt sitten selitys tappiolle on, ettei noudatettu meidän omaa pelisysteemiä.

Vaikka kaikki näkivät, että taas siellä Suomi poika ampui kiekon ainakin 20 kertaa kohti vastustajan maalivahdin vatsaa, kakkoskiekolla ei ollut kertaakaan ketään ja tilanteen jälkeen kukaan ei edes jäänyt maalille nahistelemaan. Miksi? Nämä tulevat selkärangasta, ja kun ei ole opetettu ja vaadittu, niin se vaikea sitä on enää myöhemmin oppia. Luontainen halu tehdä sitä maalia puuttuu suurimmalta osalta täysin, kunhan nyt kikkaillaan kiekko päätyyn asti ja sitten vaihtoon.

Mutta kivahan se on jauhaa pelisysteemeistä, niin päättymätön suo se näyttää olevan. Pelisysteemi on kuitenkin vain sapluuna, ei mitään muuta. Maaleja se ei tee ainuttakaan, korkeintaan lisää maalintekopaikkoja ja todennäköisyyttä päästä niille. Huipputasolla on vuodesta toiseen kuitenkin samat kaverit tilastojen kärjessä, poislukien haamukautta pelaavat. Kertonee siitä, että jääkiekko on sittenkin ennen kaikkea maalintekopeli.

 

[dana77]

Vaikka kaikki näkivät, että taas siellä Suomi poika ampui kiekon ainakin 20 kertaa kohti vastustajan maalivahdin vatsaa, kakkoskiekolla ei ollut kertaakaan ketään ja tilanteen jälkeen kukaan ei edes jäänyt maalille nahistelemaan. Miksi?

Koska reboundeilla ei ole väliä vaan se voittaa ottelun joka tekee enemmän maaleja?

Pelisysteemi sekin on, että mennään ahkerasti reboundeille.

 

[Fordél]

Pelisysteemi sekin on, että mennään ahkerasti reboundeille.

Kuuluiko Jalosen pelisysteemiin se, että mennään ahkerasti reboundeille ja jos kuului niin miksi siitäkin huolimatta Suomi ei päässyt niihin käsiksi ja tekemään maaleja?

 

[dana77]

Ei kovin vahvasti Jalosen pelikirjaan kuulunut, mutta johonkin pelikirjaan kuuluu. Pointti oli että Jussi Saarisen lausuma "manageri" kritisoi ajatusmallia, että tulos tulee kuin itsestään kun jauhetaan jotain systeemiä, ja sitten esittää että tulos tulee kuin itsestään kun vain ajetaan reboundeihin.

 

[Fordél]

Ei kovin vahvasti Jalosen pelikirjaan kuulunut, mutta johonkin pelikirjaan kuuluu. Pointti oli että Jussi Saarisen lausuma "manageri" kritisoi ajatusmallia, että tulos tulee kuin itsestään kun jauhetaan jotain systeemiä, ja sitten esittää että tulos tulee kuin itsestään kun vain ajetaan reboundeihin.

Niin aika pahaa kärjistämistä harrastat. Kyllä molemmat "leirit" tunnustavat niin pelisysteemin kuin muidenkin tekijöiden vaikutuksen lopputulokseen. Toiset vain korostavat analyyseissaan ja kirjoituksissaan pelisysteemiä kun taas toiset näkevät muut pelin osa-alueet ja siellä tapahtuvat muutokset merkittävimpinä, mitä tulee esimerkiksi maajoukkueemme menestymiseen.

 

[siffa]

Haluaisin vielä kysyä siffalta, että onko pakki-pakki-pakki -avaus sen lisäksi, että luokittelet sen viivelähdöksi myös kontrollilähtö? Eli sijoittuvatko siinä hyökkääjät säännönmukaisesti samoin? Ja kuinka sijoittuminen sitten eroaa puolinopeasta avauksesta? Näin joukkuepelejä itsekin pelanneena, mietin vain, että kuinka hyökkääjä tunnistaa tilanteen tullaanko nyt puolinopeana vai pitääkö lähteä ennaltamäärättyyn uuteen hakuun, kun nyt sieltä tuleekin vielä toinen syöttö.

Tämä on olennainen kysymys, eli miten hyökkääjät reagoivat pakki-pakki puolinopeaan tai pakki-pakki-pakki viivelähtöön. Vastauksestani tulee aika pitkä, koska mahdolliset tilanteet on käytävä kaikki läpi. Pakki-pakki-pakki viivelähtö on kontrollilähtö.

Tätä kysymystäsi on vain lähestyttävä loogisesti askel askeleelta. Pakki-pakki puolinopean avauksen jälkeen eri vaihtoehdot ovat: 1) pakki nostaa nopeasti jalalla ylös aina punaviivalle ja lyö päätykiekon, 2) pakki syöttää nopeasti keskustaan sentterille, 3) pakki nostaa jalalla ylöspäin ja syöttää painottoman laidan laiturille vauhtiin ja laituri syöttää sentterille keskustaan lyhyen syötön tai kuljettaa kiekon hyökkäysalueelle tai ohjaa kiekon hyökkäyspäätyyn, 4) pakki syöttää painottomaan laitaan hyökkäyssiniviivalle, josta laituri etenee hyökkäysalueelle tai ohjaa kiekon päätyyn.

Pakki-pakki-pakki viivelähtöön hyökkääjät reagoivat ensimmäisen levityksen jälkeen kuin pakki-pakki hyökkäykseen, mutta, kun pakki levittää takaisin toiselle pakille, on hyökkääjien reagoitava siihen uudelleen ja palattava pelattaviksi uuteen pakki-pakki hyökkäykseen lähtöön. Laiturit palaavat suurin piirtein keskialueen A-pisteen tasolle. Tärkeää ovat aina kulloisenkin painottoman laidan laiturin ja sentterin uudelleen reagoinnit.

 

[Mänizeri]

Tätä kysymystäsi on vain lähestyttävä loogisesti askel askeleelta. Pakki-pakki puolinopean avauksen jälkeen eri vaihtoehdot ovat: 1) pakki nostaa nopeasti jalalla ylös aina punaviivalle ja lyö päätykiekon, 2) pakki syöttää nopeasti keskustaan sentterille, 3) pakki nostaa jalalla ylöspäin ja syöttää painottoman laidan laiturille vauhtiin ja laituri syöttää sentterille keskustaan lyhyen syötön tai kuljettaa kiekon hyökkäysalueelle tai ohjaa kiekon hyökkäyspäätyyn, 4) pakki syöttää painottomaan laitaan hyökkäyssiniviivalle, josta laituri etenee hyökkäysalueelle tai ohjaa kiekon päätyyn.

Tässäkö se sitten taas on? Ihan ok, päästiin hyökkäysalueelle. Miten tästä homma sitten realisoituu tulostaululle? Samaa voisi kysyä viivelähdön osalta.

Laukaus tulee, ok. Mutta mihin kannattaisi laukoa? Miten sijoittuvat muut? Jne jne...

Nostetaan nyt hieman vaatimustasoa pelaajien suuntaan, eikä vain palkita kurinalaisesta suorittamisesta.

 

[steepler]

Jotenkin me olemme kääntäneet tämän asian täysin päälaelleen, että tulos tulee ikään kuin itsestään, kunhan jaksetaan jauhaa omaa systeemiä ja lauotaan riittävästi.

Siis hetkinen miten tämä asia on käännetty päälaelleen, siis tarkoitatko jotain sellaista ajattelua että pitäisi olla ensin tulos josta sitten systeemi tulee jotenkin itsestään, en oikein ymmärrä miten tälläinen ajattelumalli toimisi edes käytännössä.

Jos nyt ajatellaan että joku systeemi on kehitetty siitä lähtökohdasta että luoja kokee sen parhaimmaksi tavaksi voittaa niin silloinhan homma toimii juuri niin että paras tulos tulee kun jaksetaan systeemiä noudattaa. Nyt on sitten asia erikseen jos koet että systeemit ovat vääriä, tai että on parempia systeemejä jotka ovat tehokkaampia jne, mutta ei se sitä ajattelumaailmaa muuta.

Tai mikä on tässä sen ajattelun vaihtoehto? Ajatellaan ensin että pitää voittaa, mutta mitä sitten? Kai siinä pitää lähteä niitä keinoja voittamiseen kuitenkin ajattelemaan, joista siis tulee systeemi ja tilanne on kuitenkin se että voittoon päästään jotain systeemiä noudattamalla.

Se on sitten eri asia jos koet että systeemejä tehdään jotain muita arvoja varten kuin voittaminen, mutta silti tuo ajattelumalli ei välttämättä muutu vaan sisältöä pitää vain muuttaa.

 

[Mänizeri]

Siis hetkinen miten tämä asia on käännetty päälaelleen, siis tarkoitatko jotain sellaista ajattelua että pitäisi olla ensin tulos josta sitten systeemi tulee jotenkin itsestään, en oikein ymmärrä miten tälläinen ajattelumalli toimisi edes käytännössä.

Tarkoitan sitä, että me lähdemme kaikkeen pelisysteemit edellä, josta puuttuu se viimeinen silaus, toisin sanoen tulos. Eli analyysinjärjestyksessä tuntuu olevan puutteita.

Emme ajattele ensin maalintekoa, vaan sitä miten vältämme ns. "maalintekokilpailun". Koko ajan takaraivossa jyskyttää virheiden pelko. Haluamme, että vastustaja pelaa meidän nuoteilla, mikä on ihan hyvä tavoite.

Sitten tulee vaihe, jossa yksilöt säntäilevät kentällä. Hetkiä pelissä, kun kaikki ei mene keskialueen pelin osalta suunnitellusti. Tällöin ratkaisee se, hyödynnetäänkö hyökkäyspelialueelle syntyneet maalintekotilanteet. Vai jäädytäänkö tilanteissa, jotka olisi voinut hoitaa hyvillä hyökkäyspelikuvioilla.

Toisin sanoen, jos maalin johtaneen tilanteen kelaisi pikakelauksella taaksepäin, niin kärjistettynä suomiversiosta on poistettu se osuus jossa maali tehdään. Se kuitenkin näytettäisiin, missä kiekko riistettiin tai miten lähdettiin maalin takaa. Näinhän se meni Ylenkin studiossa, kynät viuhuivat aina, kun joku teki virheen, mutta kukaan ei puttunut loppuun asti pelattuihin maalintekopaikkoihin. Saatika siihen, miten lauottiin ja miten muut reagoivat tilanteessa. Yleensä näistä jälkimmäisistä löytyy se syy, miksi kiekko löysi loppujen lopuksi verkon perukoille.

Eihän mikään irrallaan ole, mutta nyt tämä keskustelu päättyy aina ennen kuin maali pitäisi tehdä. Eihän se tietenkään ole mikään automaatio, joka keskustelemalla muuttuu miksikään, mutta siirtäisi painopistettä sinne, mikä oikeasti jääkiekossa ratkaisee.

 

[Fordél]

Tarkoitan sitä, että me lähdemme kaikkeen pelisysteemit edellä, josta puuttuu se viimeinen silaus, toisin sanoen tulos. Eli analyysinjärjestyksessä tuntuu olevan puutteita.

Pelin lopputuloshan ei ole Sihvosenkaan analyyseissa kovin korkealla vaan pelikirja menee edelle. Kuvaa hyvin kuinka vääristynyt ajatusmalli Sihvosellakin on. Kyllä, ymmärrän pointin tämän ajatuksen taustalla, mutta kyse on kuitenkin tulosurheilusta. Sihvoselle peli kertoo kaiken, mutta entäs lopputulos? Se kertoo vain kaiken silloin kun se tukee hänen ajatteluaan.

 

[Johannes]

Siffa osaa laskea, että 1+2=3 ja kukaan muu ei osaa ja ovat siis asiantuntemattomia. Tämän olet saanut todistettua laskelmillasi viivelähdöistä, et muuta. Olet kokenut itse ahaa-elämyksen ja levität nyt sanomaasi aika piinallisella tavalla, mutta jatka toki tilastointiasi viivelähdöistä. Ne todistavat paljon jostain henkilöstä, vaikka eivät ehkä mitään jääkiekko-otteluiden voittamisesta. Kiva lukea aitoa huuhaata aina pelien jälkeen.

 

[dana77]

Olet kokenut itse ahaa-elämyksen ja levität nyt sanomaasi aika piinallisella tavalla

Tästä tulee ihan mieleen erään toisen kirjoittajan vastaavanlainen ahaa-elämys todennäköisyyslaskennasta ja Suomen maajoukkueen mitalimahdollisuuksista.

Helpointa olisi tietenkin jättää nuo lukematta ja kommentoimatta.

 

[steepler]

Toisin sanoen, jos maalin johtaneen tilanteen kelaisi pikakelauksella taaksepäin, niin kärjistettynä suomiversiosta on poistettu se osuus jossa maali tehdään. Se kuitenkin näytettäisiin, missä kiekko riistettiin tai miten lähdettiin maalin takaa. Näinhän se meni Ylenkin studiossa, kynät viuhuivat aina, kun joku teki virheen, mutta kukaan ei puttunut loppuun asti pelattuihin maalintekopaikkoihin. Saatika siihen, miten lauottiin ja miten muut reagoivat tilanteessa. Yleensä näistä jälkimmäisistä löytyy se syy, miksi kiekko löysi loppujen lopuksi verkon perukoille.

Nämä ja muutkin mitä mainitsit ovat sen systeemin sisältökysymyksiä, ei tässä kuitenkaan siitä ole kysymys että ei mentäisi pelisysteemi edellä, vaan siitä että mikä sen systeemin sisältö on.

En ota siihen kantaa, koska ei varsinaisesti kompetenssi riitä, että onko esimerkiksi joku Jalosen pelikirja väärä vai oikea, tai huono vai hyvä, mutta pelikirjaa ja systeemejä tarvitaan jos peliä meinataan ylipäätään pelata se on varma. Ei se maalinteon tehokkuuskaan auto mitään jos niille maalipaikoille ei päästä, mutta siinä varmasti olet oikeassa että maalinteko ei ole hyvällä tasolla, mutta edelleen tämä on juurikin sen systeemin sisältökysymys.

 

[Johannes]

dana77, sinua kiukuttaa edelleen osaamattomuutesi todennäköisyyslaskennassa, ei kannattaisi. Lainaa kirjastosta joku kirja ja opettele asia, ei se voi olla vaikeaa, kun minäkin sen olen oppinut. : ) Ei kannata jäädä 1x2-tasolle, kun miettii etukäteen pelejä, kuten UL:n analyyseissä tehdään.

J Jalonen kiinnitti muuten itse mielenkiintonsa Vancouverin kisojen jälkeisessä TV-haastattelussa Suomen kehnoon av-peliin ja lupasi korjata asian ennen Saksan mm-kisoja. Huomasiko joku paraniko Suomen av-peli vai ei, mm-kisoissa.

 

[Viljuri]

Itselleni tuli outo vaikutelma 27.5 ilmestyneessä Urheilulehdessä olleesta Sihvosen jutusta.

Ihan tarkkaan en osaa sitä referoida (edelleenkään en lue Urheilulehteä muualla kuin baarissa), mutta aivan kuin se olisi sisältänyt intertekstuaalisen viittauksen tässä ketjussa kirjoittamaani Arsenal-aiheiseen viestiin.

Asiasta toiseen, vaikka osa meistä näyttää fanittavan Sihvosta tämän aiheuttaman "shock and awe"-ilmiön vuoksi, niin jotakin sisältöäkin pelkän muodon sijasta Sihvosen jutut kaipaisivat.

Jääkiekko ei ole kovin kummoista taktista shakkia, sen sijaan se voi tarjota tunne-elämyksiä. Sihvonen (tai sitten Veikkaaja) voisivat yrittää tarjota analyyttisiä näkökulmia siihen, että mikä merkitys voittamiselle ja koko voittoon tähtäävälle kulttuurille pitäisi postmodernina aikanamme antaa? Hymiö.

Ottaen siis huomioon, että voittaminen kärsinyt inflaatiosta sekä maajoukkuetoiminnassa (esimerkiksi EHT-sirkuksen korostaminen valmennusjohtomme toimesta, MM-kisojen karnevalistinen rooli kilpaurheilullisten arvojen sijasta) että myöskin kotoisessa SM-liigassa.

Jälkimmäisen osalta paradoksaalisesti sitä kautta, että Sihvoselle henkilökohtaisesti läheisten maakuntajoukkueiden halu voittaa (tai siis niiden käyttämät keinot voittamisen mahdollistamiseksi) ovat olleet omiaan romahduttamaan lajiin assosioituvia urheilullisia arvoja?

 

[dana77]

dana77, sinua kiukuttaa edelleen osaamattomuutesi todennäköisyyslaskennassa, ei kannattaisi. Lainaa kirjastosta joku kirja ja opettele asia, ei se voi olla vaikeaa, kun minäkin sen olen oppinut. : )

Olen ihan tyytyväinen aiheesta saamiini arvosanoihin sekä Ylioppilaskirjoituksista (Laudatur) sekä myöhemmin yliopistosta. Ja sinäkin kieltämättä osaat mekaaniset laskut, aivan samalla tavalla kuin siffakin taitaa ynnälaskut laskiessaan viivelähtöjen määrää. Tässä ei siis mitään ongelmaa.

Jos Suomen yv-pelistä pitäisi jotain sanoa, niin mielestäni Suomen puolustajavalinnoista oli nähtävissä, että oli nimenomaan panostettu pelaajiin jotka ovat seurajoukkueissaan olleet hyviä YV:ssä. Niskala, Mäenpää ja Vatanen
tästä esimerkkeinä. Lopputulos ei silti ollut toivotunlainen.

 

[siffa]

Omasta päästä hyökkäyksiin lähtöjen tilastointi on helppoa sen jälkeen, kun tietää mikä on nopea, puolinopea ja hidas lähtö (viive tai kiekottelu). Sen jälkeen kaikki on äärimmäisen helppoa. Muutamalle nyt nimeltä mainitsemattomalle nimimerkille olen joutunut kertomaan sen tosiasian jo muutamaan kertaan, että pakki-pakki hyökkäyksiinlähtö ei ole viive- vaan puolinopea lähtö. Sensijaan pakki-pakki-pakki hyökkäyksiinlähtö on viivelähtö. Samoin maalin taakse pysähtyminen ja viisikon kokoon kasaaminen on viivelähtö. Kun kiekko palautetaan taaksepäin ei ole kyse pystysuunnan nopeasta kiekkoilusta vaan viivepelaamisesta. Silloin ollaan jo oman pään kiekottelun puolella, kun oman joukkueen pelaajat syöttelevät omassa päädyssä neljä tai useamman kerran keskenään.

Pelin eri elementtien tunnistaminen ei ole matematiikkaa. Se ei ole sen enempää yhteenlaskua kuin todennäköisyyslaskentaakaan. Oppimalla tunnistamaan jääkiekkojoukkueiden pelin rytmittämisen eri hyökkäyksiinlähtötavoilla, ei tarvitse enää pistää näistä asioista hanttiin vaan todeta kylmät faktat peliä seuraamalla. Katsokaa nyt NHL:n 6. finaalipelistä nämä jo useaan eri otteeseen esittämäni viivelähtöhyökkäykset, niin pääsette helposti siltä osin perille jääkiekosta pelikirjapelinä.

 

[axe]

Oppimalla tunnistamaan jääkiekkojoukkueiden pelin rytmittämisen eri hyökkäyksiinlähtötavoilla, ei tarvitse enää pistää näistä asioista hanttiin vaan todeta kylmät faktat peliä seuraamalla. Katsokaa nyt NHL:n 6. finaalipelistä nämä jo useaan eri otteeseen esittämäni viivelähtöhyökkäykset, niin pääsette helposti siltä osin perille jääkiekosta pelikirjapelinä.

Eli me opimme tietämään, että jääkiekossa hyökätään joskus nopeasti ja joskus taas ei. Aika mullistavaa. Mihinköhän tää peli on menossa?

 

[ms.qvist]

Eli me opimme tietämään, että jääkiekossa hyökätään joskus nopeasti ja joskus taas ei. Aika mullistavaa. Mihinköhän tää peli on menossa?

Ehkä ne vielä joku päivä saavat aikaan niitä maalejakin...

vlad.

 

[Maple Leaf]

Eli me opimme tietämään, että jääkiekossa hyökätään joskus nopeasti ja joskus taas ei. Aika mullistavaa. Mihinköhän tää peli on menossa?

Mielenkiintoiseen suuntaan, se on selvää. Olemmehan jo asiantuntijalta oppineet, että modernissa jääkiekossa pakki syöttää joko toiselle pakille, sentterille tai laiturille. Pelin evoluutio on arvaamaton.

 

[Reinomies]

Niinkuin Antti Mäkinen 4SportPro:n jääkiekkoselostajana poikkeuksellisesti rekisteröi niitä 1. finaalisarjan ottelussa: "Seabrook levittää TAKAISIN Keithille". Eli Keith sai kiekon omassa päädyssä ja levitti pakki-pakin Seabrookille ja Seabrook levitti takaisin pakki-pakin Keithille ja syntyi tämä pakki-pakki-pakki viivelähtö kahden levityksen jälkeen.

Laitatko jonkinlaisen hahmotelman, miten kyseisen tilanteen selostaisi jääkiekkoselostaja, joka ei poikkeuksellisesti rekisteröi pakki x3 viivelähtöä? Näin monitorilta luettuna ei tässä näy mitään ihmeellisen poikkeuksellista.

 

[siffa]

Ehkä ne vielä joku päivä saavat aikaan niitä maalejakin...

Minusta Chicagon ja Philadelphian välisissä finaaliotteluissa on tehty riittävästi maaleja. Nyt on pelattuna viisi ottelua ja maaleja on tehty 40. Molemmat pelaavat modernia kolmen rytmin hyökkäyksiinlähtöpeliä omasta päädystä.

 

[Johannes]

Dana77 elvistelee matematiikan osaamisellaan, onneksi olkoon. Olet osaamisesi todistanut jo aikoja sitten ja aika tyhjä arpa on tullut esiin, mutta hyvä että olet itse tyytyväinen osaamisesi. Minussa herätät lähinnä hilpeyttä, kun yrität epätoivoisesti kivuta asioiden yläpuolelle. Olet 1x2-osastoa, vaikka olisit suorittanut mitä tutkintoja, kunnes todistat asian toisin. Et tajua osaamisesi tasoa, mutta niinhän se menee. Kaikki on typerää, mitä ei itse ymmärrä. Tämä koskettaa myös Johannesta, joten sitä ei erikseen tarvitse minulle kertoa. : )

Voitaisiinko välillä puhua lätkästä, eikä kettuilla toisillemme, alkaa haukotuttamaan kaikkien "karpaattien nerojen" luulot itsestään ja kuulun samaan porukkaan, en sitä kiellä.

 

[Wäinö#16]

Pakki-pakki-pakki viivelähtöön hyökkääjät reagoivat ensimmäisen levityksen jälkeen kuin pakki-pakki hyökkäykseen, mutta, kun pakki levittää takaisin toiselle pakille, on hyökkääjien reagoitava siihen uudelleen ja palattava pelattaviksi uuteen pakki-pakki hyökkäykseen lähtöön. Laiturit palaavat suurin piirtein keskialueen A-pisteen tasolle. Tärkeää ovat aina kulloisenkin painottoman laidan laiturin ja sentterin uudelleen reagoinnit.

No eipä kuulosta järin tehokkaalta tavalta hyökätä, johtuen juurikin reagoimisen vaikeudesta siihen jos pakki ei pelaakaan kiekkoa yhden syötön jälkeen liikkeessä olevalle hyökkääjälle. Joudutaan peruuttelemaan ja kääntyilemään, jolloin peli ja vauhti väistämättä hidastuu. Ajattelin josko Stanley-cup-finalistit olisivat jotenkin saaneet harjoiteltua tehokkaamman kiekotteluavauksen, mutta näin ei ilmeisesti ole, vaan siffan analyysin perusteella homma perustuu muuttuvaan tilanteeseen reagointiin.

Perinteisessä maalintakaa lähtevässä hitaassa lähdössä optimaalisessa tilanteessa koko viisikon vauhti kiihtyy ja saadaan aikaiseksi hyvin miehitetty hyökkäys, joka varsinkin heikompia joukkueita vastaan johtaa usein jopa hyvään maalinteko paikkaan. Tämä oli pitkään myös Jalosen HPK:n pelin ytimessä, tosin maajoukkueessa homma ei ole toiminut läheskään yhtä hyvin. Minusta kiekottelun idea ei ole jotenkin tehokkaasti rakennetussa hyökkäyksessa vaan ainoastaan varmistelussa, ettei turhaan luovuta kiekosta.

Siffan analyysin voinee jälleen tiivistää siihen, että jopa Stanley-cup joukkueilla on kuin onkin pelikirjat (kuten Mypalla 80-luvulla), eikä peli ole vain sinne tänne säntäilyä oman mielen mukaan. Ja jopa pakit osaavat syötellä keskenään. Huikeaa evoluutiota ei voi muuta sanoa. Siffalla kuten Petteri Sihvosella briljantiksi asiantuntijaksi tällä hetkellä riittää se, että mainitsee sanan viive, kolme rytmiä tai kiekottelu, mieluiten kaikki kolme. Jääkiekkoa on minusta turha yrittää saada yhtä taktiseksi peliksi kuin vaikkapa jalkapalloa. Jääkiekko on huomattavasti enemmän Tamia lainatakseni momentum-game ja maalivahti vs. maalivahti -peli. Joukkueen henkinen valmius ja viretila on erittäin oleellinen asia. Toki pohjalla täytyy olla viisikkopelin perusasiat vähintään hyvällä mallilla, mutta niistä on turha tehdä sen suurempaa tiedettä. Periaatteena se on kuitenkin hyvä, jos pyritään siihen, ettei tyhmästi menetetä kiekkoa. Onko se sitten briljanttia?