Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[LaTe_Show]

Mitä vikaa muuten Ville Niemisen tai Antti Mäkisen jääkiekkotietämyksessä on?

Niin, alkuperäinen väitehän nimenomaan oli, se että tämän hetken jääkiekon asiantuntevin parivaljakko on Antti Mäkinen ja Ville Nieminen.

 

[eh]

Tämän keskustelun voisi taas vaihteeksi käydä jossain muussakin ketjussa, mutta kun se niin hyvin viimeaikaiseen keskusteluun käy, ainakin Justin Bourne on sitä mieltä, että NHL-kiekko on muuttumassa jopa kiekottelukiekon suuntaan:

We've even seen the growing acceptance of the neutral zone curl-back. It used to be that teams would mount their charge, and if it was well defended, they'd say "well all right then. Well done, here it is. Your turn to take a crack at us."

Now, players will often recognize quality coverage, and loop all the way back through the neutral zone to take another run at it.

 

[siffa]

Mitä vikaa muuten Ville Niemisen tai Antti Mäkisen jääkiekkotietämyksessä on? Minun mielestäni nähtyjen finaalipelejen mukaan ei kovin paljoa. Tietenkin jos tarkoituksena on vain sabotoida keskustelua ja vittuilla, niin sitten tuollaisiin asioihin voi puuttua.

Kyllä kai jokainen ymmärsi, että tarkoitin tv:n selostaja/asiantuntijakaksikkoa Antti Mäkinen/Ville Nieminen. Minä pidän heitä tällä hetkellä siinä tehtävässä asiantuntevimpana parivaljakkona Suomessa. Olethan sinäkin jo näköjään huomannut muutaman nimimerkin tarkoitusperän täällä, mutta jätä heidät omaan arvoonsa.

Täällä on hyvin kirjoitettu, että ei viivelähtöjä ole keksitty ihan viime vuosina, vaan ne ovat olleet jääkiekossa käytössä (myös viive-lähtö nimikkeellä) jo kauan. Aika näyttää, meneekä jääkiekko pelinä nopean pystysuunnan jääkiekon suuntaan, vaan lisääntyvätkö Chicagon ja Philadelphian tyylikkäät peliä rytmittävät viivelähdöt yhä enemmän ensin NHL-jääkiekossa ja sitten myös muualla. Niinkuin Ville Nieminen totesi aamuyöstä, että, kun NHL:n kapeassa kaukalossa pelataan noin hienoa viivelähtöpeliä, niin miksei se onnistu myös suomalaisissa isoissa kaukaloissa. Tosin, kyllähän TPS, HPK ja KalPa osoittivat, että kolmen ja jopa neljän rytmin kiekkokontrolli pelillä pärjätään pienemmilläkin pelaajabudjeteilla hyvin Suomessa.

 

[Wäinö#16]

Pakki-pakki syöttö ja siitä ylöspäin jalalla tai syöttö ylöspäin hyökkääjille on puolinopea hyökkäyksiinlähtö. Pakki-pakki-pakki eli kaksi tai useampi pakki-pakki syöttöä peräkkäin on viivelähtö. Näitä pakki-pakki-pakki syöttöjä (eli viivelähtöjä) syöttelevät maailman kahden parhaimman seurajoukkueen Chicagon ja Philadelphian parhaat puolustajat. Ville Nieminen ja Antti Mäkinen tietävät eron puolinopean pakki-pakki hyökkäyksiinlähdön ja pakki-pakki-pakki- viiveellä hyökkäyksiinlähdön välillä.

Näinhän se menee usein Sihvos-klaanissa, että kun käytäntö on eri kuin teoria, jompaa kumpaa käännetään ja väännetään niin kauan, että voidaan sanoa, että näinhän tässä ollaan koko ajan sanottukin.

Kuten Danakin hyvin kommentoi, niin perinteisen viivelähdön ja tämän nyt keksityn pakki-pakki-pakki -viivelähdön välinen ero on siinä, että koko viisikko tietää tarkalleen (tarkennuksena hyvin valmennetussa joukkuessa) kuinka lähteä hyökkäystä rakentamaan, kun kiekko rauhoitetaan oman maalin taakse. Näin ei minusta voi olla tässä pakki-pakki-pakki -kiekottelussa, sillä mistä pelaajat tietävät ensimmäisen syötön jälkeen, kuinka monta syöttöä sieltä vielä on tulossa? Jos näitä tilanteita halutaan väkisin luokitella joksikin, niin nämä reagointia muuttuviin tilanteisiin vaativat tilanteet menevät minusta ehdottomasti puolinopea-kategoriaan. Ylipäänsä koko jaottelu on varsin keinotekoinen. Parempi jaottelu olisi puhua Sakke Pietilän(?) lanseeraamista kontrolliavauksista ja sitten ylipäänsä erilaisista tavoista reagoida pelitilanteisiin.

Se on varmasti totta, että erityisesti Philadelphia on käsillä olleissa finaaleissa pelannut fiksusti ja välttänyt suurempaa roiskimista paineen alla. Erityisesti Ville Leino on ollut tässä erinomainen. NHL:n pienessä kaukalossa kyky näin loistavaan kontrolliin paineen alla vaatii huikeaa yksilötaitoa ja rohkeutta, sekä myös valmentajan ymmärrystä kannustaa sitä. Itse katsoin viimeisen ottelun sekä suomalaisselostajien voimin, että uusintana kanukeilla ja hyvää työtä tehtiin molemmin puolin. Nieminen tosin eksyy usein väärissä kohdissa jaarittelemaan ja eilenkin Flyers teki kaksi huipputärkeää maalia kesken Niemisen jaarittelun. Kanadan Hockey night-lähetys on puolestaan kaikin puolin erinomainen ja viimeisen päälle viilattu. Selostaja on todella asiantunteva ja huomaa monia pieniä yksityiskohtia esim. peluutuksesta.

 

[siffa]

Näinhän se menee usein Sihvos-klaanissa, että kun käytäntö on eri kuin teoria, jompaa kumpaa käännetään ja väännetään niin kauan, että voidaan sanoa, että näinhän tässä ollaan koko ajan sanottukin.

Näytä yksikin viesti minulta, missä en olisi määritellyt pakki-pakki ja siitä jalalla ylöspäin tai syöttö yöspäin hyökkäykseen lähtöä puolinopeaksi. Näytä myös yksikin viesti minulta, jossa en olisi määritellyt pakki-pakki-pakki hyökkäyksiinlähtöä viivelähdöksi. Mitä olen sinun mielestäsi täällä vääntänyt ja kääntänyt näiden yksinkertaisten asioiden suhteen? Etkä ymmärrä pelistä näitä asioita ja osaa niitä katsoa, vai miksi vääristät näin rankasti minun kirjoituksiani? Olen varma, että sinäkin opit näkemään olennaisen eron pakki-pakki ja pakki-pakki-pakki hyökkäyksiinlähtöjen välillä, kunhan opettelet ensin seuraamaan pelejä näiden pelille tärkeiden rakenteiden kautta.

Ensi yönä on jälleen tilaisuus seurata maailman tämän hetken kahden parhaimman joukkueen omasta päästä hyökkäyksiinlähtöjen rytmitystä. Tähän mennessä kolmessa ottelussa on nähty molempien joukkueiden osalta eniten nopeita, toiseksi eniten puolinopeita ja kolmanneksi eniten viivelähtöjä. Pakki-pakki-pakki viivelähtöjä organisoivat siellä huippuluokan pakkiparit Keith-Seabrook, Timonen-Coburn, Campbell-Hjalmarsson ja Pronger-Carle. Viime ottelussa oli jopa pari kiekottelun puolelle mennyttä pakki-pakki-pakki-pakki hyökkäyksiinlähtöä, mutta merkitsin nekin viivelähdöiksi.

Vedit keskusteluun Ville Leinon nimen. Kuten huomaat, en nimennyt Ville Leinoa hyökkäyksiinlähtöjen käynnistäjäksi. Leinoa voi seurata, miten hän reagoi omassa pelissään puolustajien avausrytmitykseen. Leinon kiekkokontrolli hyökkäysten jatkajana ja päättäjänä tulee oikeuksiinsa NHL:n kapeassa kaukalossa aivan samoin kuin molempien joukkueiden kolmeen hyökkäysrytmiin perustuva kiekkokontrollipeli.

Leinon osalta olen mielenkiinnolla seurannut sitä luisteluvoimakehitystä, mikä on ollut hänen luistelussaan selvästi havaittavissa. Leinon kohdalla on tapahtunut samaa luisteluvoiman parantumista, mikä on nähty myös Valtteri Filppulan osalta NHL:ssä. Molemmat ovat saaneet luisteluunsa opetusta Raimo Summasen ja Janne Hännisen luistelukoulussa. On hienoa todeta, että jääkiekon yhtä peruspilaria, luistelua, voidaan kehittää myös vanhemmalla pelaajaiällä. Voidaan vain kuvitella, mitä alkaisi tapahtua, jos Raimo Summanen saisi Jääkiekolta valtuudet organisoida ja kehittää jääkiekon junioritoimintaa ikäluokkien 4-13 osalta.

 

[Kersakovi]

Leinon osalta olen mielenkiinnolla seurannut sitä luisteluvoimakehitystä, mikä on ollut hänen luistelussaan selvästi havaittavissa. Leinon kohdalla on tapahtunut samaa luisteluvoiman parantumista, mikä on nähty myös Valtteri Filppulan osalta NHL:ssä. Molemmat ovat saaneet luisteluunsa opetusta Raimo Summasen ja Janne Hännisen luistelukoulussa. On hienoa todeta, että jääkiekon yhtä peruspilaria, luistelua, voidaan kehittää myös vanhemmalla pelaajaiällä. Voidaan vain kuvitella, mitä alkaisi tapahtua, jos Raimo Summanen saisi Jääkiekolta valtuudet organisoida ja kehittää jääkiekon junioritoimintaa ikäluokkien 4-13 osalta.

Niin, tai sitten olet vain lukenut viime viikon Urheilulehden. En nyt jaksa kahlata viestihistoriaasi läpi, mutta jos olet jo viime syksynä tällaista kirjoitellut niin pyydän anteeksi tuota viestini aloittavaa lausetta. Minkä takia muuten jauhat samaa superlatiiveilla kyllästettyä mantraasi viestistä toiseen tässäkin ketjussa? Finaalien kolmannen pelin jälkeen et ole tainnutkaan julkaista viivelähtöjen määrää kyseisessä ottelussa, joka ei tietenkään johdu siitä, että vähemmän näitä pelin tärkeitä rakenteita käyttänyt joukkue sattui voittamaan, vai?

 

[mjr]

Mutta nimetä tämä kaksikko "tämän hetken jääkiekon asiantuntevimmaksi parivaljakoksi" on suhteellisen järjetön väite — ja sellaisena tietenkin kenties juuri tähän viestiketjuun sopiva.

Jep. Mutta en voi olla ihastelematta siffaa, joka on äärimmäisen virtuoosimainen keskustelija - pelikirja on rautaisesti hallussa ja monesti vastapuoli ei taida edes huomata, miten menee juuri niihin miinoihin, joita siffa on teksteihinsä sirotellut. Kaikkeen osuvaan kritiikkiin vastataan hieman (tai paljon) asian vierestä ja sitten vielä lisätään houkutteleva täky tai uusi avaus, joka samassa vie keskustelun uusille (tai itse asiassa niille alkuperäisille) urille. Itse suosittelisin pelikirjaksi siffaa vastaan yksittäisiä täsmäiskuja ja sivustakoukkauksia, ei mitään rintamahyökkäyksiä, eikä missään tapauksessa kannata mennä perään, jos mies näyttää vastineessaan avaavan jotain uutta mahdollista hyökkäyskohdetta. Jottei sitten tulisi palautetta aiheen vierestä keskustelusta niin noin kokonaisuutena minusta vaikuttaa siltä, että Sihvonen hallitsee kohtuullisen pätevästi noin 10%-15% jääkiekkojoukkueen valmentamiseen liittyvistä asioista ja sitten aika luontevasti (provoilun ja trollauksen lisäksi) käyttää kaiken aikansa tästä kapeasta sektorista puhumiseen. En kyllä ymmärrä miksi meidän JA:n nilkkien pitäisi rynnätä perässä samaan kapeuteen ja päässilmäisyyteen.

 

[siffa]

Finaalien kolmannen pelin jälkeen et ole tainnutkaan julkaista viivelähtöjen määrää kyseisessä ottelussa, joka ei tietenkään johdu siitä, että vähemmän näitä pelin tärkeitä rakenteita käyttänyt joukkue sattui voittamaan, vai?

Tätä odotinkin, koska se osoittaa, että viivelähtöseurannastani aletaan olla kiinnostuneita. Kolmannen NHL:n finaaliottelun viivelähdöt olivat: Philadelphia 2+4+4+2(JA)=12 ja Chicago 5+5+4+3(JA)=17. Niinkuin olen aina kirjoittanut, niin tässäkin ottelussa eniten oli nopeita, sitten puolinopeita ja vähiten viivehyökkäyksiinlähtöjä. Se on väärä tulkinta, jota jatkuvasti täällä esiintyy, että olisin väittänyt niin, että se joukkue, mikä pelaa eniten viiveellä, voittaisi ottelun.

Ensi yönä teen taas uuden seurannan viivelähdöistä. Se on jo rutiinia eikä haittaa millään tavalla kiinnostustani pelin kokonaisuuteen. Siellä on lyhytsyöttöpeliä rintamahyökkäyksin kenttätasapainolla sekä paljon myös pitkiä avauksia hyökkäyssiniviivalle. Se, minkä olen pannut merkille, niin toistaiseksi kulmapeliä on ollut mielestäni vähemmän kuin NHL-peleissä on tavattu nähdä.

Edit: Viivelähtöseurantani liittyen pelin rytmitykseen on jatkunut nyt kohta kaksi kautta, joten viittauksesi Urheilulehden viime aikaiseen numeroon on väärä. Tein edelliskaudella seurantaa kaikista kolmesta rytmistä eli nopeista, puolinopeista ja viivelähdöistä. Se oli suht. rankkaa kertakatsomalla, joten olen tällä kaudella poiminut jo rutiinilla vain viivelähdöt peleistä.

 

[Wäinö#16]

Etkä ymmärrä pelistä näitä asioita ja osaa niitä katsoa, vai miksi vääristät näin rankasti minun kirjoituksiani?

Puhuin noin ylipäänsä sihvos-klaanista, joka jaksaa vouhkata näistä kolmenrytmin lähdöistä ja etsiä niitä vaikka kentän alta. Vähintään kolmenrytmin pelaamisesta on tullut itseisarvo. Lisäksesi tähän klaaniin taitaa kuulua vain Petteri Sihvonen. Muut kirjoittajat tuntuvat osaavan laittaa tämän pelin rytmittämisen enemmän tai vähemmän oikealle paikalleen jääkiekon taktisessa kirjossa. Sekin vähän ihmetyttää kuinka jaksat vouhkata näistä lähdöistä ja tilastoida niitä, vaikka et osannut sanoa mitä hyötyä tästä tilastoinnista on ja mitä se kertoo pelin kulusta. Sen sentään osasit kertoa, että Jortikka on aivan pihalla asiasta. Siis pihalla mistä? Siitä ettei osaa tilastoida lähtöjä, joiden merkitystä et osaa edes sanoa? Pointtisi tuntuu olevan, että jääkiekkojoukkueilla on pelikirjoja ja näihin kuuluu viivelähtö. Tätä jaksat todistella viestistä (ja vuodesta) toiseen, mutta mitään uutta ei tunnu tulevan.

Yhteenvetona aiheesta voisin sanoa, että pelin rytmittäminen ylipäänsä on varmasti kasvava trendi. Lahjakkaimmille pelaajille se tulee luonnostaan, mutta joukkueen tasolla sitä tulee toki myös harjoitella, että saadaan paras hyöty irti. Trendi on varmaankin edelleen perua uudelle tuomarilinjalle, joka mahdollistaa paremmin kiekonhallinnan. Nykyään pelaajat yhä kasvavassa määrin osaavat lukea tilanteita paremmin ja väkisin puskeminen ja kiekosta luopuminen on vähemmässä. Red Wings oli yksi edellä kävijä tällä alueella, mutta kuten nähtiin hekin tarvivat pelityylinsä NHL-kaukalossa erinomaisia kiekollisia pelaajia. Ihan joka jannu ei sitä pystynyt toteuttamaan kuten tällä kaudella nähtiin.

Ensi yönä on jälleen tilaisuus seurata maailman tämän hetken kahden parhaimman joukkueen omasta päästä hyökkäyksiinlähtöjen rytmitystä. Tähän mennessä kolmessa ottelussa on nähty molempien joukkueiden osalta eniten nopeita, toiseksi eniten puolinopeita ja kolmanneksi eniten viivelähtöjä. Pakki-pakki-pakki viivelähtöjä organisoivat siellä huippuluokan pakkiparit Keith-Seabrook, Timonen-Coburn, Campbell-Hjalmarsson ja Pronger-Carle. Viime ottelussa oli jopa pari kiekottelun puolelle mennyttä pakki-pakki-pakki-pakki hyökkäyksiinlähtöä, mutta merkitsin nekin viivelähdöiksi.

Kun tuossa tilastoinnissa ei tunnu olevan mitään tolkkua, niin analysoipa tarkemmin vaikkapa hyökkäyksen rakennetta pakki-pakki-syötön jälkeen verrattuna pakki-pakki-pakki-syöttelyyn. Mikä on se syy, että syötetään vielä yksi syöttö? Millaisia eroja on havaittavissa hyökkääjien sijoittumisessa ja kuinka säännönmukaisia nämä sijoittumiset ovat? Ja mitkä ovat joukkueiden erot? Tämä tosin voi olla hankalaa tv-ruudusta, mutta näin analysoituna hyökkäsyten rakenteita, pääsisi jo paljon syvemmälle valmentajien.... aarrrghhh... pelikirjaan.

 

[siffa]

Sekin vähän ihmetyttää kuinka jaksat vouhkata näistä lähdöistä ja tilastoida niitä, vaikka et osannut sanoa mitä hyötyä tästä tilastoinnista on ja mitä se kertoo pelin kulusta.

Vääristelet edelleen asioita. Mistä sitten lie johtuu. Viivelähtöjen merkityksestä olen keskustellut tässä viestiketjussa ja SM-liigan pelikirjat 2009-2010 ketjussa. Näihin keskusteluihin on osallistunut myös muutama viivelähtöjen tarkoituksesta hyvin perillä oleva JA:n nimimerkki. Eihän tästä tule mitään, jos jo käsiteltyjä asioita on sinulle ja muille kerrattava jatkuvasti. Käy lukemassa niitä viestejä. Tilastointini osoittaa ne joukkueet, jotka pelaavat kolmen rytmin kiekkokontrollipeliä ja ne joukkueet, jotka pelaavat nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Tilastointini osoittaa, että NHL:n ja SM-liigan tämän kauden parhaat joukkueet ovat pelanneet kolmen rytmin kiekkokontrollipeliä ja nopean pystysuunnan pelitavan joukkueet ovat jääneet finaaliottelujen ulkopuolelle. Erityisesti se mielenkiintoinen seikka on selvinnyt, että kolmen rytmin kontrollipeliä voidaan pelata niin pienessä kuin isossakin kaukalossa.

Edit: Palaan paremmalla ajalla vielä tuohon hyvään kysymykseesi, miksi annetaan kaksi pakki-pakki syöttöä yhden pakki-pakki syötön sijasta. Sen kai sinäkin ymmärrät, että joku syy maailman parhaimmilla joukkueilla siihen on, koska niin pelaavat.

 

[Kersakovi]

Edit: Viivelähtöseurantani liittyen pelin rytmitykseen on jatkunut nyt kohta kaksi kautta, joten viittauksesi Urheilulehden viime aikaiseen numeroon on väärä. Tein edelliskaudella seurantaa kaikista kolmesta rytmistä eli nopeista, puolinopeista ja viivelähdöistä. Se oli suht. rankkaa kertakatsomalla, joten olen tällä kaudella poiminut jo rutiinilla vain viivelähdöt peleistä.

Ja miten tämä liittyy "omiin" huomioihisi Ville Leinon luistelun kehittymisestä? Mahtaa se olla kauheata, kun näkee pelikirjoja joka puolella.

Tilastointini osoittaa ne joukkueet, jotka pelaavat kolmen rytmin kiekkokontrollipeliä ja ne joukkueet, jotka pelaavat nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa. Tilastointini osoittaa, että NHL:n ja SM-liigan tämän kauden parhaat joukkueet ovat pelanneet kolmen rytmin kiekkokontrollipeliä ja nopean pystysuunnan pelitavan joukkueet ovat jääneet finaaliottelujen ulkopuolelle. Erityisesti se mielenkiintoinen seikka on selvinnyt, että kolmen rytmin kontrollipeliä voidaan pelata niin pienessä kuin isossakin kaukalossa

Toivottavasti nämä kattavat tilastointisi osoittavat myös sen, miksi viiveihanuusjääkiekolla ei pärjää paremmuutta pitkässä juoksussa mittaavassa runkosarjassa samalla tavalla, ja miksi esimerkiksi edellisen kevään finalistit pelasivat nopeaa jääkiekkoa, vaikka kiekkokontrollijoukkueitakin olisi ollut tarjolla.

 

[Wäinö#16]

Vääristelet edelleen asioita. Mistä sitten lie johtuu.

Kommentillani viittasin lähinnä omaan vastaukseesi muutaman viikon takaa tilastointisi hyödyllisyydestä:

Olen rustannut noita tilastointejani lähinnä huvikseni, mutta onhan niillä toki käyttöä joillekin ihan ammattimielessäkin. Itse en keksi mitään uutta, mutta, jos joku toinen keksii, niin katson, toimiiko se sitten käytännössä.

Jo pelkästään se, että Jyp voitti runkosarjan kertoo sen faktan, että jääkiekko-ottelu ratkotaan ihan muulla osa-aluella kuin hyökkäysrytmeillä. En tosin ole juurikaan seurannut Jypin peliä ja vaikea on kommentoida millaista avauspeliä siellä harrastetaan. Kuulostaa tyhmältä, jos tilanteesta riippumatta vähintään joka toinen syöttö on jo hyökkäyssuuntaan.

 

[siffa]

Omana mielipiteeni sanoisin, että se vasta on viivelähtö kun hyökkääjä tai hyökkäjät palaa hakemaan alhaalta vauhtia. Siihen asti lähdöt ovat puolinopeita. Ja jos hyökkääjäpelaaja ei ole vapaana, niin en vielä siinä vaiheessakaan laskisi hyökkäystä aina puolinopeaksi vaikka ensimmäinen syöttö olisi ylöspäin toiseen laitaan toiselle pakille ja vasta siitä jatkettaisiin nopea syöttö ylöspäin. Niinpä näiden tilastointi on subjektiivista touhua.

Tämä tärkeä keskustelun avaus jäi minulta kommentoimatta.

Tavoitteena jokaisella jääkiekkojoukkueella on tehdä vastaisku tai nopea hyökkäys niin nopeasti, että vastustaja ei ehdi järjestäytyä puolustuspeliin eli koko viisikolla täytyy olla jatkuvasti hyökkäysvalmius nopeaan hyökkäykseen lähtöön.

Vastustajan puolustuspelivalmius ja -nopeus ovat nousseet viime vuosina, kun se on alkanut hyökätä tiiviinä viisikkona rintamahyökkäyksiä kaikilta kaistoilta. Kiekon menetettyään vastustaja on heti tiiviinä puolustusvalmiudessa, jolloin tehokkaiden nopeiden hyökkäysten tilaisuudet omasta päästä ovat vähentyneet. Nopean hyökkäyksiinlähdön sijaan on tullut yhä useammin pakki-pakki levitys ja siitä nopeasti ylöspäin. Tässä on jo viivettä verrattuna nopeaan hyökkäyksiin. Jos pakki-pakki levityksen jälkeen ei päästä avaamaan organisoitumatonta vastustajaa vastaan, on otettu Chicagon ja Philadelphian paljon käyttämä pakki-pakki-pakki (=kaksi pakki-pakki levitystä) syöttely yhä enemmän joukkueiden pelitapoihin. Tällöin vastustaja on ehtinyt organisoitua, jolloin on viisasta organisoida myös oma hyökkäys viivelähdöllä. Minusta jo pakki-pakki on viivelähtö verrattuna nopeaan lähtöön. Pakki-pakki-pakki on jo viivelähtö ilman muuta, siinä aletaan olla jo lähellä KalPa:n ja kevään HPK:n kiekottelua. Maalin taakse pysähtyminen on aina viivelähtö.

Tässä on vastaus myös St_Patrickin siihen kysymykseen, miksi puolustajat pelaavat näitä pakki-pakki-pakki viivelähtöjä.

 

[tant gredulin]

Pakki-pakki-pakki on jo viivelähtö ilman muuta, siinä aletaan olla jo lähellä KalPa:n ja kevään HPK:n kiekottelua. Maalin taakse pysähtyminen on aina viivelähtö.

Olisi mielenkiintoista saada kuulla tietävätkö Cupin tavoittelijat pelaavansa KalPa- ja HPK-kiekottelua.

 

[dana77]

Nopean hyökkäyksiinlähdön sijaan on tullut yhä useammin pakki-pakki levitys ja siitä nopeasti ylöspäin. Tässä on jo viivettä verrattuna nopeaan hyökkäyksiin. Jos pakki-pakki levityksen jälkeen ei päästä avaamaan organisoitumatonta vastustajaa vastaan, on otettu Chicagon ja Philadelphian paljon käyttämä pakki-pakki-pakki (=kaksi pakki-pakki levitystä) syöttely yhä enemmän joukkueiden pelitapoihin. Tällöin vastustaja on ehtinyt organisoitua, jolloin on viisasta organisoida myös oma hyökkäys viivelähdöllä. Minusta jo pakki-pakki on viivelähtö verrattuna nopeaan lähtöön. Pakki-pakki-pakki on jo viivelähtö ilman muuta, siinä aletaan olla jo lähellä KalPa:n ja kevään HPK:n kiekottelua. Maalin taakse pysähtyminen on aina viivelähtö.

pakki-pakki levityksen kesto on ajassa mitattuna ehkä puoli sekuntia. Jos syötön saanut puolustaja sen palauttaa samantien on aikaa kahteen levitykseen mennyt hieman reilu sekunti. Siinä ajassa vastustajan puolustus ei ole vieläkään ehtinyt täysin organisoitua, eikä omakaan hyökkäys tekemään muuta kuin luistelemaan ylöspäin.

Siirsin tänään kevään Kalpa-HPK-pelejä tallentimelta levyille kun piti saada tilaa SC finaaleille. Nopealla vilkaisulla löysin tilanteita, joissa Kalpan puolustus teki parhaillaan 4-5 syöttöä omalla alueellaan ennen hyökkäykseen lähtöä. Noin montaa syöttöä ei tietenkään voida antaa laidasta laitaan, vaan välissä kiekollinen pakki luistelee ylös ja toinen tiputtaa alas, jolloin syöttö annetaan alaspäin. Aikaa siis kuluu useita sekunteja. Tässä ajassa jokainen hyökkäävä pelaaja ehtii jo juuri siihen asetelmaan kun tarkoitus on. Jos verrataan, että kumpaa tilannetta kaksi nopeaa pakki-pakki-syöttöä muistuttaa, "puolinopeaa" vai tuollaista "viivelähtöä", niin ehdottomasti "puolinopeaa" hyökkäystä. Jos noitakin aletaan jakamaan omiin rytmeihinsä, niin sitten pitää puhua vähintään 6-7 rytmistä ja sekään ei vielä kertoisi mitään, sillä pienessäkin pysähdyksessä menee aikaa yhtä paljon kuin parissa syötössä, joten 5 syötön hyökkäykseen lähtö voi olla nopeampi kuin kahden syötön hyökkäykseen lähtö.

Mielenkiintoista on muuten se, että HPK:n viivelähdöt tapahtuivat aivat eri tavalla kuin Kalpalla. Heillä pakki pysähtyi perinteisesti kiekon kanssa maalin taakse ja odotti kun hyökkääjät olivat valmiina. Jos tuota vertaa Kalpan tapaan, niin onhan se riskittömämpi (varsinkin kun Kalpan pelaajat eivät lähteneet rauhoitetussa tilanteessa edes karvaamaan), mutta Kalpan syöttökarusellista oli koko ajan valmius käynnistää hyökkäys missä vaiheessa tahansa. Niinpä se piti puolustavan joukkueen karvaajat koko ajan liikkeessä, jolloin he eivät voi muodostaa puolustustaan täysin haluamaansa passiiviseen, odottavaan asetelmaan ottamaan vastaan hyökkäustä.

 

[ms.qvist]

Pakko tunnustaa se, että pelikirjoista en välitä tuon taivaallista mutta tärkeintä on se, että tekee maaleja enemmän kuin vastustaja. Millään muulla ei jääkiekossa ole väliä, sama pätee tietenkin potkupalloon, kaukalopalloon ja moneen moneen muuhunkin pallopeliin.

Onhan sitä hienoa kikkailla termeillä ja viljellä niitä - kenties jopa summittaisesti - mutta tärkeintän loppujen lopuksi on se voitto, ei se kuinka se saavutetaan, vaan voitto itsessään. Kuten Chris Chelios taisi sanoa: Olen valmis tekemään kaikkeni voiton eteen.

Itsessään pelikirjalla ei tee mitään, jos ei ole kykyä muuttaa sitä vastustajan ja tilanteen mukaan. Jos hakataan päätä seinään kerta toisensa jälkeen niin loistavinkin pelikirja on täysin hyödytön, olipa kyse millaisesta keskialueen ylityksestä tahansa tai millaisesta lähdöstä tahansa. Niin yllättävältä kuin se voi kuulostaakin niin parhaimmillaan pelikirjoihin sopii muualla viltelty termi mukaeltuna eli "occamin partaveitsi". Jos lähdetään kiekkoa tarkastelemaan teorioina niin usein - lähes poikkeuksetta - kannattaa valita se yksinkertaisin mahdollinen.

vlad.

 

[siffa]

Entä jos otetaan pakki-pakki-pakki-pakki? Onko se vielä jääkiekkoa? Ja mitkä joukkueet nyt 'yhä enemmän' sitä ottavat käyttöön, kun enää kaksi joukkuetta tätä kautta pelaa?

Rekisteröin jo näitä pakki-pakki-pakki-pakki kiekotteluja NHL:n 3. loppuottelussa. Monet ovat sitä mieltä, että NHL:ssä pelataan maailman parasta kiekkoa. Kausia tulee lisää ja kiekkokontrollijääkiekko näyttää lisääntyvän ainakin parhaiden sarjojen joukkueilla. En kuitenkaan usko jääkiekossa mentävän kuningas-jalkapallon tasolle syöttöketjuissa, joita olen nähnyt huippujoukkueilla yli 20 syötön pallotteluja. Maalivahdillakin käyttivät pari-kolme kertaa palloa hykkäyksen aikana.

Olisi mielenkiintoista saada kuulla tietävätkö Cupin tavoittelijat pelaavansa KalPa- ja HPK-kiekottelua.

Eivät varmaankaan tiedä KalPa:n ja HPK:n kiekottelupelaamisesta tuon taivaallista. Ymmärtävät kuitenkin siellä NHL:ssä sen verran jääkiekosta, millä pelitavoilla kannu on mahdollista kotiin saada. Olihan se huikeata, niinkuin Ville Nieminenkin totesi, kun Chicago kiekotteli pakki-pakki levityksen jälkeen vielä ns. kevennyksen takaviistoon takaisin ja siitä vasta ylöspäin hyökkäykseen tavoitteena tappaa Philadelphian pelin intensiteetti. Itselleni tuli vain mieleen KalPa:n ja HPK:n kiekottelu SM-liigassa.

 

[steepler]

pakki-pakki levityksen kesto on ajassa mitattuna ehkä puoli sekuntia. Jos syötön saanut puolustaja sen palauttaa samantien on aikaa kahteen levitykseen mennyt hieman reilu sekunti.

Toki näitä syöttöjä voi tehdä näinkin nopeasti, mutta tässä sarjassa kyllä näissä pakki-pakki-pakki lähdöissä menee välillä selvästi enemmän aikaa. Esimerkiksi se tilanne pelissä 3 jonka seurauksena Nieminen rupesi puhumaan Pohjois-Amerikkalaisesta viivelähdöstä Seabrookin ja Keithin pakki-pakki-pakki syöttelyyn meni noin 9 sekuntia, varmasti muitakin esimerkkejä on mutta en nyt tähän hätään jaksanut kuin tuon tilanteen tarkastaa.

No tottahan se on että näitä voisi ruveta useammiksikin rytmeiksi pilkkomaan, siinä mielessä olen kyllä siffan kanssa samaa mieltä että jos on pakki-pakki-pakki syöttelyä niin siinä kuitenkin tulee sen verran viivettä että vähän vaikea edes puolinopeasta lähdöstä puhua. Tietenkin myös puolinopea pitäisi sitten määritellä tarkemmin.

 

[siffa]

pakki-pakki levityksen kesto on ajassa mitattuna ehkä puoli sekuntia. Jos syötön saanut puolustaja sen palauttaa samantien on aikaa kahteen levitykseen mennyt hieman reilu sekunti. Siinä ajassa vastustajan puolustus ei ole vieläkään ehtinyt täysin organisoitua, eikä omakaan hyökkäys tekemään muuta kuin luistelemaan ylöspäin.

Pakki-pakki-syötön saanut pelaaja ei palauta saman tien takaisin vaan nostaa jalalla kiekkoa ylös, minkä jälkeen palauttaa takaviistoon toiselle pakille. Tämä on se pääsääntöinen tapa NHL-finaalijoukkueiden pakki-pakki-pakki hyökkäyksiinlähdöille. Viive on enemmän kuin sekunti, mikä sekin on pitkä aika jääkiekossa.

 

[siffa]

Jos lähdetään kiekkoa tarkastelemaan teorioina niin usein - lähes poikkeuksetta - kannattaa valita se yksinkertaisin mahdollinen.

Jääkiekossa on valinta tehty yksinkertaisen ratkaisun puolesta. Toistan taas itseäni:"Jokaisen jääkiekkojoukkueen tavoitteena on tehdä vastahyökkäys tai nopea hyökkäys niin nopeasti, että vastustaja ei ehdi järjestäytyä puolustuspeliin". Ongelme tulee silloin, kun vastustaja on ehtinyt organisoitua puolustusasemiin, jolloin nopean hyökkäyksen lähettäminen ei ole järkevää. Näitä tilanteita varten on ollut keksittävä lisää mahdollisimman yksinkertaisia ratkaisuja eli ns. viivelähtöjä.

 

[Kettumainen]

Minusta hyökkäyksen rytmittelyn seurantaa oleellisempaa on keskittyä kysymykseen: Miksi milloinkin rytmittää milläkin tavalla? Hyökkäykseen lähdon rytmitys tulee päättää juuri sillä hetkellä kun kiekon hallinta siirtyy joukkueelta toiselle. Hallinta voi siirtyä kolmella tavalla:

- Kiekon riistolla
- Puolustuspelaamisella
- Vastustaja luovuttaa pelivälineen

Kiekon riiston tapahtuessa puolustavan pelaajan avauspelaamisen priorisointi menee järjestyksessä: nopea, puolinopea, viivelähtö. Nopea lähtö on todella tehokas, jos vain löytyy pelaaja jolle tarjota. Puolustuspelaamisella hankittu kiekonhallinta syntyy omalla puolustusalueella vastustajan ollessa ryhmittyneenä. Tällöin hyökkäävä joukkue ei ole täysin hyökkäävässä tilassa, jolloin puolustavan pelaajan tulisi korkeintaan hakea enintään puolinopeaa lähtöä, koska harvoin nopealle hyökkäykselle on tarjontaa olemassa. Vastustajan luovuttaessa kiekon (vaihto menossa, pitkä päätyyn) käytännössä viivelähtö on ainoa oikea tapa käynnistää peliä.

Näihin kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi kuinka tarjottavaksi joukkueen pelitapa tekee pelaajat, kiekon haltijan pelinäkemys ja pelinopeus, taito syöttää, vastustajan pelitapa, ottelun tärkeys (kiekon riistoja vähemmän = enemmän viivelähtöjä) jne...

Sitten kun ollaan ylitetty se hyökkäyssiniviiva...siitä keskustelusta haluaisin lukea enemmän.

 

[ms.qvist]

Jääkiekossa on valinta tehty yksinkertaisen ratkaisun puolesta. Toistan taas itseäni:"Jokaisen jääkiekkojoukkueen tavoitteena on tehdä vastahyökkäys tai nopea hyökkäys niin nopeasti, että vastustaja ei ehdi järjestäytyä puolustuspeliin". Ongelme tulee silloin, kun vastustaja on ehtinyt organisoitua puolustusasemiin, jolloin nopean hyökkäyksen lähettäminen ei ole järkevää. Näitä tilanteita varten on ollut keksittävä lisää mahdollisimman yksinkertaisia ratkaisuja eli ns. viivelähtöjä.

Tässä olemme samaa mieltä, eli tarkoitus on tehdä niin nopea hyökkäys kuin mahdollista, jotta vastustaja (toisinaan käytän termiä "vihollinen") ei ehdi järjestäytyä puolustuspeliin. Mitä nopeammin päästään liikkeelle ja mitä epäjärjestäytyneempi (johan on termi) vastustaja on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vastustajan puolustus saadaan revittyä rikki nopein syötöin, joko pelaamalla "pystyyn", levittämällä keskialueella ja pelaamalla ristikkäisiin kulmiin etc. ja saamalla samalla voimakas paine vastustajan päätyyn, jolloin vastustaja ei ehdi järjestäytyä ja tällaisessä tilanteessa he ovat usein juuri sen ratkaisevan potkun kiekkoa ja pelaajaa jäljessä, jolloin organisoitunut puolustautuminen on likimain mahdotonta, ja hyökkääjällä on suunnaton etu puolillaan. Toivottavasti onnistuin selvittämään ajatukseni riittävän selkeästi, tällä hetkellä kun käyn vähän hitaalla henk.koht. syiden takia.

Tietenkin ongelmia tulee tilanteissa, joissa vastustaja on ehtinyt järjestäytyä kunnolliseen puolustusasemaan. Tässä tapauksessa tilanne riippuu siitä millainen vastustaja on ja valmennusportaan tulee tietää tämä ja rakentaa pelisysteemi juuri tältä pohjalta katsoen. Toisinaan näissä tilanteissa riittää se, että lähdetään "viivelähdällä" liikkeelle ja keskialueen jälkeen heitetään kiekko ristikkäiskulmaan ja pistetään paine vastustajan puolustajiin mutta tällöinkään koko "tiimi" ei saa painaa syvälle vastustajan alueelle, vaan järjestyksen täytyy olla organisoitu, esim. kaksi-yksi-kaksi, jossa keskushyökkääjä toimii laitahyökkääjien ja puolustajien välillä "varmistuksena". Toisaalta tilanne voi olla sekin, jos painetaan oikeaan kulmaan niin järjestys on yksi-kaksi-kaksi. Tai jokin muu riippuen täysin vastustajasta ja vastustajan kentällä olevasta ketjusta. Jääkiekko on tietyllä tavalla yksinkertainen peli mutta siinä on kuitenkin otettava huomioon monta seikkaa. Tärkein on sitten se, että tekee maaleja enemmän kuin vastustaja.

Tämäkään ei tietty sovi jokaista vastustajaa vastaan vaan jokaisen vastustajan kohdalle on rakennettava edes jossainmäärin oma systeemi, jonka mukaan pelata. Vastustajan puolustusta voidaan "sahata" rikki monella eri tavalla, keskialue voidaan ylitää monella eri tavalla ja itsessään hyökkäykseen voidaan lähteä useammalla eri tavalla - tästä olemme samaa mieltä, joten en käy sen kummemmin kertaamaan asioita. Mutta jos hyökkäykseen on mahdollista lähteä nopeasti, tuolloin kannattaa valita se yksinkertaisin mahdollinen strategia, ja valmentajan tulisi täsmentää, jokaiselle ketjulle heidän oma roolinta tällaisessa lähdössä. Ei voida olettaa, että jarrukentän pelaajat lähtevät liikkeelle samalla tavalla organisoidussa hylkkäyksessä kuin esim. ensimmäisen ketjun hyökkääjät. Usein jarrukentän kohdalla riittää se, että he nostavat paineen keskialueelle, siirtävät kiekon vastustajan päätyyn (esim. ristikkäiskulmaan) ja siirtävät paineen sinne ja mahdollisimman syvälle ja pelaavat maalille, muistaen samalla sen ettei vastustajalle saa antaa mahdollisuutta yv-hyökkäykseen eli ketjumuodostelman pitää olla harjoiteltu, esim: 2+1+2 tms. Tuloksena voi parhaassa tapauksessa olla maali mutta on jo hyvä, jos he saavat aikaan paineen ja sitä seuraavan pelikatkon - jolloin aloitus jää vastustajan kenttäpuoliskolle ja joukkue on jo voittanut paljon.

vlad.

 

[ms.qvist]

Hallinta voi siirtyä kolmella tavalla:

- Kiekon riistolla
- Puolustuspelaamisella
- Vastustaja luovuttaa pelivälineen

Mietin, että mihin kategoriaan laskea aloitusvoitto puolustuspäässä (tai keskialueella). Tavallaan se on kiekonriisto, koska vastustajalta riistetään kiekko aloitusvoiton seurauksena mutta voidaanko se laskea omaksi keinoksi saada peli hallintaan, vai olenko pudonnut kärryiltä?

Tietyssä mielessä kiekonriisto ja aloitusvoitto muistuttavat toisiaan ja tapa jolla peli siitä avataan on hyvin pitkälti sama, joskin aloitusvoiton seurauksena voi seurata mielestäni myös viivelähtöä, jos vastustaja saa keskikentänsä organisoitua kunnolla, mutta hyvin usein aloitusvoiton seurauksena on kyllä puolinopea lähtö tai viivelähdön ja puolinopean kompromissi. Minusta toisinaan lähtötyyli voi nimittäin olla kompromissi viivelähdön ja puolinopean lähdön välillä riippuen täysin joukkueen normaalista pelitavasta ja tyylistä kuinka he avaavat peliä tai lähtevät liikkeelle puolustuspäästä. Minusta on myös huomioitava se, että jokaisen joukkueen pelistrategiassa voidaan ymmärtää hivenen eritavalla nopea, puolinopea tai viivelähtö. Tästä voi sitten johtua se, että päädytään tarkastellessa kompromissiin siitä, että onko kyseessä viivelähtö vai puolinopea lähtö. Se on tietenkin varsin selkeää, että vaihtoon menoa -tilanteessa viimelähtö on se yleisimmin viljelty lähtömuoto.

vlad.

 

[Kettumainen]

Tietyssä mielessä kiekonriisto ja aloitusvoitto muistuttavat toisiaan ja tapa jolla peli siitä avataan on hyvin pitkälti sama, joskin aloitusvoiton seurauksena voi seurata mielestäni myös viivelähtöä, jos vastustaja saa keskikentänsä organisoitua kunnolla, mutta hyvin usein aloitusvoiton seurauksena on kyllä puolinopea lähtö tai viivelähdön ja puolinopean kompromissi.

Ehdottomasti puolinopea tai viivelähtö, sillä tilanne ei ole kiekonriistomainen tilanne. Kiekon riistossa kaveri yllätetään housut jalassa ja tällöin ehdottomasti nopea, kunhan omat ovat edes hiukan mukana.

Ehkä puolinopeakin on vähän hätiköityä puolustuspään aloitusvoiton jälkeen, ellei sitten pelikirjassa ole kivoja jekkuja mukana.

 

[ms.qvist]

Ehdottomasti puolinopea tai viivelähtö, sillä tilanne ei ole kiekonriistomainen tilanne. Kiekon riistossa kaveri yllätetään housut jalassa ja tällöin ehdottomasti nopea, kunhan omat ovat edes hiukan mukana.

Ehkä puolinopeakin on vähän hätiköityä puolustuspään aloitusvoiton jälkeen, ellei sitten pelikirjassa ole kivoja jekkuja mukana.

Se on totta, että viivelähtö lienee aloitusvoiton jälkeisessä tilanteessa se turvallisin vaihtoehto, siinä saadaan aloitusvoiton jälkeisessä tilanteessa oma miehitys organisoituun järjestykseen ja pelinavaukselle jää se pieni tarvittava hetki aikaa. Tietenkin tässäkin kohdin on useita kombinaatioita riippuen miehityksestä kaukalossa, niin omasta kuin myös vastustajan. Lisäksi huomioon on otettava vastustajan ryhmittäytyminen, onko se järjestäytynyt vai hajalla hävityn aloitusvoiton jälkeen - tällaisessä tilanteessa puolinopeakin lähtö voi onnistua, jos sellaista on harjoiteltu ennalta ja pelaajat osaavat lukea tilannetta. Mutta pääsääntöisesti se viivelähtö on turvallisin, kuten kirjoitit.

vlad.