Robin Big Snake
Jäsen
Niin, mutta koripallossahan on juuri siksi tehty hyökkäysaika että muuten siitä vallanvälineestä ei luovuttaisi millään. Joten hyvä esimerkki, mutta juuri päinvastainen sellainen.
Jos toinen puolustaa hyvin niin silloin koripallossa peliväline on ikäänkuin pakko antaa vastustajalle. Hyökkäysaika kuluu loppuun ja joudutaan ottamaan huono heitto, jolla ei ole toivoakaan mennä sisään. Joskus jopa hyökkäysaika kuluu kokonaan loppuun ennen heittoa. Osittain sen takia Euroopan liigan peleissä tehdään vain jotain 50-60 pistettä per joukkue. Aika iso ero verrattuna Drazen Petrovicin ja Oscar Smithin ja Nikos Gallisin aikoihin.
Siellä on viivelähtöjä pysähtymällä maalin taakse sekä pakki-pakki-pakki hyökkäyksiä.
Rauno Korpi heitti joskus kultaisella 80-luvulla kommentin suurin piirtein siihen malliin, että "Tapparan todennäköisyys voittaa on sitä suurempi, mitä enemmän vastustajalla on kiekko."Oli ehkä huono sanavalinta "annetaan vastustajalle", mutta paremminkin luovutaan pelivälineestä vapaaehtoisesti.
Rauno Korpi heitti joskus kultaisella 80-luvulla kommentin suurin piirtein siihen malliin, että "Tapparan todennäköisyys voittaa on sitä suurempi, mitä enemmän vastustajalla on kiekko."
Mää haastaisin, että oli 2000-luvun taite ja Jukka Rautakorpi. Hänellä ainakin oli tuosta versio, että voitto on sitä lähempänä, mitä useammin vastustaja joutuu hakemaan kiekon oman maalinsa takaa.
Nykyinen kiekkokontrolliajattelukaan ei ole mitenkään riistopelin vastaista. Siinä vain on viety hieman pitemmälle sen mallintaminen, miten riistoihin päästään parhaiten. Eli paras paikka riistää kiekko vastustajalta on kenttätasapainoisen rintamahyökkäyksen jälkeen jatkokarvauksella. Ja kenttätasapainoiset rintamahyökkäykset syntyvät parhaiten kiekkokontrollin (ja usein viivelähtöjen) kautta.
Onko viivelähtöjen merkitys suurempi pienessä vai suuressa kaukalossa vai onko se yhtä suuri. Tämä on mietityttänyt minua.
4SportPro:n selostaja huomio selostajille poikkeuksellisesti myös viivelähtöjä:"Seabrook syöttää omassa päädyssä Keithille ja Keith levittää takaisin Seabrookille". .
Ymmärsinkö nyt jotenkin väärin tämän vai oletko tosiaan sitä mieltä että tuonlainen kommentointi on poikkeuksellista NHL-selostajille??
Käyttikö selostaja termiä viivelähtö?
Tarkoitin suomalaisia jääkiekkoselostajia esim. tämän kauden aikana, kun olen poiminut viivelähdöt kaikista katsomistani kansainvälisistä ja SM-liigapeleistä. 4SportPro:n selostaja, jonka nimeä en pannut merkille, mainitsi pari kertaa, että pakki levitti takaisin toiselle pakille (jolta oli ensin saanut syötön omassa päädyssä). Hän siis kertoi siinä samalla, että joukkue lähti hyökkäykseen pakki-pakki-pakki viivelähdöllä mainitsematta sanaa viivelähtö.
En ole 4SportPro:ta katsonut tällä kaudella mutta yo. mainintoja pakki-pakki syöttelystä on oman muistikuvani mukaan kuultu niin kauan esim. CanalPlussalla kun sieltä on lätkää tullut ja selostajana ei ole ollut Pentti Lindegren.
En tiedä tulkitsenko sinun kommenttiasi ihan väärin mutta jos siis väität että pakki-pakki-pakki -selostukset ovat uutta suomalaisessa tv-selostuksessa niin oma väitteeni on että olet totaalisen väärässä.
Tarkoitan sitä, että en ole niitä kuullut suomalaisissa tv-selostuksissa tänä aikana, kun olen mm. nämä pakki-pakki-pakki viivelähdöt tilastoinut ylös. Miten selostajat ne huomaisivat, kun monet asiantuntijat tv-studiossakaan eivät niitä pysty pelistä näkemään. Vain Pasi Nurminen studiovieraista alkoi keväällä löytämään peleistä pakki-pakki-pakki viivelähtöjä.
Itsehän et pysty tilastoimaan kerralla kuin hyökkäyksiin lähdöt. Petteri Sihvonen analysoi myös vain muutamaa asiaa kerrallaan. Studiovieraat taas puhuvat monesta muusta asiasta (esim. maalivahtipeli, tunnelataus jne.) niin miten voit olettaa, että studiovieraat voisivat analysoida myös jokaista hyökkäykseenlähtöä? Eihän P.Sihvosellakaan ole kaikki osa-alueet analyysinsa alaisuudessa.
Itse näen pelistä paljon muitakin elementtejä, mutta viivelähdöt olen tällä kaudella tilastoinut. K.Pylkkäsen esitys kulmapelien tilastoinneista ja analysoinnista on edelleen huomion arvoinen jatkossa.
Entäs olisiko edelleen huomion arvoista tilastoida vaihtotilanteiden vaikutus viivelähtöjen määrään?
Toissayön NHL:n 1. finaaliottelussa oli yhteensä 27 viivelähtöä, joista kolme oli sellaista, että puolustaja pysähtyi maalin taakse vaihtotilanteen aikana ja keräsi viisikon kasaan koko viisikon hyökkäystä varten. NHL:ssä on enemmän näitä Scott Niedermyer-Pronger (Anaheimin ja Kanadan olympiajoukkueen ajoilta) tai Timonen-Coburn pakki-pakki-pakki viivelähtöjä.
Esim. Hannu Jortikka kertoi U20-kisojen jälkeen, että maailmanmestari USA ei pelannut kisoissa viivelähtöjä. Tosiasia oli, että USA pelasi yli 22 viivelähtöä Suomea vastaan (Suomi pelasi yhden viivelähdön koko ottelussa). Loppuottelussa Kanadaa vastaan USA pelasi viivelähdöillä 1. erässä 8 kertaa, 2. erässä 2 kertaa ja kolmannessa se ei pelannut viivelähtöjä yhtään.
Tämä epämääräisyys johtuu ainoastaan viivelähdön määritelmästä. Jortikan viivelähtö on nimenomaan juuri tämä "kiekko oman maalin taakse, viisikko kasaan ja pakki avaa joko laitaan tai keskelle". Ja nimenomaan näitä nähtiin todella vähän 20-v MM-kisoissa ja samoin niitä nähdään todella vähän NHL:ssä. Tähän liittyy mielestäni myös kaukalon koko. Pienessä kaukalossa on helpompi karvata ylhäältä kuin isossa. Isossa kaukalossa kova karvaus johtaa helpommin itsensä ulos pelaamiseen.
Tämä epämääräisyys johtuu ainoastaan viivelähdön määritelmästä. Jortikan viivelähtö on nimenomaan juuri tämä "kiekko oman maalin taakse, viisikko kasaan ja pakki avaa joko laitaan tai keskelle". Ja nimenomaan näitä nähtiin todella vähän 20-v MM-kisoissa ja samoin niitä nähdään todella vähän NHL:ssä. Tähän liittyy mielestäni myös kaukalon koko. Pienessä kaukalossa on helpompi karvata ylhäältä kuin isossa. Isossa kaukalossa kova karvaus johtaa helpommin itsensä ulos pelaamiseen.
Mistä tiedät, että Jortikka määrittelee viivelähdöiksi vain puolustajan maalin taakse pysähtymisen ja viisikon kasaan kokoamisen? Viivelähdöistä nämä ovat vain murto-osa.
Toissayönä nähtiin taas tyypillisiä NHL-joukkueiden viivelähtöjä, jotka eivät olleet nopeita eivätkä puolinopeita (pakki-pakki) hyökkäyksiinlähtöjä. Kirjoitin jo aiemmin, että NHL-finaalit selostaa jääkiekkoselostaja, joka huomioi myös aina silloin tällöin viivelähtöjä. Tätä en ole muiden suomalaisten selostajien aiemmin kuullut tehneen. Antti Mäkinen määritteli pakki-pakki-pakki syöttelyn niin, että puolustajat syöttelevät useamman pakki-pakki syötön keskenään, jolloin peliä rauhoitetaan. Ville Nieminen totesi, että Chicagon kiekottelu (pakki-pakki-pakki=kaksi pakki-pakki syöttöä) omassa päässä tappaa Philadelphian peliä. Chicagolta eniten pakki-pakki-pakki viivelähtöjä syntyy pakkiparin Keith-Seabrook toimesta. NHL-peleissä nähdään kapeassa kaukalossa paljon pelejä kohden näitä pakki-pakki-pakki viivelähtöjä. Kaukalon koolla ei ole mitään tekemisestä sen kanssa, millä hyökkäysrytmeillä NHL-valmentajat käskyttävät pelaajiaan pelaavan.
Chicago pelasi myös keskialueen kiekon riiston jälkeen muutaman kerran hyökkääjän toimesta alaspäin pakille, joka antoi pakki-pakki syötön toiselle pakille. Tämä on myös viivelähtöpeliä, jolla rauhoitetaan oma peli ja pyritään saamaan kontrolloitu hyökkäys sen sijaan, että hyökkääjä olisi lähtenyt keskialueelta kiekon riiston jälkeen nopeaan pystysuunnan hyökkäykseen, mikä on kaikille joukkueille yleisin tapa hyökätä näissä tilanteissa.
Perinteisesti juuri näin pelattu tilanne on ns. hidaslähtö, olkoon se sitten viive-viive tai ihan mitä tahansa. Näin pelasi myös ennen kaikkia Jalosen HPK. Koska Jortikka on selvästi älykäs ihminen ja viittaamissaan kisoissa näitä maalintakaa lähteviä harjoiteltuja lähtöjä ei juurikaan nähty, ajattelen hänen viittaavaan juuri niihin. Selvä asia on kuitenkin, että kaukalon ja hyökkäysalueen koko vaikuttaa sekä karvaus, että avauspeliin. Sinänsä peliä voi toki rytmittää vaikka tulitikkulaatikossa, mutta kiekkokontrollipeliä on huomattavasti helpompi toteuttaa, kun kaukalossa on enmmän tilaa.
Nämä pakki-pakki-kiekottelut menee omasta mielestäni enemmän tänne puolinopea-osastoon, koska näihin hyökkäyskolmikon on huomattavasti vaikeampi tehdä mitään harjoitelua avauskuviota, toisin kuin maalintakaa lähteviin kiihtyviin lähtöihin, joihin ajoitukset on paljon helpompi tehdä. Puolinopeissa peli on yhä enemmän järkevää sijoittumista sekä vaisto- ja reagointipeliä. Ylipäänsä aivan turha tilastoida noita hitaita lähtöjä, koska ne on riippuvaisia pelitilanteesta. Enemmän kertoisi vaikkapa kiekonhallintaprosentti.
Yksi tapa on jakaa hitaat lähdöt...
Rytmittämisellä täytyy olla merkittävä vaikutus pelaamiselle, koska kaikki maailman parhaat joukkueet rytmittävät peliään kolmella rytmillä eli hyökkäävät nopeasti, puolinopeasti ja viiveellä.
Kuten olen niin usein sanonut, pelikirjakeskustelu tarvitsisi käsitteen määrittelyn, tieteellisen tutkimuksen tapaan. Nyt puhutaan termeillä, joiden merkitys vaihtelee kommentoijan mukaan. Jortikka saattaa tarkoitaa hitaalla lähdöllä yksikertaisesti vanha kantaista maalin takana seisomista (joka on muuten sääntöjen mukaan kiellettyä) kun taas sihvoslaiset jakavat ne moneen eri tasoon.