Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[dana77]

Mitä uutta ja vallankumouksellista P. Virta on jääkiekkoon keksinyt?

Kalpan lähtökohta on kiekon pitäminen ja tätä kautta pelin hallinta. Se, että sallitaan taaksepäin syöttö pari kertaa enemmän kuin ennen, ei ole vallankumouksellista. Esimerkiksi 70 - 80 -luvun huippupelaajat eivät ole koskaan ymmärtäneet kiekosta luopumista, koska se oli heidän aikanaan hölmöä.

En ole kenenkään muun joukkueen nähnyt samalla tavalla trapin pohjalta punaviivan tuntumasta syöttävän kovaa syöttöä alaspäin omalle siniviivalle, silllä perinteisesti tuota on pidetty erittäin riskaabelina tapana pelata. Tätä sitten seuraa joko nopea avaava syöttö toiseen laitaan tai uusi hidas lähtö.

Vertailu 70- tai 80-lukuihin ei toimi ollenkaan, sillä oleellista on myös tuo vastustajan pelaaminen. Jos joku maalivahti keksisi nyt alkaa pelaamaan ilman maskia koska se peittää näkökenttää ja sen ansiosta pelaisi 1,5 GAA:lla ja 96% torjuntoprosentilla, niin tuo olisi keksintönä ihan helvetin vallankumouksellinen vaikka 50-luvulla kaikki maalivahdit pelasivat ilman maskia.

 

[TosiFani]

En ole kenenkään muun joukkueen nähnyt samalla tavalla trapin pohjalta punaviivan tuntumasta syöttävän kovaa syöttöä alaspäin omalle siniviivalle, silllä perinteisesti tuota on pidetty erittäin riskaabelina tapana pelata. Tätä sitten seuraa joko nopea avaava syöttö toiseen laitaan tai uusi hidas lähtö...

Eli yksinkertaistettuna kyseessä on lupa/ käsky pelata kiekkoa, ei saa roiskia. Se annetaanko syöttö punaviivalta tai vaikka vastustajan siniviivalta taaksepäin ei ole ydinjuttu vaan rohkeus pelata kiekollista peliä. Jos olet katsellut Ruotsin maajoukkueen pelaamista, olet varmasti nähnyt tämän kaltaisia syöttöjä. Se onko tämä järkevää, onkin toinen asia.

 

[dana77]

Eli yksinkertaistettuna kyseessä on lupa/ käsky pelata kiekkoa, ei saa roiskia. Se annetaanko syöttö punaviivalta tai vaikka vastustajan siniviivalta taaksepäin ei ole ydinjuttu vaan rohkeus pelata kiekollista peliä. Jos olet katsellut Ruotsin maajoukkueen pelaamista, olet varmasti nähnyt tämän kaltaisia syöttöjä. Se onko tämä järkevää, onkin toinen asia.

En usko, että tuo on mikään pelkkä lupa tai käsky -kysymys, vaan yksi harjoiteltu avauskuvio. Se että annetaanko alaspäin syöttö punaviivalta vai siniviivalta ei ole mielestäni ollenkaan sama asia. Ensinnäkin etäisyys omalta maalilta ajatellen mahdollista kiekon menetystä on erilainen ja toisekseen kumpienkin joukkueiden pelaajien ryhmitykset ovat erilaiset. Sinisellä pelaajien etäisyydet ovat pidempiä, koska puolustavan joukkueen puolustajat joutuvat jo tiputtamaan ottamaan vastaa päätykiekkoa ja hyökkäävän joukkueen puolustajat joutuvat hieman hidastamaan mahdollisen katkon varalta.

Tietenkin jos tuota oikein haluaa yksinkertaistaa, niin syöttelystä, hyökkäämisestä ja puolustamisestahan tuossa on kyse ja kaikki ne ovat vanhoja asioita. Eteenpäin syöttely sallittiin kuitenkin jo vuonna 1929.

 

[scholl]

Kekäläinen kuitenkin väitti että koko suomalaisessa keskustelussa ei oteta huomioon vastustajaa, mikä on mielestäni aika paksua.

Mielestäni siinä otettiin kantaa siihen keskusteluun, mitä Sihvonen käy koskien sm-liigajoukkueiden pelitapoja. Sihvonen väittää, että kaikilla joukkueilla pitäisi olla liigassa sama Jalosen pelitapa, jotta Jalosen maajoukkue hyötyisi siitä. Nurminen myötäili siihen jotain ja sen jälkeen Kekäläinen sanoi noin. Sanoisin itse lisäksi siihen sen, että ei oteta myöskään huomioon joukkueiden erilaisia resursseja, imagoa ja pelaajamateriaalia. Kyllähän jokaisen sm-liigaseuran pitäisi pyrkiä pärjäämään mahdollisimman hyvin sillä mitä heillä on. Pelitapa olkoon sitten mikä hyvänsä ja hyvä vain, että on erilaisia pelitapoja.

 

[Kersakovi]

Leinon maali ei muuten syntynyt vaihtovirheestä vaan ihan vastustajan kiekon menetyksestä, johon Leino reagoi loistavasti. Hän luki tilanteen ja oli menossa ylösäpäin jo siinä vaiheessa Sub-urban vastan ihmetteli että tapahtui.

Näin olikin. Pahoitteluni virheellisen tiedon levittämisestä. Tosin maalin takaraudan halaajillehan tämä on suoranaista myrkkyä, että maali syntyi kiekonriistoa seuranneen pitkän avauksen ansiosta, eikä ihanaisen viivelähdön ja satumaisen kiekottelun seurauksena.

dana77:lta kyselisin samaa asiaa kuin monelta muultakin pelikirja-termin käyttäjältä, eli mitä kaikkea tämä pelikirja oikein sisältääkään? Kunnollista vastausta en ole tähän mennessä keneltäkään saanut, joten voisitko avata termin merkityksen kokonaisuudessaan, jotta jatkokeskusteluissa olisimme ns. samalla sivulla.


Tänään tajusin muuten sen, että jääkiekkoilijat ovat aivan helvetin tyhmää porukkaa. Haastatteluissa vaan puhutaan aina oman pelin pelaamisesta, luistelun parantamisesta tai kiekon toimittamisesta maalille, eikä sekaan mahdu sanaakaan pelikirja-asioista. Ei kai se jääkiekko noin yksinkertaista ole sentään! Mahtaa tuo valmentaminenkin olla suhteellisen epäkiitollinen tehtävä, kun se pelikirjakin pitää ujuttaa sinne puupäisen pelaajan selkäytimeen mahdollisimman huomaamattomasti tai muuten se miettii pelikirjoja kesken pelin ja kaikki menee perseelleen. Toivottavasti nuo jääkiekon välttämättömät pahat voidaan jatkossa korvata kyborgeilla, joihin voidaan koko kaudeksi ohjelmoida 7+7+7 viivelähtöä ottelua kohden ja jotka eivät juttele Kummolalle mitalin voittamisen jälkeen.

 

[dana77]

Tosin maalin takaraudan halaajillehan tämä on suoranaista myrkkyä, että maali syntyi kiekonriistoa seuranneen pitkän avauksen ansiosta, eikä ihanaisen viivelähdön ja satumaisen kiekottelun seurauksena.

Ei millään muotoa. Asiahan on katsos niin, että maali syntyi Montrealin pelaajan virheen takia. Montreal ei pelannut oikea oppista viivelähtöä, jossa olisi ollut kenttätasapaino kunnossa ja näin kävi. Tätä logiikkaa ei voi voittaa!

dana77:lta kyselisin samaa asiaa kuin monelta muultakin pelikirja-termin käyttäjältä, eli mitä kaikkea tämä pelikirja oikein sisältääkään? Kunnollista vastausta en ole tähän mennessä keneltäkään saanut, joten voisitko avata termin merkityksen kokonaisuudessaan, jotta jatkokeskusteluissa olisimme ns. samalla sivulla.

Korostan että tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minun mielestäni pelikirja sisältää kaikki valmentajan opettamat hyökkäys ja puolustuskuviot. Jos eroa termiin pelityyli haetaan, niin joillakin valmentajilla on erilainen pelityyli koti- ja vieraspeleissä. Pelikirja pitää sisällään nuo molemmat pelityylit. Minun mielestäni tällaisissa tapauksissa on selvempää puhua pelikirjasta, kuin sanoa, että valmentajan NN pelityyli pitää sisällään kaksi erilaista pelityyliä.

 

[Kersakovi]

Ei millään muotoa. Asiahan on katsos niin, että maali syntyi Montrealin pelaajan virheen takia. Montreal ei pelannut oikea oppista viivelähtöä, jossa olisi ollut kenttätasapaino kunnossa ja näin kävi. Tätä logiikkaa ei voi voittaa!

Totta. Tappioasemassa vain valitettavasti joutuu ottamaan riskejä saadakseen maalipaikkoja. Viivelähtöjen käytöstä tappioasemassa saatiinkin omalta maajoukkueeltamme hiljattain hyvä esimerkki MM-kisojen Tanska-ottelussa ja hyvinhän siinä kävikin. Sinällään logiikkasi on pettämätön, mutta jatkuva viiveellä hyökkääminen organisoitua puolustusta vastaan olisi todennäköisesti aiheuttanut Montrealille saman lopputuloksen, eli tappion, mutta mahdollisesti pienemmällä maalierolla.

Korostan että tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minun mielestäni pelikirja sisältää kaikki valmentajan opettamat hyökkäys ja puolustuskuviot. Jos eroa termiin pelityyli haetaan, niin joillakin valmentajilla on erilainen pelityyli koti- ja vieraspeleissä. Pelikirja pitää sisällään nuo molemmat pelityylit. Minun mielestäni tällaisissa tapauksissa on selvempää puhua pelikirjasta, kuin sanoa, että valmentajan NN pelityyli pitää sisällään kaksi erilaista pelityyliä.

Tämä selvä, eli ainakin sinun kanssasi keskustellessa pelikirja sisältää pelkästään pelitapa-asioita. Hyvä, että edes joku osasi tähän vastata! Jos pelikirja-termiä pitää käyttää niin olisi erittäin hienoa, että sitä käytettäisiin mainitsemallasi tavalla eräänlaisena yläkäsitteenä tilanteen mukaan valittaville pelitavoille, eikä sekaan sotkettaisi kaikkea mahdollista jääkiekkoon liittyvää.

 

[steepler]

Mielestäni siinä otettiin kantaa siihen keskusteluun, mitä Sihvonen käy koskien sm-liigajoukkueiden pelitapoja.

Ei otettu, tai jos otettiin niin vähintäänkin erikoisella ja piilotetulla tavalla. Kekäläinen sanoi tarkasti että, "Pelitapakeskustelussa on Suomessa ja muun muassa Sihvoselta unohtunut sellainen asia että kentällä on myös vastustaja ja jääkiekko on vaistopeli."

Eli kantaa otettiin siihen millaista keskustelua Suomessa käydään, ei ollekaan oikeastaan niihin teemoihin mitä juurikin tuossa keskustelussa muuten käsiteltiin. Tämä oli Kekäläisen joku oma patoutuma, liittyen suomalaiseen keskusteluun, minkä tässä yhteydessä halusi ilmoittaa.

Tuo on sitten tavallaan täysin eri asia että pitäisikö liigassa pelattavan pelin tukea maajoukkueen pelitapaa, ei tuo nyt ihan hullu ajatus ole, koska maajoukkueen menestys kyllä tukee liigaakin. Tosin siellä on eri toimijoita joilla on omia agendojaan joten tosiasiallinen toteuttaminen voi olla vaikeaa tai epärealistista ja jopa käytännön tasolla mahdotonta.

Jos kuitenkin ajatellaan esimerkiksi eurooppalaisia isoja jalkapallomaita niin siellä on jossain määrin havaittavissa sellaista että jossain tietyssä liigassa pääsääntöisesti pelattavaa pelitapaa on myös noudatettu maajoukkueessa. Ainakin tietyillä aikajaksoilla, tosin sielläkin on nykysin paljon ulkomaalaisia vaikutteita isoissa liigoissa, mutta noin isompana ajatuksena kyllä se havaittavissa on.

 

[tant gredulin]

Jos kuitenkin ajatellaan esimerkiksi eurooppalaisia isoja jalkapallomaita niin siellä on jossain määrin havaittavissa sellaista että jossain tietyssä liigassa pääsääntöisesti pelattavaa pelitapaa on myös noudatettu maajoukkueessa. Ainakin tietyillä aikajaksoilla, tosin sielläkin on nykysin paljon ulkomaalaisia vaikutteita isoissa liigoissa, mutta noin isompana ajatuksena kyllä se havaittavissa on.

Ymmärrettävää kyllä, ja onhan Suomessakin käytetty jääkiekkomaajoukkueessa nk. 'seuraketjuja' ainakin aikaisemmin. Minkälaisiksi muodostuvat samanlaista pelitapaa toteuttavien joukkueiden keskinäiset ottelut ko. maan liigassa?

 

[Fordél]

Tuo on sitten tavallaan täysin eri asia että pitäisikö liigassa pelattavan pelin tukea maajoukkueen pelitapaa, ei tuo nyt ihan hullu ajatus ole, koska maajoukkueen menestys kyllä tukee liigaakin. Tosin siellä on eri toimijoita joilla on omia agendojaan joten tosiasiallinen toteuttaminen voi olla vaikeaa tai epärealistista ja jopa käytännön tasolla mahdotonta.

Jos kuitenkin ajatellaan esimerkiksi eurooppalaisia isoja jalkapallomaita niin siellä on jossain määrin havaittavissa sellaista että jossain tietyssä liigassa pääsääntöisesti pelattavaa pelitapaa on myös noudatettu maajoukkueessa. Ainakin tietyillä aikajaksoilla, tosin sielläkin on nykysin paljon ulkomaalaisia vaikutteita isoissa liigoissa, mutta noin isompana ajatuksena kyllä se havaittavissa on.

Mielestäni pelitapa näyttelee Suomen menestymisessä nyt ja tulevaisuudessa hyvin pientä roolia. Okei, Vancouverissa se taisi olla suuremmassa roolissa, koska kaikki pelaajat eivät sitä omaksuneet, mutta esim. MM-tasolla täytyisi vain yksinkertaisesti olla parempia yksilöitä. En usko, että tulemme jatkossakaan katuamaan pelitavan ongelmiin vaan edelleen yksilöiden kyvyttömyyteen ratkaista pelejä niin vastustajan maalin edessä (maalinteko ja ylivoimapeli) ja oman maalinedustalla (pakkien pelaaminen). Joukkuepelaaminen ja yhteispelaaminen sekä maalivahtipeli tulevat jatkossakin olemaan Suomen vahvuuksia. Nyt pitäisi keskittyä vahvuuksien vahvistamisen sijasta heikkouksien korjaamiseen.

En siis näe, että täytyisi liigassa olla jotenkin yksi pelitapa, jolla kaikki vetäisivät. Sitä varten on olemassa EHT-turnee, jolla voidaan ajaa parhaimpiin liigapelaajiin sisään maajoukkueen pelitapaa. Jos siihen ei neljä turnausta ja muut leiritykset riitä niin sitten vika on jo pelaajien ja valmennuksen laadussa.

Kaikista tärkeintä on nostaa juniorituotannon tasoa, josta PS toi hyviä asioita esiin ollessaan YLE:n kisastudiossa vieraana. En laita siinäkään asioita Nuoren Suomen piikkiin, koska homma on aika pitkälle kiinni valmennuksesta ja sen kyvykkyydestä. Joka tapauksessa kuten Ruotsi on osoittanut, nousu lähtee juniorituotannon kehittämisestä eikä mistään yhden pelitavan juurruttamisesta. Jääkiekkoa voidaan edelleen pelata monella eri tavalla ja annetaan sillä puolella kaikkien kukkien kukkia ja kehityksen mennä eteenpäin ilman että ruvataan laittamaan eri valmentajien osaamista samaan muottiin. Kuten Suhonen sanoi: kaikki alkaa yksilöistä ja päättyy yksilöihin. Nyt on keskistyttävä jatkossa juuri näihin yksilöihin ja heidän kehittämiseen!

 

[J.Grönvall]

Mitä uutta ja vallankumouksellista P. Virta on jääkiekkoon keksinyt?

Pekka Virta yksinkertaisesti käytti omia aivojaan. KalPan pelaaminen on/oli täysin erilaista kuin oikeastaan kaikilla muilla joukkueilla. Virran vallankumouksellisuus tulee esiin siinä, että hän uskalsi ja osasi ajatella täysin eri lailla kuin muut huippukoutsit. Hän ei siis lähtenyt siihen pystysuunnan lätkän junaan vaan oli sitä mieltä, että lätkää pitää pelata toisella tavalla. Ja nyt KalPa onkin yhtäkkiä kaikkien esimerkkinä.

Sillä ei ole merkitystä, että puhutaan vanhoista asioista pelillisesti ajatellen. Sen sijaan sillä on merkitystä, että ne vanhat periaatteet oli unohdettu ja kaikki menivät enemmän tai vähemmän sen Westerlundin teorian jatkumossa. Virta on yksi niistä jotka tajusivat, että nollatoleranssikiekossa kiekonhallinta on ensiarvoisen tärkeää, tämä johtuu siitä, että rikkominen on vaikeampaa ja kentällä on tavallaan enemmän tilaa pelata. Lisäksi se haastaa vastustajien ominaisuudet tosissaan ja jopa aika raa'alla tavalla osoittaa puutteet luistelussa ja pelinluvussa.

Tänään tajusin muuten sen, että jääkiekkoilijat ovat aivan helvetin tyhmää porukkaa. Haastatteluissa vaan puhutaan aina oman pelin pelaamisesta, luistelun parantamisesta tai kiekon toimittamisesta maalille, eikä sekaan mahdu sanaakaan pelikirja-asioista.

Vaikka tässä taitaa olla jotain sarkasmiviritelmää mukana, niin halusin vain tarttua tuohon oman pelin pelaamiseen. Sehän on pelikirja-asia! Pelaajat puhuvat myös tietämättään pelikirja-asioista lähes jatkuvalla syötöllä.

Jos eilen satuitte katsomaan YLEn lähetystä, kun paikalla olivat Sihvonen, Nurminen ja Peltonen niin olette onnellisia. Yhteen varttituntiin onnistuttiin pakkaamaan taas niin paljon asiaa, että YLE pelasti kasvonsa pelkästään tällä. Pasi Nurmisen vastaus Sihvosen kysymykseen koskien tuota maajoukkueen pelitapaa oli tyhjentävä ja varmasti tukki muutaman jatkoaikalaisen turvan siinä samalla. Täällä kun aina jaksetaan muistuttaa kuinka kahvilla PS on jääkiekon sisältöasioista. Peltonen taas puhui kuten Westerlund aiemmin Veikkaajassa. Intohimoisia kiekkomiehiä, joilta löytyy myös osaamista ja halua, Suomen jääkiekko ei olekaan kuolemassa!

 

[Johannes]

Ymmärrettävää kyllä, ja onhan Suomessakin käytetty jääkiekkomaajoukkueessa nk. 'seuraketjuja' ainakin aikaisemmin. Minkälaisiksi muodostuvat samanlaista pelitapaa toteuttavien joukkueiden keskinäiset ottelut ko. maan liigassa?

Jos valitaan suomalaiseksi pelitavaksi wanha kunnon HIFK:n "tutina ja tötinä" ja kavennetaan kaukaloa, niin kannatan PS:n ehdotusta yhtenäisestä pelitavasta lämpimästi. Muuten idea on suunnillleen yhtä järkevä kuin P-Korean Kim Il-Sungin joku järjenvälähdys. PS:n ajatus on kuin entinen vitsi insinöörin ajatuksista, jossa ensin välähtää ja sitten korjataan vahinkoja.

Kai PS tajuaa, että esim. Pekka Virta vei kiekottelullaan sm-liigakiekkoa eteenpäin, eikä taaksepäin. Jukka Jalonen halusi eilen varmaan vajota maan alle, jos kuuli Tohtorimme ideasta, että "kaikki pelaa" jatkossa Jalosen kiekkoa. Voisiko tämä puppugeneraattori-Petteri pitää välillä omat ajatuksensa omina ajatuksinaan... : )

 

[J.Grönvall]

Joka tapauksessa kuten Ruotsi on osoittanut, nousu lähtee juniorituotannon kehittämisestä eikä mistään yhden pelitavan juurruttamisesta. Jääkiekkoa voidaan edelleen pelata monella eri tavalla ja annetaan sillä puolella kaikkien kukkien kukkia ja kehityksen mennä eteenpäin ilman että ruvataan laittamaan eri valmentajien osaamista samaan muottiin.

Toisaalta Ruotsi on Suomelle loistava esimerkki siitä, miten junnuja tuotetaan huipulle. Ja yksi iso tekijä siinä on nimenomaan ruotsalainen pelitapa tai ajattelutapa. Kaikissa merkittävissä palloilukulttuureissa on omanlaisensa ajattelumalli pelistä, oli kyseessä sitten lätkä, futis, käsipallo tai tennis. Ruotsilla on oma pelitapansa jonka pelaajat oppivat jo nuorena ja sitä kautta heistä jalostuu muiden tekijöiden ohella loistavia pelaajia aikuisten tasolle. Ihan sama koskee Kanadaa, Venäjää, Tshekkiä ja viimeisimpänä USA:ta.

Nähdäkseni Sihvonenkin viittaa juuri tähän sanomalla, että Suomeen pitäisi saada oma suomalainen pelitapa. Se on eri keskustelu onko se pelitapa kiekkokontrollia vai vastahyökkäämistä, pääasia, että se on jotain. Jalkapallon puolella tämä ihan sama keskustelu nousee myös pintaan vähän väliä ja alkoi aikanaan jo Antti Muurisen päävalmentaja-aikana.

Jos tällainen oma identiteetti löydettäisiin, niin se parantaisi myös nuorten pelaajien kehittämistä. Kun on tiedossa mitä halutaan niin silloin myös tiedetään mitä pitää opettaa ja miten. Se lähtee fysiikasta ja pelitaidoista päättyen aina pienimpiin detaljeihin peliä koskien. Tällöin pelaajat ovat aina valmiita kentällä vastaan tuleviin tilanteisiin ja osaavat ratkaista ne opitulla tavalla. Jos junnuja valmennetaan joka paikassa erilailla niin ainakin teoriassa ongelmat nousevat pintaan maajoukkueessa.

Ruotsi pelaa samaa kiekottelupeliä joka paikassa ja on pelannut sitä jo ties kuinka kauan. Siellä viivelähtö tai alaspäin pelaaminen on selkärangassa ja peliä osataan rytmittää paljon paremmin kuin Suomessa. Ruotsin ja Tshekin välierässä oli etenkin se yksi alivoima jossa Tre Kronor näytti mitä se kiekkokontrolli on, kun se toteutetaan oikein. Tshekki ei ollut lähelläkään kiekkoa ja Ruotsi dominoi siinä tilanteessa täydellisesti pelitapahtumia. Sen sijaan suomalainen olisi rykäissyt kiekon päätyyn ja antanut näin vastustajalle uuden mahdollisuuden yrittää.

 

[Johannes]

Toisaalta Ruotsi on Suomelle loistava esimerkki siitä, miten junnuja tuotetaan huipulle. Ja yksi iso tekijä siinä on nimenomaan ruotsalainen pelitapa tai ajattelutapa. Kaikissa merkittävissä palloilukulttuureissa on omanlaisensa ajattelumalli pelistä, oli kyseessä sitten lätkä, futis, käsipallo tai tennis. Ruotsilla on oma pelitapansa jonka pelaajat oppivat jo nuorena ja sitä kautta heistä jalostuu muiden tekijöiden ohella loistavia pelaajia aikuisten tasolle. Ihan sama koskee Kanadaa, Venäjää, Tshekkiä ja viimeisimpänä USA:ta.

Ruotsin tuleva päävalmentaja Pär Mårts antoi muistaakseni 3.1.2010 U20-kisojen aikana haastattelun, että Ruotsin nuorten viimeaikainen kehitys on tullut sillä, että he ovat pyrkineet säilyttämään vanhan ruotsalaisen lätkän vahvuudet ja hakeneet vahvasti lisämausteita pelaajien koulutukseen P-Amerikasta, esim. maalinedustojen pelaamisessa ja yksinkertaisesti voittamisessa. Ruotsi ei siis ole tyytynyt pelkästään omaan pelitapaansa juniorityössään, vaan hakeneet parhaita vaikutteita pelin emämaasta, Kanadasta.
http://www.iihf.com/channels0910/wm...html?tx_ttnews[backPid]=2954&cHash=3e2b24ef56

 

[Rautapohkeet]

http://yle.fi/urheilu/lajit/jaakiekko/mm_jaakiekko_2010/2010/05/studiokeskustelu_mihin_menet_suomi-kiekko_1703644.html

Tuossa yllä linkki tuohon Suomi-kiekko keskusteluun, jos joku sitä ei ole nähnyt.

Huvittavaa tuossa on se, että Sihvonen varastaa Niikolta studioisännän paikan :D, muuten keskustelu on todella mielenkiintoinen.

 

[Fordél]

Olen Philadelphian pudotuspelejä katsomalla huomannut sellaisen jutun, että Ville Leino on erottunut muista pelaajista siinä, että hän on usein vetänyt jarrut kiinni ja kääntynyt hakemaan vauhtia alempaa, mikäli vapaita syöttö paikkoja ei ole löytynyt. Suuri osa muista pelaajista on vastaavissa tilanteissa vain heittänyt kiekon päätyyn. En tiedä mitä tämä todistaa Philadelphian pelikirjojen puolesta tai vastaan, että osa pelaajista pelaa eri tavoin kuin toiset ja silti joukkue menestyy.

Leino sanoi haastattelussa, että hänen on helpompi pelata kun valmentaja ei hengitä niskaan vaan antaa hänelle vapauksia pelata. Ehkä tämä näkyy Leinon pelaamisessa mahdollisuutena reagoida paremmin peliin.

 

[Wäinö#16]

Tilastoin pelin viivelähdöt: Suomi 6+3+7=16 ja Tshekki 3+5+5=13. Viivelähdöt tilastoin vain 5vs5-pelissä, joten yv/av:llä enkä jatkoajalla niitä tilastoi.

Millaisia johtopäätöksiä voit vetää näistä tilastoista? Tsekki vei peliä lähestulkoon miten tahtoi ja Suomen kiekkokontrolli oli todella heikkoa. Eli taitaa olla niin, että viivelähtöjen määrä ei korreloi edes kiekkokontrolliin juuri millään tavalla.

 

[K.Pylkkänen]

Perkeles, tällä palstalla sitä onkin näköjään viikonlopun aikana puhuttu monta asiaa ns. halki. Tuli oltua kalassa koko vkl, joten jäi MM-kisojen huipentuma lieveilmiöineen väliin.
Joo voi olla totta, että jos sm-liigassa pelattaisiin yhtenäisempää ja jaloslaisempaa kiekkoa, niin maajoukkuekin voisi olla lyhyemmässä ajassa iskukykyinen, mutta ompa suoraan sanoen karmea ajatus, että Suomikiekkoa ruvettaisiin jotenkin tietoisesti yhtenäistämään. Erkan johdolla vaan komitea pystyy, miten saadaan Suomi pelaamaan niin kuin Ruotsi..

Kyllä minäkin olen tällä "antaa kaikkien kukkien kukkia" linjalla. Kyllä se "evoluutio" sitten karsii sieltä mutantit ja mädät hedelmät pois.
Ja nyt etenkin, kun on puhuttu, että Suomen kaikki palaajat ovat "kolmoskentän työmyyriä", tuntuisi oudolta, että uusia Selänteitä odotettaisiin syntyvän joltain liukuhihnalta.

 

[LaTe_Show]

Joo voi olla totta, että jos sm-liigassa pelattaisiin yhtenäisempää ja jaloslaisempaa kiekkoa, niin maajoukkuekin voisi olla lyhyemmässä ajassa iskukykyinen, mutta ompa suoraan sanoen karmea ajatus, että Suomikiekkoa ruvettaisiin jotenkin tietoisesti yhtenäistämään.

Toinen vaihtoehto olisi tehdä tämä kerralla kunnolla siten, että tämä maajoukkue pelaisi yhtenä joukkueena vaikka "armeijanjoukkueena" kansallista sarjaa ja sitten tämä sama joukkue pelaisivat maajoukkueena kansainvälisissä kisoissa.

Luonnollisesti pelaajat eivät saisi siirtyä NHLään tai muualle.

 

[Fordél]

Heh, mitähän PS sanoo Kekäläisen ja Jokereiden tuoreesta liitosta? Varmaan täysin väärä valinta, joka tuhoaa suomalaisen kiekkokulttuurin...Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä johtavan anaalilyytikon tässä kohdin suoltaa pihalle...

 

[Kaukosäädin]

Petteri on täysin oikeassa: Pelikirja > Materiaali.

Tshekki pyöritteli tiiviiseen viisikkopelaamiseen, keskialueen trappiin, hurjaan puolustukseen ja vastaiskupelaamiseen pohjautuvalla pelikirjalla nurin pitkin poikin kaukaloa täysillä sinkoilevat Venäjän supertähdet. Eli millintarkka pelikirja + keskinkertainen materiaali otti voiton ylivoimaisesta materiaalista joka ryntäili kentällä ilman pelikirjaa.

Eli tiivistettynä voisi todeta, että Venäjä ei hyökännyt tiiviisti viisikkona (joka toisi valtavan edun siinä kohtaa jos kiekko menetetään) ja tästä seurasi se, että puolustusvalmius oli kuraa Tshekin vastaiskuja vastaan.

 

[Viljuri]

Petterin "viivelähtökin" on muuten mitä ilmeisemmin peräisin Röngän ideahautumosta. Jalkapallo ja Arsenal tuoksahtavat vahvasti. Hockey handbookit jäävät kuitenkin Röngän ajattelussa toiseksi.

Takavuosien Arsenal tunnettiin joukkueena, jonka pelityyliä voitaisiin kuvata termillä "keep ball". Tällä tarkoitettiin sitä, että Arsenal ei pelannut ihan jokaiseen tilanteeseen pitkää palloa, siis ainakaan samoissa määrin kuin monet muut englantilaisjoukkueet, mutta ei se toisaalta ollut myöskään mitään etelä-eurooppalaista lyhytsyöttöpeliä.

1-0 tulokset ja "boring, boring Arsenal"-chantit alleviivat sitä, että mistä hommassa on kysymys.

 

[K.Pylkkänen]

Petteri on täysin oikeassa: Pelikirja > Materiaali.

Tshekki pyöritteli tiiviiseen viisikkopelaamiseen, keskialueen trappiin, hurjaan puolustukseen ja vastaiskupelaamiseen pohjautuvalla pelikirjalla nurin pitkin poikin kaukaloa täysillä sinkoilevat Venäjän supertähdet. Eli millintarkka pelikirja + keskinkertainen materiaali otti voiton ylivoimaisesta materiaalista joka ryntäili kentällä ilman pelikirjaa.
.

Petterin oikeassa olemisesta en tiedä, mutta muutama pointsi tähän:

Tsekki ei kyllä minun mielestä pyöritellyt ketään, vaan oli kaksi erää itse täysin purjeessa. Mutta pelitavalla oli kylläkin osuutta tsekkien henkiinjäämisessä totta kai ja siinä mielessä peli on hyvä esimerkki pelikirjan merkityksestä. Pitää kuitenkin muistaa, että pelikirja oli erityisesti kirjoitettu Venajää varten, eli siinä oli huomioitu selkeästi Venäjän vahvuudet ja heikkoudet. Tsekin peli oli kuitenkin aika lailla erilaista kuin Suomea vastaan. Tässä pelissä todella iskettiin vastaan, kun taas Suomea vastaan Tsekkikin pyrki kiekkokontrolliin.

Sitten vielä jos laajennetaan katsontakantaa yhdestä pelistä ja ajatellaan, että Tsekki ja Venajä pelaisi näillä materiaaleilla ja pelikirjoilla 10 peliä, veikkaisin että Venäjä veisi niistä ainakin maagiset 7.

 

[Robin Big Snake]

Petterin "viivelähtökin" on muuten mitä ilmeisemmin peräisin Röngän ideahautumosta. Jalkapallo ja Arsenal tuoksahtavat vahvasti. Hockey handbookit jäävät kuitenkin Röngän ajattelussa toiseksi.

Takavuosien Arsenal tunnettiin joukkueena, jonka pelityyliä voitaisiin kuvata termillä "keep ball". Tällä tarkoitettiin sitä, että Arsenal ei pelannut ihan jokaiseen tilanteeseen pitkää palloa, siis ainakaan samoissa määrin kuin monet muut englantilaisjoukkueet, mutta ei se toisaalta ollut myöskään mitään etelä-eurooppalaista lyhytsyöttöpeliä.

1-0 tulokset ja "boring, boring Arsenal"-chantit alleviivat sitä, että mistä hommassa on kysymys.

Röngän ihannoimat Arsenalit ovat Wengerin ensimmäinen ja toinen. Missä rääkättiin puolustukset rikki kauhealla tam-tam tempolla sovituin juoksusuunnin. Tämä Wengerin kolmas on ollut sitä vanhaa espanjalaista pallonkiillotusta keskikentällä vailla tuloksia. Ja tuloksistakin päätellenkin ei ole Röngän mieleen.

Täytyy muistaa toki että jääkiekko on siitä varsin erikoinen joukkuepeli että muissa pyritään kontroilloimaan pelivälinettä, toisin kuin kiekossa missä heitetään päätyyn koska riistämällä saadaan hyviä tilanteita. 90-luvulla vielä parhaita, senhän Westerlund ja Summanen purkivat auki. Mutta voisiko joku kuvitella että esim. koripallossa tai jalkapallossa peliväline annettaisiin tarkoituksella vastustajalle.

 

[Fordél]

Täytyy muistaa toki että jääkiekko on siitä varsin erikoinen joukkuepeli että muissa pyritään kontroilloimaan pelivälinettä, toisin kuin kiekossa missä heitetään päätyyn koska riistämällä saadaan hyviä tilanteita. 90-luvulla vielä parhaita, senhän Westerlund ja Summanen purkivat auki. Mutta voisiko joku kuvitella että esim. koripallossa tai jalkapallossa peliväline annettaisiin tarkoituksella vastustajalle.

No aika harvassa ovat ne tilanteet, jossa peliväline annetaan vastustajalle. Jos näin tapahtuu, pelataan kiekko yleensä tyhjään tilaan vastustajan selustaan, jossa se ei ole kummankaan hallussa vaan sieltä kiekko hankitaan itselleen kaksinkamppailu voittamalla. Taas kerran tässä korostuu se mistä kiekossa on kyse: kaksinkamppailujen voittamisesta niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla ja niin vastustajaa kuin itseään vastaan. Aika harvassa ovat tilanteet, jossa kiekko annettaisiin tarkoituksella vastustajalle.

Taas tuli muuten esiin laji, johon termi pelikirja sopii erinomaisesti eli golf. Mikko Ilosen selviydyttyä historiallisesti US Openiin, antoi hän seuraavan lausunnon: "Vielä en osaa tehdä pelikirjaa Pebble Beachiin, mutta kaikki aikanaan". Tässä lajissa pelikirjalla on varmasti selkeämpi sisältö, mutta jääkiekossa se on mielestäni edelleen turha ja keinotekoinen käsite kun voidaan yhtä hyvin puhua pelitavasta, ylivoima- ja alivoimapelaamisesta jne. jolloin kaikki tietää tarkasti mistä puhutaan.