Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Fordél]

Vaikuttaa siltä, että tässä keskustelussa pelikirjan määritelmä paisuu niin laajaksi, että koko sana menettää käyttötarkoituksensa. Tosin joidenkin mielestähän sillä ei alunperin mitään virkaa ollutkaan..

Noh sanokaapa nyt onko joitain sellaisia asioita, jotka kuuluvat jääkiekkoon, mutta eivät pelikirjaan? Onko niitä..

Niinpä. Eli legendaarinen lausahdus: "jääkiekko on pelikirjapeli" pitää kyllä paikkansa, mutta sen sisältö on sama kuin lauseen jääkiekko on jääkiekkopeli.

 

[peruspata]

Alkaa olla sellainen tilanne, että suomalaisessa jääkiekkoilussa voimakkaasti kaipaan aikaa ennen tätä pelikirjakeskustelua. Loppuvat voimat kesken. Pelitapoja on ollut erilaisia kauemmin kuin minä olen ollut, nyt en enää jaksa kiinnostua näistä uusvanhoista termikikkailuista.

Kiitos ja anteeksi.

 

[Morgoth]

Se on ihan totta, että aika suppeaa on keskustelu tällä hetkellä kun se joissain analyyseissa painottuu lähinnä hyökkäysten rytmittämiseen. Mutta täytyy muistaa, että tämä kaikki on osa tätä meidän sivistymättömien kiekkojunttien sivistystä, jota PS harrastaa. Vuonna 2025 olemme ehkä käyneet läpi kaikki hyökkäämisen osa-alueet ja pääsemme siirtymään puolustuspelaamiseen. Vuonna 2087 on vuorossa pelin muut osa-alueet.

Tuli ihan mieleen, että millaista 'pelikirja' keskustelua käydään esim. Kanadassa? Itse en ole ollenkaan tietoinen, joten ihan utelaisuudesta kysyn. Vai onko Petteri seuraava ristiretki lähteä Kanadaan opettamaan tätä maagisesta 'modernia pelikirjaa'?

Sihvosen pelikirja kuulostaa yhtä loistavalta kuin Maon punainen kirja.

 

[JTX]

Tuli ihan mieleen, että millaista 'pelikirja' keskustelua käydään esim. Kanadassa?

Termihän lienee suora käännös playbookista, mutta epäilen vahvasti että Kanadassa keskustelu ei lipsu metakeskusteluksi vaan siellä keskustellaan ihan asiasta ilman tarvetta mainita pelikirja-termiä.

Eli aivan kuten Suomessakin tehtiin ennen termin esiinmarssia :)

 

[scholl]

Heh, mitähän PS sanoo Kekäläisen ja Jokereiden tuoreesta liitosta?

Tuskin oli kutsuttu sinne lentokentän tilaisuuteen. Hjallis on oppinut lätkäliiton Shedden-tilaisuudesta sen, ettei sitä yhtä spedeä takuulla kutsu fiaskoa huutamaan.

 

[dana77]

Tuli ihan mieleen, että millaista 'pelikirja' keskustelua käydään esim. Kanadassa?

Kuten Teemu Selänne todisti Vancouverin Olympialaisten aikaan, niin NHL:ssä joukkueiden pelityylit ovat huomattavasti homogenisempiä kuin Euroopassa (tarkka ilmaisu oli, että kaikki joukkueet pelaavat samalla tavalla, joka tosin sinänsä ei aivan totta ole). Kapeassa kaukalossa ei hienouksia nähdä, vaan paahdetaan pääsääntöisesti päästä päähän, joten luonnollisesti tällaista keskusteluakaan ei juuri käydä.
Petteri Sihvonen (kun nyt hänen ketjussaan ollaan) joskus haukkui pohjois-amerikkalaisen median pystyyn juuri tästä syystä, mutta mielestäni siinä kritiikki ei oikein osu.

 

[Johannes]

Lloyd Percival kirjoitti Kanadassa v. 1951 "Hockey Handbook"-nimisen teoksen ja jokaisen valmentajan tai wannabe-valmentajan pitäisi lukea myös Sun Tzun: "Sodankäynnin taito".

Minustakin NHL-kiekossa on pelaajilla enemmän rooleja kuin joukkueilla pelitapoja. Kun pelaajaa ohjeistetaan, että nyt hoidat kakkosketjun laidan tai agitaattorin tehtäviä, hänen täytyy itse ymmärtää mitä häneltä odotetaan sillä kertaa pelin aikana tekevän. Pelataan tavallaan yksilöurheilijoina, joista muodostuu joukkue, kun kaikki tietävät työtehtävänsä vaatimukset. Näin minä näen asian, mutta kyllä siellä välillä esim. Babcock Detroitissa yritteli jotain pelikirjan tyylistä meininkiä ja siksi hän on varmaan suosittu valmentaja, kun Kanadalle valitaan valmentaja esim. olympiakisoihin.

 

[steepler]

Tuli ihan mieleen, että millaista 'pelikirja' keskustelua käydään esim. Kanadassa? Itse en ole ollenkaan tietoinen, joten ihan utelaisuudesta kysyn.

Käydäänhän siellä monenlaista pelikirjakeskustelua, CBC:n lähetyksissä ainakin käydään. Don Cherry puhuu usein pelikirjaasioista, tosin puhuu palon muistakin asioista, jopa ulkojääkiekkoilullisista, mutta myös pelikirjasta, yksi lempiteemoista, vastaavasti kun vaikka Sihvosella viivelähdöt, on ollut puolustuspelikirjan suhteen siniviivan puolustaminen. Hänen mukaansa liikaa tulee maaleja siniviivalta laukauksista kun joukkueet eivät puolusta siniviivaa hyvin. Puhuu paljon myös puolustajien sijoittumisesta suhteessa maalivahtiin.

Kelly Hrudey ja Mike Milbury puhuvat myös jonkun verran CBC:n erätaukoohjelmissa pelikirjaasioista, Hrudey varsinkin operoi isoa screeniä josta esimerkkejä ottaa.

Harvoin CBC:llä mainitaan sanaa playbook, tosin joissain amerikkalaisissa urheilulähetyksissä on inserttejä esimerkiksi erätaolla, nimeltään inside the playbook, eli termi on kyllä ihan käytössä oleva Pohjois-Amerikassa.

 

[siffa]

Jääkiekko on pelikirjapeli. Sihvonen vaan ei tunnu ymmärtävän, että pelikirjassa on KAIKKI ja että viivelähdöt on ihan vitun pieni ja merkityksetön osa pelikirjaa. Niillä voi kikkailla ja yrittää päteä, mutta niillä ei ole paskankaan merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Viivelähtöjen merkityksen voi tarkistaa tulevissa NHL:n finaaliotteluissa. Olen seurannut erityisesti Philadelphia Flyersin hyökkäysten rytmittämistä. Philadelphia pelaa viivelähtöjä pelitilanteen ja vastustajan pelitavan mukaisesti. Erityisesti kannattaa seurata pakkiparien Timonen-Coburn ja Pronger-Carle viivelähtöpelaamista. Molemmat pakkiparit pystyvät avaamaan nopeasti, puolinopeasti ja viiveellä. Viime yönä Montrealia vastaan 3. erässä johtotilanteessa 3-1 olivat käytössä lisäksi purkukiekot omalta puolustusalueelta sekä kuusi pitkää kiekkoa Montrealin päätyyn. Viivelähtöjä ei Philadelphia valmentajan ohjeiden mukaisesti enää 3. erässä pelannut.

Pronger pelaa paljon ja hänen johdollaan Philadelphia rytmittää hyökkäyksiään. Viivelähdöt on helposti poimittavissa Prongerin ollessa jäällä. Timonen-Coburn pari pelaa myös muutaman viivelähdön/erä tyylikkäästi silloin, kun valmentajan ohje on rytmittää hyökkäyksiä viivelähdöillä.

Kun NHL:n vähintään toiseksi paras jääkiekkojoukkue pelaa kolmen rytmin jääkiekkoa, sisältäen viivelähdöt, niin en pitäisi viivelähtöjen merkitystä ihan v...n pienenä ja merkityksettömänä osana jääkiekon pelikirjaa.

 

[TosiFani]

Viivelähtöjen merkityksen voi tarkistaa tulevissa NHL:n finaaliotteluissa. Olen seurannut erityisesti Philadelphia Flyersin hyökkäysten rytmittämistä. Philadelphia pelaa viivelähtöjä pelitilanteen ja vastustajan pelitavan mukaisesti. Erityisesti kannattaa seurata pakkiparien Timonen-Coburn ja Pronger-Carle viivelähtöpelaamista. Molemmat pakkiparit pystyvät avaamaan nopeasti, puolinopeasti ja viiveellä. Viime yönä Montrealia vastaan 3. erässä johtotilanteessa 3-1 olivat käytössä lisäksi purkukiekot omalta puolustusalueelta sekä kuusi pitkää kiekkoa Montrealin päätyyn. Viivelähtöjä ei Philadelphia valmentajan ohjeiden mukaisesti enää 3. erässä pelannut.

Pronger pelaa paljon ja hänen johdollaan Philadelphia rytmittää hyökkäyksiään. Viivelähdöt on helposti poimittavissa Prongerin ollessa jäällä. Timonen-Coburn pari pelaa myös muutaman viivelähdön/erä tyylikkäästi silloin, kun valmentajan ohje on rytmittää hyökkäyksiä viivelähdöillä.

Kun NHL:n vähintään toiseksi paras jääkiekkojoukkue pelaa kolmen rytmin jääkiekkoa, sisältäen viivelähdöt, niin en pitäisi viivelähtöjen merkitystä ihan v...n pienenä ja merkityksettömänä osana jääkiekon pelikirjaa.

Niin, taas näitä nolla tason juttuja eli Philly pelaa kolmella rytmillä ja voittaa. Mitä tästä voimme päätellä? Onko se ratkaiseva tekijä viivelähdöt vai joku muu?

 

[Johannes]

http://www.nhl.com/ice/playerstats.htm?fetchKey=20103ALLSASAll&sort=timeOnIce&viewName=timeOnIce
Pronger, Timonen, Carle ja Coburn pelaavat todella isoja minuutteja. Tekeeköhän ne viivelähtöjä vai onko niillä ohjeistus välillä vähän hengähtää kiekon kanssa oman maalin takana, että Flyers saa vaihdettua ketjut, koska pakkipareja vaihdetaan paljon harvemmin kuin ketjuja. Silloin on turvallisinta, että yksi puolustaja on kiekon kanssa oman maalin takana aika usein.

Kun katsoo pelkkää Flyersin tilastoa jääajasta, niin Pronger, Timonen, Carle ja Coburn pelaavat melkein neljään "pekkaan" koko pelin, puolustuksen osalta. Minusta se vaikuttaa siihen, että mennään usein kiekon kanssa oman maalin taakse, odottelmaan uutta ketjua jäälle.

Onko viivelähtöjen merkitys suurempi pienessä vai suuressa kaukalossa vai onko se yhtä suuri. Tämä on mietityttänyt minua.

 

[Morgoth]

Kun NHL:n vähintään toiseksi paras jääkiekkojoukkue pelaa kolmen rytmin jääkiekkoa, sisältäen viivelähdöt, niin en pitäisi viivelähtöjen merkitystä ihan v...n pienenä ja merkityksettömänä osana jääkiekon pelikirjaa.

Tässä on vähän sama logiikka kuin siinä että Sakari Orava rukoilee ennen leikkausta ja leikkaa David Beckhamin jalan kuntoon, niin voimme päätellä että Jumala on olemassa? Ja Sakari Orava on arvostelun yläpuolella?

Oletko sä nyt ihan kassalla?

 

[Johannes]

NHL:ssä yleensä kaksi pakkiparia pelaa paljon ja ketjuja on neljä. Eikö ole aika luonnollista, että paljon pelaavat puolustajat vetäytyvät usein oman maalin taakse odottamaan ketjujen vaihtamista. Ei tämä ole minusta mitään viivelähdöillä hyökkäämistä, vaan minimoidaan riskiä kiekon menettämiseen ketjujen vaihtamisen aikana. Se on pienen kaukalon ja NHL:n tyyli pelata. Sm-liigassa on iso kaukalo ja puolustajiakin peluutetaan paljon tasaisemmin. Silloin voidaan puhua viivelähdöistä tarkoituksellisesti, osana pelitapaa, paljon enemmän kuin NHL-tyylisessä pienen kaukalon pelissä.

 

[LaTe_Show]

Syyttäjä pelasi omaa viivelähtöä ja vie Harkimo-jutun hovioikeuteen: IL.

 

[Robin Big Snake]

No aika harvassa ovat ne tilanteet, jossa peliväline annetaan vastustajalle. Jos näin tapahtuu, pelataan kiekko yleensä tyhjään tilaan vastustajan selustaan, jossa se ei ole kummankaan hallussa vaan sieltä kiekko hankitaan itselleen kaksinkamppailu voittamalla. Taas kerran tässä korostuu se mistä kiekossa on kyse: kaksinkamppailujen voittamisesta niin fyysisellä kuin henkisellä tasolla ja niin vastustajaa kuin itseään vastaan. Aika harvassa ovat tilanteet, jossa kiekko annettaisiin tarkoituksella vastustajalle.

Oli ehkä huono sanavalinta "annetaan vastustajalle", mutta paremminkin luovutaan pelivälineestä vapaaehtoisesti. En millään saa päähäni toista joukkuelajia missä näin toimitaan, joku voi toki kertoa kun en niin tarkasti tunne Euroopan ulkopuolisia merkittäviä joukkuelajeja. Ei oikein voi vedota siihenkään että jääkiekko on niin vahvasti kaksinkamppailulaji, koska mitähän nyky NBA on missä joukkuepelaaminen on melkein täysin kadonnut. Vanha universaali totuushan on että kun hallitset pelivälinettä, vastustajan on mahdoton tehdä tulosta. Muuten kuin telepaattisesti.

 

[siffa]

NHL:ssä yleensä kaksi pakkiparia pelaa paljon ja ketjuja on neljä. Eikö ole aika luonnollista, että paljon pelaavat puolustajat vetäytyvät usein oman maalin taakse odottamaan ketjujen vaihtamista. Ei tämä ole minusta mitään viivelähdöillä hyökkäämistä, vaan minimoidaan riskiä kiekon menettämiseen ketjujen vaihtamisen aikana. Se on pienen kaukalon ja NHL:n tyyli pelata. Sm-liigassa on iso kaukalo ja puolustajiakin peluutetaan paljon tasaisemmin. Silloin voidaan puhua viivelähdöistä tarkoituksellisesti, osana pelitapaa, paljon enemmän kuin NHL-tyylisessä pienen kaukalon pelissä.

Siellä on viivelähtöjä pysähtymällä maalin taakse sekä pakki-pakki-pakki hyökkäyksiä. Coburn syöttää omassa päässä toiselle puolelle Timoselle, Timonen nostaa jalalla ylöspäin, Coburn siirtyy omalla puolella lähelle keskustaa ja jää Timosen luistelulinjan taakse, Timonen syöttää takaviistoon Coburnille, joka avaa lyhyellä tai pitkällä syötöllä ylöspäin hyökkääjille. Tämä tapahtuu myös toisinpäin. Samoin Pronger kiekottelee kulloisenkin pakkiparinsa kanssa usein vastaavasti, jolloin kyse on viivelähdöstä. Philadelphian pakeilla ei ole mitään kunto-ongelmia, joiden vuoksi joutuisivat pysähtymään maalin taakse, vaan kyse on hitaan hyökkäyksen avaamisesta. Kun Philadelphia alkaa pelata vain nopeasti ja puolinopeasti, eivät pakit seisahdu maalin taakse missään tilanteessa vaan avaavat välittömästi nopean tai puolinopean hyökkäyksen, vaikka peliaika olisi ollut miten suuri tahansa.

Anaheimissä ja Kanadan olympiajoukkueessa pelatessaan Scott Niedermayer ja Chris Pronger pelasivat paljon pakki-pakki-pakki viivelähtöjä.

 

[dana77]

Oli ehkä huono sanavalinta "annetaan vastustajalle", mutta paremminkin luovutaan pelivälineestä vapaaehtoisesti. En millään saa päähäni toista joukkuelajia missä näin toimitaan, joku voi toki kertoa kun en niin tarkasti tunne Euroopan ulkopuolisia merkittäviä joukkuelajeja.

Ymmärtääkseni aussi-futiksessa potkaistaan joskus vaan sellainen korkea potku ja toivotaan, että omat saavat sen haltuun. Ja tietenkin myös jenkkifutiksessa puntataan säännöllisesti eli ihan oikeasti annetaan pallo vastustajalle.

 

[scholl]

Oli ehkä huono sanavalinta "annetaan vastustajalle", mutta paremminkin luovutaan pelivälineestä vapaaehtoisesti. En millään saa päähäni toista joukkuelajia missä näin toimitaan, joku voi toki kertoa kun en niin tarkasti tunne Euroopan ulkopuolisia merkittäviä joukkuelajeja.

Jos toinen puolustaa hyvin niin silloin koripallossa peliväline on ikäänkuin pakko antaa vastustajalle. Hyökkäysaika kuluu loppuun ja joudutaan ottamaan huono heitto, jolla ei ole toivoakaan mennä sisään. Joskus jopa hyökkäysaika kuluu kokonaan loppuun ennen heittoa. Osittain sen takia Euroopan liigan peleissä tehdään vain jotain 50-60 pistettä per joukkue. Aika iso ero verrattuna Drazen Petrovicin ja Oscar Smithin ja Nikos Gallisin aikoihin.

 

[Robin Big Snake]

Jos toinen puolustaa hyvin niin silloin koripallossa peliväline on ikäänkuin pakko antaa vastustajalle. Hyökkäysaika kuluu loppuun ja joudutaan ottamaan huono heitto, jolla ei ole toivoakaan mennä sisään. Joskus jopa hyökkäysaika kuluu kokonaan loppuun ennen heittoa. Osittain sen takia Euroopan liigan peleissä tehdään vain jotain 50-60 pistettä per joukkue. Aika iso ero verrattuna Drazen Petrovicin ja Oscar Smithin ja Nikos Gallisin aikoihin.

Niin, mutta koripallossahan on juuri siksi tehty hyökkäysaika että muuten siitä vallanvälineestä ei luovuttaisi millään. Joten hyvä esimerkki, mutta juuri päinvastainen sellainen.

 

[Johannes]

Siellä on viivelähtöjä pysähtymällä maalin taakse sekä pakki-pakki-pakki hyökkäyksiä.

Kai niitä on Flyersilla 7 jokaisessa erässä, ettei peli kulje Jalosen teesien vastaisesti. : )

 

[Vaughan]

Oli ehkä huono sanavalinta "annetaan vastustajalle", mutta paremminkin luovutaan pelivälineestä vapaaehtoisesti.

Rauno Korpi heitti joskus kultaisella 80-luvulla kommentin suurin piirtein siihen malliin, että "Tapparan todennäköisyys voittaa on sitä suurempi, mitä enemmän vastustajalla on kiekko."

No, Ranen lausuma oli ehkä kärjistys ja saattoi liittyä Korven paljon harrastamaan vastustajan psyykkaamiseen, mutta toki siinä oli totuuden siemen. Tapparan "poltetun maan taktiikka" oli oman aikansa sovellus vastahyökkäyspelistä. Rane tiesi jo ennen Westerlundin ansiokkaita analyysejä, että parhaat maalipaikat syntyvät kiekonriistoista. Ja riistoihinhan päästään vain jos vastustajalla on sitä ennen kiekko...

Nykyinen kiekkokontrolliajattelukaan ei ole mitenkään riistopelin vastaista. Siinä vain on viety hieman pitemmälle sen mallintaminen, miten riistoihin päästään parhaiten. Eli paras paikka riistää kiekko vastustajalta on kenttätasapainoisen rintamahyökkäyksen jälkeen jatkokarvauksella. Ja kenttätasapainoiset rintamahyökkäykset syntyvät parhaiten kiekkokontrollin (ja usein viivelähtöjen) kautta.

 

[axe]

Rauno Korpi heitti joskus kultaisella 80-luvulla kommentin suurin piirtein siihen malliin, että "Tapparan todennäköisyys voittaa on sitä suurempi, mitä enemmän vastustajalla on kiekko."

Mää haastaisin, että oli 2000-luvun taite ja Jukka Rautakorpi. Hänellä ainakin oli tuosta versio, että voitto on sitä lähempänä, mitä useammin vastustaja joutuu hakemaan kiekon oman maalinsa takaa.

 

[Johannes]

Mää haastaisin, että oli 2000-luvun taite ja Jukka Rautakorpi. Hänellä ainakin oli tuosta versio, että voitto on sitä lähempänä, mitä useammin vastustaja joutuu hakemaan kiekon oman maalinsa takaa.

Ei voi olla totta, sehän on viivelähtö, ainoa voittava pelitapa, 7/erä. : )

 

[siffa]

Nykyinen kiekkokontrolliajattelukaan ei ole mitenkään riistopelin vastaista. Siinä vain on viety hieman pitemmälle sen mallintaminen, miten riistoihin päästään parhaiten. Eli paras paikka riistää kiekko vastustajalta on kenttätasapainoisen rintamahyökkäyksen jälkeen jatkokarvauksella. Ja kenttätasapainoiset rintamahyökkäykset syntyvät parhaiten kiekkokontrollin (ja usein viivelähtöjen) kautta.

Tässä on asiantuntevasti kirjoitettu viivelähtöjen yksi merkitys. Muutamaan lauseeseen on sisällytetty jääkiekon pelikirjan olennaisia termejä: kiekkokontrolliajattelu, riistopeli, kenttätasapainoinen rintamahyökkäys, jatkokarvaus ja viivelähdöt.

 

[siffa]

Onko viivelähtöjen merkitys suurempi pienessä vai suuressa kaukalossa vai onko se yhtä suuri. Tämä on mietityttänyt minua.

NHL:n 1. finaalipelin perusteella voi vain todeta, että viivelähdöt sisältyvät myös Chicagon pelikirjaan. Philadelphian viiveellä hyökkääminen on ollut jo aiemmin täällä esillä.

Chicago lähti peliin pelkästään nopeasti hyökkäämällä. Puolinopeat pakki-pakki hyökkäyksetkin olivat 1. erässä sillä vähissä. Vasta aivan 1. erän lopussa Chicago lähti hyökkäyksiin 2 kertaa pakki-pakki-pakki viiveellä. Ensimmäinen erä oli nopeaa pohjoisamerikkalaista pystysuunnan jääkiekkoa, jossa Philadelphiallakaan ei ollut kuin 4 viivelähtöä. Philadelphia johti 1. erän jälkeen peliä 3-2. Toiseen erään tuli Chicago kolmen rytmin pelitavalla. Chicago pelasi organisoidummin kuin 1. erän. Viivelähdöt olivat pakki-pakki-pakki hyökkäyksiin lähtöjä ja niitä oli Chicagolla kahdeksan 2. erässä. 4SportPro:n selostaja huomio selostajille poikkeuksellisesti myös viivelähtöjä:"Seabrook syöttää omassa päädyssä Keithille ja Keith levittää takaisin Seabrookille". Näitä puolustajien pakki-pakki-pakki kiekotteluja, jossa Seabrook jäi takaviistoon uudelleen syötettäväksi harrasti myös Philadelphia, mutta vain kolmesti 2. erässä. Chicago voitti toisen erän 3-2 tasoittaen pelin. Kolmannen erän alku oli 2. erän toisintoa, mutta, kun Kopecky vei Chicagon 6-5 johtoon, lopetti Chicago viivelähtöhyökkäykset ja Philadelphia lisäsi organisoituja viisikkohyökkäyksiä niin, että sillä oli viivelähtöjä 3. erässä seitsemän.

Vaikea sanoa, onko kapeassa kaukalossa viivelähtöjen merkitys suurempi vai pienempi kuin suuressa kaukalossa. Joka tapauksessa tämän kauden NHL:n kahdella parhaalla joukkueella kontrolloidut viivelähdöt kuuluvat pelikirjojen sisältöihin ja ne otetaan tilanteen mukaan myös käyttöön.

Vanhat tutut hyökkäysten elementit, eli lyhytsyöttöpeli keskustan kautta ja rintamahyökkäykset kenttätasapainolla olivat poimittavissa molempien joukkueiden pelitavoista. Ei niissäkään pelin rakenteissa ole eroa pienen ja suuren kaukalon peleissä.