Väitän että Pekka Virta on vienyt kiekollisen pelityylin pidemmällä kuin Ruotsalaiset koskaan eli hän ei ole matkinut tai soveltanut, vaan kehittänyt uutta ja sikäli hänen kohdallaan vallankumouksellisesta pelityylistä puhuminen on perusteltua. En tietenkään ole kaikkia Ruotsalaisten kautta aikojen pelaamia otteluita nähnyt, joten voi olla, että olen väärässäkin.Ei Pekka Virtakaan keksinyt kiekottelevan KalPan ruotsalaistyylistä pelitapaa, vaan sovelsi sen ruotsalaisen pelitavan oman joukkueensa pelaajamateriaaliin.
Kertokaa minulle kuka muu voisi (ok, Tami) nimittää itseään nauramatta johtavaksi analyytikoksi, kun 90% analyyseistä on mennyt metsään? Jonkin muun alan analyytikko olisi saattanut saada jo kenkää... Sihvonen selvästi uskoo olevansa "jääkiekon kovassa ytimessä" ja osaavansa jotain enemmän kuin muut. Lisäksi Sihvonen seisoo suuremman auktoriteetin olkapäillä, tajuamatta painavansa tätä syvemmälle suohon. Tällä hetkellä se auktoriteetti on Jukka Jalonen, joka ei varmasti pidä tästä tilanteesta.
Toisaalta jokainen Sihvoseen kohdistuva arvostelu saa heti palautteen, jossa arvostelija leimataan amatööriksi, osaamattomaksi jne., usein täysin ala-arvoisin sanakääntein. Sihvonen ei siedä yhtään arvostelua itseään kohtaan.
Itse asia, mistä Sihvonen kirjoittaa, on jääkiekkoilun perusjuttua, sitä miten jääkiekkoa pelataan. Nyt siitä on vaan kirjoitettu provosoivasti ja kapulakielellä, jotta juttu kuulostaisi uudelta. On lanseerattu uusi termi, pelikirja, joka on vanha juttu uusissa kuorissa. Kuten Siffa paljasti viestissään:
"...Minä olen taas varma siitä, että valmentaja käskyttää pelitavat ja käskyttää myös pelitavan muutokset pelin aikana..."
Eli suuri uutinen on, että valmentaja johtaa joukkueiden peliä??!! No, totta kai näin on, näin on ollut jo vähintään 50 vuotta, mutta nyt siitä on tehty uutta ja ihmeellistä.
Väitän että Pekka Virta on vienyt kiekollisen pelityylin pidemmällä kuin Ruotsalaiset koskaan eli hän ei ole matkinut tai soveltanut, vaan kehittänyt uutta ja sikäli hänen kohdallaan vallankumouksellisesta pelityylistä puhuminen on perusteltua. En tietenkään ole kaikkia Ruotsalaisten kautta aikojen pelaamia otteluita nähnyt, joten voi olla, että olen väärässäkin.
...No mutta, onhan se ihmeellistä, jos valmentaja saa pelin perustaktiikat ja niiden muutokset selitettyä silleen maanläheisen ymmärrettävästi (huippu)pelaajille - ja vielä niin, että nämä uskovat puhetta ja kunnioittavat valmentajaa, eivätkä naura tätä paskaisesti pihalle. Joillekin.
Vai että siellä on ihan kiistattomasti jotain todistettu...Ööh...Kaiveltiinko sieltä pelikirjasta nyt taas jotain? Tuo otteluhan todisti kiistattomasti sen, että jääkiekko on reagointipeli, jossa taktiset valinnat tehdään vastustajan pelaamisen mukaisesti.
Minun mielestäni tuo ei ole reagointipeliä ollenkaan, vaan ihan suunnitelmallista pelaamista. Minun ymmärtääkseni reagointipelaaminen on sitä, ettei pelata vaan etukäteen mietityn suunnitelman mukaan vaan pelataan kukin tilanne siten mikä vaikuttaa edullisinta. Helpoin esimerkki tästä on, että pakki ei anna esim pääsääntöisesti avaussyöttöä siniviivan yläpuolelle keskushyökkääjlle, vaan katsoo että kuka hyökkääjistä olisi vapaana ja syöttää hänelle. Muut sitten reagoivat tuohon ratkaisuun.Philadelphia sai pelata viiveellä 1. ja 2. erässä ainoastaan sen takia, että Montrealin ylivarovaisessa pelitavassa pelataan tiukkaa keskialueen trappia, eivätkä hyökkääjät juurikaan ryntäile karvaamaan hyökkäyspäädyssä. Sen sijaan luotetaan tiiviiseen puolustukseen, Halakiin ja pelaajien kykyyn blokata laukauksia hurjia määriä. Philadelphian pelaajat reagoivat tähän siten, että pelasivat paljon hitaita hyökkäyksiinlähtöjä, koska nopeat johtaisivat huonosti organisoituna Montrealin kiekonriistoihin ja vaarallisiin (©Mertsi) vastahyökkäyksiin. Hienoa reagointipeliä Phillyn pelaajilta.
Ei voi määritellä jotain lukumäärää, joka on oikein, muut liikaa tai liian vähän. Juuri tätä on huomio, että kentällä on myös vastustaja. Suomessa yritetään nyt luoda yksi täydellinen pelitapa, jolla voittaa, oli vastassa Nepal tai Kanada.
En ole kenenkään muun joukkueen nähnyt samalla tavalla trapin pohjalta punaviivan tuntumasta syöttävän kovaa syöttöä alaspäin omalle siniviivalle, silllä perinteisesti tuota on pidetty erittäin riskaabelina tapana pelata. Tätä sitten seuraa joko nopea avaava syöttö toiseen laitaan tai uusi hidas lähtö.Mitä uutta ja vallankumouksellista P. Virta on jääkiekkoon keksinyt?
Kalpan lähtökohta on kiekon pitäminen ja tätä kautta pelin hallinta. Se, että sallitaan taaksepäin syöttö pari kertaa enemmän kuin ennen, ei ole vallankumouksellista. Esimerkiksi 70 - 80 -luvun huippupelaajat eivät ole koskaan ymmärtäneet kiekosta luopumista, koska se oli heidän aikanaan hölmöä.
En ole kenenkään muun joukkueen nähnyt samalla tavalla trapin pohjalta punaviivan tuntumasta syöttävän kovaa syöttöä alaspäin omalle siniviivalle, silllä perinteisesti tuota on pidetty erittäin riskaabelina tapana pelata. Tätä sitten seuraa joko nopea avaava syöttö toiseen laitaan tai uusi hidas lähtö...
En usko, että tuo on mikään pelkkä lupa tai käsky -kysymys, vaan yksi harjoiteltu avauskuvio. Se että annetaanko alaspäin syöttö punaviivalta vai siniviivalta ei ole mielestäni ollenkaan sama asia. Ensinnäkin etäisyys omalta maalilta ajatellen mahdollista kiekon menetystä on erilainen ja toisekseen kumpienkin joukkueiden pelaajien ryhmitykset ovat erilaiset. Sinisellä pelaajien etäisyydet ovat pidempiä, koska puolustavan joukkueen puolustajat joutuvat jo tiputtamaan ottamaan vastaa päätykiekkoa ja hyökkäävän joukkueen puolustajat joutuvat hieman hidastamaan mahdollisen katkon varalta.Eli yksinkertaistettuna kyseessä on lupa/ käsky pelata kiekkoa, ei saa roiskia. Se annetaanko syöttö punaviivalta tai vaikka vastustajan siniviivalta taaksepäin ei ole ydinjuttu vaan rohkeus pelata kiekollista peliä. Jos olet katsellut Ruotsin maajoukkueen pelaamista, olet varmasti nähnyt tämän kaltaisia syöttöjä. Se onko tämä järkevää, onkin toinen asia.
Kekäläinen kuitenkin väitti että koko suomalaisessa keskustelussa ei oteta huomioon vastustajaa, mikä on mielestäni aika paksua.
Leinon maali ei muuten syntynyt vaihtovirheestä vaan ihan vastustajan kiekon menetyksestä, johon Leino reagoi loistavasti. Hän luki tilanteen ja oli menossa ylösäpäin jo siinä vaiheessa Sub-urban vastan ihmetteli että tapahtui.
Ei millään muotoa. Asiahan on katsos niin, että maali syntyi Montrealin pelaajan virheen takia. Montreal ei pelannut oikea oppista viivelähtöä, jossa olisi ollut kenttätasapaino kunnossa ja näin kävi. Tätä logiikkaa ei voi voittaa!Tosin maalin takaraudan halaajillehan tämä on suoranaista myrkkyä, että maali syntyi kiekonriistoa seuranneen pitkän avauksen ansiosta, eikä ihanaisen viivelähdön ja satumaisen kiekottelun seurauksena.
Korostan että tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minun mielestäni pelikirja sisältää kaikki valmentajan opettamat hyökkäys ja puolustuskuviot. Jos eroa termiin pelityyli haetaan, niin joillakin valmentajilla on erilainen pelityyli koti- ja vieraspeleissä. Pelikirja pitää sisällään nuo molemmat pelityylit. Minun mielestäni tällaisissa tapauksissa on selvempää puhua pelikirjasta, kuin sanoa, että valmentajan NN pelityyli pitää sisällään kaksi erilaista pelityyliä.dana77:lta kyselisin samaa asiaa kuin monelta muultakin pelikirja-termin käyttäjältä, eli mitä kaikkea tämä pelikirja oikein sisältääkään? Kunnollista vastausta en ole tähän mennessä keneltäkään saanut, joten voisitko avata termin merkityksen kokonaisuudessaan, jotta jatkokeskusteluissa olisimme ns. samalla sivulla.
Ei millään muotoa. Asiahan on katsos niin, että maali syntyi Montrealin pelaajan virheen takia. Montreal ei pelannut oikea oppista viivelähtöä, jossa olisi ollut kenttätasapaino kunnossa ja näin kävi. Tätä logiikkaa ei voi voittaa!
Korostan että tämä on vain minun mielipiteeni, mutta minun mielestäni pelikirja sisältää kaikki valmentajan opettamat hyökkäys ja puolustuskuviot. Jos eroa termiin pelityyli haetaan, niin joillakin valmentajilla on erilainen pelityyli koti- ja vieraspeleissä. Pelikirja pitää sisällään nuo molemmat pelityylit. Minun mielestäni tällaisissa tapauksissa on selvempää puhua pelikirjasta, kuin sanoa, että valmentajan NN pelityyli pitää sisällään kaksi erilaista pelityyliä.
Mielestäni siinä otettiin kantaa siihen keskusteluun, mitä Sihvonen käy koskien sm-liigajoukkueiden pelitapoja.
Jos kuitenkin ajatellaan esimerkiksi eurooppalaisia isoja jalkapallomaita niin siellä on jossain määrin havaittavissa sellaista että jossain tietyssä liigassa pääsääntöisesti pelattavaa pelitapaa on myös noudatettu maajoukkueessa. Ainakin tietyillä aikajaksoilla, tosin sielläkin on nykysin paljon ulkomaalaisia vaikutteita isoissa liigoissa, mutta noin isompana ajatuksena kyllä se havaittavissa on.
Tuo on sitten tavallaan täysin eri asia että pitäisikö liigassa pelattavan pelin tukea maajoukkueen pelitapaa, ei tuo nyt ihan hullu ajatus ole, koska maajoukkueen menestys kyllä tukee liigaakin. Tosin siellä on eri toimijoita joilla on omia agendojaan joten tosiasiallinen toteuttaminen voi olla vaikeaa tai epärealistista ja jopa käytännön tasolla mahdotonta.
Jos kuitenkin ajatellaan esimerkiksi eurooppalaisia isoja jalkapallomaita niin siellä on jossain määrin havaittavissa sellaista että jossain tietyssä liigassa pääsääntöisesti pelattavaa pelitapaa on myös noudatettu maajoukkueessa. Ainakin tietyillä aikajaksoilla, tosin sielläkin on nykysin paljon ulkomaalaisia vaikutteita isoissa liigoissa, mutta noin isompana ajatuksena kyllä se havaittavissa on.
Mitä uutta ja vallankumouksellista P. Virta on jääkiekkoon keksinyt?
Kersakovi kirjoitti:Tänään tajusin muuten sen, että jääkiekkoilijat ovat aivan helvetin tyhmää porukkaa. Haastatteluissa vaan puhutaan aina oman pelin pelaamisesta, luistelun parantamisesta tai kiekon toimittamisesta maalille, eikä sekaan mahdu sanaakaan pelikirja-asioista.
Ymmärrettävää kyllä, ja onhan Suomessakin käytetty jääkiekkomaajoukkueessa nk. 'seuraketjuja' ainakin aikaisemmin. Minkälaisiksi muodostuvat samanlaista pelitapaa toteuttavien joukkueiden keskinäiset ottelut ko. maan liigassa?
Joka tapauksessa kuten Ruotsi on osoittanut, nousu lähtee juniorituotannon kehittämisestä eikä mistään yhden pelitavan juurruttamisesta. Jääkiekkoa voidaan edelleen pelata monella eri tavalla ja annetaan sillä puolella kaikkien kukkien kukkia ja kehityksen mennä eteenpäin ilman että ruvataan laittamaan eri valmentajien osaamista samaan muottiin.
Toisaalta Ruotsi on Suomelle loistava esimerkki siitä, miten junnuja tuotetaan huipulle. Ja yksi iso tekijä siinä on nimenomaan ruotsalainen pelitapa tai ajattelutapa. Kaikissa merkittävissä palloilukulttuureissa on omanlaisensa ajattelumalli pelistä, oli kyseessä sitten lätkä, futis, käsipallo tai tennis. Ruotsilla on oma pelitapansa jonka pelaajat oppivat jo nuorena ja sitä kautta heistä jalostuu muiden tekijöiden ohella loistavia pelaajia aikuisten tasolle. Ihan sama koskee Kanadaa, Venäjää, Tshekkiä ja viimeisimpänä USA:ta.
Olen Philadelphian pudotuspelejä katsomalla huomannut sellaisen jutun, että Ville Leino on erottunut muista pelaajista siinä, että hän on usein vetänyt jarrut kiinni ja kääntynyt hakemaan vauhtia alempaa, mikäli vapaita syöttö paikkoja ei ole löytynyt. Suuri osa muista pelaajista on vastaavissa tilanteissa vain heittänyt kiekon päätyyn. En tiedä mitä tämä todistaa Philadelphian pelikirjojen puolesta tai vastaan, että osa pelaajista pelaa eri tavoin kuin toiset ja silti joukkue menestyy.
Tilastoin pelin viivelähdöt: Suomi 6+3+7=16 ja Tshekki 3+5+5=13. Viivelähdöt tilastoin vain 5vs5-pelissä, joten yv/av:llä enkä jatkoajalla niitä tilastoi.
Joo voi olla totta, että jos sm-liigassa pelattaisiin yhtenäisempää ja jaloslaisempaa kiekkoa, niin maajoukkuekin voisi olla lyhyemmässä ajassa iskukykyinen, mutta ompa suoraan sanoen karmea ajatus, että Suomikiekkoa ruvettaisiin jotenkin tietoisesti yhtenäistämään.