Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[TosiFani]

... On myös kiekkokontrolliin perustavia koulukuntia, jotka pelaavat takaa-ajoasemassa tai siirtyvät pelaamaan tuolloin viivelähdöin. Ajatuksena on hyökätä takaa-ajoasemassa laadukkaammin, mutta määriltään vähemmin hyökkäyksin...

Tämä on mielenkiintoinen juttu, koska kontroloidut hyökkäykset johtavat suhteessa paljon harvemmin maalintekotilanteisiin kuin nopeat suunnanmuutokset ja riistot hyökkäysalueella. Mielestäni tässä täytyy ottaa huomioon myös vastustaja eli jos heikompi joukkue johtaa viime hetkillä, paremman kannattaa hyökätä kontroloidusti, koska sen materiaalietu mahdollistaa yksi-yksi tilanteiden voiton. Heikomman taas kannattaa heittää kiekkoa maalille ja koska parempi joukkue organisoi puolustuksensa hyvin ja voittaa yleensä yksi-yksi tilanteet.

 

[siffa]

Tämä on mielenkiintoinen juttu, koska kontroloidut hyökkäykset johtavat suhteessa paljon harvemmin maalintekotilanteisiin kuin nopeat suunnanmuutokset ja riistot hyökkäysalueella. Mielestäni tässä täytyy ottaa huomioon myös vastustaja eli jos heikompi joukkue johtaa viime hetkillä, paremman kannattaa hyökätä kontroloidusti, koska sen materiaalietu mahdollistaa yksi-yksi tilanteiden voiton. Heikomman taas kannattaa heittää kiekkoa maalille ja koska parempi joukkue organisoi puolustuksensa hyvin ja voittaa yleensä yksi-yksi tilanteet.

Heikomman joukkueen osalta asia on juuri päinvastoin. Pelaamalla nopeasti ja puolinopeasti tappiotilanteessa ylöspäin syntyy jatkuvasti iso määrä irtokiekkoja. On päivänselvä asia, että irtokiekkojen voittaminen tapahtuu parempien pelaajien toimesta ja parempi joukkue saa niistä hyökkäyksiä organisoitumatonta heikompaa joukkuetta vastaan ja maalintekopaikat lisääntyvät paremmalle joukkueelle. Heikomman joukkueen on pelattava ottelun alusta alkaen puolustus- ja vastaiskupeliä. Tappiotilanteessa on alettava hyökätä, jotta tasoitus saataisiin aikaan. Huonomman joukkueen on hyökättävä viivelähdöillä ja kiekkokontrollilla sekä pidettävä korkes puolustusvalmius, koska nopea pystysuunnan peli kääntyy sille tappiolliseksi.

 

[TosiFani]

Heikomman joukkueen osalta asia on juuri päinvastoin. Pelaamalla nopeasti ja puolinopeasti tappiotilanteessa ylöspäin syntyy jatkuvasti iso määrä irtokiekkoja. On päivänselvä asia, että irtokiekkojen voittaminen tapahtuu parempien pelaajien toimesta ja parempi joukkue saa niistä hyökkäyksiä organisoitumatonta heikompaa joukkuetta vastaan ja maalintekopaikat lisääntyvät paremmalle joukkueelle. Heikomman joukkueen on pelattava ottelun alusta alkaen puolustus- ja vastaiskupeliä. Tappiotilanteessa on alettava hyökätä, jotta tasoitus saataisiin aikaan. Huonomman joukkueen on hyökättävä viivelähdöillä ja kiekkokontrollilla sekä pidettävä korkes puolustusvalmius, koska nopea pystysuunnan peli kääntyy sille tappiolliseksi.

Tässä meillä on selvä näkemysero.

Otetaan esimerkiksi Filppulan maali jatkoajalla Hämeenlinnassa, jossa hän vei Tuulolan yksi-ykkösessä kahville. Jos tilanne toistettaisiin sata kertaa, Filppula onnistuisi kiertämään Tuulolan ehkä kaksi kertaa ja saisi näin maalitilanteen. Jos taas samassa tilanteessa Filppula heittäisi kiekon sata kertaa roikkuna Lassilan maalille ja lähtisi haastamaan luistelemalla Tuulolaa, hän saisi maalitilanteen lähemmäs kymmenen kertaa. Vastaava tilanne on kentällisillä.

Tilastot eivät tue seuraavaa väitettäsi:

"On päivänselvä asia, että irtokiekkojen voittaminen tapahtuu parempien pelaajien toimesta ja parempi joukkue saa niistä hyökkäyksiä organisoitumatonta heikompaa joukkuetta vastaan ja maalintekopaikat lisääntyvät paremmalle joukkueelle."

Eli jos annat joukkueelle aikaa organisoitua puolustukseen ja lähdet viivelähdöllä, tilanne johtaa maalitilanteeseen 1/18 (muistaakseni), mutta riistokiekoista hyökkäysalueella suhde oli 1/7 (muistaakseni). Tällä perusteella tappiolla olevan joukkueen täytyy riskeerata ja hankkia noita riistokiekkoja, jotta voittamisen mahdollisuudet kasvavat. Tämä siis tilanteessa, jossa heikompi joukkue on tappiolla viimeissä erässä, kiekollisesti parempi joukkue voi luottaa siihen, että se saa omalla pelaamisella tarvittavat maalipaikat.

 

[Kiekko-Kolli]

Jotenkin luulen, että tuo kiekkokontrolli pelitapa on ruotsalaisten keksimä ylivarovainen ja passiivinen tapa pelata jääkiekkoa ja se perustuu seuraaviin asioihin: pidetään kiekkoa hallussa mahdollisimman paljon ja pitkään, jolloin peli hidastuu ja maalipaikat ottelussa vähenevät huomattavasti, joka taas tasoittaa joukkueiden taitoeroja ja antaa huonommallekin joukkueelle mahdollisuuden voittoon.

Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen erä joukkueiden A ja B välillä, jossa joukkue A kerätään huippuyksilöistä ja joukkue B sitten,no, b-luokan pelaajista.

Joukkueet pelaavat ensin 20 minuuttia pohjoisamerikkalaiseen tyyliin, jossa molemmat joukkueet lähtevät heti kiekon saatuaan hyökkäämään ja laukovat joka paikasta, laukaukset sitten jakaantuvat jotakuinkin joukkue A 25-30 laukausta ja ehkä 3-4 maalia, joukkue B noin 10-15 kutia ja 1-2 maalia. Eli ihan peruspelillä eroa tulee erässä noin 2 maalia, joten ero on melko selkeä.

Sitten pelataan uudestaan erä tällä modernilla kiekkokontrolli nysväys tyylillä jossa joukkueet hautovat kiekkoa maalin takana ja syöttelevät taaksepäin omalla alueella sekä vyöryttävät pitkiä kulmaralleja ilman kummempaa näkyvää tulosta, tuloksena joukkueelle A 7-14 laukausta ja ehkä 0-1 maalia ja joukkueelle B 1-5 laukausta ja todennäköisesti ei maaleja, mutta voihan noista kudeista yksi vaikka lipsahtaakin maaliin. Nyt sitten ero onkin erässä vain ehkä maali jos sitäkään joukkueelle A, joten yllätyksen mahdollisuus kasvaa, eikö?

No joo, melko kärjistettyjähän nuo minun esimerkit oli, mutta ehkä Jalosen pelikirja kiekko onkin sitten sidottu siihen tosiasiaan, että Suomen materiaalilla ei voi pelata suoraviivaista ja nopeaa kiekkoa, koska se olisi lähes itsemurha todellisia huippumaita vastaan, ikävä kyllä. Eli mainostettu pelirohkea tyyli onkin pohjimmiltaan hyvinkin varovainen tapa pelata lätkää, näin minä sen näen.

 

[dana77]

Tämä on mielenkiintoinen juttu, koska kontroloidut hyökkäykset johtavat suhteessa paljon harvemmin maalintekotilanteisiin kuin nopeat suunnanmuutokset ja riistot hyökkäysalueella.

Tässä siis puhutaan tappioasemassa pelaamisesta. Huomioon on otettava, että tuossa tilanteessa vastustaja pelaa johtoasemassa eli heidän ei tarvitse enää hyökätä vaan pelata vain riskittömästi. Kuinka helppoa tuollaista riskittömästi pelaavaa joukkuetta vastaan on saada riistoja ja päästä nopeisiin vastahyökkäyksiin? Erittäin vaikeaa. En minä ala ottamaan kantaa, että mikä on optimaalinen pelitapa, mutta ihan perusteltua on tappioasemassa hyökätä laadukkaita hyökkäyksiä hitailla lähdöillä kuin koittaa vaan hosua ja hakata päätä seinään.

 

[TosiFani]

Tässä siis puhutaan tappioasemassa pelaamisesta. Huomioon on otettava, että tuossa tilanteessa vastustaja pelaa johtoasemassa eli heidän ei tarvitse enää hyökätä vaan pelata vain riskittömästi. Kuinka helppoa tuollaista riskittömästi pelaavaa joukkuetta vastaan on saada riistoja ja päästä nopeisiin vastahyökkäyksiin? Erittäin vaikeaa. En minä ala ottamaan kantaa, että mikä on optimaalinen pelitapa, mutta ihan perusteltua on tappioasemassa hyökätä laadukkaita hyökkäyksiä hitailla lähdöillä kuin koittaa vaan hosua ja hakata päätä seinään.

Kyse on kiekon palauttamisesta omiin ja kentällisen kokoamisesta hyökkäykseen lähtöön vst. kiekon palauttaminen välittömästi esim. keskialueelta hyökkäyspäähän. Jälkimmäisessä tilanteessa luodaan riskitilanne puolustavalle joukkueelle, nimenomaan siitä syytä, että se pelaa riskittömästi. Eli saadaan mahdollisuus vaihtovirheeseen, paineenalla tapahtuvaan virhesyöttöön, huonoon purkuun, kiekko katsomoon yms. tilanteisiin.

 

[Fordél]

Viivelähtöjen määrä on riippuvainen mm. siitä, paljonko erää kohti pelataan yv/av-peliä. Jukka Jalonen määritteli Urheilukanavan Petteri Sihvosen ohjelmassa viivelähtöjen optimimääräksi tuon 7/erä. Se on pieni määrä kaikista hyökkäyksistä, joista valtaosa tapahtuu kaikilla joukkueilla nopeasti ja puolinopeasti. Tässä vastaus uudelleen myös Fordélille, joka on tätä samaa asiaa kysynyt.

En saanut vieläkään vastausta siihen, että mistä juuri tuo seitsemän viivelähtöä tulee. Miksi se on juuri optimaalinen? Siihen en ole saanut vastausta enkä tule saamaankaan, koska kaikkihan riippuu vastustajastakin, jonka pelaamiseen on reagoitava. Tällöin mitään optimaalista lukua ei mielestäni voida määrittää, koska sekin vaihtelee vastustajan mukaan.

 

[dana77]

Nyt se Petteri vasta tv:ssä pahasti sanoi kun kriittisesti vastasi Suomen jääkiekon oikealle viralliselle totuudelle eli Jarmo Kekäläiselle. Maltan tuskin odottaa, että tietyt henkilöt ehtivät tänne heristämään nyrkkiä samalla tavalla kuin ne Kummelin vanhukset.

Sihvonen kehtasi väittää, ettei Kekäläinen muka olisi valmentanut koskaan ja että se näkyi Kekäläisen vastauksesta. Itseasiassa Kekäläisen ja Hiitelän ilmeet olivat vähän sellaisia, että miksi ne meiltä tällaista kysyvät ja koittivat siinä sitten nopeasti jotain pseudu-fiksua säveltää. Tuntui ettei kumpikaan - tai kukaan - halunnut Jalosta arvostella, mikä ymmärrettävää onkin ja sekin näkyi vastauksissa.

Kekäläinen otti tuosta sanomisesta sen verran itseensä, että poikkesi omasta korrektista linjastaan ja vastasi aika suoraan Sihvoselle, että jääkiekko on reagointipeli tai jotain sinne päin.

 

[Viljuri]

Mielenkiintoisempi oli Petteri Sihvosen säälittävä huomionkalastelu, jossa hän nimitti sekä Nurmista että Peltosta entisiksi huippupelaajiksi.

On se Röngän marionetti aika hauska veikko.

 

[dana77]

No Peltosen kohdalla Petteri korjasi, että nykyinenkin huippumaalintekijä, mutta kivempihan se on kuvitella, ettei se olisi sanonut. ETTÄ KEHTASIKIN!

 

[tant gredulin]

Kekäläinen otti tuosta sanomisesta sen verran itseensä, että poikkesi omasta korrektista linjastaan ja vastasi aika suoraan Sihvoselle, että jääkiekko on reagointipeli tai jotain sinne päin.

Vaistopeli. Hieno termi, vaan peseekö 'pelikirjan'?

 

[scholl]

Kyllä oli Sihvonen taas heppoinen tyyppi tuolla väliajalla. Mielenkiintoisen kommentin kuulin eli "miksi tollainen pääsee telkkariin". Jos on oikeasti ihan mulkku ja kassalla niin miksi hänet päästetään telkkariin. Ei kai Yleisradion tehtävä ole myydä Urheilulehteä.

 

[eagle]

Onko kaikki Sihvosen kanssa samaa mieltä, että Suomi pelasi kisoissa kiekkokontrollipeliä? Itse kun näin ihan sitä samaa "kiekko päätyyn 99/100 kertaa ottelussa" mitä muutenkin Suomessa pelataan. Tätä jos vertaa vaikkapa Ruotsin peliin, niin eroa on kuin yöllä ja päivällä. Toki pelaajissakin jonkun verran, muttei Ruotsilla kuitenkaan ollut mikään älytön joukkue, vaan nuori, kokematon ja kaukana esim. olympiatasosta.

 

[sampio]

Mun mielestä Sihvonen jutteli ihan asiallisia tällä kertaa, vaikka tietyllä tapaa pelasi aika varmoilla korteilla esim. Peltosen kanssa. Kekäläisen napautukseenkin suhtautui peräti fiksusti. Mainettaan parempi esiintyminen.

Sen sijaan Hiitelä oli ihan kassalla koko keskustelun, vähän sellaisen fanipojan jutustelua. Voi olla jännitys tai tottumattomuus taustalla, mutta argumentit olivat aika kepeitä ja toisaalta jälkimmäisessä puheenvuorossaan toisti vain aiemman puhujan pointteja ilman mitään uutta sisältöä.

Ihan jees kuitenkin, että tällainen tuli taas pitkästä aikaa tuutista ulos. Pietilän niinköt on jo kuultu ihan riittävän monta kertaa.

 

[Fordél]

Sihvoselta jälleen kerran aivan turhaa alkaa heti aukomaan päätään. Osoittaa taas kuinka kyvykäs Sihvonen on käymään kunnon dialogia vaan paasaa illasta toiseen omaa totuuttaan. Paska homma kun kaverilla voisi olla paljon enemmänkin annettavaa. Kekäläiseltä kuitenkin täysin oikea kuitti, josta on täälläkin keskusteltu: jääkiekossa pitää ja joutuu aina reagoimaan vastustajan pelaamiseen.

 

[sampio]

Onko kaikki Sihvosen kanssa samaa mieltä, että Suomi pelasi kisoissa kiekkokontrollipeliä?

Muistaakseni guru totesi alussa, että Suomi pyrki siihen ja sitä pitäisi liigaseurojenkin tukea.

 

[eagle]

Muistaakseni guru totesi alussa, että Suomi pyrki siihen ja sitä pitäisi liigaseurojenkin tukea.

Okei, pyrki sitten varmaan kai. Noh myönnän etten ole kaikkia otteluita katsonut, ainakaan kovin tarkasti. Tuntui vaan että tuo jäi kauaksi tuo pyrkimys tavoitteestaan.

 

[tant gredulin]

Määrätyllä tavalla arvostan Sihvosen pyrkimystä suomalaisen jääkiekon lähettiläänä. Jääräpäät ovat rotu, jota en ihan ymmärrä, mutta arvokkaitahan me olemme kaikki :) Ymmärtääkseni hän yrittää aikaansaada ja tukea yybersuomalaista pelitapaa, sellaista, jossa ei ole väliä kuka pelaa maajoukkueessa, koska aina on joku toinen joka osaa pelata sen paikan. Vähän niinkuin Matikaisen Blues, mutta ilman tunteita :)

Valitettavasti se pelitapa jota hän mielestäni ajaa takaa, on minusta kammottavaa katsottavaa, mutta sehän ei tietenkään ole kuin mielipidekysymys. Hurjempi visio on se, että pelitapa mielestäni torppaa pelaajan kehityksen maajoukkueeseen: pelaaja, joka osaa suomalaisen pelitavan jää Suomeen, koska muita mahdollisuuksia ei ole. Et kehity ihmisenä, et osaa pelata vaistoillasi, et reagoida vastustajaan, et osaa olla luova? Et oikeastaan ole edes pelaaja, olet vain palanen suomalaista modernia jääkiekkoilua.

Tällaisena tämä näyttäytyy minulle.

 

[siffa]

En saanut vieläkään vastausta siihen, että mistä juuri tuo seitsemän viivelähtöä tulee. Miksi se on juuri optimaalinen? Siihen en ole saanut vastausta enkä tule saamaankaan, koska kaikkihan riippuu vastustajastakin, jonka pelaamiseen on reagoitava. Tällöin mitään optimaalista lukua ei mielestäni voida määrittää, koska sekin vaihtelee vastustajan mukaan.

Vastasinhan minä sinulle, että olen ottanut sen Jukka Jalosen määrittelystä Urheilukanavan jääkiekko-ohjemasta. Luotan tässä kiekkokontrollipelin ja pelin rytmittämisen suomalaiseen ehdottomaan auktoriteettiin, koska Jukka Jalonen oli ensimmäinen huippuvalmentaja, joka siirtyi hyökkäyksissä kiekkokontrollipelitapaan vielä silloin, kuin muut valmentajat keskittyivät puolustamiseen, kaksinkamppailuihin ja kiekon riistoihin sekä vastaiskuihin. Jukka Jalonen on kiekkokontrollipelin, johon viivelähdöt kuuluvat olennaisena osatekijänä, suomalainen kehittäjä ja tämän hetken paras asiantuntija. Kun Jukka Jalonen on määritellyt tuon pienen luvun 7/erä optimaaliseksi viivelähtömääräksi, niin minä uskon häneen. Onhan selvä, että yv/av-määrät vaikuttavat joskus merkittävästikin mahdollisuuksiin viivelähtöihin. Samoin kovasti päätyyn kahdella tai kolmella pelaajalla karvaavaa pelitapaa vastaan on vaikea nousta hyökkäyksiin viivelähdöillä.

 

[Fordél]

Vastasinhan minä sinulle, että olen ottanut sen Jukka Jalosen määrittelystä Urheilukanavan jääkiekko-ohjemasta.

Eli perustelusi on tässä se, että kun Jalonen on näin sanonut niin sinä uskot. Olen kyllä tietoinen mistä olet tämän luvun ottanut, mutta olen koittanut kysyä, että mistä se seitsemän tulee? Kyllä se tulee Jalosen suusta, mutta millä perusteella se on seitsemän? Tähän et ole kyennyt vastaamaan.

Kun nyt et tiedä miksi se on juuri seitsemän niin pystytkö edes sanomaan, että onko tämä optimaalinen seitsemän viivelähtöä sama oli vastustaja mikä tahansa ja pelasi se millaista kiekkoa tahansa?

 

[dana77]

Hurjempi visio on se, että pelitapa mielestäni torppaa pelaajan kehityksen maajoukkueeseen: pelaaja, joka osaa suomalaisen pelitavan jää Suomeen, koska muita mahdollisuuksia ei ole. Et kehity ihmisenä, et osaa pelata vaistoillasi, et reagoida vastustajaan, et osaa olla luova? Et oikeastaan ole edes pelaaja, olet vain palanen suomalaista modernia jääkiekkoilua.

Minä olen tästä eri mieltä. Jos koko maassa aletaan harjoittamaan kiekkokontrollia jo juniori-iästä alkaen eikä vain lyödä kiekkoa päähän ja vältetä virheitä, niin mielestäni on selvää, että täältä kehittyy selvästi enemmän kiekollisesti taitavia pelaajia nykyisten kolmos-ketjun työmyyrien sijasta.

 

[msg]

Kuullostaa vähän uskovaisen puheelta tämä: Koska Jukka sanoo niin. Kuka kysyisi Jukalta vai onko se vähän kun kysyisi Jumalalta miksi?

 

[Viljuri]

Kuullostaa vähän uskovaisen puheelta tämä: Koska Jukka sanoo niin. Kuka kysyisi Jukalta vai onko se vähän kun kysyisi Jumalalta miksi?

Tämä on selvästi otettu numerologiasta, aivan kuin numerolla itsessään olisi jotakin merkitystä. Onhan se tietysti myös täydellinen numero ja raamatussa ja muissa vastaavissa kirjoitelmissa keksitty pyhäksi numeroksi.

Itse asiassa ihminen pystyy hahmottaan kuuden ryhmiä ilman laskemista, joten toisen maailmansodan aikana saatettiin kokeilla esimerkiksi sitä, että hävittäjäsuoja oli kuudella kerralla pommikoneiden yläpuolella, mutta vihollisen hämäämiseksi se olikin sitten aina seitsemännellä kerralla pommikoneiden alapuolella.

Sihvonen ja kumppanit ovat lukeneet jostakin numeron seitsemän "maagisista" ominaisuuksista, ja vetoavat sen avulla arvostelukyvyttömiin, siis aivan kuin jokin pelikuvio jonkun toisen sijasta olisi "maaginen".

Vastaus: It depends. History will be made.

 

[tant gredulin]

Minä olen tästä eri mieltä. Jos koko maassa aletaan harjoittamaan kiekkokontrollia jo juniori-iästä alkaen eikä vain lyödä kiekkoa päähän ja vältetä virheitä, niin mielestäni on selvää, että täältä kehittyy selvästi enemmän kiekollisesti taitavia pelaajia nykyisten kolmos-ketjun työmyyrien sijasta.

Jos näin tapahtuu, niin hienoa. En usko että saamme päämäärästä aikaan minkäänlaista väittelyä :)

 

[siffa]

Kun nyt et tiedä miksi se on juuri seitsemän niin pystytkö edes sanomaan, että onko tämä optimaalinen seitsemän viivelähtöä sama oli vastustaja mikä tahansa ja pelasi se millaista kiekkoa tahansa?

Tuo luku 7 viivelähtöä ottelua kohden on optimaalinen Jukka Jalosen hyökkäyspelitavalle. Kun olen tehnyt tilastointia Jalosen joukkueiden viivelähdöistä, niin luku 7/erä on osoittautunut hieman suureksi toteutuneen määrän suhteen. Venäjä pelasi tiukoissa MM-kisaotteluissaan Saksaa vastaan tänään ja 15.5. molemmissa 18 viivelähtöä eli samaa luokkaa kuin Jalosen Suomi on niitä pelannut. Saksa ei lähtenyt viivehyökkäyksillä kummassakaan Venäjä-ottelussa kuin pari kertaa. Suomea vastaan Saksa lähti viiveellä 13 kertaa.

Valmentajat peluuttavat joukkueitaan eri pelitavoilla myös rytmityksen suhteen johtuen vastustajasta. Olen ymmärtänyt Jalosen puheista, että hän pyrkii jatkossakin peluuttamaan joukkueitaan kiekkokontrollipelitavalla, johon myös pelin rytmittäminen viivelähdöillä tulee kuulumaan. Eli Jalosen joukkueiden teoreettinen viivelukujen optimimäärä tulee olemaan tuo 7/erä.