Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Wäinö#16]

mikä on neljän rytmi nopean, puolinopean ja hitaan lisäksi?

Oma käsitykseni on, että ns. neljäs rytmi on peruuttelu, jos hidas hyökkäys näyttää jumiutuvan. Tiedä sitten onko viides rytmi sitten se, että jos neljäskään rytmi ei onnistu... Koko rytmiryhmän voisi tiivistää sanaan reagointi ja pelinluku.

 

[dana77]

Otetaampa vähän filosohvinen tabula rasa-tilanne. Kaksi hyvistä yksilöistä koostuvaa joukkuetta pelaa vastakkain. Peli on muuten tavallista, mutta ei ole valmentajia, eikä valmiiksi harjoiteltuja kuvioita. Minkälaiseksi peli muodostuu näiden lähtöjen näkökulmasta?

Jos tällaista haluaa miettiä, niin minun mielestäni kannattaisi kaivaa esille jotain vanhoja pelejä vaikka jostain 60-luvulta mistä alkaa jo tallenteita olemaan saatavissa (tai sitten katsoa jotain nuorten junnujen peliä).

Toki pelaajat ovat kehittyneet paljon nopeammiksi ja taitavimmiksi, mutta olisi taktinen puoli kehittynyt ilman valmentajien vaikutusta (toki jotkut lahjakkaat pelaajat pystyvät ohjaamaan koko joukkueen pelaamista eli toimimaan käytännössä pelaajavalmentajina, mutta valmentajan roolihan heillä on silloinkin).

 

[Fordél]

Koko rytmiryhmän voisi tiivistää sanaan reagointi ja pelinluku.

Sitähän se on. Tässähän on luotu tälle normaalille peliin reagoimiselle uusi nimitys. Nyt ryhmitetään hyökkäyksiä ja otetaan ikään kuin pelaaminen haltuun ja valta itselle. Toisesta näkövinkkelistä katsottuna kyse on edelleen reagoimista vastustajan pelaamiseen, pelitilanteeseen ja pelinlukua. Onko näillä näkövinkkeleillä mitään eroa? Eipä taida.

 

[K.Pylkkänen]

Sitähän se on. Tässähän on luotu tälle normaalille peliin reagoimiselle uusi nimitys. .

Näinhän se on monilla muillakin elämänalueilla ja tieteessä. Kehitys on vanhojen asioiden uudelleen nimeämistä, lokeroimista ja tyypittelyä. Tästä voi avautua uusia näköaloja ja painopistealueita, mutta perusperiaatteita ne ei muuta. Enkä jaksa uskoa, että jääkiekosta jalkapalloa tulee, vaikka kuinka evoluutio laukkaisi.

 

[steepler]

Eli tällaisessa naturaalissa tilanteessa uskoisin tulevan ilman pelikirjaakin viivelähtöjen ja nopeiden lähtöjen ym. esiasteita.

Ei tämä näin yksinkertaista kuitenkaan ole, tai mikä on tämä naturaali tilanne. Siis sehän ei vielä riitä että harjoitetuilta pelaajilta otettaisiin valmentaja pois, vaan pelaajat pitäisivät olla sellaisia jotka eivät ole koskaan olleet valmennuksessa eivätkä ehkä muutenkaan saaneet virikkeitä pelistä ja pelitavoista, esimerkiksi peliä katsomalla, jos haluttaisiin kehittää naturaali tilanne.

Nythän jos pelaajilta otettaisiin valmentaja niin todennäköisesti toteuttaisivat jonkun aiemman valmentajan pelitapaa, mitä ovat aiemmin opetelleet, tietenkin tässä tulisi paljon eroja pelaajien välillä mutta ei nyt mistään naturaalista tilasta voi kuitenkaan puhua jos/kun pelaajat ovat taustaltaan valmennettuja.

Ok, tietyllä tavalla objektin syötteleminen voi olla ihmiselle luonnollinen reaktio, pääsääntöisesti pallopelit perustuvat syöttelemiselle, jostain tälläinenkin idea on tullut. Pallopelejä taitaa olla aika kaukaakin, tosin väittäisin että laajemmassa määrin syöttelemiseen perustuva pallopelikulttuuri on kuitenkin aika tuore asia, jotkut tuollaiset antiikkiset joukkuelajit taisivat olla aika pitkälle pallon kantamista ja yksin puskemista. Ainakin Italiassa joskus pelattiin sellaista peliä jossa jokainen vuorollaan yritti kantaa pelivälinettä maaliin, ja muut blokkasivat, mutta voi niitä syöttelyyn perustuvia lajeja löytyä kaukaakin.

 

[dana77]

Ok, tietyllä tavalla objektin syötteleminen voi olla ihmiselle luonnollinen reaktio, pääsääntöisesti pallopelit perustuvat syöttelemiselle, jostain tälläinenkin idea on tullut. Pallopelejä taitaa olla aika kaukaakin, tosin väittäisin että laajemmassa määrin syöttelemiseen perustuva pallopelikulttuuri on kuitenkin aika tuore asia, jotkut tuollaiset antiikkiset joukkuelajit taisivat olla aika pitkälle pallon kantamista ja yksin puskemista. Ainakin Italiassa joskus pelattiin sellaista peliä jossa jokainen vuorollaan yritti kantaa pelivälinettä maaliin, ja muut blokkasivat, mutta voi niitä syöttelyyn perustuvia lajeja löytyä kaukaakin.

Jääkiekkossakin oli hyökkäysalueella eteenpäin syöttely kiellettyä vuoteen 1929 asti sillä katsottiin, että jos hyökkäysalueellakin saa syötellä, niin puolustaminen on liian vaikeaa.

 

[K.Pylkkänen]

Ei tämä näin yksinkertaista kuitenkaan ole, tai mikä on tämä naturaali tilanne. .

Hyviä pointseja veljiltä satelee.

En ehkä ihan niin luonnollista tilannetta hakenut, mihin steepler viittasi. Totta kai ihminen kantaa kokemushistoriaansa myös jääkiekossa mukanaan selkärangassaan. Mutta ihan hyviä hypoteeseja laitot pallopelien historiasta ja kehityksestä.

Hain lähinnä sitä, jos sekalainen seurakunta eri taustaisia pelaajia laitettaisiin pelaamaan ilman ohjeistusta, niin uskoisin, että pitkässä juoksussa nähtäisiin kaikenlaisia hyökkäyslähtöjä pelkästään peliin reagoimalla.

Ja uskoisin myös, että kiekon tavoittelu ja omalla joukkueella pitäminen olisivat melko automaattisia tavoitteita.

Näistä lähtökohdista pitäisin kiekkokontrolli hehkutusta vähän yksinkertaisena.

Mutta ennen kuin joku älähtää, että haluan sensuroida keskustelua, niin sanottakoon, että on ihan kivaa ja hyödyllistä, että pelitavoista keskustellaan.

 

[siffa]

Toiseksi arvostan Siffan laajaa tietämystä ja näkemystä jääkiekosta, mutta näkemystä, että pelikirjallisesti kiekkokontrollia voi olla myös hyökkäyspään kulmapeli, en osta. Hyökkäyspään kulmissa kaikki haluavat kiekon itselleen, ja nopein, vahvin ja taitavin sen sieltä saa. Toki sielläkin syötellään, mutta niin jääkiekossa tavataan yleisesti tehdä muutenkin.

Kiitos, K. Pylkkänen, tästä haasteesta. Käynnistit tällä todennäköisesti ensi kauden tilastointini kohteen. Tämä kausi mennään hyökkäyksiin lähtöjen rytmittelyn selvittämisessä.

Hyökkääspään kulmapelin pelaaminen on mitä tarkinta pelikirjapelia niin hyökkääjien kuin puolustajien osalta. Tästä on mm. Raimo Summanen puhunut ja kirjoittanut paljon. Kulmapelin toteuttamisissa on tilastoitavaa yhden kauden tarpeiksi riittävästi.

Jos nyt tässä alustavasti hahmottelen sitä, minkälaisia kulmapelivariaatioita sisältyy valmentajien pelikirjoihin (kulmapelien rakenteet ja niiden harjoittelu).

Valmentaja peluuttaa esim. kulmapeliä, jossa kaksi hyökkääjää ovat taistelemassa kiekosta kulmissa ja kolmas sijoitetaan takamieheksi laukaisu- ja puolustusvalmiuteen. Takamiehenä toimivan hyökkääjän valmentaja voi sijoittaa joko pelin puolelle tai painottomalle puolelle.

Toinen valmentaja peluuttaa kulmapeliä kolmella hyökkääjällä eli ns. ylimiehittää kulmapelin, jolloin kiekkokontrolli parantuu oman joukkueen toimesta, mutta vaarana ovat vastustajan kiekonriistot, jolloin kolme pelaajaa jää kiekon yläpuolelle, kun vastustaja käynnistää nopean hyökkäyksen.

Eilen Slovakia pelasi tappiotilanteessa 3. erässä kulmapeliä yhdellä hyökkääjällä ja sijoitti kaksi hyökkääjää maalin eteen. Tästä syntyi vaarallisia maalitilanteita, kun isot slovakki-hyökkääjät olivat vaikeasti puolustettavissa meidäm pienikokoisten pakkien toimesta. Tämäkin kulmapelitapa on kirjattu pelikirjaan ja valmentajan määräyksestä otetaan käyttöön.

Ns. Nash-Thornton pääty- ja kulmapeli toteutetaan kolmelta kaistalta eli hyökkääjät sijoitetaan keskelle ja molempiin laitoihin. Kanadalaiset ovat käyttäneet tätä mallia vastustajille tuhoisin seurauksin. Tätä voidaan kutsua myös Stiga-jääkiekon kulmapeliksi.

Kulmissa pelataan joko nopeasti tai pitkin syöttöketjuin. Pitkien syöttöketjujen yksi tarkoitus on saada vastustajille rangaistuksia aikaan. Pitkien kulmapelien syöttöketjujen suomalainen kehittelijä on KalPan Pekka Virta. Kanadasta kirjoitinkin jo aiemmin edelliskauden Anaheim-hyökkäysketjun Perry-Getzlaf-Ryan pitkistä kulmapeleistä.

Puolustajat pelaavat kulloinkin kulmapelitilanteissa valmentajien määräämillä pelitavoilla. Yksi pelitapa on, että puolustajat pitävät koko ajan viivan. Joskus pelin puolen pakilla on lupa kurkata eli tehdä itsensä pelattavaksi ala Petteri Nummelin eilen Valko-Vanäjä pelissä. Pakeilla voi olla lupa kurkkauksiin vuorotellen. Eilen todelliseksi pelikirja-asiantuntijaksi näissä kisoissa studiossa osoittautunut Pasi Nurminen näytti Suomen hyökkäyspään pelitavan, jossa pakit vaihtoivat paikkaansa viivalla.

Kiitos vielä kerran K. Pylkkäselle tätä tärkeästä pelikirjaan liittyvästä keskustelun avauksesta.

 

[scholl]

Kuka enää ottaa Sihvosen kirjoituksia vakavasti, kun mies katsoo Suomen pelejä baarissa huppelissa?

Mitä eroa siihen on, että katsoisi kotona jurrissa? Tai vaikka skootterin selässä? Ei kai kukaan voi väittää, että olisi uskonut hänen katsoneen pelin selvinpäin.

Ehdotan, että viralliseksi termiksi otetaan pelikirjapelle.

 

[K.Pylkkänen]

Kiitos, K. Pylkkänen, tästä haasteesta. Käynnistit tällä todennäköisesti ensi kauden tilastointini kohteen. Tämä kausi mennään hyökkäyksiin lähtöjen rytmittelyn selvittämisessä.
.

Eipä mittään, anna palaa vaan. Niin kuin joku jo viikkoja sitten toivoi, niin esittäisit myös omia tulkintojasi noista tilastoistasi. Viestiesi perusteella sulla on niin maan perusteellisen paljon dataa, että voisi jo vetää vähän johtopäätöstäkin niistä. Nyt olet hyvin paljon mennyt Sihvosen prinsiippien vanavedessä mielipiteidesi kanssa.

Ja enhän toki tarkoittanut, etteikö valmentajilla olisi kulmapeliin eri kuviovariaatioita.
Tarkoitin sitä, että hyökkäyspään kulmapelissä en usko kiekon pitämisen itsellä olevan itseisarvo, vaan sen ainoa tavoite on päästä maalintekosektorille ja maalintekoon. Kun taas kiekonkontroloimisella omalla puolustus- tai keskialueella voi olla, sinun ja Sihvosen mukaan, muutakin arvoa kuin päästä maalin tekoon.

 

[sampio]

Oma käsitykseni on, että ns. neljäs rytmi on peruuttelu, jos hidas hyökkäys näyttää jumiutuvan. Tiedä sitten onko viides rytmi sitten se, että jos neljäskään rytmi ei onnistu...

Viides rytmi on se, että kolataan oma veska ja kuudes rytmi se, että tehdään oma maali. Tästä se lähtee, vallankumouksellinen pelikirja-ajattelu. Kymmenes rytmi on muuten se, että pakki riisuu itsensä puolinopeasti maalin takana ja käynnistää hyökkäyksen pelkät skebat yllään. Tällainen pelin rytmitys ei kuitenkaan toimi Ruotsia vastaan, vaan se saattaa vain aktivoida vastustajan karvaushalukkuutta.

 

[Wäinö#16]

Kiitos, K. Pylkkänen, tästä haasteesta. Käynnistit tällä todennäköisesti ensi kauden tilastointini kohteen. Tämä kausi mennään hyökkäyksiin lähtöjen rytmittelyn selvittämisessä.

Mikä on tutkimushypoteesisi näissä tilastoinneissa vai ihanko huviksesi niitä rustaat?

 

[Fordél]

Sihvosen mukaan Tanska-ottelu oli alkusarjan peleistä pelitavaltaan paras. Siitä huolimatta homma oli menossa kohti kaikkien aikojen katastrofia. Suomi sai kuitenkin kahdesta viimeisestä pelistä voitot, vaikka pelitapa ei siis yltänyt Tanska-pelin tasolle.

Tunnetaso oli kahdessa jälkimmäisessä pelissä parempi. Nyt siffa vetää sen johtopäätöksen, että ensimmäisessä hävityssä pelissä nähty huono tunnetaso riittää perusteluksi sille, ettei tunnetason merkitys ole kovin suuri tai ainakaan merkittävin tekijä jatkoonpääsyssä ja unohtaa kokonaan tunnetason muutoksen alkusarjan aikana. Pelitavallisesti mitään muutosta parempaan ei (Sihvosen mukaan) tapahtunut.

Edit: pelikirja->pelitapa

Niin tämän analyysin perusteella voimme todeta, että kun kerran pelitapa ei alkusarjan peleissä muuttunut ekan pelin jälkeen parempaan suuntaan (onhan se uskottava kun Sihvonen näin sanoo), on muuttajan oltava jossain muualla, koska Suomen pelaaminen näytti kahdessa seuraavassa pelissä paljon paremmalta. Tällöin voidaan nostaa esille tunnetason merkitys, joka kasvoi todella heikon Tanskaottelun jälkeen ja huipentui USA-kamppailun hyvään lataukseen.

 

[siffa]

Eipä mittään, anna palaa vaan. Niin kuin joku jo viikkoja sitten toivoi, niin esittäisit myös omia tulkintojasi noista tilastoistasi. Viestiesi perusteella sulla on niin maan perusteellisen paljon dataa, että voisi jo vetää vähän johtopäätöstäkin niistä. Nyt olet hyvin paljon mennyt Sihvosen prinsiippien vanavedessä mielipiteidesi kanssa.

Olen vuosia tutkinut esim. NHL-pelejä tilastoimalla kulloinkin seuraamiani asioita. Samoin kaikki kansainväliset turnaukset olen aina määrättyjen maiden osalta selvittänyt siinä mielessä, mitä sinne valmentajien pelikirjoihin on kulloinkin tarkastelun kohteena olevassa asiassa sisällytetty. Sm-liigan ja Mestiksen peleistä olen kirjoittanut tänne myös pelikirjamielessä. Urheilulehti/Sihvonen avasi minulle jääkiekkoon uuden näkökulman eli, ala siffa tutkia jääkiekossa jo vuosikymmeniä olleita pelikirjoja ja niihin kirjattuja pelitapoja. Se on yksi tapa seurata jääkiekkoa ja kirjoitella havainnoistaan tänne JA:aan. Itse en ole koskaan valmentanut jääkiekkoa, mutta olen ollut jo pitkään jääkiekon toimija muissa tehtävissä ja seuraaja. Oma, tosin lyhyt, valmentajakauteni liittyi judoon. Se opetti sen tosiasian, että vain tuhansilla toistoilla voi syntyä huippu-urheilijoita ja sen, että harjoitteet kirjataan hyvin tarkkaan harjoitevihkoihin ylös.

Niiden, jotka nyt irvailevat jääkiekon hyökkäysten rytmittämisestä, kehotan käymään katsomassa siitä käytyä keskustelua vaikkapa avaamastani SM-liigan pelikirjat 2010-viestiketjusta. Olen rytmityksen määritellyt täällä JA:ssa jo muutaman kerran, joten sinne vain tutustumaan, mikäli jääkiekko kiinnostaa myös syvemmin pelinä.

 

[msg]

Niin tämän analyysin perusteella voimme todeta, että kun kerran pelitapa ei alkusarjan peleissä muuttunut ekan pelin jälkeen parempaan suuntaan (onhan se uskottava kun Sihvonen näin sanoo), on muuttajan oltava jossain muualla, koska Suomen pelaaminen näytti kahdessa seuraavassa pelissä paljon paremmalta. Tällöin voidaan nostaa esille tunnetason merkitys, joka kasvoi todella heikon Tanskaottelun jälkeen ja huipentui USA-kamppailun hyvään lataukseen.

Ja kun Jalosen pelitapa on lähes identtinen Westerlundin pelitavan kanssa, niin jokainen kotikatsoja voi miettiä mikä on Jalosen joukkueen oleellinen ero Westerlundin joukkueeseen. Jos vertaa Suomen esityksiä Torinossa ja Vancouverissa, niin kyllähän eroa on Sihvosen asteikolla määriteltynä valovuosi.(Pitäisikö tähän sihvos-tamimaisesti laittaa sana 'Piste.'?
Samat 'kukkoset ja koivut' voittivat Torinossa yhtä lukuunottamatta kaikki ottelut eikä Vancouverin tapaisista perseraiskauksista ollut tietoakaan.

 

[siffa]

Mikä on tutkimushypoteesisi näissä tilastoinneissa vai ihanko huviksesi niitä rustaat?

Jokunen vuosi sitten taisi olla cobol (?), joka kyseli vähän samalla lailla tarkoitusperiäni. Muistaakseni vastasin käyttäväni ns. toteavaa analyysia. Eli,on olemassa teoria tutkimuskohteesta, jota tutkin käytännössä ja kasaan aineiston siitä. Tutkimusaineistosta voi sitten tehdä analyysin, joka johtaa uuteen teoriaan tai sovellukseen, mikä on parannettu versio alkuperäisestä teoriasta. Jotenkin näin se meni ja löytyy myös jostakin viestiketjusta vuosien takaa. Olen rustannut noita tilastointejani lähinnä huvikseni, mutta onhan niillä toki käyttöä joillekin ihan ammattimielessäkin. Itse en keksi mitään uutta, mutta, jos joku toinen keksii, niin katson, toimiiko se sitten käytännössä.

Kun nyt lähdettiin tälle teoriatielle, niin jonkun tason matemaatikkona minua on kiinnostanut matematiikan analyysin kaksi keskeisintä raja-arvoa, integrointi ja differointi. Analyysin peruslause ilmaisee, että integrointi ja derivointi ovat toistensa käänteisprosesseja. En ole varma siitä, mutta epäilen, että matematiikan parissa joskus viettämäni aika on saattanut tietämättäni muovata ajatteluani siihen suuntaan, että ilmaisen itseäni joskus liian vaikeasti.

 

[K.Pylkkänen]

Itse en keksi mitään uutta, mutta, jos joku toinen keksii, niin katson, toimiiko se sitten käytännössä.
.

Aika karu toteamus itsestä noinkin tuotteliaalta nimimerkiltä. Mutta tietysti hyvä tietää rajansa, toisin kuin tämän ketjun päähenkilö, joka vähän vähemmälläkin tutkimisella päätyy mitä lennokkaimpiin johtopäätöksiin.

 

[siffa]

Aika karu toteamus itsestä noinkin tuotteliaalta nimimerkiltä. Mutta tietysti hyvä tietää rajansa, toisin kuin tämän ketjun päähenkilö, joka vähän vähemmälläkin tutkimisella päätyy mitä lennokkaimpiin johtopäätöksiin.

Ei ole kyse siitä, että tuntisin rajani. En vain ole jääkiekossa siinä asemassa, että minulla olisi mitään mahdollisuuksia käyttää tutkimusaineistoani jääkiekon kehittämiseen. Mutta, jos jonkun jääkiekon juniorijoukkueen tai vaikkapa SM-liigajoukkueen valmentajilla on kiinnostusta pelin analysoinnin, mikä perustuu tutkimusaineistooni, pohjalta kehittää joukkueen peliä, niin toki autan siinä heitä.

 

[Wäinö#16]

Ei ole kyse siitä, että tuntisin rajani. En vain ole jääkiekossa siinä asemassa, että minulla olisi mitään mahdollisuuksia käyttää tutkimusaineistoani jääkiekon kehittämiseen. Mutta, jos jonkun jääkiekon juniorijoukkueen tai vaikkapa SM-liigajoukkueen valmentajilla on kiinnostusta pelin analysoinnin, mikä perustuu tutkimusaineistooni, pohjalta kehittää joukkueen peliä, niin toki autan siinä heitä.

Jääkiekkoa taitaa olla erittäin vaikea tutkia tilastollisin menetelmin, koska muuttujia on niin paljon ja sitten pitäisi vielä tietää, että mitä joukkueet yrittävät eli pitäisi päästä valmentajien sisäpiiriin. Eli ulkopuolisen on vaikea vetää tilastoista kovin kummoisia johtopäätöksiä. Vaikka tekisi täydet tilastot kauden jokaisesta NHL-ottelusta, niin mitä se lopulta kertoo? Kaikki on kuitenkin riippuvaista päivän kunnosta ja vastustajasta. Jotain yleistä linjaa NHL-peleistä varmaan voitaisiin rakentaa ja siinäpä se, ei taitaisi olla vaivan väärti. Kiekonhallintaprosenteista saattaisi jotain hyötyä jo ollakin.

Summanen & Westerlund aikoinaan käyttivät tilastoja pohjana kun loivat pelitapaansa ja sen pohjana taisi olla tilastollinen fakta siitä, että suurin osa maaleista tehtiin riistoista vastustajan päädyssä. Tähän sitten keskityttiin ja siitä tehtiin pelitavan kulmakivi.

Sihvosen hypoteesi on, että kaikkien joukkueiden tulisi pelata rytmittämällä peliä ja toki mieluiten hyökkäämällä vähintään kolmella eri rytmillä. Minusta hypoteesin vika on siinä, että ylikiekollinen pelitapa ei sovi kaikille joukkeille ja se on riippuvainen myös pelaajamateriaalista. Perinteinen vastahyökkäystaktiikka on luultavasti edelleen monesti parempi pelitapa kun pelaajamateriaali on rajallinen. Lisäksi esim. Dufva on osoittanut, että vähemmälläkin rytmittämisellä pärjää, kunhan joukkue on harjoitellut hyvin nopeaa pelaamista ja niin, ettei se ole pelkästään flipperiarvontaa.

Itse olen edelleen sitä mieltä, että tiettyjä joukkueita vastaan ei kannata juurikaan hyökätä viiveella. Suomella viivelähdöt Tanskaa vastaan tappioasemassa ole selvä taktinen virhe, etenkin kuin välillä Tanska oikein kannusti hyökkäämään nopeasti antamalla liikaa tilaa keskialueella. En ymmärrä Sihvosen pointtia tässä asiassa. Kun pelataan voitosta ei tärkeämpi asia voi olla joku iso kuva tai Suomen pelitavan kehittäminen. Ainoastaan kyseinen ottelu merkitsee ja siitä saatavat kolme pistettä. Samoin UL:n Seppänen oli sitä mieltä, että eilen Slovakiaa vastaan Suomen olisi pitänyt lähteä peliin ilman viivelähtöjä.

 

[Fordél]

Suomi-Venäjä peli on edelleen kesken, mutta jo tässä vaiheessa Rinnettä maaliin kolmanteen erään tai viimeistään seuraavaan otteluun, koska johtavan kiekkoanalyytikon mukaan Rinne on valovuoden Vehasta edellä. Rinne maaliin ja nollapeli on taattu!

 

[K.Pylkkänen]

Hei Tanska peli ei ole enää Suomen paras peli. Löytyskö tällästä otsikkoa huomenna. Onko tämä nyt pelikirja pelaamisen voitto vai häviö..
Isät vastaan pojat tämä oikeasti on.

 

[Maple Leaf]

Urheilulehti/Sihvonen avasi minulle jääkiekkoon uuden näkökulman eli, ala siffa tutkia jääkiekossa jo vuosikymmeniä olleita pelikirjoja ja niihin kirjattuja pelitapoja. Se on yksi tapa seurata jääkiekkoa ja kirjoitella havainnoistaan tänne JA:aan.

Vällyihin voi hypätä vaikka minkälaisen asentokirjan kanssa, mutta jos ei ota eteen, ei asentokirjan ankarakaan selaaminen auta.

 

[Prof. Puck]

Vällyihin voi hypätä vaikka minkälaisen asentokirjan kanssa, mutta jos ei ota eteen, ei asentokirjan ankarakaan selaaminen auta.

Äläpäs ole veli vaahteranlehti noin kyynisellä kannalla... Kyllähän monet käyttävät erilaisia aviiseja ja muuta oheismateriaalia tunnelman - ja jonkin muunkin - nostattamiseen?

Kaikille johtaville anaali.. eiku analyytikoille heittäisin sellaisen haasteen purettavaksi, että mikä oli Suikkasen salaisuus mennellä kaudella? Itsehän en pelejä pääse katsomaan - ei sillä että niistä paljoa ymmärtäisinkään - joten olisi kiva saada ana..lyysiä mikä Suikkasen pelikirjassa/-tavassa oli niin erinomaista? Ymmärtääkseni tepsukoiden pelaajamateriaali ei kuitenkaan ollut parasta A-ryhmää kilpailijoihin verrattuna? Vai onko tästä jo kirjoitettu?

 

[Kersakovi]

Kaikille johtaville anaali.. eiku analyytikoille heittäisin sellaisen haasteen purettavaksi, että mikä oli Suikkasen salaisuus mennellä kaudella? Itsehän en pelejä pääse katsomaan - ei sillä että niistä paljoa ymmärtäisinkään - joten olisi kiva saada ana..lyysiä mikä Suikkasen pelikirjassa/-tavassa oli niin erinomaista? Ymmärtääkseni tepsukoiden pelaajamateriaali ei kuitenkaan ollut parasta A-ryhmää kilpailijoihin verrattuna? Vai onko tästä jo kirjoitettu?

Ensimmäinen harhaanjohtava anaali ilmoittautuu. Suikkasen pelitavassa ei ole mitään ihmeellistä, vaan TPS:n kevään hurmos johtui hänen erinomaisista johtamistaidoistaan. Suikkanen sai pelaajat sitoutumaan täydellisesti joukkueen käyttämään pelitapaan, ja kun mm. Filppula ja Sweatt roihahtivat playoffien edetessä ilmiliekkeihin, oli tulos paras mahdollinen. Suikkasen oma kommentti pelitavan merkityksestä on esimerkiksi nimimerkin Fordél allekirjoituksessa.

Ja sitten viivesihvoslainen vastaus: Pelikirja ja puoliorganisoitu flow-jääkiekko. Stalinin urut ynnä neljän rytmin valovuosijääkiekko. Two dogs and a fox ja havumetsien tuoksu. Briljantti pelikirjajääkiekko, tie, totuus ja Kummola. Amen.

 

[Prof. Puck]

Ensimmäinen harhaanjohtava anaali ilmoittautuu. Suikkasen pelitavassa ei ole mitään ihmeellistä, vaan TPS:n kevään hurmos johtui hänen erinomaisista johtamistaidoistaan.

Veli Kers(k)ahovi osui asian ytimeen, tai ainakin siihen, mitä itsekin ajoin takaapäin...Onhan noita esimerkkejä urheilun historiassa vaikka kuinka, missä selkeästi materiaaliltaan huonompi joukkue on voittanut mestaruuden pelitavan paremmin sisäistämällä. Eli sinun mukaasi Suikkasen vahvuus on ennenkaikkea siinä, että hän wanhana lätkäjätkänä saa sen joukkueen tolloimmankin pelaajan ymmärtämään ja sitoutumaan joukkueen pelitapaan ja omaan rooliinsa siinä? Et ilmeisesti anna niinkään paljon arvoa tässä nimenomaisessa casessa itse pelitavalle? Mielenkiintoista!

Mulla ei näin korkeakulttuuriseen pelikirjallisuus-keskusteluun ole paljon muuta sanottavaa, kuin että kolmisenkymmentä vuotta eri pallopelejä pelanneena olen paksusta kallosta ja luonteeni uppiniskaisuudesta huolimatta sisäistänyt ainakin sen lainalaisuuden, että joukkueen on pelattava vahvuuksillaan ja materiaalinsa mukaan. Vähän niinkuin jonkun palstaveljen signeeraama J. Jalosen kommenttikin kertoo; paskasta ei saa konvehtia... tjms... Turha yrittää liian hienoa, jos rahkeet eivät siihen riitä! Ehkä se olisi hyvä muistaa (myös nyt pelaavan Suomen B-maajoukkueenkin osalta) näissä pelikirjakeskusteluissa...?