Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[kamik]

Niin, kun tässä hiljan oli puhetta noista P.Sihvosen kirjoitusten tulkitsemisen vaikeudesta ja siitä, että kaiken propagandan ja tietoisen provosoimisen seassa piilee usein ihan asiaakin, niin voidaan todeta että tällä kertaa kommentti maalivahdista oli se asiaosuus, muuta asiaa tuossa ei juurikaan ollut.

Puhdasta trollausta Petteriltä, taas kerran. Ja tuo maalivahtiasia on vain johtavan analyytikon (Iso HEH) perustelematon mielipide, ei minkään tason fakta. Ollakseen faktaa väite vaatisi ympärilleen perusteluita/tilastoja. Ilman argumentteja ei uskottava analyytikko edes kirjoittaisi julkisesti nähtäville tuollaisia heittoja. Muistuttaa yleisönosastokirjoitusta.

 

[Robin Big Snake]

Aikamoisen sudenkuopan on kikkailullaan Sihvonen itselleen kaivanut. Kyllä sen jo näkee mikä on Röngän myyntiä ja Sihvosen aitoa uskomista mutta aika lahjakkaasti kaikki ammattitoimittajista lähtien astuvat miinoihin. Mutta kuitenkin juttuja luetaan kuin piru raamattua ja jos vaihtaa mielipidettä on se yhtä väärin kuin loppuun asti uskominen johonkin. Yhtä kaikki, lopussa alkaa olemaan tämä tie. Ei ihmiset voi enää kauan olla niin hölmöjä ja viimeistään kohta tajuavat "ei saatana, ei niillä ollutkaan muuta tarkoitusta kuin saada porukka lukemaan juttuja". Rönkä on velho.

 

[Fordél]

En tiedä, miten Sihvonen valovuoden määrittelee, mutta omasta mielestäni ero on kuitenkin ''vähän'' pienempi.

Siinä missä Sihvonen on keksinyt jääkiekon uudelleen, on hän määritellyt myös valovuoden sisällön uudelleen. Eräässä kolumnissahan hän määritteli pituusyksikkö valovuoden olevan aikayksikkö. Vaikea siis sanoa ihan tarkalleen, että mitä Sihvonen tällä heitollaan tarkoittaa...

Joka tapauksessa Sihvosen uusin sepostus osoittaa taas mikä on miehen kirjoitusten taso tällä hetkellä: pelkkää oman egon pönkittämistä, jolla heitetään koko ajan kuittia ties mihin suuntaan ja väheksytään muiden osaamista. Kyllä, tämä on vain mediapersoona Sihvonen, jonka tarkoitus on vain herättää keskustelua ja myydä lehteä, mutta silti käsittämättömiä lausuntoja kuten tämäkin:

"Tämä on minun ylivertainen analyysini suomalaisille kiekkokoutseille. Tästä sen voi ilmaiseksi lukea."

Jep jep, eihän tuolle miehelle voi enää kuin nauraa. Todella ylivertaisen syvällinen analyysi taas kerran! Oliko jutussa muuta kuin taas hyökkäystenlähtöjen analysointia? Hienoa, että tämä ylivertainen analysoija pääsee kirjoittamaan näitä ylivertaisia analyysejaan ilmaiseksi luettavaksi. Ehkä jos ne olisivat niin ylivertaisia niin joku muukin niitä hyödyntäisi kuin Rönkä ja maksaisi niistä vähän kovempaa palkkaa. Alkaa mennä viimeinenkin kunnioitus tätä mediapelleä kohtaan.

 

[K.Pylkkänen]

"Tämä on minun ylivertainen analyysini suomalaisille kiekkokoutseille. Tästä sen voi ilmaiseksi lukea."

Jep jep, eihän tuolle miehelle voi enää kuin nauraa. .

Kaiken muun hyvän lisäksi taitaa olla äijä kommenteista ja julkaisuajankohdasta päätellen pienessä maistissa.

Ei siinä mitään, se kuuluu lätkäjätkän imagoon, mutta nukkuisi yön yli ennen kuin nettisivuja päivittelee.

 

[siffa]

Viivelähtöjä tai ei, niin Kanada kyllä pyrki suoraviivaisemmin ajamaan maalille ja Ruotsi puolestaan kiekotteli kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

Viivelähdöt on erittäin helppo nähdä peleistä. Katsotaan huomisesta Kanada-Tshekki ottelusta Kanadan viivelähdöt. Kanadalaiset kiekottelevat myös paljon hyökkäyspäädyssä ja -kulmissa eli pelaavat vahvaa kiekkokontrollia. Ne ajat ovat ohi jolloin pohjois-amerikkalaiset joukkueet pelasivat vain nopeasti ylös ja kohti maalia ja laukoivat aina, kun paikka tuli.

NHL:ssä on hyvä tilaisuus seurata vielä Philadelphian puolustajien Timonen, Coburn ja Pronger viivelähtökiekottelua.

 

[siffa]

Ja mikä mielestäsi on syynä sille, että USA on karsintasarjassa?

Itse en näe, että USA:lla olisi tunnetasoltaan kisojen paras joukkue. Siellä on monta muuta maata, jotka pelaavat myös hyvässä hurmoksessa kuten Tanska, jonka pelaajat myös laittavat itseään likoon vaihto vaihdolta.

USA:n tunnetasoa kehuttiin alkusarjan aikana mm. tv:n studiossa (Tuomo Ruutu) ja onhan se tiedossa, että jenkkipojat panevat aina kaiken likoon, kun kaukaloon luistelevat. Suomen joukkueen tunnetasoa moitittiin alkusarjan aikana heikoksi.
USA:lla on täysverinen NHL-joukkue kisoissa. Suomella on eurooppalainen joukkue neljällä NHL-pelaajalla vahvistettuna.
USA:lla on NHL-joukkueiden päävalmentajakaksikko johtamassa joukkueen peliä. Suomen valmennuskolmikko on taattua SM-liigatasoa.

Miksi sitten Suomi voitti alkusarjalohkonsa ja USA putosi karsintasarjaan? Vastaukseni on, että Suomen valmennuskolmikko on onnistunut paremmin valmentamaan joukkueensa toteuttamaan pelikirjansa pelitapoja. Mikä sinun mielestäsi on ratkaiseva ero USA:n ja Suomen välillä?

 

[aceman81]

USA:n tunnetasoa kehuttiin alkusarjan aikana mm. tv:n studiossa (Tuomo Ruutu) ja onhan se tiedossa, että jenkkipojat panevat aina kaiken likoon, kun kaukaloon luistelevat. Suomen joukkueen tunnetasoa moitittiin alkusarjan aikana heikoksi.
USA:lla on täysverinen NHL-joukkue kisoissa. Suomella on eurooppalainen joukkue neljällä NHL-pelaajalla vahvistettuna.
USA:lla on NHL-joukkueiden päävalmentajakaksikko johtamassa joukkueen peliä. Suomen valmennuskolmikko on taattua SM-liigatasoa.

Miksi sitten Suomi voitti alkusarjalohkonsa ja USA putosi karsintasarjaan? Vastaukseni on, että Suomen valmennuskolmikko on onnistunut paremmin valmentamaan joukkueensa toteuttamaan pelikirjansa pelitapoja. Mikä sinun mielestäsi on ratkaiseva ero USA:n ja Suomen välillä?

Ensinnäkin, Tuomo Ruutu on oman elämänsä ajatusten tonava. Toiseksi, Jenkeillä oli C-luokan maajoukkue jalkeilla isossa kaukalossa. Tämä vaan sillä ajatuksella että vaikka parhaat pelaajat pääsääntösesti vetää Änärissä, niin ihan mistä tahansa roolista ei hypätä dominoimaan mm-kisoihin. Joinain vuosina jenkkien asennetta mm-kisoja kohtaan on vähän epäilty, mutta viime vuosina tilanne on kyllä muuttunut parempaan suuntaan.

Tuosta viimeisestä osasta olen kyllä yhtä mieltä: jääkiekko, tämä pallopelien äpärälapsi, vaatii kuitenkin sitä suorittamista yhteistön muodossa ja sillä tasolla jenkit veti nyt vihkoon. Miettii kolmea edellistä turnausta ihan tulosten muodossa: Suomelle puolivälierävoitto ensin rankuilla, sitten jatkoajalla, kunnes jenkit katkas Suomen monivuotisen dominoinnin Jalosen ekana päävalmentajakautena. Että joko pelitavan laatimisessa, suorittamisessa tai sekä että, otettiin USA:n osalta pieni takapakki aiempiin turnauksiin nähden.

 

[Kersakovi]

Ei pitäisi tätä ketjua käydyä lukemassakaan, kun verenpaineen saa nousuun jokaisen vierailun aikana.

Molemmat pelasivat modernia kiekkokontrollipeliä. Viivelähtöjä oli niin Ruotsilla kuin Kanadallakin jaloslainen optimäärä. Ensimmäisessä erässä Ruotsilla oli tosin hieman enemmän eli 9 kuin Kanadalla 6 viivelähtöä.

Olivatko nämä viivelähdöt sellaisia, jotka syntyivät vaihdon yhteydessä? Eiköhän se ole joka tapauksessa hyökkäävän joukkueen etu, että kuhunkin hyökkäykseen on käytettävissä mahdollisimman tuoreet pelaajat, joten pakki menee maalin taakse odottelemaan vaihdon valmistumista. Eihän tässä nyt ole mitään ihmeellistä, eikä viivelähtöjä tarvita mihinkään, jos pelaajat saadaan vaihdettua esim. hyökkäyspään pyörityksen aikana. Joskus on myös hyvä lähteä liikkeelle hitaammin, jos ns. myöhästytään nopeasta lähdöstä ja vastustaja saa trappinsa valmiiksi keskialueelle.

Viivelähdöt on erittäin helppo nähdä peleistä. Katsotaan huomisesta Kanada-Tshekki ottelusta Kanadan viivelähdöt. Kanadalaiset kiekottelevat myös paljon hyökkäyspäädyssä ja -kulmissa eli pelaavat vahvaa kiekkokontrollia. Ne ajat ovat ohi jolloin pohjois-amerikkalaiset joukkueet pelasivat vain nopeasti ylös ja kohti maalia ja laukoivat aina, kun paikka tuli.

Muista tilastoida samalla se, kuinka moni viivelähtö päättyy maalintekotilanteeseen. Veikkaan, että lukema tulee olemaan aika pieni. Lisäksi myönnän sinulle Petteri Sihvosen lanseeraaman Valovuosi-mitalin siitä, että aloitit kutsumaan kulmapeliä kiekotteluksi hyökkäyspäädyssä ja -kulmissa kiekkokontrollilla höystettynä.

 

[Fordél]

USA:n tunnetasoa kehuttiin alkusarjan aikana mm. tv:n studiossa (Tuomo Ruutu) ja onhan se tiedossa, että jenkkipojat panevat aina kaiken likoon, kun kaukaloon luistelevat. Suomen joukkueen tunnetasoa moitittiin alkusarjan aikana heikoksi.

Ei se mennyt näin vaan kritiikki kohdistui lähinnä Tanska-peliin, jossa oli kaukalossa todella hermostunut ja samalla hengetön Suomi. Saksa-pelissä asiat olivat jo paremmin ja USA-pelissä oltiin jo totulla tasolla.

Oliko mielestäsi Tanska-pelissä Suomen tunnetaso kunnossa?

Miksi sitten Suomi voitti alkusarjalohkonsa ja USA putosi karsintasarjaan? Vastaukseni on, että Suomen valmennuskolmikko on onnistunut paremmin valmentamaan joukkueensa toteuttamaan pelikirjansa pelitapoja. Mikä sinun mielestäsi on ratkaiseva ero USA:n ja Suomen välillä?

Aika pienethän nuo erot olivat lopulta kaikkien lohkon maiden välillä, koska USA:kin meni kaksi kertaa jatkoajalle, jossa se sitten otti kuokkaan. Mainitsemasi valmennuksen eron lisäksi mielestäni Suomen joukkue oli yhtenäisempi (kiitos EHT:n), parempi maalivahtipeli (toki ei USA:kaan tähän kaadunnut), parempi tunnetaso ratkaisevassa lohkon kolmannessa ottelussa jne. Pelaajamateriaaleissa en näe eroa juurikaan kummankaan välillä. USA:lla oli hyvin nuori ja kokematon B-joukkue kun taas Suomella, jolla oli toki nuorennusleikkaus tehty, oli oma kokeneempi B-joukkue.

 

[Fordél]

Olivatko nämä viivelähdöt sellaisia, jotka syntyivät vaihdon yhteydessä? Eiköhän se ole joka tapauksessa hyökkäävän joukkueen etu, että kuhunkin hyökkäykseen on käytettävissä mahdollisimman tuoreet pelaajat, joten pakki menee maalin taakse odottelemaan vaihdon valmistumista.

Tässä siffalle tehtävä seuraaviin matseihin, joissa hän tilastoi viivelähtöjä: tilastoi viivelähtöjen kokonaismäärä sekä viivelähdöt, jotka syntyvät siitä, että vaihto on kesken.

 

[siffa]

Muista tilastoida samalla se, kuinka moni viivelähtö päättyy maalintekotilanteeseen. Veikkaan, että lukema tulee olemaan aika pieni. Lisäksi myönnän sinulle Petteri Sihvosen lanseeraaman Valovuosi-mitalin siitä, että aloitit kutsumaan kulmapeliä kiekotteluksi hyökkäyspäädyssä ja -kulmissa kiekkokontrollilla höystettynä.

Erittäin harva viivelähtö päättyy maaliin. Esimerkiksi, kun Suomi voitti Saksan 1-0 ottelussa, jossa pelattiin yhteensä 24 viivelähtöä, niin Jarkko Immosen Jussi Jokisen syötöstä tekemä maali jäi ainoaksi. Enkä nyt jaksa muistaa, minkälaisen hyökkäyksen päätteeksi tuo ottelun ainokainen tuli. Maailman parhaat joukkueet pelaavat kuitenkin tarvittaessa kolmen ja jopa neljän rytmin hyökkäyksiinlähdöillä, joten joku tärkeä merkitys niillä täytyy olla, koska ne näiden joukkueiden pelikirjoihin kuuluvat. Viivelähtöjen tarkoituksesta on keskusteltu SM-liigan pelikirjat 2010 viestiketjussa. Otan tässä esiin yhden viivelähtöjen merkityksen. Joukkue A lähtee hyökkäykseen omasta päästä viivelähdöllä tiiviinä viisikkona organisoitua vastustajaa vastaan. Yleensä kiekko menetetään vastustajalle viimeistään hyökkäysalueella. Joukkueella A on tiivis viisikko riistämään kiekon takaisin vastustajalta, jolloin riiston jäkeinen nopea hyökkäys tuo usein maalintekotilanteen joukkueelle A.

Hyökkäyspään kulmapelin parhaana ketjuna olen havainnoidut kauden 2008-2009 Anaheimin isokokoisen ja taitavan kolmikon Corey Perry-Ryan Getzlaf-Bobby Ryan. Anaheim lähti tämän kentän ollessa jäällä jatkuvasti viivelähdöillä, joita olivat organisoimassa taitavat puolustajat Scott Niedermyer, Pronger ja Beauchemin. Näillä pelaajilla viivelähdöistä alkaneet hyökkäykset johtivat usein hyökkäyspäätyyn, jossa nähtiin isojen hyökkääjien kiekon suojaamiseen kulmissa ja päädyssä perustuneita pitkiä syöttöketjuja eli kiekottelua pelaajalta toiselle. Kiekkokontrolli oli ennennäkemättömän tehokasta hyökkäyspään kulmissa ja päädyssä. Eihän tuosta kiekottelunimityksestä minulle mitään mitalia tarvitse antaa, koska tämä sama on ollut nähtävissä kaikille NHL-jääkiekosta kiinnostuneille katsojille.

Viivelähtöjen ja kiekkokontrollin kehittäjänä on NHL kulkenut vähintään Ruotsin, Venäjän ja Jukka Jalosen Suomen rinnalla eturintamassa. Nollatoleranssi muutti pelin osaltaan kiekkokontrollin suuntaan.

 

[Isaskar]

Miksi sitten Suomi voitti alkusarjalohkonsa ja USA putosi karsintasarjaan? Vastaukseni on, että Suomen valmennuskolmikko on onnistunut paremmin valmentamaan joukkueensa toteuttamaan pelikirjansa pelitapoja

Sihvosen mukaan Tanska-ottelu oli alkusarjan peleistä pelitavaltaan paras. Siitä huolimatta homma oli menossa kohti kaikkien aikojen katastrofia. Suomi sai kuitenkin kahdesta viimeisestä pelistä voitot, vaikka pelitapa ei siis yltänyt Tanska-pelin tasolle.

Tunnetaso oli kahdessa jälkimmäisessä pelissä parempi. Nyt siffa vetää sen johtopäätöksen, että ensimmäisessä hävityssä pelissä nähty huono tunnetaso riittää perusteluksi sille, ettei tunnetason merkitys ole kovin suuri tai ainakaan merkittävin tekijä jatkoonpääsyssä ja unohtaa kokonaan tunnetason muutoksen alkusarjan aikana. Pelitavallisesti mitään muutosta parempaan ei (Sihvosen mukaan) tapahtunut.

Edit: pelikirja->pelitapa

 

[siffa]

Tässä siffalle tehtävä seuraaviin matseihin, joissa hän tilastoi viivelähtöjä: tilastoi viivelähtöjen kokonaismäärä sekä viivelähdöt, jotka syntyvät siitä, että vaihto on kesken.

Miksi et itse ala analysoida pelejä tilastoimalla niiden tapahtumia?! Nuo mainitsemasi tilanteet on helppo erotella omaksi viivelähtöryhmäkseen. Nopean pystysuunnan pelin joukkueet eivät pysähdy vaihtotilanteissakaan maalin taakse keräämään viisikkoa kasaan vaan pelaavat jatkuvasti ylöspäin. Myös viivelähtöjä käyttävät joukkueet siirtyvät päävalmentajan käskyttämänä esim. tappiotilanteessa 3. erässä nopeaan pystysuunnan pelitapaan, jolloin viivelähtöjä ei enää nähdä.

 

[Fordél]

Miksi et itse ala analysoida pelejä tilastoimalla niiden tapahtumia?! Nuo mainitsemasi tilanteet on helppo erotella omaksi viivelähtöryhmäkseen. Nopean pystysuunnan pelin joukkueet eivät pysähdy vaihtotilanteissakaan maalin taakse keräämään viisikkoa kasaan vaan pelaavat jatkuvasti ylöspäin. Myös viivelähtöjä käyttävät joukkueet siirtyvät päävalmentajan käskyttämänä esim. tappiotilanteessa 3. erässä nopeaan pystysuunnan pelitapaan, jolloin viivelähtöjä ei enää nähdä.

Ajattelin, että kun sua ei niin kiinnosta seurata matseja normitavalla vaan tilastoja tekemällä, voit samalla kun merkkaat ylös viivelähdöt, merkata ylös myös kuinka monessa niissä on vaihto kesken.

Sinä ja Sihvonen puhutte siitä kuinka on tärkeää rytmittää hyökkäyksiinlähtöjä, joten jotta niiden tosiasiallinen rytmittäminen saataisiin selville, olisi tiedettävä kuinka moni viivelähtö syntyy vaihtotilanteesta ja kuinka moni oikeasti hyökkäystä rytmittämällä ilman, että vaihtohässäkkä vaikuttaa hyökkäykseen lähtemiseen.

 

[Duvel]

Pelikirjallisesti mitään muutosta parempaan ei (Sihvosen mukaan) tapahtunut.

Kaikki jääkiekkoon liittyvät asiat ovat pelikirjassa ja myös tunnetaso kuuluu pelikirjaan, joten Sihvonen puhuu yhtä sekavia kuin aina ennenkin.

 

[Wäinö#16]

Täytyy myöntää, että Petteri Sihvonen on mestari ylläpitämään keskustelua. En nyt muista, että juuri kukaan varteenotettava kiekkovaikuttaja olisi puhunut juurikaan pelikirjasta tai vaikkapa kolmen rytmin pelaamisesta. Jos Petterin aito motivaatio olisi luoda syvällisempää keskustelua hän ei henkilöisi näitä asioita näin paljoa. Se kääntyy lopulta itseään vastaan, kun uudet termit liitetään niin tiukasti Sihvoseen.

Suurelta osalta kiekkoihmisiä 'pelikirja'-termi tulee korvista ulos, miksei olisi voinut käyttää perinteisempää termiä pelitapa? Kyllä senkin sisään olisi mahtunut koko jääkiekon taktinen kirjo. Samoin kolmesta hyökkäysrytmistä ei ole puhunut juuri kukaan muu kuin Sihvonen ja siinäkin on enemmän kyse pelinlukemisesta ja reagointitavoista erilaisiin pelitilanteisiin, kuin jostain ylivertaisesta taktisesta keksinnöstä.

Mutta hienoa jos eilinen peli vahvisti Petterin käsitystä, että jääkiekko on pelikirjapeli. Päinvastainen olisikin ollut maailman kahdeksas ja yhdeksäs ihme.

 

[K.Pylkkänen]

Otetaampa vähän filosohvinen tabula rasa-tilanne. Kaksi hyvistä yksilöistä koostuvaa joukkuetta pelaa vastakkain. Peli on muuten tavallista, mutta ei ole valmentajia, eikä valmiiksi harjoiteltuja kuvioita. Minkälaiseksi peli muodostuu näiden lähtöjen näkökulmasta?
Väittäisin, että vastustajan ryhmityksistä ja yksittäisistä pelitilanteista johtuen toisinaan, kuten tilaa on, pyritään nopeasti ylöspäin ja vastustajan tullessa päälle syötellään itselleen tilaa. Eli tällaisessa naturaalissa tilanteessa uskoisin tulevan ilman pelikirjaakin viivelähtöjen ja nopeiden lähtöjen ym. esiasteita. Nyt Sihvosen hehkutuksen myötä hieman organisoidumpi pelitilanteisiin reagoiminen on sitten lähes hiukkasfysiikkaa. Joku totesikin aika osuvasti, että tarvitseeko jääkiekko keksiä uudelleen.
Enemmän pelikirjakiekkona minä pidän vaikka Tammisen primitiivipeliä viimekeväältä kuin tätä ns. kiekkokontrollia, koska Tammisen systeemissä mentiin (ja yritettiin mennä) ohjeiden mukaan sellaisestakin paikasta läpi, mitä ei olisi tullut tehtyä, jos olisi reagoitu pelkästään pelitilanteeseen.
Noniin, enkä nyt väitä, että tämä kiekkokontrolli syntyy harjoittelematta, mutta väitän, että halu pitää kiekkoa on jokaisella jääkiekkoilijalla sisäsyntyinen.

Toiseksi arvostan Siffan laajaa tietämystä ja näkemystä jääkiekosta, mutta näkemystä, että pelikirjallisesti kiekkokontrollia voi olla myös hyökkäyspään kulmapeli, en osta. Hyökkäyspään kulmissa kaikki haluavat kiekon itselleen, ja nopein, vahvin ja taitavin sen sieltä saa. Toki sielläkin syötellään, mutta niin jääkiekossa tavataan yleisesti tehdä muutenkin.

Itse näen tämän pelikirjallisen kiekkokontrollin siinä, että joskus pelataan myös esimerkiksi keskialueelta alaspäin, vaikka selkäranka käskisi heittämään päätyyn tai yrittämään laidasta läpi. Tästä Sihvonen käyttää nimeä epäortodoksinen syöttösuunta. Silloin kun tätä käytetään pelissä paljon, ymmärrän Sihvosen lanseeraaman kiekkokontrollin merkityksen.

 

[dana77]

Muista tilastoida samalla se, kuinka moni viivelähtö päättyy maalintekotilanteeseen. Veikkaan, että lukema tulee olemaan aika pieni.

Ottelun lopputuloksen kannalta olisi ehkä oleellisempaa laskea, että kuinka moni puolinopea hyökkäys päättyy vastustajan nopeaan vastahyökkäykseen ja sitä kautta maalipaikkaan versus kuinka moni hidas hyökkäys päättyy vastustajan nopeaan vastahyökkäykseen ja sitä kautta maalipaikkaan.

Tasakentällisin syntyneet maalit kun syntyvät useimmiten kiekon riistoista ja nopeista vastahyökkäysista. Näin myös Suomen 1-0 maali Saksaa vastaan (Suomi karvasi Saksan pakilta kiekon kulmassa, Jokinen passasi maalin eteen ja Immonen napautti alakulmaan)

Sellainen kommentti että jos ja kun Tanska-pelissä Suomi oli hermostunut, niin silloin se mielestäni tarkoittaa, että joukkueessa oli tunnetta liikaa, eikä että sitä oli liian vähän. Olisi pitänyt rauhoittua.

kysymys siffalle, mikä on neljän rytmi nopean, puolinopean ja hitaan lisäksi?

 

[Wäinö#16]

mikä on neljän rytmi nopean, puolinopean ja hitaan lisäksi?

Oma käsitykseni on, että ns. neljäs rytmi on peruuttelu, jos hidas hyökkäys näyttää jumiutuvan. Tiedä sitten onko viides rytmi sitten se, että jos neljäskään rytmi ei onnistu... Koko rytmiryhmän voisi tiivistää sanaan reagointi ja pelinluku.

 

[dana77]

Otetaampa vähän filosohvinen tabula rasa-tilanne. Kaksi hyvistä yksilöistä koostuvaa joukkuetta pelaa vastakkain. Peli on muuten tavallista, mutta ei ole valmentajia, eikä valmiiksi harjoiteltuja kuvioita. Minkälaiseksi peli muodostuu näiden lähtöjen näkökulmasta?

Jos tällaista haluaa miettiä, niin minun mielestäni kannattaisi kaivaa esille jotain vanhoja pelejä vaikka jostain 60-luvulta mistä alkaa jo tallenteita olemaan saatavissa (tai sitten katsoa jotain nuorten junnujen peliä).

Toki pelaajat ovat kehittyneet paljon nopeammiksi ja taitavimmiksi, mutta olisi taktinen puoli kehittynyt ilman valmentajien vaikutusta (toki jotkut lahjakkaat pelaajat pystyvät ohjaamaan koko joukkueen pelaamista eli toimimaan käytännössä pelaajavalmentajina, mutta valmentajan roolihan heillä on silloinkin).

 

[Fordél]

Koko rytmiryhmän voisi tiivistää sanaan reagointi ja pelinluku.

Sitähän se on. Tässähän on luotu tälle normaalille peliin reagoimiselle uusi nimitys. Nyt ryhmitetään hyökkäyksiä ja otetaan ikään kuin pelaaminen haltuun ja valta itselle. Toisesta näkövinkkelistä katsottuna kyse on edelleen reagoimista vastustajan pelaamiseen, pelitilanteeseen ja pelinlukua. Onko näillä näkövinkkeleillä mitään eroa? Eipä taida.

 

[K.Pylkkänen]

Sitähän se on. Tässähän on luotu tälle normaalille peliin reagoimiselle uusi nimitys. .

Näinhän se on monilla muillakin elämänalueilla ja tieteessä. Kehitys on vanhojen asioiden uudelleen nimeämistä, lokeroimista ja tyypittelyä. Tästä voi avautua uusia näköaloja ja painopistealueita, mutta perusperiaatteita ne ei muuta. Enkä jaksa uskoa, että jääkiekosta jalkapalloa tulee, vaikka kuinka evoluutio laukkaisi.

 

[steepler]

Eli tällaisessa naturaalissa tilanteessa uskoisin tulevan ilman pelikirjaakin viivelähtöjen ja nopeiden lähtöjen ym. esiasteita.

Ei tämä näin yksinkertaista kuitenkaan ole, tai mikä on tämä naturaali tilanne. Siis sehän ei vielä riitä että harjoitetuilta pelaajilta otettaisiin valmentaja pois, vaan pelaajat pitäisivät olla sellaisia jotka eivät ole koskaan olleet valmennuksessa eivätkä ehkä muutenkaan saaneet virikkeitä pelistä ja pelitavoista, esimerkiksi peliä katsomalla, jos haluttaisiin kehittää naturaali tilanne.

Nythän jos pelaajilta otettaisiin valmentaja niin todennäköisesti toteuttaisivat jonkun aiemman valmentajan pelitapaa, mitä ovat aiemmin opetelleet, tietenkin tässä tulisi paljon eroja pelaajien välillä mutta ei nyt mistään naturaalista tilasta voi kuitenkaan puhua jos/kun pelaajat ovat taustaltaan valmennettuja.

Ok, tietyllä tavalla objektin syötteleminen voi olla ihmiselle luonnollinen reaktio, pääsääntöisesti pallopelit perustuvat syöttelemiselle, jostain tälläinenkin idea on tullut. Pallopelejä taitaa olla aika kaukaakin, tosin väittäisin että laajemmassa määrin syöttelemiseen perustuva pallopelikulttuuri on kuitenkin aika tuore asia, jotkut tuollaiset antiikkiset joukkuelajit taisivat olla aika pitkälle pallon kantamista ja yksin puskemista. Ainakin Italiassa joskus pelattiin sellaista peliä jossa jokainen vuorollaan yritti kantaa pelivälinettä maaliin, ja muut blokkasivat, mutta voi niitä syöttelyyn perustuvia lajeja löytyä kaukaakin.

 

[dana77]

Ok, tietyllä tavalla objektin syötteleminen voi olla ihmiselle luonnollinen reaktio, pääsääntöisesti pallopelit perustuvat syöttelemiselle, jostain tälläinenkin idea on tullut. Pallopelejä taitaa olla aika kaukaakin, tosin väittäisin että laajemmassa määrin syöttelemiseen perustuva pallopelikulttuuri on kuitenkin aika tuore asia, jotkut tuollaiset antiikkiset joukkuelajit taisivat olla aika pitkälle pallon kantamista ja yksin puskemista. Ainakin Italiassa joskus pelattiin sellaista peliä jossa jokainen vuorollaan yritti kantaa pelivälinettä maaliin, ja muut blokkasivat, mutta voi niitä syöttelyyn perustuvia lajeja löytyä kaukaakin.

Jääkiekkossakin oli hyökkäysalueella eteenpäin syöttely kiellettyä vuoteen 1929 asti sillä katsottiin, että jos hyökkäysalueellakin saa syötellä, niin puolustaminen on liian vaikeaa.

 

[K.Pylkkänen]

Ei tämä näin yksinkertaista kuitenkaan ole, tai mikä on tämä naturaali tilanne. .

Hyviä pointseja veljiltä satelee.

En ehkä ihan niin luonnollista tilannetta hakenut, mihin steepler viittasi. Totta kai ihminen kantaa kokemushistoriaansa myös jääkiekossa mukanaan selkärangassaan. Mutta ihan hyviä hypoteeseja laitot pallopelien historiasta ja kehityksestä.

Hain lähinnä sitä, jos sekalainen seurakunta eri taustaisia pelaajia laitettaisiin pelaamaan ilman ohjeistusta, niin uskoisin, että pitkässä juoksussa nähtäisiin kaikenlaisia hyökkäyslähtöjä pelkästään peliin reagoimalla.

Ja uskoisin myös, että kiekon tavoittelu ja omalla joukkueella pitäminen olisivat melko automaattisia tavoitteita.

Näistä lähtökohdista pitäisin kiekkokontrolli hehkutusta vähän yksinkertaisena.

Mutta ennen kuin joku älähtää, että haluan sensuroida keskustelua, niin sanottakoon, että on ihan kivaa ja hyödyllistä, että pelitavoista keskustellaan.