Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[peruspata]

MM-kisojen aikaan on nyt moitittu studiossa niin raskaasti puoliorganisoituja flow-lähtöjä, että Pravdan totuuskomission on iskettävä takaisin. Miten muka suora nopea hyökkäys voisi olla järkevämpää, eikö se Tanska-ottelun oman maalin rautojen suutelu maalivahdin takana ollut kulttikiekkoa parhaimmillaan?

Yksi ex-maalivahtikin intoutui sanomaan, että nyt turha lässytys pois ja kiekko pussiin paikoista. Ei tuhlata energiaa miettimiseen, onko nyt havumetsien retrolähtö, puoliviiveellinen nopeutettu hidas vai kasarikiekon flow-lähtö.

 

[steepler]

MM-kisojen aikaan on nyt moitittu studiossa niin raskaasti puoliorganisoituja flow-lähtöjä, että Pravdan totuuskomission on iskettävä takaisin. Miten muka suora nopea hyökkäys voisi olla järkevämpää, eikö se Tanska-ottelun oman maalin rautojen suutelu maalivahdin takana ollut kulttikiekkoa parhaimmillaan?

En sinänsä halua ottaa kantaa että mikä lähtö on parempi jne, mutta ei näillä studion jutuillakaan suurta arvoa ole koska siellä ei juuri ollenkaan käydä läpi syitä ja perusteluja näille väittämille. Nurminen esimerkiksi saattaa tyytyä toteamaan että pelataan nopeammin ja taklataan enemmän, mutta ei käy yhtään läpi sitä esimerkiksi että millaisella pelaamisen rakenteella taklaustilanteisiin päästään enemmän, tai millaista hyötyä siitä saadaan, tuskin taklaaminenkaan itseisarvona on kovin järkevä. Tämä on osittain Niikkon syy, koska hän ei osaa tehdä jatkokysymyksiä vastaavasti kuin Suominen, joka hänkin toki päästää usein asiantuntijat liian helpolla.

Pietilä taas puhuu, mitä Sihvonenkin on mielestäni joskus kritisoinut, omasta pelikirjastaa, etä miten hän tekisi sitä ja tätä, juurikin nopeiden lähtöjen tai viiveiden kanssa. Toisaalta eipä silläkään ole suurta arvoa että Pietilä kertoon omasta kirjastaa jos siellä ei pystytä perustelemaa hänen kirjansa paremmuutta, jos esimerkiksi oletetaan että siihen ei kuulu viivelähdöt ja Jalosen kuuluu.

No tämä on lähinnä YLE:n syytä, koska siellä ei tuotannonkaan puolesta varsinaisesti haluta näihin asioihin paneutua, vaan tyydytään raapaisemaan pintaa ja sitten pusketaan johonkin täysin pelisisällöttömään ohjelmaan.

Yksi ex-maalivahtikin intoutui sanomaan, että nyt turha lässytys pois ja kiekko pussiin paikoista.

No tuo kommentti oli täysin sisällötön, hänhän ei tarjonnut mitään vaihtoehtoja mitkä toimisivat paremmin vaan tyytyi vain toteamaan että kiekko pussiin, tuollainen kommentti ei oikeasti tarjoa yhtään mitään.

Tähän valmentajan antamaan pelitaktiikkaan sitoutumiseen tarvitaan sellaisia tunnetiloja kuin kurinalaisuus, luottamus, motivoituneisuus ja usko pelitavan toimivuuteen.

Tietysti tarvitaan, tätä juuri tarjoitin että jos pelkästään heitetään joku fraasi että pelataan tunteella, tai tarvitaan tunnetila, niin se on enemmän tai vähemmän yksinkertaistamista, eikä ihan voi tietää mitä tarkoitetaan ilman tarkennuksia.

 

[peruspata]

No tämä on lähinnä YLE:n syytä, koska siellä ei tuotannonkaan puolesta varsinaisesti haluta näihin asioihin paneutua, vaan tyydytään raapaisemaan pintaa ja sitten pusketaan johonkin täysin pelisisällöttömään ohjelmaan.

Tämä on totta, ei kukaan oikeasti kaipaa näitä Inkan "nilkat vai varpaankynnet"-kyselyjä. YLE vain luulee, että se on viihdettä kaikelle kansalle. Nurmisella ja Ruudulla on tällä hetkellä ollut eniten annettavaa myös pelitapakysymyksissä, ja Nurmiselle tietenkin maalivahtipeli on tuttua kauraa.

Petteri Sihvonen on siinä oikeassa, että pelin sisällöstä pitäisi olla kiinnostuneempi. Raja kulkee vain siinä, että Sihvosen terminologia menee niin hiuksia pilkkoviin nyansseihin, ettei siitä jää maallikolle, edes lajia seuraavalle, mitään käteen. Tuleehan sieltä hyviä pointteja välillä Sihvosen jutuista, mutta pääosin tilanne on sama kuin lähtisi keskustelemaan 12-vuotiaan kanssa ydinfysiikan hienouksista.

Pubiruusut 2010 Hämeenlinnan kiertueella Sihvosen tärkeimmät mittarit erien ja koko pelin arvioinnissa olivat kiekkokontrolli ja valmennusrohkeus. Tärkeitä näkökulmia ovat molemmat, kiekkokontrollilla voi varmasti selittää jotain, mutta mitä iloa on kiekkokontrollista, jos/kun se ei realisoidu tulostaululla.

Tietysti nyt on niin, että Suomelta puuttuvat snaipperit, Jokinen ei ole parhaimmillaan ykkösketjussa, koska tehokkuus on ollut luokkaa naurettava. Yksi on kuitenkin hienoa, Jokinen on luonut paikkoja varmaan jo toistakymmentä ketjukavereillekin, mutta kun sielläkään ei ole viimeistely sujunut. Kansalla ja varsinkin Jatkoajan analyytikoilla on toki selkeä näkemys siitä, että kaikki on Jokisen syytä.

No tuo kommentti oli täysin sisällötön, hänhän ei tarjonnut mitään vaihtoehtoja mitkä toimisivat paremmin vaan tyytyi vain toteamaan että kiekko pussiin, tuollainen kommentti ei oikeasti tarjoa yhtään mitään.

Totta, kommentti oli sisällötön, mutta kuitenkin melko lailla oltiin asian ytimessä. Olennaisin ero on siinä, että pelikirjafanaatikkojen maailmassa Jukka Jalonen on onnistunut, kun kiekkokontrollin prosentti on tilastoissa luokkaa 60-70 %. Yksittäinen tulos ei merkitse mitään. Tavallaan se nyt on niin oikeastikin, "normaalikisoissa" pelataan 6 turhaa peliä ennen ensimmäistä tosikoitosta. Nyt kun pienet jääkiekkomaat lyövät luuta kurkkuun B- ja C-maajoukkueille, turhien pelien merkitys on kasvanut. Enää ei voida ajatella, että mitäs tuloksesta, kunhan pidetään kiekkoa.

Minä pidin oikeasti härskinä väitettä, että Tanska-peli oli hyvä ja Saksa-peli huono. Ei kaikkia juttuja näe pelikirjan tilastosivuilta. Se on ihan sama, miten kontrolloidusti pakki oli yhteensä koko pelissä minuuttitolkulla oman maalin takana hellimässä maalirautoja tai laitaa. Sihvosella on kyky ottaa tärkeitä pointteja ja yksitellen nostaa ne ihan suhteettoman laajoihin sfääreihin. Siinä on todella kyse johtavasta analyysistä.

Minä näin Tanska-pelin järkyttävänä ja Saksa-pelin jo hieman parempana, tosin päätöserä oli karmea. Hyvä peli oli vasta USA:ta vastaan, siinä enää vain jenkkien tuhlailu esti sen, ettei muutamien nimeltä mainitsemattomien pakkien toilailut aiheuttaneet keskipisteen aloituksia.

Tietysti tarvitaan, tätä juuri tarjoitin että jos pelkästään heitetään joku fraasi että pelataan tunteella, tai tarvitaan tunnetila, niin se on enemmän tai vähemmän yksinkertaistamista, eikä ihan voi tietää mitä tarkoitetaan ilman tarkennuksia.

Minun mielestäni aiheestakin parjattu studio on kuitenkin tarjonnut vastausta (Nupen ja Tuomon ansiosta) siihen, miten maalineduskahakat, taklaukset yms. voi nostaa tunnetilaa pelissä. Samoin tietysti se, että pelaajat tsemppaavat toisiaan ja luovat näin yhdessä tekemisen tunnelmaa pelin aikana.

 

[Wäinö#16]

Minä pidin oikeasti härskinä väitettä, että Tanska-peli oli hyvä ja Saksa-peli huono. Ei kaikkia juttuja näe pelikirjan tilastosivuilta. Se on ihan sama, miten kontrolloidusti pakki oli yhteensä koko pelissä minuuttitolkulla oman maalin takana hellimässä maalirautoja tai laitaa. Sihvosella on kyky ottaa tärkeitä pointteja ja yksitellen nostaa ne ihan suhteettomaan laajoihin sfääreihin. Siinä on todella kyse johtavasta analyysistä.

Juuri näin. Tuntuu, että Sihvonen halveksii jääkiekko-ottelun voittamista ja keskittyy taktisisiin nyansseihin. Jos matsi on Tanskaa vastaan heti alussa 0-2, silloin sieltä pitää tulla vaikka väkisin tasoihin, käyttää hyväkseen pienetkin vastustajan virheet. Nyt Suomi hieroi pitkälle kolmanteen erään kiekkoa ja koko ottelu yhtä hidasta lähtöä. Toisaalta kyse ei ollut vielä kuoleman ottelusta, mutta todella pahaan paikkaan Suomi tuolla pelillä itsensä ajoi.

Sheddenin kritiikissä Sihvonen ajoi aikoinaan samaan miinaan. Sheddenin matsit saattoivat hyvinkin olla taktisesti köyhiä, mutta lähes poikkeuksetta Sheddenin joukkueet olivat todella hyviä kolmansissa erissä ja kun matseja ratkaistiin. Tällöin on kyse usein rohkeudesta ja uskalluksesta pelata ja usein taktiset nyanssit voi näillä hetkillä unohtaa.

 

[dana77]

Täällähän on aina kitisty siitä, ettei pelikirjoista saa puhua koska termiä ei määritelty tarkasti. Nyt varmaan olisi paikallaan määritellä, että mitä tämä tunteella pelaaminen sitten oikein on. Onko sitä pelaamista, jota Jarkko Ruutu tai Matt Nickersson pelasivat nuorempana, Jan Calounmaista tunteella vetämistä vai Jere Lehtistäistä puurtamista. Minun mielestäni tuo viimeisin on kaikkein vähiten tunteella pelaamista, mutta väittäisin sitä pelityylinä kuitenkin kaikkein voittavimmaksi.

Sitähän voitaisiin asiasta pitää sellainen kenttäluonteinen koe, että pidettäisiin harjoitusottelu jossa toiselle joukkueelle annettaisiin placeboa tai jo toiselle amfetamiinia, ekstaasia tai jotain vastaavaa, jolla saataisiin adrenaliini taatusti virtaamaan. Sitten vaan katsottaisiin, että voittaako normaalivireystasolla oleva joukkue vai tunteella pelaava.

 

[Wäinö#16]

Täällähän on aina kitisty siitä, ettei pelikirjoista saa puhua koska termiä ei määritelty tarkasti. Nyt varmaan olisi paikallaan määritellä, että mitä tämä tunteella pelaaminen sitten oikein on.

Kuten Jukka Jalonen totesi, niin tunnetaso on joka tapauksessa tärkein ja että tällä hetkellä Suomi on sellaisella tunnetasolla, että voidaan voittaa pelejä. Tunnetaso on varmasti monisyinen asia, johon vaikuttaa pelitapa varmastikin isolla osalla, eli pelaajat luottavat pelitapaan ja siihen, että sillä tulee menestystä kunhan kaikki sitä toteuttavat. Lisäksi siihen vaikuttaa joukkuehenki, valmentajan ja pelaajiston johtajuus jne. Pelkkä hyvä pelitapa ei riitä ellei siihen yhdisty se, että valmentaja saa sen iskostettua pelaajiston selkäytimeen.

Oma hypoteesini on, että jääkiekossa valmentajalle tärkeämpi asia voittamisen kannalta on johtajuus kuin pelitavan nyanssit. Toki parhaalla valmentajalla yhdistyvät niin pelitapa kuin johtajuus.

 

[siffa]

Kuten Jukka Jalonen totesi, niin tunnetaso on joka tapauksessa tärkein ja että tällä hetkellä Suomi on sellaisella tunnetasolla, että voidaan voittaa pelejä. Tunnetaso on varmasti monisyinen asia, johon vaikuttaa pelitapa varmastikin isolla osalla, eli pelaajat luottavat pelitapaan ja siihen, että sillä tulee menestystä kunhan kaikki sitä toteuttavat. Lisäksi siihen vaikuttaa joukkuehenki, valmentajan ja pelaajiston johtajuus jne. Pelkkä hyvä pelitapa ei riitä ellei siihen yhdisty se, että valmentaja saa sen iskostettua pelaajiston selkäytimeen.

Käynnissä olevien MM-kisojen tunnetasoltaan korkein joukkue on USA. USA:n nuoret pelaajat taistelevat ja pistävät itsensä likoon vaihto vaihdolta. Tuo korkea tunnetaso on peräisin jo junioriajoilta, jolloin periksiantamaton taistelutahto muodostuu USA-n junioreiden tavaramerkiksi. USA:lla on NHL-pelaajista koostuva joukkue ja NHL-seurojen päävalmentajista koottu valmentajakaksikko. Mysteeri lienee enää se, miksi USA aloittaa tänään karsintasarjan ottelunsa MM-kisoissa.

 

[Koirapoika]

Mysteeri lienee enää se, miksi USA aloittaa tänään karsintasarjan ottelunsa MM-kisoissa.

Niillä on vähemmän pisteitä kuin muilla lohkonsa joukkueilla. Olen maan johtava mysteerinratkaisija.

 

[Wäinö#16]

Käynnissä olevien MM-kisojen tunnetasoltaan korkein joukkue on USA. USA:n nuoret pelaajat taistelevat ja pistävät itsensä likoon vaihto vaihdolta. Tuo korkea tunnetaso on peräisin jo junioriajoilta, jolloin periksiantamaton taistelutahto muodostuu USA-n junioreiden tavaramerkiksi. USA:lla on NHL-pelaajista koostuva joukkue ja NHL-seurojen päävalmentajista koottu valmentajakaksikko. Mysteeri lienee enää se, miksi USA aloittaa tänään karsintasarjan ottelunsa MM-kisoissa.

Suomi pelasi USA:a vastaan vähintään samalla tunne- ja tahtotasolla. Vaikea näitä on muutenkaan laittaa millekään asteikolle. Yleensä selkeiten näkyy, jos sitoutuminen puuttuu tai suorittaminen ei tule selkärangasta kuten Suomella Vancouverissa.

Jenkkipelaajat pelaavat yleensä korkealla intensiteetillä, mutta pelitavallisesti oman haasteensa tuo iso kaukalo, joka on kaikille uusi. Eikä tuo jenkkien pelaajamateriaali mitenkään ylivertainen ole vaikka pari lähes Jussi Jokisen tasoista pelaajaa mukana olikin. Pienet marginaalit ja Tanskan ja Saksan loistavat otteet veivät tällä kertaa USA:n karsintoihin Suomen sijasta.

 

[Mänizeri]

Mysteeri lienee enää se, miksi USA aloittaa tänään karsintasarjan ottelunsa MM-kisoissa.

Saksaa vastaan 32 kutia, 1 maali.

Tanskaa vastaan 31 kutia, 1 maali.

Näistä otteluista olisi pitänyt ottaa enemmän pisteitä, ihan kuten Suomenkin vastaavistaan. Nyt kaikki jäi viimeisen ottelun varaan ja ykisttäisissä otteluissa kun on kaikki mahdollista, niin nyt kävi näin. Jos Suomi olisi ottanut pataan, niin karsintoja pelaisi moderni pelikirjajoukkue.

 

[Fordél]

Käynnissä olevien MM-kisojen tunnetasoltaan korkein joukkue on USA. USA:n nuoret pelaajat taistelevat ja pistävät itsensä likoon vaihto vaihdolta. Tuo korkea tunnetaso on peräisin jo junioriajoilta, jolloin periksiantamaton taistelutahto muodostuu USA-n junioreiden tavaramerkiksi. USA:lla on NHL-pelaajista koostuva joukkue ja NHL-seurojen päävalmentajista koottu valmentajakaksikko. Mysteeri lienee enää se, miksi USA aloittaa tänään karsintasarjan ottelunsa MM-kisoissa.

Ja mikä mielestäsi on syynä sille, että USA on karsintasarjassa?

Itse en näe, että USA:lla olisi tunnetasoltaan kisojen paras joukkue. Siellä on monta muuta maata, jotka pelaavat myös hyvässä hurmoksessa kuten Tanska, jonka pelaajat myös laittavat itseään likoon vaihto vaihdolta.

 

[K.Pylkkänen]

Vaikka monille tämän palstan nimimerkeille Alpo Suhonen painii samassa sarjassa Sihvosen kanssa uskottavuuden osalta, niin minun mieleen oli kyllä tuo puheenvuoro pressiklubissa, jota jo maajoukkueosiossakin kommentoitiin. Jos nyt ei Suhostakaan tarvitse ruveta "johtavana" pitämään, niin selkeää piikkiä tuli puheenvuorossa myös tälle nykyiselle johtavalle, vaikka suoraan ohjelmassa puhuttiin ainoastaan videotuomareista. Ja itseasiassa mainitsipa Suhonen Urheilulehden nimeltäkin urheilujournalistiseen tasonlaskuun liittyen.
Suhosen mukaan peli lähtee yksilöistä ja päättyy yksilöihin. Ja vaikkei tuo nyt mikään kannanotto suoraan ollut viivelähtöihin tai pelikirjoihin, niin periaatteellisella tasolla kuitenkin siinä oli vastavedon makua tähän velloneeseen pelikirja-buumiin. Samoin kuin Rautakorvenkin ulostulossa.
Keskeisimmän kritiikin Suhonen kohdisti niitä toimittajia kohtaan, jotka ovat alkaneet esiintyä asiantuntijoina.

 

[Fordél]

Suhosen mukaan peli lähtee yksilöistä ja päättyy yksilöihin. Ja vaikkei tuo nyt mikään kannanotto suoraan ollut viivelähtöihin tai pelikirjoihin, niin periaatteellisella tasolla kuitenkin siinä oli vastavedon makua tähän velloneeseen pelikirja-buumiin. Samoin kuin Rautakorvenkin ulostulossa.

Suhonen on tehnyt tuon vastavedon jo kymmenenvuotta sitten, jolloin hän on kritiikkinsä heittänyt ja tuonut oman näkemyksensä esiin. Tuolloin aika ei ollut kuitenkaan vielä kypsä Suhosen ajattelulle eikä miestä muutenkaan ole otettu kovin tosissaan maamme kiekkopiireissä. Nyt kun Rautakorven, Westerlundin ja Jalosen toimesta annettu samansuuntaisia lausuntoja, ovat Suhosen ajatukset saaneet kannatusta.

Tosiaan Suhosen kannanotto ei ole suoranainen kritiikki pelitapakeskusteluihin vaan lähinnä koko urheilukulttuurin vääristymään. Pelitapojen ylikorostaminen ja valmentajakeskeisyya ovat osa tätä vääristymää, jossa pelaajille ei anneta tarpeeksi tilaa.

 

[dana77]

Jännä juttu. Minä nimittäin näin Suhosen kommentit säälittävänä (katkeran miehen?) ininänä ja minun mielestäni hän ei mitään mielipiteitään pystynyt perustelemaan. Iltasanomien Reijo Ruokanen pystyi kaikki hänen väitteensä kumoamaan, tosin valitettavasti ohjelman formaatti oli sellainen, että asiasta siirryttiin seuraavaan ennen kuin se oli käsitelty loppuun.

Suhonen selitti mm. kuinka mediassa tulee ihan liikaa jääkiekkoa ja kuinka pohjois-amerikassa näistä kisoista ei näytetä yhtään peliä suorana. Tuo jälkimmäinen väite ei pidä ollenkaan paikkaansa.

Voi silti olla Suhosen Ässät oli pelaajien joukkue. Se vain näkyi lopputuloksessakin.

 

[K.Pylkkänen]

Iltasanomien Reijo Ruokanen pystyi kaikki hänen väitteensä kumoamaan, tosin valitettavasti ohjelman formaatti oli sellainen, että asiasta siirryttiin seuraavaan ennen kuin se oli käsitelty loppuun.

Tämä vastakkainasettelu oli ilmiselvä ellei jopa järjestetty. Siinä katsannossa Suhonen jäi altavastaajaksi.
Suhosen kommenteissa pitäisi nähdä vähän laajempi kuva, kuin mitä otteluita nähdään missäkin maassa.
Oletko itse sitten sitä mieltä, että videotuomarit ja Sihvonen ovat laadukasta asiantuntijuutta jääkiekosta?! Sitähän Suhonen tuossa pyrki kyseenalaistamaan.

 

[steepler]

Suhosen mukaan peli lähtee yksilöistä ja päättyy yksilöihin. Ja vaikkei tuo nyt mikään kannanotto suoraan ollut viivelähtöihin tai pelikirjoihin, niin periaatteellisella tasolla kuitenkin siinä oli vastavedon makua tähän velloneeseen pelikirja-buumiin.

No, enpä tiedä, millä perusteella perustelet sen että tässä olisi edes millään perjaatteellisella tavalla pyritty vastavetoon pelikirjalle, saatikaan sitten viivelähdöille. Siis ei kai kukaan tosissaan voi kuvitella että joku kuvitteli että joukkuepeli jääkiekossa voisi valmentaa vain ja ainoastaan yksilöitä ja pelitilanteessakin jokainen yksilö pelailisi omaa peliään eikä olisi mitään koko joukkueen yhteistyömallia, aika absurdeja kuvitelmia.

No, en valitettavasti tätä koko juttua nähnyt, en tiedä onko netistä saatavilla, mutta ihan lopussa bongasin sellaisen kommentin kuin Suhonen sanoi että elämme totalitarismin jälkihäntää. Itse tulkitse että hän näkee lajemmin niin että yksilöihin ei kiinnitetä tarvittavasti huomioita, en osaa tarkalleen sanoa missä asioissa, vaan noin yleisellä taholla touhua johdetaan totalitarismimaisesti. Mielestäni pelikirjan, tai ainakaan pelitavan, jos ajatellaan nyt suppeasti vain pelillisiä asioita ja jäällä noudatettaavaa taktiikkaa johon esimerkiksi viivelähdöt kuuluvat, kanssa tällä ei ole juurikaan tekemistä. Siis edelleen ei kai kukaan voi ajatella että jääkiekossa ei noudatettaisin mitään pelitapaa.

Jukka Jokinen esimerkiksi ei varmaankaan pahimpia totalitaristeja valmentajien joukossa ole, vapauksia pelaajille antaa aika paljon, esimerkiksi Pasi Nurminen eilen vähän ihmetteli että Suomella on niin paljon vapaa-ehtoisia harjoituksia. Eli Jalonen antaa paljon vapauksia ja luottamusta pelaajille, mutta edelleen joku tälläinen on mielestäni täysin eri asia sen kanssa että pelataanko viivelähdöllä tai nopealla, tai karvataanko kahdella, vai ohjataanko yhdellä vai että mitä pelitavallisesti tehdään. Siis eihän koko pelitapasisältöä voi vain jättää pelaajien varaan heidän itse, käytännössä mielivaltaisesti, päätettäväkseen. Tuskin Suhonenkaan sitä tarkoittaa että valmentaja ei saisi ohjeistaa joukkuetta pelaamaan esimerkiksi viivelähtöjä, tai että tämän yksistään tulkitsisi totalitarismiksi.

 

[K.Pylkkänen]

No, enpä tiedä, millä perusteella perustelet sen että tässä olisi edes millään perjaatteellisella tavalla pyritty vastavetoon pelikirjalle, saatikaan sitten viivelähdöille.

Fordel tässä vastaakin puolestani.

Tosiaan Suhosen kannanotto ei ole suoranainen kritiikki pelitapakeskusteluihin vaan lähinnä koko urheilukulttuurin vääristymään. Pelitapojen ylikorostaminen ja valmentajakeskeisyya ovat osa tätä vääristymää, jossa pelaajille ei anneta tarpeeksi tilaa.

Ja toden totta tuo viivelähtö ei liity tähän mitenkään, se oli surkeaa sarkasmia. Pahoittelut epäselvästä viestinnästä ja huonosta vitsistä.
Pelikirjat puolestaan liittyy nimenomaan periaatteellisella tasolla. En tiedä PYRKIKÖ Suhonen mihinkään vastavetoon, mutta sellaisena se tässä tilanteessa toimii. Sihvonen on viime aikoina myllyttänyt pelikirja-asioita paljon ja nyt monet muutkin ovat tähän pelikirjakeskeisyyteen puuttuneet. Ja nyt Suhonen muiden muassa, vaikka hänen kritiikkinsä koskikin kokonaiskuvaa, eikä pelkästään pelikirjoja. Jostain syystä Suhonen mainitsi Urheilulehden nimeltä.. Asiat eivät kuitenkaan ole vailla yhteyttäkään, vaikka Suhosen jutut aika kaukana pelin rytmityksistä olivatkin.

Noista mainitsemistasi absurdiuuksista olen täysin samaa mieltä.

 

[Fordél]

No, enpä tiedä, millä perusteella perustelet sen että tässä olisi edes millään perjaatteellisella tavalla pyritty vastavetoon pelikirjalle, saatikaan sitten viivelähdöille. Siis ei kai kukaan tosissaan voi kuvitella että joku kuvitteli että joukkuepeli jääkiekossa voisi valmentaa vain ja ainoastaan yksilöitä ja pelitilanteessakin jokainen yksilö pelailisi omaa peliään eikä olisi mitään koko joukkueen yhteistyömallia, aika absurdeja kuvitelmia.

Kuka on väittänyt, että jääkiekossa pitäisi valmentaa vain yksilöitä ja ja pelitilanteessakin jokainen yksilö pelailisi omaa peliään eikä pelitapaa käytettäisi? Tällaista lausuntoa en ole nähnyt kenenkään suusta, en K.Pylkkäsen enkä Suhosen.

 

[dana77]

Oletko itse sitten sitä mieltä, että videotuomarit ja Sihvonen ovat laadukasta asiantuntijuutta jääkiekosta?! Sitähän Suhonen tuossa pyrki kyseenalaistamaan.

Videotuomarit eivät ole minulle niin tuttuja, mutta Sihvonen on asiantuntija ehdottomasti. Toki hän ei mikään NHL-kiekon tuntija ole ja muutenkin hänellä on tiettyjä sokeita pisteitä (kuten on Alpo Suhosellakin), mutta hän on kuitenkin sm-liigassa sekä pelannut että valmentanut, joten taatusti hän on asiantuntija. Hänen ei tarvitsisi olla pelannut tai valmentanut ollakseen asiantuntija, mutta hän nyt sattuu olemaan kumpaakin.

Tässä nyt pitää ymmärtää konteksti. Jos urheilutoimittajia verrataan vaikkapa taloustoimittajiin tai politiikan toimittajiin, niin ei heiltä vaadita taustaa pörssiyhtiön hallituksessa tai paikkaa eduskunnasta. Heiltä vaaditaan tietyt tiedot ja ymmärrys. Samalla tavalla asia on urheilutoimittajien kanssa. Voi olla että huonoja toimittajia, tai toimittajia jotka eivät ole asiantuntijoita löytyy enemmän kuin muilta aloilta, puukottaisi Suhonen sitten reilusti vaan pesismies-Mertarantaa kuin tahoja joiden kanssa hän on eri mieltä.

 

[steepler]

Kuka on väittänyt, että jääkiekossa pitäisi valmentaa vain yksilöitä ja ja pelitilanteessakin jokainen yksilö pelailisi omaa peliään eikä pelitapaa käytettäisi? Tällaista lausuntoa en ole nähnyt kenenkään suusta, en K.Pylkkäsen enkä Suhosen.

No mikä se vastaveto sitten tässä yhteydessä olisi, jos ajatellaan että yksilön valmentaminen voi kulkea, ja pitäisikin kulkea, käsikädessä pelikirja kanssa, tai voi ajatella jopa että ovat yksi ja sama asia. Niin mikä idea olisi tälläisessä katsonnasta tehdä jotain pelikirjavastavetoja.

No osittain tuo oli myös omaa tulkintaani ja ehkä ei tuota ihan tarkoitettu, mutta nämä valmentajat jotka näistä jutuista puhuvat käyttävät vain niin epämääräistä terminologiaa että käytännössä nämä kaikki jutut ovat puhdasta tulkintaa.

 

[Isaskar]

Hyvä, että keskustelua käydään ja siihen ottavat osaa monet huippuvalmentajat. Harmi vain, että jokainen puhuu enemmän ja vähemmän yksikseen. Pitäisi saada kaikki samaan tilaan keskustelemaan, niin ei tarvitsisi arvailla mitä kukakin sanomisillaan tarkoittaa ja kenelle kritiikki on eniten suunnattu.

Suhosen puheista vaikea sanoa mitään. Toimittajat esiintyvät kyllä entistä enemmän asiantuntijoina, mutta onko se edes huono asia. Monella alalla näin on ollut jo pitkään, mutta urheilussa on totuttu pintapuoliseen kirjoitteluun. Varmaankaan toimittajat eivät osu läheskään aina oikeaan, mutta itseensä luottavalle valmentajalle sen ei pitäisi olla liian suuri ongelma. Keskustelun ja mielipiteiden rajoittamista milloin mistäkin syystä vaativat usein ne, joiden omat konseptit ovat pahiten hukassa.

 

[K.Pylkkänen]

Tässä nyt pitää ymmärtää konteksti. Jos urheilutoimittajia verrataan vaikkapa taloustoimittajiin tai politiikan toimittajiin, niin ei heiltä vaadita taustaa pörssiyhtiön hallituksessa tai paikkaa eduskunnasta. Heiltä vaaditaan tietyt tiedot ja ymmärrys. Samalla tavalla asia on urheilutoimittajien kanssa.

Tuskimpa taloustoimittajat tai politiikan toimittajat ovat myöskään tietoisesti luotuja myyviä ja poleemisia hahmoja. Itsekin pidin Sihvosta asiantuntijana hänen Urheilukanava-aikoinaan, vaikka tietyt vakioprinsiipit hänellä silloinkin oli jankattavanaan.... mutta kelläpä ei olisi.
Mutta nyt kun lukee vaikkapa tämän uusimman arvion ULn nettisivuilta "Tanska- ottelu edelleen Suomen paras peli" , niin asiantuntijuus siitä viimeiseksi tulee mieleen. Noissa nettijutuissa mies on juuttunut taktisten yksityiskohtien viidakkoon, johon vielä sotketaan tietoista vastarannankiiskeyttä ja tarkoituksellista huomiota herättävyyttä.
Ja sitten tulee Suhonen ja yrittää heittää ajatusta, että voisiko urheilujournalismia pyörittää jokin muukin kuin raha, niin jo on katkeraa tilitystä...

 

[dana77]

Tuskimpa taloustoimittajat tai politiikan toimittajat ovat myöskään tietoisesti luotuja myyviä ja poleemisia hahmoja.

On tai ei, niin ei se heidän asiantuntemustaan määritä. Jos taloustoimittajista tutustuu vaikka Kauppalehden Olli Herralan blogeihin, niin samalla tavalla omaleimainen tyylinsä hänellä on kuin Sihvosella. Ja yhteistä on, että usein niitä juttuja ei jaksa lukea turhan provosoinnin takia :)
Politiikan toimittajista ei vastaavia esimerkkejä tule mieleen.

En usko, että Sihvonen on kovin vilpittömästi sitä mieltä, että Tanska peli oli Suomen paras. Voin lyödä isonkin vedon, että P.Sihvonen tietää, että jääkiekossa tarkoituksena on voittaa vastustajajoukkue ja että se ei onnistunut. Tuollaisilla mielipiteillä vain provosoidaan ja herätetään keskustelua siitä, että välillä on syytä katsoa tuloksen taaksekin.

 

[Isaskar]

Mutta nyt kun lukee vaikkapa tämän uusimman arvion ULn nettisivuilta "Tanska- ottelu edelleen Suomen paras peli" , niin asiantuntijuus siitä viimeiseksi tulee mieleen.

Sihvosen mukaan siis "Tanskaa vastaan Leijonat pääsi hyökkäysrytmien puolesta lähes maksimaaliseen kiekkokontrolliin".

Hyökkäysrytmi on Sihvoselle nyt lähellä sydäntä ja arviot hyvästä tai huonosta pelistä korreloituvat pitkälti siihen. Pari vuotta sitten puhuttiin lähinnä keskustan kautta tulemisesta, mutta nyt tuntuu olevan tärkeintä pysyä hyvässä rytmissä. Tanska-peli oli varmaan kiekkokontrollin osalta parasta, mutta se on ihan luonnollista kun pelaa tappioasemassa altavastaajaa vastaan.

 

[choose_life]

Varmaankaan toimittajat eivät osu läheskään aina oikeaan, mutta itseensä luottavalle valmentajalle sen ei pitäisi olla liian suuri ongelma. Keskustelun ja mielipiteiden rajoittamista milloin mistäkin syystä vaativat usein ne, joiden omat konseptit ovat pahiten hukassa.

Näin se menee (ja kannattaisi muistaa maajoukkueessakin...). Viime mainitusta noloudesta saa muuten ns. malliesimerkkejä hyvinkin läheltä tätä ketjua; "oikeutta" puhua jääkiekosta on yritetty rajata alusta asti ja tahti on vain kiihtynyt oman uskottavuuden, perustelujen ja edes alkeistasolla tolkullisten juttujen hupenemisen myötä. Itseensä luottavat ja ammattitaitoiset toimittajatkaan kun eivät pidä työnään sen kyttäämistä, mitä muut toimittajat sanovat tai tekevät - saati että menisivät aiheesta (ja kaikesta kritiikistä) täysin tolaltaan.