Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

Tässä siffalle tehtävä seuraaviin matseihin, joissa hän tilastoi viivelähtöjä: tilastoi viivelähtöjen kokonaismäärä sekä viivelähdöt, jotka syntyvät siitä, että vaihto on kesken.

Miksi et itse ala analysoida pelejä tilastoimalla niiden tapahtumia?! Nuo mainitsemasi tilanteet on helppo erotella omaksi viivelähtöryhmäkseen. Nopean pystysuunnan pelin joukkueet eivät pysähdy vaihtotilanteissakaan maalin taakse keräämään viisikkoa kasaan vaan pelaavat jatkuvasti ylöspäin. Myös viivelähtöjä käyttävät joukkueet siirtyvät päävalmentajan käskyttämänä esim. tappiotilanteessa 3. erässä nopeaan pystysuunnan pelitapaan, jolloin viivelähtöjä ei enää nähdä.

 

[Fordél]

Miksi et itse ala analysoida pelejä tilastoimalla niiden tapahtumia?! Nuo mainitsemasi tilanteet on helppo erotella omaksi viivelähtöryhmäkseen. Nopean pystysuunnan pelin joukkueet eivät pysähdy vaihtotilanteissakaan maalin taakse keräämään viisikkoa kasaan vaan pelaavat jatkuvasti ylöspäin. Myös viivelähtöjä käyttävät joukkueet siirtyvät päävalmentajan käskyttämänä esim. tappiotilanteessa 3. erässä nopeaan pystysuunnan pelitapaan, jolloin viivelähtöjä ei enää nähdä.

Ajattelin, että kun sua ei niin kiinnosta seurata matseja normitavalla vaan tilastoja tekemällä, voit samalla kun merkkaat ylös viivelähdöt, merkata ylös myös kuinka monessa niissä on vaihto kesken.

Sinä ja Sihvonen puhutte siitä kuinka on tärkeää rytmittää hyökkäyksiinlähtöjä, joten jotta niiden tosiasiallinen rytmittäminen saataisiin selville, olisi tiedettävä kuinka moni viivelähtö syntyy vaihtotilanteesta ja kuinka moni oikeasti hyökkäystä rytmittämällä ilman, että vaihtohässäkkä vaikuttaa hyökkäykseen lähtemiseen.

 

[Ramchester]

Pelikirjallisesti mitään muutosta parempaan ei (Sihvosen mukaan) tapahtunut.

Kaikki jääkiekkoon liittyvät asiat ovat pelikirjassa ja myös tunnetaso kuuluu pelikirjaan, joten Sihvonen puhuu yhtä sekavia kuin aina ennenkin.

 

[Wäinö#16]

Täytyy myöntää, että Petteri Sihvonen on mestari ylläpitämään keskustelua. En nyt muista, että juuri kukaan varteenotettava kiekkovaikuttaja olisi puhunut juurikaan pelikirjasta tai vaikkapa kolmen rytmin pelaamisesta. Jos Petterin aito motivaatio olisi luoda syvällisempää keskustelua hän ei henkilöisi näitä asioita näin paljoa. Se kääntyy lopulta itseään vastaan, kun uudet termit liitetään niin tiukasti Sihvoseen.

Suurelta osalta kiekkoihmisiä 'pelikirja'-termi tulee korvista ulos, miksei olisi voinut käyttää perinteisempää termiä pelitapa? Kyllä senkin sisään olisi mahtunut koko jääkiekon taktinen kirjo. Samoin kolmesta hyökkäysrytmistä ei ole puhunut juuri kukaan muu kuin Sihvonen ja siinäkin on enemmän kyse pelinlukemisesta ja reagointitavoista erilaisiin pelitilanteisiin, kuin jostain ylivertaisesta taktisesta keksinnöstä.

Mutta hienoa jos eilinen peli vahvisti Petterin käsitystä, että jääkiekko on pelikirjapeli. Päinvastainen olisikin ollut maailman kahdeksas ja yhdeksäs ihme.

 

[K.Pylkkänen]

Otetaampa vähän filosohvinen tabula rasa-tilanne. Kaksi hyvistä yksilöistä koostuvaa joukkuetta pelaa vastakkain. Peli on muuten tavallista, mutta ei ole valmentajia, eikä valmiiksi harjoiteltuja kuvioita. Minkälaiseksi peli muodostuu näiden lähtöjen näkökulmasta?
Väittäisin, että vastustajan ryhmityksistä ja yksittäisistä pelitilanteista johtuen toisinaan, kuten tilaa on, pyritään nopeasti ylöspäin ja vastustajan tullessa päälle syötellään itselleen tilaa. Eli tällaisessa naturaalissa tilanteessa uskoisin tulevan ilman pelikirjaakin viivelähtöjen ja nopeiden lähtöjen ym. esiasteita. Nyt Sihvosen hehkutuksen myötä hieman organisoidumpi pelitilanteisiin reagoiminen on sitten lähes hiukkasfysiikkaa. Joku totesikin aika osuvasti, että tarvitseeko jääkiekko keksiä uudelleen.
Enemmän pelikirjakiekkona minä pidän vaikka Tammisen primitiivipeliä viimekeväältä kuin tätä ns. kiekkokontrollia, koska Tammisen systeemissä mentiin (ja yritettiin mennä) ohjeiden mukaan sellaisestakin paikasta läpi, mitä ei olisi tullut tehtyä, jos olisi reagoitu pelkästään pelitilanteeseen.
Noniin, enkä nyt väitä, että tämä kiekkokontrolli syntyy harjoittelematta, mutta väitän, että halu pitää kiekkoa on jokaisella jääkiekkoilijalla sisäsyntyinen.

Toiseksi arvostan Siffan laajaa tietämystä ja näkemystä jääkiekosta, mutta näkemystä, että pelikirjallisesti kiekkokontrollia voi olla myös hyökkäyspään kulmapeli, en osta. Hyökkäyspään kulmissa kaikki haluavat kiekon itselleen, ja nopein, vahvin ja taitavin sen sieltä saa. Toki sielläkin syötellään, mutta niin jääkiekossa tavataan yleisesti tehdä muutenkin.

Itse näen tämän pelikirjallisen kiekkokontrollin siinä, että joskus pelataan myös esimerkiksi keskialueelta alaspäin, vaikka selkäranka käskisi heittämään päätyyn tai yrittämään laidasta läpi. Tästä Sihvonen käyttää nimeä epäortodoksinen syöttösuunta. Silloin kun tätä käytetään pelissä paljon, ymmärrän Sihvosen lanseeraaman kiekkokontrollin merkityksen.

 

[dana77]

Muista tilastoida samalla se, kuinka moni viivelähtö päättyy maalintekotilanteeseen. Veikkaan, että lukema tulee olemaan aika pieni.

Ottelun lopputuloksen kannalta olisi ehkä oleellisempaa laskea, että kuinka moni puolinopea hyökkäys päättyy vastustajan nopeaan vastahyökkäykseen ja sitä kautta maalipaikkaan versus kuinka moni hidas hyökkäys päättyy vastustajan nopeaan vastahyökkäykseen ja sitä kautta maalipaikkaan.

Tasakentällisin syntyneet maalit kun syntyvät useimmiten kiekon riistoista ja nopeista vastahyökkäysista. Näin myös Suomen 1-0 maali Saksaa vastaan (Suomi karvasi Saksan pakilta kiekon kulmassa, Jokinen passasi maalin eteen ja Immonen napautti alakulmaan)

Sellainen kommentti että jos ja kun Tanska-pelissä Suomi oli hermostunut, niin silloin se mielestäni tarkoittaa, että joukkueessa oli tunnetta liikaa, eikä että sitä oli liian vähän. Olisi pitänyt rauhoittua.

kysymys siffalle, mikä on neljän rytmi nopean, puolinopean ja hitaan lisäksi?

 

[Wäinö#16]

mikä on neljän rytmi nopean, puolinopean ja hitaan lisäksi?

Oma käsitykseni on, että ns. neljäs rytmi on peruuttelu, jos hidas hyökkäys näyttää jumiutuvan. Tiedä sitten onko viides rytmi sitten se, että jos neljäskään rytmi ei onnistu... Koko rytmiryhmän voisi tiivistää sanaan reagointi ja pelinluku.

 

[dana77]

Otetaampa vähän filosohvinen tabula rasa-tilanne. Kaksi hyvistä yksilöistä koostuvaa joukkuetta pelaa vastakkain. Peli on muuten tavallista, mutta ei ole valmentajia, eikä valmiiksi harjoiteltuja kuvioita. Minkälaiseksi peli muodostuu näiden lähtöjen näkökulmasta?

Jos tällaista haluaa miettiä, niin minun mielestäni kannattaisi kaivaa esille jotain vanhoja pelejä vaikka jostain 60-luvulta mistä alkaa jo tallenteita olemaan saatavissa (tai sitten katsoa jotain nuorten junnujen peliä).

Toki pelaajat ovat kehittyneet paljon nopeammiksi ja taitavimmiksi, mutta olisi taktinen puoli kehittynyt ilman valmentajien vaikutusta (toki jotkut lahjakkaat pelaajat pystyvät ohjaamaan koko joukkueen pelaamista eli toimimaan käytännössä pelaajavalmentajina, mutta valmentajan roolihan heillä on silloinkin).

 

[Fordél]

Koko rytmiryhmän voisi tiivistää sanaan reagointi ja pelinluku.

Sitähän se on. Tässähän on luotu tälle normaalille peliin reagoimiselle uusi nimitys. Nyt ryhmitetään hyökkäyksiä ja otetaan ikään kuin pelaaminen haltuun ja valta itselle. Toisesta näkövinkkelistä katsottuna kyse on edelleen reagoimista vastustajan pelaamiseen, pelitilanteeseen ja pelinlukua. Onko näillä näkövinkkeleillä mitään eroa? Eipä taida.

 

[K.Pylkkänen]

Sitähän se on. Tässähän on luotu tälle normaalille peliin reagoimiselle uusi nimitys. .

Näinhän se on monilla muillakin elämänalueilla ja tieteessä. Kehitys on vanhojen asioiden uudelleen nimeämistä, lokeroimista ja tyypittelyä. Tästä voi avautua uusia näköaloja ja painopistealueita, mutta perusperiaatteita ne ei muuta. Enkä jaksa uskoa, että jääkiekosta jalkapalloa tulee, vaikka kuinka evoluutio laukkaisi.

 

[steepler]

Eli tällaisessa naturaalissa tilanteessa uskoisin tulevan ilman pelikirjaakin viivelähtöjen ja nopeiden lähtöjen ym. esiasteita.

Ei tämä näin yksinkertaista kuitenkaan ole, tai mikä on tämä naturaali tilanne. Siis sehän ei vielä riitä että harjoitetuilta pelaajilta otettaisiin valmentaja pois, vaan pelaajat pitäisivät olla sellaisia jotka eivät ole koskaan olleet valmennuksessa eivätkä ehkä muutenkaan saaneet virikkeitä pelistä ja pelitavoista, esimerkiksi peliä katsomalla, jos haluttaisiin kehittää naturaali tilanne.

Nythän jos pelaajilta otettaisiin valmentaja niin todennäköisesti toteuttaisivat jonkun aiemman valmentajan pelitapaa, mitä ovat aiemmin opetelleet, tietenkin tässä tulisi paljon eroja pelaajien välillä mutta ei nyt mistään naturaalista tilasta voi kuitenkaan puhua jos/kun pelaajat ovat taustaltaan valmennettuja.

Ok, tietyllä tavalla objektin syötteleminen voi olla ihmiselle luonnollinen reaktio, pääsääntöisesti pallopelit perustuvat syöttelemiselle, jostain tälläinenkin idea on tullut. Pallopelejä taitaa olla aika kaukaakin, tosin väittäisin että laajemmassa määrin syöttelemiseen perustuva pallopelikulttuuri on kuitenkin aika tuore asia, jotkut tuollaiset antiikkiset joukkuelajit taisivat olla aika pitkälle pallon kantamista ja yksin puskemista. Ainakin Italiassa joskus pelattiin sellaista peliä jossa jokainen vuorollaan yritti kantaa pelivälinettä maaliin, ja muut blokkasivat, mutta voi niitä syöttelyyn perustuvia lajeja löytyä kaukaakin.

 

[dana77]

Ok, tietyllä tavalla objektin syötteleminen voi olla ihmiselle luonnollinen reaktio, pääsääntöisesti pallopelit perustuvat syöttelemiselle, jostain tälläinenkin idea on tullut. Pallopelejä taitaa olla aika kaukaakin, tosin väittäisin että laajemmassa määrin syöttelemiseen perustuva pallopelikulttuuri on kuitenkin aika tuore asia, jotkut tuollaiset antiikkiset joukkuelajit taisivat olla aika pitkälle pallon kantamista ja yksin puskemista. Ainakin Italiassa joskus pelattiin sellaista peliä jossa jokainen vuorollaan yritti kantaa pelivälinettä maaliin, ja muut blokkasivat, mutta voi niitä syöttelyyn perustuvia lajeja löytyä kaukaakin.

Jääkiekkossakin oli hyökkäysalueella eteenpäin syöttely kiellettyä vuoteen 1929 asti sillä katsottiin, että jos hyökkäysalueellakin saa syötellä, niin puolustaminen on liian vaikeaa.

 

[K.Pylkkänen]

Ei tämä näin yksinkertaista kuitenkaan ole, tai mikä on tämä naturaali tilanne. .

Hyviä pointseja veljiltä satelee.

En ehkä ihan niin luonnollista tilannetta hakenut, mihin steepler viittasi. Totta kai ihminen kantaa kokemushistoriaansa myös jääkiekossa mukanaan selkärangassaan. Mutta ihan hyviä hypoteeseja laitot pallopelien historiasta ja kehityksestä.

Hain lähinnä sitä, jos sekalainen seurakunta eri taustaisia pelaajia laitettaisiin pelaamaan ilman ohjeistusta, niin uskoisin, että pitkässä juoksussa nähtäisiin kaikenlaisia hyökkäyslähtöjä pelkästään peliin reagoimalla.

Ja uskoisin myös, että kiekon tavoittelu ja omalla joukkueella pitäminen olisivat melko automaattisia tavoitteita.

Näistä lähtökohdista pitäisin kiekkokontrolli hehkutusta vähän yksinkertaisena.

Mutta ennen kuin joku älähtää, että haluan sensuroida keskustelua, niin sanottakoon, että on ihan kivaa ja hyödyllistä, että pelitavoista keskustellaan.

 

[siffa]

Toiseksi arvostan Siffan laajaa tietämystä ja näkemystä jääkiekosta, mutta näkemystä, että pelikirjallisesti kiekkokontrollia voi olla myös hyökkäyspään kulmapeli, en osta. Hyökkäyspään kulmissa kaikki haluavat kiekon itselleen, ja nopein, vahvin ja taitavin sen sieltä saa. Toki sielläkin syötellään, mutta niin jääkiekossa tavataan yleisesti tehdä muutenkin.

Kiitos, K. Pylkkänen, tästä haasteesta. Käynnistit tällä todennäköisesti ensi kauden tilastointini kohteen. Tämä kausi mennään hyökkäyksiin lähtöjen rytmittelyn selvittämisessä.

Hyökkääspään kulmapelin pelaaminen on mitä tarkinta pelikirjapelia niin hyökkääjien kuin puolustajien osalta. Tästä on mm. Raimo Summanen puhunut ja kirjoittanut paljon. Kulmapelin toteuttamisissa on tilastoitavaa yhden kauden tarpeiksi riittävästi.

Jos nyt tässä alustavasti hahmottelen sitä, minkälaisia kulmapelivariaatioita sisältyy valmentajien pelikirjoihin (kulmapelien rakenteet ja niiden harjoittelu).

Valmentaja peluuttaa esim. kulmapeliä, jossa kaksi hyökkääjää ovat taistelemassa kiekosta kulmissa ja kolmas sijoitetaan takamieheksi laukaisu- ja puolustusvalmiuteen. Takamiehenä toimivan hyökkääjän valmentaja voi sijoittaa joko pelin puolelle tai painottomalle puolelle.

Toinen valmentaja peluuttaa kulmapeliä kolmella hyökkääjällä eli ns. ylimiehittää kulmapelin, jolloin kiekkokontrolli parantuu oman joukkueen toimesta, mutta vaarana ovat vastustajan kiekonriistot, jolloin kolme pelaajaa jää kiekon yläpuolelle, kun vastustaja käynnistää nopean hyökkäyksen.

Eilen Slovakia pelasi tappiotilanteessa 3. erässä kulmapeliä yhdellä hyökkääjällä ja sijoitti kaksi hyökkääjää maalin eteen. Tästä syntyi vaarallisia maalitilanteita, kun isot slovakki-hyökkääjät olivat vaikeasti puolustettavissa meidäm pienikokoisten pakkien toimesta. Tämäkin kulmapelitapa on kirjattu pelikirjaan ja valmentajan määräyksestä otetaan käyttöön.

Ns. Nash-Thornton pääty- ja kulmapeli toteutetaan kolmelta kaistalta eli hyökkääjät sijoitetaan keskelle ja molempiin laitoihin. Kanadalaiset ovat käyttäneet tätä mallia vastustajille tuhoisin seurauksin. Tätä voidaan kutsua myös Stiga-jääkiekon kulmapeliksi.

Kulmissa pelataan joko nopeasti tai pitkin syöttöketjuin. Pitkien syöttöketjujen yksi tarkoitus on saada vastustajille rangaistuksia aikaan. Pitkien kulmapelien syöttöketjujen suomalainen kehittelijä on KalPan Pekka Virta. Kanadasta kirjoitinkin jo aiemmin edelliskauden Anaheim-hyökkäysketjun Perry-Getzlaf-Ryan pitkistä kulmapeleistä.

Puolustajat pelaavat kulloinkin kulmapelitilanteissa valmentajien määräämillä pelitavoilla. Yksi pelitapa on, että puolustajat pitävät koko ajan viivan. Joskus pelin puolen pakilla on lupa kurkata eli tehdä itsensä pelattavaksi ala Petteri Nummelin eilen Valko-Vanäjä pelissä. Pakeilla voi olla lupa kurkkauksiin vuorotellen. Eilen todelliseksi pelikirja-asiantuntijaksi näissä kisoissa studiossa osoittautunut Pasi Nurminen näytti Suomen hyökkäyspään pelitavan, jossa pakit vaihtoivat paikkaansa viivalla.

Kiitos vielä kerran K. Pylkkäselle tätä tärkeästä pelikirjaan liittyvästä keskustelun avauksesta.

 

[scholl]

Kuka enää ottaa Sihvosen kirjoituksia vakavasti, kun mies katsoo Suomen pelejä baarissa huppelissa?

Mitä eroa siihen on, että katsoisi kotona jurrissa? Tai vaikka skootterin selässä? Ei kai kukaan voi väittää, että olisi uskonut hänen katsoneen pelin selvinpäin.

Ehdotan, että viralliseksi termiksi otetaan pelikirjapelle.

 

[K.Pylkkänen]

Kiitos, K. Pylkkänen, tästä haasteesta. Käynnistit tällä todennäköisesti ensi kauden tilastointini kohteen. Tämä kausi mennään hyökkäyksiin lähtöjen rytmittelyn selvittämisessä.
.

Eipä mittään, anna palaa vaan. Niin kuin joku jo viikkoja sitten toivoi, niin esittäisit myös omia tulkintojasi noista tilastoistasi. Viestiesi perusteella sulla on niin maan perusteellisen paljon dataa, että voisi jo vetää vähän johtopäätöstäkin niistä. Nyt olet hyvin paljon mennyt Sihvosen prinsiippien vanavedessä mielipiteidesi kanssa.

Ja enhän toki tarkoittanut, etteikö valmentajilla olisi kulmapeliin eri kuviovariaatioita.
Tarkoitin sitä, että hyökkäyspään kulmapelissä en usko kiekon pitämisen itsellä olevan itseisarvo, vaan sen ainoa tavoite on päästä maalintekosektorille ja maalintekoon. Kun taas kiekonkontroloimisella omalla puolustus- tai keskialueella voi olla, sinun ja Sihvosen mukaan, muutakin arvoa kuin päästä maalin tekoon.

 

[sampio]

Oma käsitykseni on, että ns. neljäs rytmi on peruuttelu, jos hidas hyökkäys näyttää jumiutuvan. Tiedä sitten onko viides rytmi sitten se, että jos neljäskään rytmi ei onnistu...

Viides rytmi on se, että kolataan oma veska ja kuudes rytmi se, että tehdään oma maali. Tästä se lähtee, vallankumouksellinen pelikirja-ajattelu. Kymmenes rytmi on muuten se, että pakki riisuu itsensä puolinopeasti maalin takana ja käynnistää hyökkäyksen pelkät skebat yllään. Tällainen pelin rytmitys ei kuitenkaan toimi Ruotsia vastaan, vaan se saattaa vain aktivoida vastustajan karvaushalukkuutta.

 

[Wäinö#16]

Kiitos, K. Pylkkänen, tästä haasteesta. Käynnistit tällä todennäköisesti ensi kauden tilastointini kohteen. Tämä kausi mennään hyökkäyksiin lähtöjen rytmittelyn selvittämisessä.

Mikä on tutkimushypoteesisi näissä tilastoinneissa vai ihanko huviksesi niitä rustaat?

 

[Fordél]

Sihvosen mukaan Tanska-ottelu oli alkusarjan peleistä pelitavaltaan paras. Siitä huolimatta homma oli menossa kohti kaikkien aikojen katastrofia. Suomi sai kuitenkin kahdesta viimeisestä pelistä voitot, vaikka pelitapa ei siis yltänyt Tanska-pelin tasolle.

Tunnetaso oli kahdessa jälkimmäisessä pelissä parempi. Nyt siffa vetää sen johtopäätöksen, että ensimmäisessä hävityssä pelissä nähty huono tunnetaso riittää perusteluksi sille, ettei tunnetason merkitys ole kovin suuri tai ainakaan merkittävin tekijä jatkoonpääsyssä ja unohtaa kokonaan tunnetason muutoksen alkusarjan aikana. Pelitavallisesti mitään muutosta parempaan ei (Sihvosen mukaan) tapahtunut.

Edit: pelikirja->pelitapa

Niin tämän analyysin perusteella voimme todeta, että kun kerran pelitapa ei alkusarjan peleissä muuttunut ekan pelin jälkeen parempaan suuntaan (onhan se uskottava kun Sihvonen näin sanoo), on muuttajan oltava jossain muualla, koska Suomen pelaaminen näytti kahdessa seuraavassa pelissä paljon paremmalta. Tällöin voidaan nostaa esille tunnetason merkitys, joka kasvoi todella heikon Tanskaottelun jälkeen ja huipentui USA-kamppailun hyvään lataukseen.

 

[siffa]

Eipä mittään, anna palaa vaan. Niin kuin joku jo viikkoja sitten toivoi, niin esittäisit myös omia tulkintojasi noista tilastoistasi. Viestiesi perusteella sulla on niin maan perusteellisen paljon dataa, että voisi jo vetää vähän johtopäätöstäkin niistä. Nyt olet hyvin paljon mennyt Sihvosen prinsiippien vanavedessä mielipiteidesi kanssa.

Olen vuosia tutkinut esim. NHL-pelejä tilastoimalla kulloinkin seuraamiani asioita. Samoin kaikki kansainväliset turnaukset olen aina määrättyjen maiden osalta selvittänyt siinä mielessä, mitä sinne valmentajien pelikirjoihin on kulloinkin tarkastelun kohteena olevassa asiassa sisällytetty. Sm-liigan ja Mestiksen peleistä olen kirjoittanut tänne myös pelikirjamielessä. Urheilulehti/Sihvonen avasi minulle jääkiekkoon uuden näkökulman eli, ala siffa tutkia jääkiekossa jo vuosikymmeniä olleita pelikirjoja ja niihin kirjattuja pelitapoja. Se on yksi tapa seurata jääkiekkoa ja kirjoitella havainnoistaan tänne JA:aan. Itse en ole koskaan valmentanut jääkiekkoa, mutta olen ollut jo pitkään jääkiekon toimija muissa tehtävissä ja seuraaja. Oma, tosin lyhyt, valmentajakauteni liittyi judoon. Se opetti sen tosiasian, että vain tuhansilla toistoilla voi syntyä huippu-urheilijoita ja sen, että harjoitteet kirjataan hyvin tarkkaan harjoitevihkoihin ylös.

Niiden, jotka nyt irvailevat jääkiekon hyökkäysten rytmittämisestä, kehotan käymään katsomassa siitä käytyä keskustelua vaikkapa avaamastani SM-liigan pelikirjat 2010-viestiketjusta. Olen rytmityksen määritellyt täällä JA:ssa jo muutaman kerran, joten sinne vain tutustumaan, mikäli jääkiekko kiinnostaa myös syvemmin pelinä.

 

[msg]

Niin tämän analyysin perusteella voimme todeta, että kun kerran pelitapa ei alkusarjan peleissä muuttunut ekan pelin jälkeen parempaan suuntaan (onhan se uskottava kun Sihvonen näin sanoo), on muuttajan oltava jossain muualla, koska Suomen pelaaminen näytti kahdessa seuraavassa pelissä paljon paremmalta. Tällöin voidaan nostaa esille tunnetason merkitys, joka kasvoi todella heikon Tanskaottelun jälkeen ja huipentui USA-kamppailun hyvään lataukseen.

Ja kun Jalosen pelitapa on lähes identtinen Westerlundin pelitavan kanssa, niin jokainen kotikatsoja voi miettiä mikä on Jalosen joukkueen oleellinen ero Westerlundin joukkueeseen. Jos vertaa Suomen esityksiä Torinossa ja Vancouverissa, niin kyllähän eroa on Sihvosen asteikolla määriteltynä valovuosi.(Pitäisikö tähän sihvos-tamimaisesti laittaa sana 'Piste.'?
Samat 'kukkoset ja koivut' voittivat Torinossa yhtä lukuunottamatta kaikki ottelut eikä Vancouverin tapaisista perseraiskauksista ollut tietoakaan.

 

[siffa]

Mikä on tutkimushypoteesisi näissä tilastoinneissa vai ihanko huviksesi niitä rustaat?

Jokunen vuosi sitten taisi olla cobol (?), joka kyseli vähän samalla lailla tarkoitusperiäni. Muistaakseni vastasin käyttäväni ns. toteavaa analyysia. Eli,on olemassa teoria tutkimuskohteesta, jota tutkin käytännössä ja kasaan aineiston siitä. Tutkimusaineistosta voi sitten tehdä analyysin, joka johtaa uuteen teoriaan tai sovellukseen, mikä on parannettu versio alkuperäisestä teoriasta. Jotenkin näin se meni ja löytyy myös jostakin viestiketjusta vuosien takaa. Olen rustannut noita tilastointejani lähinnä huvikseni, mutta onhan niillä toki käyttöä joillekin ihan ammattimielessäkin. Itse en keksi mitään uutta, mutta, jos joku toinen keksii, niin katson, toimiiko se sitten käytännössä.

Kun nyt lähdettiin tälle teoriatielle, niin jonkun tason matemaatikkona minua on kiinnostanut matematiikan analyysin kaksi keskeisintä raja-arvoa, integrointi ja differointi. Analyysin peruslause ilmaisee, että integrointi ja derivointi ovat toistensa käänteisprosesseja. En ole varma siitä, mutta epäilen, että matematiikan parissa joskus viettämäni aika on saattanut tietämättäni muovata ajatteluani siihen suuntaan, että ilmaisen itseäni joskus liian vaikeasti.

 

[K.Pylkkänen]

Itse en keksi mitään uutta, mutta, jos joku toinen keksii, niin katson, toimiiko se sitten käytännössä.
.

Aika karu toteamus itsestä noinkin tuotteliaalta nimimerkiltä. Mutta tietysti hyvä tietää rajansa, toisin kuin tämän ketjun päähenkilö, joka vähän vähemmälläkin tutkimisella päätyy mitä lennokkaimpiin johtopäätöksiin.

 

[siffa]

Aika karu toteamus itsestä noinkin tuotteliaalta nimimerkiltä. Mutta tietysti hyvä tietää rajansa, toisin kuin tämän ketjun päähenkilö, joka vähän vähemmälläkin tutkimisella päätyy mitä lennokkaimpiin johtopäätöksiin.

Ei ole kyse siitä, että tuntisin rajani. En vain ole jääkiekossa siinä asemassa, että minulla olisi mitään mahdollisuuksia käyttää tutkimusaineistoani jääkiekon kehittämiseen. Mutta, jos jonkun jääkiekon juniorijoukkueen tai vaikkapa SM-liigajoukkueen valmentajilla on kiinnostusta pelin analysoinnin, mikä perustuu tutkimusaineistooni, pohjalta kehittää joukkueen peliä, niin toki autan siinä heitä.

 

[Wäinö#16]

Ei ole kyse siitä, että tuntisin rajani. En vain ole jääkiekossa siinä asemassa, että minulla olisi mitään mahdollisuuksia käyttää tutkimusaineistoani jääkiekon kehittämiseen. Mutta, jos jonkun jääkiekon juniorijoukkueen tai vaikkapa SM-liigajoukkueen valmentajilla on kiinnostusta pelin analysoinnin, mikä perustuu tutkimusaineistooni, pohjalta kehittää joukkueen peliä, niin toki autan siinä heitä.

Jääkiekkoa taitaa olla erittäin vaikea tutkia tilastollisin menetelmin, koska muuttujia on niin paljon ja sitten pitäisi vielä tietää, että mitä joukkueet yrittävät eli pitäisi päästä valmentajien sisäpiiriin. Eli ulkopuolisen on vaikea vetää tilastoista kovin kummoisia johtopäätöksiä. Vaikka tekisi täydet tilastot kauden jokaisesta NHL-ottelusta, niin mitä se lopulta kertoo? Kaikki on kuitenkin riippuvaista päivän kunnosta ja vastustajasta. Jotain yleistä linjaa NHL-peleistä varmaan voitaisiin rakentaa ja siinäpä se, ei taitaisi olla vaivan väärti. Kiekonhallintaprosenteista saattaisi jotain hyötyä jo ollakin.

Summanen & Westerlund aikoinaan käyttivät tilastoja pohjana kun loivat pelitapaansa ja sen pohjana taisi olla tilastollinen fakta siitä, että suurin osa maaleista tehtiin riistoista vastustajan päädyssä. Tähän sitten keskityttiin ja siitä tehtiin pelitavan kulmakivi.

Sihvosen hypoteesi on, että kaikkien joukkueiden tulisi pelata rytmittämällä peliä ja toki mieluiten hyökkäämällä vähintään kolmella eri rytmillä. Minusta hypoteesin vika on siinä, että ylikiekollinen pelitapa ei sovi kaikille joukkeille ja se on riippuvainen myös pelaajamateriaalista. Perinteinen vastahyökkäystaktiikka on luultavasti edelleen monesti parempi pelitapa kun pelaajamateriaali on rajallinen. Lisäksi esim. Dufva on osoittanut, että vähemmälläkin rytmittämisellä pärjää, kunhan joukkue on harjoitellut hyvin nopeaa pelaamista ja niin, ettei se ole pelkästään flipperiarvontaa.

Itse olen edelleen sitä mieltä, että tiettyjä joukkueita vastaan ei kannata juurikaan hyökätä viiveella. Suomella viivelähdöt Tanskaa vastaan tappioasemassa ole selvä taktinen virhe, etenkin kuin välillä Tanska oikein kannusti hyökkäämään nopeasti antamalla liikaa tilaa keskialueella. En ymmärrä Sihvosen pointtia tässä asiassa. Kun pelataan voitosta ei tärkeämpi asia voi olla joku iso kuva tai Suomen pelitavan kehittäminen. Ainoastaan kyseinen ottelu merkitsee ja siitä saatavat kolme pistettä. Samoin UL:n Seppänen oli sitä mieltä, että eilen Slovakiaa vastaan Suomen olisi pitänyt lähteä peliin ilman viivelähtöjä.