Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 833 388
  • 13 098

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tarkoittaako se sitä, että riittävän taidokas pelaaja omaa automaattisesti riittävän itseluottamuksen?

Olipa urheilulaji mikä tahansa, mutta jos se on monipuolista taitoa vaativa urheilulaji niinkuin jääkiekko tai jalkapallo, niin itseluottamus pelaajalle syntyy siitä, miten hyvin hän lajinsa hallitsee. Mitä nuorempana aloitat ja mitä enemmän harjoittelet alle 12-vuotiaana yleis- ja lajitaitoja, niin sitä parempi itseluottamus ko. junioripelaajalle syntyy automaattisesti.

Mikä muu kuin yleis- ja lajitaitojen hankinta ja hallinta voisi synnyttää pelaajassa itseluottamuksen omassa lajissaan?

Pelitapa-asioihin sen verran, että maailmanmestari Venäjä pelasi juuri loppuottelussa paljon viivelähtöjä. Varsinkin johtoasemassa Venäjän viiveellä pelaaminen kasvoi määrällisesti. Kisoissa hopealle jäänyt Kanada ei pelannut viivelähdöillä vaan jatkuvasti nopeasti ja puolinopeasti.

Näinköhän Jukka Jalonen palaa Vancouverissa HPK-aikansa pelitapaan eli kolmella rytmillä (nopeat, puolinopeat ja viivelähdöt) pelaamiseen? Nyt Sveitsissä Suomi pelasi paljon Risto Dufvan SM-liigassa menestyksellistä kahden rytmin jääkiekkoa sekä kolmiokarvausta.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Nimimerkille siffa: jos täällä keskustellaan jostain aiheesta, jota et aio kommentoida, niin miksi poimit jonkin yksittäisen lauseen, irroitat sen asiayhteydestä ja sitten kommentoit vain jotain?

Vielä kerran (ja toivottavasti viimeisen kerran): käytin sanaa "pelitapahöpinät" kommentoidessani sen yhteyttä psykologiseen puoleen. En tarkoittanut sillä mitään muuta tässä yhteydessä!

Pelitapa on olennainen osa jääkiekkoa, mutta se että Ruotsilla ei kädet jäädy tiukassa paikassa ei johdu pelkästään pelitavasta. Pelitapa on helppo piirtää paperille, ja se että sitä pelaajat uskaltavat viimeiseen asti toteuttaa tiukassa paikassa, vaatii henkistä lujuutta.

Tämä ei synny Rutosin pelitavan kautta, vaan pelitavan toteutus on seurausta pelaajien henkisestä lujuudesta. Uskosta itseensä. Tätä ei esim. Suomelta löydy riittävästi. Sen osoitti tämäkin turnaus ja kyse on enemmänkin yksilöistä, ei pelitavasta. Menikö oman mielipiteeni pointti nyt perille, ennen kuin taas alat selittämään sitä sun tätä? Kun puhutaan jostain aihepiiristä, olisi mukava tulla lainatuksi asiayhteydessä. Nyt lähdit vain Sihvosen asialle ilman mitään uutta sisältöä.

Näinköhän Jukka Jalonen palaa Vancouverissa HPK-aikansa pelitapaan eli kolmella rytmillä (nopeat, puolinopeat ja viivelähdöt) pelaamiseen? Nyt Sveitsissä Suomi pelasi paljon Risto Dufvan SM-liigassa menestyksellistä kahden rytmin jääkiekkoa sekä kolmiokarvausta.

Miksi tämä sitten on parempi kuin Shedden-Jalonen kaksikon toiminnassa, kun silloin pelikirjan piti tulla päävalmentajalta ja nyt kun se ei tullut, ei sillä ollutkaan suomikiekkoa tuhoava vaikutus?
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Miksi tämä sitten on parempi kuin Shedden-Jalonen kaksikon toiminnassa, kun silloin pelikirjan piti tulla päävalmentajalta ja nyt kun se ei tullut, ei sillä ollutkaan suomikiekkoa tuhoava vaikutus?

Koska Jukka Jalonen ei "sihvoslaisen" logiikan mukaan häviä koskaan yhtään ottelua, koska Jukalla on täydellinen pelikirja. Kun hän on kakkosvalmentaja, niin silloin tappiot menevät tietysti päävalmentaja Sheddenin piikkiin. Kun Jalonen on päävalmentaja, niin kakkosvalmentaja Dufvan tuhoisa "kaksi rytmiä ja kolmiokarvaus" tuhoaa menestysmahdollisuudet.

Kokeilkaa seuraavaksi "karvakolmio ja yhden rytmin taktiikkaa." : )

Uskon, että näiden perässähiihtäjien selitykset hävettävät jo Jukka Jalostakin ja hän toivoisi, että saisi asiallista kritiikkiä, eikä säälittävää perseen nuolemista osakseen, kun kisat nyt eivät vaan mennet ihan nappiin. Nyt pitäisi analysoida virheet, tehdä johtopäätökset ja uudet suunnitelmat. Sen jälkeen työtä ja työtä, ennenkaikkea pitäisi miettiä johtoasemien menettämisten syitä ja pelaajien henkistä valmentamista voittajiksi. Olympiakisoissa meillä on sellainen ryhmä pelaajia, jolla ei heti mene vetelät pöksyyn, kun vastustaja tasoittaa, joten siellä valmentajien ei tarvitse toimia henkisinä vaippojen vaihtajina heti, kun tulee pieni notkahdus kesken ottelun. Ei ne pelaajat muuten pelaisi vuodesta toiseen NHL:ssä.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Pelitapa on olennainen osa jääkiekkoa, mutta se että Ruotsilla ei kädet jäädy tiukassa paikassa ei johdu pelkästään pelitavasta. Pelitapa on helppo piirtää paperille, ja se että sitä pelaajat uskaltavat viimeiseen asti toteuttaa tiukassa paikassa, vaatii henkistä lujuutta.

Tämä ei synny Rutosin pelitavan kautta, vaan pelitavan toteutus on seurausta pelaajien henkisestä lujuudesta. Uskosta itseensä. Tätä ei esim. Suomelta löydy riittävästi. Sen osoitti tämäkin turnaus ja kyse on enemmänkin yksilöistä, ei pelitavasta.

Sihvonen ainakin markkinoi tämän nimenomaan niin, että se pelitapa tuottaa sen henkisen lujuuden. Eli kun se on kunnossa, niin pelaajat tavallaan uskaltavat pelata kovalla itseluottamuksella, eivätkä lähde oikomaan tilanteissa jolloin niitä virheitä sitten saattaa tulla. Tällä Sihvonen on perustellut vaikkapa juuri Ruotsin hienoja nousuja ja jäätävää pelaamista johtoasemassa.

Suomen ottelu USA:ta vastaan oli sikäli hyvä esimerkki tästä. Eihän Suomi enää loppukirissään pelannut lähimainkaan sitä lätkää kuin ensimmäiset 30 minuuttia. Sitä tietysti itsekin ihmettelen, että miten tämä Sihvosen teoria sitten tässä tilanteessa toteutuu. Suomella kun piti nimenomaan olla maailmanluokan pelikirja/pelitapa mutta silti nimenomaan henkisellä puolella tapahtui jotain. Osa pelaajista alkoi sooloilla irti pelitavasta ja se sitten kaatoi koko homman.

Ja toinen Sihvosen viljelemä pointti, jota myös itse kannatan, on se, että Ruotsilla on sellainen oma tapa pelata lätkää. Ihan samoin kuin vaikka Kanadalla. Eli joukkue pystyy aina tarvittaessa pelaamaan sitä ruotsalaista peliä, se on jokaisella pelaajalla selkärangassa. Siihen kuuluu mm. vahva kiekkokontrolli ja syöttöpeli. Leijonilla ei sellaista omaa pelitapaa ole vieläkään, eilen yritin oikein kaivaa muistista sitä, mutta en oikein löytänyt. Ehkä se prosenttilätkä jolla Aravirta niitti menestystä on sitten se lähin tapa, mutta sillähän ei nykypäivänä saa edes perunoita.

Miksi tämä sitten on parempi kuin Shedden-Jalonen kaksikon toiminnassa, kun silloin pelikirjan piti tulla päävalmentajalta ja nyt kun se ei tullut, ei sillä ollutkaan suomikiekkoa tuhoava vaikutus?

Sihvonen perusteli tämänkin tuossa taannoin jotenkin niin, että kun se ei vain ole sama asia :)

Nythän siis pelikirja tuli Jaloselta, mutta mukana oli paljon JYPin pelitapaa eli Dufvan pelikirjaa. Käsittääkseni kaksikko on kuitenkin hyvin lähellä toisiaan teoria-asioissa, ja myös Dufva on ottanut Jaloselta asioita. Sheddeniin verrattuna taktisessa osaamisessa on eroja, koska havumetsäkoutsi ei ollut lähelläkään esim. Jalosta.

Se suurin pointti tässä asiassa on siinä, että miten päävalmentaja voi ohjeistaa joukkuetta jos hän ei tunne pelitapaa riittävän hyvin? Eli esimerkiksi silloin jos hyökkäyspeli on liian hidasta, niin sanotaanko että luistelkaa kovemmin vai että syöttäkää nopeammin? Sillä on ihan vissi ero sitten pelaamisen kannalta. Tätäkin Sihvonen sitten jatkaa sillä, että hän sanoo etteivät pelaajat ikinä laiskottele kentällä, vaikka ajoittain se siltä näyttää. Se "laiskottelukin" johtuu pelitavan puutteista tai ohjeistuksen puutteellisuudesta.

Tässä tilanteessa Jalonen on ilmeisesti kuitenkin aika hyvin perillä myös Dufvan pelikirjasta, kun ja jos ne nyt kumpuavat samasta ajatusmallista. Silloin ohjeistaminen voisi onnistuakin. Silti Jalosen penkkikoutsaaminen näytti ajoittain aika pliisulta, ja ihmeen paljon Dufvan kanssa supateltiin. Joten mene ja tiedä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Vielä kerran (ja toivottavasti viimeisen kerran): käytin sanaa "pelitapahöpinät" kommentoidessani sen yhteyttä psykologiseen puoleen. En tarkoittanut sillä mitään muuta tässä yhteydessä!

Pelitapa on olennainen osa jääkiekkoa, mutta se että Ruotsilla ei kädet jäädy tiukassa paikassa ei johdu pelkästään pelitavasta. Pelitapa on helppo piirtää paperille, ja se että sitä pelaajat uskaltavat viimeiseen asti toteuttaa tiukassa paikassa, vaatii henkistä lujuutta.

Kirjoitin jo aiemmin tänne oman käsitykseni siihen asiaan, että mistä syntyy pelaajan itseluottamus pääosin. Se syntyy siitä, että pelaaja hankkii lapsesta lähtien riittävän taidon ja kyvyn pelata. Mitä paremmin pelaaja pystyy lajiaan pelaamaan sitä suurempi on hänen itseluottamuksensa.

Valmentajan harjoittamalla pelitavalla ja sen noudattamisella on sen jälkeen suurin merkitys pelaajan itseluottamukselle.

Minä pidän psykologisen puolen valmentamista enemmän tai vähemmän epäolennaisena juttuna. Tällä tarkoitan sitä, että urheilulajista vähemmän tietävät psykiatrit/psykologit/kasvatustieteilijät alkaisivat omilla opeillaan nostamaan pelaajien itsetuntoja tai joukkueiden henkeä.


Edit: Kyllä sinun mielipiteesi ovat tulleet minulle selväksi jo aikoja sitten mm. Nuori Suomi-ketjun väännöistämme. Siitä sinun ei tarvitse olla huolissasi. Kyse on siitä, että me olemme perusasioissa mielipiteinemme kaukana toisistamme. Siitähän se keskustelu syntyy ja jatkuu.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Minä pidän psykologisen puolen valmentamista enemmän tai vähemmän epäolennaisena juttuna. Tällä tarkoitan sitä, että urheilulajista vähemmän tietävät psykiatrit/psykologit/kasvatustieteilijät alkaisivat omilla opeillaan nostamaan pelaajien itsetuntoja tai joukkueiden henkeä.

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta onhan tuo nyt täysin järjenvastaista väittää, että esim. paremmalla kiekollisella taidolla varustettu pelaaja pystyisi paremmin suhtautumaan esim. joukkueen yllättävään tappio-/johtoasemaan kuin huonommalla kiekollisella taidolla varustettu pelaaja. Näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ei kerta kaikkiaan mitään.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Mitä nuorempana aloitat ja mitä enemmän harjoittelet alle 12-vuotiaana yleis- ja lajitaitoja, niin sitä parempi itseluottamus ko. junioripelaajalle syntyy automaattisesti.

Tuossa iässä lapsen itsetunto ja itseluottamus - niin itseensä ihmisenä kuin pelaajana - koostuu ennenkaikkea kaukalon ulkopuolisista asioista.

Minä pidän psykologisen puolen valmentamista enemmän tai vähemmän epäolennaisena juttuna. Tällä tarkoitan sitä, että urheilulajista vähemmän tietävät psykiatrit/psykologit/kasvatustieteilijät alkaisivat omilla opeillaan nostamaan pelaajien itsetuntoja tai joukkueiden henkeä.

Juniorivalmennuksessa tämä psykologinen puoli on äärimmäisen tärkeää, sillä - halusivat nämä juniorivalmentajat tai eivät - heidän on huomioitava se kasvatuksellinen vastuu heidän valmennuksessa.
 
Viimeksi muokattu:

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Kirjoitin jo aiemmin tänne oman käsitykseni siihen asiaan, että mistä syntyy pelaajan itseluottamus pääosin. Se syntyy siitä, että pelaaja hankkii lapsesta lähtien riittävän taidon ja kyvyn pelata. Mitä paremmin pelaaja pystyy lajiaan pelaamaan sitä suurempi on hänen itseluottamuksensa.

Itse olen sitä mieltä että se kovien otteluiden itseluottamus tulee aikuisiän suorituksista.

Valmentajan harjoittamalla pelitavalla ja sen noudattamisella on sen jälkeen suurin merkitys pelaajan itseluottamukselle.

No joo, case Summanen-Niinimaa voisi olla ihan mielenkiintoinen tässä suhteessa.

Minä pidän psykologisen puolen valmentamista enemmän tai vähemmän epäolennaisena juttuna. Tällä tarkoitan sitä, että urheilulajista vähemmän tietävät psykiatrit/psykologit/kasvatustieteilijät alkaisivat omilla opeillaan nostamaan pelaajien itsetuntoja tai joukkueiden henkeä.

Tällaisia voi puhua ainoastaan sellainen henkilö, joka on elänyt ongelmattoman elämän. Jos taas on asunut suomalaisessa "ongelmalähiössä", joihin itseni lasken, voin kertoa että paljon on sinulta jäänyt näkemättä ja oppimatta.

Suomalainen koulujärjestelmä on tällä hetkellä viimeinen jotenkin toimiva linnake, joka estää sen ettei näiden lähiöiden kaikista nuorista tule ongelmanuoria ja -aikuisia. Paljon olen nähnyt vaikeuksia ja onnettomia tarinoita. Osa luokkakavereistani kasvaa tällä hetkellä koiranputkea siksi, että heitä ei autettu. He ajautuivat sivuraiteille, koska 90-luvun alun lama iski juuri siihen, mitä nämä kaverit olisivat eniten tarvinneet. Ohjausta, tukea ym. sellaista, joita suomalainen tosimies ei myönnä tarvitsevansa.

Siksi minua suututtaa suuresti tämä ajatus, että lapsen ja nuoren henkinen puoli kestäisi ihan mitä tahansa!

Jos kotona on riittävästi ongelmia, se näkyy varmasti kentällä ja siinä yhtälössä kilpailutuksen ja "v***umaisten" valmentajien kuvio ei toimi. Pitää ottaa huomioon lasten erilaiset lähtökohdat, kaikki eivät asu omakotitaloissa, kaikilla ei ole rikkaita vanhempia ja jokainen yksilö on melko erilainen. Toki jääkiekon harrastaminen alkaa olla pikkuhiljaa harvojen ja valittujen (lue: keskituloisten vanhempien lasten) harrastus, joten tässä mielessä ns. "ongelmanuoria" ei enää pian tarvitsekaan sietää.

Tosin erityisopetuksen määrä kasvaa koko ajan ja tilastot osoittavat, että tätä porukkaa tulee kaikista tuloluokista, joten ei jääkiekkopuoli voi täysin pestä käsiään ja ajatella, etteikö lasten harrastus vaikuuttaisi myös henkisen puolen kasvuun. Ihan kaikkea lapsi ei kestä, varsinkaan jos kotiasiat eivät ole kunnossa. Ja harvoin sitä valmentajille edes kerrotaan.
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, mutta onhan tuo nyt täysin järjenvastaista väittää, että esim. paremmalla kiekollisella taidolla varustettu pelaaja pystyisi paremmin suhtautumaan esim. joukkueen yllättävään tappio-/johtoasemaan kuin huonommalla kiekollisella taidolla varustettu pelaaja. Näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, ei kerta kaikkiaan mitään.


Asiat ovat teknisesti toisistaan riippumattomia, mutta uskon kyllä itse siihen, että taitavimmilla pelaajilla on keskimäärin parempi itseluottamus kuin vähemmän teknisillä, jollain asiat korreloivat hyvinkin voimakkaasti. Taitavammat pelaajat ovat olleet joukkueissaan aina niitä, joihin luotetaan hädän hetkellä ja jotka itsekin tietävät pystyvänsä ratkaisemaan pelejä eivätkä tuijota mitä se vieressä istuva kaveri tekee vaan tarttuvat itse hommaan.

Suomalainen systeemi osaa kasvattaa näitä hyviä ja nöyriä joukkuepelaajia, muissa maissa näköjään osataan kasvattaa myös itseensä luottavia ratkaisijoita. Tuo Suomen saldo eri kiekkokisojen finaaleista niin joukkue- kuin yksilötasolla on niin huikaisevan huono (ja tuntuu huononevan vaan koko ajan), että asiaa pitäisi aivan tosissaan alkaa miettimään.
 

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Asiat ovat teknisesti toisistaan riippumattomia, mutta uskon kyllä itse siihen, että taitavimmilla pelaajilla on keskimäärin parempi itseluottamus kuin vähemmän teknisillä, jollain asiat korreloivat hyvinkin voimakkaasti.

Minä en usko ollenkaan, että tästä nyt on ollenkaan kyse. Kyllä esim. maajoukkuetason pelaajat uskovat varmasti omiin kykyihinsä. Kyse onkin juuri siitä, miten suhtaudutaan yllättäviin ja itsestä riippumattomiin tilanteisiin. Miten pelaajat suhtautuvat esim. vastustajan "vääryydellä" hankittuun maaliin tai oman maalivahdin imurointeihin.

Joukkueurheilun pahin vihollinen on hermokontrollin menettämien tällaisissa tilanteissa ja siitä saimme hienoja näytteitä puolivälierässä. Ensin tehdään virhe ja sitten muutama pelaaja yrittää korjata syntynyttä virhettä nopeasti vielä suuremmilla virheillä. Sama kaavahan toimii myös ihan normaalielämässä. Ensin tehdään moka, sitten sitä yritetään paikata mahdollisimman nopeasti, ettei kukaan vaan huomaa tapahtunutta virhettä. Ja kun paikkaus on tehty nopeasti tunteen palolla ilman järjen hiventäkään, niin jälki on yleensä myös sen näköistä eli vituiks meni. Sen jälkeen ei yleensä ole paluuta edes siihen ensimmäisen virheen jälkeiseen tilanteeseen vaan katastrofi on valmis, mopo keulii ja poliisi on ovella. Kaukalossa se onneksi tarkoittaa vaan tappiota, mutta kyllähän sekin jälkeenpäin vituttaa varsinkin, kun ymmärtää sen, että pienellä harkinnalla ja hermokontrollilla homma olisi pysynyt omissa käsissä.

Hermojen hallintaan niitä kallonkutistajia tarvitaan. Ei nyrkkeilijäkään voi tällin jälkeen lähteä yltiöpäiseen tunteen laukaisemaan hyökkäykseen "nyt jumalauta mää tapan sut"-asenteella. Tai voi mutta sen jälkeen sitä löytää itsensä kanveesista melko nopeasti.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Minä pidän psykologisen puolen valmentamista enemmän tai vähemmän epäolennaisena juttuna.

Mielipiteesi on johdonmukainen, jos ja kun näet pelaajat (junioritkin) vain jääkiekkoa (ja/tai pelikirjaa) suorittavina koneina. Kuitenkin, kun viimeksi jääkiekkoa katsoin, oli kaukalossa keskenään hyvinkin erilaisia ihmisiä.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Kun täällä on puhuttu pelaajien itseluottamuksesta, niin mielestäni se on valitettavasti pitkälle kulttuurisidonnaista. Ruotsissa on pitkät perinteet pelille, joka perustuu taidokkaaseen kiekon hallintaan ja syöttelyyn, pelisilmään ja -käsitykseen ja tälle pohjalle viimeksi Gustafssonin on ollut hyvä rakentaa toimivaa pelitapaa. Siinä mielessä olen siffan kanssa kerrankin samaa mieltä, että itseluottamuksen pohja on toki ihan näissä perustaidoissa.

Sihvonen tuntuu ajattelevan, että kaikki lähtee valmentajan pelilärpäkkeestä, mutta unohtaa lärpäkettä toteuttavat ihmiset. Ei Gusse peluuttaisi Suomea ikinä samalla tavalla kuin Ruotsia, koska suomalaisilla ei yksinkertaisesti riitä syöttötaito ja kiekonhallinta samalle tasolle kuin länsinaapurissa. Toisaalta Gustafsson voisi olla melko huonokin valmentaja Suomen puikoissa. Ainakaan pelitavan muuttaminen ei kävisi hetkessä. Ruotsin vahvuus on pitkät perinteet tälle pelilliselle identiteetille ja tämän takia saman profiilisia taitopelaajia tulee jatkuvasti niin maailman huippuseurajoukkueiden kuin maajoukkueen käyttöön. Kun on pitkät perinteet, seuloutuu myös lahjakkuus tehokkaammin ja tätä ruotsalaista identiteettiä omaavat yksilöt osataan tunnistaa varmaankin jo hyvissä ajoin.

Mikä on sitten se suomalainen identiteetti? Jukka Jalosen ajatuksissa se on varmaankin hivenen ruotsalaistyyppinen viisikkopeli yhdistettynä suoraviivaisuuteen ja fyysisyyteen. Oikein hyvä tavoite minunkin mielestä. Tällä hetkellä vain tuntuu, että vielä ollaan aikamoisessa sekametelisopassa. Taitoa on hyvin rajallisesti, erityisesti laukaisu- ja syöttötaitoa, ylipäänsä hyvää pelikäsitystä. Nopeus ja fyysisyys lienevät kuitenkin yksi selkeä vahvuus. Suomalaisia prototyyppeja ovat esim. Hagman, Bergenheim, Rita ja Hentunen kaikki vähän yhden pelityylin kavereita ja liiga on sitten pullollaan heidän huonompia kopioita. Taitavat syöttelijät ovat sitten useimmiten oman tiensä kulkijoita ja suuria poikkeuksia. Esim. Raipe oli ruotsalaisempi pelityyliltään kuin ruotsalaiset itse.

Itse toivoisin, että suomalainen pelillinen identiteetti lähentyisi enemmänkin ruotsalaista pelitapaa unohtamatta suoraviivaisuutta ja fyysisyyttä. Se on kuitenkin pitkä tie ja vaatisi ennenkaikkea osaavia juniorivalmentajia ja heidän koulutustaan, jotta lahjakkuutta osataan seuloa ja opettaa. Niin kauan kuin pelillinen identiteetti on epäselvä, ei henkisellä valmennuksellakaan voi juuri muuta tehdä kuin vähäksi aikaa paikata kumeja. Toki ei sitä kannata kokonaan unohtaakaan.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Niin kauan kuin pelillinen identiteetti on epäselvä, ei henkisellä valmennuksellakaan voi juuri muuta tehdä kuin vähäksi aikaa paikata kumeja.

Aivan, sillä henkisen valmennuksen tehtävä on vapauttaa urheilijaa saamaan itsestään irti enemmän jo osaamaansa, pääsemään lähemmäksi todellista tasoaan. Ei henkinen valmennus ole mikään oikotie onneen, se on yksi (tosin Suomessa vielä valitettavan aliarvostettu) työkalu lisää onnen tavoitteluun.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Mielipiteesi on johdonmukainen, jos ja kun näet pelaajat (junioritkin) vain jääkiekkoa (ja/tai pelikirjaa) suorittavina koneina. Kuitenkin, kun viimeksi jääkiekkoa katsoin, oli kaukalossa keskenään hyvinkin erilaisia ihmisiä.

Tämä tekee valmentamisesta ja joukkueen johtamisesta sangen helpon jutun: syötetään pelikirja-ohjelma kovalevyille ja laitetaan koneet jäälle... Ongelma on lähinnä siinä, mitä sitä valmentaja tekisi runsaana vapaa-aikanaan. Tosin tästä näkökulmasta voi johtua, se ettei Sihvonen olekaan maailmanhistorian menestyksekkäin valmentaja. Mene ja tiedä.
 

Fordél

Jäsen
Minä pidän psykologisen puolen valmentamista enemmän tai vähemmän epäolennaisena juttuna. Tällä tarkoitan sitä, että urheilulajista vähemmän tietävät psykiatrit/psykologit/kasvatustieteilijät alkaisivat omilla opeillaan nostamaan pelaajien itsetuntoja tai joukkueiden henkeä.

Voisitko hieman perustella tätä väitettä?

Summanenhan hyödynsi maajoukkueaikanaan henkistä valmennusta, mutta et näe tällä olleen mitään merkitystä Summasen menestymisessä?
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Summanenhan hyödynsi maajoukkueaikanaan henkistä valmennusta, mutta et näe tällä olleen mitään merkitystä Summasen menestymisessä?

Nimimerkki siffalle Juri Hanin lienee vain mitätön alaviite Summasen-Westerlundin maajoukkueaikakaudella.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kun puhutaan lahjakkuudesta, pitää muistaa, että on monia erilaisia lahjakkuuden muotoja. Itseluottamus tai oikeammin oikea itsetunto ja minäkuva, on yksi lahjakkuuden muoto. Tämä lahjakkuuden muoto tuskin korreloi taitavuuden tai fyysisen lahjakkuuden kanssa. Muutenhan esimerkiksi Jesse Niinimäki pelaisi NHL:ssä ja Ville Nieminen ei olisi koskaan siitä sarjasta haaveillut.

Jokainen meistä voi kertoa huippulahjakkaasta junnusta, josta olisi tullut tosi kova jääkiekkoilija, jos olisi vaan pää kestänyt ja olisi harjoitellut. Jos Siffa olisi oikeassa, näistä kaikista olisi tullut huippuja...
 

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Kun puhutaan lahjakkuudesta, pitää muistaa, että on monia erilaisia lahjakkuuden muotoja. Itseluottamus tai oikeammin oikea itsetunto ja minäkuva, on yksi lahjakkuuden muoto. Tämä lahjakkuuden muoto tuskin korreloi taitavuuden tai fyysisen lahjakkuuden kanssa. Muutenhan esimerkiksi Jesse Niinimäki pelaisi NHL:ssä ja Ville Nieminen ei olisi koskaan siitä sarjasta haaveillut.

Jokainen meistä voi kertoa huippulahjakkaasta junnusta, josta olisi tullut tosi kova jääkiekkoilija, jos olisi vaan pää kestänyt ja olisi harjoitellut. Jos Siffa olisi oikeassa, näistä kaikista olisi tullut huippuja...

Noinkin, mutta niistä huipuista, joista tuli huippuja, on kaikilla itseluottamus kohdillaan, sen sijaan ei-huippujen joukossa on sekä niitä, joilla on taitoa muttei itseluottamusta, itseluottamusta muttei taitoja ja niitä joilla on molempia hiukan vähemmän. Sisäsyntyisesti ne eivät korreloi, mutta se putki jossa juniorista tulee pelimies karsii ja ohjaa väkisinkin siihen suuntaan.

Niemisestä ei olisi koskaan voinut tulla todellista huippua, sen sijaan Niinimäestä kyllä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Voisitko hieman perustella tätä väitettä?

Olen mielestäni oman käsitykseni täällä jo useaan kertaan kirjoittanut. Tärkeintä jääkiekkoilijan itseluottamukselle jääkiekon pelaajana niin juniori-iässä kuin aikuisenakin on osata pelata jääkiekkoa. Jääkiekkoa oppii pelaamaan harjoittelemalla sitä. Mitä enemmän harjoittelet sitä paremmin osaat pelata. Mitä paremmin osaat pelata sitä parempi itsetunto sinulla on pelaajana jääkiekkopelissä.

Muussa elämässä itsetunto saattaa olla hyvinkin heikko, vaikka jääkiekkoilijana olisit huipputaitava ja pystyt pelaamaan hankkimasi huipputaidon vuoksi hyvällä itseluottamuksella. Itsetunto rakentuu jo hyvin varhaisessa iässä siinä ympäristössä, missä lapsi elää. Mikäli itsetunto rakentuu heikoksi, niin silloin tarvitaan myöhemmässä iässä esim. terapiaa.

Nyt kysyisinkin sinulta ja muilta psykologisen valmennuksen puolestapuhujilta, että miten käytännössä psykologisin keinoin kehitetään jääkiekkopelaajan itsetuntoa siten, että hänen pelipanoksensa parantuu.
 

Tiityy

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Habs, D Team + Maajoukkue
Nyt kysyisinkin sinulta ja muilta psykologisen valmennuksen puolestapuhujilta, että miten käytännössä psykologisin keinoin kehitetään jääkiekkopelaajan itsetuntoa siten, että hänen pelipanoksensa parantuu.

Offtopicia tämä, mutta en käsitä, miten Jääkiekko olisi niin erilainen urheilumuoto kuin muut, ettei psykologisella valmistautumisella saataisi pelaajaa pelaamaan paremmin.

Paremmin jääkiekossa pärjänneet voivat kertoa, miten se siellä tapahtuu, mutta ainakin uinnissa tehtiin säännöllisesti ns. mielikuvaharjoitteita, joissa käytiin aiemmin koettu tai kuviteltu kilpailutilanne läpi. Eli koko kilpailu lämmittelystä voittoisaan maaliintuloon asti, uudestaan ja uudestaan. Juha Väätäinen aikanaan kuvitteli harjoituslenkkiensä lopulla tulevansa maaliin Euroopan Mestarina ja lenkki päättyi aina käsien ylösnostoon, mestarina.

USA:n koripalloa jonkin verran seuranneena, heillä on erilaisia koulutus- ja treeniohjelmia myös näistä asioista (koeta vaikka Basketball +Mental training Googleen). Otan koripallon tähän, koska 90-alkupuolella herätti huomiota tutkimus, jossa ihmisiä oli pyydetty tekemään vapaaheittoja. Sen jälkeen heidät oli jaettu neljään ryhmään: 1=harjoitteli vapaaheittoja. 2=Katseli videoita omista onnistuneista suorituksistaan. 3= teki molempia. 4=Ei tehnyt mitään. Tulokset: 3. ryhmä paranti eniten, mutta huom! seuraavaksi paras oli ryhmä 2. Valitettavasti en enää muista otosmääriä, joten tämä jääköön irralliseksi heitoksi, mutta kyllä esim. NHL-piireissä tätä videoiden katselua käytetään yhtenä psykologisena valmistautumiskeinona.
 
Viimeksi muokattu:

Fordél

Jäsen
Nyt kysyisinkin sinulta ja muilta psykologisen valmennuksen puolestapuhujilta, että miten käytännössä psykologisin keinoin kehitetään jääkiekkopelaajan itsetuntoa siten, että hänen pelipanoksensa parantuu.

Vastaatko vielä tuohon Summaskysymykseen, jonka sinulle esitin.

Millaisena näet Juri Hanin roolin Summasen menestyksessä?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... Mitä paremmin osaat pelata sitä parempi itsetunto sinulla on pelaajana jääkiekkopelissä...

Eli sinun mielestäsi ammattitaito tuo hyvän itsetunnon. Näin ollen hyvä oppilas yläkoulussa omaa hyvän itsetunnon ja minäkuvan?? Tai hyvä työntekijä on itsevarma??

Omasta kokemuksesta ja koulutukseni puolesta, joudun olemaan erimieltä kanssasi. Itsetunto ja minäkuva rakentuvat osaltaan osaamisen kautta, mutta siihen vaikuttavat monet muutkin yksilön kokemukset ja perimä.

Mielstäni Siffa olet väärässä.
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nyt kysyisinkin sinulta ja muilta psykologisen valmennuksen puolestapuhujilta, että miten käytännössä psykologisin keinoin kehitetään jääkiekkopelaajan itsetuntoa siten, että hänen pelipanoksensa parantuu.

Yksi tapa tutkailla itseluottamusta on se, kuinka hyvin pelaaja tuntee itsensä – omat hyvät ja huonot puolensa. Tämän tiedon vieminen joukkuepeliin asti, ikään kuin yhteiseen käyttöön, edellyttää määrättyä kypsyyttä ihmisenä ja yksilönä. Olla oma itsensä vaatii rohkeutta ja rehellisyyttä, koska siihen kuuluu omien huonojen puolien ymmärtäminen ja lopulta hyväksyminen. Mutta olemalla oma itsesi tuot joukkueen yhteiseen ’ominaisuuspankkiin’ lisän, jonka annat muiden käyttöön, ja josta itse voit ’nostaa’ silloin kun joukkue on kypsä ja yhtenäinen.

Raimo Summanen kirjoitti THT-mallista kirjassa ’Meidän päivä’ ja todennäköisesti Juri Haninin myötämieleisellä avustuksella. Tähän malliin peilaten on omasta mielestäni melko harva pelaaja sillä kypsyystasolla, jota huipulla tarvitaan, ja siksi ainakin minä puhuin ’fyysisestä itseluottamuksesta’, joka tulee riittävien harjoitusten tuloksena. Eli kysymys voisi olla luottaako älyynsä ratkaista aina uusi tilanne, vai laukaukseensa joka on sadoissa harjoitteissa hiottu ja hyväksi kehuttu?

Ja sitten tullaan jo uuteen kysymykseen: Pelätäänkö meillä epäonnistumista liikaa? Jos yllämainittu laukaus epäonnistuu, koko joukkue lamaantuu? Huippupelaajalle ei mikään ratkaisu ole epäonnistuminen, koska siitä seuraa aina seuraava tilanne, ja siitä seuraava - ollaan koko ajan 'mahdollisuuksien' tilassa. Siihen asti kunnes pilli soi.

Se mitä yritän tässä sanoa on että tuetaan pelaajan henkistä kehitystä ja itsetuntemusta enemmän kuin sitä, että koutsi sanoo 'sulla on hyvä laukaus'. Pahimmassa tapauksessa kehitys pysähtyy siihen, että pelaaja uskoo omaavansa hyvän laukauksen, ja that's it.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Nyt kysyisinkin sinulta ja muilta psykologisen valmennuksen puolestapuhujilta, että miten käytännössä psykologisin keinoin kehitetään jääkiekkopelaajan itsetuntoa siten, että hänen pelipanoksensa parantuu.

Ensimmäiseksi joukkueeseen pitää luoda avoin ja keskusteleva ilmapiiri, jossa pelaajat uskaltavat tuoda mielipiteensä esille, mutta samaan aikaan kunnioittavat valmentajan auktoriteettiä tehdä lopulliset päätökset. Tämän dialogin lisäksi joukkueessa pitää olla epäonnistumisen oikeus, mutta samalla kunnioitus joukkueen tavoitteita kohtaan.

Itsetunnon kehittäminen ei ole mitään salatiedettä vaan normaalia älyllistä toimintaa, jossa pyritään samaan joukkueeseen positiivinen voittamista haluava, ei häviämistä pelkäävä ilmapiiri.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös