Jankkaan kun kukaan ei kerro muuta kuin "henkistä valmennusta pitää olla ja se on tärkeää". Olen kovasti kiinnostunut onko se muutakin kuin esim. Summasen henkilökohtaista opastusta mitä kannattaa sanoa ja milloin.
Et sitten lukenut aikaisempaa vastaustani sinulle.
Mielestäni henkinen valmennus jakaantuu kahteen osaan, työnohjaukseen valmennukselle ja pelaajille suunnattuun osaan.
Työnohjauksessa valmennus saa ohjausta joukkueen toimintaa. Työnohjaaja ("henkitohtori") keskustelee valmennuksen kanssa heidän esille tuomista asioista ja tuo oman osaamisensa käyttöön. Näissä keskusteluissa voidaan pohtia joukkueen esim. ryhmädynamiikkaa eli miten joukkueen eri jäsenet toimivat yhdessä. Tai vaikka mitä merkkejä joukkueessa esiintyy kun sen suoritustaso laskee. Näistä keskusteluissa työnohjaaja antaa ehdotuksia toimintamalleista.
Se miten tämä siirtyy pelaajistolle, on kiinni valmentajasta itsestään. Joskus tämä työnohjaaja voi itse tulla puhumaan joukkueelle, koska hänen ammattitaitonsa vastata joukkueen palautteeseen tekee asian esittämisestä vakuuttavampaa. Toisaalta tämän tyylinen toiminta voi aiheuttaa joukkeessa myös vastarintaa, naureskelua, jolloin valmentajan itse on paras toimia viestinviejänä.
Yleisesti väittäisin, että keskustelut ovat jääkiekkoilijoille se paras tapa. Eli yksinkertaisesti pelaajien kanssa käydään läpi erilaisia tapahtumia ja miten he reagoivat niihin. Pyritään valmistamaan pelaajistoa ongelmatilanteisiin eli esim. käydään läpi tilannen jossa tulee voimakas pettymys kesken pelin vaikka ns. epäreilun maalin muodossa. Avataan näitä tilanteita ja haetaan niihin valmiita toimintamalleja, eikä pelkästään "C´mon jätkät, vielä noustaan!" huutoa. Eli pyritään valmistamaan joukkue peliin mahdollisimman hyvin.
Esimerkki:
Toimin erään joukkueen joukkueenjohtajana ja ihmettelimme valmentajan kanssa miksi häviämme kaikki lauantaina puolen päivän aikaan alkavat pelit. Selvitin asiaa joukkueen sisältä ja huomasin, että suurin osa joukkueesta ei elä perjantai-iltaa kuten urheilijoiden pitäisi elää. Kysymys ei ollut mistään ryyppäämisestä vaan kotona tapahtuvasta valvomisesta, muutamasta kaljasta, pitsasta ja pleikkarin pelaamisesta.
No, olisihan yksinkertaista haukkua joukkue ja käskeä heidät nukkumaan ajoissa. Tätä oli koitettu, ei toimi. Pidimme joukkueelle palaveri, jossa asetettiin yksi kysymys:
"Miksi pelaajat viitsivät harjoitella useita kertoja viikossa jäällä ja punttisalilla, mutta eivät viitsi mennä nukkumaan ajoissa?"
Tämän kysymyksen pohdita joukkueen pelaajien keskuudessa aiheutti lopputulemaksi sen, että pelaajat itse huomasivat olevansa varsin tyhmiä. Tämän jälkeen he sitoutuivat joukkueen toimintaa selvästi paremmin. Tämä on minusta henkistä valmennusta, löydetään pelaajille oikeita ratkaisumalleja.