Pelitapa on olennainen osa jääkiekkoa, mutta se että Ruotsilla ei kädet jäädy tiukassa paikassa ei johdu pelkästään pelitavasta. Pelitapa on helppo piirtää paperille, ja se että sitä pelaajat uskaltavat viimeiseen asti toteuttaa tiukassa paikassa, vaatii henkistä lujuutta.
Tämä ei synny Rutosin pelitavan kautta, vaan pelitavan toteutus on seurausta pelaajien henkisestä lujuudesta. Uskosta itseensä. Tätä ei esim. Suomelta löydy riittävästi. Sen osoitti tämäkin turnaus ja kyse on enemmänkin yksilöistä, ei pelitavasta.
Sihvonen ainakin markkinoi tämän nimenomaan niin, että se pelitapa tuottaa sen henkisen lujuuden. Eli kun se on kunnossa, niin pelaajat tavallaan uskaltavat pelata kovalla itseluottamuksella, eivätkä lähde oikomaan tilanteissa jolloin niitä virheitä sitten saattaa tulla. Tällä Sihvonen on perustellut vaikkapa juuri Ruotsin hienoja nousuja ja jäätävää pelaamista johtoasemassa.
Suomen ottelu USA:ta vastaan oli sikäli hyvä esimerkki tästä. Eihän Suomi enää loppukirissään pelannut lähimainkaan sitä lätkää kuin ensimmäiset 30 minuuttia. Sitä tietysti itsekin ihmettelen, että miten tämä Sihvosen teoria sitten tässä tilanteessa toteutuu. Suomella kun piti nimenomaan olla maailmanluokan pelikirja/pelitapa mutta silti nimenomaan henkisellä puolella tapahtui jotain. Osa pelaajista alkoi sooloilla irti pelitavasta ja se sitten kaatoi koko homman.
Ja toinen Sihvosen viljelemä pointti, jota myös itse kannatan, on se, että Ruotsilla on sellainen oma tapa pelata lätkää. Ihan samoin kuin vaikka Kanadalla. Eli joukkue pystyy aina tarvittaessa pelaamaan sitä ruotsalaista peliä, se on jokaisella pelaajalla selkärangassa. Siihen kuuluu mm. vahva kiekkokontrolli ja syöttöpeli. Leijonilla ei sellaista omaa pelitapaa ole vieläkään, eilen yritin oikein kaivaa muistista sitä, mutta en oikein löytänyt. Ehkä se prosenttilätkä jolla Aravirta niitti menestystä on sitten se lähin tapa, mutta sillähän ei nykypäivänä saa edes perunoita.
Miksi tämä sitten on parempi kuin Shedden-Jalonen kaksikon toiminnassa, kun silloin pelikirjan piti tulla päävalmentajalta ja nyt kun se ei tullut, ei sillä ollutkaan suomikiekkoa tuhoava vaikutus?
Sihvonen perusteli tämänkin tuossa taannoin jotenkin niin, että kun se ei vain ole sama asia :)
Nythän siis pelikirja tuli Jaloselta, mutta mukana oli paljon JYPin pelitapaa eli Dufvan pelikirjaa. Käsittääkseni kaksikko on kuitenkin hyvin lähellä toisiaan teoria-asioissa, ja myös Dufva on ottanut Jaloselta asioita. Sheddeniin verrattuna taktisessa osaamisessa on eroja, koska havumetsäkoutsi ei ollut lähelläkään esim. Jalosta.
Se suurin pointti tässä asiassa on siinä, että miten päävalmentaja voi ohjeistaa joukkuetta jos hän ei tunne pelitapaa riittävän hyvin? Eli esimerkiksi silloin jos hyökkäyspeli on liian hidasta, niin sanotaanko että luistelkaa kovemmin vai että syöttäkää nopeammin? Sillä on ihan vissi ero sitten pelaamisen kannalta. Tätäkin Sihvonen sitten jatkaa sillä, että hän sanoo etteivät pelaajat ikinä laiskottele kentällä, vaikka ajoittain se siltä näyttää. Se "laiskottelukin" johtuu pelitavan puutteista tai ohjeistuksen puutteellisuudesta.
Tässä tilanteessa Jalonen on ilmeisesti kuitenkin aika hyvin perillä myös Dufvan pelikirjasta, kun ja jos ne nyt kumpuavat samasta ajatusmallista. Silloin ohjeistaminen voisi onnistuakin. Silti Jalosen penkkikoutsaaminen näytti ajoittain aika pliisulta, ja ihmeen paljon Dufvan kanssa supateltiin. Joten mene ja tiedä.