Jatkoajan peliraportti ja 7-päiväiseen viikkolehteen tehtävä juttu ovat mielestäni kaksi täysin eri asiaa. Sähköisten viestimien valtakausi asettaa printtimedioille haasteen. Lehden pitää pystyä tarjoamaan lukijoilleen jotain uutta aamiaispöytään, sillä "kaikki" ovat kuitenkin jo edellisenä iltana lukeneet kuvauksen ottelun tapahtumista Jatkoajasta tai vaikkapa teksti-tv:stä STT:n jutusta.
Monet vanhat toimittajaparrut ovatkin ihmeissään, He ovat vuosikausia tottuneet vääntämään värikkäitä maalikuvauksia ja höystämään niitä sopivilla valmentajien kommenteilla. Pelitapahtumien pistäminen yhteen pötköön ei niin kovin paljon vaadi. Nyt juttuun täytyisi pystyä keksimään näkökulma, joka olisi tuore vielä seuraavana aamunakin.
Suomalainen urheilujournalismi on tässä mielessä vanhakantaista. Keskitytään tuloksiin ja unohdetaan asiat ja ihmiset tulosten taustalla. Omasta mielestäni esimerkiksi Jatkoajan otteluraportin tyyppinen juttu on varsin tylsä, niistä kainalojutuiksi sijotelluista pienistä pelaajahaastatteluista tai taustajutuista saa paljon enemmän irti.
Eräät SM-liigaotteluista kirjoittavat päivälehdet ovat jo siirtyneet nostamaan näitä kainalojuttuja pääjutuiksi ja käsittelemään ottelutapahtumia vain lyhyesti. Varmasti tällaisella tyylillä on vastustajansa, mutta itse olen ruvennut tykkäämään.
Tämä korostuu, kun lukee muista kuin siitä "omasta" joukkueesta kertovia juttuja. Jos luen päivittäin Länsi-Suomen, Satakunnan Kansan, Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat, niin ei minua kiinnosta, onko TPS saanut edellisenä iltana käännettyä kolmannessa erässä tappioaseman voitoksi muuttamalla karvauspeliään vai jonkun muun taktisen oivalluksen kautta, huomattavasti enemmän kiinnostavat Leo Komarovin taklaukset harjoituksissa Jari Korpisaloon tai Ässien ulkomaalaiskolmikon kotibileet ja naisseikkailut. Noin kärjistetysti.
Mitä Sihvonen puolestaan kirjoittaa analysoinnista, niin onhan niitä analyysejä kiva lukea, niin kauan kuin kirjoittajan kompetenssi riittää. Sihvosella riittää, mutta tässäkin liikutaan siinä mielessä harmaalla alueella päivälehtikirjoittamisessa, että suurinta osaa lukijoista pelin hienoudet eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Itse ymmärrän omasta mielestäni sen verran jääkiekosta, että saan noista Sihvosen analyyseista jotain irti, mutta jos joku kirjoittaisi päivälehteen vastaavaa tavaraa vaikkapa lentopallosta, todennäköisesti jättäisin jutut lukematta.
Esimerkiksi Jääkiekkolehti, Urheilulehti ja Jatkoaika ovat sitten taas suuntautuneet vahvemmin lajifriikeille kuin kaikille, joten tällaisiin julkaisuihin analysointi ja pohdiskelu istuu huomattavasti paremmin kuin päivälehtiin.
Ja vaikka jääkiekko on yksi suosituimmista urheilulajeista Suomessa, on silti aika absurdi ajatus, että jokaisella SM-liigajoukkueen omalla lehdellä olisi pelkästään jääkiekkoon suuntautunut toimittaja. Lehdet toiminevat keskimäärin neljän-viiden toimittajan ringillä, eikä työvuoroja varmaankaan jaella sen mukaan, että joku tietty on töissä lätkäkierrosten aikaan ja joku toinen menee lentopallomatseihin. Ehkä olisi syytä, mutta käytännön asiat rajoittanevat.
Mutta joka tapauksessa on hienoa, että Sihvonen herättää keskustelua.