Ihan kuin fiktiivinen Jack Torrance olis hämäryyspäissään kirjottanut:
”All work and no play makes Jack a dull boy”…tiedätte luonnollisesti miten tarina jatkuu.
Jotenkin kuvittelis, että tuollaisen vois niputtaa vähän helpomminkin?
Mutta tuli ainakin asia selväksi.
Jonkinlaisena tehokeinona tuota
Meidän pelin ja singulariteetin hokemista on kaiketi koetettu käyttää, mutta sen toimivuutta voi kyllä tässäkin ketjussa esitetyn lukijapalautteen perusteella kyseenalaistaa. Monella lienee jäänyt tekstin lukeminen jo muutaman kappaleen armottoman toiston jälkeen kesken.
Voin mielessäni kuvitella, miten jotkut lukijoista ovat saattaneet sulkea välilehden, jolla artikkeli on ollut avoinna ja Juhani "Tami" Tammisen sanoin parahtaa "munkkilatinaa pahimmasta päästä", ennen kuin Sihvonen on päässyt edes avaamaan singulariteetin merkitystä.
Artikkeli on myös hyvin pitkä ja tuota pituuttakin saattaa lukija kavahtaa hyvinkin voimakkaasti, tavaillessaan vielä raskassoutuisen tekstin alkupäätä. Väkisinkin tulee itselläkin mieleen, että olisiko sanomansa voinut niputtaa kompaktimpaankin muotoon.
Lisäksi tekstistä ainakin omaan silmääni pistäneet kirjoitusvirheet (Rautarkorven, salo jne.) saivat hieman miettimään, että onko tekstin oikoluku laiminlyöty.
Tässä olisi ihan varteenotettava ehdokas Kiukaan Median jalkapuu -osioon, jahka podcast palailee tauolta. Aitiota on kuitenkin rummutettu sloganilla "Parempaa urheilujournalismia jo vuodesta 2024.", niin voisi olla ihan mielenkiintoista tarkastella myös omia sisältöjä kriittisesti.