Onko aika värittänyt muistikuvia, vai oliko Kerhon 2019 mestaruusjoukkueessa jotain samaa kuin Leijonien 2019 maailmanmestaruusjoukkueessa, eli sellanen hyökkäysalueen kiekon kierrättäminen puolelta toiselle oli yksi ohjenuora.
Muistat ihan oikein. Pennasen mestaruuskevään Kerhossa oli pitkiä hyökkäysalueen vyörytyksiä puolelta toiselle. Lisäksi joukkue prässäsi ja puolusti ylöspäin ehkä sitä perinteistä Meidän peliä enemmän. Ja kyllä Jalonen taisi keväällä 2019 ostaa apulvalmentaja Pennaselta tuota hyökkäysalueen kierrätystä/vyöryttelyä, etenkin kakkoserissä, jolloin vastustajan viisikkoa pyrittiin väsyttämään juuri kyseisellä konstilla ja samalla saatiin omaa viisikkoa vaihdettua.
Itseäni häiritsee tässä pelipuheessa se väittely, kuuluuko taktisuus peliin vaiko ei. Toki monella erilaisella taktiikalla voi voittaa. Mutta että taktisuus olisi häviämässä, tai että joku NHL -peli ei olisi niin taktista, niin sehän on ihan roskaa. Siis nämä Jussi Paasin jutut jostakin Alpo Suhosen ihannoimisesta, kuinka taktinen ajattelu tulisi lopettaa. Tai voihan sen lopettaa, mutta ei muissa Liigoissa tai pallopeleissä niin ajatella.
Uskon että jengillä alkaa tulla niin korvista Meidän peli, viivelähdöt, hitaat rytmit, että mitään muita kuin edellä mainittuja ei nähdä taktiikaksi. Siis jos katsoi vaikkapa Dallas Starsin peliä viime viikonloppuna: kerta kerrasta syötetään ylöspäin. Pystyyn ja nopeasti ja kohti maalia. Selkeä ja kategorinen taktiikka. Ei se ollut mitään luovuutta tai luomuna menemistä. Systemaattista ja samankaltaisena toistuvia hyökkäyksiä. Ja sehän on sitten ihan eri keskustelu, onko esim. edellä mainittu taktiikka hyvä tai huono tai viihdyttävä tai tylsä.
Mutta NHL, Liiga, SHL ovat erittäin taktisia Liigoja. Näissä ei todellakaan sahailla taktiikkatauluja, puhuta jostain muurahaisteorioista tai korostella että pelaajien peli. Ei tarvitse. Suomalaisella lätkäporukalla on joku kumma kaipuu tehdä pelistä väen väkisin yksinkertaisten miesten yksikertaista peliä, mitä sen ei tarvitse olla.