Samoin kirjassaan Sihvonen myöntää, että ei hänestä ollut päävalmentajaksi, pukukopin ympäristö valmentajana ja auktoriteettina ei istunut häneen. Pelicansin ruoriin päävalmentajana Sihvonen sanoi tarttuneensa myös siksi, kun oli perhe elätettävä ja kohtalaisen suuri asuntolaina, jotenkin noin kertoillut.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
KooKoo otti neljännen voittonsa putkeen kaataen kotonaan KärpätLue lisää »
-
Tappara palasi voittokantaan murskavoitollaLue lisää »
-
Edukseen pelannut Ravinskis jää HPK-paitaan – ”Hän on liigapaikkansa ansainnut”Lue lisää »
-
Sakari Manninen sai viiden ottelun pelikiellon tuomarin koskemattomuuden rikkomisestaLue lisää »
-
Liigassa historiallinen veljeskohtaaminenLue lisää »
-
TPS näytti ovea Petrus Palmulle − uutena osoitteena HIFKLue lisää »
Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus
- Viestiketjun aloittaja Vesso
- Alkaa
- 2 864 745
- 13 133
Kiuas kuulema Spotifyssä ja muut lehden kotisivuilla. Huomennahan ensimäinen Kiuas käsittääkseni ilmestyy.
aurora borealis
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät
Tuo mainitsemasi podcast on Myötä- ja vastoinkäymisissä -podcastin ensimmäinen jakso, jossa vieraana on Kari Kanala. Tuli se lenkillä kuunneltua ja se oli itse asiassa positiivinen yllätys. Kanala oli kokeneena esiintyjänä miellyttävää kuunneltavaa ja tarinaa Arsenal-fanitukseen liittyen tosiaan riitti.
Toisaalta itselleni on muutenkin kolahtaneet intohimoisten kannattajien vierailut podcasteissa, että ehkei tuo positiivinen yllätys sitten niin valtaisa ollut. Mm. Jukka Rasila on aina tavannut olla kiinnostavaa ja viihdyttävää kuultavaa Petopodissa vieraillessaan. Myös Ari Steniuksen Kärpän raapaisu -kirjasta pidin paljon, ja se on juuri tuollainen Myötä- ja vastoinkäymisissä -podcastin tyyppinen kannattajatarinoiden ja urheiluseurarakkauksien käsittelyyn erikoistunut kirja, toki täysin Kärppien ympärille keskittynyt sellainen.
Tuosta Myötä- ja vastoinkäymisissä -podcastista on ilmeisesti seuraava jakso tuloillaan vasta kesäkuussa, eli julkaisutahti on verkkaisempi kuin tiistaisin julkaistavalla Kiuas-podcastilla, joka ylemmän viestin perusteella olisi siis Spotifyn kautta tulossa saataville. Lisätään vielä, että nuo Apu360-podcastit ovat verkkosivujen lisäksi saataville myös Apu360-mobiiliapplikaation kautta, jonka käyttö ei näköjään vaadi tilausta saati sisäänkirjautumista. Applikaatiossa on myös tuki push-ilmoituksille uusista podcasteista. Monet artikkeleista toki ovat maksumuurin takana.
Näiden lisäksi olisi ilmeisesti tulossa myös Sihvonen 1 vs. 1 -podcast, jossa Sihvonen "haastaa urheilun vaikuttajia". Eli tässä kaiketi jatketaan hieman Sihvosen kanssa hallilla -sarjan hengessä, joskin kuvauksesta päätellen tässä sarjassa ei keskitytä pelkästään kiekkovaikuttajiin.
A-lehdet kirjoitti:
Uusi urheilumedia Aitio käynnistyy – tekijöinä urheilujournalismin kärkinimet
A-lehdet laajentaa medialiiketoimintaansa urheilujournalismiin. Uutta Aitio-nimistä kokonaisuutta tuottavat Suomen urheilujournalismin kärkinimet. Urheilumedia Aitio löytyy Apu360-sovelluksesta.
www.a-lehdet.fi
Viimeksi muokattu:
Dorian Gray
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Johdossa oleva joukkue
Sihvosen ansiot urheilujournalismin kehittäjänä ovat kiistattomat, ja monet hänen rasittavista maneereistaan (kaikkitietävyys, pelaajamateriaalin merkityksen mitätöinti jne.) selittyvät paljolti omaksutulla ja rakennetulla roolilla.
Yksi asia, joka minua on oikeasti hänen tekemisessään risonut, on se, kuinka Sihvonen unohtaa omat aiemmat tekstinsä ja luottaa siihen, ettei kukaan muukaan muista.
Parhaiten mieleen jäänyt esimerkki on se, kun Raimo Summasen tuli loppukeväästä Sormusen tilalle Hifkin valmentajaksi ja voitti pari ensimmäistä peliä. Sihvonen kirjoitti ylistävään sävyyn, kuinka Summanen oli esitellyt nerokkaan uudistetun version Meidän pelistä, ja vertasi Ramia samalla kaudella liigassa nähtyyn Erik Karlssoniin todeten molempien olevan yhtä ylivoimaisia muihin nähden.
Meni muutama viikko, ja Rautakorven Tappara tiputti Hifkin helposti pleijareissa. Sihvonen totesi lakonisesti, ettei Summanen ollut valmis ja sortui siksi jäljittelemään Rautakorpea.
Miten on mahdollista, ettei Erik Karlssonin veroinen nero, joka saman tien uudisti jääkiekon, ollutkaan valmis eikä pärjännyt edes hopea-Jukalle. Perustuiko alkuperäinen analyysi lopulta mihinkään?
Näistä toivoisin että Sihvosta haastettaisiin enemmän. Jälkiviisaus kun on niin paljon helpompaa
Yksi asia, joka minua on oikeasti hänen tekemisessään risonut, on se, kuinka Sihvonen unohtaa omat aiemmat tekstinsä ja luottaa siihen, ettei kukaan muukaan muista.
Parhaiten mieleen jäänyt esimerkki on se, kun Raimo Summasen tuli loppukeväästä Sormusen tilalle Hifkin valmentajaksi ja voitti pari ensimmäistä peliä. Sihvonen kirjoitti ylistävään sävyyn, kuinka Summanen oli esitellyt nerokkaan uudistetun version Meidän pelistä, ja vertasi Ramia samalla kaudella liigassa nähtyyn Erik Karlssoniin todeten molempien olevan yhtä ylivoimaisia muihin nähden.
Meni muutama viikko, ja Rautakorven Tappara tiputti Hifkin helposti pleijareissa. Sihvonen totesi lakonisesti, ettei Summanen ollut valmis ja sortui siksi jäljittelemään Rautakorpea.
Miten on mahdollista, ettei Erik Karlssonin veroinen nero, joka saman tien uudisti jääkiekon, ollutkaan valmis eikä pärjännyt edes hopea-Jukalle. Perustuiko alkuperäinen analyysi lopulta mihinkään?
Näistä toivoisin että Sihvosta haastettaisiin enemmän. Jälkiviisaus kun on niin paljon helpompaa
Kiitos @aurora borealis ja @ace kattavasta vastauksesta!
Ei siis mitään vikaa tuossa Myötä- ja vastoinkäymisissä podcastissa, mielelläni kuuntelen futikseen ja urheiluilmiöihin liittyviä juttuja.
Mietin vaan laittavatko herrat mikin päälle vai onko tuotanto tekstimuodossa, mutta tuossahan vastasittekin, että tiistaisin tulee podcastia, joten odotellaan yön yli.
Ei siis mitään vikaa tuossa Myötä- ja vastoinkäymisissä podcastissa, mielelläni kuuntelen futikseen ja urheiluilmiöihin liittyviä juttuja.
Mietin vaan laittavatko herrat mikin päälle vai onko tuotanto tekstimuodossa, mutta tuossahan vastasittekin, että tiistaisin tulee podcastia, joten odotellaan yön yli.
Oliko jossain mainittu, että aina tiistaisin olisi tuo julkaisupäivä? Itse en tuota ole huomannut. Itselläni ei ole niin paljoa vapaa-ajan vietto ongelmia, että jaksaisin Kari Kanasen fanituksesta kuunnella sekuntiakaan. Luulisi, että lähdetään heti kärki edellä tämän uuden alustan kanssa lentoon ja kiuas heti vain kuumaksi.
Tänään illemmalla pitäisi ilmestyä uusi Kiuas.
Joo. Näemmä pamahti 16. jälkeen eetteriin.
Stevie Why
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Red Wings, Rams, Blue Jays
Tässä vielä linkin kanssa. Hyvä että dosentit on takaisin!
Nimi Kiuas on vähän vaikea Spotifyyn. Kiuas on meinaan aika suosittu ja kova metallibändi...
Taattua Kiuasta.
Mahtasko seuraavaks tulla ulos Sihvonen 1 vs 1, jossa ensimmäisenä vieraana Pekka Virta.
Saman niminen bändi jäänyt hieman etäiseksi, mutta Aftermath on hyvä biisi.
Aika vahvasti on tuo Sihvosen ja Savolaisen isännöimä Aitio aloittanut myös tekstipuolella.
Kriittinen ja rohkea ote muistuttaa vanhaa Urheilulehtiä ihan juttujen otsikoinnista lähtien. Esimerkkeinä vaikka "Vuosikymmenestä toiseen HIFK:ta johtaa joukko polkupyörävarkaita, jotka luulevat olevansa suurrikollisia" ja "Kriisiviestinnän ammattilainen Leijonien tulevasta päävalmentajasta: Valehtelee kuin piisami posket täynnä pullaa".
Kriittinen ja rohkea ote muistuttaa vanhaa Urheilulehtiä ihan juttujen otsikoinnista lähtien. Esimerkkeinä vaikka "Vuosikymmenestä toiseen HIFK:ta johtaa joukko polkupyörävarkaita, jotka luulevat olevansa suurrikollisia" ja "Kriisiviestinnän ammattilainen Leijonien tulevasta päävalmentajasta: Valehtelee kuin piisami posket täynnä pullaa".
Kuuntelin Sihvosen Aition mm. Liigan jääkiekkovalmentajista ja pelitavoista. Siipimies Savolainen passasi todennäköisesti etukäteen sovitulla tavalla Sihvosta, joten ei hänestä enempää. Mutta Sihvoseen. Kuvittelin - turhaan - että Sihvonen olisi vihdoin kaivanut analyytikon hanskat esille eikä jatkaisi populistista menoa. Todellakin turhaan.
Sihvosen mukaan Tappara voitti Liigan Grönborgin ymmärrettyä meidän pelin hädän hetkellä. Höpsis. Sihvosen mukaan kansainvälinen jääkiekko lähestyy Taposen ja Virran meidän peliä. Höpsis. Vastaavaa lätinää löytyi paljon muutakin, mutta katsotaanpa mainitsemiani hieman tarkemmin.
Oleellista on se, mitä meidän pelillä jääkiekon pelitapana tarkoitetaan. Vaikka Sihvonen laskee hitaita lähtöjä varmaan edelleen, meidän peli ei todellakaan tarkoita sihvoslaista yksinkertaisuutta vaan kyseessä on hyvin kattava pelitapa kaikkiin tilanteisiin.
Meidän pelissä pyritään ensisijaisesti nopeaan hyökkäykseen, mutta puolinopeat ja hitaat lähdöt ovat paikallaan kun peli vaatii sitä. Tärkeää on säilyttää puolustusvalmius, hyökkäysvalmius ja hyödyntää erilaisia rytmejä. Viisikon etäisyydet ja tuki kiekolliselle sekä rintamahyökkäykset alivoimahyökkäysten sijaan ovat osa meidän peliä.
Ja tällä määrittelyllä päästään toki propagandassa aina siihen, että kun inhotaan Grönbergin ja vuosia Jukurien Olli Jokisen pelitapaa, niiden menestys onkin meidän pelin ansiota. Grönberg siis tajusi Sihvosen mukaan siirtyä hädissään kohti meidän peliä - ja kas, Tappara vei mestaruuden.
Todellisuudessa viimeinenkin NHL-seura pelaa osan pelistä meidän peliä. Viivelähtö maalin edessä tai sen takana ei kuitenkaan tarkoita kuin Sihvosen jutuissa pelaamisen siirtymistä kohti Virran meidän peliä.
Sihvosen mukaan Tappara voitti Liigan Grönborgin ymmärrettyä meidän pelin hädän hetkellä. Höpsis. Sihvosen mukaan kansainvälinen jääkiekko lähestyy Taposen ja Virran meidän peliä. Höpsis. Vastaavaa lätinää löytyi paljon muutakin, mutta katsotaanpa mainitsemiani hieman tarkemmin.
Oleellista on se, mitä meidän pelillä jääkiekon pelitapana tarkoitetaan. Vaikka Sihvonen laskee hitaita lähtöjä varmaan edelleen, meidän peli ei todellakaan tarkoita sihvoslaista yksinkertaisuutta vaan kyseessä on hyvin kattava pelitapa kaikkiin tilanteisiin.
Meidän pelissä pyritään ensisijaisesti nopeaan hyökkäykseen, mutta puolinopeat ja hitaat lähdöt ovat paikallaan kun peli vaatii sitä. Tärkeää on säilyttää puolustusvalmius, hyökkäysvalmius ja hyödyntää erilaisia rytmejä. Viisikon etäisyydet ja tuki kiekolliselle sekä rintamahyökkäykset alivoimahyökkäysten sijaan ovat osa meidän peliä.
Ja tällä määrittelyllä päästään toki propagandassa aina siihen, että kun inhotaan Grönbergin ja vuosia Jukurien Olli Jokisen pelitapaa, niiden menestys onkin meidän pelin ansiota. Grönberg siis tajusi Sihvosen mukaan siirtyä hädissään kohti meidän peliä - ja kas, Tappara vei mestaruuden.
Todellisuudessa viimeinenkin NHL-seura pelaa osan pelistä meidän peliä. Viivelähtö maalin edessä tai sen takana ei kuitenkaan tarkoita kuin Sihvosen jutuissa pelaamisen siirtymistä kohti Virran meidän peliä.
Sanotaan vielä erikseen kun ei liity ko. podcastiin se, että suomalaisen jääkiekon kehitys junnuista edustuksiin on heikentynyt meidän pelin takia. Ei niin, kuten Sihvonen väittää, että syy on meidän pelistä luopuminen.
Nykyään pelaajien taitotaso on aiempaa heikompi ja osan tästä ongelmasta voi laittaa liian taktisten sarjojen piikkiin. Kun vatvotaan oikeaa roolia ja oikeaa sijoittumista ja oikeaa tekemistä jäällä, pelaajien henkilökohtainen taitotaso ja kontaktienkin kautta kehittyvä tietty pelaamista edistävä kovuus jää kehittymättä.
Liigaan tulee aivan raakileita koska he eivät ole oppineet edes perusasioita junnuissa ja/tai Mestiksessä. Aikaa on mennyt liikaa väärienkin asioiden opetteluun. Olli Jokinen toi tämän hyvin esille siirtyessään Jukureihin ja teetettyään testejä mm. pelaajien kyvystä käsitellä kiekkoa, syöttää, laukaista ja ottaa taklauksia vastaan sekä antaa taklauksia.
Nykyään pelaajien taitotaso on aiempaa heikompi ja osan tästä ongelmasta voi laittaa liian taktisten sarjojen piikkiin. Kun vatvotaan oikeaa roolia ja oikeaa sijoittumista ja oikeaa tekemistä jäällä, pelaajien henkilökohtainen taitotaso ja kontaktienkin kautta kehittyvä tietty pelaamista edistävä kovuus jää kehittymättä.
Liigaan tulee aivan raakileita koska he eivät ole oppineet edes perusasioita junnuissa ja/tai Mestiksessä. Aikaa on mennyt liikaa väärienkin asioiden opetteluun. Olli Jokinen toi tämän hyvin esille siirtyessään Jukureihin ja teetettyään testejä mm. pelaajien kyvystä käsitellä kiekkoa, syöttää, laukaista ja ottaa taklauksia vastaan sekä antaa taklauksia.
Meidän pelin paradoksi on, että meidän pelin pelaaminen etenkin junioreissa ei kehitä optimaalisesti pelaamaan meidän peliä. Painotus pitäisi ehdottomasti olla lajitaidoissa, luistelussa, kamppailussa, laukauksessa ja syöttötaidoissa. Pelitavalla ei ole mitään väliä, jos perustaidot eivät ole kunnossa. Aiheesta pitäisikin käydä enemmän valmentajavetoista keskustelua, että mikä olisi sitten paras tapa kehittää pelaajia ja millaista peliä maajoukkueissa halutaan nähdä. Missään nimessä kaikista meidän pelin periaatteista ei kannata luopua, mutta selvää on, että seisoskelu ei kehitä ketään. Toisaalta jos pyritään pelaamaan Kanadaa tai USA:ta vastaan heidän tempojääkiekolla, niin tukkaan tulee varmasti.
Sihvonenhan itse tiivisti filosofiansa näin: "Meidän peli on: Hyökätessä maalin tekemistä, tilan voittamista, tilan tekemistä, puolustusvalmiutta; puolustaessa maalin teon estämistä, tilan pois ottamista, keskustan sulkemista, hyökkäysvalmiutta."
Vähän tarvitaan jo eforttia, että löytää maailmasta joukkueen jota tuohon ei saa sovitettua, ainakin jos se pärjää.
Vähän tarvitaan jo eforttia, että löytää maailmasta joukkueen jota tuohon ei saa sovitettua, ainakin jos se pärjää.
Aika vaikea palapeli tosiaan löytää jokin menestyvä joukkue, joka ei tuossa kehikossa toimi...
Se mikä erottaa nämä meidän pelin profeetat jääkiekkovalmentajista, on lähtökohta. Meidän pelissä se on valmentaja kun taas esimerkiksi Jokisen tai Grönbergin joukkueissa se on pelaaja. Jokisen näytöt pelaajien kehittämisessä + samaan aikaan joukkueen menestymisessä ovat kiistattomat.
Juuri näin. Valmennusta on syytä kehittää, jotta Liigaan tullessaan ja Liigassa pelaajilla on enemmän henkilökohtaista osaamista. Se vaatii vähemmän valmentajaehtoisuutta ja taktista träppiä ja enemmän niitä eväitä, mitä esimerkiksi Jokinen yhdessä Viiman kanssa on tuonut Jukurien harjoitteluun.
e: miesten maajoukkueessa tarvitaan myös pelitavallista modernisointia. Kyse ei ole lainkaan meidän pelin poistamisesta, jota ei kannata tehdä. Sen sijaan erikoistilannepelaaminen ja avauspelaaminen pakki-pakki-sentteri tai pakki-sentteri ei ole toiminut kaikissa tilanteissa optimaalisesti. Suomen riittävä avauspelaaminen on ollut liian helppo ottaa mm. aggressiivisella paineistamisella kiekolliseen pakkkiin pois. Antaa kiekon tehdä työ, siinä perusresepti.
Viimeksi muokattu:
Olin katsomassa tuolla U18-kisoissa paikan päällä ottelua Suomi - USA.
Se oli aivan silmiin pistävän selvää, että jotain pelaajien harjoittelussa tehdään täällä huonommin, kuin USA:ssa. Vastustajan pelaajat olivat aivan silminnähden nopeampia ja voimakkaampia. Suomi oli jatkuvasti ongelmissa sen takia, että ei vaan yksinkertaisesti kestetä siinä pelitempossa mukana.
Aika mahdotonta siinä oli nähdä, että millään taktisilla nyansseilla niin ilmiselvää eroa otetaan kiinni, kun toiset on vaan niin selvästi parempia.
Ja kun asia näin on, niin minusta on jotenkin erikoista lähestyä asioita niin, että täällä meillä on tämä Tapolan ja Virran edustama ylivertainen pelitapa, jota muu maailma ikään kuin sitten joutuu lähestymään ja kopioimaan. Kun ei se siellä lehtereillä todentotta siltä näyttänyt, että niiden pohjoisamerikkalaisten tarvitsisi tämmöistä tehdä.
Jos nyt vähän kärjistän, niin siinä missä P. Sihvonen laskee jotain viivelähtöjen lukumääriä ja träppipuolustuksen kovuutta, niin vastustaja on tuossa välissä käynyt tekemässä jo muutaman maalin.
Jotain mätää tuossa meidän pelaajakehityksessämme on. Ja en näe, että miten joku meidän pelin hinkkaaminen ainakaan siellä junioreissa auttaa heitä ottamaan tuota ilmiselvää etumatkaa kiinni?
Se oli aivan silmiin pistävän selvää, että jotain pelaajien harjoittelussa tehdään täällä huonommin, kuin USA:ssa. Vastustajan pelaajat olivat aivan silminnähden nopeampia ja voimakkaampia. Suomi oli jatkuvasti ongelmissa sen takia, että ei vaan yksinkertaisesti kestetä siinä pelitempossa mukana.
Aika mahdotonta siinä oli nähdä, että millään taktisilla nyansseilla niin ilmiselvää eroa otetaan kiinni, kun toiset on vaan niin selvästi parempia.
Ja kun asia näin on, niin minusta on jotenkin erikoista lähestyä asioita niin, että täällä meillä on tämä Tapolan ja Virran edustama ylivertainen pelitapa, jota muu maailma ikään kuin sitten joutuu lähestymään ja kopioimaan. Kun ei se siellä lehtereillä todentotta siltä näyttänyt, että niiden pohjoisamerikkalaisten tarvitsisi tämmöistä tehdä.
Jos nyt vähän kärjistän, niin siinä missä P. Sihvonen laskee jotain viivelähtöjen lukumääriä ja träppipuolustuksen kovuutta, niin vastustaja on tuossa välissä käynyt tekemässä jo muutaman maalin.
Jotain mätää tuossa meidän pelaajakehityksessämme on. Ja en näe, että miten joku meidän pelin hinkkaaminen ainakaan siellä junioreissa auttaa heitä ottamaan tuota ilmiselvää etumatkaa kiinni?
Varmasti osin on käynyt niin, että pohjoisamerikkalainen valmennus on kehittynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja toisaalta pitänyt samalla kiinni oman identiteettinsä parhaista puolista. Eli ei pelata puhdasta pystysuuntaa koko aikaa mukaan lukien alivoimainen väkisin hyökkääminen, vaan osataan tarvittaessa myös rytmittää peliä, mutta tehdään se silti kovassa temmossa. Fyysisesti valmiit ja taitavat pelaajat mahdollistavat siten erittäin korkean pelinopeuden ja tähän on sitten vaikea enää vastata pelkästään taktisin keinoin. Iso vuori on kiivettävänä, jos Suomi mielii palata nopealla aikataululla huipulle. Ja pidemmälläkin aikataululla on vaikea vastata pohjoisamerikkalaisten isompaan pelaajamassaan.
Junnupuolella saa kyllä pikkasen miettiä miten yksilötaidoille annetaan tilaa ja miten peliä, peliälyä kehitetään. Onko valmennusfilosofinen asia vai lähtevätkö valmentajat hakemaan junnuissa cv-merkintöjä joukkuemenestyksen kautta, yksilökehityksen kustannuksella?
Toisaalta, en pidä tuossa mainittuja Virtaa ja Tapolaa ihan yksoikoisina valmentajina. Tapola on pyyhkiny pöytää Liigan puolella, mutta pärjännyt Tapparan kanssa loistavasti myös Eurojäillä. Virran KalPa 2009 vs 2017 saati Lukko 2020-21 on esittänyt erityylistä jääkiekkoa. Erityisesti Lukon mestaruus -21 näyttäytyi ja esiintyi edukseen lähihistoriassa pelinopeutensa puolesta. Oli rytmejä, ukkoa liikkui ylöspäin useammalla kaistalla, näppäriä syöttöjä ja pienpelejä, ja keskialueen yli lentäen.
Ilmeisesti hieman samaan johtopäätökseen Lukon pelinopeudesta oli tullut myös Ässien U20 valmentaja Samuli Marjeta joka oli käynyt asiasta keskusteluja Pekka Virran kanssa. Ja nuorten mestaruus tuli hieman hyökkäysvoittoisemmalla ja nopeammalla pelillä.
Seiskakerros
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Edmonton Oilers
Tuo viivelähtöjen ylikorostaminen on kyllä huvittava asia. Itsekin joskus nuorena poikana uskoin tämän Petteri Sihvosen provoaman meemin, että Pohjois-Amerikassa ei ymmärrettäisi peliä ja taktinen osaaminen olisi jotenkin alempaa kuin Suomessa. Tutustuttuani hieman tarkemmin pelistä käytävään diskurssiin esimerkiksi Twitterissä huomasin, että tämä oli kyllä ihan puutaheinää ja taktinen ymmärrykseni jääkiekosta pelistä on kasvanut huomattavasti seurattuani asiantuntevien valmentajien tekemiä huomioita pelistä. Esimerkkeinä nostettakoon Kyle MacLennan ja Jack Han.
Pidän näistä Corey Sznajderin tilastoinneista huomattavan paljon. Viivelähdöt ovat siellä yksi tilastoitava asia, noin viidenkymmenen muun pelistä tehtävän havainnon ohella. Yksi peliin liittyvä taktinen nyanssi kymmenien muiden joukossa.
Dorian Gray
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Johdossa oleva joukkue
Täsmälleen tämä.
Sihvoslaisittain (ainakin julki-Sihvoslaisittain) määriteltynä Meidän peli ei ole muuta kuin kehäpäätelmä. Joukkue voitti, koska se pelasi Meidän peliä. Sen tietää pelanneen Meidän peliä, koska se voitti. Ja joukkue hävisi, koska se unohti Meidän pelin, koska jollei olisi unohtanut, se olisi voittanut.
Tälle tasolle vietynä Meidän peli -mantra ei merkitse enää mitään. Kuten edellä hyvin todettiinkin, laveaan määritelmään mahtuvat kaikki joukkueet.
Raimo Summasen kirjassa on hyvä ohjenuora. Jokainen pelitaktiikka tai jopa asenne, kuten sisukkaasti tai suomalaisesti pelaaminen, pitää olla purettavissa konkreettisiksi peliteoiksi, jotta ohje tai strategia on omaksuttavissa (ja minkään arvoinen).
Pelitaktiikoiden eroista junnupuolesta annettiinkin jo hyviä esimerkkejä. Yksi itselleni painajaiseksi piirtynyt kuva on World Cup 2016, kun nuorisojoukkue teurasti täydellisesti Marjamäen leijonat. Marjamäki oli tuolloin johtava Meidän peli -mies, mutta pienessä kaukalossa fyysisesti kyvykkäitä nuoria tähtiä vastaan Meidän (kiekonhautomis)peli tuhottiin poteroonsa.
Tuosta Pohjois-Amerikkalaisen pelin "vihaaminen" ja monesti vilisevä "edes NHL:ssä ei pelata näin tyhmästi" haiskahtaa omaan nenään jopa hieman politiikalta. Jotain jenkki-vihaa tai sinne päin. En tiedä onko näin, mutta siltä se vaikuttaa. Aika paljon siellä asioita tehdään pelillisesti oikein ja monessa muussakin vaiheessa, vaikka en tietenkään sitäkään osta että siellä kaikki tehdään paremmin.
Tuossa tuli muutamina vuosina solkenaan niitä juniorimestaruuksia ja mitaleja.
Ehkä se on vähän sokaissut täällä toimintaa, että sitä ei nähdä miten ilmiselvästi ja pahemman kerran etenkin noiden pohjoisamerikkalaisten kelkasta on pudottu juniorikehityksessä. Sen on nyt tässä jo muutaman vuoden ajan pystynyt todistamaan, että kun noissa U18 ja U20-kisoissa ei tahdo olla oikein mitään palaa kilvoitella mestaruudesta.
Kärki menee aika kaukana tällä hetkellä. Ei se asia vielä tuossa 5 vuotta sitten näin ollut, mutta nyt on. Eikä ole näkyvissä mitään merkkejä muutoksesta.
Sinänsä tämä ei Sihvoseen liittynyt kuin ehkä siten, että onko tämä meidän peli nyt sittenkään se onneen ja autuuteen vievä asia? Kun nuo kärkijoukkueet maajoukkuepeleissä perustaa pelinsä nimenomaan todella kovaan nopeuteen. Niin miten se hidas meidän pelin hinkkaaminen viivelähtöineen ja träppeineen valmistaa junioripelaajia kilpailemaan tämmöisessä pelissä?
Ehkä se on vähän sokaissut täällä toimintaa, että sitä ei nähdä miten ilmiselvästi ja pahemman kerran etenkin noiden pohjoisamerikkalaisten kelkasta on pudottu juniorikehityksessä. Sen on nyt tässä jo muutaman vuoden ajan pystynyt todistamaan, että kun noissa U18 ja U20-kisoissa ei tahdo olla oikein mitään palaa kilvoitella mestaruudesta.
Kärki menee aika kaukana tällä hetkellä. Ei se asia vielä tuossa 5 vuotta sitten näin ollut, mutta nyt on. Eikä ole näkyvissä mitään merkkejä muutoksesta.
Sinänsä tämä ei Sihvoseen liittynyt kuin ehkä siten, että onko tämä meidän peli nyt sittenkään se onneen ja autuuteen vievä asia? Kun nuo kärkijoukkueet maajoukkuepeleissä perustaa pelinsä nimenomaan todella kovaan nopeuteen. Niin miten se hidas meidän pelin hinkkaaminen viivelähtöineen ja träppeineen valmistaa junioripelaajia kilpailemaan tämmöisessä pelissä?
Ihan OK oli eka Kiuas-jakso, odotin vielä vahvempaa kulmaa moneenkin asiaan, mutta ehkä se on perjantain Kiuas Infernon asialistalla?
Ja sen verran tuosta ”meidän pelistä”, että itse koen se enemmänkin pyrkimyksenä pelata mahd. paljon kiekollisena. Ja siinähän Petteri on oikeassa, että KV-jääkiekko menee kohti kiekkokontrollia siitä perinteisestä puolusta - vastahyökkää - käännä aina ylös - dumppaa kiekko selustaan - karvaa se itselle jne. meiningistä…
Ihan mielenkiintoinen alku Aitiolle!
Ja sen verran tuosta ”meidän pelistä”, että itse koen se enemmänkin pyrkimyksenä pelata mahd. paljon kiekollisena. Ja siinähän Petteri on oikeassa, että KV-jääkiekko menee kohti kiekkokontrollia siitä perinteisestä puolusta - vastahyökkää - käännä aina ylös - dumppaa kiekko selustaan - karvaa se itselle jne. meiningistä…
Ihan mielenkiintoinen alku Aitiolle!
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy