Olin katsomassa tuolla U18-kisoissa paikan päällä ottelua Suomi - USA.
Se oli aivan silmiin pistävän selvää, että jotain pelaajien harjoittelussa tehdään täällä huonommin, kuin USA:ssa. Vastustajan pelaajat olivat aivan silminnähden nopeampia ja voimakkaampia. Suomi oli jatkuvasti ongelmissa sen takia, että ei vaan yksinkertaisesti kestetä siinä pelitempossa mukana.
Aika mahdotonta siinä oli nähdä, että millään taktisilla nyansseilla niin ilmiselvää eroa otetaan kiinni, kun toiset on vaan niin selvästi parempia.
Ja kun asia näin on, niin minusta on jotenkin erikoista lähestyä asioita niin, että täällä meillä on tämä Tapolan ja Virran edustama ylivertainen pelitapa, jota muu maailma ikään kuin sitten joutuu lähestymään ja kopioimaan. Kun ei se siellä lehtereillä todentotta siltä näyttänyt, että niiden pohjoisamerikkalaisten tarvitsisi tämmöistä tehdä.
Jos nyt vähän kärjistän, niin siinä missä P. Sihvonen laskee jotain viivelähtöjen lukumääriä ja träppipuolustuksen kovuutta, niin vastustaja on tuossa välissä käynyt tekemässä jo muutaman maalin.
Jotain mätää tuossa meidän pelaajakehityksessämme on. Ja en näe, että miten joku meidän pelin hinkkaaminen ainakaan siellä junioreissa auttaa heitä ottamaan tuota ilmiselvää etumatkaa kiinni?