Kuuntelin Sihvosen Aition mm. Liigan jääkiekkovalmentajista ja pelitavoista. Siipimies Savolainen passasi todennäköisesti etukäteen sovitulla tavalla Sihvosta, joten ei hänestä enempää. Mutta Sihvoseen. Kuvittelin - turhaan - että Sihvonen olisi vihdoin kaivanut analyytikon hanskat esille eikä jatkaisi populistista menoa. Todellakin turhaan.
Sihvosen mukaan Tappara voitti Liigan Grönborgin ymmärrettyä meidän pelin hädän hetkellä. Höpsis. Sihvosen mukaan kansainvälinen jääkiekko lähestyy Taposen ja Virran meidän peliä. Höpsis. Vastaavaa lätinää löytyi paljon muutakin, mutta katsotaanpa mainitsemiani hieman tarkemmin.
Oleellista on se, mitä meidän pelillä jääkiekon pelitapana tarkoitetaan. Vaikka Sihvonen laskee hitaita lähtöjä varmaan edelleen, meidän peli ei todellakaan tarkoita sihvoslaista yksinkertaisuutta vaan kyseessä on hyvin kattava pelitapa kaikkiin tilanteisiin.
Meidän pelissä pyritään ensisijaisesti nopeaan hyökkäykseen, mutta puolinopeat ja hitaat lähdöt ovat paikallaan kun peli vaatii sitä. Tärkeää on säilyttää puolustusvalmius, hyökkäysvalmius ja hyödyntää erilaisia rytmejä. Viisikon etäisyydet ja tuki kiekolliselle sekä rintamahyökkäykset alivoimahyökkäysten sijaan ovat osa meidän peliä.
Ja tällä määrittelyllä päästään toki propagandassa aina siihen, että kun inhotaan Grönbergin ja vuosia Jukurien Olli Jokisen pelitapaa, niiden menestys onkin meidän pelin ansiota. Grönberg siis tajusi Sihvosen mukaan siirtyä hädissään kohti meidän peliä - ja kas, Tappara vei mestaruuden.
Todellisuudessa viimeinenkin NHL-seura pelaa osan pelistä meidän peliä. Viivelähtö maalin edessä tai sen takana ei kuitenkaan tarkoita kuin Sihvosen jutuissa pelaamisen siirtymistä kohti Virran meidän peliä.
Täsmälleen tämä.
Sihvoslaisittain (ainakin julki-Sihvoslaisittain) määriteltynä Meidän peli ei ole muuta kuin kehäpäätelmä. Joukkue voitti, koska se pelasi Meidän peliä. Sen tietää pelanneen Meidän peliä, koska se voitti. Ja joukkue hävisi, koska se unohti Meidän pelin, koska jollei olisi unohtanut, se olisi voittanut.
Tälle tasolle vietynä Meidän peli -mantra ei merkitse enää mitään. Kuten edellä hyvin todettiinkin, laveaan määritelmään mahtuvat kaikki joukkueet.
Raimo Summasen kirjassa on hyvä ohjenuora. Jokainen pelitaktiikka tai jopa asenne, kuten sisukkaasti tai suomalaisesti pelaaminen, pitää olla purettavissa konkreettisiksi peliteoiksi, jotta ohje tai strategia on omaksuttavissa (ja minkään arvoinen).
Pelitaktiikoiden eroista junnupuolesta annettiinkin jo hyviä esimerkkejä. Yksi itselleni painajaiseksi piirtynyt kuva on World Cup 2016, kun nuorisojoukkue teurasti täydellisesti Marjamäen leijonat. Marjamäki oli tuolloin johtava Meidän peli -mies, mutta pienessä kaukalossa fyysisesti kyvykkäitä nuoria tähtiä vastaan Meidän (kiekonhautomis)peli tuhottiin poteroonsa.