Mainos

Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 853 826
  • 13 140

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Itkihän jo Tiki Tikkanen, että hänellä on yli 800 änäripeliä että häntä pitää kuunnella ja mikä pelle toi Sihvonen on. No, Tiki on Tiki, mutta on yllättävää että Selänne käyttää tuota noloa perustelua ja vinoilee päälle Sihvosen valmentamisista. Sihvonen on oikeassa siinä(kin), että Selänne näkee pelistä vain hyökkäyksen, sehän se Teemu-pojan ongelma on ollut perinteisesti, aina ollaan vieraalla maalilla. Tämä loppu oli Selänne-tason vinoilua mutta sitä saa mitä tilaa.
 
Suosikkijoukkue
Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Uusimmassa blogissaan Simppa vetää parastaan. Aihe ("Suomalainen jääkiekkoilu ja pelin evoluution pikajuna") tuttu, mutta tämä on kirjoitettu poikkeuksellisella vereslihalla. Ollaan kiikun kaakun rajalla. Sanat tulevat sielusta. Diggaan aina, kun joku on tosissaan - ikään kuin kaikki elävä ja kuoleva olisi pelissä. Kommunisti ja Kalkkuna eivät voisi näin kirjoittaa. Hyvä Sihvonen! Jannu on ollut viime ajat hyvässä vedossa.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Missä on niitä riittävän kovatasoisia valmentajia, joiden pelikirja on tätä "meidän peliä"? En väitä Sihvosen argumentteja vastaan, mutta tämmöinen tulee aina mieleen kun näistä valmentajavalinnoista meuhkataan.

Taitaa olla niin että matkija myöntää aina jo etukäteen olevansa huonompi, joten silloin tuo on ihan validi pointti.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Uusimmassa blogissaan Simppa vetää parastaan. Aihe ("Suomalainen jääkiekkoilu ja pelin evoluution pikajuna") tuttu, mutta tämä on kirjoitettu poikkeuksellisella vereslihalla. Ollaan kiikun kaakun rajalla. Sanat tulevat sielusta. Diggaan aina, kun joku on tosissaan - ikään kuin kaikki elävä ja kuoleva olisi pelissä. Kommunisti ja Kalkkuna eivät voisi näin kirjoittaa. Hyvä Sihvonen! Jannu on ollut viime ajat hyvässä vedossa.

Totta, poikkeuksellisen hyvä kirjoitus vaikka loppupuolella menee hieman leikkimiseksi lukijamäärien osalta, Sihvonen on tehnyt samanlaisia johtopäätöksiä kanukkikiekon uudesta suunnasta ja sen mahdollisuuksista kun takana on kanadalainen juniorijärjestelmä mitä olen itse tehnyt pariin kertaan.

Yksi asia Sihvoselta puuttuu. Ja ikävä kyllä, se tärkein asia. Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä? Onko tehtävä kasvattaa maajoukkueeseen pelaajia ja Suomen maajoukkueen menestys Euroopassa vai onko se kasvattaa isojen NHL-pelien ratkaisijoita ja maalintekijöitä? Tämä on kaiken ydin sillä Sihvosen pelinäkemyksellä nämä ovat vastakkaisia. Ja sitähän ne ovat olleetkin viimeiset 20 vuotta. Yksikään suomalainen ei ole ratkaisijaroolissa NHL:ssä tai edes tee maaleja/avainsyöttöjä kun vanhat parrat Selänne, Koivut ja muutama muu unohdetaan. Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
...Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?

Käytännössä vastakkain on joukkueen menestys vst. yksilön kehitys, pelaaja vst. valmentaja, yksilötaito vst. pelikirja. Sihvonen haluaa korostaa valmennuksen roolia, tehdä itsestään tärkeän. Hän unohtaa, että taitavat yksilöt taipuvat hyvän valmentajan käsissä mitä erilaisempiin pelikirjoihin. Junnuvalmennuksessa pitää unohtaa pelikirjat ja antaa pelaajien mellastaa mielensä mukaan.
 

Ruoppaaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pääkaupunkiseutu
Junnuvalmennuksessa pitää unohtaa pelikirjat ja antaa pelaajien mellastaa mielensä mukaan.

Tällä tavallako niitä yksilöitä kehitetään? Nythän huippupelaajia on tullut paljon, kun näinhän on toimittu ainakin vuoteen 2010 asti ympäri Suomen maan.

Tai valitse kumpi on ollut huonompaa yksilöiden kehittymiselle: Nuori Suomi vai pelikirjojen unohtaminen? Vastaat todennäköisesti, että molemmat ovat olleet parasta, mitä juniorikiekolle on Suomessa koskaan tapahtunut.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tällä tavallako niitä yksilöitä kehitetään? Nythän huippupelaajia on tullut paljon, kun näinhän on toimittu ainakin vuoteen 2010 asti ympäri Suomen maan.

Tai valitse kumpi on ollut huonompaa yksilöiden kehittymiselle: Nuori Suomi vai pelikirjojen unohtaminen? Vastaat todennäköisesti, että molemmat ovat olleet parasta, mitä juniorikiekolle on Suomessa koskaan tapahtunut.

Täytyy sanoa, etten oikein ymmärrä viestisi sisältö. En ymmärrä miten edes pelikirjaa ja Nuori Suomi järjestelmää pystyy vertailemaan keskenään. Minusta on turhaa miettiä miten E- tai D-junnujoukkueet pelaavat, yksilö pitää olla tällöin keskiössä.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Minusta on turhaa miettiä miten E- tai D-junnujoukkueet pelaavat, yksilö pitää olla tällöin keskiössä.

Lähtökohtaisesti pidän hyvin outona ajatusta siitä, että yksilön kehittämiseen ei liity taktinen valmentaminen ollenkaan. Minusta ainakin on ihan yhtä tärkeää opettaa vaikkapa nuorelle pakille syötön teknisen oikein suorittamisen lisäksi myös se, mihin peliä edistävästi kannattaa ensisijaisesti syöttää. Ja samaten nuorta sentteriä kannattaa opettaa hakeutumaan sellaisiin paikkoihin, johon hänelle pystytään avaamaan.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Täytyy sanoa, etten oikein ymmärrä viestisi sisältö. En ymmärrä miten edes pelikirjaa ja Nuori Suomi järjestelmää pystyy vertailemaan keskenään. Minusta on turhaa miettiä miten E- tai D-junnujoukkueet pelaavat, yksilö pitää olla tällöin keskiössä.

Ei siinä kyllä yksilön kehitys ole keskiössä, jos sanotaan vain, että pelatkaa pojjaat ja heitetään niille kiekko. Kyllä joku sapluuna on oltava olemassa, jotta oppii pelaamaan niin kuin peliä pelataan. Syöttämään, olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, hyökkäämään ja puolustamaan. Nämä kaikki kehittävät henkilökohtaisia taitoja. Tasoerot on vielä tuohon aikaan niin isot, että helposti käy, että yksi ja kaksi jannua hautoo kiekkoa keskenään ja muut vain ihmettelevät. Opi siinä syöttämään ja tekemään oikeita valintoja.
 

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä? Onko tehtävä kasvattaa maajoukkueeseen pelaajia ja Suomen maajoukkueen menestys Euroopassa vai onko se kasvattaa isojen NHL-pelien ratkaisijoita ja maalintekijöitä? Tämä on kaiken ydin sillä Sihvosen pelinäkemyksellä nämä ovat vastakkaisia. Ja sitähän ne ovat olleetkin viimeiset 20 vuotta. Yksikään suomalainen ei ole ratkaisijaroolissa NHL:ssä tai edes tee maaleja/avainsyöttöjä kun vanhat parrat Selänne, Koivut ja muutama muu unohdetaan. Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?

Niin, tai olisiko kiekkoliitossa mietitty suuntaviivoja hakattaessa, että heille rahakkaampaa on menestyvä maajoukkue MM-kisoissa kuin yksittäinen supertähti NHL:ssä? Tietysti nämä ruokkii osaltaan toisiaan, tai menee ikäänkuin toistensa vanavedessä, mutta kärjistettynä jos Suomella olisi 2-3 supertähteä (kenttäpelaajia), jotka sitten tuurillaan ja omalla panoksellaan vielä osuisi hyviin NHL-joukkueisiin, joten jäisi MM-kisat lähes aina väliin pleijarikevään vuoksi, sekä vastapainona heikko maajoukkue niin ei tuokaan liitolle hyvä olisi. Nyt kun mennään suht hyvällä maajoukkueella niin kelpaa hinnoitella kotikisojen lippuja ja puuhastella muutenkin kirstun äärellä.

Ehkä tätä ei ajatella noin suoraviivaisesti rahan kannalta, mutta näkisin, että laajemman ok-materiaalin tuottaminen on liiton mielestä parempaa kuin laittaa ns. "all in" muutaman staran toivossa, koska näin saadaan tuotettua parempia pelaajia joista on liitolle eniten hyötyä. Ehkä nykyinen malli on myös pitkäjänteisempää toimintaa kiekkoilun kannalta, en tiedä.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä?

Tämä onkin monitahoinen kysymys jossa jokaisella osapuolella on oma intressinsä, näin kärjistetysti:

- pelaaja itse: olla NHL-tähti ja maajoukkuessa johtavassa roolissa
- pelaajan perhe: pojan pitää hankkia elantonsa lajista ja pysyä terveenä
- pelaajan tämän hetkisen joukkueen valmentaja: menestystä juniorisarjassa tällä ja mahdollisesti tulevilla kausilla
- pelaajan tämän hetkisen joukkueen junioripäällikkö: tuottaa pelaajasta liideripelaaja edustukseen lähivuosina
- jääkiekkoliitto: tehdä pelaajasta johtava maajoukkuepelaaja

Jokaisella on osapuolella on oma itsekäs intressinsä mihin suuntaan pitäisi pelaajaa lähteä "kehittämään".
...
Itse en näkisi ongelmana NHLvsSuomikiekko vaan isoimpana ongelmana SuomikiekkovsSeurajoukkue. Suomella on ollut hyvin näitä "junnutähtiä" mutta isoin haaste on ollut ottaa se seuraava askel.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Lähtökohtaisesti pidän hyvin outona ajatusta siitä, että yksilön kehittämiseen ei liity taktinen valmentaminen ollenkaan. Minusta ainakin on ihan yhtä tärkeää opettaa vaikkapa nuorelle pakille syötön teknisen oikein suorittamisen lisäksi myös se, mihin peliä edistävästi kannattaa ensisijaisesti syöttää. Ja samaten nuorta sentteriä kannattaa opettaa hakeutumaan sellaisiin paikkoihin, johon hänelle pystytään avaamaan.

Eikö tämä nyt ole ihan selvä asia ilman liitonmiesten sopimuksiakin? Totta kai junnuille opetetaan jääkiekon lainalaisuudet, hyökkäämistä ja puolustamista. Mutta ei tässä vaiheessa tarvitse puhua erilaisista pelitavoista, ei niillä ole mitään tekemistä pakkien avausten tai sentterin syöttöpaikan hakemisen kanssa. Ässien parhaat yksilöt ovat syntyneet ikäluokista, joissa opetettiin perusasiat ja kiellettiin kiekon heittäminen päättyyn, muuten annettiin joukkueelle vapaat kädet.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Itse en näkisi ongelmana NHLvsSuomikiekko vaan isoimpana ongelmana SuomikiekkovsSeurajoukkue. Suomella on ollut hyvin näitä "junnutähtiä" mutta isoin haaste on ollut ottaa se seuraava askel.

Samaa mieltä. En näe mitään ongelmaa löytää ratkaisua NHL vs Junnukiekko jos ratkaisu halutaan löytää. Naapurimaassa Ruotsissa asia nostettiin tapetille ja haettiin yhdessä ratkaisu ilman kateutta ja koulukuntia. Sen jälkeen Ruotsi on:

1. Suomea vahvempi pelaajatuotannossa NHL-varauksin laskettuna
2. Omaa merkittävän potentiaalin ratkaisupelaajia Olympialaisiin ja World Cupiin vrt Suomi
3. Pyörittää hieman parempaa jääkiekkoa SHL:ssa kuin Suomi Liigassa
4. Menestyy myös jokavuotisissa MM-kisoissa 2000-luvulla yhtä hyvin kuin Suomi
5. Menestyy 2000-luvun pelaajilla NHL:ssä erittäin paljon paremmin kuin Suomi

Olen monta kertaa vuosien varrella nostanut esille SM-liigan ongelmana sen, että täällä opiskellaan kuinka aktiivisella mailahärinnällä vaikutetaan peliin ja tasapäistetään peli sen sijaan, että täällä pelattaisiin nykyistä enemmän taidolla hyökkäyspelaamisen sallivaa jääkiekkoa kuten pelataan mm. Ruotsissa, Venäjällä, USA:ssa ja Kanadassa. Tällä kaudella Liigassa on mielestäni menty eteenpäin pitkästä aikaa, mutta katsotaan playoffit ennen pienen muutoksen julistamista. Liigan jatkuva laajentaminen ei uskoakseni palvele kuitenkaan taidon esille nostamista siinä määrin kuin nuorelle se olisi tarpeen kehitysvaiheessa juuri ennen siirtymistä isojen haasteiden kuten NHL:n pariin.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Lähtökohtaisesti pidän hyvin outona ajatusta siitä, että yksilön kehittämiseen ei liity taktinen valmentaminen ollenkaan.

"Taktisessa valmentamisessa" pitää muistaa sekin, että on ero opettaa viisikkopelaamista ja joukkuetaktiikkaa verrattuna esimerkiksi siihen, että opettaa pelaajalle mihin toimia neljässä eri pelitilanneroolissa mitä hän joutuu kohtaamaan vaihdon aikana.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Olen monta kertaa vuosien varrella nostanut esille SM-liigan ongelmana sen, että täällä opiskellaan kuinka aktiivisella mailahärinnällä vaikutetaan peliin ja tasapäistetään peli sen sijaan, että täällä pelattaisiin nykyistä enemmän taidolla hyökkäyspelaamisen sallivaa jääkiekkoa kuten pelataan mm. Ruotsissa, Venäjällä, USA:ssa ja Kanadassa. Tällä kaudella Liigassa on mielestäni menty eteenpäin pitkästä aikaa, mutta katsotaan playoffit ennen muutoksen julistamista.

Heitän nyt täysin mutuna, mutta mikä on tilanne Ruotsissa junnujen osalta esimerkiksi siinä, että saavatko he enemmän vastuuta seurajoukkueissaan 1-2 ketjuissa verrattuna suomalaisiin kolleegoihin? Edelleenkin näin kärjistettynä ja täysin mutuna, niin kehittyykö suomalainen junioripelaaja jos hän pelaa 3-4 ketjussa ja hänen ainoana tehtävänä on pelata "nolla-nollaa" ja safetya samaan aikaan, kun Lars/Per pelaa 1-2 ketjussa ja mahdollisesti YVllä jne?
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Eikö tämä nyt ole ihan selvä asia ilman liitonmiesten sopimuksiakin? Totta kai junnuille opetetaan jääkiekon lainalaisuudet, hyökkäämistä ja puolustamista. Mutta ei tässä vaiheessa tarvitse puhua erilaisista pelitavoista, ei niillä ole mitään tekemistä pakkien avausten tai sentterin syöttöpaikan hakemisen kanssa. Ässien parhaat yksilöt ovat syntyneet ikäluokista, joissa opetettiin perusasiat ja kiellettiin kiekon heittäminen päättyyn, muuten annettiin joukkueelle vapaat kädet.

No tämä kirjoitteluhan on taas ihan ristiriidassa sen kanssa, kun muutama tunti sitten rustasit, että junnujen pitää antaa mellestää mielensä mukaan. Ja toki siltä osin olen eri mieltä, että kyllä jo kohtuullisen varhain pelaajia pitää opettaa tunnistamaan tilanteita. Esimerkiksi Jukka Rautakorpi seitsemän vuotta sitten U20-maajoukkuetta valmentaessaan totesi, että suurin ongelma suomalaisilla pelaajilla suhteessa vastustajiin on kyvyttömyys tunnistaa tilanteita. Ja tämä kaiken järjen mukaan oli seuraus siitä, ettei junnuissa oltu riittävän täsmällisesti ohjeistettu pelaajia toimimaan yksilöinä eikä viisikkona eri pelitilannerooleissa eri kentän osa-alueilla.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Esimerkiksi Jukka Rautakorpi seitsemän vuotta sitten U20-maajoukkuetta valmentaessaan totesi, että suurin ongelma suomalaisilla pelaajilla suhteessa vastustajiin on kyvyttömyys tunnistaa tilanteita.

Ei tunnistaa vaan nimenomaan kyvyttömyys reagoida eri tilanteissa...
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
...
Yksi asia Sihvoselta puuttuu. Ja ikävä kyllä, se tärkein asia. Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä? Onko tehtävä kasvattaa maajoukkueeseen pelaajia ja Suomen maajoukkueen menestys Euroopassa vai onko se kasvattaa isojen NHL-pelien ratkaisijoita ja maalintekijöitä? Tämä on kaiken ydin sillä Sihvosen pelinäkemyksellä nämä ovat vastakkaisia. Ja sitähän ne ovat olleetkin viimeiset 20 vuotta. Yksikään suomalainen ei ole ratkaisijaroolissa NHL:ssä tai edes tee maaleja/avainsyöttöjä kun vanhat parrat Selänne, Koivut ja muutama muu unohdetaan. Suomalaisen junnukiekon kehittämisen tärkein asia on siinä, että nykytavalla ei pidä jatkaa vaan tulee toimia niin, että nuoret kehittyvät yksilöinä paremmin. Tämä taas ei välttämättä palvele samalla tavalla Suomen menestystä MM-kisoissa. Mutta onko silä edes väliä? Eikö Suomen junnukiekon ensisijainen tehtävä ole kehittää pelaajia isoon rooliin NHL:ään eikä menestymään hieman statustaan menettäneissä MM-kisoissa?


Mä en kyllä koe, että junnukiekkoiluun tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa yhtään pelaajaa änäriin tai maajoukkueeseen. Loppupeleissä lätkän kuten muukin junioriurheilun tärkein tehtävä on liikunta ja kansanterveys, vaikka luonnollisesti aina on vanhempia, jotka toivovat lapsestaan tähteä. (Juuri kenestäkään ei tällaista tule...)

Seurojen tehtävä on toki tarjota valmiuksia pärjätä myös huipulla, siis lahjakkaille.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
No tämä kirjoitteluhan on taas ihan ristiriidassa sen kanssa, kun muutama tunti sitten rustasit, että junnujen pitää antaa mellestää mielensä mukaan. Ja toki siltä osin olen eri mieltä, että kyllä jo kohtuullisen varhain pelaajia pitää opettaa tunnistamaan tilanteita. Esimerkiksi Jukka Rautakorpi seitsemän vuotta sitten U20-maajoukkuetta valmentaessaan totesi, että suurin ongelma suomalaisilla pelaajilla suhteessa vastustajiin on kyvyttömyys tunnistaa tilanteita. Ja tämä kaiken järjen mukaan oli seuraus siitä, ettei junnuissa oltu riittävän täsmällisesti ohjeistettu pelaajia toimimaan yksilöinä eikä viisikkona eri pelitilannerooleissa eri kentän osa-alueilla.

Oletin, että jokainen jääkiekossa jotenkin mukana oleva ymmärtää, että jääkiekossa on tietyt lainalaisuudet. Nämä lainalaisuudet tietysti opetetaan heti kun pelaamaan ryhdytään. Tilanteiden tunnistamisen opettaminen ei vaadi sitoutumista yksittäiseen pelitapaa, päinvastoin.

P. Sihvonen kirjoitti:

Linjattaisiin, miten aletaan treenata ja pelata E-junioreissa, miten D-junnuissa, ja niin edelleen. Pohdittaisiin, esimerkiksi, pitäisikö aivan lapsissa luopua siitä sellaisesta Leijonaliigahöntsästä, vai asettuuko se mukavasti sille agendalle, joka tähtää noin 7-10 vuoden päästä siihen, että meiltä tulee pelaajia, jotka muistuttavat Kanadan, USA:n ja Ruotsin pelaajia, jotka osaavat pelata NopeaaKiekkokontrollilätkää.


P. Sihvosen kirjoittamana minulle syntyi tuosta kirjoituksesta sellainen käsitys, että hän haluaisi sitoa E- ja D-junnut tietyn pelikirjan alle. Tätä en allekirjoita, pelaajien pitää antaa mellastaa yksilöinä kentällä. Tietysti tässä voidaan puhua myös E- ja D-junnujen pelimääristä ja sarjoista, en tiedä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
P. Sihvonen kirjoitti:

Linjattaisiin, miten aletaan treenata ja pelata E-junioreissa, miten D-junnuissa, ja niin edelleen. Pohdittaisiin, esimerkiksi, pitäisikö aivan lapsissa luopua siitä sellaisesta Leijonaliigahöntsästä, vai asettuuko se mukavasti sille agendalle, joka tähtää noin 7-10 vuoden päästä siihen, että meiltä tulee pelaajia, jotka muistuttavat Kanadan, USA:n ja Ruotsin pelaajia, jotka osaavat pelata NopeaaKiekkokontrollilätkää.


P. Sihvosen kirjoittamana minulle syntyi tuosta kirjoituksesta sellainen käsitys, että hän haluaisi sitoa E- ja D-junnut tietyn pelikirjan alle. Tätä en allekirjoita, pelaajien pitää antaa mellastaa yksilöinä kentällä. Tietysti tässä voidaan puhua myös E- ja D-junnujen pelimääristä ja sarjoista, en tiedä.

Sihvosen kirjoituksesta tulee myös mieleen ihmetellä, onko hän edes nähnyt nuorten pelejä? Mä olen sattuneesta syystä käynyt nassikoiden peleissä, kun Bluesissa pelaava serkun poika on oman seuransa parhaimpia, ellei paras pelaaja ikäluokassaan.

Ei tuolla ole mitään järkeä luoda mitään pelikirjoja ja pelitapaa, tämä on ihan puhdas fakta. Ihan jo yksilölliset tasoerot tekevät tämän mahdottomaksi.
 

jannet85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Carolina Hurricanes
Yksi asia Sihvoselta puuttuu. Ja ikävä kyllä, se tärkein asia. Mikä on suomalaisen junnukiekon tehtävä? Onko tehtävä kasvattaa maajoukkueeseen pelaajia ja Suomen maajoukkueen menestys Euroopassa vai onko se kasvattaa isojen NHL-pelien ratkaisijoita ja maalintekijöitä? Tämä on kaiken ydin sillä Sihvosen pelinäkemyksellä nämä ovat vastakkaisia.

Sihvosen juttuja olen lukenut vajaat 10 vuotta, niin niissä on toistuvasti törmätty tähän samaan kysymykseen, johon Sihvonen on johdonmukaisesti vastannut jotakuinkin niin, että nämä eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia asioita. Pikemminkin päinvastoin. Kun ymmärrät peliä, niin voit hyödyntää sitä mainiosti myös vaikkapa NHL-tasolla.

Sitten se, miksi Sihvosen fokus on aina maajoukkueen pärjäämisessä ja valmentajassa, on minun mielestä aika selvä asia: Hän on nimenomaan peliin perehtynyt, ja ainakin puolet Suomesta on kiinnostunut maajoukkuekiekosta, eli se on suurin foorumi, millä vaikuttaa. Hyvin harvaa suomalaista kiinnostaa seurata pelaajia rapakon takana, mutta tehopisteet usein katsastetaan. Yleensä suomalaisten seuraaminen NHL:ssä kiinnostaa sen vuoksi, että päästään spekuloimaan kuinka hyvä vahvistus sieltä on maajoukkueeseen tulossa. Isompi bisneshän maajoukkueen menestyminen jääkiekkoliitolle on ja rahahan nykyään kaiken ratkaisee, mutta varmasti nämä tukevat toinen toisiaan tai niin pitäisi ainakin olla.
Hän ei ole niin suuri ymmärtäjä pelaajan ominaisuuksista, vaikka toki niistäkin tietää entisenä pelaajana vaikkapa meikäläistä enemmän.

Sihvonen asettui nyt pelin kehittämisessä Jukka Jalosta vastaan. JJ:n tavoitteena on jalostaa Meidän Peliä nopeammaksi ja tehokkaammaksi, koska perinteinen Meidän Peli ei ole niin merkittävä etu enää suhteessa vastustajaan, kun muut osaavat siihen valmistautua. Onko nyt käynyt niin, että Sihvonen on jämähtänyt Meidän Pelinsä kanssa paikoilleen ja hänelle käy juuri sillä tavalla, mitä hän on tammisia ja karijalosia kristisoinut, eli ei pysty uudistamaan riittävästi pelinäkemystään. Itse olen näistä kahdesta Jukka Jalosen linjoilla. Pitää uskaltaa kehittää ja muutua, jotta pysyy pelin murroksessa mukana. Lopputulos tästä tullaan näkemään lähiaikoina junnuleijonissa ja myöhemmin varmasti Jokereissa.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Tätä en allekirjoita, pelaajien pitää antaa mellastaa yksilöinä kentällä.

Yksi ääripää on se, että valmentaja antaa pelikirja missä sanotaan pelaajille tarkasti että "näin ja näin pitää tehdä seuraavat 10 siirtoa" ja toinen ääripää on antaa junioreiden "mellastaa ilman opastusta".

Lienee se kultainen keskitie tässäkin tapauksessa paras ratkaisu, missä asiansa valmentaja antaa pelaajalle sellaiset valmiudet, että hänellä on 1-3 eri vaihtoehtoa miten tehdä riippuen pelitilanteesta. Niinkin yksinkertainen "pelikirja" voi olla, että esimerkiksi painotetaan pelaajalle että laukauksen jälkeen pitää pyrkiä kohti maalia eikä kaartaa pois tilanteesta.

Paras "pelikirja" on luoda pelaajalle "ennakkovisio" mitä kansanomaisesti kutsutaan pelisilmäksi.
 

Cobol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekko
Mä en kyllä koe, että junnukiekkoiluun tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa yhtään pelaajaa änäriin tai maajoukkueeseen. Loppupeleissä lätkän kuten muukin junioriurheilun tärkein tehtävä on liikunta ja kansanterveys.

Pikana: olen eri mieltä. Nyt ei ollut kyse kansanterveydestä vaan siitä, miten huippu-urheilusta.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Yksi ääripää on se, että valmentaja antaa pelikirja missä sanotaan pelaajille tarkasti että "näin ja näin pitää tehdä seuraavat 10 siirtoa" ja toinen ääripää on antaa junioreiden "mellastaa ilman opastusta".

Lienee se kultainen keskitie tässäkin tapauksessa paras ratkaisu, missä asiansa valmentaja antaa pelaajalle sellaiset valmiudet, että hänellä on 1-3 eri vaihtoehtoa miten tehdä riippuen pelitilanteesta. Niinkin yksinkertainen "pelikirja" voi olla, että esimerkiksi painotetaan pelaajalle että laukauksen jälkeen pitää pyrkiä kohti maalia eikä kaartaa pois tilanteesta.

Minusta junnuissa pitää opettaa ja harjoitella miten jääkiekkoa kannattaa pelata, mutta E- tai D-junnujen peleissä tähän ei kannata paljoa huomiota kiinnittää. Tuolloin pitäisi keskittyä enemmän yksilölähtöisesti yksittäisten tilanteiden ratkaisuiden miettimiseen, ei pelikirjaan. Pelikirjaa tarvitaan myöhemmin tuloksen tekemiseen, E- tai D-junnuissa tuloksella ei saisi olla suurtakaan merkitystä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös