Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[George Parros]

Sanoohan sen järkikin, että jääräpäinen pitäytyminen yksipuolisessa pelitavassa on tuhon tie. Ajatellaan vaikka "puhtaaksi viljeltyä" kiekkokontrollia, jossa hidas haku on ehdoton vaatimus

Ei hidas haku ole mikään ehdoton vaatimus edes "puhtaaksi viljellyssä". Kaikissa pelitavoissahan ENSIMMÄINEN vaihtoehto on lähteä AINA nopeasti ylöspäin, JOS se vain on mahdollista riippuen vastustajan puolustusvalmiudesta.

Erot näissä lähdöissä tulevat sitten lähinnä näissä fifty-fifty -tilanteissa, joissa jotkut joukkueet kontrolloivat/palauttelevat ja jotkut yrittävät silti nopeasti eteenpäin.

 

[siffa]

Tästä täytyy olla hieman eri mieltä. Nykyään pelitapakeskustelun alle tuntuu jäävän pelaajien "laatu" ja kaikki muut ennen merkityksillisiksi nähdyt asiat. Mikään ei ole kuitenkaan muuttunut, pelaajien taso asettaa viimekädessä raamit joukkueen potentiaalille.

Jukka Jalosen Meidän Peli käy kaikille pelaajille, kunhan sitä vain harjoitellaan sitkeästi päivittäin syksyn jääkauden alusta viimeiseen kevään otteluun saakka. Pekka Virta vei KalPa:ssa kiekkokontrollin pitemmälle kuin Jukka Jalonen ja hänellä oli käytössään silloin ns. SM-liigan jämäpakit. Materiaaliltaan heikolla pakkikalustolla Virran KalPa nousi muutaman vuoden sitkeän työn jälkeen SM-liigassa korkeammalle. Nythän Virran työtä jatkaa Tuokkola ja menestys on mahdollistanut myös pelaajamateriaalin laadun parantamisen. Toinen esimerkki on HPK:n B-juniorit kaudella 2009-2010. Joukkue selvisi syyskaudella vasta ristiinkarsintojan jälkeen B-Nuorten SM-sarjan runkosarjaan nousten siinä jo viidenneksi. Valmentajat Petteri Sihvonen ja O-P Yrjänheikki harjoituttivat sitkeästi kiekkokontrolliin perustuvaa pelitapaansa ja nostivat HPK:n Jokerit-puolivälieräsarjan voiton ja Ässät välieräsarjan voiton jälkeen B-nuorten finaaleihin. Erityisesti välieräsarjan voitto Joel Armian Ässistä oli kova suoritus, kun asiantuntijat pitävät Ässien silloista B-juniorijoukkuetta viime vuosien parhaana Suomessa. Vahvalla kiekkokontrollilla pelaava joukkue voi pyrkiä pitämään kiekkoa itsellään mahdollisimman paljon ja pitää suuret tähdet, kuten Joel Armia, irti kiekosta. HPK:n B:n puolustajat eivät olleet aivan Suomen huippua, mutta hyvin pärjäsivät kiekkokontrollipelissä. Mieleeni jäi puolustaja Henri Allen, joka oli Suomen eliittiä kiekkokontrollipuolustajana.

Pelitapakeskustelu on myös kieroontunut yhden asian liikkeeksi. Hyviä pelitapoja on joukko, joten ainoan "oikean" rummuttaminen ei itse asiassa vie keskustelua eteenpäin.

Jääkiekkoliitto on valinnut Meidän Pelin suomalaisen jääkiekon malliksi ja vienyt "rummuttaen" sitä voimallisesti kentälle. On luonnollista, että nyt seurataan Meidän Pelin rantautumista maajoukkueisiin ja seuroihin. En näe mitään kieroitumista tässä Jääkiekkoliiton tavoitteessa. Yhdenkään seuran ei ole pakko harjoitella ja pelata Meidän Peliä, joten siinä mielessä kenttä on avoin.

Sanoohan sen järkikin, että jääräpäinen pitäytyminen yksipuolisessa pelitavassa on tuhon tie. Ajatellaan vaikka "puhtaaksi viljeltyä" kiekkokontrollia, jossa hidas haku on ehdoton vaatimus: Omista ei päästä ikinä ylös, jos kaveri karvaa riittävän hyvin ja rohkeasti. Tällaisessa tapauksessa viiden kaverin askelmerkkejä ei saa täyteen synkrooniin kun kaveri kiusaa... ja ei muuta kuin pelataan alas ja yritetään uudestaan...

Meidän Peli on monipuolinen pelitapa, jossa ensisijainen hyökkäystapa on lähteä nopeasti hyökkäyksiin. Ei ole olemassa mitään ehdotonta vaatimusta hyökkäyksiinlähdöille kiekkokontrollilla, vaan pyritään aina tuloksen kannalta tarkoituksenmukaiseen hyökkäyspeliin.

Edit: Siitä tuli mieleen, että ETH:llä Ruotsi-pelissä näytti siltä, että nimenomaan suomalaisten pelatessa nopeasti pystyyn Ruotsin puolustus oli vaikeuksissa. Ottelun loppua kohden se näytti jopa avaavan lupaavia tilanteita...

EHT-turnaus oli erinomainen joukkueiden pelitapojen tarkasteluun. Suomen joukkueen 1. erät osoittivat aina 1. erän pelisuunnitelman. Jokaisessa ottelussaan Suomi lähti omista suurilla HVP-lukemilla. Jukka Jalonen puheli ennen Ruotsi-ottelua, että Ruotsin pelityyliä vastaan ei ole järkevää palautella niin paljon kuin Venäjä- ja Tshekki-otteluissa palauteltiin. Peli kuitenkin näytti, että Ruotsi-ottelun 1. erässä Suomi palautteli täsmälleen yhtä monta kertaa (P=9) kuin aiemmissa otteluissaan. Ruotsi-ottelun viimeinen erä oli mielenkiintoinen näyte siitä, miten valmentajat olivat käskyttäneet joukkueitaan pelaamaan. Ruotsi siirtyi 3. erässä kiekkokontrollilähtöihin HVP-lukemin 3+5+7=15. Suomi pelasi 3. erän nopeasti ylöspäin ja sen HVP-lukemat olivat 1+1+0=2. Mårtsin Ruotsilta löytyy siis pelikirjasta kiekkokontrollilähdöt ja Jukka Jalosen Meidän Pelistä puhdas nopea, pystysuunnan jääkiekko.

 

[PJx]

Ei hidas haku ole mikään ehdoton vaatimus edes "puhtaaksi viljellyssä". Kaikissa pelitavoissahan ENSIMMÄINEN vaihtoehto on lähteä AINA nopeasti ylöspäin, JOS se vain on mahdollista riippuen vastustajan puolustusvalmiudesta.

Niin, eli kukaan ei pelaa "puhtaaksi viljeltyä" kiekkoa missään oloissa (paitsi hupi/harjoittelumielessä). Aivan samoin jokaisella joukkueella on hidas haku työkalupakissa, pelattiin millaista pystysuunnan kiekkoa hyvänsä.

Väitän myös, ettei sitten ohjauspelin ole kaukaloon tuotu juuri mitään perusteiltaan vallankumouksellista tapaa toimia. Kysymys on painotuseroista ja tavasta yhdistellä tunnettuja toimintatapoja. Tässäkin kokonaisuus on aivan jotain muuta kuin osiensa summa.

Sitäkään ei muuta mikään, että pallopeleissä vahva puolustus vie yleensä voiton vahvasta hyökkäyksestä, joten kaikki pelitavat rakentuvat viimekädessä puolustuksen päälle. Kiekkokontrollikin perustuu siihen, että kiekko voitetaan omalle joukkueelle. Hyvän hyökkäyspelisuunnitelman ydin on, miten siitä siirrytään puolustuspelaamiseen (ja toki myös päinvastoin). yms. yms. Koko keskustelu rakentuu pikälti ääneen lausumattomien itsestäänselvyyksien päälle. Joskus tuntuu vaan, ettei ns. ammattilaisetkaan puhu asioista samoista lähtökohdista, jolloin...

Edit:
Sen verran Siffalle, että juuri se, että liitto on yhden asian liike milloin minkäkin agendan perään, on lyhytnäköistä politiikka. Jopa JJ:n pelin kehittämisessä olisi eduksi, että sen rakennetta testattaisiin jatkuvasti muita pelitapoja vastaan. Jos Suomessa kaikki alkavat pelaamaan samalla sapluunalla, saadaan siitä ehkä lyhyen tähtäimen hyötyä, mutta samalla varmistetaan, että kyseisen pelitavan kehitys käytännössä lopetetaan palautteen puutteeseen.

 

[George Parros]

Niin, eli kukaan ei pelaa "puhtaaksi viljeltyä" kiekkoa missään oloissa (paitsi hupi/harjoittelumielessä). Aivan samoin jokaisella joukkueella on hidas haku työkalupakissa, pelattiin millaista pystysuunnan kiekkoa hyvänsä.

Kysymys on painotuseroista ja tavasta yhdistellä tunnettuja toimintatapoja. Tässäkin kokonaisuus on aivan jotain muuta kuin osiensa summa.

Sitäkään ei muuta mikään, että pallopeleissä vahva puolustus vie yleensä voiton vahvasta hyökkäyksestä, joten kaikki pelitavat rakentuvat viimekädessä puolustuksen päälle.

Niin, eihän termi "puhtaaksi viljelty" ole koskaan tarkoittanutkaan sitä, että pelattaisiin aina absoluuttisesti jollakin tietyllä tavalla. Lähinnä siinä haetaan sitä, että mikä joukkue on vienyt jonkun pelitavan äärimmilleen eli niin pitkälle kuin se on järkevää. Jostakin pelaajastakin voidaan hyvin sanoa, että se ja se ei kyllä "Ikinä" vain roiski tai joku ei "ikinä" onnistu maalinteossa, mutta tämähän on vain korostusta ja osittaista kärjistystä, joka kuitenkin sisältää ymmärrettävän totuuden siemenen jonkun pelaajan ominaisuudesta.

Se pitää täysin paikkaansa, että kyse on tosiaan painotuseroista pelitapojenkin osalta, eikä tästä kukaan oikeasti olekaan eri mieltä.

Hyökkäys vs. puolustus tärkeysjärjestys on kyllä ihan puhdas muna vai kana -tilanne. Kumpi on ensin? Yhtä oikeaa vastausta on mahdoton sanoa.

 

[Swearengen]

Hyökkäys vs. puolustus tärkeysjärjestys on kyllä ihan puhdas muna vai kana -tilanne. Kumpi on ensin? Yhtä oikeaa vastausta on mahdoton sanoa.

Puolustus käsittää myös maalivahtipelin. Joten jos olisi valintatilanne, missä pitäisi valita huippuhyökkkäyksen+keskinkertaisen puolustuksen tai huippupuolustuksen+keskinkertaisen hyökkäkyksen välillä, valitsisin silmiä räpyttämättä jälkimmäisen. Ja voittaisin todennäköisesti 80% tulosveikkauksista oman jengin hyväksi.

 

[steepler]

Joten jos olisi valintatilanne, missä pitäisi valita huippuhyökkkäyksen+keskinkertaisen puolustuksen tai huippupuolustuksen+keskinkertaisen hyökkäkyksen välillä, valitsisin silmiä räpyttämättä jälkimmäisen.

Niin mutta voidaanko edes, tai kannattaako, ajatella että hyökkäyspeli ja puolustuspeli ovat kaksi eri asiaa kun kuitenkin tiedetään myös se että hyvin organisoitu hyökkäyspeli synnyttää tai voi synnyttää hyvin organisoitua puolustusta ja hyvin organisoitu puolustaminen hyvin organisoitua hyökkäämistä.

Tässäkin tilanteessa jos valittaisiin huppuhyökkäys niin se voisi myös tarkoittaa että tämä huippuhyökkäys tavallaan väkisin synnyttäisi myös hyvää puolustuspeliä tai toisaalta voisi myös synnyttää niin voimakasta kiekkokontrollia että tästä syystä vastustajalla olisi kiekko hyvin vähän.

 

[Swearengen]

Niin mutta voidaanko edes, tai kannattaako, ajatella että hyökkäyspeli ja puolustuspeli ovat kaksi eri asiaa kun kuitenkin tiedetään myös se että hyvin organisoitu hyökkäyspeli synnyttää tai voi synnyttää hyvin organisoitua puolustusta ja hyvin organisoitu puolustaminen hyvin organisoitua hyökkäämistä.

Tarkoitin kysymystä pelaajamateriaalin kautta. Kaikkea ei voi yleensä saada.

 

[George Parros]

Tarkoitin kysymystä pelaajamateriaalin kautta. Kaikkea ei voi yleensä saada.

Ok, itse tarkoitin puolestaan pelitavan kautta.

Tähän liittyen on mielestäni lähes mahdotonta laittaa hyökkäystä ja puolustusta pelkästään yleisellä tasolla tärkeysjärjestykseen.

 

[douppi]

Maajoukkue kiinnostaa suurempaa lukijämäärää kuin yksikään seurajoukkue. Siksi Sihvonen käyttää maajoukkuetta agendansa (pelikirjan korostaminen) esilletuomiseen.

Kyllä varmasti, mutta siltikin pelikirjaan syventyminen liikaa maajoukkueen kautta on enemmän ajanhukkaa kun mitään muuta. Tottakai pelisuunnitelmia laaditaan maajoukkueessakin, mutta ison vaihtuvuuden ja vähäisen treenimäärän takia se on enemmänkin veteen piirrettyä viivaa. Sarjaa pelaavien joukkueiden kohdalla on ihan eri juttu, kun samoja asioita voi hinkata illasta/viikosta/kuukaudesta toiseen, silloin saa odottaakin säntillistä pelikirjan noudattamista.

Sihvonen puhuu paljon ja asiaa. Parempi että käyttää energiaa sellaiseen, mistä on eniten hyötyä, eli analysoida sm-liigan pelejä, ja jättää maajoukkue vähemmälle huomiolle.

 

[siffa]

Niin, eli kukaan ei pelaa "puhtaaksi viljeltyä" kiekkoa missään oloissa (paitsi hupi/harjoittelumielessä). Aivan samoin jokaisella joukkueella on hidas haku työkalupakissa, pelattiin millaista pystysuunnan kiekkoa hyvänsä.

Puhtaat nopean, pystysuunnan pelitavan joukkueet on helppo poimia seuraamalla niiden pelaamista. Olen niistä kirjoittanut jo muutamaan kertaan, mutta kerran vielä: Tamminen/Sport, Jokipojat/Pikkarainen, Törmänen/Sport, Jokipojat/Tikkanen, Tampa Bay viime kausi, Urama/Lukko kauden 2009-2010 syksy ja Hiitelä/Ilves ovat olleet selkeästi näitä puhtaaksi viljeltyjä nopean, pystysuunnan jääkiekon joukkueita, joilla tulee/on tullut pelissä silloin tällöin hidas hyökkäyksiinlähtö. Suomen juniorijoukkueista ainakin 80% pelaa nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa ja vasta korkeintaan 20% Meidän Peliä. Tämä johtuu siitä, että Meidän Peliä on viety kentälle vasta parisen vuotta. Työtä Jääkiekkoliitolla riittää Meidän Pelin projektissaan. Jukka Jalosen HPK ja maajoukkueet ovat olleet/ovat selkeästi puhtaaksi viljeltyjä hitailla hyökkäyksiinlähdöillä peliä rytmittäviä joukkueita. Seuraamalla pelejä erot pelitapojen välillä on helppo havaita.

Sen verran Siffalle, että juuri se, että liitto on yhden asian liike milloin minkäkin agendan perään, on lyhytnäköistä politiikka. Jopa JJ:n pelin kehittämisessä olisi eduksi, että sen rakennetta testattaisiin jatkuvasti muita pelitapoja vastaan. Jos Suomessa kaikki alkavat pelaamaan samalla sapluunalla, saadaan siitä ehkä lyhyen tähtäimen hyötyä, mutta samalla varmistetaan, että kyseisen pelitavan kehitys käytännössä lopetetaan palautteen puutteeseen.

Mallia on otettu muista maista, esim Ruotsista, ja lähdetty viemään omaa peli-identiteettia laajasti ajatellen koko kiekkokenttään. JJ:n pelitapa on testattu ja hyväksi havaittu, niinkuin siitäkin on tällä jo sivutolkulla kirjoitettu. Seuraava johtava suomalainen pelitapa on jo varmasti suunnitteluasteella. Jos seurasit Juhani Tammisen innostuneisuutta Mårtsin 60 minuutin pelitavan suhteen, niin siitä selvisi, että ammattimiehet ovat kehittelemässä omia pelitapojaan. Tami tekee vielä kerran toivottavasti vahvan tulemisen kehittyneemmällä 60 minuutin painepelillään.

 

[J.Grönvall]

Olen kuunnellut viimeiset 20v vittuilua siitä, että olen Italian catenaggio-systeemin fani ja pystyn iloitsemaan Italian 1-0 -voitosta siinä, missä muut vinkuvat peliä tylsäksi. Mun silmiini Italia on kuin viisas metsästäjä, joka odottaa rauhallisesti yhdessä paikassa, koska tietää saaliin kulkevan kerran siitä ohitse vuorenvarmasti. Muut metsästävät pikavoittoja, Italia kaataa yhdestä varmasta paikasta. .

Heh, on meillä sitten jotain yhteistä, sillä itse olen myös juuri italialaisen taktisen futiksen suuri ystävä. Eikä siitä Italiasta taida muut pitääkään, kuin juuri pelikirjanörtit, tai taktisesta ulottuvuudesta pitävät katsojat.

Italian peli perustuu juuri tehokkuuteen josta on karsittu kaikki turhat krumeluurit pois. Jos esimerkiksi katsotaan perinteistä italialaista kärkeä, niin jos ne kaverit yhden asian osaavat niin se on maalinteko. Ei tule hienoja kikkoja tai huikeita syöttöjä mutta pallo on kyllä repussa kun paikka tulee. Vuoden 2006 maailmanmestarijoukkuetta pidän edelleen yhtenä taktisesti hienoimpana jenginä koskaan.

 

[JHag]

Italian peli perustuu juuri tehokkuuteen josta on karsittu kaikki turhat krumeluurit pois. Jos esimerkiksi katsotaan perinteistä italialaista kärkeä, niin jos ne kaverit yhden asian osaavat niin se on maalinteko.

Tämän lisäksi Italia on aina erittäin fyysinen ja armoton joukkue. Aivan karmeita ihmistelojapakkeja ja muutenkaan joukkue ei väistele. Siihen päälle ripaus vitun ärsyttävää ylimielisyyttä, mm. Tottin nöyryyttävät pikkusneppirankkarit - hieno joukkue! Maailmantasolla olen kuitenkin eniten Argentiinan fani, Italia on ehdoton ykkönen eurooppalaisista jengeistä. Tanskat ja kumppanit vetävät välillä upeita 6-0 -voittoja, mutta lopussa "tylsä" Italia sijoittuu paremmin. Asiamenoa. Ja hieman offtopic, mutta vain hieman. Miksi pelikirjakeskustelu pitäisikään rajoittaa pelkästään lätkään? Jalkapallo, jossa on muuttujia aivan helvetin paljon enemmän, osoittaa että pelikirjalla on suuri merkitys ja ehjää ei kannata korjata. Eikä pelikirjan tarvitse olla kymmenellekään pelaajalle erityisen monimutkainen. Ja mistäs btw. lätkä on ottanut vaikutteita siinä, että myös taaksepäin pelaaminen on (nykyään) sallittua? Ihan täyttä fudisajattelua.

 

[Chiesa di Totti]

Puhtaat nopean, pystysuunnan pelitavan joukkueet on helppo poimia seuraamalla niiden pelaamista. Olen niistä kirjoittanut jo muutamaan kertaan, mutta kerran vielä: Tamminen/Sport, Jokipojat/Pikkarainen, Törmänen/Sport, Jokipojat/Tikkanen, Tampa Bay viime kausi, Urama/Lukko kauden 2009-2010 syksy ja Hiitelä/Ilves ovat olleet selkeästi näitä puhtaaksi viljeltyjä nopean, pystysuunnan jääkiekon joukkueita, joilla tulee/on tullut pelissä silloin tällöin hidas hyökkäyksiinlähtö. Suomen juniorijoukkueista ainakin 80% pelaa nopeaa, pystysuunnan jääkiekkoa ja vasta korkeintaan 20% Meidän Peliä. Tämä johtuu siitä, että Meidän Peliä on viety kentälle vasta parisen vuotta. Työtä Jääkiekkoliitolla riittää Meidän Pelin projektissaan. Jukka Jalosen HPK ja maajoukkueet ovat olleet/ovat selkeästi puhtaaksi viljeltyjä hitailla hyökkäyksiinlähdöillä peliä rytmittäviä joukkueita.

Nyt menee hieman ohi nämä jorinat kun juuri aiemmin sanoit näin:

Jukka Jalosen Meidän Pelistä puhdas nopea, pystysuunnan jääkiekko.

Eli havumetsän pystysuunnan nopea kiekko kuuluu osana Jukka Jalosen Meidän Peliin?

Sanoinkuvaamattoman typerää alkaa juurruttamaan jotain pelikirjaa koko kentän läpi, sillä kun se on mennyt kentän läpi, pelikirja on jo vanhanaikainen ja huippujoukkueet pelaavat taas uudella pelikirjalla.

Jukka Jalosen NHL:stä kopioima ja työstämä pelikirja ei tule olemaan jääkiekon lopullinen raamattu, eikä sitä voi sellaisena edes pitää. Ruotsihan osoitti jo sen vanhanaikaiseksi vajaan vuoden skouttauksella.

 

[J.Grönvall]

Ja hieman offtopic, mutta vain hieman. Miksi pelikirjakeskustelu pitäisikään rajoittaa pelkästään lätkään? Jalkapallo, jossa on muuttujia aivan helvetin paljon enemmän, osoittaa että pelikirjalla on suuri merkitys ja ehjää ei kannata korjata. Eikä pelikirjan tarvitse olla kymmenellekään pelaajalle erityisen monimutkainen. Ja mistäs btw. lätkä on ottanut vaikutteita siinä, että myös taaksepäin pelaaminen on (nykyään) sallittua? Ihan täyttä fudisajattelua.

Aamen. Muutenkin kun jääkiekon nykyistä pelikirjakehitystä miettii, niin jalkapallosta tuttuja lainalaisuuksia on pilvin pimein. Itse asiassa lähes kaikki periaatteet ovat sovellettavissa futikseen ja toisin päin. Pelin rytmittäminen, palauttelu, keskustan käyttö, ylimiehitys, prässi, aluepuolustus, miespuolustus ynnä muuta.

Jalkapalloon pelikirjakeskustelu kuuluu jo automaattisesti, eikä jääkiekko eroa siitä mitenkään, vaikka toistaiseksi onkin vielä kiukkuinen äpärälapsi. Sanotaan, että kun mennään 20 vuotta eteenpäin niin lätkässä on jo melkoinen kirjo pelitapoja (ja pelikirjoja) olemassa.

 

[LaTe_Show]

Sanotaan, että kun mennään 20 vuotta eteenpäin niin lätkässä on jo melkoinen kirjo pelitapoja (ja pelikirjoja) olemassa.

Itse kun kuvittelin tilanteen olevan jo nyt näin...

 

[J.Grönvall]

Itse kun kuvittelin tilanteen olevan jo nyt näin...

Ehei, olla vielä siellä päinkään.

 

[LaTe_Show]

Ehei, olla vielä siellä päinkään.

Pakko sitten kysyä, kuinka monta pelikirjaa/pelitapaa on ollut käytössä jääkiekossa tähän asti?

 

[Sambody]

Eli havumetsän pystysuunnan nopea kiekko kuuluu osana Jukka Jalosen Meidän Peliin?

No tämä keskustelu käytiin pari sivua takaperin. Jukka Jalosen pelitavassa, kuten niin monen muunkin vastaavissa annetaan raamit, missä tilanteissa pelataan pystysuunnan kiekkoa. Jalonen on määritellyt itse, että pystysuunnan jääkiekkoa pelataan silloin, kun päästään hyökkäämään vähintään tasalukuisena. Alivoimaisena ei lähdetä hyökkäämään nopeasti pystysuuntaan. Toki nämäkin varmasti vaihtelevat hieman vastustajan mukaan, mutta näin Jalonen on julkisesti avannut "pelikirjaansa". Itse en nähnyt Ruotsi peliä, mutta ilmeisesti siffa on päässyt kolmannen erän tilastoinneistaan siihen lopputulokseen, että Jalonen peluutti puhdasta pystysuunnan kiekkoa. Itse en peliä näkemättä pelkän tilastoinnin varassa pysty toteamaan tätä harkituksi muutokseksi taktiikassa, mutta mahdollista sekin on. Jopa todennäköistä.

Siffan ongelma mielestäni on hieman se, että hän tahtoo sekottaa tahattomasti tai tahallaan sen ajatuksen Meidän Pelistä, mitä liitto vie eri tasoille ja yhden tämän ajattelutavan mannekiinin eli Jukka Jalosen pelitavan, jota myös kutsutaan Meidän Peliksi sielä täällä.

 

[siffa]

Tänään nähtiin kaksi mielenkiintoista ottelua. Jääkiekossa KalPa-Kärpät ja jalkapallossa Leverkusen-Barcelona. Otteluita yhdisti se, että niissä nähtiin maailmanluokan kiekko-/pallokontrollipeliä. Kärpät tylsytti KalPan jukkajalos-/kalpalaistyylisellä kiekkokontrollipelillä. Kärppien HVP-luvut olivat koko ottelussa 9+13+24=46, KalPan luvut olivat 6+3+38=47. Huomioitavaa on, että Kärpät lähti viiveellä 13 kertaa, kun KalPa vain 3 kertaa. KalPa palautteli sen pelitavan mukaisesti taas enemmän kuin Kärpät, vaikka Kärppienkin palautusten määrä on poikkeuksellisen suuri. Kärpät voitti tämän hienon kiekkokontrollipelin 3-2.

Barcelona kävi hakemassa 3-1 vierasvoiton Leverkusenista. Tilastoin ottelusta kaikki syöttöketjut molemmilta joukkueilta. Ensimmäisellä puoliajalla Leverkusen hyökkäsi 52 kertaa ja antoi niissä syötön omilleen 59 kertaa, onnistuneita peräkkäisiä syöttöjä oli Leverkusenilla keskim. 1,14 kertaa. Barcelona hyökkäsi 59 kertaa ja antoi niissä 445 syöttöä omille, eli keskim. 7,54 syöttöä omille yhtä hyökkäystä kohti. Toiselle puoliajalle valmentajat olivat antaneet uudet ohjeet pelikirjoistaan. Leverkusenin luvut olivat 63 hyökkäystä, 83 onnisunutta syöttöä omille, keskim. 1,32 syöttöä omille hyökkäystä kohti. Barcelona hyökkäsi 63 kertaa ja antoi omille 283 kertaa, keskim. 4.49 onnistunutta syöttöä omille hyökkäystä kohti.

Barcelonan pisimmät syöttöketjut olivat 1. puoliajalla 36:n, 31:n, 30:n, 19:n, 16:n ja 15:n syötön pituisia. Leverkusenilla 6:n, 4:n, 3:n, 3:n, 3:n ja 2:n syötön mittaisia. Toisella puoliajalla vastaavat luvut olivat Barcelonalla 28, 16, 13, 12, 11 ja 10. Leverkusenin luvut 7, 7, 6, 6, 4 ja 4. Ero pelitavoilla on valtava, vaikka kyseessä on kaksi maailmanluokan jalkapallojoukkuetta. Tässä on jalkapalloasiantuntijoille yksi analysoinnin paikka siitä, mihin suuntaan jalkapalloa Barcelona on vienyt. Barcelonan keskikentän moottori Xavi puuttui pelistä ja hänen tilallaan pelasi Fabrecas minun silmiini hieman liian nopeasti pystyyn. Lopputulos oli hyvä ilman Xaviakin.

 

[TosiFani]

Tänään nähtiin kaksi mielenkiintoista ottelua. Jääkiekossa KalPa-Kärpät ja jalkapallossa Leverkusen-Barcelona. Otteluita yhdisti se, että niissä nähtiin maailmanluokan kiekko-/pallokontrollipeliä...

Ja Ässät - HPK, jossa HPK tylsytti Ässät ajokoirakiekolla.

 

[siffa]

Siffan ongelma mielestäni on hieman se, että hän tahtoo sekottaa tahattomasti tai tahallaan sen ajatuksen Meidän Pelistä, mitä liitto vie eri tasoille ja yhden tämän ajattelutavan mannekiinin eli Jukka Jalosen pelitavan, jota myös kutsutaan Meidän Peliksi sielä täällä.

Meidän Peli-termistä ja mitä se tarkoittaa, on käyty pitkä keskustelu täällä. Monet luulivat, että termi olisi Petteri Sihvosen keksimä ja hän toisi sitä esille jatkuvasti UL:n eri medioissa. Tuo käsitys oikaistiin ja todettiin, että termin on ottanut virallisesti käyttöön Jääkiekkoliitto. Sihvonen toi sen tänne, koska HPK:n B-junioreiden valmentajana oli kutsuttuna kaikkiin seminaareihin ja tilaisuuksiin, joissa Meidän Pelistä laajana suomalaisena peli-identiteettinä keskusteltiin. Jääkiekkoliitto Jukkien Jalonen ja Rautakorpi johdolla vei Meidän Pelin filosofiaa kentälle. Jääkiekkoliiton HPK:n vierailulla Petteri Sihvonen oli mukana ja hänen vetämien B-junioritreenien päätteeksi käytiin keskustelua Meidän Pelistä. Koska Petteri Sihvonen oli koko ajan Meidän Pelin kehittämisen kovassa ytimessä, hän kirjoitti siitä myös termillä Meidän Peli. Se aiheutti hämmennystä täällä JA:ssa ja Sihvonen sai arvostelua tuosta oman terminsä käytöstä. JA:ssa käydyn keskustelun voisi kiteyttää JHagin 9.2. kirjoittamaan viestiin #9070. Siinä JHag veti yhteen, mitä on Meidän Pelin laaja merkitys ja mitä on Meidän pelin Jukka Jalosen pelikirja.

Jukka Jalonen kertoi ennen Suomi-Venäjä EHT-ottelua, että hän tyytyväinen, jos pystytään pelaamaan ns. Meidän Peliä. Tämän jälkeen keskustelu termistä täällä lakkasi, koska Jukka Jalonen naulasi määrittelyn kiinni. Jukka Jalonen tarkoitti tietysti Meidän Pelin pelikirjaansa, josta käytti nimitystä Meidän Peli. Minusta asiassa ei enää ole epäselvyyttä. Kun puhutaan yksittäisestä ottelusta ja Meidän Pelistä, niin lähtökohtana on Jukka Jalosen Meidän Pelin pelikirja. Siitähän täällä pääosin keskustellaan, ei niinkään siitä jääkiekkoseuroissa Jääkiekkoliiton johdolla käyvästä Meidän Pelin laajasta kokonaisuudesta. Minä seuraan HVP-tilastoinnillani sitä, miten paljon joukkueilla esiintyy näitä Meidän Pelin elementtejä pelissään. Olen odotellut, että joku muukin seuraisi jotain pelin osa-aluetta, mikä kertoisi, pelataanko siltä osin Meidän Peliä vai ei. Hiljaista on ollut.

 

[Keltainen Jaffa]

Ja Ässät - HPK, jossa HPK tylsytti Ässät ajokoirakiekolla.

Eli SM-liigan paras valmentaja ja Meidän Pelin isä, Sihvosen kaveri jne. Lehkonen peluuttaa ajokoirakiekkoa? Hieman kyllä yllätti, jos asia tosiaan näin on.

Tämä on muuten huomattavasti mielenkiintoisempi tieto tähän ketjuun kuin Barcelonan syöttöketjujen luvut tai Kalpa-Kärpät -matsin tilastot.

Edit. Mazza tuossa selittikin jo minun pointtini, niin en ala tarkentamaan enempää.

 

[JHag]

Muistan kuulleeni termin "Meidän Peli" ensimmäistä kertaa Raimo Summaselta. Joka tapauksessa paljon ennen Jukka Jalosen aikaa. Barcelona-Leverkusen -matsin tilastotko eivät kuulu pelikirjakeskusteluun, koska täällä pitää keskustella pelkästään jääkiekosta ja mieluiten suomalaisesta jääkiekosta? En ymmärrä tällaista logiikkaa. Pelikirja on isompi asia kuin jääkiekko. Amerikkalainen jalkapallo on pelikirjafanin taivas. Koko ottelu pyritään käsikirjoittamaan etukäteen ja minkäänlaiselle sooloilulle ei ole sijaa. Tehtäväjaotkin ovat täysin selvät. Kotimainen pesäpallo on myös hienosti pelikirjoitettu (!) laji. Ei tarvitse kenenkään funtsia, kuka ottaa tänään siepparin roolin ja onko kopparin sallittua nousta etukentälle.

 

[Corkscrew]

Onhan se vähän erikoista että kaikkien urheilulajien erilaisista pelitavoista- ja kirjoista keskustellaan Petteri Sihvosen ketjussa. Suurimmaksi osaksi siitä pitää huolen siffa, ikään kuin olisi joku tarve pitää ketju koko ajan aktiivisena. Olisikin parempi siirtyä Pelitapa-ketjuun tai tehdä kokonaan uusi Erilaiset pelikirjat-ketju tms. Näistä on kuitenkin keskusteltu ennen Sihvosta vaikka hän usein muuta väittää omaa egoa hivellessään.

Jalkapallo ja jääkiekko ovat joukkuelajeja molemmat, siinä mielessä voidaan käyttää samoja termejä. Jalkapallossa taktiikalla ja pelikirjalla on kuitenkin suurempi merkitys, koska laji on hidastempoisempi ja kentällä on tuplasti enemmän pelaajia samanaikaisesti. Yksilöiden merkitys on suuri, muttei yhtä suuri kuin jääkiekossa jossa pelaajien väliset tasoerot tulevat enemmän esille mm. siksi että kaukalossa tapahtuu paljon enemmän 1 vs. 1 -tilanteita kuin jalkapallokentällä. Jääkiekossa lajin nopeuden takia reagointiaika on myös pienempi yksittäisissä tilanteissa joka edelleen johtaa yksilöiden välisten erojen korostumiseen.

 

[siffa]

Muistan kuulleeni termin "Meidän Peli" ensimmäistä kertaa Raimo Summaselta. Joka tapauksessa paljon ennen Jukka Jalosen aikaa.

Avot! Minäkin olen referoinut Summasen kirjan "Meidän peli" ansiokkaita osioita täällä. Kun pelikirjakeskustelu vaati määritelmiä jääkiekon pelikirjoista, niin lainasin Summasen määritelmän siitä tänne. Termistä Meidän Peli kuuluu kunnia tämän tietämän mukaan siis Raimo Summaselle. Erkka Westerlundin osuutta on alettava tutkia, olihan hän Ramin mentorina pelikirja-asioissa.