Kaukorannan vierailuvideo oli mielenkiintoista katsottavaa. Lisää vierailijioita kiitos, kun keskustelun taso saadaan näin korkealle.
En osaa ottaa niinkään kantaa suoraan kummankaan karvauspelin puolesta, vaan sanoisin ennemmin, että karvauspeli on säädettävä vastustajan pelitavan ja tilanteen mukaan. Perusteluni alla:
1. Vastustajalla kiekko ja kuten aina, se jolla on vuoro, tekee ensimmäisen siirron.
2. 1-2-2 trap toimii parhaiten, kun vastustajan peli ei ole organistoitua ja etäisyydet kanssapelaajiin ovat liian pitkiä (esim. laituri yli siniviivan kun kiekko maalilinjan takana). Meidän pelissä ymmärtääkseni kaikkien pelaajien tulisi avaustilanteessa lähteä syvältä omalta puolustusalueelta ja hakea kiihtyvään liikkeeseen. Jos tätä noudatetaan, ei yksittäinen kärkikarvaaja pysty sulkemaan pois kaikkia helppoja (ja vieläpä) lyhyitä syöttöjä. Helpon syötön jälkeen päästään hyvällä jalalla usein jo nostamaan peliä ylös tai antamaan toinen lyhyt syöttö (ei enää niin helppo, kun ajoitus tärkeä). Jatko on sitten tapauskohtaista. Vastustaja joutuu reagoimaan ja avaamaan joko laitoja tai keskustaa (kyllä myös keskustaa, jos laituri tulossa laidasta hyvällä jalalla), minkä jälkeen tilanne johtaa suoraan laukaukseen tai kulmapeliin.
3. 0-5 toimii paremmin organisoitua hyökkäyspeliä vastaan tilanteessa, jossa vastustaja pääsee avaamaan organisoidusti, koska kärkikarvaaja jäisi muuten vain pujottelukepiksi. 0-5:tä vastaan pitäisi olla hyvin vaikeata saada maalintekosektorilta suoraa laukausta. Todellisuudessa 0-5:kään ei ole yksi linja, vaan pelaajien etäisyydet ovat vaan lyhyempiä eikä vastustajan alueelta haeta pikavoittoja.
Ja eikö tässä nyt unohdeta aika keskeinen asia, kun ymmärtääkseni karvauspelissä päätös siitä mennäänkö päälle vai ei, pitäisi yleensä olla kärkikarvaajan vastuulla ja riippuvainen siis hänen pelinluvustaan. Kärkikarvaajan päätös on sitten riippuvainen pelitilanteesta ja omasta "pelitavasta" (jota kulloinkin maustettu vastustajan mukaan).
Siitä olen Kaukorannan kanssa kyllä samaa mieltä, että pelin syke ja tunne pysyy paljon parempana, kun vastustajalle annetaan enemmän painetta ja otetaan myös riskiä enemmän, eikä vain peruuteta. Se, miten hyvin aktiivinen karvauspeli tuottaa tulosta on mielestäni enemmän kiinni vastustajan tekemisestä kuin omasta tekemisestä, jos painetta halutaan välttämättä paljon antaa. Sitten pelin jälkeen voidaan ainakin antaa niitä "Hyvin taisteltiin"-kommentteja, jos vastustaja voittaa aktiivisen karvauksen.
Ja sanon vielä, että mielestäni tässä on tehty nyt mustavalkoinen kysymys asiasta, joka on enemmänkin säätöasia ja riippuvainen pelin virtauksesta.