En ymmärrä miksei hyvin toteutetulla nopeaan pelin kääntämiseen perustuvalla pystysuunnan jääkiekolla voitaisi menestyä yhtä hyvin kuin kiekkokontrolliin perustuvalla hitaammalla pelaamisella. Ilves käänsi viime kaudella peliä nopeasti omista ja karvasi aktiivisesti sekä menestyi siinä ohessa paljon paremmin kuin kukaan osasi syksyllä odottaa. Oli ihan loogista että vahvistuneen joukkueen myötä valmennusjohto ei halunnut laittaa koko pelitapaa uusiksi vaan pyrki rakentamaan tämän kauden ryhmän kanssa viime kaudella hyvin toimineen pelitavan päälle. KalPan peliä joka sisältää paljon oman alueen poikittaissyöttöjä ja palautuksia on hieno katsella etenkin jos "oma joukkue" pelaa sitä, mutta ei sillä tyylillä ole vielä mestaruuksia liigassa voitettu. Keväällä voi tilanne olla toinen mutta onko pelitapa yhtä toimiva pudotuspeleissä kuin pitkässä runkosarjassa, en menisi vannomaan.
Se on ihan se ja sama voiko sillä voittaa, kun fakta on se, ettei sillä ole esimerkiksi viime kaudella voitettu mitään. Spekuloida voi vaikka maailman tappiin mutta eikö olisi hedelmällisempää keskittyä siihen mitä jään tasolla oikeasti tapahtuu?
Ilves yllätti viime kaudella mutta oli siltikin vasta kymmenes runkosarjassa. Nyt sen joukkue vahvistui paperilla ja siltikin pelin taso suorastaan syöksyi alkukaudesta vaikka periaatteessa joukkueen piti pelata sitä samaa hyväksi havaittua peliään. Kummallinen yhtälö tosiaan. Muutoksia vaadittiin ja niitä tuli kaksin kappalein, kun ensin Juha Pajuoja toi kiekkokontrollielementtejä joukkueen peliin ja toisen kerran, kun vaihdettiin jo valmentajaa ja palattiin takaisin "vanhaan". Monet Ilveksen kannattajat ovat olleet sitä mieltä, että Pajuoja sai joukkueen pelaamaan jo huomattavasti paremmin mutta lopulta hiekka loppui tiimalasista.
KalPan pelitavalla ei tosiaan ole voitettu mitään, koska sitä ei pelaa kuin KalPa. Muut ovat ottaneet muutaman vuoden aikana vaikutteita KalPan pelistä mutta vähemmän radikaalilla tavalla. Tällä hetkellähän suuri enemmistö liigajoukkueista pelaa kiekkokontrollia jollain asteella, vielä kaksi-kolme vuotta sitten tilanne oli täysin erilainen.
Se onkin mukava nähdä, että tuleeko jostain joukkue joka pelaa pystysuunnan jääkiekkoa niin hyvin, että sillä voi voittaa hyvän kiekkokontrollijoukkueen, saati sitten hyvän näiden kahden yhdistelmää pelaavan joukkueen (esimerkkinä 2011 HIFK ja 2011 Leijonat). JYP on viimeisin todellinen menestyjä tuolla nopealla jääkiekolla mutta kuten on jo useaan kertaan todettu se karahti kahdesti putkeen etukäteen selvästi heikommalle joukkueelle (TPS ja Blues). Samoin yhden kauden tähdenlento Lukko juoksi päin seinää oman ultrapystysuuntansa kanssa, se mikä toi runkosarjassa voittoja oli enää kaunis muisto, kun TPS höpsötteli paineen alta pois.
Nyt kun HVP-lähdöt eivät enää ole edistyksellinen asia niin on mukava nähdä mikä on se seuraava sellainen. Tarkoitan siis sitä, että lähes kaikki ovat ne ottaneet pelikirjaansa SM-Liigassa. Tuleeko siis vastaiskuna juuri se puhuttu passiivinen 1-4 tai 1-3-1, jossa pakotetaankin pelaamaan koko ajan pelkkiä hitaita ja tukkimaan keskialue, vai yritetäänkö vielä härskimmin prässätä kiekollista pelaajaa? Juuri äsken Venäjä oli passiivinen ja Ruotsi taas aktiivinen, peluuttaen jopa viittä laituriparia!
Jokaista pelitapaa vastaan on teoriassa olemassa lääke sillä jokaisessa on tietenkin heikkoutensa. Kiekkokontrollijoukkueelle ei välttämättä kannattaisi antaa kiekkoa kovin helpolla, mutta mitäs tehdään jos oma jengi on vihkiytynyt pystysuunnan joukkue? Jos ei siis pelata lainkaan alaspäin omalla alueella? Miten voidaan pitää kiekkoa suuri osa ajasta ja jos taas annetaan sen vastustajan pitää kiekkoa niin silloin kaadetaan suoraan sen laariin.
Viime kauden finaaleissa pelasivat HIFK ja Blues, toinen "moderni" yhdistelmäjoukkue ja toinen jo perinteinen kiekkokontrollijoukkue. Blues pelasi hienosti ja tiputti vieläkin vanhanaikaisemman JYPin mutta törmäsi siihen, että HIFK osasikin muuttaa pelitapaansa tarvittaessa. Tällä kaudella nähtäneen jo kaksi yhdistelmäjoukkuetta (Meidän peli) joista toinen keksii taas jotain uutta, ainakin SM-Liigan tasolle.
Tärkeässä roolissa tullee olemaan juuri se miten kentällä (ja vaihtoaitiossa) osataan tunnistaa ne hetket, kun prässätään ja kun kontrataan, ja melkein heittäisin vielä niin, että se korostuu enemmän jokaisella kentän alueella, ei ainoastaan hyökkäyspäässä. Pelaatanko omissa miestä, aluetta, näiden yhdistelmää ja miten se toteutetaan niin, että esimerkiksi selkä kentälle päin olevalta pelaajalta voidaan ottaa tavallaan koko viisikolla tila pois. Eli nyt kun on jotenkin saatu rakenteet hallintaan niin seuraavaksi keskitytään siihen hienosäätöön niiden sisällä.
Itse olen nähnyt asiat jotenkin niin, että Risto Dufvan JYP toi kehiin sen hurrikaanprässin ja puolusti kentän keskustaa todella tiukasti, sekä käytti menestyksellä kahta maalivahtia, ja voitti lopulta Kärppä-dynastian. TPS tiputti JYPin "uudella" asialla eli HVP-lähtöjen avulla se hallitsi kiekkoa ja sillä oli enemmän variaatiota pelissään, kiitos useamman rytmin. Yhtäkkiä olikin tilanne, että finaalissa pelasi kaksi kiekkokontrollijoukkuetta eli TPS ja HPK. Seuraavana vuonna Ässät ja taas JYP ajoivat siihen samaan miinaan, Jokerit osasi jo kontrata eikä vain kouhottanut päätyä kohti ja HIFK hallitsi molemmat tavat. Kehityskulku on ollut ihan selkeä ja nyt kun on saatu esiteltyä se, että kiekkoa tosiaan kannattaa pitää niin seuraava askel voikin olla taas ettei sitä halutakaan pitää tai yritetään prässätä koko ajan ja joka paikassa, haetaan siis riistoja.
Mutta nyt mää lopetan tämän tilityksen, lähti vähän tumpusta :)