Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[13~]

Miksi näin? Eikös se mennyt niin, että valmentaminen on muutakin kuin taktiikan osaamista? Minusta kyse on vain siitä, että on tekijöitä ja näkijöitä, ja vaikka olisi kuinka hyvä näkemään niin ei välttämättä osaa tehdä. Kai Suikkanen tai Risto Dufva eivät välttämättä olisi lainkaan hyviä analyytikkoja, vaikka voidaan olettaa, että he ymmärtävät pelistä paljon.

Toimittaja ja analyytikkokin ovat minun maailmassani kaksi eri asiaa. Toinen kertoo mitä tapahtui, miksi ja milloin, toinen porautuu huomattavasti syvemmälle asioiden syihin ja seurauksiin. Edelleen hieman vierastan sitä ajatusmallia, että on oltava huippuvalmentaja voidakseen analysoida jääkiekkoa asiantuntevasti, saati sitten sanoa ääneen olevansa asiantunteva.

Olet ihan oikeassa: toimittaja ja analyytikko ovat eri duuneja, siksi joka ainoaan urheilulähetykseen tässä maailmassa raahataan joku entinen pelaaja/valmentaja paikalle. Mutta onko Petteri siis analyytikko? Miksi hän sitten tarjoaa itseään valmentajaksi SM-liigaseuroihin? Miksi hän kirjoittaa viikottain hömppää, jolla ei ole mitään tekemistä minkään analyysin kanssa? Millainen analyytikko vetää johtopäätöksiä yksittäisten pelien perusteella?

Ehkä kyse on siitä, että mun pitäisi pystyä erottelemaan Sihvosen tuotoksista ne, jotka pitäisi ottaa vakavasti? Tuntuu usein aika hankalalta.

Jorma Vuoksenmaa tai Edi Pejcic eivät välttämättä olisi kovin hyviä analyytikkoja hyökkäyspelikirjojen suhteen.

…

Se on kertakaikkiaan ymmärrettävä, että jos sanotaan vaikka TPS:n pelaavan kiekkokontrollia ja käyttävän neljää eri hyökkäysrytmiä, niin on kaksi eri keskustelua puhua siitä sisällöstä ja siitä miten TPS sen tekee (ja miksi), ja toisaalta mikä on joukkueen voittosarake ja miksi.

Tämäkin on täysin totta, ja nämä kaksi - miten ja miksi - sekoittuvat näissä väittelyissä helposti. Minua ei henkilökohtaisesti oikeastaan kiinnosta miten joku joukkue pelaa - ja epäilemättä Sihvonen pystyy perkaamaan tämän melko tarkastikin - vaan miksi se niin tekee.

Kriikon EI tarvitse itse osata ohjata Kummisetää voidakseen arvioida sen hyvyyttä tai huonoutta
(sulle siis kelpaa leffarvostelu "Apinoiden planeetan synnystä" vain jos sen on kirjoittanut Ternce Malic, se kun osais tehä paremman itse?)

Jos kriitikko sanoo olevansa maan paras elokuva-asiantuntija (plus tietysti olevansa pian vielä johtava musiikki-asiantuntijakin, koska näki pari konserttia telkkarista) ja kykenevänsä itse ohjaamaan mitä tahansa elokuvia, en todellakaan ota kaveria todesta. Mutta jos sulle putoaa, niin mikäs siinä.

 

[P.Sihvonen]

En ymmärrä

Oikea johtava analyytikko pohtisi sitä, miten Meidän Peliä vastaan tulisi pelata voittavasti ja kehittäisi kiekkoamme sitä kautta. Naurettavin on tuo UL:n nettisivujen Meidän Peli -analyysi jokaisesta joukkueesta vuorotellen. Miten tämä liiga kehittyisi, mikäli jokainen liigajoukkue pelaisi oikeasti Meidän Peliä? Olisi muuten oikeasti aika tylsää katsottavaakin. Onneksi on muita, minä nostan oikeasti hattua näille valmentajille, jotka yleisön ja median paineen alla uskovat juttuunsa ja peluuttavat valtavirrasta poikkeavaa kiekkoa, koska kokevat sen omalle materiaalille + vastustajan kaatamiselle otollisemmaksi.

Anteeksi vain, mutta yksinkertainen maisterinjärkeni ei oivalla, että miten "kehittäisi kiekkoamme" se, että kirjoittaisin siitä, miten Meidän Peliä vastaan pitäisi pelata. Siis ensinhän on luotava se suomalaisen jääkiekkoilun yhteinen peli-identiteetti, Meidän Peli, ennen kuin voidaan edes ajatella ja kiirehtiä johonkin seuraavaan vaiheeseen. Meidän Pelin kehittäminen vaatii vielä vuosien yhteisiä ponnistuksia. Meidän Peli ei ole vielä todellakaan mikään valtavirta SM-liigassa, olethan itsekin sen peleistä nähnyt, nimimerkki Alvajärven Urho. Nimimerkin siffa mukaan Meidän Peliä viljelee SM-liigassa noin seitsemän joukkuetta. Ehkä näin on, mutta niilläkin kaikilla on matkaa vielä vaikkapa siihen pelitapaan, joka oli Jukka Jalosen tulkinta Meidän Pelistä Slovakian MM-kisoissa. Eli tässä ollaan vasta omassa kiekkokirjoittelussanikin raapaistu Meidän Pelin pintaa. Luvassa on vuosien työ asian tiimoilta. Toistaiseksi suurimman kehitystyön Meidän Pelin eteen tein toissa ja viime kaudella, kun kehitin HPK:n B-junnuissa laajaa harjoitepankkia Meidän Pelin siihen taitekohtaan, jossa yksilöä ja viisikkoa opetetaan reagoimaan: voitetaanko tilaa vai tehdäänkö tilaa. Ja miten sitten voitetaan ja tehdään tilaa jäällä. Etenkin tilan tekemiseen liittyvät syöttösuunnat ja tekniikat ovat vielä lapsen kengissä suomalaisessa (ja koko maailmankin) kiekkoilussa.
Meidän Pelin hengessä,
Johtava

 

[P.Sihvonen]

Täh!?

Entäs Teidän peli ja Heidän peli? Pip pelistä nyt puhumattakaan.

Kenelle keinotekoisesta jaottelusta ja brändäämisestä on hyötyä? Ja kun sille tielle on menty, niin tulkinnalla pyritään todistamaan sitä päätettyä teoriaa. Sokea takertuminen johonkin keksimäänsä teesiin on umpikuja, joka ei todellakaan edistä oikeasti yhtään mitään.

Millä lihaksilla sinä nimimerkki Everton sanot, että Erkka Westerlund, Jukka Jalonen ja Jukka Rautakorpi ovat luoneet "keinotekoisen jaottelun", kun he ovat luoneet käsitteen Meidän Peli? Ja ketä he siinä muka "brändäävät"? En ymmärrä.

 

[Tarinankertoja]

Tämä analogia on hieman falski, koska taiteessa kyse on subjektiivisesta kokemuksesta.

Taiteen kokeminen on aina suhteessa ympäröivän kulttuuriin. Siis Tarkoitaa sitä, että kriitikko tällä suomessa osaa kritisoida suomalaista taideteosta omasta kulttuurisesta lähtökohdastaan esim. paremmin kuin italialainen. Koska tuntee skenen ja on nähnyt niin paljon tällä..

ELI hän pystyy omasta mielipiteestään h u o l i m a t t a kertomana onko kyseessä teknisesti hyvää vai huono taidetta ja sen lisäksi antamaan siitä mielipiteensä.

Sama koskee ihan lätkää(tai joukkueurheilua yleensä). Vaikka en pitäisi Kalpan pelityylistä, osaan arvostaa sen vaikeutta ja vaativuutta, koska tunnen skeneä(olen itselleni tutussa kulttuuriympäristössä). Osaan arvostaa joukkueen rakennusta ja pelaajavalintoja, sekä valmentajan toimintaa tässä. Huolimatta mielipiteestäni siitä, onko tuollainen peli MUN mielestä mukavaa katsottavaa.


Se, onko se tehokasta, sen Urheilussa on sitten määrittävänä tekijänä on lopputulos. Mutta jos lopputulos on urheilussa "kaikki", niin tämmöstä keskustelupalstaa ei olisi olemassa.

 

[Fordél]

Millä lihaksilla sinä nimimerkki Everton sanot, että Erkka Westerlund, Jukka Jalonen ja Jukka Rautakorpi ovat luoneet "keinotekoisen jaottelun", kun he ovat luoneet käsitteen Meidän Peli? Ja ketä he siinä muka "brändäävät"? En ymmärrä.

Tässä on tyypillistä P.Sihvosta. Kyseenalaistetaan lihakset kun pitäisi kyseenalaistaa sisältö. Ei sillä ole mitään merkitystä kuka näistä asioista sanoo vaan mitä hän sanoo.

 

[Tarinankertoja]

Jos kriitikko sanoo olevansa maan paras elokuva-asiantuntija (plus tietysti olevansa pian vielä johtava musiikki-asiantuntijakin, koska näki pari konserttia telkkarista) ja kykenevänsä itse ohjaamaan mitä tahansa elokuvia, en todellakaan ota kaveria todesta. Mutta jos sulle putoaa, niin mikäs siinä.

Ei mua kiinnosta kriitikon motiivit, mua kiinnostaa mitä se kriitikko kertoo. Jos se on avosellu 100 leffaa, joiden arvostelusta mää on 75:sää samaa mieltä, niin kyllä mää sen arvosteluja luen luottaen että kriitikko jotain asiassa näkee samoin kuin minä. Ihan sama vaikka kriitikko olis persoonan millainen wannabeohjaajanarsisitikaikkitietävä tahansa.

Sisällöistä kaiketi on kyse? Ja sen mukaan arvioinneista? Eli jos Sihvonen arvioi jotain päin persettä se ei tarkoita “Sihvonen arvioi AINA kaiken päin persettä” tai Sihvonen osuu joskus oikeaan ei tarkoita “Sihvonen on AINA oikeassa”.

Eikö se sisältö ratkaise sen miten siihen suhtautuu, ei sen kirjoittajan/sanojan persoona??

 

[Mace]

Tässä on tyypillistä P.Sihvosta. Kyseenalaistetaan lihakset kun pitäisi kyseenalaistaa sisältö. Ei sillä ole mitään merkitystä kuka näistä asioista sanoo vaan mitä hän sanoo.

Ja tuo on tyypillistä anti-sihvoslaisuutta eli luetaan tekstistä vain osa, ehkä vain pari sanaa, ja tulkitaan sen pohjalta kokonaisuutta aivan miten sattuu. Eikös tuossa juurikin kyseenalaistettu sisältöä, kun kysyttiin, että millä eväillä Everton väittää sitä jaottelua keinotekoiseksi ja ketä siinä muka brändätään?

 

[Everton]

Millä lihaksilla sinä nimimerkki Everton sanot, että Erkka Westerlund, Jukka Jalonen ja Jukka Rautakorpi ovat luoneet "keinotekoisen jaottelun", kun he ovat luoneet käsitteen Meidän Peli? Ja ketä he siinä muka "brändäävät"? En ymmärrä.

Et varmasti ymmärräkään.

Siinä olet nimittäin ihan oikeassa, että minun kompetenssini ei riitä analysoimaan "Meidän peliä" - eikä minulla ole mitään kiinnostustakaan tehdä niin. Sen sijaan markkinoinnista, genrettämisestä ja brändäämisestä minulla saattaakin olla jotain sanottavaa.

Siksi kritiikkini olikin tarkoitettu yleisluontoisemmaksi. Tässäkin ketjussa on jaariteltu sivukaupalla siitä, kuka keksi mitäkin ja mikä kuuluu minkä nimikkeen alle - ja mikä nyt ei ainakaan kuulu. Sisällön suhteen siis kaikesta ihan toisarvoisesta.

Analyysin pitäisi yleensäkin mielestäni lähteä siitä, että mietitään mikä on hyvää ja mikä huonoa, missä parannettavaa ja mikä pitäisi heivata pois. Sen jälkeen se voidaan tarvittaessa niputtaa jonkun nimikkeen alle. Koskee niin vaikkapa leffoja, musiikkia kuin keskustelua joukkueurheilun pelitavoistakin.

Mutta jos järjestys on se, että ensin keksitään joku nimike tai genre ja kehutaan se parhaaksi (tai ainoaksi oikeaksi), sitten valitaan ryhmään jotkut mieluisat edustajat ja vasta sitten aletaan etsiä omaan teoriaan sopivia yhdistäviä tekijöitä ja keksimään sääntöjä ja sisältöä, niin silloin mennään perse edellä puuhun.

Miksikö niin tehdään? No vaikka juuri viihdeteollisuudessa ihan puhtaasti markkinoinnillisistä syistä. Sama pätee varmaan jollain tasolla myös urheiluvalmentajiin sekä -seuroihin ja lajijärjestöihin. Mutta journalistien motivaatio moiseen? Joko laiskuus, egoismi tai jotkut ulkopuoliset motivaattorit, kuten näemmä dobbelgängäämisen halu.

 

[Fordél]

Ja tuo on tyypillistä anti-sihvoslaisuutta eli luetaan tekstistä vain osa, ehkä vain pari sanaa, ja tulkitaan sen pohjalta kokonaisuutta aivan miten sattuu. Eikös tuossa juurikin kyseenalaistettu sisältöä, kun kysyttiin, että millä eväillä Everton väittää sitä jaottelua keinotekoiseksi ja ketä siinä muka brändätään?

Ensinnäkin en ole anti-sihvoslainen. En kuulu niihin ihmisiin (kuten siffa kuuluu), jonka täytyy jotenkin jakaa ihmisiä esimerkiksi Tammisen kannattajiin tai anti-tameihin. Tuollainen on liian raakaa jakamista. Väliin mahtuu paljon muitakin "genrejä". Sihvosenkin kohdalla menen tapauskohtaisesti. Joskus olen samaa mieltä, joskus en. Joskus en osaa sanoa.

Toiseksi, jos käyttää ilmaisua "millä lihaksilla", tarkoittaa, että millä kyvyllä joku voi sanoa jotain tällaista. Ei sillä kyseenalaisteta sisältöä vaan sanojan kykyä edes väittää mitään. Pieni juttuja, mutta kertovat paljon.

 

[Mace]

Ensinnäkin en ole anti-sihvoslainen. En kuulu niihin ihmisiin (kuten siffa kuuluu), jonka täytyy jotenkin jakaa ihmisiä esimerkiksi Tammisen kannattajiin tai anti-tameihin. Tuollainen on liian raakaa jakamista. Väliin mahtuu paljon muitakin "genrejä". Sihvosenkin kohdalla menen tapauskohtaisesti. Joskus olen samaa mieltä, joskus en. Joskus en osaa sanoa.

Et välttämättä olekaan anti-sihvoslainen, mutta se esittämäsi näkemys perustui mielestäni hyvin yksisilmäiseen katsantokantaan, joka on tyypillistä anti-sihvoslaisten esittämälle kritiikille.

Toiseksi, jos käyttää ilmaisua "millä lihaksilla", tarkoittaa, että millä kyvyllä joku voi sanoa jotain tällaista. Ei sillä kyseenalaisteta sisältöä vaan sanojan kykyä edes väittää mitään. Pieni juttuja, mutta kertovat paljon.

Jos Sihvonen vastaisi tuohon Evertonin juuri viestisi yläpuolella olevaan vastausviestiin "millä lihaksilla kirjoitat noin" -tyylisen vastineen, pitäisin sitä paljonpuhuvana ja typeränä lähestymistapana. Tässä kritisoimassasi tapauksessa pidän kuitenkin Sihvosen viestiä ihan asiallisena, koska Evertonin ei alun perin tarjonnut minkäänlaisia perusteluja väitteilleen keinotekoisesta jaottelusta ja brändäämisestä ja viesti oli kokonaisuutenakin sävyltään vittuileva.

 

[siffa]

Siksi kritiikkini olikin tarkoitettu yleisluontoisemmaksi. Tässäkin ketjussa on jaariteltu sivukaupalla siitä, kuka keksi mitäkin ja mikä kuuluu minkä nimikkeen alle - ja mikä nyt ei ainakaan kuulu. Sisällön suhteen siis kaikesta ihan toisarvoisesta.

Minusta Fordél teki aivan oikein, kun kysyi termin "Meidän peli" perään, kun ei siitä ollut tietoinen. Hän ilmoitti vielä minunkin nimimerkkini toiseksi nimimerkiksi, joka on nostanut "Meidän peli"-termin täällä keskusteluun. Minulle jäi sellainen käsitys, että Fordél ei ollut perillä tästä Jääkiekkoliiton asiantuntijoiden vakavasta hankkeesta, jonka tuloksena syntyi käsite "Meidän peli". Vastasin sitten viestissäni #7824 varsin perusteellisesti, mistä on kysymys. J.Grönholm ja Tarinankertoja täydensivät kirjoituksillaan hienosti, mistä on kyse. Sinä kirjoitat nyt sen olevan jaarittelua. Aiemmin lähdit minusta ala-arvoisella tavalla pilkkaamaan Jääkiekkoliiton tekemää työtä puhumalla Heidän ja Teidän sekä Pip pelistä. Pyysin sinua tutustumaan tarkemmin käytyyn keskusteluun, mutta jatkat siitä huolimatta tällä Jääkiekkoliittoa vähättälevällä linjallasi.

Mutta jos järjestys on se, että ensin keksitään joku nimike tai genre ja kehutaan se parhaaksi (tai ainoaksi oikeaksi), sitten valitaan ryhmään jotkut mieluisat edustajat ja vasta sitten aletaan etsiä omaan teoriaan sopivia yhdistäviä tekijöitä ja keksimään sääntöjä ja sisältöä, niin silloin mennään perse edellä puuhun.

Väitätkö todella, että Erkka Westerlund, Jukka Jalonen, Jukka Rautakorpi ja Jukka Lamminaho keksivät ensin termin "Meidän peli" ja kehuivat sen parhaaksi (tai ainoaksi) ja sitten valitsivat mieluisat edustajat ja vasta sitten alkoivat etsiä omaan teoriaansa sopivia yhdistäviä tekijöitä ja keksimään sääntöjä ja sisältöjä? Kun perehdyt hiemankaan asiaan, niin Jääkiekkoliitto ja sen edustajina em. henkilöt toimivat juuri päinvastoin. He suunnittelivat Suomen jääkiekolle uudet suuntaviivat ja vasta sen jälkeen jalkauttivat ne termin "Meidän peli" nimityksellä kentälle.

 

[Keltainen Jaffa]

Taiteen kokeminen...
...ELI hän (elokuva- tai taidekriitikko) pystyy omasta mielipiteestään h u o l i m a t t a kertomana onko kyseessä teknisesti hyvää vai huono taidetta ja sen lisäksi antamaan siitä mielipiteensä.

Sama koskee ihan lätkää(tai joukkueurheilua yleensä)...

Lisäsin lainaukseen (e- tai t-kriitikko) selvyyden takia.

Juurikin tässä Sihvonen kapsahtaa kantoon liian usein. Jos aiheena on esim. Shedden, Kummola, nopea pystysuunnan jääkiekko, Jukka Jalonen, Summanen tai joku muu liian lähellä Sihvosen sydäntä oleva asia, hän yksinkertaisesti kirjoittaa vain ja ainoastaan oman mielipiteensä mukaan, ei siitä huolimatta. Objektiivisuus lentää ikkunasta ja tekee tilaa joko eeppiselle palvonnalle tai "idiootti raiskaa karmean munattomalla puuhastelullaan pyhää Meidän Peliä" -tason artikulaatiolle.

Niistä aiheista, joista P.Sihvonen ei ole muodostanut liian vahvaa mielipidettä, kirjoittaa hän paremmin ja asiantuntijamaisemmin kuin yksikään muu journalisti Suomessa. Näitä aiheita on vain liian vähän ja niiden löytäminen on toisinaan vaikeaa. Jopa kesken pitkän ja asiallisen artikkelin saattaa alkaa Sheddenille kettuilu ilman sen kummempaa aasinsiltaa. Tuollainen kirjoittamisen persoona myy, mutta ei sitä pysty täysin tosissaan ottamaan.

Edit. No jaa, ei ne elokuvakriitikotkaan ole täysin objektiivisia, mutta he harvemmin yrittävätkin esittää oman ajojahtinsa/mielipiteensä olevan koko Suomen elokuvateollisuuden etu.

 

[13~]

Eikö se sisältö ratkaise sen miten siihen suhtautuu, ei sen kirjoittajan/sanojan persoona??

Kuten varmasti hetken miettimällä tajuat, niin nyt ollaan aika kaukana alkuperäisestä pointistani, jonka kiistit.

Mutta tottakai: sisältö määrää. Jos suuri osa sisältöä on muiden haukkumista ja oman paremmuuden korostamista, niin minua alkaa väkisin naurattaa.

Niin kuin aiemmin tuolla annoin ymmärtää, kyse ei ole siitä onko Petteri kykenevä analysoimaan peliä, vaan kaikesta siitä paskasta mitä hän tuottaa tämän lisäksi. Jos sinun diggailemai leffakriitikko käyttää puolet palstatilasta muiden kriitikoiden haulkumiseen ja tämän lisäksi sanoo elokuvan olevan hyvä, koska se on moderni, mutta ei selitä miksi niin kysehän on juuri sisällöstä. Tai oikeasti sen puutteesta.

 

[Everton]

Väitätkö todella...

En väitä. Enkä tarkoittanut (ainakaan tässä yhteydessä) vähätellä liittoakaan. Kirjoitukseni oli kohdistettu ennemminkin tämän koko ketjun perimmäiseen aiheeseen, eli jääkiekosta kirjoittamiseen.

 

[Alvajärven Urho]

Anteeksi vain, mutta yksinkertainen maisterinjärkeni ei oivalla, että miten "kehittäisi kiekkoamme" se, että kirjoittaisin siitä, miten Meidän Peliä vastaan pitäisi pelata. Siis ensinhän on luotava se suomalaisen jääkiekkoilun yhteinen peli-identiteetti, Meidän Peli, ennen kuin voidaan edes ajatella ja kiirehtiä johonkin seuraavaan vaiheeseen.

Kiitos vastauksesta.

Tarkoitin siis sitä, että jos nyt vaikka Ari-Pekka Selin keksii Saipassa, että muutetaanpa pelitapa kertalaakista "Meidän peliksi". Oletetaan, että kaikki menee putkeen, pelaajat oppivat pelityylin ja homma toimii teoriassa mainiosti. Kun Selin sitten lähtee joukkoineen kokeilemaan tasan samalla pelityylillä kuin vastassa oleva Jokereiden Westerlund, mitä tapahtuu? Selinillä on heikommat pelaajat ja vähemmän kokemusta (ja sitä kautta myös taitoa, variaatioita) tästä uudesta pelityylistä. Paras seitsemästä sarjassa tulee tukkaan aika reilusti. Voit vaihtaa Selinin ja Saipan keneen tahansa liigassa, jotka eivät ole tässä Meidän pelissä vielä kiinni. Jos Selin haluaa olla voittaja, hänen pitää keksiä jotakin, jolla hän lyö tuon Meidän pelin. Tätä tarkoitin.

Jos lyöt rumpuasi niin pitkään, että kaikki liigassa pelaavat Meidän peliä, se on jo vanha juttu. Joku on Ruotsissa/Kanadassa/Tsekeissä/Venäjällä keksinyt, miten Meidän peliä vastaan pitää pelata voittaakseen. Emme saa jämähtää vuosikaudeksi, emme edes kahdeksi vuodeksi, yhteen pelitapaan. Jotain on uudistettava, parannettava. Toki maajoukkue vielä pari vuotta parantaa peliään sitä kautta, että rinkiin nousee yhä useammista seuroista pelaajia, jotka ovat pelanneet koko kauden samalla tyylillä ja pelityyli on selkäytimessä, harjoiteltuna. Tämän saa kaivaa esiin vuonna 2014: syön hatullisen, jos P. Sihvonen kolmen vuoden päästä kirjoittaa, että voittaakseen SM-liigan on pelattava Meidän peliä.

Toivon siis ammattimaiselta analyytikolta, Petteri Sihvoselta, näkemystä myös tulevaisuuteen. Jääkiekko ei ole valmis silloin, kun kaikki pelaavat Meidän peliä. Mikä on seuraava askel?

 

[siffa]

En väitä. Enkä tarkoittanut (ainakaan tässä yhteydessä) vähätellä liittoakaan. Kirjoitukseni oli kohdistettu ennemminkin tämän koko ketjun perimmäiseen aiheeseen, eli jääkiekosta kirjoittamiseen.

Minusta Fordél otti juuri suomalaiseen jääkiekkoon olennaisesti liittyvän termin "Meidän peli" täällä keskustelun alle. "Meidän peli" käsitteenä on minusta ollut hyvä käydä juuri täällä perusteellisesti läpi. Keskustelun aloittajalle Fordélille kuuluu siitä kiitos. Kiitos kuuluu myös sinulle, kun jostain syystä aloit heittää muka hauskaa läppää ko. termistä. Tuli mieleeni ajat, jolloin mm. Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja, koripalloa itse pelannut, heitti joskus 2004-2005 huulta pakinassaan, mikä kosketti pelikirjoja, Pelikirja-Petteristä. Urheilutoimittajalle, joka itse oli pelannut koripalloa, oli termi pelikirja täysin outo ja siitä johtui tuo ilakointi. Samoihin aikoihin täällä JA:ssa ylivoimainen nimimerkkien enemmistö kielsi pelikirjat jääkiekossa. Nyt sillä rintamalla on ollut hiljaista. Viimeisin näiden jääkiekon pelikirjojen vähättelijöiden esiin tuleminen tapahtui viime kaudella, kun Esa Tikkanen nimettiin Jokipoikien valmentajaksi ja Tiki ilmoitti, että hänen valmennuksessaan ei pelikirjoilla ole sijaa. Kuitenkin heti ensimmäisestä pelistä lähtien Tikin Jokipojat pelasi puhdasta 1990-luvun alun NHL-pelikirjapeliä.

Nyt sinä teit palveluksen termille "Meidän peli" heittämällä siitä huulta samaan tapaan kuin aikoinaan Kouvolan Sanomien urheilutoimittaja ilakoi termillä "pelikirja". Nyt on myös termi "Meidän peli" pureksittu riittävän tarkoin läpi, joten se on ainakin JA:n lukijoiden luettavissa ollut.

Referoin vielä Urheilulehden toimittaja Janne Eerikäisen juttua "Meidän pelit" UL 36/2011 8.9.2011. Haastateltavana on KooKoon valmentaja Ismo Lehkonen, joka minusta hyvin reaalisesti kertoo käsityksiään "Meidän pelistä". Jutun viimeisen kappaleen väliotsikko on "MAAJOUKKUEPELITAVAT YHTENÄISEKSI" ja siinä lukee aluksi: Vaikka Lehkonen ei kannata koko valtakunnan tasolla kaikissa seuroissa pelattavaa yhtä ja samaa "Meidän peliä", hän haluaisi, että jääkiekossa pyrittäisiin jalkapallon ja koripallon tavoin kaikkien eri maajoukkueiden yhtenäiseen pelikirjaan.

 

[Fordél]

Minusta Fordél teki aivan oikein, kun kysyi termin "Meidän peli" perään, kun ei siitä ollut tietoinen. Hän ilmoitti vielä minunkin nimimerkkini toiseksi nimimerkiksi, joka on nostanut "Meidän peli"-termin täällä keskusteluun. Minulle jäi sellainen käsitys, että Fordél ei ollut perillä tästä Jääkiekkoliiton asiantuntijoiden vakavasta hankkeesta, jonka tuloksena syntyi käsite "Meidän peli".

Kyselin tosiaan Meidän pelin perään, koska halusin tietää miten se asemmoituu muihin ja mitkä ovat sen varteenotettavimmat haastajat. No aika vähissä ne ovat, mutta toisaalta vieläkään ei ole ihan selvää ketkä tarkalleen pelaavat tätä Meidän peliä. No vastausta oli seitsemän SM-liigavalmentajaa peluuttaa sitä, mikä tarkoittaisi, että ko. joukkueet pelaavat hyvin samansuuntaisin pelitavoin niin sekä hyökkäyksen organisoinnissa (lähdöt, keskialueen ylitys, hyökkäysalueelle pelaaminen sekä karvauspelaaminen, puolustaminen jne.). Täytyy nyt jatkossa tarkastella pitääkö tämä paikkansa ja missä kohdin näiden joukkueiden erot tulevat.

 

[Keltainen Jaffa]

Oikea johtava analyytikko pohtisi sitä, miten Meidän Peliä vastaan tulisi pelata voittavasti ja kehittäisi kiekkoamme sitä kautta.

...Jos lyöt rumpuasi niin pitkään, että kaikki liigassa pelaavat Meidän peliä, se on jo vanha juttu. Joku on Ruotsissa/Kanadassa/Tsekeissä/Venäjällä keksinyt, miten Meidän peliä vastaan pitää pelata voittaakseen. Emme saa jämähtää vuosikaudeksi, emme edes kahdeksi vuodeksi, yhteen pelitapaan. Jotain on uudistettava, parannettava. Toki maajoukkue vielä pari vuotta parantaa peliään sitä kautta, että rinkiin nousee yhä useammista seuroista pelaajia, jotka ovat pelanneet koko kauden samalla tyylillä ja pelityyli on selkäytimessä, harjoiteltuna. Tämän saa kaivaa esiin vuonna 2014: syön hatullisen, jos P. Sihvonen kolmen vuoden päästä kirjoittaa, että voittaakseen SM-liigan on pelattava Meidän peliä.

Toivon siis ammattimaiselta analyytikolta, Petteri Sihvoselta, näkemystä myös tulevaisuuteen. Jääkiekko ei ole valmis silloin, kun kaikki pelaavat Meidän peliä. Mikä on seuraava askel?

Anteeksi, että tungen tähän mukaan. Aika hassua vaatia Sihvoselta, analyytikolta, toimittajalta ja journalisilta tietoa siitä, miten suomalaista jääkiekkoa tulisi kehittää eteenpäin. Ei siis se ole hassua, että kysytään mielipidettä. Se on hassua, että ikään kuin oletetaan, että Sihvonen tai kukaan muukaan median edustaja tai B-junnujen valmentaja olisi tähän isoon kuvaan vaikuttamassa niin suuressa määrin, että hänen oma onnistumisensa työssään journalistina olisi vaakalaudalla. Siis että lempinimi "johtava" olisi vaarassa.

Eikö toimittajan ja analyytikon toimenkuva ensisijaisesti koostu nykyhetken tai menneen uutisoimisesta ja analysoinnista, ei koko (kiekko)maailman mullistamisesta?

 

[Jyrla]

Tämä analogia on hieman falski, koska taiteessa kyse on subjektiivisesta kokemuksesta; siinä ei ole absoluuttista, objektiivista hyvää tai huonoa. Näin ollen kuka tahansa voi toimia kriitikkona: analysoida teosta oman subjektiivisen kokemuksensa perusteella. Jääkiekossa tulos sen sijaan rakentuu absoluuttisesti ja objektiivisesti mitattavista arvoista: maaleista, voitoista, pisteistä. Katsojan subjektiivinen kokemus ei vaikuta lopputulokseen.

Analogia on enemmän kuin hieman falski. Taiteessa pitää ymmärtää kokonaisuuksia laajasti, että voi antaa kritiikkiä. Pitää siis ensin ymmärtää yksittäinen tapahtuma suhteessa kokonaisuuteen.

Koska jääkiekon puolella ei ole perinnettä tapahtuman sisältöön pohjautuvasta "kritiikistä", voi ensimmäinen faktojen kautta analysoija kutsua itseään "Johtavaksi". Kertooko se enemmän taide- vaiko jääkiekkoanalyysistä, jää lukijan päätettäväksi.

HN:n logiikalla jokainen elämänsä aikana yhden jääkiekko-ottelun nähnyt ja siitä mielipiteen omaava on valmis analyytikko. Minusta niin ei ole.

Mielestäni analyytikon ja kriitikon osa on subjektiivista. Ympäröivä todellisuus määrittää sen, onko se todellista suhteessa kokonaisuuteen. Jos kyse on yksittäisen huutelijan mielipiteestä, se vaietaan kuoliaaksi.

 

[peruspata]

Anteeksi, että tungen tähän mukaan. Aika hassua vaatia Sihvoselta, analyytikolta, toimittajalta ja journalisilta tietoa siitä, miten suomalaista jääkiekkoa tulisi kehittää eteenpäin. Ei siis se ole hassua, että kysytään mielipidettä. Se on hassua, että ikään kuin oletetaan, että Sihvonen tai kukaan muukaan median edustaja tai B-junnujen valmentaja olisi tähän isoon kuvaan vaikuttamassa niin suuressa määrin, että hänen oma onnistumisensa työssään journalistina olisi vaakalaudalla. Siis että lempinimi "johtava" olisi vaarassa.

Eikö toimittajan ja analyytikon toimenkuva ensisijaisesti koostu nykyhetken tai menneen uutisoimisesta ja analysoinnista, ei koko (kiekko)maailman mullistamisesta?

Tässä piilee tämän itseoikeutetun johtajuuden vaara. Kun tarpeeksi kauan kertoo tietävänsä Suomi-kiekon kehittämisestä enemmän, hämärtyy se totuus, että kysymys on journalismista. Kun Sihvonen itsekin tätä ketjua lukee tähän omalla nimellään osallistuu, studio-osuuksista Seppäsen kanssa voi esittää kiitoksen. Niistä olen tykännyt, ja mielestäni niissä on ollut hyvää asiaa hieman ytimekkäämmin kuin joskus ylifilosofisissa ja allegorioita vilisevissä artikkeleissa lehdessä.

 

[P.Sihvonen]

Apuja, kiitos!

Ei minustakaan.

Kuitenkin vallitseva - Sihvosen popularisoima ja keskustelupalstoille levinnyt - tapa tehdä pelianalyysia on se, että esitetään jokin ihanne, etsitään sopiva toteutunut lopputulos ja tarinoidaan se ihanteellisesti tai anti-ihanteellisesti saavutetuksi. Tähän pystyy kuka tahansa, koska lopputuloksen tietävät kaikki. Ihanteen vaikutuksen sepittäminen pelin tarinaan ei ole kovin vaikeaa.

HN, koska haluan kehittyä, voisitko selventää - vaikkapa nyt minun tapauksesssani -, että minkä ihanteen (hyökkäyspelisuunnitelman monipuolistaminenko?) olen valinnut ensin?

Eikö sitä ihannetta sitten pitäisi olla?

Syntyykö vaikutelma, että olen kiskaissut ihanteeni noin vain hatusta?

Oma käsitykseni: Ihanteeni muodostamiseen - että suomalaiseen jääkiekkoiluun pitää tilan ja ajan pelaamisen -yhtälöön tuoda mukaan kiekkokontrolliulottuvuus - on mennyt 10 vuotta. Kaikki alkoi siitä, kun Aravirran Leijonat ei enää menestynytkään. Tuli Summanen, joka palautti uskon, mutta sitten hän sai potkut ja kehiin astui Westerlund ynnä kohta perään siirryttiin nollatoleranssijääkiekkoon. SM-liigassa eli kaiken aikaa jaloslais-lehkoslainen juonne ja sitten tuli Pekka Virran Kalpa. Ja lopulta viime keväänä Leijonien Jytky. Joskus 2006 tiesin, että on lisättävä kiekkokontrollia. Vasta 2009 keväällä tiesin, miten se tehdään, mitkä ovat uudet syöttösuunnat, miten viisikko asemoidaan jne. Ja kaiken aikaa olen seurannut, mihin suuntaan kansainvälinen kiekkoilu ja sen evoluutio menee.

Eli jos tuntuu, että olen hätäisesti keksimällä keksinyt jonkin ihanteen ja nyt haen sille todistusaineistoa, niin se ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kyse on (vähintäänkin) kymmenen vuoden prosessista.

Mutta silti, yhä ja alati, olen valmis kehittymään. Siksi kysyn, että miten mielestäsi nimimerkki HN olisi parempi tapa viedä tätä analyysia ja keskustelua eteenpäin.

Ja myönnän: Olen toki käyttänyt journalismissani ethosta, pathosta ja logosta. Ensimmainittu (ethos) liittyy minuun - ponnistan siitä, että olen pelannut, valmentanut ja jo vuosia analysoinut ja kirjoittanut. Toinen (pathos) on sitä, että päästäkseni tavoitteisiini olen tarkoituksella kiihdyttänyt tunneilmastoa. Kolmas (logos) on sitä, että kuitenkin ja kaikitenkin olen edennyt loogisesti väitteestä seuraavaan sitä mukaa, kun pelinymmärrykseni on kasvanut.

Valmiina oppimaan,
Johtava

 

[Mack]

P.Sihvonen, mikä tämä juttu tuossa "journalismissa" on? Onko teillä tietty kiintiö esim. näiden otsikoiden pelleilyjen kanssa? Täytyykö esim. termiä "farssi" käyttää noin viisi kertaa kuukaudessa? Muutenkin nyt syksyllä on selkeästi pelikirjasta käytössä sivu, jonka mukaan otsikoissa pitää olla sekoitus Seiskaa ja Alibia.

"Raiskaa jääkiekkoa", "uskomaton turisti", "katastrofaalinen asetelma", "junnutähti flopannut rumasti", "häpeällisen munaton organisaatio", "päävalmentajalla löysät housuissa"?

Toki päätoimittajanne on varmasti lukenut Suninsa vuosien varrella, mutta eikö ylpeä maisterismies joka on istunut opintojen aikana seminaareissa kuuntelemassa monia nollapuheita, välillä tunne edes etäistä myötähäpeää noin lapsellisista otsikoista?

 

[P.Sihvonen]

Vahvuuksien kautta

P.Sihvonen, mikä tämä juttu tuossa "journalismissa" on? Onko teillä tietty kiintiö esim. näiden otsikoiden pelleilyjen kanssa? Täytyykö esim. termiä "farssi" käyttää noin viisi kertaa kuukaudessa? Muutenkin nyt syksyllä on selkeästi pelikirjasta käytössä sivu, jonka mukaan otsikoissa pitää olla sekoitus Seiskaa ja Alibia.

"Raiskaa jääkiekkoa", "uskomaton turisti", "katastrofaalinen asetelma", "junnutähti flopannut rumasti", "häpeällisen munaton organisaatio", "päävalmentajalla löysät housuissa"?

Toki päätoimittajanne on varmasti lukenut Suninsa vuosien varrella, mutta eikö ylpeä maisterismies joka on istunut opintojen aikana seminaareissa kuuntelemassa monia nollapuheita, välillä tunne edes etäistä myötähäpeää noin lapsellisista otsikoista?

Olen huono otsikoimaan. Ja hyvä analysoimaan. Joten muut tehkööt otsikot. Vaan tuo otsikointi - se on jälkimodernia pathosta...

Johtava

 

[Keltainen Jaffa]

Olen huono otsikoimaan. Ja hyvä analysoimaan. Joten muut tehkööt otsikot. Vaan tuo otsikointi - se on jälkimodernia pathosta...

Kannattaisi silti opetella otsikoimaan ja kantamaan vastuuta siitä. Vastahan sanoit haluavasi oppia uutta. Kirjoitin tästä jo Urheilulehti -ketjuun, mutta laitanpa tännekin tietoa. Tässä on esimerkki onnistuneesta otsikoiden laadun nostamisesta:

Findance hylkäsi amppari-klikkien kalastelun (jos ei tunnuksia marmai.fi -sivustolle, ohjeet alhaalla)

Kyseisestä artikkelista käy ilmi, että viihdesivusto Findance tosiaan päätti lopettaa "wow mitkä ryntäät" -tason otsikoinnit, jotka surutta voi rinnastaa "karmeeta suomikiekon perseraiskaamista" -otsikoihin. Ote artikkelista:

"Viime vuonna sivuston kävijämäärät liikkuivat 50 000 ja 100 000 kävijän välillä. Tuntuva kasvu viime vuoteen verrattuna on Niemelän mukaan syntynyt suunnittelemalla tarkemmin uutissisältöä ja kuuntelemalla lukijoita."

Artikkelin kirjoittamishetkellä kävijämäärät huitelivat 150 000 - 200 000 välillä.

"Uskon, että tämän suuntauksen hedelmiä poimitaan parhaillaan. Vaikka erityisesti Amppareista saisi massoittain satunnaisia kävijöitä "herkullisilla bikinikropilla", niin jossain vaiheessa vakiolukijaa alkaa pänniä."

Ja tässäkin kohtaa saa mielestäni surutta rinnastaa "bikinikropat" -otsikot kauden ekan pelin jälkeen ilmestyviin "SM-liigan kauden suurin floppi" -otsikoihin. Samaa uteliaisuushermoa ne kutittelevat, mutta eivät oikein tarjoa mitään uutisarvoa ja "jossain vaiheessa vakiolukijaa alkaa pänniä".

Edit. Mitähän hittoa? No nyt en sitten pääsekään kyseistä artikkelia lukemaan, vaan marmai.fi vaatii sisäänkirjautumista. Googlen kautta sinne onneksi pääsee. Eli tästä linkistä googlehakuun ja seitsemäs linkki nimeltä "Findance hylkäsi amppari-klikkien kalastelun".

 

[Fordél]

Sen vuoksi sitä harrastetaan, että saadaan sitä keskustelua aikaan. Helpoin tapa pitää joku asia tapetilla on juuri provosoida ja tehdä kärjistettyä johtopäätöksiä (tai väitteitä), jolloin "massa" ikäänkuin alkaa purkaa sitä asiaa ihan itsestään. Se on Fordél niin, että juuri sillä lämmittämisellä se keskustelu nimenomaan kehittyy. Jatkoaika toimii malliesimerkkinä tästä. Tietoisuus on lisääntynyt hurjasti, ainakin väittäisin näin.

Ymmärrän kyllä koko homman pointin, mutta mielestäni provosoinnin sävy on väärä ja liian kärjistävä eikä henkilökohtaisuuksiinkaan olisi mitään tarvetta mennä.

Siitä samaa mieltä, että tietoisuus on selkeästi lisääntynyt ainakin meidän hc-fanien keskuudessa. Sihvonen on siis tässä kohdin tehnyt ehdottomasti hyvää työtä ja se on ilman muuta tunnustettava. En vain aina allekirjoita esimerkiksi sitä toteutustapaa, jolla tämä kaikki on tapahtunut.