Minä nyt lähinnä ihmettelen, miksi kaikkien joukkueiden SM-liigassa pitäisi pelata samalla tavalla. Eikö se ole PS:nkin etu, että on vertailukohtia? Jos jokaikinen joukkue pelaisi samanlaista kiekkokontrollia (=meidän peliä), niin mistä tietäisimme, kuka se hyvä valmentaja on? Joku joukkue siellä joka tapauksessa voittajaksi nousisi, eikä se silloin voisi valmentajasta johtua.
Liigajoukkueiden valmentajien tehtävä on minun ymmärtääkseni myydä tuote oman joukkueensa kannattajille, eikä maajoukkueelle. Ja hyvät pelaajat kyllä osaavat siellä maajoukkueessa sitten sopeutua siihen taktiikkaan, tämähän nähtiin jo viime keväänä. Monikaan noista kiekkokontrollipelaajista ei ollut vastaavaa pelannut omassa joukkueessaan.
Kohtalaista kiekon kontrollointia kannattavat nähdäkseni useimmat liigavalmentajat muutenkin jo nykyään. Vivahde-erona on se, kannattaako hyökkäyssiniseltä enää 1) lähteä taakse päin, vaiko 2) lyödä kiekko päätyyn ja riistää se sieltä.
Tätä jälkimmäistä tapaa kannattavat ns. dufvalaiset joukkueet varsin paljon. Eli siinä tosiaan luovutaan kontrollista joksikin aikaa, mutta luotetaan voimiin kaivaa se kiekko kulmasta kuitenkin.
Ensimmäistä tapaa kannattavat "meidän peliläiset". Tässä tavassa luotetaan omien pelaajien kiekolliseen taitoon pitää peliväline hallinnassa ja järjestää hyökkäys uudelleen.
Ymmärrän molempien tapojen kannatuksen. Sen takia ihmettelenkin, miksi tässä maassa pitäisi pelata vain yhdellä tavalla. Mitä kehitystä on ikinä saatu aikaan, jollei jotakin kyseenalaisteta?
En tiedä, onko dufvalainen tapa se oikea tapa kyseenalaistaa asioita, mutta jollakin tapaahan jonkun on se tehtävä, muuten taas jämähdetään paikallemme.
Hyviä pointteja nimimerkiltä kimbe66. Yritän vastata eri kohtiin.
Haen yhteisellä peli-identeetillä (Meidän Peli) ja sen käärmeen piippuun ajamisella suomalaisen jääkiekkoilun kansainvälistä menestystä. 90-luvulla meillä oli yhteinen peli-identiteetti ja tulokset tiedetään. Käytännössä kaikki joukkueet SM-liigassa pelasivat samoin. Tämä ilmiö näyttää olevan tuloksekas myös koripallossa. Henrik Dettmann on luonut "Meidän Pelin" kaikille maajoukkueille. - Koriksen SM-sarjaa en osaa arvioida, mahdetaanko siellä pelata dettmannilaisittain?
Ruotsi on luomassa uutta peli-identiteettiä Tre Kronoriin ja junnumaajoukkueisiin. Näkemäni kauden alun perusteella tuo yhteinen uusi identiteetti ei ole kovin helposti siirtymässä Elitserien- ja Allsvenskan-joukkueisiin. Tässä kohtaa voimme lyödä Ruotsin. Meillä ei ole yhtä laadukkaat pelaajat kuin Ruotsilla, mutta yhteistyönjääkiekolla ja laajasti jaetulla yhteisellä peli-identiteetillä, joka koskee SM-liigaa, Mestistä, A-, B- ja C-junnuja, voimme lyödä Ruotsin MM- ja olympiatasolla.
Itse asiassa mainitsemasi vivahde-erot eivät pelitavoissa synny vastustajan sinviivalla. Vastustajan siniviivalta ei 2000-luvulla ole "palauttanut" kiekkoa muut kuin allekirjoittaneen HPK:n B-juniorit 2009-2011 (siis tilanteessa, jossa pelaaja huomasi olevansa menossa kohti alivoimaista hyökkäystä). Esimerkiksi Pekka Virran KalPa viljeli todella paljon päätykiekkoja. Oikein organisoidun viisikon jäljiltä päätykiekko ei ole pois kiekkokontrollista, koska kiekkoon ehditään ensin tai prässi syntyy kolmelta kaistalta. Ero syntyy kaukalossa lähinnä oman alueen lähtöpelaamisessa ja jossain määrin kulmapelin pituudessa.
Ja ovelaa on se, ettei Meidän Peli tarkoita sitä, että pelattaisiin Suomelle tai Jääkiekkoliitolle. Meidän Peli on pelin evoluution huippua. Sillä voitetaan nimenomaan pelejä omalle seuralle. Viimeisen viiden vuoden aikana kilpailukykystä ei-Meidän Peliä ovat pystyneet viljelemään enää Juhani Tammisen Sport (pystysuunnan jääkiekkoa a'la 60 minuutin paine) ja Risto Dufvan JYP (pystysuunan jääkiekkoa a'la Hurrikaaniprässi). Esimerkiksi Juha Pajuojan Ilves epäonnistui tämän kauden alussa rajulla tavalla omassa pystysuunnan jääkiekossaan ja muutti pelitapansa kesken kauden enemmän kiekkokontrollin suuntaan.
Sekin on vielä lisättävä, etten voi olla niin itsekäs, että toivon joidenkin joukkueiden menevän tuhoon ja pelaavan pystysuuntaa sen tähden, että saisin analyytikkona vertailumateriaalia. Ynnä että en näe, että mahdollisimman monien siirtyminen kiekkokontrolliin olisi nyt, kuten sanot, paikalleen jämähtämistä. Kyllä meillä on tällä hetkellä täysi työ oppia pois 90-luvun pelitavasta. On huomattava, että yksikään joukkue ei vielä yllä SM-liigassa sille tasolle, millä Leijonat pelasi viime keväänä MM-kisoissa Jukka Jalosen johdolla Meidän Peliä. Tätä hämmästelen, koska tuo pelitapa on äärimmäisen helppo organisoitavaksi. Mutta näköjään muutos ottaa aikansa. Pitkälti kyse on siitä, ettei koutseilla ole riittävän laajaa harjoitepankkia Meidän Peliä varten.
Meidän Peli on sikäli hyvä käsite, että sen sisällöt ja alat nielevät sisäänsä erilaisia toteutus- ja painotusmalleja. Pelicans, KalPa, Ässät ja Jokerit (parhausjärjestys) pelaavat esimerkiksi erilaisin versioin Meidän Peliä.
Johtava