Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

Ainahan minä olen kaikesta kiinnostunut, mutta aika ei riitä kirjaamaan numeroita paperiin. Tuo "volttilähtö takamatkalta" oli eräiden sm-liigajoukkueiden perisynti 90-luvulla, en kerro minkä joukkueiden. Kyllä ne tietää asian, kun katsovat aaamulla peiliin ja näkevät sieltä oman kuvansa.

Numeroiden kirjaaminen maailman nopeimmasta pelistä yhdellä katsojakerralla saattaa käydä turhan raskaaksi. Aikaahan sekään ei vie sen enempää kuin ottelun katsominen. Sen sijaan H+V+P hyökkäyksiinlähtöjen tilastointi omalta puolustusalueelta on tukkimiehen kirjanpidolla hyvin helppoa eikä taaskaan siihen mene pelin kestäessä aikaa yhtään enempää. Ennen peliä, kun ottaa tulostuspaperin tulostimesta ja piirtää siihen tarvittavat sarakkeet, niin siihen menee minuutti korkeintaan. Ottelun jälkeen tekee sitten sen numeroinnin eli laskee tukkimiehen kirjanpidon tulokset yhteen ja kummankin joukkueen H+V+P tilastointi on valmis alle kahdessa minuutissa. Eli yhteensä lisäaikaa tuohon tilastointiin menee se kolmisen minuuttia, koska pelihän tulee katsottua teki tilastoinnin tai sitten ei.

Onkohan sinulla nyt menneet vuosikymmenet hieman sekaisin, kun minä muistelen 1970 ja 1980 luvuilla nähneeni noita volttilähtöjä. Suomessa siirryttiin Vladimir Jursinovin vaikutuksesta 1990-luvun alkupuolella neljän ketjun ajokoirakiekkoon, jossa kiekko lyötiin nopeasti omalta puolustusalueelta koirille (laitureille) kamppailtaviksi. Keskialueen poikittaissyötöistä seurasi jursinovilaisuudessa penkitys riippumatta siitä, miten hyökkäys päättyi. Vain Hannu Virralla ja Saku Koivulla oli erivapaudet pelata kiekollista peliä omalla puolustusalueella ja keskialueella. Suomessa tuosta myös NHL:ssä 1990-luvulla käytetystä pelisysteemistä saatiin nauttia menneellä kaudella, kun Esa Tikkanen peluutti sitä Jokipojilla.

 

[Johannes]

Eli yhteensä lisäaikaa tuohon tilastointiin menee se kolmisen minuuttia, koska pelihän tulee katsottua teki tilastoinnin tai sitten ei.

Onkohan sinulla nyt menneet vuosikymmenet hieman sekaisin, kun minä muistelen 1970 ja 1980 luvuilla nähneeni noita volttilähtöjä. Suomessa siirryttiin Vladimir Jursinovin vaikutuksesta 1990-luvun alkupuolella neljän ketjun ajokoirakiekkoon, jossa kiekko lyötiin nopeasti omalta puolustusalueelta koirille (laitureille) kamppailtaviksi. Keskialueen poikittaissyötöistä seurasi jursinovilaisuudessa penkitys riippumatta siitä, miten hyökkäys päättyi. Vain Hannu Virralla ja Saku Koivulla oli erivapaudet pelata kiekollista peliä omalla puolustusalueella ja keskialueella. Suomessa tuosta myös NHL:ssä 1990-luvulla käytetystä pelisysteemistä saatiin nauttia menneellä kaudella, kun Esa Tikkanen peluutti sitä Jokipojilla.

Miksi minä tekisin sellaista pelin osa-alueen tilastointia, jota joku jo tekee. Pitäisi innostaa ihmisiä tilastoimaan muita detaljeja pelistä, jos heillä aikaa riittää. Siten analyysi kasvaisi ja kertoisi jotain lisätietoa siffan avaus-tilastojen lisukkeeksi ja löytyisi jotain oikeaa korrelaatiota vähitellen siitä mitkä asiat ja teot jäällä lisäävät todennäköisyyttä voittamisen osalta. Lisäksi jätän tuollaiset jutut jo nykyään muiden tehtäväksi, niille joilla intoa riittää. Jep, ei volttilähtöjä enää 90-luvulla, kun Jursi näytti pelaamisen mallia osittain lähes koko sm-liigalle, vaikka valmensi vain Turussa.

Vladimir Jurzinov – Wikipedia
Frank Moberg, HIFK, listasi aikanaan kaksi suurinta erehdystään jääkiekko-johtajana HIFK:ssa, jotka olivat a) Ei palkannut Jursinovia HIFK:n valmentajaksi, kun tätä tarjottiin HIFK:lle, ennen TPS:n vuoroa palkata Jursinov valmentajakseen, jonka TPS käytti ja b) ei ostanut Teemu Selännettä n. 25000 nyky-Eurolla, kun Jokerit horjui 1980-luvun lopussa lähellä konkurssia, kuten usein, ennen Harkimon aikaa ja jälkeen Aimo Mäkisen seuran tukemisen aikojen.

Tiki peluutti sen mikä läksi selkärangasta ja mihin kykenee, niin on paras aina tehdä. Jokipojat säilyi suoraan sarjassa, saavutus sekin on.

 

[siffa]

Miksi minä tekisin sellaista pelin osa-alueen tilastointia, jota joku jo tekee. Pitäisi innostaa ihmisiä tilastoimaan muita detaljeja pelistä, jos heillä aikaa riittää. Siten analyysi kasvaisi ja kertoisi jotain lisätietoa siffan avaus-tilastojen lisukkeeksi ja löytyisi jotain oikeaa korrelaatiota vähitellen siitä mitkä asiat ja teot jäällä lisäävät todennäköisyyttä voittamisen osalta. Lisäksi jätän tuollaiset jutut jo nykyään muiden tehtäväksi, niille joilla intoa riittää. Jep, ei volttilähtöjä enää 90-luvulla, kun Jursi näytti pelaamisen mallia osittain lähes koko sm-liigalle, vaikka valmensi vain Turussa.

Nimenomaan juuri näin. Kyllä minä hoidan JA:n H+V+P tilastoinnin, ei sinun tarvitse siitä olla huolissaan. Sitähän tässä on esitetty ja odotettu, että joku muukin tekisi edes jotain pientä seurantaa. Jääkiekon 60 000:sta pelitapahtumasta riittää vielä pitkään tilastointia, mikäli vaan kiinnostus riittää. Sitten ovat nämä J.Grönvallin tapaiset pelin kokonaisuuden erinomaisesti hallitsevat asiantuntijat, joiden panos näihin keskusteluihin on korvaamaton ilman ainuttakaan tilastointitukea. Ihme, ettei Rönkä ole iskenyt kiinni tähän virtuoosiin, joka näyttää kirjoittavan hyvää analyysia myös JA:n jalkapallopuolelle ja salibandynkin pelikirjat ovat hänelle tuttuja.

Tiki peluutti sen mikä läksi selkärangasta ja mihin kykenee, niin on paras aina tehdä. Jokipojat säilyi suoraan sarjassa, saavutus sekin on.

Tikin pelikirjan näkeminen oli hyvin tärkeää nimenomaan täällä käydyn pelikirjakeskustelun kannalta. Hieno homma, että Tiki sai pidettyä Jokipojat Mestiksessä ilman karsintoja. Varmasen johdolla Jokipojat olisi kolkutellut pudotuspeliviivaa, mutta se ei tietenkään riittänyt edelliskauden Mestis-mestarien johdolle.

 

[TosiFani]

...Minusta kyse ei ollut ollenkaan tahto- tai tunnetiloista vaan kyse oli osaamisesta.

Tummennettu on se mitä en ymmärrä, varsinkin tämän kevään Bluesin kohdalla.

SM-liigavalmentajalla on mielessään pelifilosofia, jonka perusteella hän lähtee kokoamaan joukkuetta. Hän pyrkii saamaan omaan ajatteluunsa sopivia pelaajia, mutta tämähän ei koskaan onnistu täydellisesti, joten valmentaja muokkaa materiaalin ominaisuuksista ja omasta pelifilosofiasta pelitavan, jota joukkue lähtee harjoittelemaan.

Bluesin peli oli runkosarjan lopussa kohtuu sekaisin, ainakin tulosten perusteella. Säälipleijaressa joukkue käänsi kaksi ottelua kolmannessa erässä tasoihin ja jatkoajalla voitoksi. Tämä sama jatkui Porissa, puolivälierän ensimmäisessä ottelussa. Näitä nousuja yhdistää yksi asia, ratkaisevat maalit tehtiin "ajokoira" tyylillä, toimita kiekko maalille ja sieltä sisään.

Tämän jälkeen Bluesin pelirohkeus kasvoi selvästi, sen puolustus pelasi erittäin rohkeasti syöttelemällä, kiekkokontrollia. Voin kuvitella kun Matikainen on rohkaissut pelaajia pelaamaan rohkeasti kiekon kanssa, koska se on heidän ase voitoon. Kiekon kanssa sen ratkaisun tekee aina pelaaja, ei valmentaja ja siihen ratkaisuun liittyy aina yksittäisen pelaajan henkinentila, rohkeus tai pelko. On hölmöä väittää, että Bluesin menestykseen, pelirohkeuteen ei vaikuta olenkaan tahto- tai tunnetila, totta kai se vaikuttaa.

Kuten jo sanoin, ensin on valmentajan pelifilosofia, sitten pelaajat ja sen jälkeen syntyy pelitapa. Kun joukkueella on pelitapa, sitä harjoitellaan ja toteutetaan pelissä. Joukkue, jolla on parempi pelitapa ei välttämättä voita, koska viime kädessä ratkaisevaa on pelitavan toteuttaminen. Tähän toteuttamiseen eniten vaikuttaa pelaajien henkilökohtaiset ominaisuudet ja toiseksi pelirohkeus, pelaajan henkinentila. Nyt Bluesin joukkue on kasvanut, sen "tarina" on edennyt positiivisella tavalla ja yksilöt tuossa joukkueessa ovat entistä rohkeampia toteuttamaan pelitapaa.

 

[Taze]

Huoh, TUNNE EI RATKAISE VOITTAJAA PITKISSÄ PUDOTUSPELISARJOISSA TAI RUNKOSARJASSA.

Ei ehkä yksinään ratkaise, mutta on sillä helvetin iso merkitys. Itse olen pelannut joukkueessa joka kahdella peräkkäisellä kaudella samassa sarjassa meni nousukarsinnoista putoamiskarsintoihin, käytännössä samalla pelaajamateriaalilla ja hyvin pitkälti samoja vastustajia vastaan. Ensimmäinen kausi sai alussa lentävän lähdön ja jätkien itseluottamus oli kohdallaan, kaikki vaan onnistui ja uskallettiin myös yrittää. Toisella kaudella taas kävi sitten päinvastoin, eikä mistään tullut mitään, ratkaisut tiukoissa paikoissa oli usein "varman päälle" ja pallo poltti, epäonnistumisia tuli solkenaan. Lajina ei ollut jääkiekko, mutta se lienee sivuseikka.

 

[TosiFani]

... Minä lausun nuo tunneasiat ja ottakoot muut journalistit ja analyytikot puheekseen pelikirjat. Olisi se helppoa. Ei tarvitsisi nähdä pelejä ollenkaan. Olisin voinut Mallorcalta käsin kirjoittaa, että Bluesilla oli parempi tunne ja HIFK:lla parempi joukkuehenki...

Ei kai tämä suuresti sinun nykyisestä työskentelytavastasi eroaisi, nytkin haet dataa keskustelupalstalta ja kirjoittelet pelianalyysit kanavaseikkailun perusteella. Jos käyttää Johtava etuliitettä, pitäisi myös toimia sen mukaisesti.

 

[choose_life]

SM-liigavalmentajalla on mielessään pelifilosofia, jonka perusteella hän lähtee kokoamaan joukkuetta. Hän pyrkii saamaan omaan ajatteluunsa sopivia pelaajia, mutta tämähän ei koskaan onnistu täydellisesti, joten valmentaja muokkaa materiaalin ominaisuuksista ja omasta pelifilosofiasta pelitavan, jota joukkue lähtee harjoittelemaan.
...
Kuten jo sanoin, ensin on valmentajan pelifilosofia, sitten pelaajat ja sen jälkeen syntyy pelitapa. Kun joukkueella on pelitapa, sitä harjoitellaan ja toteutetaan pelissä. Joukkue, jolla on parempi pelitapa ei välttämättä voita, koska viime kädessä ratkaisevaa on pelitavan toteuttaminen. Tähän toteuttamiseen eniten vaikuttaa pelaajien henkilökohtaiset ominaisuudet ja toiseksi pelirohkeus, pelaajan henkinentila. Nyt Bluesin joukkue on kasvanut, sen "tarina" on edennyt positiivisella tavalla ja yksilöt tuossa joukkueessa ovat entistä rohkeampia toteuttamaan pelitapaa.

Hei, puhut nyt reaalimaailmasta - ei kuulu lainkaan tähän ketjuun:). Pelitavan olemassaoloon, ymmärrettäväksi tekemiseen ja ja käytännön totetukseen kun vaaditaan kaksi liikkuvaa osaa: elävät pelaajat ja valmentaja, jota edelliset kunnioittavat.

Mitä tilastointiin tulee, oikeasti merkittävistä asioista (omille menneet syötöt, kaksinkamppailut, aloitukset jne.) on toki tehty tilastoja ihan palkan kanssa jo 80-luvulta. Maalin takana seisoskelua vaihtojen, yv-pelin tai muuten vaan ihan tilanteen rauhoittamiseksi ei jostain syystä ole katsottu sen arvoiseksi.

 

[13th Forward]

Mitä tilastointiin tulee, oikeasti merkittävistä asioista (omille menneet syötöt, kaksinkamppailut, aloitukset jne.) on toki tehty tilastoja ihan palkan kanssa jo 80-luvulta. Maalin takana seisoskelua vaihtojen, yv-pelin tai muuten vaan ihan tilanteen rauhoittamiseksi ei jostain syystä ole katsottu sen arvoiseksi.

Ylivoimaa ei tietääkseni tilastoida H+V+P-lukemiin.

Sen sijaan, jos luulet, että pelaajat "muuten vaan rauhoittelevat tilanteita" tuolla tavalla, olet väärässä. Ei tuo ole mikään "muuten vaan" -juttu, vaan ihan tietoinen valinta joukkueen pelitavassa, ja se todellakin rauhoittaa sitä peliä ja luo kontrollia. Ihan turha tehdä siitä jotain mitätöntä asiaa, jos ei itse sen vaikutusta pysty ymmärtämään.

Vaihdoissahan kyse on yhdestä yksinkertaisimmista perusperiaatteista. Luovutatko mielummin kiekon vastustajalle lyömällä päätyyn, kuin pidät sen itselläsi? Ja joku vielä vittu kysyy, että miten tämä muka synnyttää kiekkokontrollia. Niinpä niin.

 

[TosiFani]

Ylivoimaa ei tietääkseni tilastoida H+V+P-lukemiin.

Sen sijaan, jos luulet, että pelaajat "muuten vaan rauhoittelevat tilanteita" tuolla tavalla, olet väärässä. Ei tuo ole mikään "muuten vaan" -juttu, vaan ihan tietoinen valinta joukkueen pelitavassa, ja se todellakin rauhoittaa sitä peliä ja luo kontrollia. Ihan turha tehdä siitä jotain mitätöntä asiaa, jos ei itse sen vaikutusta pysty ymmärtämään.

Vaihdoissahan kyse on yhdestä yksinkertaisimmista perusperiaatteista. Luovutatko mielummin kiekon vastustajalle lyömällä päätyyn, kuin pidät sen itselläsi? Ja joku vielä vittu kysyy, että miten tämä muka synnyttää kiekkokontrollia. Niinpä niin.

Jos tilastoisin hyökkäykseenlähtöjä, niin itse erottelisin vaihdosta johtuvat seisoskelut omaksi ryhmäkseen, koska tällöin ei ole kysymys pelitavasta vaan tilanteenmukaisesta pelaamisesta. Tästä on keskusteltu aikaisemmin tässä ketjussa ja todettu, että myös ei-kiekkokontrollijoukkueet pysäyttävät pelin vaihtamisen ajaksi maalin taakse, mikäli tähän on mahdollisuus.

 

[choose_life]

Sen sijaan, jos luulet, että pelaajat "muuten vaan rauhoittelevat tilanteita" tuolla tavalla, olet väärässä. Ei tuo ole mikään "muuten vaan" -juttu, vaan ihan tietoinen valinta joukkueen pelitavassa, ja se todellakin rauhoittaa sitä peliä ja luo kontrollia. Ihan turha tehdä siitä jotain mitätöntä asiaa, jos ei itse sen vaikutusta pysty ymmärtämään.

Vaihdoissahan kyse on yhdestä yksinkertaisimmista perusperiaatteista. Luovutatko mielummin kiekon vastustajalle lyömällä päätyyn, kuin pidät sen itselläsi? Ja joku vielä vittu kysyy, että miten tämä muka synnyttää kiekkokontrollia. Niinpä niin.

Nimenomaan kyse on "vitun yksinkertaisista" perusperiaatteista ja pelin mukana kulkevista valinnoista (oho, siellä pitää reagoida!), jotka opetetaan viimeistään D-junnuissa. Toki jos moinen taso on sinulle "tietoista valintaa joukkueen pelitavassa", olet ihan oikeassa ketjussa.
Pointti oli, ettei yksikään joukkue ole vuoteen 2011 mennessä katsonut maalin takana seisomista tilastoinnin arvoiseksi asiaksi - ehkä siksi, että reaalimaailman jääkiekossa sieltä ei ole voitettu vielä yhtäkään ottelua. Detaljeja monesta muusta, peliin oleellisesti vaikuttavista asioista on sen sijaan tilastoitu jo sieltä hamalta 80-luvulta. Lisätiedot esim. Erkki Loikkanen, Erkka Westerlund tai oikeastaan kuka tahansa pidemmän linjan tilastomies - ainakin Jokereista ja Tapparasta löytyy (Tepsin "Sokia-Salminen" eläköityi jo hetki sitten:).
Tilastoillahan ansich ei toki tee vielä mitään. Ne vain osaltaan auttavat käytännön duunissa pelaajien kunnioittamaa. auktoriteettia omaavaa, kaikin puolin uskottavaa ja asiansa ymmärrettäväksi tekevää valmentajaa eteenpäin... eiku.

 

[13th Forward]

Jos tilastoisin hyökkäykseenlähtöjä, niin itse erottelisin vaihdosta johtuvat seisoskelut omaksi ryhmäkseen, koska tällöin ei ole kysymys pelitavasta vaan tilanteenmukaisesta pelaamisesta. Tästä on keskusteltu aikaisemmin tässä ketjussa ja todettu, että myös ei-kiekkokontrollijoukkueet pysäyttävät pelin vaihtamisen ajaksi maalin taakse, mikäli tähän on mahdollisuus.

Kyllähän valmentaja antaa pelaajalle ohjeet, koska molemmissa valinnoissa on selkeät vahvuudet ja aika hyvin erottaa kaksi koulukuntaa. Kun heität päätyyn vaihdon ajaksi, etkä turhia kikkaile, voidaan se tulkita ns. "varmemmaksi" vaihtoehdoksi - kuten päätyyn heittäminen yleensä. Tämä tosin tarkoittaa aina sitä, että peliväline menetetään, ja sen takia moni valmentaja ottaa mielummin tuon kiekon pitämisen vaihtoehdokseen.

 

[TosiFani]

Kyllähän valmentaja antaa pelaajalle ohjeet, koska molemmissa valinnoissa on selkeät vahvuudet ja aika hyvin erottaa kaksi koulukuntaa. Kun heität päätyyn vaihdon ajaksi, etkä turhia kikkaile, voidaan se tulkita ns. "varmemmaksi" vaihtoehdoksi - kuten päätyyn heittäminen yleensä. Tämä tosin tarkoittaa aina sitä, että peliväline menetetään, ja sen takia moni valmentaja ottaa mielummin tuon kiekon pitämisen vaihtoehdokseen.

Väittäisin, että kaikkilla SM-liigajoukkueilla on pyrkimys pitää kiekko hallinnassa vaihtamisen ajan. Kiekon pysäyttäminen maalin taakse vaihtamisen ajaksi on kohtuu harvinaista, koska se edellyttää molempien joukkueiden samanaikaista vaihtoa.

 

[siffa]

Jos tilastoisin hyökkäykseenlähtöjä, niin itse erottelisin vaihdosta johtuvat seisoskelut omaksi ryhmäkseen, koska tällöin ei ole kysymys pelitavasta vaan tilanteenmukaisesta pelaamisesta. Tästä on keskusteltu aikaisemmin tässä ketjussa ja todettu, että myös ei-kiekkokontrollijoukkueet pysäyttävät pelin vaihtamisen ajaksi maalin taakse, mikäli tähän on mahdollisuus.

Nopean pystysuunnan jääkiekkojoukkueet eivät pysähdy maalin taakse kerätäkseen viisikon kasaan missään pelitilanteessa. Näistä hyviä esimerkkejä ovat Pikkaraisen Jukurit ja Boucherin Tampa Bay. Kiekkokontrollijoukkueiden maalin taakse pysähtymisistä suurin osa on tapauksia, joissa ei vaihdeta kentällisiä. Itsekin olen ajatellut tilastoida erikseen ne tapaukset, kun joukkue vaihtaa kentällisiään, mutta silloinkin on kyse aina kiekkokontrollilähdöistä. Maalin taakse pysähtyminen on yksi kolmesta omalta puolustusalueelta lähtevistä ei-nopeista tai ei-puolinopeista hyökkäyksiinlähdöistä, joita kaikilla joukkueilla (siis nopeita+puolinopeita) on eniten käytössään. Pelistä näkee hyvin nopeasti, ovatko hidastamiset (pakki-pakki-pakki), viivelähdöt (maalin taakse pysähtymiset) ja palautukset joukkueilla käytössään. Tilanne saattaa muuttua erittäin pelitilanteen mukaisesti valmentajien ohjeistuksella. Siitäkin on kirjoitettu jo moneen kertaan, että yv-pelaamisen maalin taakse pysähtymisiä ei tilastoida tietenkään, koska H+V+P tilastointi tehdään vain 5vs5 pelissä. Hieno H+V+P kevät on jatkumassa, kun SM-liigan finaalit ja NHL:n pudotuspelit alkavat tällä viikolla. Loppuhuipennuksena on mielenkiintoista seurata MM-kisojen parhaiden joukkueiden pelitavat tältä pelin yhdeltä, mutta tärkeältä osa-alueelta.

 

[TosiFani]

Nopean pystysuunnan jääkiekkojoukkueet eivät pysähdy maalin taakse kerätäkseen viisikon kasaan missään pelitilanteessa. Näistä hyviä esimerkkejä ovat Pikkaraisen Jukurit ja Boucherin Tampa Bay...

Väitätkö nyt, ettei Jukurit kertaakaan pelin aikana pysäytä kiekkoa maalin taakse vaihdon takia?

 

[P.Sihvonen]

Voi, voi

Nimenomaan kyse on "vitun yksinkertaisista" perusperiaatteista ja pelin mukana kulkevista valinnoista (oho, siellä pitää reagoida!), jotka opetetaan viimeistään D-junnuissa. Toki jos moinen taso on sinulle "tietoista valintaa joukkueen pelitavassa", olet ihan oikeassa ketjussa.
Pointti oli, ettei yksikään joukkue ole vuoteen 2011 mennessä katsonut maalin takana seisomista tilastoinnin arvoiseksi asiaksi - ehkä siksi, että reaalimaailman jääkiekossa sieltä ei ole voitettu vielä yhtäkään ottelua. Detaljeja monesta muusta, peliin oleellisesti vaikuttavista asioista on sen sijaan tilastoitu jo sieltä hamalta 80-luvulta. Lisätiedot esim. Erkki Loikkanen, Erkka Westerlund tai oikeastaan kuka tahansa pidemmän linjan tilastomies - ainakin Jokereista ja Tapparasta löytyy (Tepsin "Sokia-Salminen" eläköityi jo hetki sitten:).
Tilastoillahan ansich ei toki tee vielä mitään. Ne vain osaltaan auttavat käytännön duunissa pelaajien kunnioittamaa. auktoriteettia omaavaa, kaikin puolin uskottavaa ja asiansa ymmärrettäväksi tekevää valmentajaa eteenpäin... eiku.

Nimimerkki choose_life, alat muistuttaa yhä enemmän erästä entistä kollegaani, joka ei halunnut yhtää opiskella peliä nimeltä jääkiekko - sillä seurauksella, että häneltä loppui työt muun muassa jääkiekosta kirjoittamisen suhteen.

Älä sinä sorru samaan, vaan ala perehtyä asioihin. Historiaan, nykyisyyteen ja pohdi myös ilmassa olevien heikkojen signaalien kautta tulevaisuutta.

Otan nyt yhden kohdan esiin, ettei sinua täällä enää otettaisi liian vakavasti. Kirjoitat, "ettei yksikään joukkue ole vuoteen 2011 mennessä katsonut maalin takana seisomista tilastoinnin arvoiseksi asiaksi" ja miltei samaan hengenvetoon mainitset Erkka Westerlundin. - Huh, huh! Westerlundhan nimenomaan tilastoi nopeat, puolinopeat ja viivelähdöt (sinun sanoin maalin takana seisomista). Juuri westerlundilainen "Pelianalyysi", jota varten Westerlund kehitti oikein tietokoneohjelman, otti ensimmäisenä jo 80-luvulla huomioon muun muassa nämä viivelähdöt.

Se, mihin suuntaan sitten tämä analyysi on edennyt - se on vain syventynyt ymmärtämään pelin virtausta eikä vain syntyviä maalipaikkoja - vaatii sen tason pelinymmärrystä, etten ala tässä sitä sinulle selittämään. En usko, että tajuaisit siitä sanan puolikastakaan.

Olet pahasti pihalla jatkuvasti väitteinesi. Jauhat koko ajan jostain "reaalimaailmasta". Älä sinä sellaisesta puhu, kun tuntuu, ettet todellakaan jääkiekon suhteen itse ole sellaisessa elänyt.

Heität aina hatusta, että sitä ja sitä opetetaan jo esimerkiksi D-junioreissa. Ei opeteta! Minä olen ollut D-juniori. Veljeni on ollut D-juniori. Pekka Virta on ollut D-juniori. Ville Peltonen on ollut D-juniori. Me tiedämme, mitä siellä on opetettu 80-luvulla. Minä tiedän, mitä siellä on opetettu 90-luvulla. Olen elänyt sitä reaalimaailmaa. Ja tiedän, mitä siellä on opetettu kevääseen 2011 asti.

Tervetuloa, choose_life, jääkiekon reaalimaailmaan. Toivon, että alat opiskella tämän lajin perusasoita ja -tietoja.
Johtava

 

[Fordél]

Jos kerran et spekuloi niin todenna minulle JYP:n tunteen laskeminen Bluesin kiekkokontrollin takia. Kerro myös kuinka paljon se laski. Todenna minulle myös se miten Blues hallitsi peli virtausta. Kerro Bluesin pelin virtauksen lukemat ja JYP:n samat.

Vastaatko vielä P.Sihvonen edellisellä sivulla sinulle esittämääni kysymykseeni, joka on yllä lainattuna.

 

[P.Sihvonen]

Pystysuunnanjääkiekkoa

Väitätkö nyt, ettei Jukurit kertaakaan pelin aikana pysäytä kiekkoa maalin taakse vaihdon takia?

En tiedä, mitä Siffa, tai siis siffa, väittää, mutta niissä otteluissa, joita minä näin tällä kaudella (ehkä noin neljä tai viisi peliä), Jukurit ei pysähtynyt maalinsa taakse ollenkaan, ei missään kohtaa peliä, kun pelattiin viidellä viittä vastaan. - Kyse on totaalisesta pystysuunnanjääkiekosta by Jarno Pikkarainen. Jääkiekko on pelikirjapeli. Valmentajien ohjeet näkyvät jäällä helposti.
Johtava

 

[Johannes]

Juuri westerlundilainen "Pelianalyysi", jota varten Westerlund kehitti oikein tietokoneohjelman, otti ensimmäisenä jo 80-luvulla huomioon muun muassa nämä viivelähdöt.

Johtava

Hei, sain idean.

Sinun Petteri pitäisi määritellä osana työryhmää, jääkiekon asiantuntijana, tietokoneohjelma, jonka totetuksen esim. UL tai joku muu taho rahoittaa tai etsii rahoituksen. Mukaan työryhmään tarvittaisiin tietysti myös oikeita tietotekniikan asiantuntijoita, mutta ihan iisiä, siirretään kaikki pelin osa-alueet modernista jääkiekosta uuteen ohjelmaan, johon vapaaehtoiset työntekijät nakuttelisivat oman osa-alueensa peleistä. Syntyisi dataa oikeista asioista, joista voisi tehdä erilaisilla hakumenetelmillä päätelmiä, jotka perustuvat tietokone-ohjelman tuloksiin. Tätä enempää en kirjoita asiaa nyt ulos.

 

[TosiFani]

En tiedä, mitä Siffa, tai siis siffa, väittää, mutta niissä otteluissa, joita minä näin tällä kaudella (ehkä noin neljä tai viisi peliä), Jukurit ei pysähtynyt maalinsa taakse ollenkaan, ei missään kohtaa peliä, kun pelattiin viidellä viittä vastaan. - Kyse on totaalisesta pystysuunnanjääkiekosta by Jarno Pikkarainen. Jääkiekko on pelikirjapeli. Valmentajien ohjeet näkyvät jäällä helposti.
Johtava

Eli pitkän vaihdon jälkeen pakki ei peruuttanut kertaakaan maalin taakse odottamaan viisikon vaihtoa? Tätä nyt tapahtuu normaalissa pelissä vähintään kerta pari erässä, kun molemmat joukkueet vaihtavat samaan aikaan. Mielestäni tämä ei kuulu pelitapaan vaan on tilanteen mukaista pelaamista. Erikoista.

 

[P.Sihvonen]

Eli pitkän vaihdon jälkeen pakki ei peruuttanut kertaakaan maalin taakse odottamaan viisikon vaihtoa? Tätä nyt tapahtuu normaalissa pelissä vähintään kerta pari erässä, kun molemmat joukkueet vaihtavat samaan aikaan. Mielestäni tämä ei kuulu pelitapaan vaan on tilanteen mukaista pelaamista. Erikoista.

Ei, jos kyseessä on totaalisen pystysuunnanjääkiekon joukkue kuten vaikkapa Jukurit tämän kauden Mestiksessä, niin silloin sinne maalin taakse ei jäädä missään tilanteessa. Toivottavasti siffa julkaisisi joitakin tilastoja tämän Jukurit-väitteeni tueksi. Siffa pystyy sanomaan kaikista suomalaisista kärkivalmentajista, millaista jääkiekkoa kukin peluuttaa.
Johtava

 

[E]

Bluesin peli oli runkosarjan lopussa kohtuu sekaisin, ainakin tulosten perusteella. Säälipleijaressa joukkue käänsi kaksi ottelua kolmannessa erässä tasoihin ja jatkoajalla voitoksi. Tämä sama jatkui Porissa, puolivälierän ensimmäisessä ottelussa. Näitä nousuja yhdistää yksi asia, ratkaisevat maalit tehtiin "ajokoira" tyylillä, toimita kiekko maalille ja sieltä sisään.

Itse asiassa Bluesia aika läheltä ja aika paljon seuranneena uskallan olla tuosta kokonaisuudesta eri mieltä. Varsinkin ensimmäisen Ässät-Blues -pelin osalta. Kyllä siinä ottelussa Blues pyrki nimenomaan pitämään kiekkoa ja nimenomaan halusi sitä enemmän, mikä loppujen lopuksi johti siihen, että Blues Ässät voitti. Ja se alkoi jo ensimmäisestä ottelusta.

Esimerkkinä Ässien toisen erän kaksi tasavajaalla tehtyä maalia olivat molemmat Bluesin virheen jälkeisten nopeiden hyökkäyksien tulosta - Ässät ei pelannut kiekkokontrollia vaan nimenomaan pystysuunnan kiekkoa ja uskoi ilmeisesti vauhtia pitämällä ja prässäämällä väsyttämään Bluesin. Kuitenkin jo ensimmäisestä erästä alkaen Blues rauhoitti omaa peliään nimenomaan kontrolloimalla kiekkoa ja sai Ässät kuluttamaan energiaa turhanpäiväiseen juoksemiseen, mikä loppujen lopuksi käänsi tämän sarjan Bluesille.

Ja ainakin omasta mielestäni lähes samalla tavalla Blues sai Jypin kaadettua - kuluttamalla energiaa vähemmän kiekon saamiseen, mikä oli suoraa seurausta siitä, että sekä Ässät että Jyp joutui tekemään paljon enemmän töitä kiekon saamiseen oman joukkueensa haltuun kuin Blues joutui, koska Blues ei itse tietoisesti luopunut kiekosta esimerkiksi heittämällä kiekkoa päätyyn niin usein kuin Ässät ja Jyp teki, vaan nimenomaan kiekkoa kontrolloimalla laittoi sen kiekon tekemään töitä pelaajien sijaan. Ja tässä oli huikea ero nimenomaan Bluesin ja Ässien välillä jo sarjan ensimmäisestä ottelusta alkaen.

Ehkä sinäänsä ironista oli sarjan kannalta äärettömän ratkaiseva Camilo Miettisen maali neljännessä Jyp-ottelussa. 1-3-hyökkäyksessä käytännössä aina niin Ässät kuin Jyp heitti kiekon päätyyn - Cami piti kiekkoa ja teki maalin sellaisella hyökkäyksellä, jota Jyp tai Ässät eivät koskaan edes halunneet yrittää päättää laukaukseen. Tosin ei Blues kovinkaan monesti edes hyökännyt tällä tilastollisesti täysin toivottomalla tavalla, koska nämä hyökkäykset yleisesti ottaen jätettiin hyökkäämättä ylöspäin - vaan tilanteet aloitettiin uudelleen alaspäin pelaamisella ja viisikon tasapainoittamisella, mikä teki Bluesin pelitavallisesti vielä hyökkäyksestä epätyypillisen - ja silti se oli sarjan kannalta äärettömän merkityksellinen tilanne. Ja vastaavia ylöspäinpelaamisia ja päätyyn lyömisiä oli sekä Jypillä että Ässillä paljon sellaisissa pelitilanteissa, joissa olisi ollut vaihtoehto pelata alaspäin ja ottaa koko viisikko mukaan. Meni vähän sekavaksi tämä viimeinen kappale, mutta kuitenkin.

 

[choose_life]

Nimimerkki choose_life, alat muistuttaa yhä enemmän erästä entistä kollegaani, joka ei halunnut yhtää opiskella peliä nimeltä jääkiekko - sillä seurauksella, että häneltä loppui työt muun muassa jääkiekosta kirjoittamisen suhteen.

No mutta sepä ikävää. Journalisteja on toki moneen junaan; en tunne kyseistä tapausta, mutta tiedän sen sijaan muutamankin tapauksen, joka on työskennellyt vuosikausia toimittajan nimikkeellä ilman alkeellistakaan journalistista osaamista, meriitteinä lähinnä JSN:n huomautukset ja raastupakeikat (mm. miehekkäästä lasten solvaamisesta). Toki jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Otan nyt yhden kohdan esiin, ettei sinua täällä enää otettaisi liian vakavasti. Kirjoitat, "ettei yksikään joukkue ole vuoteen 2011 mennessä katsonut maalin takana seisomista tilastoinnin arvoiseksi asiaksi" ja miltei samaan hengenvetoon mainitset Erkka Westerlundin. - Huh, huh! Westerlundhan nimenomaan tilastoi nopeat, puolinopeat ja viivelähdöt (sinun sanoin maalin takana seisomista). Juuri westerlundilainen "Pelianalyysi", jota varten Westerlund kehitti oikein tietokoneohjelman, otti ensimmäisenä jo 80-luvulla huomioon muun muassa nämä viivelähdöt.

Kokonaiskäsitys, tilastointi ja analyysi pelistä on jotain aivan muuta kuin maalin takana seisoskelun laskemista. Tietokoneohjelma olisi muuten mitä mainioin pelin korvike sellaisille, jota jäällä olevat pelaajat häiritsevät suunnattomasti, mutta se ei ole Westerlundin jne. ongelma; he kun ovat sellaisia koutseja, joita pelaajat eivät naura ulos kopista.
Tämä nettimaailmakin on siitä ikävä paikka, ettei kriitiikkiä kestämättöminkään itsetunto-ongelmainen voi jollain mystisen ajatuspoliisin tasolla määrätä, kenet otetaan vakavasti ja missä asioissa. Sellaiset valtiot, joissa moista yritetään, ovat ihan erikseen (mutta tämähän menee aivan toisen tason tärkeyskategoriaan kuin "keskustelu viivelähdöistä").

Heität aina hatusta, että sitä ja sitä opetetaan jo esimerkiksi D-junioreissa. Ei opeteta! Minä olen ollut D-juniori. Veljeni on ollut D-juniori. Pekka Virta on ollut D-juniori. Ville Peltonen on ollut D-juniori. Me tiedämme, mitä siellä on opetettu 80-luvulla. Minä tiedän, mitä siellä on opetettu 90-luvulla. Olen elänyt sitä reaalimaailmaa. Ja tiedän, mitä siellä on opetettu kevääseen 2011 asti.

Niin minäkin. Siksikin olen erittäin kiinnostunut myös kuulemaan Ville Peltoselta ja Pekka Virralta, kuinka täällä kerrotaan totena heidän kokemuksiaan ja mennään heidän selkiensä taakse piiloon huutelemaan. Tosin kyseinen toimintamalli on suorastaan "trade mark", kun katsoo ketjun otsikkoa, meilläpäin sellaista ei vaan tavata kattella.
Mikäli itselläsi on junnuna ollut osaamattomia koutseja, sille ei voi enää mitään. Niitäkin tunnetusti riittää, varsinkin siellä junioripuolella.

 

[Johannes]

Kukkuu, jos haluttaisiin tilastoida edes 2-3 tuhatta tapahtumaa yhdestä pelistä, niin ATK-ohjelma olisi siihen ainoa mahdollisuus, siis uusi ATK-ohjelma. Peliä pelataan 60 minuutin aikana 3600 sekuntia. Manuaalinen eli ruutuvihko-mentelmä toimii, mutta on jäänne 80-luvun lopulta. Pelin analyysi mutu-pohjalta on "The Johtavankin" menetelmä, vaikka muuta luulee ja kykenisi itse korvaamaan ATK-ohjelman, mutta lopulta se on vain mielipide-journalismia mutu-pohjalta.

Ihme, että lätkän ammattimies tyytyy moiseen, eikä kehittele parempia analyysi-apuvälineitä työtään tukemaan. Nyt menee aikaa siihen, kun pitää mutuilla tiukkaa analyysiä, jonka pohjaksi faktaa ei ole kuin se mitä silmät näkee ja siffan tilastot. Se ja se pelaa niin ja niin, koska katsoin pelin omin silmin, ei ole oikeaa analyysiä, vaikka olisikin "nähty oikein", jos tueksi ei ole faktoja numeraalisessa muodossa todisteeksi, että on edes oikeasti katsellut pelin, eikä ainoastaan loruile omiaan.

 

[Fordél]

Hyvä P.Sihvonen,

kenties olet siellä Mallorcalla kun ei vastausta kuulu, mutta odotan edelleen vastausta näihin alla oleviin kysymykseen. Varmasti niihin löytyy selkeät luvut kun kerran et harrasta spekulointia.

Jos kerran et spekuloi niin todenna minulle JYP:n tunteen laskeminen Bluesin kiekkokontrollin takia. Kerro myös kuinka paljon se laski. Todenna minulle myös se miten Blues hallitsi peli virtausta. Kerro Bluesin pelin virtauksen lukemat ja JYP:n samat.

 

[Johannes]

Hyvä P.Sihvonen,

kenties olet siellä Mallorcalla kun ei vastausta kuulu, mutta odotan edelleen vastausta näihin alla oleviin kysymykseen. Varmasti niihin löytyy selkeät luvut kun kerran et harrasta spekulointia.

Nykyään kaikki ovat "Barcelonassa", ei enää Mallorcalla, ainakin nettikirjoittelussa. Petteri on mielipide-journalisiti, jolle peli näyttää kaiken ja sen ei tarvitse numeroin perustella mitään kenellekään. Jos olisi jääkiekon "lukion matematiikka", niin Petteri kirjoittaisi hylätyn arvosanan. Siellä ei riitä, että "peli kertoo kaiken", jos kynä ei kirjoita perusteluja riittävän hyvin auki, myös numeraalisesti.

60000 tapahtumaa yhdessä pelissä. Jos "The johtava" tilastoisi niistä 5% eli asiat tärkeysjärjestykseen ja tilastoihin n. 3000 tapahtumaa, niin sekin vaatisi uuden ATK-ohjelman analyysin tueksi, johon Petteri tekisi määritykset, ei muuta. Manuaalinen duuni on "so 80`s".