Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Johannes]

Tasainen sarja, kuten Ässät - Blues puolivälierä, voi ratketa tunteeseen, kuten mielestäni kävikin. Blues pystyi suorittamaan varmemmin, pelitavoissa ei mielestäni ollut ratkaisevaa eroa.

Minusta tästä erosta hyötyy usein myös paikallispeleissä se joukkue, jonka pelaajamateriaali on kehnompi kuin vastustajalla. Olen nähnyt 150-200 HIFK-Jokerit tai Jokerit-HIFK peliä ja usein etukäteen altavastaaja ainakin niissä peleissä on käytännön tilanteessa niskan päällä, kun pelaa ilman yhtä suuria voittamispaineita kuin vastustaja. Totta vai luuloa, en tiedä.

 

[J.Grönvall]

Niin mielestäsi siis tunne ei ratkaise edes kokonaisuudessa, mutta mielestäni se ratkaisee yhtenä osana kokonaksuutta. Jos myönnetään, että tunteella on oma merkitys pelin sisällä, voi se siis hyvin olla ratkaisevassa roolissa yhdessä ottelussa. Yksi ottelu voi taas antaa merkittävää suuntaa koko sarjalle. Runkosarjassa asialla ei ole niin suurta merkitystä kun katsotaan asiaa koko runkosarjan osalta. Jääkiekon mestaruus ratkaistaan kuitenkin pudotuspelisarjoissa, jotka koostuvat yksittäisistä peleistä, joten tunteella on mielestäni oma roolinsa sarjojen ratkaisuissa. On lähes mahdontonta sanoa kuin suuri sen merkitys on, mutta on mielestäni käsittämätöntä väittää, ettei sillä olisi vaikutusta.

Ja edelleen, henkiset asiat ovat muutakin kuin vain halua voittaa. Se on esimerkiksi uskallusta pelata.

Heh, no samalla logiikalla voitaneen sitten sanoa myös onnen olevan ratkaiseva asia playoffeissa. Tai ihan minkä vaan joka voi ratkaista yhden ottelun joka voi antaa suuntaa koko sarjalle.

Suomessa ylikorostetaan kaiken maailman henkisiä asioita. Se henkinen kovuus syntyy nuorella iällä, kilpailun kautta. Sen PITÄISI olla automaatio jokaisella ammattilaisurheilijalla.

Yksittäinen peli on aina vain yksittäinen peli, jopa playoff-sarjoissa. Koskaan ei voi sanoa sarjan ratkenneen yhteen peliin, koska se jossittelu on silloin loputonta. Playoffeissa nimenomaan jokainen ottelu on uusi matsi joka alkaa puhtaalta pöydältä. Isossa kuvassa neljä voittoa ottanut joukkue on tehnyt enemmän oikeita asioita ja yksinkertaisesti ollut parempi.

Bluesin ja Ässien sarja ei ratkennut tunteeseen vaan siihen, että Blues riisui Ässät aseista eli pelasi sen vahvuudet pois. Ei sillä ole tunteen kanssa mitään tekemistä vaan kyse oli taktisesta voitosta. Blues teki saman jälleen JYPille joka muuten sekin halusi niin perkeleesti voittaa (jos vaikka katselitte Pihlströmiä) mutta Bluesin pelitapa oli taas parempi ja JYP pelasi sitä vastaan väärin.

Se tunne on ihan luonnollinen jatkumo sille, että joukkue löytää oman pelitapansa jolla se kokee pärjäävänsä. Sitä kautta se pelirohkeus, voitontahto ja muut syntyvät pikkuhiljaa ja parhaimmillaan tuloksena voi olla hiihtotermein "pöljä päivä" jolloin kulkee aivan kaikki. Jos taktinen puoli on kunnossa niin joukkue voi voittaa myös vähemmällä tunteella, etenkin runkosarjassa, sitä kutsutaan Suomessa rutiiniksi. Pudotuspeleissä lähtökohtaisesti jokaisella joukkueella pelilliset asiat ovat kuosissa ja sitä kautta sitä tunnettakin on kaikilla. HIFK voitti Lukon koska se oli parempi ihan jääkiekossa ja saman teki Blues JYPille. Edes HIFK-Jokerit-sarja ei ratkennut mihinkään tunteeseen vaan siihen, että Jokerit päätti olla passiivinen ja antoi HIFK:n viedä peliä ja samalla siis pelata sen omaa peliä.

 

[P.Sihvonen]

Tunteettomasti

Kumma muuten, että kun kuuntelee pelaajien ja valmentajien haastatteluja, korostavat kaikki tunnetilan merkitystä. Pelistä toiseen ja kaudesta toiseen näin tapahtuu, mutta kuitenkin P.Sihvosenkin mielestä tunnetilat menevät pitkässä juoksussa tasan eivätkä ne ratkaise. Urheilu kuitenkin koostuu yksittäisistä peleistä ja suorituksista, jossa tunnetilat eivät todellakaan mene tasan. Pelitavalliset asiat ovat tottakai tärkeitä, mutta niin on moni muukin asia. Kokonaisuus, kokonaisuus Petteri! Voit hyvinkin olla johtava, mutta vain yhden pelin osa-alueen asiantuntija, that´s it. J

Jos siis haluat kehittää ja laajentaa analyysejasi, ota niihin mukaan myös muita pelin elementtejä. Silloin analyysiesi arvo kasvaa huomattavasti. Nyt olet yhden asian äänitorvi, mutta tietysti sekin on jo paljon. Uskon kuitenkin, että sinussa on potentiaalia paljon parempaan. Niin kuin peli kehittyy, myös sinulla on siihen mahdollisuudet. Jos jätät henkilökohtaisuudet ja paskajournalismin pois, voit olla aidosti kunnioitettava Johtava, joka näkee pelin laaja-alaisemmin. Sulla on jo hyvä ymmärrys pelistä ja tätä kautta olisi mahdollista saada vielä enemmän etumatkaa muihin.

Toki minäkin voin tunnetta analysoida. Tämän kerran. Mutta se on lyhyestä virsi kaunis. Muutamalla lauseella tulen analysoineeksi koko maailmanhistorian pallopelit, kun luet minua oikein (ja hieman vastakarvaan) ja laajennat näkemystäni. Eli asiaan:

Bluesilla oli parempi tunne, kun se löi JYPin. HIFK:ll oli parempi joukkuehenki ja tunne, kun se löi Lukon. Silloin 1997 Ruotsi halusi Suomea enemmän voittoa, kun se tuli takaa rinnalle ja ohi (se ei tainnut sittenkään vaikuttaa, ettei Leijonat pelannut johtoasemassa ollenkaan kiekkokontrollia vaan luovutti kiekon kaiken aikaa Ruotsille). Venäjän maajoukkueella ei ollut kymmeneen vuoteen tunnetta, kun se hävisi pelinsä ennen Bykovin aikakautta. - On erikoista, ettei koskaan ole sanottu, että hävijällä olisi ollut enemmän tunnetta.

Sitä, miksi pelaajat puhuvat tunteesta voitetun pelin jälkeen, sinun pitää miettiä itse. Tai voin entisenä pelaajana ja valmentajana auttaa sinua, Fordel. Ennen ratkaisevaa ottelua molemmissa pukukopeissa psyykataan ja nostatetaan henkeä rajusti. Ottelun ratkettua nämä puhuvat papukaijat sitten toistavat monesti liki sanasta sanaan tai ainakin asiatasolla sitä, mitä valmentaja on tehnyt ja puhunut. Voittavan joukkueen pelaaja sanoo: Meidän tunnetaso ratkaisi tämän. Ja sehän on mahdottomuus, että hävinneen joukkueen pelaaja sanoisi, että meillä oli parempi joukkuehenki ja parempi tunnetila, mutta hävisimme ottelun.

Tunne on tärkeä osa kokonaisuutta, se on selvä. Mutta siitä kirjoittaminen ja puhuminen mediassa on nollapuhetta. Ei ole millään todennettavissa, että onko joukkueella tunnetta vai ei. Se on puhdasta spekulaatiota. Voi spekuloida, mutta minä en tee sitä. Spekuloikoot muut. Toki voin vaihtaa osaa. Minä lausun nuo tunneasiat ja ottakoot muut journalistit ja analyytikot puheekseen pelikirjat. Olisi se helppoa. Ei tarvitsisi nähdä pelejä ollenkaan. Olisin voinut Mallorcalta käsin kirjoittaa, että Bluesilla oli parempi tunne ja HIFK:lla parempi joukkuehenki.

Sen vielä sanon tunteesta, että JYPin tunne laski sarjan alussa sen takia, että Blues pelasi kiekkokontrollia, hallitsi pelin virtausta ja voitti ottelut. Mutta jääkiekkoanalyysin tulee keskittyä syihin, ei seurauksiin.
Johtava

 

[TosiFani]

...Yksittäinen peli on aina vain yksittäinen peli, jopa playoff-sarjoissa. Koskaan ei voi sanoa sarjan ratkenneen yhteen peliin, koska se jossittelu on silloin loputonta. Playoffeissa nimenomaan jokainen ottelu on uusi matsi joka alkaa puhtaalta pöydältä. Isossa kuvassa neljä voittoa ottanut joukkue on tehnyt enemmän oikeita asioita ja yksinkertaisesti ollut parempi.

Bluesin ja Ässien sarja ei ratkennut tunteeseen vaan siihen, että Blues riisui Ässät aseista eli pelasi sen vahvuudet pois. Ei sillä ole tunteen kanssa mitään tekemistä vaan kyse oli taktisesta voitosta. Blues teki saman jälleen JYPille joka muuten sekin halusi niin perkeleesti voittaa (jos vaikka katselitte Pihlströmiä) mutta Bluesin pelitapa oli taas parempi ja JYP pelasi sitä vastaan väärin...

Tässä kohtaa täytyy käyttää Tammisen kysymystä: Oletko ollut play offeja pelaavassa joukkueessa? Seuraava peli ei todellakaan ala tyhjältä pöydältä. Lausuntosi on aivan uskomaton, pelkkä taktinen osaaminen tai pelitapa ei tee huippujoukkuetta. Mikäli näin olisi, niin Sihvonen olisi vuoden valmentaja vuodesta toiseen.

Miksi Blues oli täysin vastaantulija kaksi erää ensimmäisessä pelissä? Muuttiko Matikainen pelitapaansa erätauolla?

U

 

[Johannes]

Ihan ohi henkimaailman juttujen.

Olen joskus seurannut peleissä maalipaikkojen syntymisen suorista hyökkäksistä heikkona signaalina sitä kuinka paljon 3-2, 3-3, 2-3 hyökkäyksiä joukkueet saavat aikaan entisen punaviivan ja sinisen välissä, kun hyökätään, edes hetkittäin. Tämä on analyysiä ilman, että on seurattu lähtötapaa omasta päädystä saakka.

En harrasta ruutuvihkoon asioiden kirjaamista, mutta huomasin oman seurantani lievästi korreloivan maalipaikkojen syntymisen kanssa. Maalintekoon vaaditaan enemmän kuin maalipaikka, käsiä, joten oma seurantatapani ei kertonut aina sitä kumpi joukkue voittaa ottelun. Lisäksi tuo seurantani näytti vain sen paljonko suorista hyökkäyksistä syntyy maalipaikkoja. Jos tilanne jatkuu lisää, niin siitä seurantani ei kertonut mitään. Esim. Suomen nuorten maajoukkueet ovat usein hyviä luomaan maalipaikkoja, koska saivat paljon hetkittäisiä 3-2 tilanteita aikaan ennen siniviivan ylitystä, mutta kehnoja tekemään maaleja. Jos tälle itsestäänselvyydelle tarvitaan vahvistusta, niin tuen näkemystä oman seurantani perusteella.

 

[msg]

Nythän olisi P. Sihvolalla oikein mainio tilaisuus tässä ja nyt kertoa miksi HPK:n modernin kiekkokontrollin perään vannoneet junnujoukkueet yksi toisensa jälkeen lähtivät viettämään kesälomaa muiden jatkaessa pelejään.
Mihin ratkesi esimerkiksi Sihvolan itse valmentaman B-junnujoukkueen pelaama pudotuspelisarja?

 

[Dieppe]

Tunne on tärkeä osa kokonaisuutta, se on selvä. Mutta siitä kirjoittaminen ja puhuminen mediassa on nollapuhetta.

Se muuten ei ole lainkaan nollapuhetta, vaikkei tunnetilan vaikutusta voi konkreettisesti osoittaakaan. Sinä ihan varmasti jääkiekkoa pelanneena olet kokenut miten tunnetila vaikuttaa pelaamiseen ja sitä kautta pelin lopputulokseen. Ja nyt en puhu tuosta iänikuisesta tahtotilasta. Se usein on nollapuhetta. En ole tähän ikään tavannut urheilijaa, joka ei olisi ollut täynnä tahtoa onnistua mennessään kaukaloon tai esim. ykköstiille.

Urheilupsykologia on aihe, joka kiehtoo minua suuresti, vaikka itse työskentelen ihan toisenlaisella alalla. Itse urheilua harrastaneena ja paljon seuranneena uskallan väittää että tunnetilan merkitys on yhtä suuri ja joissain tilanteissa jopa suurempi kuin taitotason tai taktiikan, jotka toki ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita urheilussa. On asioita kuten, piilotajunta sekä jännitys, jotka tottavie vaikuttaa suoritukseen. Odotusarvot(omat sekä ympäristön) tekevät kilpailusta tai ottelusta/ottelusarjasta urheilijalle merkityksellisen ja nämä yhdessä luo painetilan, joka vaikuttaa eri tavalla eri urheilijoihin ja sitä kautta suorittamiseen. On päivänselvää että vapautuneessa tilassa oleva urheilija suorittaa paremmin kuin painetilassa oleva urheilija.

Minä väitän että JYP:in ja Bluesin ottelusarja ratkesi nimenomaan tunnepuolella. Taitavampi ja tasokkaampi joukkue joka oli perussarjassa pyyhkinyt vastassa olevalla joukkueella jäätä, ei pystynyt käsittelemään tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla. Enkä minä heitä silti pidä "luusereina", koska tuo tilanne on oikeasti pirun vaikea. Piilotajunnasta tulevat asia eivät ole katkaisijasta pois käännettäviä juttuja. Kun alitajunta ei anna lupaa ymmärtää että taitavampi joukkue, joka on taitonsa osoittanut, voi hävitä neljä kertaa "heikommalleen", on tilanne joukkueelle todella hankala.

Näitä esimerkkejä jossa tunnetila on ollut se iso tekijä, voitaisiin luetella vaikka miljoona. Mainitaan kuitenkin liigahistoriasta pari. 1999 SaiPan voitto Jokereista sekä 2009 karsintasarja Ässät-Sport. Ensin mainitussa heikompi joukkue voitti ja jälkimmäisessä hävisi, mutta laittoi vastustajansa paljon tiukemmalle, mitä tasoero edellyttäisi. En väitä ettei pelitavalla olisi ollut noissa ottelusarjoissa merkitystä, mutta ihan varmasti pelitapaeron takia me emme olisi voittaneet Jokereita, eikä Sport olisi pelannut seitsemää ottelua Ässiä vastaan.

Urheilussa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja on absurdia väittää että jokin yksittäinen tekijä olisi se joka ratkaisee lopputuloksen aina tai edes useimmiten. Jääkiekossa joskus lopputuloksen kannalta suurin tekijä on pelitapa, joskus tunne ja joskus ja jopa aika usein varsinkin perussarjassa taitotaso.

 

[Fordél]

Tunne on tärkeä osa kokonaisuutta, se on selvä. Mutta siitä kirjoittaminen ja puhuminen mediassa on nollapuhetta. Ei ole millään todennettavissa, että onko joukkueella tunnetta vai ei. Se on puhdasta spekulaatiota.

Sen vielä sanon tunteesta, että JYPin tunne laski sarjan alussa sen takia, että Blues pelasi kiekkokontrollia, hallitsi pelin virtausta ja voitti ottelut. Mutta jääkiekkoanalyysin tulee keskittyä syihin, ei seurauksiin.
Johtava

Jos kerran et spekuloi niin todenna minulle JYP:n tunteen laskeminen Bluesin kiekkokontrollin takia. Kerro myös kuinka paljon se laski. Todenna minulle myös se miten Blues hallitsi peli virtausta. Kerro Bluesin pelin virtauksen lukemat ja JYP:n samat.

 

[Alvajärven Urho]

Tunne on tärkeä osa kokonaisuutta, se on selvä. Mutta siitä kirjoittaminen ja puhuminen mediassa on nollapuhetta. Ei ole millään todennettavissa, että onko joukkueella tunnetta vai ei.

Miksi nostit henkisistä asioista puhuttaessa framille vain tunteen? Voisin jopa taipua siihen väittämääsi, että tuo tunne (tai voitontahto) menee jossakin liigan välieräottelussa tasan, mutta ei varmasti runkosarjan tiistaimatsissa marraskuussa. Mutta tuo tunne on vain yksi asia.

Joku tuossa edellä mainitsikin uskalluksen ja rohkeuden pelata. On varmasti tärkeämpi osa-alue yksilölle. Mikäli et uskalla käyttää kaikkea potentiaaliasi (esim. laituri ei uskalla mennä ahtaista raoista laidan läheltä = nopeus jää hyödyntämättä), ei tule tulostakaan. Näiden lisäksi paineensieto on huippu-urheilussa varsin tärkeä osa henkisiä vahvuuksia; taas yksilö saa itsestään enemmän irti jos pystyy samaan suoritukseen paineessa kuin paineettomanakin. Itsekkyys, solidaarisuus, joukkuehenki, älykkyys jne. tulevat mieleen ainakin sellaisina henkisinä ominaisuuksina, joiden tiedostaminen tulee kuulua jokaisen jääkiekkovalmentajan perustöihin. Näistä osa on mitattavissa, osa ei. Siinä olet täysin oikeassa, että näistä kirjoittaminen mutu-tuntumalla olisi aika turhaa. Mutta vielä turhempaa on se, että kieltää näiden vaikutuksen, kuten teet jatkuvasti. Yhtään pelikirjaa ei toteuteta tarpeeksi hyvin, jos edellä mainituissa henkisissä ominaisuuksissa ollaan negatiivisessa ääripäässä.

En siis kaipaa Urheilulehteen yhtään arvauksilla kirjoitettua juttua siitä, kuinka joku joukkue on liian tyhmä tai liian itsekäs toteuttaakseen sovittua taktiikkaa. Toivon, että voisit joskus myöntää jonkun pelin kaatuneen näihinkin asioihin.

Kirjoitin JYPin palstalle Blues-sarjasta tekemiäni henkisiä havaintoja. On ihan turha kuvitella, että JYPin pelityyli on niin paska, ettei sillä voi voittaa Bluesia playoffseissa kun runkosarjassa oltiin 42 pistettä edellä! Niin paljon ei Blues pysty parantamaan, että tuo ero olisi kuukaudessa ajettu kiinni. JYP taantui, eikä pystynyt esittämään niitä otteita, millä tuo 42 pisteen kaula runkosarjassa syntyi. Pienessä kaupungissa JYPiltä odotetaan paljon ja joka media toitotti Blues-sarjan edellä pelkoa siitä, että Blues on hankala vastus ja että JYP ei saa tässä vaiheessa tippua. Niin RD kuin pelaajatkin puhuivat valmiiksi hankalasta vastustajasta. Mikä hankala vastustaja häviää runkosarjassa kaikki keskinäiset pelit maalierolla 17-3? Henkisesti JYP pelkäsi, että voi käydä huonosti ja kun neljässä pelissä viidestä Blues teki avausmaalin, JYP meni takalukkoon. Kyllä tuollaisella ennakkosuosikin asemalla pitää pystyä lähtemään playoffs-sarjaan kuskin paikalle, eikä alistua vietäväksi. Tiedän, tähän tulee vastaukseksi kiekkokontrollia, mutta JYP toimi kuskina runkosarjassa suurimmassa osassa otteluita, vastustajasta ja pelitavasta riippumatta. Jostakin syystä nyt pelättiin tappiota niin, että lähellekään kaikkea ei saatu koneesta irti. Jonkun Pihströmin pelaaminen oli ihan hirveän näköistä, kun yritettiin tehdä kaikkea mutta ei tehty mitään, mikä olisi vienyt JYPin peliä eteenpäin.

 

[J.Grönvall]

Tässä kohtaa täytyy käyttää Tammisen kysymystä: Oletko ollut play offeja pelaavassa joukkueessa? Seuraava peli ei todellakaan ala tyhjältä pöydältä. Lausuntosi on aivan uskomaton, pelkkä taktinen osaaminen tai pelitapa ei tee huippujoukkuetta. Mikäli näin olisi, niin Sihvonen olisi vuoden valmentaja vuodesta toiseen.

Miksi Blues oli täysin vastaantulija kaksi erää ensimmäisessä pelissä? Muuttiko Matikainen pelitapaansa erätauolla?

U

Kyllä olen mutta en tokikaan SM-Liigassa joten voit vapaasti naulata minut sillä jos haluat. Missä mielessä uskomaton, ja miten tässä nyt taas päästiin tähän jokotai-asetelmaan? On se nyt vaikea sisäistää tätä asiaa. PELKKÄ YKSI MIKÄÄN EI RATKAISE KOSKAAN IKINÄ MISSÄÄN. Tehdään nyt vaikka näin:

1. pelaajat (yksilötaito, suoritustaso, roolitukset, maalivahti)

2. pelitapa (miten pelataan ja ketä vastaan)

3. pelitavan toteutus (miten oma peli onnistui)

4. henkiset asiat (uskallus, rohkeus, rentous, voitontahto...)

5. onni ja pyllyn kautta kimpoavat jatkoaikamaalit

Tuo on minun järjestykseni ja ilmeisesti sitten olet sitä mieltä, että henkinen kantti on ykkösenä?

En nähnyt Ässien ja Bluesin ensimmäistä ottelua joten en voi sanoa. Lopettiko Ässät henkisellä tasolla pelaamisen kolmannessa erässä vai tekikö Blues vain enemmän maaleja? Kerro minulle jos näit.

 

[Johannes]

Eikö ykkösmaalivahdin onnistuminen torjunnoissa ole ihan yhtä suuri tekijä voittamisen osalta kuin valmennus, joka sisältää pelitavan valinnan ja sen kouluttamisen pelaajille. Muun pelaajamateriaalin, poislukien mv-peli, osuus menestyksestä oli Tamilla 65% ja valmennuksen 15%, maalivahdeille jäi 20%. Sihvosella prossat ovat olleet hänen omien sanojensa mukaan 33-33-33 ja onnelle 1%. Tietysti, kuten tunnetaaan, ainakaan Sihvonen ei osaa laskea, vaikka analysoisi peliä kuinka "the johtavana" hyvänsä.

 

[Dieppe]

Tuo on minun järjestykseni ja ilmeisesti sitten olet sitä mieltä, että henkinen kantti on ykkösenä?

Vaikka ei ollut minulle tarkoitettu, en malta olla vastaamatta tähän. Mielestäni noita asioita ei kannatta edes yrittää laittaa järjestykseen, koska kaikki ovat tärkeitä ja vaikuttavat toisiinsa. Kaikki osatekijät ovat vuorollaan pääroolissa. Mikäli järjestys olisi joka kerta tuo minkä mainitsit, olisi JYP voittanut Bluesin, koska sillä on parempi pelaajamateriaali. On myös hyvä muistaa että henkiset asiat vaikuttavat suoraan listallasi noiden edellä olevaan pelitavan toteuttamiseen.

 

[choose_life]

PELKKÄ YKSI MIKÄÄN EI RATKAISE KOSKAAN IKINÄ MISSÄÄN. Tehdään nyt vaikka näin:

1. pelaajat (yksilötaito, suoritustaso, roolitukset, maalivahti)

2. pelitapa (miten pelataan ja ketä vastaan)

3. pelitavan toteutus (miten oma peli onnistui)

4. henkiset asiat (uskallus, rohkeus, rentous, voitontahto...)

5. onni ja pyllyn kautta kimpoavat jatkoaikamaalit.

Näinhän se menee. Sitten on vielä sellainen pikkujuttu (johon TosiFanikin varmaan viittasi), että ennen kuin ollaan tuolla asti, on tehty duunia yhdessä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja - ideaalitilanteessa - vuodesta toiseen.

En usko, että olette perusasioista kovinkaan eri mieltä. Joukkueen kapasiteetti (sekä taidon, taktisen, fyysisen että henkisen tason osalta) ja valmentajan kyky ja tieto ymmärtää, millaisen porukan kanssa on tekemisissä, kehittyy (tai sitten ei...) koko ajan. Samoin porukan kyky venyä äärimmäisessä paineessa enimpään, mitä on. Tähän liittyy sitten suorastaan elimellisesti koutsin kompetenssi, uskottavuus, johtamiskyky, kantti ja niin edelleen; mitä ylemmäs tasolla mennään, sitä tärkeämmäksi nämä nyanssit nousevat ratkaisuhetkillä.

Mutta tämä on todella vain spekulaatiota - ainakin kun katsoo ketjun otsikkoa. Kyllä peliä kokonaisuutena voidaan ja osataan käsitellä mediassakin ihan helposti, ainakin jos asian kanssa ei ole jo lähtökohtaisia henkilökohtaisia ongelmia.

 

[J.Grönvall]

Vaikka ei ollut minulle tarkoitettu, en malta olla vastaamatta tähän. Mielestäni noita asioita ei kannatta edes yrittää laittaa järjestykseen, koska kaikki ovat tärkeitä ja vaikuttavat toisiinsa. Kaikki osatekijät ovat vuorollaan pääroolissa. Mikäli järjestys olisi joka kerta tuo minkä mainitsit, olisi JYP voittanut Bluesin, koska sillä on parempi pelaajamateriaali. On myös hyvä muistaa että henkiset asiat vaikuttavat suoraan listallasi noiden edellä olevaan pelitavan toteuttamiseen.

Niin, aina vaan kaikki ovat osa kokonaisuutta. MINÄ painotan ne asiat noin ja joku muu tekee eri tavalla. Ja JYP ei olisi voittanut, koska kuten tässä nyt on sivukaupalla jauhettu niin se pelkkä yksi asia, tässä tapauksessa pelaajamateriaali ei ratkaise vielä mitään. Itse asiassa kun vertaat JYPiä ja Bluesia noissa kaikissa kohdissa, niin huomaat, että Blues oli niissä parempi.

Henkiset asiat vaikuttavat pelaamiseen kyllä mutta se vaikutus tulee sen pelaamisen kautta, eikä päinvastoin. Itse olen vankasti sillä kannalla, että vasta oikea pelitapa ja sen oikea ja säntillinen toteuttaminen saa sen henkisen puolen kukoistamaan.

Tämä nyt alkaa kuitenkin mennä taas varsinaisen asian ohi. Sihvonen puhui itse asiassa pelkästään siitä, että ottelusarjaa ei voi analysoida pelkästään tekemällä johtopäätös, että toinen halusi nyt enemmän. Itse useita eri lajeja pelanneena puolestaan koen, että hengellä ei ihan oikeasti tee mitään jos pelin rakenne ei ole ensin kuosissa. Tai voihan sitä höntsäillä mutta tavoitteellisesti pelaava joukkue tarvitsee aina pelitavan jota harjoitellaan.

Yksi esimerkki mikä minua loputtomiin kiehtoo on se Leijonien Torinon turnaus. Siinähän näki miten joukkueen pelitapa tuki sen vahvuuksia ja peli-ilo suorastaan pursusi joukkueesta, pelaajat tekivät jatkuvasti oikeita asioita ja olivat todella "omalla" tasollaan. Kuitenkin mitä lähemmäs loppuottelua mentiin niin sen enemmän joukkue luopui kiekkokontrollista ja siirtyi vastaiskupelaamiseen. Miksi? Siinä on se suuri kysymys. Venäjä vielä tyrmättiin mutta sitten tuli iso ja paha Ruotsi. Hävittiinkö se kulta henkisellä tasolla, pelillisellä tasolla vai Sakun poikki menneen mailan tasolla? Tottakai Ruotsilla oli hurja joukkue mutta Suomi dominoi niissä kisoissa Kanadaakin ihan mielin määrin joten ei sekään ihan pelkältään riitä selitykseksi.

Sitten myös Vancouver on omalla tavallaan toisenlainen esimerkki. Suomi ei pelannut joukkueena ja lopulta se kumuloitui yhteen Leijonien kaikkien aikojen surullisimmista eristä. Nyt taas tullaan yhteen ydinkysymykseen, eli johtuiko pelaajien surkea pelaaminen haluttomuudesta, pelosta ja matalasta itseluottamuksesta vai pelasiko Suomi taktisesti tyhmästi? Ja mikä yhteys mahdollisella henkisellä lässähdyksellä oli aiempien otteluiden kauniisti sanottuna sekaviin esityksiin? Lopulta Suomi sai ihan uskomattoman mitalin pelkästään Olli Jokisen ansiosta, malliesimerkki siitä mitä tarkoitan sillä, että yksittäisessä ottelussa henkiset asiat voivat ratkaista, tässä tapauksessa Olli Jokisen voitontahto ja yksilötaito ratkaisivat.

Ainoa mitä televisiosta voi nähdä on se, että pelaajat tekevät virheitä ja USA tykittelee ykkössektorilta liukuhihnalta maaleja. Henkistä tilaa ei voi kuin arvailla.

 

[tant gredulin]

Henkiset asiat vaikuttavat pelaamiseen kyllä mutta se vaikutus tulee sen pelaamisen kautta, eikä päinvastoin. Itse olen vankasti sillä kannalla, että vasta oikea pelitapa ja sen oikea ja säntillinen toteuttaminen saa sen henkisen puolen kukoistamaan.

OK, nyt minulle aukesi tämä. Itse ajattelen juuri päinvastoin - että pelaajan henkinen tila saa miehen venyttämään mailaansa sen muutaman ylimääräisen sentin ja katkaisemaan syötön, jonka jälkeen tie pelilliselle onnistumiselle on auki ja positiivinen lumipalloilmiö voi käynnistyä. Muna vai kana -dilemma :)

Yhtä mieltä olen siitä, että kaikki asiat vaikuttavat kokonaisuuteen ja jos pelillisiä taitoja ei ole nimeksikään, ei 'psyykkaamisesta' ole apua.

 

[siffa]

Tiedän vanhastaan, että keskustelut pelaajien tahtotiloista sekä joukkuehengistä ovat loputon suo. Seurasin JYP:n valmentajien ja pelaajien tuloa Blues-välisarjaan. JYP oli saanut tänä keväänä viime keväästä poiketen kunnon huilin ja valmistautumisajan välieräsarjaotteluja ennen. JYP:n joukkueen kaikista jäsenistä huokui kova tahtotila ja kova nälkä päästä levänneinä ja henkisesti hyvin valmistautuneina Bluesin kimppuun. Hyvä henkinen ja fyysinen valmistautuminen eivät vaan riittäneet runkosarjan ylivoimaiselle ykköselle tällä kertaa lyömään runkosarjan yhdäksenneksi sijoittunutta Bluesia, joka oli saanut Kärpät-sarjasta lähtien pelata uudistetulla, kiekkokontrolliin perustuvalla, pelisysteemillään, johon niin pelaajat kuin valmentajat luottivat täysin.

 

[Dieppe]

Henkiset asiat vaikuttavat pelaamiseen kyllä mutta se vaikutus tulee sen pelaamisen kautta, eikä päinvastoin. Itse olen vankasti sillä kannalla, että vasta oikea pelitapa ja sen oikea ja säntillinen toteuttaminen saa sen henkisen puolen kukoistamaan.

Kuten tant gredulin totesi, muna vai kana. Omakohtaiset kokemukset urheilussa ovat sellaisia että jännitys, joka johtuu tilanteesta tai odotuksista vaikuttaa suorittamiseen. Toki asialla on myös kääntöpuoli. Eli jos jännitystilassa saat onnistumisia, antaa se lisää itseluottamusta. Summasummaarum, kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä absoluuttista totuutta liene olemassa.

Siffan kanssa olen kyllä jyrkästi eri mieltä. JYP-Blues ottelusarja ei taatusti ratkennut pelitavallisiin asioihin. JYPin pelaajilta puuttui rentous ja se näkyi suorittamisessa. Pelitapa on yksi osa jääkiekkoa, mutta ei varmasti ole ainoa eikä se suvereenisti tärkein osa.

 

[siffa]

Siffan kanssa olen kyllä jyrkästi eri mieltä. JYP-Blues ottelusarja ei taatusti ratkennut pelitavallisiin asioihin. JYPin pelaajilta puuttui rentous ja se näkyi suorittamisessa. Pelitapa on yksi osa jääkiekkoa, mutta ei varmasti ole ainoa eikä se suvereenisti tärkein osa.

On helppo todeta, että JYP:n pelaajilta puuttui rentous. Olennainen asia on, miksi se rentous puuttui. Eli miksi sinun mielestäsi JYP:ltä puuttui rentous, vaikka se sai tänä keväänä ihanteelliset olosuhteet valmistautua Blues-sarjaan? Viime keväänä JYP:n putoaminen laitettiin (mm. Sinuhe Wallinheimon mukaan) sen piikkiin, että JYP olisi tarvinnut pitkän Kärpät-sarjan jälkeen pari lepopäivää hyvin levännyttä ja hyvin valmistautunutta TPS:ää vastaan.

 

[Dieppe]

Eli miksi sinun mielestäsi JYP:ltä puuttui rentous, vaikka se sai tänä keväänä ihanteelliset olosuhteet valmistautua Blues-sarjaan?

Asetelma jossa toisella on vain voitettavaa ja toisella vain hävittävää, ei mielestäni ole viimeeksi mainitulle mitenkään ihanteellinen henkisellä puolella. Ja juuri tuo asetelma oli mielestäni JYPin pelaajille tällä kertaa liian vaikea käsitellä. Ylivoimaisen ennakkosuosikin asema joko sopii tai ei sovi. Nyt se ei istunut JYPille. Mihinkään kiekkokontrolliin tuo ei ratkennut. Dufva ja kumppanit oli ihan pommin varmasti skoutannut Bluesin pelitavan eikä se tullut heille yllätyksenä.

 

[siffa]

Asetelma jossa toisella on vain voitettavaa ja toisella vain hävittävää, ei mielestäni ole viimeeksi mainitulle mitenkään ihanteellinen henkisellä puolella. Ja juuri tuo asetelma oli mielestäni JYPin pelaajille tällä kertaa liian vaikea käsitellä. Ylivoimaisen ennakkosuosikin asema joko sopii tai ei sovi. Nyt se ei istunut JYPille. Mihinkään kiekkokontrolliin tuo ei ratkennut. Dufva ja kumppanit oli ihan pommin varmasti skoutannut Bluesin pelitavan eikä se tullut heille yllätyksenä.

Miksi ennakkosuosikin asema ei istunut JYP:lle? Minusta JYP tuli välieräsarjaan hyvin valmistautuneena ja osoittamaan viime kauden katastrofin TPS:ää vastaan olleen työtapaturma. Vielä, kun JYP sai hyvän levon ja valmistumisajan Blues-otteluihin, niin ei minusta JYP:llä ongelmia ollut sen enempää fyysisellä kuin henkiselläkään puolella.

Se, mikä oli muuttunut runkosarjaotteluihin verrattuna oli Bluesin lisääntynyt kiekkokontrollipelaaminen, johon Dufva ja JYP ei löytänyt lääkettä. JYP lisäsi myös omaa kiekkokontrollipelaamistaan, mutta sen pakkien kyky ei ollut sillä tasolla kuin Bluesin Karalahden, Varakkaan, Heiskasen, Korpikarin ja V. Lajusen avauspelaaminen. JYP:ltä puuttui riittävä määrä toistoja kiekkokontrollipelaamisesta ja JYP:n pakkien ongelmat tulivat peleissä esille. Minusta kyse ei ollut ollenkaan tahto- tai tunnetiloista vaan kyse oli osaamisesta.

 

[Maple Leaf]

JYP:ltä puuttui riittävä määrä toistoja kiekkokontrollipelaamisesta ja JYP:n pakkien ongelmat tulivat peleissä esille. Minusta kyse ei ollut ollenkaan tahto- tai tunnetiloista vaan kyse oli osaamisesta.

Yksilöiden osaamisesta vai joukkueen pelikirjaosaamisesta?

 

[Dieppe]

Vielä, kun JYP sai hyvän levon ja valmistumisajan Blues-otteluihin, niin ei minusta JYP:llä ongelmia ollut sen enempää fyysisellä kuin henkiselläkään puolella.

Lepo ja valmistautumisaika ei ole mikään tae sille että joukkueen paineensietokyky on kohdalla silloin kun pitää suorittaa. Näkemyseromme näyttää johtuvan siitä että sinä näet jääkiekon vain pelitavan kautta kun itse näen sen muodostuvan osateikjöistä, joista toki pelitapa on yksi tärkeä osa. Se on joissain tilanteissa jopa se tärkein, mutta ei tässä tapauksessa.

 

[siffa]

Lepo ja valmistautumisaika ei ole mikään tae sille että joukkueen paineensietokyky on kohdalla silloin kun pitää suorittaa. Näkemyseromme näyttää johtuvan siitä että sinä näet jääkiekon vain pelitavan kautta kun itse näen sen muodostuvan osateikjöistä, joista toki pelitapa on yksi tärkeä osa. Se on joissain tilanteissa jopa se tärkein, mutta ei tässä tapauksessa.

Kuten kirjoitin, niin näissä väännöissä ollaan loputtoman suon edessä. Minä olen kirjoittanut tänne jo useasti, mistä tekijöistä joukkueiden pelaamiset ja onnistumiset ovat minun mielestäni riippuvaisia. Jospa tästä taas ulkomuistista vedän jotain kriteerejä. Pelaajat ovat se ylivoimaisesti tärkein tekijä. Pelaajien ominaisuudet jaottelen tärkeysjärjestyksessä seuraavasti: 1. Fysiikka (kuntotekijät, liike, kaksinkamppailut), 2. Pelaajien henkilökohtainen taito, 3. Pelaajien tahto- ja tunnetila (valtava luottamus siihen, että pystyy tekemään pelisysteemin vaatimat oikeat ratkaisut; uskallus ja rohkeus intuitiivisesti oikeiden ratkaisuiden tekemiseen). Minusta noissa pelaajien ominaisuuksissa Bluesin ja JYP:n välillä oli vaikea tehdä eroa ennen ottelusarjaa. Mikäli siellä oli loukkaantumisia, niin silloin suurin vaikutus on fyysisiin ominaisuuksiin ja sitä kautta myös tahto- ja tunnetiloihin. Perussyy loukkaantumisten suhteen on kuitenkin fyysisten ominaisuuksien heikentymisessä. Molemmilla joukkueilla oli myös mielestäni vahva luottamus omaan pelisysteemiin. Kun pelaajien henkilökohtaisissa ominaisuuksissa ei saada eroa, tullaan valmennukseen ja pelisysteemeihin. Minusta Bluesin uudistettu pelisysteemi oli tällä kertaa ratkaisu siihen, että välieräsarja kääntyi yllättävän selkeästi sen eduksi. JYP siirtyi myös kiekkokontrollipelaamisen, mutta sen pelaajilla ei ollut riittävästi toistoja takanaan, jotta se olisi pystynyt taistelemaan ottelusarjan voitosta.

 

[Dieppe]

2. Pelaajien henkilökohtainen taito, 3. Pelaajien tahto- ja tunnetila (valtava luottamus siihen, että pystyy tekemään pelisysteemin vaatimat oikeat ratkaisut; uskallus ja rohkeus intuitiivisesti oikeiden ratkaisuiden tekemiseen). Minusta noissa pelaajien ominaisuuksissa Bluesin ja JYP:n välillä oli vaikea tehdä eroa ennen ottelusarjaa.

Eikö yli 40 pistettä eroa ja voitto kaikissa keskinäisissä otteluissa selvällä maalierolla runkosarjassa kerro erosta pelaajien välillä etukäteen ajatellen???
Anteeksi, mutta mielestäni väitteesi on käsittämätön. Ehkä tästä ei kannata vääntää enempää. Sinulla on oikeus uskoa tuohon kiekkokontolliteoriaan, mutta takuulla et pysty tuota teoriaa minulle myymään.

 

[siffa]

Eikö yli 40 pistettä eroa ja voitto kaikissa keskinäisissä otteluissa selvällä maalierolla runkosarjassa kerro erosta pelaajien välillä etukäteen ajatellen???
Anteeksi, mutta mielestäni väitteesi on käsittämätön. Ehkä tästä ei kannata vääntää enempää. Sinulla on oikeus uskoa tuohon kiekkokontolliteoriaan, mutta takuulla et pysty tuota teoriaa minulle myymään.

Eivät kerro eroista pelaajien fyysisissä tai henkilökohtaisissa taito-ominaisuuksissa. Ero kertoo enemmän niistä pelisysteemeistä, joilla runkosarjassa pelattiin. JYP:n pelisysteemi ei uudistunut välieräsarjaan riittävästi, mutta Blues ehti harjoitella ja pelata uudella, voittavalla kiekkontrollipelisysteemillään riittävästi ja JYP kaatui selvin lukemin. Ei ole tarkoituskaan myydä omaa teoriaani sinulle. Tämähän on keskustelua. Tosiasia on, että Blues pelaa finaaliotteluissa ja JYP pronssiottelussa, mikä on jälleen hyvä saavutus Dufvan JYP:ltä.

Edit: Miksi jätit lainauksesta pelaajien tärkeimmän ominaisuuden eli fyysiset tekijät pois?