Jalonen menee omalla linjallaan eteenpäin kohti kevään MM-kisoja. Sen tilastointini osoitti tuosta yhdestä pelin osa-alueesta. Kiekkokontrollia Suomen pelissä oli mukavasti rytmitettynä omalta puolustusalueelta lähteneissä hyökkäyksissä. Kiekkontrollilähtöjen laadusta en kirjoittanut mitään, totesin vain niiden määrän. Laatu paranee harjoitusten ja harjoitusotteluiden myötä. Toki sekin nostaa laatua, kun Jalonen saa käyttöönsä parempia pelaajia NHL:stä, KHL:stä, Elitserienistä ja SM-liigasta. Seuraavaksi mennään Riikaan pelaamaan harjoitusotteluita ja sitten Saksaan.
...erien välissä vilkaisin 4PRO1:ltä Nashville-Detroit ottelua, niin kuinka ollakaan, siellä Detroitin pakit (Lidström, Ericsson ja Rafalski) viettivät aikaansa kuin tilauksesta kiekon kanssa maalin takana. NHL kulkee kiekkokontrollissa vähintään jo rinnalla ellei jo ohikin verrattuna eurooppalaiseen jääkiekkoon.
erien välissä vilkaisin 4PRO1:ltä Nashville-Detroit ottelua, niin kuinka ollakaan, siellä Detroitin pakit (Lidström, Ericsson ja Rafalski) viettivät aikaansa kuin tilauksesta kiekon kanssa maalin takana.
Jankuttaminen pelkistä luvuista ja kiekkokontrollista/viivelähdöistä on T O D E L L A tylsää ja kapeakatseisuutta. Noiden lukujen jankuttaminen ei ainakaan osoita pätevyyttäsi. Pätevyyden pystyt osoittamaan kun tuot hiukan sisältöä, esim analysoimalla nuo luvut - eli miksi joku luku oli 4 ja miksei se ollut enemmän tai vähemmän.
Mitkä olivat vastustajan toimet ottelun aikana, vaihteliko vastustaja karvauspeli kesken ottelun pakottaen seurattavan joukkueen avauspelin erilaisiin ratkaisuihin, oliko avainpelaajia poissa, missä pelitilanteessa käytettiin mitäkin avausta jne. jne.
Ilman syvällisempää tutkimusta tuollaiset numeroketjujen viljelyt ovat ihan turhaa - tai ainakin pelkästään lukujen pohjalta tehdyt "analyysit" ovat turhia.
Valistunut arvaukseni on, että jatkossa tilastointi tulee etenemään sillä tavalla analyysiksi, että tutkitaan ne keskimääräiset seuraukset, minkä laatuisia hyökkäyksiä seuraa viiveestä, palauttamisesta, hidastamisesta, kiekottelusta, puolinopeasta ja nopeasta hyökkäämisestä. Yksinkertainen välivaihe tässä on se, että tilastoidaan, syntyykö eri lähtötavoista keskimäärin ali- vai tasa- vai ylivoimaisia hyökkäyksiä vastustajan siniviivan kohdalla. Tähän tarvitaan tosin erilaista kuvaa kuin normaali televisioitu ottelukuva on, jossa kameramiehet zoomaavat usein liian lähelle.
Minä pidän itse tilastoinnista ja siksi arvostan osaltaan että joku muukin (siffa) tekee tilastoja löytääkseen irrallisia asioita, tässä tapauksessa jääkiekosta, mutta siffan tapauksessa ne ovat vain irrallisia asioita eivätkä kerro siis koko kuvaa ilman että tutkitaan myös tekemiseen laatua.
Tuo on asiaa.
Jääkiekko on peli jossa tekemisen laadulla on merkitys, ei yksinään määrällä. Siksi hirvittää lukea että pelkkiä numeroketjuja 3+4+5 käytetään pelin analyysin välineenä - yksinään.
Pelkkä kvantitatiivinen (määrällinen) tutkimusaineisto ei yksin riitä vaan tarvitsee vierelleen vankan kvalitatiivisen (laadullisen) raportoinnin. Älkää robotisoiko jääkiekkoa ja siten halveeraatte pelaajien kykyä ajatella ja varioida.
"Pekka pysähtyi maalin taakse, hyvä - rasti ruutuun, loistavaa kiekkokontrollia. Mutta samaan aikaan Janne olikin jäänyt odottamaan loistavasti läpisyöttöä kun oivalsi että vastustajan pakit menivät samaan aikaan vaihtoon. Pekka kiekkokontrolloi oman maalin takana ja joukkue pelaa "loistavaa", joidenkin mielestä, kiekkonkontrollia."
Minä pidän itse tilastoinnista ja siksi arvostan osaltaan että joku muukin (siffa) tekee tilastoja löytääkseen irrallisia asioita, tässä tapauksessa jääkiekosta, mutta siffan tapauksessa ne ovat vain irrallisia asioita eivätkä kerro siis koko kuvaa ilman että tutkitaan myös tekemiseen laatua.
Eli Siffan analyysi ei ole todellakaan pelistä irrallinen asia, kuten vaikkapa sinä "Lead Fossil" tohdit väittää. Se on aivan elimellinen pelistä kertova asia. Ja jokainenhan voi omasta puolestaan kertoa, mihin kukin kiinnittää pelissä huomiota. Mihin sinä kiinität, "Lead Fossil"? Siffa seuraa ja tilastoi oman pään ja keskialueen avauspelaamista. Antaa hänen tehdä sitä rauhassa.
Pidän eräänalaisena maailmanennätyksenä, että keskustelupalstan nimimerkki saattaa ammattianalyytikon kyseessä olevan asian äärelle ja siitä syntyy peräti artikkeli viikkolehteen.
Tänään en näe kumpaakaan SM-liigan välieräottelua. Voisiko joku noheva JA:n nimimerkki tilastoida katsomansa pelin joukkueiden H+V+P luvut ja ilmoittaa ne tänne. Mauri Pekkarinen meni tekemään niin kiinnostavan risupaketin, että tänään on rengin oltava paikan päällä maa- ja metsätaloustöissä. Keskiviikon toisesta ottelusta tulevat H+V+P lukemat täältä sitten normaaliin tapaan.
Jos itse olisin "ammattianalyytikko", pitäisin lähinnä huolestuttavana, että keskustelupalstan nimimerkki on paremmin kartalla omasta pienestä erittäin spesifisestä alastani. Onko "johtava" vaihtunut?
Sinällään olen tosin edelleenkin sitä mieltä, että ko. seurannan pohjalta tehty "analyysi" on lähinnä täyttä paskaa, tämä perustuen näkemääni HIFK-Lukko otteluun. "Analyysi" ei huomioi kenttätilannetta tai vastustajan tekemisiä millään tasolla, eihän se herranen aika sentään edes käsittele kiekkokontrollin laatua mitenkään, joten sinällään tuo on lähinnä tuollaista kahvipöydän nollatutkimusta. Toki harrastuksensa kaikilla, mäkin keräilin pienenä autojen rekisterinumeroita ruutuvihkoon, voisikohan niiden rekkarinumeroiden perusteella alkaa tekemään laadullista analyysiä 70-80 luvun vaihteen autoista?
Täällä, niin kuin yleensä elämässä, on kovin helppoa aukoa päätään sillä, mitä pitäisi tehdä ja arvostella muiden tekemisiä. Ei muuta kuin omia tilastoja ja analyysejä pöytään!
...[clip]...
Sitä en tiedä, että ovatko Siffaa täällä arvostelevat nimimerkit minkä verran omalta osaltaan vaikuttaneet suomalaiseen jääkiekkoiluun suoranaisesti tai välillisesti vaikkapa ohjaamalla mediaa ja ammattianalyytikkoa.
"Taze". Sinä siis väität, ettei esimerkiksi Lukon pelaaminen ole muuttunut kauden mittaan tai että näkemäsi ottelu kertoi jostain muusta, mitä Siffan, korjaan siffan, tilastot ovat osoittaneet.
Lukko oli pelissä hyvin raskailla jaloilla ja hävisi liikkeessä (vaikka tiedän että vihaatkin tätä pelaajienkin toitottamaa asiaa) selvästi HIFK:lle. Tästä johtuen HIFK sai ajoittain hyvinkin pitkiä painostusjaksoja (sitä kulmapeliä nääs) Lukon päätyyn. Usein esim. maalin taakse pysähtyminen tehtiin, kun Lukko (vihdoin) sai kiekon ja pääsi vaihtamaan. Ei siksi, että kerättäisiin viisikko kasaan, vaan siksi että saadaan "tuoreet" miehet jäälle. Toisaalta nopeat ja puolinopeat hyökkäykset eivät Lukolta käynnistyneet juuri lainkaan, koska a) hyökkääjät eivät ehtineet ryhmittyä (ne jalat) ja b) HIFK tukki syöttösuunnat. Jäljelle jäi pakki-pakki syöttö tai norsu, joista Lukko toki poikkeuksetta valitsi ensimmäisen, tämä kai lasketaan sinällään kiekkokontrolliksi, vaikka se onkin "vastustajan pakottamaa".Miksi Lukko pelasi verrattain hurjan määrän kiekkokontrollia kyseisessä pelissä (10 viivelähtöä, 12 hidastusta ja kuusi palauttamisia eli yhteensä 28 kiekkontrollitekoa)?
Lopetin Urheilulehden tilaamisen (ja lukemisen) ja käytän säästyneen ajan tänne kirjoitteluun. Paljon kehittävämpää, suosittelen varauksetta.Höpötät autonrekkareista jääkiekkoaiheisella keskustelupalstalla, olkoonkin, että teet se tietoisen ivallisesti. Miten sinulla on elämässäsi aikaa moiseen ajan haaskuuseen?
Post Scriptum. Ja entä tämä: Me Urheilulehdessä meuhkasimme kisälli Esko Seppäsen kanssa siitä, miten Blues pelaa ajokoirajääkiekkoa. Mutta miten kävikään. Jatkoajan nimimerkki Siffa näpäytti meitä poikia ja ilmoitti x+x+x -tilastometodiinsa nojaten, että sot, sot veljet, ei ole syytä enää puhua ajokoirajäääkiekosta. Siffa teki ensimmäisten joukossa Suomessa tämän kovan luokan sisältöhavainnon jo Kärpät-sarjan aikana, jolloin Bluesin kiekkontrollipelaaminen oli vasta aivan oraalla. Kyse on siitä, että määrälliset muutokset ilmeisesti kielivät Siffalle heikkona singnaalina siitä, että jotain on tapahtumassa. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Blues loi ajokoiranahkansa ja porskuttaa nyt siellä, missä porskuttaa.
...Post Scriptum. Ja entä tämä: Me Urheilulehdessä meuhkasimme kisälli Esko Seppäsen kanssa siitä, miten Blues pelaa ajokoirajääkiekkoa. Mutta miten kävikään. Jatkoajan nimimerkki Siffa näpäytti meitä poikia ja ilmoitti x+x+x -tilastometodiinsa nojaten, että sot, sot veljet, ei ole syytä enää puhua ajokoirajäääkiekosta. Siffa teki ensimmäisten joukossa Suomessa tämän kovan luokan sisältöhavainnon jo Kärpät-sarjan aikana, jolloin Bluesin kiekkontrollipelaaminen oli vasta aivan oraalla. Kyse on siitä, että määrälliset muutokset ilmeisesti kielivät Siffalle heikkona singnaalina siitä, että jotain on tapahtumassa. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Blues loi ajokoiranahkansa ja porskuttaa nyt siellä, missä porskuttaa.
Sori pitkä lainaus, mutta tässä on nyt asiaa ja perusteluita, miksi kiekkokontrollilähtöjä kannattaa tilastoida, tai miksi siffa tekee niitä, ja Sihvonen arvostaa niitä:Pelin virtauksen voi saada haltuun leimallisesti kiekkokontrolliin perustuvalla pelitavalla tai leimallisesti pystysuunnan jääkiekolla edellyttäen, että nämä ovat organisoitu oikein. Suomen Jääkiekkoliitto on linjaamassa suomalaisen pelin identiteettiä eli ”Meidän peliä”. Siinä annetaan teoreettisesti sija sekä tilan tekemiselle (eli kiekkokontrolli) että tilan voittamiselle (pystysuunnan pelaaminen). Eli tavoite on pelata kumpaakin yhtä aikaa eri pelitilanteisiin reagoimalla. Ensimmäinen prioriteetti on voittaa tilaa ja jos ei voida voittaa tilaa, tehdään tilaa....
Valistunut arvaukseni on, että jatkossa tilastointi tulee etenemään sillä tavalla analyysiksi, että tutkitaan ne keskimääräiset seuraukset, minkä laatuisia hyökkäyksiä seuraa viiveestä, palauttamisesta, hidastamisesta, kiekottelusta, puolinopeasta ja nopeasta hyökkäämisestä. Yksinkertainen välivaihe tässä on se, että tilastoidaan, syntyykö eri lähtötavoista keskimäärin ali- vai tasa- vai ylivoimaisia hyökkäyksiä vastustajan siniviivan kohdalla. Tähän tarvitaan tosin erilaista kuvaa kuin normaali televisioitu ottelukuva on, jossa kameramiehet zoomaavat usein liian lähelle.
Myös sitä kannattaa tutkia, että seuraako lähdöistä suoria hyökkäyksiä maalipaikkoineen vai kulmapelejä (pitkiä tai lyhyitä). Sekin tulee tilastoida jatkossa, että minkälaisista lähdöistä kiekko useimmiten menetetään vastustajalle ja ennen muuta se, että minkälaisia hyökkäyksiä vastustaja saa minkäkin oman joukkueen lähtötavan seurauksena.
Ja kun tilastoihin pohjaava analyysi viedään oikein huippuunsa, päästään siihen ymmärrykseen, että mikä oma lähtötapa johtaa vastustajan tiettyyn hyökkäystapaan ja se taas sitten omaan seuraavaan hyökkäykseen. Eli kaava: OMA HYÖKKÄYS 1 – vastustajan hyökkäys 2 – OMA HYÖKKÄYS 3.
Omat alustavat analyysini ovat kertomassa seuraavaa: oma kiekkokontrollilähtö (1) johtaa vastustajan nopeaan tai puolinopeaan hyökkäykseen (2) ja siitä taas seuraa itselle nopean hyökkäyksen (3) sauma, koska oman kontrolloidun lähdön jäljiltä ollaan viisikko tiiviinä hyvillä etäisyyksillä puolustamassa vastustajan hieman organisoitumatonta hyökkäystä vastaan.
Noista ylläolevista seuraa, että kiekkokontrollilähtöjen määrä ei sinällään kerro mitään yksittäisen pelin voittajasta (oma päätelmäni).
Sori pitkä lainaus, mutta tässä on nyt asiaa ja perusteluita, miksi kiekkokontrollilähtöjä kannattaa tilastoida, tai miksi siffa tekee niitä, ja Sihvonen arvostaa niitä:
1. Ne ovat ensimmäinen ja helpoin tapa tilastoida jotain pelistä
2. Seuraava askel on, että joku ryhtyy tilastoimaan, mitä tapahtuu kiekkokontrollilähtöjen jälkeen
3. Kiekkokontrollilähtöjä käytetään, jotta oma joukkue olisi organisoidumpi puolustukseen (ja Petterin mukaan myös siitä seuraavaan vastahyökkäykseen) kiekonmenetyksen jälkeen
Noista ylläolevista seuraa, että kiekkokontrollilähtöjen määrä ei sinällään kerro mitään yksittäisen pelin voittajasta (oma päätelmäni). Seuraava helppo askel (siffalle kun on tyhjentänyt sen halkopinon uumenissa olevan pullon ja relaxoitunut hieman) olisi ryhtyä tilastoimaan kiekkokontrollilähtöjä ja vertaamaan niiden määrää ottelun lopputulokseen. Löytyykö minkäänlaista korrelaatiota?
Eihän kiekkokontrollilähtöjen lukumäärä kerro yksittäisestä pelistä tietenkään sitä, että enemmän kiekkokontrollia pelannut voittaisi.
Ne herättävät ehkä mielenkiinnon tutkia ilmiöitä ja asioita numeroiden takaa, mutta edelleen, löytääkseen koko totuuden tarvitaan määrällisen mittauksen rinnalle laadullinen tutkimus/seuranta/analyysi. Vaikkapa esim. "Mikä syy johti siihen että viivelähtöä käytettiin (nyt tai yleensä x kertaa), oliko se oikea ratkaisu siihen pelitilanteeseen ja mihin lopputulokseen tämä johti."