Tunne on tärkeä osa kokonaisuutta, se on selvä. Mutta siitä kirjoittaminen ja puhuminen mediassa on nollapuhetta. Ei ole millään todennettavissa, että onko joukkueella tunnetta vai ei.
Miksi nostit henkisistä asioista puhuttaessa framille vain tunteen? Voisin jopa taipua siihen väittämääsi, että tuo tunne (tai voitontahto) menee jossakin liigan välieräottelussa tasan, mutta ei varmasti runkosarjan tiistaimatsissa marraskuussa. Mutta tuo tunne on vain yksi asia.
Joku tuossa edellä mainitsikin uskalluksen ja rohkeuden pelata. On varmasti tärkeämpi osa-alue yksilölle. Mikäli et uskalla käyttää kaikkea potentiaaliasi (esim. laituri ei uskalla mennä ahtaista raoista laidan läheltä = nopeus jää hyödyntämättä), ei tule tulostakaan. Näiden lisäksi paineensieto on huippu-urheilussa varsin tärkeä osa henkisiä vahvuuksia; taas yksilö saa itsestään enemmän irti jos pystyy samaan suoritukseen paineessa kuin paineettomanakin. Itsekkyys, solidaarisuus, joukkuehenki, älykkyys jne. tulevat mieleen ainakin sellaisina henkisinä ominaisuuksina, joiden tiedostaminen tulee kuulua jokaisen jääkiekkovalmentajan perustöihin. Näistä osa on mitattavissa, osa ei. Siinä olet täysin oikeassa, että näistä kirjoittaminen mutu-tuntumalla olisi aika turhaa. Mutta vielä turhempaa on se, että kieltää näiden vaikutuksen, kuten teet jatkuvasti. Yhtään pelikirjaa ei toteuteta tarpeeksi hyvin, jos edellä mainituissa henkisissä ominaisuuksissa ollaan negatiivisessa ääripäässä.
En siis kaipaa Urheilulehteen yhtään arvauksilla kirjoitettua juttua siitä, kuinka joku joukkue on liian tyhmä tai liian itsekäs toteuttaakseen sovittua taktiikkaa. Toivon, että voisit joskus myöntää jonkun pelin kaatuneen näihinkin asioihin.
Kirjoitin JYPin palstalle Blues-sarjasta tekemiäni henkisiä havaintoja. On ihan turha kuvitella, että JYPin pelityyli on niin paska, ettei sillä voi voittaa Bluesia playoffseissa kun runkosarjassa oltiin 42 pistettä edellä! Niin paljon ei Blues pysty parantamaan, että tuo ero olisi kuukaudessa ajettu kiinni. JYP taantui, eikä pystynyt esittämään niitä otteita, millä tuo 42 pisteen kaula runkosarjassa syntyi. Pienessä kaupungissa JYPiltä odotetaan paljon ja joka media toitotti Blues-sarjan edellä pelkoa siitä, että Blues on hankala vastus ja että JYP ei saa tässä vaiheessa tippua. Niin RD kuin pelaajatkin puhuivat valmiiksi hankalasta vastustajasta. Mikä hankala vastustaja häviää runkosarjassa kaikki keskinäiset pelit maalierolla 17-3? Henkisesti JYP pelkäsi, että voi käydä huonosti ja kun neljässä pelissä viidestä Blues teki avausmaalin, JYP meni takalukkoon. Kyllä tuollaisella ennakkosuosikin asemalla pitää pystyä lähtemään playoffs-sarjaan kuskin paikalle, eikä alistua vietäväksi. Tiedän, tähän tulee vastaukseksi kiekkokontrollia, mutta JYP toimi kuskina runkosarjassa suurimmassa osassa otteluita, vastustajasta ja pelitavasta riippumatta. Jostakin syystä nyt pelättiin tappiota niin, että lähellekään kaikkea ei saatu koneesta irti. Jonkun Pihströmin pelaaminen oli ihan hirveän näköistä, kun yritettiin tehdä kaikkea mutta ei tehty mitään, mikä olisi vienyt JYPin peliä eteenpäin.