Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 793 303
  • 13 042

Dennis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Suurin muutos Urheilulehden levikkiin tuli Röngän myötä, kun koko lehti pistettiin uusiksi.
Suurin muutos tuli kylläkin silloin, kun A-lehdet osti konkurssikypsän Suomen Urheilulehden vuonna 2002, jolloin levikki oli 10.000 luokkaa ja valjasti ison lehtitalon resurssit levikin kasvatukseen.

Suurimmat tekijät levikin kasvussa on se, että kyseessä on kustantaja Lyytikäis(t)en lempilapsi ja panoksia ei säästelty, kun levikkiä lähdettiin kasvattamaan. Siihen nähden viime vuosien kasvu on ollut varsin vaatimatonta, eli parissa vuodessa levikki nostettiin 25.000 luokkaan, ennen kuin Sihvosesta oli kukaan kuullut yhtään mitään.

Lisäksi - samaan aikaan, kun A-lehdet osti Urheilulehden, ajettiin sen kustantama F1 Racing-lehti alas ja sen lukijoita "ostettiin" agressiivisella ja halvalla kampanjalla Urheilulehden lukijoiksi.

Aikakauslehtibisneksessä työskennelleet tietävät vallan hyvin, että yksittäis(t)en toimittajien työllä on hyvin marginaalinen merkitys kokonaislevikkiin sitten, kun levikki on vakiintunut tietylle tasolle.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Vuonna 2009 UL:n levikki oli 32822 eli se oli noussut vuodesta 2003 n. 40%. Nousu jatkuu tämän vuoden aikana.

Jos tarkastellaan tuota levikin 40 % nousua, niin kuinka suuri osuus levikin noususta on mielestäsi sen ansiota, että Petteri Sihvonen on jutuissaan avannut jääkiekon pelitapoja? Tämä pelikirjojen avaaminenhan on kuitenkin sinulle se juttu etkä jostain kumman syystä kovin innokkaasti ota kantaa UL:n kaameisiin asiavirheisiin ja henkilöön meneviin ajojahteihin.
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Eiköhän se ole täysin selvää että UL levikin kasvu johtuu pääasiassa 7 Päivää-lehden kaltaisesta likasankojournalismista, joka myös on johtanut useampiin langettaviin JSN päätöksiin, käräjäoikeuksien tuomioihin ja korvallisvelvollisuuksiin kuin aiemmin Urheilulehden satavuotisen historian aikana. Asiasisällöllä en näe mitään yhteyttä levikin kasvuun. Mutta toisaalta, tämä on Röngan yritykselle pelkkää bisnestä ja hän ottaa rahat niillä keinoin, joilla se on helpointa. Bisneksen tekoa ja journalismia on vain kovin vaikea verrata ja arvostella toisiinsa nähden, koska päämäärä ja tavoitteet niin kovin erilaiset.
 

scholl

Jäsen
Suurin muutos tuli kylläkin silloin, kun A-lehdet osti konkurssikypsän Suomen Urheilulehden vuonna 2002, jolloin levikki oli 10.000 luokkaa ja valjasti ison lehtitalon resurssit levikin kasvatukseen.

Aikakauslehtibisneksessä työskennelleet

Se muuttui myös silloin nimenomaan aikakauslehdeksi. 80-luvulla esim. kun itse Urheilulehteä muutaman vuoden tilailin, se oli kerran viikossa ilmestyvä sanomalehti. Silloin ei ollut nettiä niin tulokset ja tilastot oli hyvä tarkastaa sieltä sekä Hesarista.
 
Eiköhän se ole täysin selvää että UL levikin kasvu johtuu pääasiassa 7 Päivää-lehden kaltaisesta likasankojournalismista.

Mitäs aiheita tämä mainitsemasi Päivää-lehti oikein käsittelee? En ole koskaan kuullutkaan. Kuulostaa vähän joltain himouskovaisten julkaisulta. 7 Päivää -nimisen lehden kyllä tiedän, ja sehän näyttää täällä olevan hyvinkin suosittu vertailukohde Urheilulehdelle. Itse en pysty oikein vertailemaan kyseisiä lehtiä päittäin, sillä vaikka Urheilulehteä olenkin viime vuosina lukenut aika paljon, niin 7 Päivää on minulle lehtenä vieras. Luen sieltä jonkin yksittäisen jutun noin kerran parissa vuodessa, jos sattuu olemaan jokin oikein mehukas kohu meneillään. Viimeksi taisin Seiskan avata silloin, kun Susan Ruususen avautuminen oli ykkösuutinen.

Näin mitättömän otannan perusteella en oikein pysty ottamaan kantaa Seiskan ja Urheilulehden yhteneväisyyksiin. Onneksi täältä löytyy kuitenkin paljon ihmisiä, jotka ovat jaksaneet lukea ahkerasti myös Seiskaa ja pystyvät näin tekemään vertailua lehtien toimituksellisten linjojen suhteen.
 
Viimeksi muokattu:

choose_life

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Nuff said II

Itse en ole törmännyt yhteenkään suomalaiseen mediaan, joka kirjoittaisi kiekosta sen paremmin kuin Urheilulehti.

Urheilulehteä olenkin viime vuosina lukenut aika paljon.
Viimeksi taisin Seiskan avata silloin, kun Susan Ruususen avautuminen oli ykkösuutinen. En oikein pysty ottamaan kantaa Seiskan ja Urheilulehden yhteneväisyyksiin.

Minä kannatan varauksetta viihdyttävää likasankojournalismia. Oikeusasteiden tehtävä on sitten rankaista, jos lakia rikotaan.

On kieltämättä ollut viihdyttävää saada kerrankin konkreettisia esimerkkejä siitä, kenelle, miksi ja millaisilla reunaehdoilla Sihverön tekstit uppoavat. Yhteys jääkiekkoon ja etenkin journalismiin on tosin ajat sitten ollut lähinnä viitteellinen, mutta so not - kyllä tämä sosiologisesta tutkimusretkestäkin käy.
edit: Jos on joskus edes käynyt siellä kaukalossa, esimerkiksi pakki-pakki/laituri/sentterisyöttöä on edelleen hieman vaikeaa pitää vallankumouksellisena. Tosin sekään ei ole yhtä vaikeaa kuin ymmärtää likasankojournalismin viehätystä ja riittävyyttä... mutta jälkimmäinen asiaintila korreloi kyllä suht tyhjentävästi ketjun kanssa, otsikkoa myöten. Valistuksen hengessä: aina sitä oppii uutta, kun vain haluaa.

Sitähän sanotaan, että ne, jotka eivät ole saaneet mitään aikaiseksi eivät myöskään saa julkisuudessa mitään keskustelua aikaan. Mitähän siis kertoo Sihvosesta tämäkin ketju? Niinpä.

No mutta, nyt jo muiltakin on likasankojournalismin ydin hukassa: sehän on paljon porua, vähän villoja (BB-, Kohu-, Diili-, Molopää-... niin kuka? ja saanut aikaan/TEHNYT mitä?:)
Asiaa sivuten: on varmaan sietämättömän ylimielistä elitismiä, että pääministerin joutuminen lahjusten otosta perustuslakivaliokunnan eteen saattaa joistain olla kiinnostavampaa ja merkittävämpää kuin tämän "naimapuuhat". Edellisestä ei varmaan saisi kirjoittaa, kun se ei ole viihdyttävää ja faktapohjankin pitäisi olla suunnilleen kunnossa.

Luen jutut, pistänyt itsekin merkille, että viime aikoina analyyttinen ote on Sihvoselta kadonnut, suodatan provot / naureskelen niille ja se siitä.
Sen sijaan oli nyt pakko kirjoittaa kun ihmettelen selkeästi fiksun kirjoittajan choose_lifen erittäin aggressiivista otetta Sihvoseen. Tai oikeastaan nyt tässä tapauksessa Kirjoittelijaan, joka on Sihvosta ymmärtänyt / puolustellut.

edit2: Knowerille vielä: uskon, että itse fiksuna kirjoittajana osaat erottaa sarkasmin & tietyn kypsymisen isompaan asiaan (eli likasankojournalismiin, sen lieveilmiöihin ja seurauksiin, jotka ovat lätkässä korkeintaan lievästi rasittavia, mutta toisissa yhteyksissä jotain ihan muuta) sinänsä tosiaan yhdentekevistä henkilötouhuista.
Samaan periaatepakettiin kuuluu useiden muidenkin, viimeksi kai IceWalkerin (?) toteamus sellaisesta meilläpäin itsestään selvästä asiasta, että miehen ja/tai lehden on syytä kyetä vastaamaan huutelemisistaan face-to-face ilman päätoimittajan/pellenroolin/joulupukin/täytä tyhjä kohta selän taakse menoa ja muita vitinöitä. Mutta anyway: peace & love, man:).
 
Viimeksi muokattu:
On kieltämättä ollut viihdyttävää saada kerrankin konkreettisia esimerkkejä siitä, kenelle, miksi ja millaisilla reunaehdoilla Sihverön tekstit uppoavat. Yhteys jääkiekkoon ja journalismiin on tosin ajat sitten ollut lähinnä viitteellinen, mutta so not - kyllä tämä sosiologisesta tutkimusretkestäkin käy.

Niin, mistä mahtaa ihminen löytää sen elävän yhteyden jääkiekkoon, joka esim. choose-lifella mitä ilmeisimmin on, toisin kuin Petterillä? Oppiiko ihminen jääkiekosta enemmän vaikkapa istumalla tiedotusopin luennoilla kuin osallistumalla pelaajan ja valmentajan rooleissa satoihin kilpatason jääkiekko-otteluihin? Sitä voi itse kukin miettiä tykönään.

Edelleen kaipaisin choose-lifelta kannanottoja myös sen suhteen, missä niitä Urheilulehden skribenttejä pätevämpiä kiekkotoimittajia oikein on? Löytyisikö esim. noista A-lehtien muista julkaisuista, kuten Soundi, Demi, Avotakka, Eeva, Image tai Apu, Sihvosta paremmin jääkiekkoon perehtyneitä kirjoittajia? Olisiko noissa lehdissä jääkiekko otettu voimakkaammaksi painopistealueeksi ja satsattu täten myös journalistiikan laatuun? Itse kun en ole esim. Demin jääkiekkotoimitukseen perehtynyt, niin tästä voisi olla ihan valaisevaa saada lisätietoja.
 
Viimeksi muokattu:

FourForty

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Niin, mistä mahtaa ihminen löytää sen elävän yhteyden jääkiekkoon, joka esim. choose-lifella mitä ilmeisimmin on, toisin kuin Petterillä? Oppiiko ihminen jääkiekosta enemmän vaikkapa istumalla tiedotusopin luennoilla kuin osallistumalla pelaajan ja valmentajan rooleissa satoihin kilpatason jääkiekko-otteluihin? Sitä voi itse kukin miettiä tykönään.

Ei kai koulutusta ja urheilutaustaa tarvitse laittaa tällä tavalla vastakkain, koska Suomessa on henkilöitä, joilta löytyy sekä journalistinen koulutus että pitkä kilpaurheilutausta. Erikoistoimittajuudessa varmaan paras yhdistelmä syntyy siitä, että on mahdollisimman paljon koulutusta tai tietoa sekä toimittajan työstä että siitä alasta johon on toimittajana erikoistunut, oli kyse sitten muoti-, musiikki-, ruoka- tai urheilutoimittajasta.
 
Jos FourForty viitsii listata tähän kaikki Suomessa tiedotusopista gradun tehneet jääkiekkotoimittajat, joilla on pelaaja- ja valmentajakokemusta liiga- ja ykkösdivaritasolta, niin olen kiitollinen. Maisteri on käsittääkseni Sihvonenkin, mutta tässä tuntuu nyt hiertävän se, että ko. oppiarvo on väärältä alalta.

Toki jos Sihvonen olisi hankkinut oppinsa Tampereen tiedotusopin laitokselta, niin hän tuskin käyttäisi nimitystä "Stalin" moittivassa hengessä, pikemminkin päinvastoin.
 
Viimeksi muokattu:

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
En ole tähän ketjuun pitkään aikaan kirjoitellutkaan, kun PS ei minulle sellainen sydämenasia kuitenkaan ole. Luen jutut, pistänyt itsekin merkille, että viime aikoina ehkä ihan terävin analyyttinen ote on Sihvoselta kadonnut, suodatan provot / naureskelen niille ja se siitä.

Sen sijaan oli nyt pakko kirjoittaa kun ihmettelen selkeästi fiksun kirjoittajan choose_lifen erittäin, erittäin aggressiivista otetta Sihvoseen. Tai oikeastaan myös nyt tässä tapauksessa Kirjoittelijaan, joka on Sihvosta ymmärtänyt / puolustellut. Ehkä olisi paremminkin ihmettelyketjukamaa, mutta menköön.

Mikä on se pointti mistä näin voimakas reaktio tulee? Jos itse pitäisin Sihvosta nollatason tekijänä ja lähinnä vituttavana hahmona, minua ei kiinnostaisi hänen tekemisensä. Ei tarvitse vastata, lähinnä nyt vaan piti kirjoittaa kun ihmetyttää. Enkä edes syytä mistään. Kunhan kirjoitin.

Mutta, 7 päivää -lehden ja Urheilulehden vertailu nyt on kuitenkin vähän huono vertaus, sillä Urheilulehdessä on puutteistaan huolimatta erittäin hyviä juttuja oikeastaan säännöllisesti. Joskus kirjoittajana Sihvonen, joskus Kupila, joskus joku muu. Veikkaajassakin niitä löytyy, mm. juuri tämä johtajuus -artikkeli, mutta ehkä kuitenkin harvemmin. Sen huomaa siitä, että Veikkaaja on keskimäärin nopeammin kahlattu läpi.

Näin urheilun ammattilaisen silmin. Sitten on Valmentaja -lehti erikseen, mutta se onkin eri juttu se.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Tavallaan tuon lehdistötilaisuuden mielenkiintoisin anti on arvioitaessa näin jälkikäteen kun nyt tiedetään mitä taustaa vasten siellä vastailtiin, että Kummola tehnyt päätöksen itse, mutta mitä ei silloin ulkopuoliset tienneet. ---
No jossain YLE:llä tyydytään kyselemään täysin lässytystason kysymyksiä.

Sihvonen oli tuolloin oikealla asialla. Tutkiva journalismi on juuri sitä, mitä näissä pienissä piireissä kaivattaisiin. Kummolalla on paljon tekoja, sanoja ja mielipiteitä, joita voisi tarkastella kriittisesti. Erityisen ärsyttävää on ollut YLE:n hampaattomuus JKL:n suuntaan, mutta syy lienee kaikille selvä. Jos Kale vetää herneen nokkaansa, eipä tipu lähetysoikeuksiakaan. Siksi ei Sihvosellekaan heru kommentaattorin roolia. Meidän kaikkien pitää nimittäin elää edelleen vuoden 1995 tapahtumien huumassa ja uskoa, että suomalaisessa jääkiekkoilussa on kaikki hyvin. Ei virheellisiä pelaajavalintoja, ei huonoa valmentamista ja varsinkaan, Kale ei ole koskaan tehnyt eikä koskaan tule tekemään virheitä.
 
Mutta, 7 päivää -lehden ja Urheilulehden vertailu nyt on kuitenkin vähän huono vertaus, sillä Urheilulehdessä on puutteistaan huolimatta erittäin hyviä juttuja oikeastaan säännöllisesti.

Mistä tiedät, ettei Seiskassa ole erittäin hyviä juttuja? Oletko lukenut sitä enemmänkin? Minä en ainakaan pysty väittämään, etteikö siellä olisi, koska luen kyseistä lehteä äärimmäisen harvoin. Siellähän saattaa olla vallan mainioita artikkeleja ja pakinoita, ei vain ole tullut tarkemmin tutustuttua, eivätkä lehden otsikot siihen kyllä varsinaisesti rohkaisekaan.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Jos tarkastellaan tuota levikin 40 % nousua, niin kuinka suuri osuus levikin noususta on mielestäsi sen ansiota, että Petteri Sihvonen on jutuissaan avannut jääkiekon pelitapoja? Tämä pelikirjojen avaaminenhan on kuitenkin sinulle se juttu etkä jostain kumman syystä kovin innokkaasti ota kantaa UL:n kaameisiin asiavirheisiin ja henkilöön meneviin ajojahteihin.

Sinulle ja LaTe_Show-lle muistutan, että minä olen vastannut Kirjoittajan kahteen kysymykseen. Eli, mikä oli UL:n levikki silloin, kun Rönkä palkkasi Petteri Sihvosen UL:n toimittajaksi ja mikä on UL:n levikki nyt. Katsoin nuo luvut LT-levikin tilastoista, joista ne voi jokainen tarkistaa. Täällä yksi nimimerkki ilmoitti, että Kirjoittajan kysymät levikit ovat käytännössä samat.

Minä en ole sanallakaan analysoinut noita lukuja. Ilmoittanut tänne vaan Kirjoittajan kysymät oikeat luvut. En pysty esim. sanomaan, mistä tuo UL:n 40%:n kasvu vuodesta 2003 vuoteen 2009 johtuu.

Pelikirjoihin pääsin syventymään Petteri Sihvosen UL:een kirjoittamien pelikirja-analyysien jälkeen vuoden 2004 huhtikuusta alkaen. Totesin, että minullahan oli laatikoissa pelikirjoja 1980-luvun puolestavälistä lähtien, mutta en ollut perehtynyt niihin tarkemmin. Käynnistin keskustelun täällä JA:ssa WC 2004 hopean jälkeen Raimo Summasesta. Silloin käytiin kiivas pelikirjakeskustelu, kun täällä JA:ssa pelikirjoja ei tunnettu lähes ollenkaan. Käänne JA:ssa tapahtui pelikirjakeskustelussa parempaan suuntaan, kun iso nimimerkki cobol kääri hihat ylös ja tutustui jääkiekon pelikirjoihin. Cobolin käänne hiljensi muutaman häneen tukeutuneen kiivaan pelikirjavastustajan. Pelikirjakeskustelut ovat parantuneet koko ajan, mutta niiden merkitystä ei tunneta vielä kuin marginaalisesti, joten itse aion jatkaa pelikirjakeskustelua alkavallakin kaudella. Kuulee ja näkee sanottavan, että pelikirjat ovat saaneet liian suuren roolin suomalaisessa jääkiekkokeskustelussa. Kun vertaan sitä vaikkapa jalkapallon pelikirjakeskusteluun, niin olen sitä mieltä, että pelikirjoista puhutaan ja keskustellaan liian vähän jääkiekkoväen piirissä.

Toinen UL:n/Petteri Sihvosen jo kuusi vuotta sitten esiin ottama iso teema on Nuori Suomen lamaannuttava vaikutus jääkiekon huippujuniorituotantoon. Kauan on kestänyt tunnustaa tosiasiat, mutta nyt yksikään merkittävä jääkiekkotekijä ei puhu enää Nuori Suomi järjestelmän puolesta. Tosin merkittäviä parannuksiakaan ei olla saatu aikaiseksi. Näyttää siltä, että juniojärjestelmä uudistetaan vasta sitten, kun Kalervo Kummola jättää tehtävänsä jääkiekkojohtajana.
 

FourForty

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Jos FourForty viitsii listata tähän kaikki Suomessa tiedotusopista gradun tehneet jääkiekkotoimittajat, joilla on pelaaja- ja valmentajakokemusta liiga- ja ykkösdivaritasolta, niin olen kiitollinen. Maisteri on käsittääkseni Sihvonenkin, mutta tässä tuntuu nyt hiertävän se, että ko. oppiarvo on väärältä alalta.

Niin, olen sitä mieltä että toimittajan työ on kuten suurin osa muistakin ammateista eli sitä oppii parhaiten tekemään jos opiskelee sitä ehkä jonkin oppiarvonkin verran. Muutenhan kaikki toimittajakoulutuslinjat maamme yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa olisivat ajanhukkaa, jos niissä ei oppisi mitään sellaista, mistä olisi alan töissä hyötyä.

Sihvosen opiskeluista en tiedä mitään, mutta vastasin vain siihen, kun asetit vastakkain kilpaurheilutaustan ja toimittajakoulutuksen, mikä oli mielestäni tarpeetonta. Futiksen puolella esimerkiksi Antti Pohja on pystynyt yhdistämään nämä kaksi.
 
vastasin vain siihen, kun asetit vastakkain kilpaurheilutaustan ja toimittajakoulutuksen, mikä oli mielestäni tarpeetonta. Futiksen puolella esimerkiksi Antti Pohja on pystynyt yhdistämään nämä kaksi.

Jääkiekon puolelta tällaista tapausta ei sitten käsittääkseni Suomesta löydykään. Paljonko Pohja on muuten tiedotusoppia lukenut? Yliopistoon hän ainakin meni käsittääkseni sisään suomen kielen pääsykokeista, jotka läpäisee kuka tahansa auttavasti suomea osaava, kun taas tiedotusoppia on paljon vaikeampaa päästä lukemaan.

edit: Jos on joskus edes käynyt siellä kaukalossa, esimerkiksi pakki-pakki/laituri/sentterisyöttöä on edelleen hieman vaikeaa pitää vallankumouksellisena. Tosin sekään ei ole yhtä vaikeaa kuin ymmärtää likasankojournalismin viehätystä ja riittävyyttä...

Minusta on pikemminkin aika helppoa ymmärtää, että esim. pääministerin naimapuuhat ja ulkoministerin seksiviestit kiinnostavat monia ihmisiä. Kiinnostavat minuakin, enkä edes häpeä sitä myöntää, vaikka tämä alhainen mielenlaatuni saakin älymystön katsomaan minua säälien alaspäin. Luulisi, että sosiologiaan ilmeisesti perehtyneelle ihmiselle olisi selvää, etteivät kaikki mitenkään voi lukeutua siihen sivistyneistöön, joka haistattaa pitkät moisen saastan penkomiselle ja keskittyy sen sijaan intelligentsialle suunnattuihin lehtiin tyyliin Parnasso, Suomen Kuvalehti ja Apu. Melko paljon se likasankojournalismi vaikuttaa choose_lifeakin kuitenkin kiinnostavan, kun jaksaa tähän ketjuun noinkin aktiivisesti osallistua.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Jos FourForty viitsii listata tähän kaikki Suomessa tiedotusopista gradun tehneet jääkiekkotoimittajat, joilla on pelaaja- ja valmentajakokemusta liiga- ja ykkösdivaritasolta, niin olen kiitollinen. Maisteri on käsittääkseni Sihvonenkin, mutta tässä tuntuu nyt hiertävän se, että ko. oppiarvo on väärältä alalta.

Tämähän todistaa sen, että lajikokemus ja koulutuskaan eivät välttämättä korjaa selviä puutteita kotikasvatuksessa.

Kotikasvatuksen puutteesta pitää sen verran sanoa, että veljensähän tosin on kovin eri maata. Tonillahan oli pitkä peliura huipputasolla ja uran jälkeen pääsi heti liigajoukkueen valmennusryhmään. Oma mielikuvani, on Toni on aina antanut suoritustensa puhua sen sijaan, että huutaisi suurella suulla itseään kehuen tai jalustalle nostaen. Mahtaako tuo Petterin mainitsema syväkurkkuilukin olla vain 'johtavan' oman veljen maineen vetämistä lokaan omaa pätevyyttään korostaen ilman todellisuuspohjaa?
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Minä en ole sanallakaan analysoinut noita lukuja. Ilmoittanut tänne vaan Kirjoittajan kysymät oikeat luvut. En pysty esim. sanomaan, mistä tuo UL:n 40%:n kasvu vuodesta 2003 vuoteen 2009 johtuu.

Ymmärrän tämän niin, ettet sinäkään väitä että Petterin pelikirjakirjoituksilla ja UL:n levikin muutoksilla olisi jotain syy ja seuraus -suhdetta.

Tuolla aiemmin kyllä samassa viestissä jollain tasolla viittasit levikin kasvuun sinä aikana kun Petteri ja pelikirjakeskustelu on UL:ssä mukana ollut eli joku olisi voinut saada sellaisen käsityksen, että näillä olisi joku yhteys. Hyvä että tämä mahdollinen väärinkäsitys nyt korjattiin.
 

Fordél

Jäsen
Ymmärrän tämän niin, ettet sinäkään väitä että Petterin pelikirjakirjoituksilla ja UL:n levikin muutoksilla olisi jotain syy ja seuraus -suhdetta.

Eihän sitä voi noinkaan ymmärtää. Siinähän tuotiin vain fakta esille, mutta syy ja seuraus -suhteeseen ei otettu kantaa. Näyttöä ei ole kumpaankaan suuntaan ja aika vaikea asiaa on edes arvioida. Itse en edes ymmärrä miksi tässäkin kohdin Sihvoselle ei voida antaa mitään kunniaa vaan moni haluaa antaa pelkkää paskaa niskaan. Kyllähän Sihvonen on herättänyt suomalaisen kiekkokeskustelun vaikka hän on vienyt sitä mielestäni paikoin väärään suuntaan. Hän on myös varmasti yksi näkyvimmistä urheilutoimittajista nykyään, joten taatusti hänellä on jotain vaikutusta Urheilulehteen. Tosin on vaikea sanoa, että mihin suuntaan enkä näe sitä edes kovin tarpeellisena keskustelun paikkana. Ilmeisesti UL:ssä se nähdään ainakin positiivisena, koska Sihvonen jatkaa työskentelyään siellä. Parempi jatkaa keskustelua Sihvosen tekstien asiasisällöstä.
 

Noitarumpu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Kotikasvatuksen puutteesta pitää sen verran sanoa, että veljensähän tosin on kovin eri maata. Tonillahan oli pitkä peliura huipputasolla ja uran jälkeen pääsi heti liigajoukkueen valmennusryhmään. Oma mielikuvani, on Toni on aina antanut suoritustensa puhua sen sijaan, että huutaisi suurella suulla itseään kehuen tai jalustalle nostaen. Mahtaako tuo Petterin mainitsema syväkurkkuilukin olla vain 'johtavan' oman veljen maineen vetämistä lokaan omaa pätevyyttään korostaen ilman todellisuuspohjaa?

Meneeköhän nyt hiukan liian pitkälle ja henkilökohtaiseksi solvaukseksi Sihvosta kohtaan kirjoituksesi?olisin sinuna nyt hyvin varovainen, kun olet aika liukkailla jäillä.

Sitähän sanotaan, että ne, jotka eivät ole saaneet mitään aikaiseksi eivät myöskään saa julkisuudessa mitään keskustelua aikaan. Mitähän siis kertoo Sihvosesta tämäkin ketju? Niinpä. Tutkainta vastaan on turha potkia:)
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Toinen UL:n/Petteri Sihvosen jo kuusi vuotta sitten esiin ottama iso teema on Nuori Suomen lamaannuttava vaikutus jääkiekon huippujuniorituotantoon. Kauan on kestänyt tunnustaa tosiasiat, mutta nyt yksikään merkittävä jääkiekkotekijä ei puhu enää Nuori Suomi järjestelmän puolesta. Tosin merkittäviä parannuksiakaan ei olla saatu aikaiseksi. Näyttää siltä, että juniojärjestelmä uudistetaan vasta sitten, kun Kalervo Kummola jättää tehtävänsä jääkiekkojohtajana.

Vielä kerran, vaikka taitaa tämä olla jo aivan turhaa, kun ei ole tähänkään mennessä tullut ymmärretyksi: harva Jatkoaikaan asiasta kirjoittanut on erityisesti Nuori Suomi -systeemin puolesta/puolella. Huomio on yritetty kiinnittää siihen, että Nuori Suomi -systeemin syyllistäminen jääkiekkojunioreiden valmennuksen ongelmista on vastuun ulkoistamista ja laajemmin koko nuorten valmennusprosessin yksinkertaistamista.
 

Uuhis #97

Jäsen
Suosikkijoukkue
Molomoton TPS, LA Kings, , Newcastle United
Vielä kerran, vaikka taitaa tämä olla jo aivan turhaa, kun ei ole tähänkään mennessä tullut ymmärretyksi: harva Jatkoaikaan asiasta kirjoittanut on erityisesti Nuori Suomi -systeemin puolesta/puolella. Huomio on yritetty kiinnittää siihen, että Nuori Suomi -systeemin syyllistäminen jääkiekkojunioreiden valmennuksen ongelmista on vastuun ulkoistamista ja laajemmin koko nuorten valmennusprosessin yksinkertaistamista.

Ja yleisesti tuo tulkinta siitä että jääkiekkonuorten valmennus menee väärään suuntaan alkoi muutenkin tulla jo pinnalle tuolloin ilman Petteriäkin, harmi vain että pakollisia kehitysaskelia ei päästy ottamaan ennenkuin Westerlund ja kumppanit asiasta jyrähtivät.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Uusimmassa Urheilulehdessä Sihvonen kirjoittaa, että liigamestariksi tuleminen on yhtä lottoa, koska joukkueiden pelikirjat ovat niin sekalaisia tai niitä ei ole ollenkaan.

Jos oikein ymmärsin, niin jutun punainen lanka on se, että liigassa pitäisi käytännössä pelata yhtenäisellä pelikirjalla, joka on Westerlundin johdolla opastettu liitosta ja tätä kautta sitten luotaisiin myös koko Suomelle yhtenäinen pelitapa. Tämähän on tietenkin kysymättäkin selvää, että se on Pekka Virran ja Sihvosen mestaroima pelitapa, vaikkei sitä jutussa taidettukaan mainita.

Sitten tosin herää kysymys, että kun kaikki pelaavat samalla pelitavalla, niin tuleeko loton tilalle takaisin se, että kevään sijoitukset voidaan katsoa jo kesällä suoraan pelaajabudjetista? Ja toisaalta eikö pelin kehityksen kannalta ole tärkeää, että joukkueiden pelitavoissa on varianssia. Tällöin fiksuimmat pärjäävät ja kehittävät tekemistään, kuten esim. Pekka Virta, ennemmin kuin toistetaan jotain ylhäältä annettuja ohjeita. Muutenkin Sihvonen tuntuu olevan kovin auktoriteettilähtöinen henkilö; kärjistäen joku jossain, valmentaja ja ylivalmentaja, piirtää kuviot valmiiksi ja pelaajat näitä sitten robottina toteuttavat.

Maajoukkueista Sihvonen otti esimerkiksi ainakin Kanadan, USA:n, Ruotsin, Tsekin, joilla on selkeästi oma pelitapansa. Mutta toisaalta pelataanko näiden maiden sarjoissa jotenkin yhtenäisillä pelitavoilla. Ainakin NHL:n Sihvonen on haukkunut lukemattomia kertoja surkeaksi sarjaksi pelitapojen suhteen, mutta eikös juuri siellä pelaa kyseisten maiden maajoukkuerungotkin. Toisaalta jostain esim. Ruotsin, Tsekin ja Venäjän pelaajat oppivat oman tyypillisen tapansa pelata. Venäjän ja Tsekin näen varsin yksilölähtöisiksi, jossa pelaajien henkilökohtaisien taitojen kultturia on osattu vaalia. Kyse on varmaankin syvästä jääkiekkokulttuurista, jonka junioirit saavat jo äidinmaidossaan, eli oppivat matkimaan maan tähtipelaajia omalla ajallaan ja parhaat pääsevät sitten myös valmennukseen jossa pohjatyötä jalostetaan.

Ruotsi on varmaankin lähinnä tätä Sihvosen peräänkuuluttamaa pelityylien yhtenäistämistä, tosin en ole Elitserieniä niin paljoa seurannut, että osaisin joukkueiden pelityylejä analysoida. Yhteistä suurelle osalle ruotsalaisia pelaajia on kuitenkin älykäs pelinluku ja maltti ja tämä varmasti näkyy myös joukkueiden pelityyleissä.

Sinänsä kuitenkin ihan hyvä keskustelun avaus tai jatko, sillä onhan asia ollut jo pidempään pinnalla. Mikä on ja millainen tulisi olla suomalainen pelityyli ja miten siihen päästään?
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Uusimmassa Urheilulehdessä Sihvonen kirjoittaa, että liigamestariksi tuleminen on yhtä lottoa, koska joukkueiden pelikirjat ovat niin sekalaisia tai niitä ei ole ollenkaan.

Jos oikein ymmärsin, niin jutun punainen lanka on se, että liigassa pitäisi käytännössä pelata yhtenäisellä pelikirjalla, joka on Westerlundin johdolla opastettu liitosta ja tätä kautta sitten luotaisiin myös koko Suomelle yhtenäinen pelitapa. Tämähän on tietenkin kysymättäkin selvää, että se on Pekka Virran ja Sihvosen mestaroima pelitapa, vaikkei sitä jutussa taidettukaan mainita.

Ei kai nyt sentään yhtenäisellä (samalla?) pelikirjalla vaan siten, että hyökkäyspelaaminen olisi kaikilla joukkueilla pelin "keskiössä" tai johtava ajatus. Aiemmin se on ollut Suomessa puolustuspelaaminen jonka pohjalta pelitapoja on luotu. Ja siinä mentiin niin pitkälle, että nähtiin jopa kiekon hallussapitäminen niin vaarallisena oman pään kannalta, että kiekostakin oli parempi luopua. Sitten syntyivät legendat suomalaisista huippumaalivahdeista ja arvostettiin kovasti työmyyriä ja puolustavia senttereitä sekä peruspakkeja. Jotenkin unohtui, että Jere Lehtisen lisäksi tarvitaan myös Teemu Selänne.

Nyt kun nollatoleranssiaika vei jääkiekon täysin päinvastaiseen suuntaan niin pitäisi panostaa kiekkokontrolliin ja hyökkäyspelaamiseen. Muuttaa siis ajattelua niin, että sen sijaan, että annettaisiin aloite vastustajalle niin nyt se on vahvoilla joka ottaa sen itselleen. Tämä johtuu yksinkertaisimmillaan ihan siitä, ettei kentällä saa kahvata jolloin tilaa on automaattisesti enemmän ja hyökkäävä joukkue on aina vahvoilla pelin lainalaisuuksista johtuen (= aloite vs. reagointi).

Yhtenäinen pelityyli siis olisi enemmänkin sitä, että asioista ajateltaisiin suunnilleen samalla tavalla ja siitä syntyisi rakentavaa keskustelua siellä missä pitää keskustella. Samalla taas pelaajat osaisivat tämän "suomalaisen" kiekon kuten he osasivat aiemmin, se taas auttaisi pitkässä juoksussa maajoukkuetta.

Sitten tosin herää kysymys, että kun kaikki pelaavat samalla pelitavalla, niin tuleeko loton tilalle takaisin se, että kevään sijoitukset voidaan katsoa jo kesällä suoraan pelaajabudjetista? Ja toisaalta eikö pelin kehityksen kannalta ole tärkeää, että joukkueiden pelitavoissa on varianssia. Tällöin fiksuimmat pärjäävät ja kehittävät tekemistään, kuten esim. Pekka Virta, ennemmin kuin toistetaan jotain ylhäältä annettuja ohjeita. Muutenkin Sihvonen tuntuu olevan kovin auktoriteettilähtöinen henkilö; kärjistäen joku jossain, valmentaja ja ylivalmentaja, piirtää kuviot valmiiksi ja pelaajat näitä sitten robottina toteuttavat.

Tuo ensimmäinen kysymys on ihan hyvä. Itse mietin sitä myös ja tulin siihen tulokseen, että tavallaan kyllä. Tämä tasaisuus vähän sokaisee ja toisaalta SM-Liigalle se tarjoaa jatkuvasti hyvän pakokeinon, kun voidaan aina vedota tasaisuuteen puheen siirtyessä liigan tasoon. Tietenkin pitää muistaa, että aina on ollut mm. Jokerit joka on jo malliesimerkki siitä, miten sisältöasiat ovat aina numero yksi, eli pelaajabudjetti ei takaa mitään. Mutta sen se tekee, että mikäli valmentajat olisivat pelitavallisesti suurin piirtein samalla viivalla niin silloin toki pelaajat ottavat isomman roolin menestyksen kannalta.

Itse en voi sille mitään, että en ikinä oikein täysillä ole osannut arvostaa joukkueita jotka nousevat "puskista" eli runkosarjan sijoilta 7-8 vaikkapa välieriin. Se johtuu siitä, että näen tämän aina niin, että paremmat joukkueet ovat ennemminkin epäonnistuneet kuin heikommat onnistuneet. Runkosarja ei niin paljoa voi valehdella, ja jos voi niin sitten puhutaan lottomestareista, eli kenellä nyt sattuu ns. kulkemaan keväällä.

Kaikki kunnia Rautakorvelle ja HPK:lle mutta miten puolessa vuodessa voidaan ottaa kiinni kaikki muut kärkijoukkueet? Suikkanen ja "puoliorganisoitu flow-kiekko" taas nojaa valtavasti tunteeseen kuten tuo flow-kiekko jo viittaa. Pelaajille mahtava pelitapa mutta kuuluisiko sillä voittaa ammattilaissarjaa ja varsinkaan runkosarja kutospaikalta? Minä siis näen, että piikki kohdistuu vahvasti SM-Liigan valmentajiin ja heidän osaamiseensa. Itse en ota siihen mitään kantaa, koska minulla ei ole kompetenssia siihen.

Ihan loppuun ihmettelen, että eikö herra Sihvonen todellakaan näe 1999-2003 Tapparaa tunnistettavana pelikirjajoukkueena? Minusta se oli aikanaan Jalosen Kerhon lisäksi yksi tunnistettavimpia joukkueita koko Suomessa.

EDIT. Suomalaisesta pelityylistä siis vielä sen verran, että se pitäisi nimenomaan kehittää suomalaisista lähtökohdista, eikä pelkästään alkaa pelata modernia kiekkoa. Tähän jutussa viitattiin tuolla vertauksella USA:n maajoukkueeseen ja siihen, että nykyisillä pelaajilla ja samalla pelitavalla USA pyörittelee Suomen aivan solmuun.

Jumaleissön, koskahan futiksen puolella löytyisi puhelin ja Westerlundin numero? Ihan kuin tämä sama keskustelu olisi ollut vireillä jossain muuallakin :)
 
Viimeksi muokattu:

Major Julli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Puttosen, Järvelän ja Ranniston potkut
Vielä kerran, vaikka taitaa tämä olla jo aivan turhaa, kun ei ole tähänkään mennessä tullut ymmärretyksi: harva Jatkoaikaan asiasta kirjoittanut on erityisesti Nuori Suomi -systeemin puolesta/puolella. Huomio on yritetty kiinnittää siihen, että Nuori Suomi -systeemin syyllistäminen jääkiekkojunioreiden valmennuksen ongelmista on vastuun ulkoistamista ja laajemmin koko nuorten valmennusprosessin yksinkertaistamista.

Juuri näin. Ikävä kyllä muutamalle keskustelijalle asia ei ole vieläkään avautunut, mukaan lukien johtava analyytikkomme. Kuten ei sekään että pelikirja on vain yksi termi kutsua pelitaktiikka, -filosofiaa ja sen toteutustapaa. Vähän niin kuin minä keksisin nyt alkaa nimittämään pyörää täyssymmetriseksi ellipsiksi ja väittää keksineeni sen.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös