Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[peruspata]

Ihan loppuun ihmettelen, että eikö herra Sihvonen todellakaan näe 1999-2003 Tapparaa tunnistettavana pelikirjajoukkueena? Minusta se oli aikanaan Jalosen Kerhon lisäksi yksi tunnistettavimpia joukkueita koko Suomessa.

No todellakin, mutta sehän alkoi 1990-luvulla, tuolla kaiken pahan aikakaudella. Tapparan pelityyli oli mielestäni hyvin rautakorpimainen, selkeä ja tunnistettavissa oleva. Parhaimmillaan joukkue toteutti sitä kuin kone, ja tulokset jäivät näkyviin. Piti siitä tai ei, se on sivuseikka.

Hauskinta tuossa uusimman Urheilulehden jutussa oli lopun maininta siitä, että n. 20 johtavaa asiantuntijaa pitäisi kutsua Vierumäelle palaveriin. Kivasti sanottiin, että meitä on se n. 20 kpl. Kuka nostaa kissan hännän, ellei Jukka Rönkä?

Lisäksi on jo suoraan sanottava, kun tätä palstaa kuitenkin lukevat, että pakko on jo kysyä, että miksi valmennushommat sitten olivat tälle johtavien johtavalle niin vaikeita, kun teoria on hallussa. En olisi halunnut tätä asiaa ottaa esille, mutta minkäs teet...

Teorioita on helppo heitellä kenen vaan lajista edes auttavasti ymmärtävän, mutta pistäpä ne käytäntöön. Ehkä Vierumäellä arvostetaan enemmän käytännön kokemusta jonkunlaisesta menestyksestä kuin avoimia kirjeitä milloin kenenkin vaikuttajan vaimolle.

 

[J.Grönvall]

Ihan tasapuolisesti kaikkia ärsyttääkseni haluan vielä hieman pohtia tätä modernin kiekon käsitystä ja samalla Sihvosen näkemystä. Itse seuraan innokkaasti urheilua ja muutamaa pallopeliä enemmänkin. Yhtä asiaa en osaa ymmärtää myöskään Sihvosen kirjoittelussa ja se on juuri tuo yhden oikean pelitavan tai peli-ideologian korostaminen. Ymmärrän kyllä täysin sen, että lajit kehittyvät ja trendit vaihtelevat mutta onko tosiaan muka olemassa aina vain yksi oikea tapa pelata?

Jos vertailukohdiksi otetaan vaikka jalkapallo ja jenkkifutis niin eroja kyllä löytyy. Voi olla, että jääkiekko on vain liian pieni tai liian nuori laji verrattuna näihin kahteen muuhun. Mutta se ero mainituilla lajeilla on, että niissä ei koskaan pidetä yhtä tiettyä tyylisuuntausta ainoana oikeana. Jenkkifutiksessa on aina vaan sama eri koulukuntien taistelu hyökkääminen vs. puolustaminen ja heittäminen vs. juokseminen, välillä yksi voittaa yhdellä tyylillä (Pittsburgh Steelers/New York Giants) ja välillä toinen toisella (Indianapolis Colts/New England Patriots). Samoin jalkapallossa on toki aina olemassa tuo trendi joka vallitsee. Kun Espanja voitti EM-kisat oli meneillään hyökkäyspelin buumi ja pallokontrollin aika, nyt menneet MM-kisat taas veivät peliä uudelleen voimakkaasti puolustusvoittoisen pelin suuntaan. Ja silti Espanja voitti tuolla "vanhanaikaisella" pelillä.

Futiksessa jos missä ymmärretään sen pelin lainalaisuudet ja erilaiset tavat pelata sitä peliä. Kreikka voitti aikanaan EM-kultaa esteettisesti järkyttävällä mutta mielettömän tehokkaalla ja suorastaan kivikautisella pelisuunnitelmalla. Ja Espanjan ja Kreikan vertaaminen oikeastaan kertoo monessa suhteessa sen miten paljon futikseen mahtuu. Suomessakin karahdetaan nimenomaan futiksen puolella liian usein tähän ajatteluun, ettei ole kuin yksi kulloinenkin tapa pelata "oikein". Se on mielestäni kehityksen este.

Tottakai pitää olla myös ajan tasalla siitä modernista pelistä ja siitä mitkä sen vaatimukset ovat, ja tämä koskee kaikkia lajeja. Mutta samaan aikaan pitää olla laajempi ymmärrys siitä millä eri tavoilla voidaan myös pelata ja voittaa. Sihvonen otti esiin tekstissään Hollannin futismaajoukkueen. Ymmärrän hänen vertauksensa mutta samalla Sihvonen tuli sattumalta nostaneeksi esiin tuon Suomen ison ongelman. Nimittäin Hollanti on tunnettu siitä, että sen "totaalijalkapallo" kehitettiin jo 70-luvulla! Vaikka esim. nykyisen päävalmentajan alaisuudessa pelin painopisteet ovat hieman eroavaiset niin silti kaiken pohjalla on edelleen hollantilainen käsitys pelistä nimeltä jalkapallo. Tämä käsitys meillä Suomessa puuttuu ihan täysin niin futiksesta kuin myös jääkiekosta. Ei ole olemassa tiettyjä perusperiaatteita tai tapoja toimia kentällä. Kun mietitte venäläistä jääkiekkoilijaa tai hollantilaista futaajaa niin aina on välittömästi mielikuva siitä millainen pelaaja on kyseessä.

Siksi minusta olisi pirun tärkeää tunnistaa omat vahvuudet ja rehellisesti myöntää oma osaaminen. Pelin pitää aina perustua omille vahvuuksille ja sellaisille osa-alueille jotka tietää hallitsevansa vaikka unissaan. Se haaste tulee sitten siinä miten ne omat vahvuudet ja perusperiaatteet saadaan sulautettua siihen kunkin ajan trendiin eli moderniin peliin. Jatkuvuus pitää aina säilyä ja oma identiteetti tulee aina säilyttää, ei niin, että mennään vain trendistä toiseen ja vouhotetaan modernista pelistä. Pitää todella tehdä se suomalainen PELI-analyysi eikä vain analysoida kutakin aikakautta kerrallaan.

Kiitos ja näkemiin :)

 

[Fordél]

Nyt kun nollatoleranssiaika vei jääkiekon täysin päinvastaiseen suuntaan niin pitäisi panostaa kiekkokontrolliin ja hyökkäyspelaamiseen. Muuttaa siis ajattelua niin, että sen sijaan, että annettaisiin aloite vastustajalle niin nyt se on vahvoilla joka ottaa sen itselleen. Tämä johtuu yksinkertaisimmillaan ihan siitä, ettei kentällä saa kahvata jolloin tilaa on automaattisesti enemmän ja hyökkäävä joukkue on aina vahvoilla pelin lainalaisuuksista johtuen (= aloite vs. reagointi).

Nollatoleranssi oli ja meni. Nyt on mielestäni otettu askelia takaisin menneeseen ja ollaan jossain vanhan kahva-ajan ja nollatoleranssin välimaastossa. Ainakin mitä tulee Mestikseen ja liigaan.

Yhtenäinen pelityyli siis olisi enemmänkin sitä, että asioista ajateltaisiin suunnilleen samalla tavalla ja siitä syntyisi rakentavaa keskustelua siellä missä pitää keskustella. Samalla taas pelaajat osaisivat tämän "suomalaisen" kiekon kuten he osasivat aiemmin, se taas auttaisi pitkässä juoksussa maajoukkuetta.

Jotenkin kummaksuttaa se, että asioista pitäisi ajatella samalla tavalla. Ja rakentavaa keskustelua syntyy sitten kun kaikilla on aluksi samanlainen ajattelutapa. Miksei vain voida antaa urheilun päättää mikä pelitapa on kulloinkin paras? Nopeastihan pelitavalliset asiat leviävät sitten muihinkin joukkueisiin.

Entä onko suomalaisen kiekkoilun ongelma ollut siinä, että ei ole suomalaista pelitapaa tai sitä ei ainakaan omaksuta kuin vasta maajoukkueessa kun seurajoukkueissa pelataan liian monella tapaa kiekkoa? Tämä on mielestäni yksi perimmäisistä kysymyksistä, joka taas herättää paljon lisäkysymyksiä kuten:

1. On siis olemassa jokin pelitapa, joka on muita parempi tai ainakin sopii erityisesti suomalaisille?

2. Maajoukkueessa pelaa lähinnä muissa kuin SM-liigassa pelaavia ja heidän kausi menee muulla kuin suomalaisella pelitavalla pelatessa (ellei tulevina vuosina suomalaiset valmentajat lähde sankoin joukoin ulkomaille) niin mitä maajoukkue hyötyy tällaisestä yhtenäisestä pelitavasta? EHT:ssa on ainoastaan paljon myös liigapelaajia, mutta muuten suomalaiset pelaajat omaksuvat paljon erilaisia pelitapoja uransa aikana. Sekin lienee jollain tapaa myös positiivinen asia.

3. Onko suomalaisen kiekkoilun suurimmat ongelmat juuri tässä pelitavassa vai kenties pelaajien yksilötaidoissa ja henkisellä puolella? Ja siis puhutaan nyt ihan vain pelitavasta eikä sen sisäistämisessä, jossa taas on suuri merkitys esim. valmentajalla. Tästä esimerkkinä käy vaikka Summanen ja Westerlund, joiden johtamistaidot ja karisma riittivät joukkueen johtamiseen niin, että maajoukkue pelasi hyvin yhtenäisesti ja oli todella taisteleva.

4. Lisäkysymyksenä tuleekin mieleen, että lähteekö kaikki tämä nykyinen pelitapa-keskustelu liikkeelle siitä, että Jalosen johtamistaidot ja karisma eivät riitä pelitava juurruttamiseen maajoukkueessa silloin kun siellä ovat parhaat pelaajat? Tällöin olisi luonnollista nähdä Jalonen ongelman keskiössä maajoukkueen osalta, mutta Sihvonenhan ei näin tee vaan hakee syitä milloin mistäkin aina Kummolasta ja Sheddenistä lähtien. Tämä taas tuntuu poikivan myös sen, että nyt liigassakin pitäisi pelata yhdellä tavalla, jotta herra Jalosen työ helpottuisi.

 

[Wäinö#16]

Siksi minusta olisi pirun tärkeää tunnistaa omat vahvuudet ja rehellisesti myöntää oma osaaminen. Pelin pitää aina perustua omille vahvuuksille ja sellaisille osa-alueille jotka tietää hallitsevansa vaikka unissaan. Se haaste tulee sitten siinä miten ne omat vahvuudet ja perusperiaatteet saadaan sulautettua siihen kunkin ajan trendiin eli moderniin peliin. Jatkuvuus pitää aina säilyä ja oma identiteetti tulee aina säilyttää, ei niin, että mennään vain trendistä toiseen ja vouhotetaan modernista pelistä. Pitää todella tehdä se suomalainen PELI-analyysi eikä vain analysoida kutakin aikakautta kerrallaan.

Varsin hyvin kiteytetty. Ja eikös tämä ylistetty Pekka Virran pelityyli ole lopulta aika lähellä sitä mitä Ruotsi on pyrkinyt pelaamaan jo iät ja ajat. Pidetään ja haudotaan kiekkoa ja välillä syötellään taaksepäin ja peruutellaan. Onko siinäkään lopulta mitään mullistavaa? Siinä kyllä sitten jo olisi, jos Suomen maajoukkue lähtisi tähän mukaan vielä vahvemmin. Mutta kannattaako lähteä apinoimaan Ruotsia sitten sen vertaa kuin USA:ta?

Verrattuna 22 pelaajan jalkapalloon, jääkiekossa on huomattavasti vähemmän liikkuvia muuttujia ja siten myöskin mahdollisuuksia erilaisiin taktiikoihin. Kun joukkueen perusasiat on kunnossa kuten puolustuspeli, kenttätasapaino ja viisikon väliset etäisyydet, tulevat ratkaisevaan osaan pelaajien henkilökohtaiset taidot, pelisilmä ja yhteispeli pelaajien välillä. Sitten voidaan toki korostaa luovutaanko kiekosta hanakammin Kanadan tyyliin eli lauotaan paljon ja miehitetään maalinedustaa vai pelataanko ruotsalaisesti enemmän varmistellen ja kiekkoa pitäen ja haetaan laadukkaampia maalintekopaikkoja.

Jotenkin tuntuu, että jääkiekon taktinen puoli on loppujen lopuksi käyty melko nopeasti läpi, eikä evoluutio tule olemaan mitään kovin hurjaa, etenkin kun kaikki on lopulta kiinni yksilöiden taidosta ja tunnetusti Suomesta ne parhaat lähtevät nopeasti menemään. Jos pelaajien nopeudessa, syöttö- ja kiekonkäsittelutaidossa ei tapahdu huikeaa kehitystä, on niitä pelitaktiikoitakin turha kehittää liian vaativiksi. Toki jos pelaajien yleinen taso paranee ja laajenee, on taktiikoillakin sitten taas varaa kehittyä. Esim. Venäjältä on nähty varsin poikkeuksellisiakin otteluita, kun pelaajien huikea yksilötaito on mahdollistanut vaikkapa todella pitkät syötöt.

Toinen asia on sitten analyytikot, joiden pitää keksiä tikusta asiaa, jotta saadaan jotain raapustettua ja ei hommat lopu:) Toki onhan se huikeaa, että puolustajat osaavat pelata pakki-pakki-pakki -syöttöjä.

EDIT: Se on sitten toinen asia, toki suurella osalla suomalaisia valmentajia on varmasti varaa kehittyä. Tuntuu, että monelta on perusasiatkin hukassa ja yksi tällainen esimerkki taisi olla tämän ketjun aihe vain muutamia vuosi takaperin. Yksinkertainen lääke suomalaiseen jääkiekkoon on valmentajien kouluttaminen siten, että edes perusasiat on hallussa ja tämän jälkeen panostus pelaajien monipuoliseen niin taidolliseen, henkiseen kuin taktiseenkin valmennukseen.

 

[J.Grönvall]

Nollatoleranssi oli ja meni. Nyt on mielestäni otettu askelia takaisin menneeseen ja ollaan jossain vanhan kahva-ajan ja nollatoleranssin välimaastossa. Ainakin mitä tulee Mestikseen ja liigaan.

No kas, kukas se sieltä :D

Joo ei se enää sitä sählyä ole mutta edelleen mennään nollatoleranssiaikaa ja itse asiassa luulen, että "piikki" on vasta edessä. SM-Liigassa JYP on viimeinen "vanhan ajan" linnake, kun muut ovat siirtyneet tiukasti kiekkokontrolliajatteluun. Lukko taas menee puolestaan omaa polkuaan jossain tuossa välillä (tulee mieleen jopa USA!).

Jotenkin kummaksuttaa se, että asioista pitäisi ajatella samalla tavalla. Ja rakentavaa keskustelua syntyy sitten kun kaikilla on aluksi samanlainen ajattelutapa. Miksei vain voida antaa urheilun päättää mikä pelitapa on kulloinkin paras? Nopeastihan pelitavalliset asiat leviävät sitten muihinkin joukkueisiin.

Jotenkin kummaksuttaa, että et lukenut sitä juttua niin kuin sen kirjoitin. Siinähän luki "suunnilleen samalla tavalla" joka politiikkajargoniksi käännettynä tarkoittaa samalla sivulla olemista. Eli, että ihmiset ymmärtäisivät mistä toiset ihmiset puhuvat, ei näin niin kuin nyt, että kun mainitaan pelikirja niin ensimmäisenä on joku huutamassa "vittu mitään pelikirjoja kun pelaajat pelaa, lättyä luukulle ja verkot soimaan". Missä täällä on todellinen keskustelu siitä millaisia pelaajia pitää tuottaa ja minkälaista jääkiekkoa varten?

Lisäksi se samalla tavalla ajattelu tarkoittaa sitä, että kaikki keskustelijat (vaikkapa nyt SM-Liigan koutsit) ovat edes jotain mieltä siitä, että on olemassa pelin evoluutio ja se asia, että peli muuttuu.

Ja urheiluhan sen asian tietenkin päättää lopulta, mutta se on ihan eri keskustelu taas se.

 

[steepler]

Sihvonen otti esiin tekstissään Hollannin futismaajoukkueen. Ymmärrän hänen vertauksensa mutta samalla Sihvonen tuli sattumalta nostaneeksi esiin tuon Suomen ison ongelman. Nimittäin Hollanti on tunnettu siitä, että sen "totaalijalkapallo" kehitettiin jo 70-luvulla!

Tuo viittaus Hollannin ja Espanjian jalkapallojoukkueisiin oli artikelissa lähinnä vastaveto näitä pelikirjojen kieltäjiä vastaan, tai näin minä ymmärsin tosin artikkelia ei tässä ole käsillä. Eli nyt kun on tullut ulos näitä jotka väittävät pelitapaa ongelmaksi ja haluavat peluttaa niin sanottua luovaa peliä, niin Sihvonen tuossa kysyy että miksi esimerkiksi Espanjian maajoukkue ei pelaa luovaa peliä vaan tarkkaa pelikirjapeliä jossa pelaajien positiot ja syöttösuunnat ja vastaavat on pelikirjalla määritelty.

 

[Fordél]

Varsin hyvin kiteytetty. Ja eikös tämä ylistetty Pekka Virran pelityyli ole lopulta aika lähellä sitä mitä Ruotsi on pyrkinyt pelaamaan jo iät ja ajat. Pidetään ja haudotaan kiekkoa ja välillä syötellään taaksepäin ja peruutellaan. Onko siinäkään lopulta mitään mullistavaa? Siinä kyllä sitten jo olisi, jos Suomen maajoukkue lähtisi tähän mukaan vielä vahvemmin. Mutta kannattaako lähteä apinoimaan Ruotsia sitten sen vertaa kuin USA:ta?

Niin jos lähdetään apinoimaan toisen maan pelityyliä tai ylipäänsä päätetään joku pelityyli niin mennäänkö silloin perse edellä puuhun? Aluksi pelitapa ja sitten siihen pelaajat vai pitäisikö olla pelaajat ja siihen sopiva pelitapa? No tämä on tietysti kovaa yksinkertaistamista ja toimintatapa on jossain tuolla välimaastossa.

EDIT: Se on sitten toinen asia, toki suurella osalla suomalaisia valmentajia on varmasti varaa kehittyä. Tuntuu, että monelta on perusasiatkin hukassa ja yksi tällainen esimerkki taisi olla tämän ketjun aihe vain muutamia vuosi takaperin. Yksinkertainen lääke suomalaiseen jääkiekkoon on valmentajien kouluttaminen siten, että edes perusasiat on hallussa ja tämän jälkeen panostus pelaajien monipuoliseen niin taidolliseen, henkiseen kuin taktiseenkin valmennukseen.

Niin ja muistetaan, että valmentajat ovat paljon muutakin kuin vain pelitapansa. Onneksi tähän on alettu kiekkokeskusteluissa kiinnittää huomiota ja tulevaisuudessa valmentajat nähdään vieläkin kokonaisvaltaisemmin. Sama pätee pelaajiin, jotka eivät ole vain pelitavan toteuttajia eikä peli ole heille vain pelitavan toteuttamista.

 

[Wäinö#16]

Eli nyt kun on tullut ulos näitä jotka väittävät pelitapaa ongelmaksi ja haluavat peluttaa niin sanottua luovaa peliä, niin Sihvonen tuossa kysyy että miksi esimerkiksi Espanjian maajoukkue ei pelaa luovaa peliä vaan tarkkaa pelikirjapeliä jossa pelaajien positiot ja syöttösuunnat ja vastaavat on pelikirjalla määritelty.

Kuka on tullut ulos ja peräänkuuluttanut luovaa peliä? Ja tuo on muuten ihan paskapuhetta, etteikö Espanjan peli olisi luovaa. Se on erittäin luovaa, jonka pohjana tosin on hyvä rakenne ja pelaajien sijoittuminen. Itse määrittelen, että luovuus pallopeleissä on nimenomaan hyvää pelinlukua ja pelisilmää. Hyvästä pelinluvusta ja pelisilmästä on sitä enemmän hyötyä mitä parempi rakenne joukkueella on ja mitä paremmin pelaajat osaavat reagoida muuttuviin tilanteisiin. Mikään pelikirja ei minusta määrittele, että syötä näin ja näin, koska tilanteet kentällä ovat aina uusia ja erilaisia. Hyvä pelikirja tosin valmistaa pelaajia siihen, että heillä olisi parhaat mahdollisuudet edistää peliä ja tehdä hyviä ratkaisuja. Hyvä pelikirja tekee keskinkertaisesta pelaajasta paremman, mutta se ei tee ei-luovasta pelaajasta luovaa.

 

[dana77]

Jos oikein ymmärsin, niin jutun punainen lanka on se, että liigassa pitäisi käytännössä pelata yhtenäisellä pelikirjalla, joka on Westerlundin johdolla opastettu liitosta ja tätä kautta sitten luotaisiin myös koko Suomelle yhtenäinen pelitapa. Tämähän on tietenkin kysymättäkin selvää, että se on Pekka Virran ja Sihvosen mestaroima pelitapa, vaikkei sitä jutussa taidettukaan mainita.

Tähän asiaan en malta olla kommentoimatta sellaista hetki sitten kuulemani mielenkiintoista tietoa, että Pekka Virran pelityyli ei ole jääkiekkoliiton herrojen suosiossa (vai olikohan kyseessä Vierumäen vastaavat) ja he olivat esittäneet jopa ihan järjettömän käsittämättömiä väitteitä, että kyseinen peli tapa ei esim kehittäsi pelaajien luistelua. Hohhoijaa jos siellä on ajattelun taso tuolla tasolla.

Väittäisin muuten myös, että tuo ruotsalaistyyppinen rauhallinen peli kehittää peliälyn lisäksi myös puhdasta taitoa paremmin kuin ajokoirakiekko, sillä tunnetusti vauhti tappaa taidon.


Sitten asiasta toiseen, pitää tälläisenä sisällöttämänä sivuhuomautuksena sanoa, että ajattelen näistä pelikirja-asioista erittäin samalla tavalla kuin J.Grönvall ja vielä sen lisäksi vielä tästä lainaamastani kohdasta olen erittäin samaa mieltä. Viime vuoden finalistien fanien ei siitä kannata ottaa itseensä vaan ajatella vain vahingoniloisesti kuinka joudun antamaan täyden tunnustukseni edellisen vuoden Dufvan Jypille ja heidän mestaruudelleen.

Itse en voi sille mitään, että en ikinä oikein täysillä ole osannut arvostaa joukkueita jotka nousevat "puskista" eli runkosarjan sijoilta 7-8 vaikkapa välieriin. Se johtuu siitä, että näen tämän aina niin, että paremmat joukkueet ovat ennemminkin epäonnistuneet kuin heikommat onnistuneet. Runkosarja ei niin paljoa voi valehdella, ja jos voi niin sitten puhutaan lottomestareista, eli kenellä nyt sattuu ns. kulkemaan keväällä.

 

[J.Grönvall]

Tuo viittaus Hollannin ja Espanjian jalkapallojoukkueisiin oli artikelissa lähinnä vastaveto näitä pelikirjojen kieltäjiä vastaan, tai näin minä ymmärsin tosin artikkelia ei tässä ole käsillä. Eli nyt kun on tullut ulos näitä jotka väittävät pelitapaa ongelmaksi ja haluavat peluttaa niin sanottua luovaa peliä, niin Sihvonen tuossa kysyy että miksi esimerkiksi Espanjian maajoukkue ei pelaa luovaa peliä vaan tarkkaa pelikirjapeliä jossa pelaajien positiot ja syöttösuunnat ja vastaavat on pelikirjalla määritelty.

Minähän kirjoitin näin:

"Sihvonen otti esiin tekstissään Hollannin futismaajoukkueen. Ymmärrän hänen vertauksensa mutta..."

Ja tuo on muuten ihan paskapuhetta, etteikö Espanjan peli olisi luovaa. Se on erittäin luovaa, jonka pohjana tosin on hyvä rakenne ja pelaajien sijoittuminen. Itse määrittelen, että luovuus pallopeleissä on nimenomaan hyvää pelinlukua ja pelisilmää. Hyvästä pelinluvusta ja pelisilmästä on sitä enemmän hyötyä mitä parempi rakenne joukkueella on ja mitä paremmin pelaajat osaavat reagoida muuttuviin tilanteisiin. Mikään pelikirja ei minusta määrittele, että syötä näin ja näin, koska tilanteet kentällä ovat aina uusia ja erilaisia. Hyvä pelikirja tosin valmistaa pelaajia siihen, että heillä olisi parhaat mahdollisuudet edistää peliä ja tehdä hyviä ratkaisuja. Hyvä pelikirja tekee keskinkertaisesta pelaajasta paremman, mutta se ei tee ei-luovasta pelaajasta luovaa.

Täsmälleen näin. Espanja pelaa maailman luovinta jalkapalloa tällä hetkellä mutta sen mahdollistaa nimenomaan hyvä rakenne pelissä. On vanhanaikaista ajatella, että luovuus syntyy jotenkin itsestään pelkästään laittamalla luovia pelaajia kentälle. Onhan Argentiinalla tai Brasiliallakin luovia pelaajia mutta joukkueet eivät todellakaan ole luovia, vaikka aina niin väitetään. Jopa vanha kunnon luova Hollanti oli enemmänkin rappaava ja puolustava jengi viime kisoissa.

Tuo St_Patrickin teksti on itse asiassa aivan helvetin hyvin kiteytetty ja näen asian aivan samalla tavalla. Hyvä pelin rakenne antaa mahdollisuuden olla luova, huono ei sitä tee.

 

[tant gredulin]

Tuo St_Patrickin teksti on itse asiassa aivan helvetin hyvin kiteytetty ja näen asian aivan samalla tavalla. Hyvä pelin rakenne antaa mahdollisuuden olla luova, huono ei sitä tee.

Agree! Mutkikkaaksi tämän taitaa tehdä se, että suomalainen pelaajakasvatus ei tue jo muutenkin vähäistä luovien pelaajien määrää. Silloin hyvä pelin rakennekin vie vain puoleenväliin lopputulosta :)

 

[Fordél]

Hyvä pelin rakenne antaa mahdollisuuden olla luova, huono ei sitä tee.

Tässä on myös hyvin kiteytetty pelitavan hyöty. Pelitapa tosiaan antaa mahdollisuuksia pelaajille, ei mitään sen enempää eikä vähempää. Pelitavoilla ei voiteta pelejä, mutta se voi mahdollistaa pelin voiton. Huono pelitapa voi tosin viedäkin voiton tai ainakin vaikeuttaa voittamista.

 

[Viljuri]

Sihvonen myy Urheilulehteä toimittajana, yksinkertaistaa ja kärjistää. Ongelmaksi asia tulee siinä vaiheessa kun nämä yksinkertaistukset ja kärjistykset otetaan laji-ihmisten parissa markkinoinnissa käyttöön.

SM-liigan heikkous tulee esille siinä, että siinä on HPK:n, Jypin ja KalPan kaltaisia joukkueita, joiden "menestys" on selvä indikaatio siitä, että asioita ei tehdä Helsingissä, Turussa, Tampereella tai Oulussa kovinkaan "hyvin". Mutta jos asiat tehtäisiin tyydyttävällä tasolla mainituissa kaupungeissa, niin sarjasta katoasi sekin vähäinen yleinen kilpailullinen kiinnostavuus joka sillä vielä toistaiseksi on ollut. Eli suo siellä, vetelä täällä.

Kestävä urheilullinen, kilpailullinen ja kokonaistaloudellinen ratkaisu on, että maakuntaseurat alkavat mittelemään urheilullisista arvoistaan keskenään, siinä missä huipputasolla jääkiekkoa on kehitettävä ilman "jarruttavia" tahoja. Nykyisestä kilpailullisesta asetelmasta juniorituotanto ja maajoukkue jäävät vuosi vuodelta yhä enemmän jälkeen kansainvälisestä kehityksestä. Lajin suosio ei ole maailmalla kasvamassa mitenkään erityisen nopeasti, mikä kertoo siitä, että Suomen kehitys on omaehtoisesti aiheutettua vapaaehtoista taantumista. Pullamössöjen ja maakuntapomojen kieroilua.

Kilpailun tulisi olla kilpailua, jääkiekkoa pelataan jäällä, pelaajien toimesta, eikä lajin ydin ole maakuntien merkkimiesten ja gurujen luonnostelemissa "strategioissa". Jääkiekko ei ole sotaa tai shakkia. Mutta se voi olla "liikettä". Vasta avoimen kilpailun kautta syntyvä "luonnonvalinnan" paine aiheuttaa kehitystä, ja jos asiat olisivat muuten, niin sihvoset ja jarisarasvuot keräisivät menestystä alalta kuin alalta.

Lähes kaikki SM-liigan toimet ovat tähdänneet pullamössögurujen työmukavuuden lisäämiseen ja maakuntapomojen mielenhallinnan edistämiseen, ainoastaan palkkakatto puuttuu. Itä-Suomen yliopisto ilmoitti eilen poistaneensa filosofian pääaineena opetustarjonnastaan, tässä olisikin lajille nimeltä jääkiekko hyvä esimerkki siitä, että miten terävöitetään "viestintää". Vähemmän "DDR-tyylistä" valmentajakeskeistä oikopolkua etsivää totalitaarista "kabinettifilosofointia", keskiössä tulee olla ihan muut asiat.

 

[Wäinö#16]

Agree! Mutkikkaaksi tämän taitaa tehdä se, että suomalainen pelaajakasvatus ei tue jo muutenkin vähäistä luovien pelaajien määrää. Silloin hyvä pelin rakennekin vie vain puoleenväliin lopputulosta :)

Oma näppituntuma on, että hyvä pelinlukutaito ja -silmä, ovat melko harvinaisia suomalaisilla pelaajilla lajissa kuin lajissa. Sen lisäksi valmentajissa on varmaankin paljon sellaisia, jotka eivät tunnista niitä lahjakkuuksia joilla tämä ominaisuus on. Pelisilmää on minusta vaikea kehittää ainakin merkittävästi, joten niitä pelaajia joilla ominaisuus on tulisi vaalia. Tuntuu, että ruotsalaisilla on näitä pelaajia huomattavasti enemmän. Tiedä sitten onko se jotenkin kansallinen ominaisuus vai osataanko sitä vain tunnistaa ja jalostaa paremmin lahden toisella puolen.

Mitä tulee rakkaaseen analyytikkoomme, niin tuntuu, ettei hänkään osaa oikein arvostaa pelinlukua ominaisuutena, sillä niin kovasti hän korostaa pelikirjaa ja aliarvioi pelaajien merkitystä. Luulen, että se johtuu siitä, että hänellä itsellään on ollut korkeintaan auttava pelisilmä, ainakin jos yhtään on tullut veljeensä. Pelisilmän puute sinänsä ei ole este pelata vaikka NHL:ssä, kuten lukuisat esimerkit kertovat. Mutta kuten sanottua, hyväkään pelikirja ei minun mielestäni tue pelinlukua kuin auttavasti.

 

[steepler]

Kuka on tullut ulos ja peräänkuuluttanut luovaa peliä?

No nyt en ole varma ketä Sihvonen tarkoitti, artikkelissa viittasi siihen että joku taho vaatisi että olisi pelattava muka luovasti. Täytyy tarkistaa tarkka sanamuoto artikkelista.

Ja tuo on muuten ihan paskapuhetta, etteikö Espanjan peli olisi luovaa. Se on erittäin luovaa, jonka pohjana tosin on hyvä rakenne ja pelaajien sijoittuminen. Itse määrittelen, että luovuus pallopeleissä on nimenomaan hyvää pelinlukua ja pelisilmää.

No tämä nyt on vähän määrittelykysymys, totta kai kuka tahansa jalkapalloilija tarvitsee luovuutta jos pelinluku on luovaa, kenen tahansa on tietyllä tasolla pakko osata lukea peliä. En sitten tiedä miksi juurikin hyvä pelinluku on luovaa, eikö huonokin sitten kuitenkin ole luovaa, mutta sitä toteutetaan vain huonommalla tasolla.

Itse näen että yksittäisen pelaajan luovuus on sitä että tekee jotain erityisen yllättäviä ratkaisuja, joita ei ole juurikaan etukäteen suunniteltu, tavallaan poikkeaa pelisuunnitelmasta, jos sellainen on olemassa, ja lähtee tekemään jotain pitkää kuljetusta tai vastaavaa. Jos pelikirja perustuisi luovuuteen niin näkisin että siinä ei olisi kovinkaan tarkasti määritelty pelipaikkoja ja vastaavia, tai syöttösuuntia, tai pelaajien positioita, tai pallottomana liikkumista, vaan se olisi tavallaan sitä että kaikki liikkuisivat siellä vähän oman maun mukaan ja pallollinen pelaaja yrittäisi sitten hatusta saada hyviä ratkaisuja aikaa.

Espanjian pelihän oli aika ennalta arvattavaa, tietenkään sitä ei voi koskaan tietää että minkä avoinna olevista optioista esimerkiksi Xavi käyttää, mutta se peruskaava oli kuitenkin aika pitkälti kiveen hankattu. Lyhyillä syötöillä pääsääntöisesti edettiin, oli paljon pakki-pakki syöttelyä, josta sitten Xaville joka jatkoi eteen päin jne. Pelaajat liikkuivat niin että pyrittiin aina antamaan syöttämahdollisuuksia, pysyivät aika pitkälti omassa lestissää. Ei siellä kärjet lähteneet haahuilemaan ja hakemaan esimerkiksi pakkien jalasta pallon tai vastaavaa. Monesti syöttelyssä saattoi olla kyseessä helppokin syöttö. Johtoasemassa esimerkiksi saatettiin keskittyä pitkälti pallon pitämiseen omilla, tässä liikuttiin antamaan syöttöpaikka, syötettiin laadukas syöttä ja tätä rallia sitten monesti jatkui ja jatkui. Oliko tämä jotenkin erityisen luovaa toimintaa vai teknisesti taitavaa toimintaa.

Hyvä pelikirja tekee keskinkertaisesta pelaajasta paremman, mutta se ei tee ei-luovasta pelaajasta luovaa.

No jaa, miksei voisi, kyllä varmasti hyvä pelikirja tekemään pelaajasta ainakin luovemman jos luovuus on nyt esimerkiksi pelinlukua. Jos esimerkiksi ajatellaan pelaajaa joka on teknisesti hyvällä tasolla ja pystyy esimerkiksi teknisesti vaikeisiin syöttöihin mutta pelinluku on huonoa niin kyllähän tätä voidaan varmasti harjoituttaa ja koko jokkueen liikkumista harjoitella ja etukäteen määritellä syöttösuuntia mihin pyritään syöttämään jne. Tietenkään ei voida eksaktisti määritellä asioita, mutta joukkueen liikkumista voidaan harjoitella niin että pelaajilla on tietopankissa se miten muut pelaajat liikkuvat ja miten on syöttösuuntia pääsääntöisesti tarjolle. Täten vaikka ei mikään tuhottoman hyvä pelinlukutaito olisikaan niin ainakin todennäköisyys että tekee pelin kannalta järkeviä päätöksiä kasvaa.

 

[tant gredulin]

Oma näppituntuma on, että hyvä pelinlukutaito ja -silmä, ovat melko harvinaisia suomalaisilla pelaajilla lajissa kuin lajissa. Sen lisäksi valmentajissa on varmaankin paljon sellaisia, jotka eivät tunnista niitä lahjakkuuksia joilla tämä ominaisuus on. Pelisilmää on minusta vaikea kehittää ainakin merkittävästi, joten niitä pelaajia joilla ominaisuus on tulisi vaalia. Tuntuu, että ruotsalaisilla on näitä pelaajia huomattavasti enemmän. Tiedä sitten onko se jotenkin kansallinen ominaisuus vai osataanko sitä vain tunnistaa ja jalostaa paremmin lahden toisella puolen.

Olen itse aina kuvitellut että ruotsalaisten luovuus johtuu siitä, ettei epäonnistumisista tule junnuna niin herkästi näpeille. Että ilmapiiri on rohkaiseva paremminkin kuin ’rankaiseva’.

No tämä nyt on vähän määrittelykysymys, totta kai kuka tahansa jalkapalloilija tarvitsee luovuutta jos pelinluku on luovaa, kenen tahansa on tietyllä tasolla pakko osata lukea peliä. En sitten tiedä miksi juurikin hyvä pelinluku on luovaa, eikö huonokin sitten kuitenkin ole luovaa, mutta sitä toteutetaan vain huonommalla tasolla.

Huono pelinluku on minusta ennalta-arvattavuutta. Silloin se ei ole myöskään luovaa.

Itse näen että yksittäisen pelaajan luovuus on sitä että tekee jotain erityisen yllättäviä ratkaisuja, joita ei ole juurikaan etukäteen suunniteltu, tavallaan poikkeaa pelisuunnitelmasta, jos sellainen on olemassa, ja lähtee tekemään jotain pitkää kuljetusta tai vastaavaa. Jos pelikirja perustuisi luovuuteen niin näkisin että siinä ei olisi kovinkaan tarkasti määritelty pelipaikkoja ja vastaavia, tai syöttösuuntia, tai pelaajien positioita, tai pallottomana liikkumista, vaan se olisi tavallaan sitä että kaikki liikkuisivat siellä vähän oman maun mukaan ja pallollinen pelaaja yrittäisi sitten hatusta saada hyviä ratkaisuja aikaa.

Kaikkihan eivät olla yhtä aikaa luovia joukkuepelissä – pelihän olisi totaalisen kaoottista :) Vertaankin tätä yhä edelleen musiikin soittamiseen – kaikki soittavat samaa teemaa, mutta sitten joukossa on muutama, joka saa soittaa sooloa. Yksi kerrallaan, tai jos joku lukee hyvin toista, kaksi kerrallaan. Page-Plant, jossa kitara ja laulu vastaavat toisilleen kun Jones ja Bonham pitävät biisin kasassa :) Tai otetaan biisi jostain määrätystä sävellajista, mutta improvisoidaan.

Jos esimerkiksi ajatellaan pelaajaa joka on teknisesti hyvällä tasolla ja pystyy esimerkiksi teknisesti vaikeisiin syöttöihin mutta pelinluku on huonoa niin kyllähän tätä voidaan varmasti harjoituttaa ja koko jokkueen liikkumista harjoitella ja etukäteen määritellä syöttösuuntia mihin pyritään syöttämään jne.

Tekninen osaaminen ja nk. pelisilmä ovat mielestäni kuitenkin kaksi aivan eri asiaa. 'Luovuutta' tai pelisilmää ei voi enää aikuisena harjoittaa, se tapahtuu lapsena ruokkimalla muksun mielikuvitusta (eikä välttämättä edes pelissä).

 

[Lättfil]

SM-liigan heikkous tulee esille siinä, että siinä on HPK:n, Jypin ja KalPan kaltaisia joukkueita, joiden "menestys" on selvä indikaatio siitä, että asioita ei tehdä Helsingissä, Turussa, Tampereella tai Oulussa kovinkaan "hyvin". Mutta jos asiat tehtäisiin tyydyttävällä tasolla mainituissa kaupungeissa, niin sarjasta katoasi sekin vähäinen yleinen kilpailullinen kiinnostavuus joka sillä vielä toistaiseksi on ollut. Eli suo siellä, vetelä täällä.

Ootko ihan oikeesti sitä mieltä, että esim. Hpk:n 2000-luvun menestys on seurausta siitä, että jotkut hoitaa väärin asioitaan. Sama pätee Jyppiin ja Kalpaan.

 

[Fordél]

Ootko ihan oikeesti sitä mieltä, että esim. Hpk:n 2000-luvun menestys on seurausta siitä, että jotkut hoitaa väärin asioitaan. Sama pätee Jyppiin ja Kalpaan.

Niin tottakai asia on kärjistetysti niin, että jos toisaalla on onnistuttu ja saatu menestystä niin toisaalla on silloin tehty asioita heikommin kun menestystä ei ole tullut. Täytyy kuitenkin muistaa se, että liiga on nykyisin entistä tasaisempi ja myös maakuntien joukkueet ovat hienosti vahvistaneet toimintaansa. Nykyisin Jyväskylässä, Kuopiossa, Raumalla jne. pystytään kasamaan sellaiset taloudelliset resurssit, että liigan voittaminen on niiden puolesta täysin realistista. En siis sanoisi viljurimaisesti, että isojen kaupunkien joukkueet ovat hoitaneet hommansa huonosti vaikka toki siellä on tehty virheitä vaan lähinnä muualla on saatu kurottua eroa kiinni kun on löytynyt munaa panostaa toimintaan (JYP ja KalPa).

 

[Vaughan]

Ootko ihan oikeesti sitä mieltä, että esim. Hpk:n 2000-luvun menestys on seurausta siitä, että jotkut hoitaa väärin asioitaan. Sama pätee Jyppiin ja Kalpaan.

Asiathan eivät ole mustavalkoisia, mutta kyllä minäkin uskon, että mikäli suuret organisaatioit hoitaisivat asiansa ammattimaisesti, pienemmät organisaatiot (kuten HPK tai Tappara) saisivat menestystä selvästi nykyistä harvemmin. SM-liigassa Jokereilla, Kärpillä, HIFK:lla, TPS:llä - ja pienin varauksin Bluesilla ja Lukolla - on niin selkeä etulyöntiasema, että joka vuosi suurimman osan niistä pitäisi olla mukana kärkikamppailuissa.

TPS:n mestaruus viime kaudella oli eräänlainen 2000-luvun osaamattomuuden ambivalentti huipentuma: TPS:n pitäisi hallinsa ja talousalueensa ansiosta olla yksi liigan rikkaista. Surkean johtamisen ansiosta seura päästettiin kuitenkin surkastumaan taloudelliseksi kääpiöksi. Mutta jotta tarinalla olisi onnellinen loppu, kaikissa potentiaalisissa suurseuroissa tehtiin juuri viime kaudeksi sellaisia virheitä, että pikkuseuraksi kutistunut TPS teki ennätysmäisen nousun halvalla joukkueella liigan keskikastista mestariksi!

Ylläolevalla en siis todellakaan vähättele TPS:n viime kautta enkä halua ottaa pois mitään muiltakaan jonkunsortin yllätysmestareilta. Pointti on, että jos yksikään resursseiltaan TOP-6 joukkueista ei alisuorita, niin kärkikuusikon ulkopuolelta ei noustaisi kovin usein edes loppuotteluun...

 

[RuuhkaTukka]

Asiathan eivät ole mustavalkoisia, mutta kyllä minäkin uskon, että mikäli suuret organisaatioit hoitaisivat asiansa ammattimaisesti, pienemmät organisaatiot (kuten HPK tai Tappara) saisivat menestystä selvästi nykyistä harvemmin. SM-liigassa Jokereilla, Kärpillä, HIFK:lla, TPS:llä - ja pienin varauksin Bluesilla ja Lukolla - on niin selkeä etulyöntiasema, että joka vuosi suurimman osan niistä pitäisi olla mukana kärkikamppailuissa.

Muutoin olen samaa mieltä, mutta mielestäni Lukko ja Kärpät ovat väärässä seurassa. Lukon tapauksessa taloudellinen suuruus on seurausta johdon erittäin hyvästä toiminnasta, tosin tarkoitatkin varmasti urheilullista puolta, joten voin yhtyä näkemykseesi. Kärpät taas kuuluu pitkälti samaan joukkoon JYP:n, KalPan ja muiden pienien kaupunkien kanssa, mutta aivan loistavat johtajat ovat onnistuneet ottamaan kaupungin resursseista huikeat tehot irti. Kärpät on siis SM-liigan suurseura, mutta se ei ole sitä Oulun tarjoaman ylivertaisen talousalueen ansiosta, vaan hyvän johtamisen takia. Suomessa ei ole kuin kolme suurta kaupunkia, eli Helsinki, Tampere ja Turku, sekä pääkaupunkiseudun kasvaimet Espoo ja Vantaa. Eron huomaa erittäin selvästi kun kävelee näiden kolmen keskustoissa ja sitten vertaa niitä Oulun, Kuopion, Jyväskylän, Porin, ym. keskustoihin.

 

[Muhkea]

Kärpät on siis SM-liigan suurseura, mutta se ei ole sitä Oulun tarjoaman ylivertaisen talousalueen ansiosta, vaan hyvän johtamisen takia.

Osittain tämä on totta, taatusti esimerkiksi Turussa ja molemmilla Helsingin seuroilla on paremmat edellytykset suurseuran statukselle. Toisaalta Kärppiä kuitenkin auttaa kliseinen ja taatusti ärsyttävä "puolen Suomen seura". Kärppien junnuihin kuitenkin tulee suhteellisen laajalta alueelta junnuja, mikä ei ole tilanne etelässä, missä välimatkat ovat lyhyempiä.

 

[scholl]

Sihvonen on päässyt nyt UL-sivuilla purkamaan vitustusta sen suhteen, että HPK hävisi finaalissa Tepsille. Kyllä on uskomaton veijari. Ei siihen ole enempää sanottavaa. Hän ei vain yksinkertaisesti keksi Kekäläisestä enää mitään niin nyt Vuori ja kumppanit vuorossa. Eikö ole mitään puolustautumismekanismia, eikö joku toimittaja voisi kirjoittaa vaikkapa Turun Sanomiin jutun otsikolla "Petteri Sihvonen - katastrofi".

 

[msg]

Kekäläistä ei tunnu vähääkään kiinnostavan Skootteri-Petterin turhat jorinat:

http://www.savonsanomat.fi/teemat/j...-tyrmäyksen-lakimiehensä-vaatimuksesta/600505

Mutta kyllähän tuosta on luettavissa se, että tässäkin tapauksessa faktat ovat kohteen mielestä olleet UL:n brändin mukaisesti pielessä.

 

[Maple Leaf]

Mutta kyllähän tuosta on luettavissa se, että tässäkin tapauksessa faktat ovat kohteen mielestä olleet UL:n brändin mukaisesti pielessä.

Odotellaan mielenkiinnolla, josko "lätkäjätkä" Sihvonen kyykyttäisi armotta seuraavaksi jääkiekkoammattilaisten lapsia.

 

[C.Orr]

Odotellaan mielenkiinnolla, josko "lätkäjätkä" Sihvonen kyykyttäisi armotta seuraavaksi jääkiekkoammattilaisten lapsia.

Totta. Eiköhän se ole luonnollinen jatkumo, kun valmentajien ja pelaajien vaimot on jo käsitelty lätkäjätkän toimesta.