Sihvonen lyttää uusimmassa UL:ssä Heikki Leimen kautta TPS:n Utj Ari Vuoren osaamista päävalmentajan palkkaamisessa. Samoin Ilveksen taustajoukot, joihin PS ehkä virheellisesti laskee Summasen, kuulevat kunniansa UL:n nettisivujen videossa. Kehno joukkue, johon suostuu vain Pajuojan tapainen lätkäjätkä valmentajaksi, on tuomio. Seppo Hiitelää kummastellaan UTj:n hommissa ja mietitään olisiko poika Hiitelä ollut isää parempi valinta Ilveksen Utj:n tehtävään. Kun vielä hyvin muistetaan Kekäläisen torppaus Jokerien Utj:n työssään, joka on tuskin alkanut, niin iso kuva on melko selkeä. Toiminnan keskiö on karkaamassa pukukopista Utj:n toimistoon, joten se on palautettava valmentajien ja pelaajien tasolle, valmentajavetoiseksi tietenkin.
Mitä nämä mainitut faktat ovat sekä Kekäläiset että Leimeen tapauksissa?
Kertaakaan ei ole esitetty näissä valmentajien valintoja arvostelevissa jutuissa vaihtoehtoa (vai onko?). Eli kenet olisi pitänyt palkata sen ja sen sijaan? Mikä oli markkinoilla tilanne, kun valmentajaa valittiin? Oliko oikeasti pätevää miestä tilalle?
Varsinaisesti ei anneta vastauksia nähin, mutta tavallaan ei välttämättä ole jutun ideakaan siinä että Leime olisi kertakaikkiaan liian huono valmentaja vaan enemmänkin idea siellä taustalla mistä lähtökohdista Leime on palkattu ja millä odotusarvoilla. Eli TPS:ssä halutaan peluuttaa edelleen Suikkaslaista kiekkoa ja ilmeisesti luoda jonkun tyyppistä Tepsiläistä pelaamisen identiteettiä, tähän tehtävään Sihvosen tulkinnan mukaan Leime on väärä mies. Itse nyt en oikein osaa arvioida osaako Leime Suikkaslaisen pelin vai eikö osaa, mutta kyllä minäkin olen taipuvainen ajattelemaan että jos/kun Leime ei tuollaista peliä ole aiemmin hallinnut niin hyppiminen pelikirjasta toiseen on vähintäänkin haastavaa.
Suora kysymys siffalle: mikä on tunteen merkitys jääkiekko-ottelussa?
Johtava analyytikkohan on monesti ilmoittanut oman kantansa eli nämä tunne-ja intohomoasiat menevät tasan eli ne eivät ratkaise. Eilen Tami taas nosti hienosti tunteen ja intohimon esille Ilves-Jokerit -ottelussa, jossa sanoin jääkiekon olevan ensijaisesti tunne- ja intohimopeli.
Olet profiloitunut täällä Jatkoajassa molempien henkilöiden "kannattajaksi" ja pidät heitä arvossaan. Kumman puolelle kelkka kääntyy tässä kysymyksessä?
Tämä on loistava kysymys Fordélilta. Tähän vastaaminen vaatii perusteellisen selvityksen siitä, mistä tekijöistä jääkiekkoilijan tunne ja intohimo ovat riippuvaisia. Olisi liian yksinkertaista todeta, että jääkiekko on ensisijaisesti tunne- ja intohimopeli. Esim. Tami on monessa eri yhteydessä puhunut/kirjoittanut niistä tekijöistä, jotka on oltava kunnossa, jotta tunne ja intohimo kasvavat lopulliseen, ratkaisevaan rooliinsa.
Ihan vaan väliheittona sanoisin, että tunne ja intohimo ovat hyvin vähän riippuvaisia mistään, siis ainakaan pelitaktillisista asioista.
Minusta se on aika selkeä juttu, että hyvä ja hyvin harjoiteltu pelitapa tukee myös pelaajien tunnetilaa. .
Mutta joo tämä Tamin sport oli kyllä monessa suhteessa poikkeuksellinen lätkäporukka, joten siitä tapauksesta yleistäminen on vähintäänkin kyseenalaista..
Pelikirjoista ei muistaakseni ole mitään mainintaa, vaikka täällä virheellisesti muistutetaan Petteri Sihvosen kirjoittavan vain pelikirjojen merkityksestä jääkiekon menestykseen.
Minä kirjoitan sitten aivan oman käsitykseni jääkiekon menestystekijöistä, joten en ajattele sitä, kumman puolelle, Tamin vai Petterin, menen omalta osaltani. Palataan asiaan.
Sihvosen maine on siis jälleen parantumassa. Johtava on malttanut pysyä faktoissa viime aikoina, eikä ole sortunut naurettaviin johtopäätöksiin pitkiin aikoihin. Nyt kun maajoukkue alkaa pian herätä Karjala turnaukseen, voidaan petteriltäkin odottaa jotain huutonaurua aiheuttavaa kommenttia maajoukkueesta ja maine putoaa alas.
Ei varmaan ole yllätys, että itse olen sitä mieltä, että jääkiekko on taktinen ja fyysinen "tunnepeli". Tunteella on todella iso merkitys pelissä, koska kyse on inhimillisestä toiminnasta. Tällöin emme voi mitenkään sivuuttaa tunnetta. Itse näen myös, että persoonalla on tärkeä merkitys pelaamisessa. Pelaaminen ja pelaajan persoona menevät käsikädessä. Parhaimmillaan pelaaja ja persoona ovat kentällä yhtä ja pelaaja pääsee toteuttamaan itseään ja persoonaansa kentällä. Tästä päästään puolestaan siihen, että jokainen pelaaja on yksilö, oma persoonansa. Näin ollen valmentajalla on tärkeä rooli tässä saada jokainen pelaaja pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja persoonallaan oikeassa roolissa.
Joku joka noita Urhon lähetyksiä on katsellut, muistaa varmasti Tammisen analyysit ja prinsiipit yms. Taisi olla juuri IFK-Lukko -ottelussa mielenkiintoinen pointti, jossa Tami otta kantaa siihen, mitkä lopulta jääkiekossa ratkaisevat. Tamminen käytti havainnoidakseen prosentteja ja ne menivät suunnilleen näin:
- 65% pelaajisto (eli kokoonpano, rosteri tms)
- 20% tunne (ja muut mentaalipuolen tekijät)
- 15% valmennus (ja kaikki siihen liittyvä pelikirja ym.)
Prosenteista en mene takuuseen, mutta suunnilleen noin ne meni. Siksi kysynkin jos joku muistaa paremmin. Joka tapauksessa Tammisen ja Sihvosen ajatukset eroavat tässä kohtaa melko radikaalisti. Tamminen paljoa anna painoarvoa pelikirjalla kun taas Sihvoselle se on kaikki kaikessa.
Sihvonen on kirjoittanut useaan otteeseen, että hän on noista prosenteista suurin piirtein samaa mieltä. Ero tulee siitä, että Sihvosen mielestä esim. mentaalipuoli menee ammattilaispelaajilla yleisesti ootaen tasan pitkässä juoksussa. Samoin fyysinen kunto. Tämän takia taktinen puoli tuo kauden aikan sen ratkaisevan eron, pelaajamateriaalin mahdollistamissa puitteissa.
Tamminen paljoa anna painoarvoa pelikirjalla kun taas Sihvoselle se on kaikki kaikessa.