Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[J.Grönvall]

Materiaali on selkeästi ratkaisevin asia. Sen jälkeen tämä tunnetaso, johon tietysti liittyy monet asiat, ja joka puolestaan liittyy moneen asiaan. Pelitaktiikka on toki tärkeä myöskin, mutta sillä ei ole merkitystä, ellei siihen sitouduta. Tämä on kuultu niin monen ammattimiehen suusta, etten oikein näe syytä epäillä sitä. Sitten jos perustelee pelintavan merkityksen sillä, että se tuottaa tämän tunnetilan tai ei tuota, niin minusta ainakin arkijärjen pohjalta ajateltuna tilanne on yleensä päinvastainen.

Mitä tuo tarkoittaa? Eihän pelitavan merkitystä nyt tokikaan perustella sillä, että se tuottaa tunteen. Kyllä sen merkitys on ihan muualla lähtökohtaisesti mutta tunne on tässä pelissä automaatio ja on koko ajan läsnä. Siksi minusta on ihan typerää jauhaa siitä loputtomiin.

Materiaali on toki tärkein asia mutta vaikka olisi kuinka huono materiaali niin siinäkin näkyy jos pelitapaa on harjoiteltu ja jos, kuten sanoit, joukkue on sitoutunut siihen. TPS:n kohdalla tätä ei näy ja siksi on ihan perusteltua kysyä onko taktiikassa korjaamista.

Tuntuu monelta unohtuvan, että mikäli keskustellaan pelitavoista, pelikirjoista, taktiikoista tai millä sanalla nyt haluakaan kutsua niitä, niin silloin siihen keskusteluun ei kuulu mikään tunnehömppä. Sitä ei sitten pidä alkaa sinne tunkemaankaan. Tällä hetkellä taktiikoista ei voi keskustella ilman, että joku alkaa vinkumaan niiden turhuudesta yms. Se on harmi.

 

[mjr]

Tällä hetkellä taktiikoista ei voi keskustella ilman, että joku alkaa vinkumaan niiden turhuudesta yms. Se on harmi.

Tunnetila on varmasti vähän turhan epämääräinen käsite, mutta joka tapauksessa on minusta melko selvää, että pelitapa on pyramidin huippu, materiaali on sen perusta, ja se että materiaali saadaan pelaamaan kurinalaisesti ja motivoituneesti, ei varmastikaan luontaisesti tapahdu valitun pelitavan kautta. Toki voidaan keskustella pelitavoista ilman yhteyksiä mihinkään muuhun, mutta tämä ei sitten olisi välttämättä kovin informatiivista. Luulisin että materiaali on se perusta, jonka mukaan pelitapakin valikoituu. Voidaan varmasti puhua tietylle joukkueelle optimaalisesta pelitaktiikasta ainakin teoreettisena käsitteenä, mutta optimaalinen pelitapa materiaalista riippumatta olisi totaalisen järjetön ajatus.

 

[Fordél]

Miten analysoit, Fordél, TPS:n nykytilaa? Mikä merkitys on valmentamisella, pelikirjalla ja fysiikkatekijöillä siihen, että viime keväänä isolla itseluottamuksella, intohimolla ja motivaatiolla TPS:n pelaajat pystyivät tekemään oikeat pelilliset ratkaisut ja viemään TPS:n yllätysmestaruuteen? Nyt TPS ja viime keväänä loistanee pelaajat ovat vajonneet pohjamutiin sarjan hännille.

Vaikea analysoida kun en ole TPS:ltä tainnut nähdä kuin yhden pelin ja oliko sekin se kauden avaus. Mutulla heittäisin, että Suikkasen rooli on ollut varsinkin henkisellä puolella kova. Hän lienee pystynyt sitouttamaan ja psyykkaamaan joukkuetta eri tasolle kuin Leime eli Suikkanen onnistui myymään oman juttunsa selkeästi paremmin kuin Leime. Esimerkiksi Kivenmäen kaltaisten pelaajien kohdalla tarvittaisiin varmasti Suikkasen kaltaista johtamista, jota Leimeeltä ei ilmeisesti löydy. Pelitavasta en osaa sen enempää sanoa, koska tosiaan en ole nähnyt niitä pelejä, mutta joku TPS-asiantuntija voisi valaista meitä.

 

[Fordél]

Toimivien pelisysteemien ansioista Suomi on saavuttanut arvokisamitaleja Pentti Matikaisen ajoista lähtien tähän päivään asti enemmän kuin mitä pelaajamateriaaleja vastustajamaihin verrattaessa on ollut odotettavissa. Hannu Aravirta, Raimo Summanen, Erkka westerlund ja Jukka Jalonen ovat osoittaneet pelikirjojen toimivuuksien vaikutuksen Suomen mitalisateeseen. SM-liigassa ja Mestiksessä on mestaruuksia voitettu pelikirjoihin tukeutuen useita.

Spriitti on ehdottoman tärkeä osa-alue menestykseen. Kun se on korkealla tasolla, niin intiutiivisesti tapahtuvat oikeat ratkaisut ovat tie menestykseen. Pelaajilla on valtava itseluottamus siitä, että he pystyvät tekemään oikeat ratkaisut. Korkea motivaatiotaso on myös ehdoton vaatimus menestykseen.

Kuten tuot tässäkin ilmi niin ei siis pelkkien toimivien pelisysteemien ansiosta vaan juuri esimerkiksi tuon tunnepuolen ansiosta niitä mitaleja on tullut vaikka materiaali on ollut paperilla vastustajaa heikompi. Valmennus on ollut taktisesti hyvää, mutta se on myös saanut sitoutettua pelaajat pelaamaan yhtenäisesti pelitavan mukaan loppuun asti. Pelaajat on saatu motivoitua ja viritettyä oikeaan tilaan toteuttamaan kulloisenkin valmentajan pelitapaa. Venäjä on vasta viime vuosina pystynyt tähän samaan yhtenäiseen pelaamiseen, joten sielläkin on alkanut tulla tulosta materiaalilla, jolla olisi pitänyt menestyä jo vuosia.

 

[steepler]

Jos pelaajat tosiaan olisivat robotteja joihin voisi ohjelmoida oikeat toimintatavat niin illasta toiseen ne tietysti syöksyisivät samalla asenteella sinne kulmiin kaivamaan kiekkoja ja maalin eteen ottamaan iskuja vastaan. Kun pelaajat - ikävä kyllä - eivät ole koneita niin nämä mainitut toiminnot eivät valitettavasti taida tunteettomuudella toimia ihan optimaalisesti.

Nin tässä todellakin olisi oleellista määritellä nämä tunnetermit vähän tarkemmin. Siis varmasti joku pelaaja esimerkiksi ammattietiikan, joka toki on sekin tunne mutta voi olla pelaajalla olemassa valmentajasta riippumatta, takia saattaa heittäytyä ja käydä hakemassa kiekkoa kulmasta vaikka suhtautuisikin siihen itse tilanteeseen kaukalossa melko neutraalisti. Joku toinen voi sitten suhtautua asiaan eri tavalla. Erinlaiset tunteet aiheuttavat myös milettömästi huonoja asioita kaukalossa ja juurikin tunteet aiheuttavat sen että ei heittäydytä eikä mennä kulmaan.

Jotkut valmantajat eivät kyllä juuri tunnepuoleen pyri vaikuttamaan. Urheilulehden NHL numerossa Petteri Nokelainen käy hieman läpi Randy Carlylen taktista puolta, jossain kevään numerossa muistan Nokelaisen todenneen että Carlyle ei juttele pelaajille, muuta kuin ehkä mutamalle. Eli hänhän ei ole ollenkaan tietoinen, eikä varmaankaan kiinnostunut, yksittäisten pelaajien tunnetiloista, tai kaiketi ainoa tapa näitä selvittää on puhuminen asianomaiselle.

 

[mjr]

Jotkut valmantajat eivät kyllä juuri tunnepuoleen pyri vaikuttamaan. Urheilulehden NHL numerossa Petteri Nokelainen käy hieman läpi Randy Carlylen taktista puolta, jossain kevään numerossa muistan Nokelaisen todenneen että Carlyle ei juttele pelaajille, muuta kuin ehkä mutamalle. Eli hänhän ei ole ollenkaan tietoinen, eikä varmaankaan kiinnostunut, yksittäisten pelaajien tunnetiloista, tai kaiketi ainoa tapa näitä selvittää on puhuminen asianomaiselle.

No, minusta tahtotila ja kurinalaisuus ovat ehkä marginaalisesti parempia termejä - "tunteesta" puhuminen korostaa ehkä liikaa emotionaalisuutta. Valmentajan auktoriteettiasema on tässä suhteessa varmasti olennainen, enkä ole varma, että se auktoriteetti parhaiten tulisi esimerkiksi kädestä pitämisellä ja terapioimisella. Minusta on aika itsestäänselvää, jos vähääkään tuntee joukkuelajeja, että niin pelien sisällä kuin pelien välilläkin tapahtuu paljon mystistä vaihtelua, jota ei oikein voi helposti redusoida pelitaktiikkaan vaan ihan johonkin muihin asioihin. Kaikki olisi tosiaan helpompaa, jos joukkueurheilijat olisivat robotteja.

 

[J.Grönvall]

Tunnetila on varmasti vähän turhan epämääräinen käsite, mutta joka tapauksessa on minusta melko selvää, että pelitapa on pyramidin huippu, materiaali on sen perusta, ja se että materiaali saadaan pelaamaan kurinalaisesti ja motivoituneesti, ei varmastikaan luontaisesti tapahdu valitun pelitavan kautta. Toki voidaan keskustella pelitavoista ilman yhteyksiä mihinkään muuhun, mutta tämä ei sitten olisi välttämättä kovin informatiivista. Luulisin että materiaali on se perusta, jonka mukaan pelitapakin valikoituu. Voidaan varmasti puhua tietylle joukkueelle optimaalisesta pelitaktiikasta ainakin teoreettisena käsitteenä, mutta optimaalinen pelitapa materiaalista riippumatta olisi totaalisen järjetön ajatus.

Siis tottakai se tahtotila ja sitoutuminen on ihan avainasia mutta minä näen sen niin, että se pitäisi tällaisessa keskustelussa olla jo lähtökohtaisesti kunnossa. Eli kun keskustellaan vaikka eri taktiikoista niin silloin on lähdettävä siitä, että joukkue sitoutuu siihen taktiikkaan. Aika usein nämä asiat sekoittuvat ja yhtäkkiä tapellaankin jo siitä voiko pelata ilman tunnetta.

Optimaalista pelitapaa ei varmasti ole olemassakaan vaan on juuri tuo joukkueelle optimaalinen pelitapa. Minusta se on joukkueurheilun perusta eikä pyramidin huippu kuten itse näet. Tämän perustan päälle tulevat sitten muut asiat siten, että ne vievät siitä pyramidista kuitenkin suurimman osan. Minä lasken sen "tunteen" sinne pyramidin huipulle. Materiaalin ja pelitavan suhde on toki monimutkainen kysymys ja pitäisikin lähteä siitä, että missä vaiheessa tähän asiaan pääsee vaikuttamaan.

Materiaali asettaa aina rajoituksensa ja antaa omat mahdollisuutensa. Kun joukkueelle osataan sorvata oikea pelitapa niin se sitoutuminenkin tulee melkein itsestään, tämä siis vaatii sen, että joukkue huomaa pelinsä toimivan juuri kyseisellä tavalla. Sitoutumiseen toki sitten vaikuttavat myös esim. yleinen ilmapiiri ja vaatimustaso. Pelitapaa pidän kuitenkin tärkeimpänä sitouttajana ja samalla tunteen luojana, varsinkin joukkueissa jotka pelaavat tavoitteellisesti.

Kun joukkue itse tiedostaa vahvuutensa ja heikkoutensa ja uskoo omaan pelitapaansa on se tunne pelaajalle parhaimmillaan ihan mieletön. Minusta on mahdoton ajatus vaatia sitoutumista ja pelille heittäytymistä ilman, että pelitapa-asiat ovat kunnossa. Toki sitä raivoa voi ladata ja lähteä kentälle pelaamaan "pelisilmällä" mutta pitkässä juoksussa tämä tapa ei vain kertakaikkiaan toimi.

 

[steepler]

Valmentajan auktoriteettiasema on tässä suhteessa varmasti olennainen, enkä ole varma, että se auktoriteetti parhaiten tulisi esimerkiksi kädestä pitämisellä ja terapioimisella.

No ei varmaankaan ja Carlyle missään nimessä ei näin ajattele, mutta esimerkiksi Westerlund ja Suikkanen ovat kyllä melkein tälläisellä kädestä pitämis/terapeoimis linjalla. Veikkaajan kausiennakossa Westerlund juurikin puhuu kuinka valmennuksessa on otettava huomioon pelaajan elämäntaidot johon kuuluu siviiliasiat parisuhteesta ja ystävistä lähtien, kuinka valmentaminen on parhaimmillaan luottamukseen perustuvaa vuorovaikutusta ja välittämistä. Suikkanen puhuu kuinka valmentajien ja pelaajien välinen luottamussuhde vaatii juurikin keskustelua, että pelaajia on lähestyttävä kasvotusten ja että on esimerkiksi voitava jutella baari-illastakin eikä vain pelistä. Siinä jutussa on nyt paljon muutakin mutta nämä muutamat kohdat liittyvät juurikin tähän asiaan.

Onhan tämä aika erinlainen ajatusmaailma kuin Carlylelainen maailma jossa pelaajien kanssa ei puhuta. Tuossa ennakossa oli myös Jonathan Hedstömistä juttu jossa hieman avautuu Carlylelainen ajattelu enemmän. Carlyle pitää, tai ainakin piti, punnituksen joka maanantai ja kun Hedstöm oli ollut kilon ylipainoinen niin oli luisteluttanut tätä yksinään muiden istuessa penkillä. Hedstömiin tämä oli vaikuttanut niin että sairastui anoreksiaan ja menetti 12 kiloa painoa. Eli tavallaan Carlyle kaiketi pelon kautta haluaa hallita pelaajiaan ja jollain tavalla jopa epäinhimillistää heidät, aika kaukana Westerlundilaisesta ajattelusta.

Carlyle on kuitenkin voittanut Stanley Cupin ja saanut pelikirjansa toimimaan, eli eivät nämä jutut niinkään yksinkertaisia ole jollaiseksi Westerlund ja Suikkanen ne leipovat.

Mikä sitten on oikea tapa? Siihen on vaikea ottaa kantaa. Kuitenkin itse pidän tuota Westerlundilaista juttua hieman ongelmallisena, tai se on niin yksilöstä riippuvaa. Esimerkiksi itse en nyt välttämättä hirveän innostunut olisi juttelemaan kaikista yksityisasioista työpaikalla esimiehen kanssa, no jos olisin jääkiekkoilija niin olisiko tilanne toinen sitä on vaikea sanoa.

 

[Mänizeri]

Tunteen eri osa-alueet eivät ole vakioita pelistä ja kaudesta toiseen. Ne vaihtelevat kulloisistakin fysiikka-, tekniikka- ja taktiikkatekijöistä riippuen. Valmentajilla on iso rooli nostaa tai laskea pelaajien itseluottamus- ja motivaatiotasoja. Näistä on esimerkkejä vaikka kuinka paljon.

Mikä merkitys on valmentamisella, pelikirjalla ja fysiikkatekijöillä siihen, että viime keväänä isolla itseluottamuksella, intohimolla ja motivaatiolla TPS:n pelaajat pystyivät tekemään oikeat pelilliset ratkaisut ja viemään TPS:n yllätysmestaruuteen? Nyt TPS ja viime keväänä loistanee pelaajat ovat vajonneet pohjamutiin sarjan hännille.

Tämä tunne juttu käsitteenä on itsellenikin hieman hatara, en edes yritä määritellä siihen vaikuttavia tekijöitä. Mutta itseluottamuksen, eli tunteen siitä, ettei mikään voi tässä hetkessä mennä pieleen, sen kyllä ymmärrän ja mistä se sitten tulee, siitä voi olla montaa mieltä. Itse uskon TPS:n viime kevään olleen "lumipalloilmiö", jota joukkueurheilussa tapahtuu aina välillä.

Pleijaraissa kyse voi olla enemmän henkilökohtaisesta itseluottamuksesta ja sitä kautta koko joukkueen itseluottamuksesta. En oikein tiedä miten Suikkanen sai tunteen, pelitaktiset asiat ja itseluottamuksen viime kevään TPS:ssä loksahtivat kohdalleen, mutta hyvin koska nykymateriaaliltaan TPS on lähes yhtä kova tai heikko. Harva muistaa, että TPS oli runkosarjan kutonen ja sen, että oli niitä tappioputkiakin viime vuonnakin. Tosin ei likimainkaan sellaista romahdusta kuin nyt.

Se missä TPS onnistui erityisesti oli, että he pelasivat kauden parasta kiekkoaan juuri oikeaan aikaan. Paljon Suikkanen puhui myös siitä, että jos 20 pelaajaa parantaa hieman niin silloin paranee koko joukkueenkin suoritus. Muistaakseni hän myös mainitsi, että ehdoton edellytys heidän mestaruuden takana oli pääsy 6 joukkoon runkosarjassa, että 7 sija olisi voinut olla henkisesti liian kova pala. Tiedä sitten olisiko näin ollut. Ja sitten yksittäisinä pelaajina Filppula ja Sweatt kantoivat joukkuetta. Joukkue myös pääsi lepäämään sopivasti välillä jne. Monta monessa.

Ja mikä se TPS:n pelikirja sitten viime kaudella oikein oli? Itse en nähnyt yhtään samanlaista peliä heiltä muutoin kuin puolustuksen 1-2-2 osalta. Enemmän näytti siltä, että ohje oli tyyliin "kiekosta ei luovuta ellei ole pakko". Hyökkäyksiin lähdöissä kiekkoa välillä pidettiin, välillä roiskaistiin jne. Se että sitä Sihvonenkin kutsui puoliorganisoiduksi kertonee sen, että ei TPS millään rautaisella pelitapavalmentamisella mestaruuteen marssinut?

 

[ms.qvist]

Tosin itse menisin kyllä väittämään melkein sellaista että paras tulos syntyisi tavallaan tunteettomassa tilassa jossa puhtaasti toteutettaiisin pelin kannalta hyödyllisiä ratkaisuja jotka olisi opeteltu eri tilanteisiin ennakkoon, mutta kun siellä on ihmisiä niin tälläistä tilaa on aika vaikea saavuttaa. Siis faktahan on myös se että erinlaiset tunteet johtavat valtavaan määrään virheitä, joten jos puhutaan että pitää olla tunnetta niin olisi myös aika ratkaisevaa määritellä millaisista tuntemuksista on kyse ja miten ne saadaan palvelemaan peliä.

Minä en asiaa aivan näinkään näkisi, koska jos pelaajalla (tai kenellä tahansa) ei ole todellista tunnetta mukana pelissä (toiminnassa), tilanne kääntyy hyvin pian sellaiseksi, että tehdään rutiinisuorituksia ja katsotaan mihin se riittää - eikä näin päästä kovinkaan pitkälle, koska tällöin tekemisen taso voi olla se 95 %. Ja kuten Tami vuosia sitten erään ottelun jälkeen totesi jotakuinkin seuraavaa: jos sinulla ei ole spirittiä etkä pelaa täysillä, ei voi voittaa ottelua. Olen siis sitä mieltä, että on oltava toimiva kombinaatio, jossa yhdistyvä esimt:

-Loistava valmennus (sanotaan vaikkapa pelikirja - vaikka en pidäkään termistä).
-Hyvä pelaajat, joista loistavalla valmennuksella saadaan kaikki irti.
-Pelaajat valmiit antamaan kaikkensa jokaisessa vaihdossa (ja jokaisessa pelissä) ts. suoritusvarmuus riittävän hyvä ja pelaajilla korkea tunnetaso, jolloin ollaan valmiit uhrauksiin.
-Hyvä taustaorganisaatio. Tämä on minusta hyvä muistaa, koska jos organisaatio ei ole toimiva, se voi heijastua joukkueeseen ja sitä kautta pelisuoritukseen negatiivisesti. Loistavista organisaatioista on lukuisia esimerkkejä, kuten Red Wingsit. Organisaation ollessa loistavan pelaajat ovat myös valmiit tekemään uhrauksia organisaation eteen lisäten näin menestymisen mahdollisuutta.

vlad.

 

[Flip#51]

... sihvosmaisessa ajattelussa onkin tärkeintä löytää se matalin aita ja todellisuus on hänelle kuten Pohjois-Korean Kimeille vain ikävä detalji, jonka kanssa ei ole pakko yrittää elää.

Haha, hyvä scholl, tiivistit Petteri Sihvosen yhteen virkkeeseen. Miehellä ei ole minkäänlaisia näyttöjä tai nöyryyttä, joten häntä on hyvin vaikea ottaa vakavasti.

 

[steepler]

Minä en asiaa aivan näinkään näkisi, koska jos pelaajalla (tai kenellä tahansa) ei ole todellista tunnetta mukana pelissä (toiminnassa), tilanne kääntyy hyvin pian sellaiseksi, että tehdään rutiinisuorituksia ja katsotaan mihin se riittää - eikä näin päästä kovinkaan pitkälle, koska tällöin tekemisen taso voi olla se 95 %. Ja kuten Tami vuosia sitten erään ottelun jälkeen totesi jotakuinkin seuraavaa: jos sinulla ei ole spirittiä etkä pelaa täysillä, ei voi voittaa ottelua.

No tuo ei ihan kirjaimellisesti ollut tarkoitettu koska vaikea ihmisen on päästä mihinkään täysin tunteettomaan tilaan. Tässä nyt vähän riippuu mitä näillä termeillä tarkoitetaan, lähinnä tarkoitin että tehokkain tapa on tavallaan se että on usko asiaan olemassa sekä työmoraali joka ajaa koko ajan pelaamaan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta että kuitenkin tunnetaso on jossain määrin stabiilli. Sen nimittäin koen vähän ongelmalliseksi että pelaamisen edellytys on koko ajan joku tietty tunnetaso, että tavallaan pitää koko ajan psyykata joku tietty tunne pintaan että pystyy hyvään pelaamisen tasoon. Tuo voi olla aika kuluttavaa koko kauden pitää yllä.

No tässä on ehkä vähän vaikea näitä termejä löytää ja määritellä. Jos jollain henkilöllä on tietty asenne olemassa joka on tavallaan persoonallisuuskysymys, eli tietty työmoraali esimerkiksi, niin silloin on ihan mahdollista että pystyy pelaamaan hyvällä tasolla vaikka tunnemaailmaltaan onkin suhteellisen neutraali pelin aikana tai että ei tarvitse jotain tiettyä tunnetasoa pelaamisen edellytyksenä. No ok onhan työmoraalikin tunnetila, mutta mielestäni enemmän ehkä persoonallisuusasia jota ei nyt pelistä toiseen ainakaan valmentaja voi muokata vaan vaatii selvästi pidemmän prosessin jonka muokkaamiseen valmentajalla ei välttämättä ole edellytyksiä.

 

[Brent Sapergia]

Petteri innoissaan kun pääsee katsomaan veljeään penkin takana:

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sihvonen-tunteeni-ovat-pinnassa

Oikeesti tuolla oli kiinnostava kommentti tämä: (Lainaus tuolta linkistä)

En surrut pätkääkään kohtaloani, kun kuulin, että Toni oli pärjännyt hienosti omilla hokkareillani Vierumäellä ja murtautunut joukkueeseen. Isämme Siffa Sihvosen kannustamana olemme aina olleet valmiita antamaan kaiken mahdollisen jeesin toisillemme jääkiekkoasioissa.

Ai tää Siffa oli isä, mulla mennyt ohi.... :)

 

[Koirapoika]

Ai tää Siffa oli isä, mulla mennyt ohi.... :)

Ilmankos isä poikaansa puolustaa mitä metsätöiltä ja marjanpoiminnalta ehtii.

 

[Erämaan kettu]

Tuossa samaisessa jutussa selviää myös, kuka perheessä on se todellinen "johtava" ja kenellä ne laajimmat näkemykset on:

Johtava on johtava. Soosi vasta opiskelee koutsaamista. Mutta laajin teoreettinen näkemys pelistä on kuitenkin isä-Siffalla.

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sihvonen-tunteeni-ovat-pinnassa

 

[msg]

Minusta hauskinta tuossa oli se, että 'johtava' oli saanut artikkeliin tungettua sanan ammattietiikka ja vielä niin, että se viittaa itse 'johtavaan'

 

[Juhaht]

Petteri on kyllä hauska näissä, ihan oikeasti:

"Toki johtavana analyytikkona näen täydellisesti 10 minuutissa sen, mikä toimii ja ei toimi Kärppien pelissä..."

Itseironia kunniaan!

Tietty nimimerkki siffalta voisi kysyä, että eikö Petterin tekemä "paljastus" häiritse keskusteluasi täällä vai onko sen tarkoitus tuoda lisää auktoriteettia argumentointiisi?

 

[Daespoo]

Sihvosten perheen yhteys oli jo arvattavissa Sportin aikaisten tapahtumien perusteella, Toni syötti joukkueen sisäistä informaatiota veljelleen ja isälleen jotka sitten julkaisivat sitä täällä ja UL:ssä.

 

[Grainger]

"Äiti tekee parasta ruokaa ollen johtava ravitsemusterapeutti, vaikka paras tietämys on grandma-Siffiksellä."

Jotenkin tuo Petterin jutun lopussa oleva kirjoittajan kommentti oli parasta mitä tuosta jutusta sai irti.

Toni Sihvonen - MM-tason hyökkääjä.

 

[siffa]

Sihvosten perheen yhteys oli jo arvattavissa Sportin aikaisten tapahtumien perusteella, Toni syötti joukkueen sisäistä informaatiota veljelleen ja isälleen jotka sitten julkaisivat sitä täällä ja UL:ssä.

Nämä väitteet on pystyttävä todistamaan, vaikkapa vain ottamalla esille niitä asioita, joita Toni olisi veljelleen ja isälleen syöttänyt. Sportin keskusteluissa oli Juhani Tamminen se keskipiste, mihin lähes kaikki keskustelut kulminoituivat niissä Sportin ennennäkemättömän pitkissä Mestiksen viestiketjuissa, joissa vilkasta keskustelua käytiin. Tami-ketju ylsi yli 800 000 lukijakertaan ja Sportin kausiketjut lähes 800 000 lukijakertaan. Ainoastaan takavuosien KooKoo-viestiketjuja Mestiksestä voidaan verrata kalpeasti siihen, mitä Sportin keskusteluissa saatiin aikaan.

Helpotan sinua, kun joudut väitteesi joka tapauksessa täällä todistamaan, koska tunnen sinut JA:n nimimerkkinä, joka vastaa huutoonsa loppuun saakka. Tamin valmentajan taidoista keskusteltiin paljon hänen aikaisempien meriittiensä pohjalta. Todistin omiin selvityksiini nojautuen kymmenien viestien voimalla Tamin ansiot valmentajana Mestis-joukkueiden nostajana SM-liigaan. Luotin Tamiin täysin ja uskoin jo syksyllä 2008, että hänen johdollaan Sport voittaisi ensimmäisen Mestis-mestaruutensa ja kykenisi tarkoin valitulla joukkueella nousemaan SM-liigaan. Mestis-mestaruus tuli Vaasaan lähes kaikkien muiden joukkueiden ja useimpien Sport-kannattajien suunnattomaksi pettymykseksi keväällä 2009, mutta SM-liigaan nousu jäi harmittavasti Sportilla haaveeksi. Olin lähes ainoa koko JA:n nimimerkeistä, joka uskoi Tamin kykyihin eikä minun tarvinnut pettyä keväällä 2009 Sportin peleihin. Tamin arvostelu loppui kuin seinään, kun useiden SM-liiga- ja Mestisjoukkueiden antitamit kaivautuivat poteroihinsa odottamaan uutta iskuaan Tammista vastaan.

Kun vihjaat, että Toni Sihvonen olisi vuotanut tietoja joukkueen sisältä, niin mistä tiedoista on kyse? Tammisen jälkeen kirjoitettiin jääneen savuavat rauniot mm. Poriin ja Ouluun. Näistä otin selvää ja laajojen sekä perusteellisten selvitysten jälkeen todettiin, että näissä väitteissä ei ollut mitään perää. Porin Ässien keskusteluissa Tamin tj-ajasta sain vinkin silloiseen JA:n Ässien talouskeskusteluun, josta linkitin Corbuccin analyysin Tammisen ajasta Ässien toimitusjohtajana. Kysyin, pitääkö Corbuccin analyysi paikkaansa vai ovat oikeassa ne lukuisat Ässien ja muiden joukkueiden JA:n nimimerkit, jotka väittivät toisin kuin nimimerkki Corbucci omassa analyysissään. Kärppien tilannetta selvitettiin myös ja todettiin, että sen suhteen ei voitu puhua savuavista raunioista vaan ihan päinvastaisesta kehityksestä Tammisen aikana ja hänen jälkeensä.

Tuossa nyt alkuun vain pari-kolme esimerkkiä, mistä Sportin keskusteluissa kirjoitettiin hyvin vilkkaasti. Kun olin noissa monissa mielenkiintoisissa keskusteluissa yhtenä osallistujana mukana, niin kerro minulle yksikin esimerkki siitä, mitä Toni Sihvonen olisi kertonut hänelle täysin merkityksettömän netti-keskustelun virikkeiksi.

 

[Chiesa di Totti]

Kun vihjaat, että Toni Sihvonen olisi vuotanut tietoja joukkueen sisältä, niin mistä tiedoista on kyse?

......

Kun olin noissa monissa mielenkiintoisissa keskusteluissa yhtenä osallistujana mukana, niin kerro minulle yksikin esimerkki siitä, mitä Toni Sihvonen olisi kertonut hänelle täysin merkityksettömän netti-keskustelun virikkeiksi.

Ote Julkisen Sanan Neuvoston päätöksestä koskien Perhe Sihvosta ja sen väärinkäyttämää asemaansa julkisuudessa:

"Lisäksi neuvosto kiinnittää Urheilulehden huomion toimittajan rooliin. Samaan aikaan kun hän haastattelussa arvosteli yhtä pelaajaa ja puolusti valmentajaa, toimittajan veli pelasi samassa joukkueessa ja toimi hänen lähteenään."

Ja nythän on selvinnyt myös Siffa-Sihvosen rooli asiassa. Eli puhumme siis Case Erholtzista. Ja tämä fakta, että Toni Sihvonen oli Petterin lähde on dokumentoitu myös historian kirjoihin, valitettavan negatiiviseen sävyyn kuvaten perheen vääristynyttä kuvaa asemastaan ja sen väärinkäyttämisestä.

 

[Halmela]

Porin Ässien keskusteluissa Tamin tj-ajasta sain vinkin silloiseen JA:n Ässien talouskeskusteluun, josta linkitin Corbuccin analyysin Tammisen ajasta Ässien toimitusjohtajana. Kysyin, pitääkö Corbuccin analyysi paikkaansa vai ovat oikeassa ne lukuisat Ässien ja muiden joukkueiden JA:n nimimerkit, jotka väittivät toisin kuin nimimerkki Corbucci omassa analyysissään.

Jep.
Teit omien sanojesi mukaan perusteellisen selvityksen, mikä tarkoitti sitä että löysit Ässien keskustelusta yhden viestin johon perustit koko teoriasi. Vaikka savuavat rauniot olivat olemassa, henkilöityen juuri siihen erääseen vallanhimoiseen kiekkoleijonaan, joka piti oikean kokoista pahvikuvaa itsestään toimistossa. Selkeää "dem Führer entgegen"-toimintaa.

Mutta et ota mitenkään kantaa talouslukuihin! Muistan toki, kun totesit että et ymmärrä budjeteista juuri mitään mutta ne olisivat olleet tässä tilanteessa ne tärkeimmät mittarit. Ja ne ovat melko surullista luettavaa tuolta ajalta. Kuten oli myöhemmin Sportilla.

 

[Fordél]

Jep.
Teit omien sanojesi mukaan perusteellisen selvityksen, mikä tarkoitti sitä että löysit Ässien keskustelusta yhden viestin johon perustit koko teoriasi. Vaikka savuavat rauniot olivat olemassa, henkilöityen juuri siihen erääseen vallanhimoiseen kiekkoleijonaan, joka piti oikean kokoista pahvikuvaa itsestään toimistossa. Selkeää "dem Führer entgegen"-toimintaa.

Näinhän se menee. Pahastihan siffalla pettää logiikka tässä kohdin kun yksi Jatkoajan viesti riittää vakuuttamaan sen, että Tami ei jättänyt Ässiin mitään ongelmia, mutta muita Jatkoajan viestejä asian tiimoilta ei huomioida. Aika valikoivaa on tuo lähteiden käyttö. Myöskään Vaasan ongelmista ei juuri puhuta. Siellähän piti olla rautaiset ammattilaiset ruorissa, mutta tulos oli surkea.

 

[siffa]

Näinhän se menee. Pahastihan siffalla pettää logiikka tässä kohdin kun yksi Jatkoajan viesti riittää vakuuttamaan sen, että Tami ei jättänyt Ässiin mitään ongelmia, mutta muita Jatkoajan viestejä asian tiimoilta ei huomioida. Aika valikoivaa on tuo lähteiden käyttö. Myöskään Vaasan ongelmista ei juuri puhuta. Siellähän piti olla rautaiset ammattilaiset ruorissa, mutta tulos oli surkea.

Käy nyt tutustumassa jälleen kerran ko. keskusteluihin ennenkuin kirjoitat asioita, joista sinulla ei ole mitään tietoa. Porin Ässien Tami-ajasta käytiin pitkä keskustelu, jonka aikana minulle selvisi, että Poriin jäi JA:n joillekin nimimerkeille pahoja henkilökohtaisia traumoja Tamia kohtaan. Sen sijaan Porin Ässien talous saatiin noususuuntaan juuri Tammisen aikana. Se oli minulle uusi tieto, mistä en ollut ollut tietoinen. Corbuccin talousanalyysi linkitettiin Porin Ässien kannattajan toimesta keskustelun loppuvaiheissa viestiketjuun eikä sen sanomaa hyvästä talouskehityksestä Tamin aikana enää sen jälkeen kukaan tietenkään asettanut kyseenalaiseksi. Sieltä ne monien sivujen keskustelut löytyvät sinullekin. Tutki ensin ja hutki sen jälkeen.

Vaasan Sportin talousongelmista on keskusteltu kymmeniä sivuja eli niistä on puhuttu Sportin viestiketjuissa paljon. Vaasan Sportilla on tällä hetkellä Mestiksen suurin budjetti ja toiseksi suurin pelaajabudjetti KooKoon jälkeen. Tosin KooKoo on vahvistanut organisaatiotaan viime aikoina sen verran paljon, että eiköhän se lähentele Mestiksen suurimmalla kokonaisbudjetilla operoivan Sportin kustannusbudjetti-lukuja. Miten voit väittää Vaasan Sportin nykytilasta noin ala-arvoisesti? Missä Mestispaikkakunnalla asiat ovat paremmalla tolalla kuin juuri Vaasassa?

 

[TosiFani]

...Tammisen jälkeen kirjoitettiin jääneen savuavat rauniot mm. Poriin ja Ouluun. Näistä otin selvää ja laajojen sekä perusteellisten selvitysten jälkeen todettiin, että näissä väitteissä ei ollut mitään perää. Porin Ässien keskusteluissa Tamin tj-ajasta sain vinkin silloiseen JA:n Ässien talouskeskusteluun, josta linkitin Corbuccin analyysin Tammisen ajasta Ässien toimitusjohtajana. Kysyin, pitääkö Corbuccin analyysi paikkaansa vai ovat oikeassa ne lukuisat Ässien ja muiden joukkueiden JA:n nimimerkit, jotka väittivät toisin kuin nimimerkki Corbucci omassa analyysissään...

Miksi valehtelet toistuvasti? Tai oikeastaan et valehtele vaan jätät ikävät asiat kertomatta. Olen korjannut tämän väitteen toistuvasti sinulle ja kertonut mitä organisaatiossa tapahtui Tammisen aikana, en tee sitä taas.

Opetatko jälkeläisillesi samanlaista suhtautumista elämään? Jankaa vain omaa asiaasi, välittämättä kritiikistä. Kehitys vaatii aina kykyä ottaa kritiikkiä vastaa ja kykyä soveltaa tätä kritiikkiä omaan osaamiseen.