Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[dana77]

Mitä nämä mainitut faktat ovat sekä Kekäläiset että Leimeen tapauksissa?

 

[Mänizeri]

Tuntuu, että tällä hetkellä pelikirja on toimittaja Sihvosella itsellään aivan levällään.

Mies ei ole tehnyt päivääkään seurajohdon hommia, mutta silti hän tietää miten seurajohdon pitäisi toimia valmentajaa valitessa. Kuulostaako tutulta argumentilta? Resurssien rajallisuudesta ei koskaan mainita sanallakaan, ikään kuin hyviä vaihtoehtoja olisi joka oksalla, sen kuin vain valitsee sen jolla on moderni pelikirja.

Kertaakaan ei ole esitetty näissä valmentajien valintoja arvostelevissa jutuissa vaihtoehtoa (vai onko?). Eli kenet olisi pitänyt palkata sen ja sen sijaan? Mikä oli markkinoilla tilanne, kun valmentajaa valittiin? Oliko oikeasti pätevää miestä tilalle? Esim. Leimen tapauksessa miehestä ei alunperinkään pitänyt tulla TPS:n valmentajaa, mutta kun Suikkanen lähti, niin oli pakko valita joku. Ei tässä maassa ole montaa kaveria, jotka olisivat Sihvosen näkökulmasta kelvanneetkaan, joten ei Leimen tästä ainakaan kannata liikaa ottaa itseensä. Luultavasti tämäkin juttu on odottanut vain sitä heikkoa hetkeä, jolloin isketään.

Nyt tuntuu siltä, että haukutaan ja arvostellaan melkein jokaista seuraa ja sen toimintaa varmuuden vuoksi, jotta voi sitten keväällä sanoa ennustaneensa sitä sun tätä...

Asioita voi esittää ja käydä läpi niin monella eri tavalla.

 

[Johannes]

Leimestä/Vuoresta on juttua tänään ilmestyneessä Urheilulehdessä ja Kekäläisestä viikon vanhassa lehdessä. En saa lehtiä käsiini nyt ja en viitsi referoida ulkomuistista. Kannattaa lukea lehdet, jos aihe kiinnostaa enemmän.

 

[Robin Big Snake]

SaiPan päivänselvä ykkösvahti ja MVP Ville Hostikka sekä "ulkopuolisena" selvityksen tehnyt Raimo Summanen joukkueen kasaajana ovat jääneet kieltämättä vähän ihmetyttämään. Provoilusta päättömyyteen kai? Siltikin, kyllä sieltä asiaa löytyy kunhan osaa suodattaa.

 

[Grub]

Sihvonen lyttää uusimmassa UL:ssä Heikki Leimen kautta TPS:n Utj Ari Vuoren osaamista päävalmentajan palkkaamisessa. Samoin Ilveksen taustajoukot, joihin PS ehkä virheellisesti laskee Summasen, kuulevat kunniansa UL:n nettisivujen videossa. Kehno joukkue, johon suostuu vain Pajuojan tapainen lätkäjätkä valmentajaksi, on tuomio. Seppo Hiitelää kummastellaan UTj:n hommissa ja mietitään olisiko poika Hiitelä ollut isää parempi valinta Ilveksen Utj:n tehtävään. Kun vielä hyvin muistetaan Kekäläisen torppaus Jokerien Utj:n työssään, joka on tuskin alkanut, niin iso kuva on melko selkeä. Toiminnan keskiö on karkaamassa pukukopista Utj:n toimistoon, joten se on palautettava valmentajien ja pelaajien tasolle, valmentajavetoiseksi tietenkin.

Nyt mä sen keksin... Petteri ei halua enää valmentajaksi, eikä siksi jaksa niitä liiemmin haukkua. NYT Sihvonen haluaa UTJ:ksi! Eli kohta kaikki liigan urheilutoimenjohtajat on surkeita, ja jos seura palkkais Petterin, niin seura nousis heti huipulle!

 

[Major Julli]

Mitä nämä mainitut faktat ovat sekä Kekäläiset että Leimeen tapauksissa?

Kekäläinen on käsittääkseni Jokerien UTJ ja Leime Tepsin valmentaja, joten tältä osin faktat olivat kunnossa. Loppu on pelkkää mielipidettä ja pahanolon purkamista. Summasen tapauksessa edes perusfaktat eivät olleet siellä päinkään.

 

[steepler]

Kertaakaan ei ole esitetty näissä valmentajien valintoja arvostelevissa jutuissa vaihtoehtoa (vai onko?). Eli kenet olisi pitänyt palkata sen ja sen sijaan? Mikä oli markkinoilla tilanne, kun valmentajaa valittiin? Oliko oikeasti pätevää miestä tilalle?

Varsinaisesti ei anneta vastauksia nähin, mutta tavallaan ei välttämättä ole jutun ideakaan siinä että Leime olisi kertakaikkiaan liian huono valmentaja vaan enemmänkin idea siellä taustalla mistä lähtökohdista Leime on palkattu ja millä odotusarvoilla. Eli TPS:ssä halutaan peluuttaa edelleen Suikkaslaista kiekkoa ja ilmeisesti luoda jonkun tyyppistä Tepsiläistä pelaamisen identiteettiä, tähän tehtävään Sihvosen tulkinnan mukaan Leime on väärä mies. Itse nyt en oikein osaa arvioida osaako Leime Suikkaslaisen pelin vai eikö osaa, mutta kyllä minäkin olen taipuvainen ajattelemaan että jos/kun Leime ei tuollaista peliä ole aiemmin hallinnut niin hyppiminen pelikirjasta toiseen on vähintäänkin haastavaa.

 

[J.Grönvall]

Varsinaisesti ei anneta vastauksia nähin, mutta tavallaan ei välttämättä ole jutun ideakaan siinä että Leime olisi kertakaikkiaan liian huono valmentaja vaan enemmänkin idea siellä taustalla mistä lähtökohdista Leime on palkattu ja millä odotusarvoilla. Eli TPS:ssä halutaan peluuttaa edelleen Suikkaslaista kiekkoa ja ilmeisesti luoda jonkun tyyppistä Tepsiläistä pelaamisen identiteettiä, tähän tehtävään Sihvosen tulkinnan mukaan Leime on väärä mies. Itse nyt en oikein osaa arvioida osaako Leime Suikkaslaisen pelin vai eikö osaa, mutta kyllä minäkin olen taipuvainen ajattelemaan että jos/kun Leime ei tuollaista peliä ole aiemmin hallinnut niin hyppiminen pelikirjasta toiseen on vähintäänkin haastavaa.

Samaa mieltä. Kyseisessä jutussa jopa puoliksi kehaistiin TPS:ää siitä, että se ainakin yrittää pitää yllä tiettyä tepsiläistä pelityyliä. Nyt vain karahdettiin siihen, että ei osattu hankkia oikeanlaista koutsia eli ihan juuri siihen samaan asiaan mistä Sihvonen on kirjoittanut jo ties kuinka kauan. Ja korostetaan nyt vielä, että Urheilulehti ja Petteri Sihvonen ovat sitä mieltä, että Leime on väärä mies, myöskään minulla ei riitä kompetenssi arvioimaan Leimeen ja Suikkasen eroja. Sen taas tiedän, että Bluesia vastaan pelannut TPS oli yksi surkeimpia joukkueita mitä olen hetkeen nähnyt liigajäillä. Johtuuko tämä sitten Leimeestä vai loukkaantumisista jää nähtäväksi myöhemmällä ajalla.

Sen kuitenkin sanoisin, että oli se materiaali sitten kuinka onneton tahansa niin jos pelitapa on olemassa ja sitä on harjoiteltu niin sen pitäisi näkyä edelleen, vaikka kentällä olisivät möttönen ja virtanen. Taitotasossa tulee sitten eroja (tällaisessa tilanteessa) eli se voi tietenkin otteluita ratkaista mutta mikäli mitään pelitapaa ei silminnähden ole, niin valmennuksen piikkiinhän se raskaasti menee.

 

[Kirjoittelija]

Tässä katselin juuri hankkimiani Monty Pythonin Flying Circus -DVD:itä, ja täytyy sanoa, että siellä herätti yksi sketsi melko voimakkaan assosiaation Johtavaan. Tällaista voisivat parhaimmillaan olla Petterin tekemät pelaajahaastattelut:

http://www.youtube.com/watch?v=TRKYsao2ciY

Suomalainen jääkiekko tulee siis vähän jälkijunassa, briteissä on jo 40 vuotta sitten pelattu proustilaisen eksistentialistista jalkapalloa :)

 

[Fordél]

Suora kysymys siffalle: mikä on tunteen merkitys jääkiekko-ottelussa?

Johtava analyytikkohan on monesti ilmoittanut oman kantansa eli nämä tunne-ja intohomoasiat menevät tasan eli ne eivät ratkaise. Eilen Tami taas nosti hienosti tunteen ja intohimon esille Ilves-Jokerit -ottelussa, jossa sanoin jääkiekon olevan ensijaisesti tunne- ja intohimopeli.

Olet profiloitunut täällä Jatkoajassa molempien henkilöiden "kannattajaksi" ja pidät heitä arvossaan. Kumman puolelle kelkka kääntyy tässä kysymyksessä?

 

[Ojamies]

Jos sanoo, että intohimo ja tunne ei ratkaise, on kuin sanoisi, että kapitalismi toimii jossain sataprosenttisesti. Ei Jyppikään mihinkään pääsisi, ellei siellä pelaajat oikeasti haluaisi voittaa ja pelata jääkiekkoa. Mopo haluaa olla ns. aikaansa edellä ja tehdä jääkiekosta jääkylmää taktiikkapeliä, mikä menee täysin metsään. Pelitaktiikat ovat nousseet helvetin suuriksi asioiksi, mutta kulmasta hakee kiekon se, kumpi sitä haluaa enemmän.

 

[siffa]

Suora kysymys siffalle: mikä on tunteen merkitys jääkiekko-ottelussa?

Johtava analyytikkohan on monesti ilmoittanut oman kantansa eli nämä tunne-ja intohomoasiat menevät tasan eli ne eivät ratkaise. Eilen Tami taas nosti hienosti tunteen ja intohimon esille Ilves-Jokerit -ottelussa, jossa sanoin jääkiekon olevan ensijaisesti tunne- ja intohimopeli.

Olet profiloitunut täällä Jatkoajassa molempien henkilöiden "kannattajaksi" ja pidät heitä arvossaan. Kumman puolelle kelkka kääntyy tässä kysymyksessä?

Tämä on loistava kysymys Fordélilta. Tähän vastaaminen vaatii perusteellisen selvityksen siitä, mistä tekijöistä jääkiekkoilijan tunne ja intohimo ovat riippuvaisia. Olisi liian yksinkertaista todeta, että jääkiekko on ensisijaisesti tunne- ja intohimopeli. Esim. Tami on monessa eri yhteydessä puhunut/kirjoittanut niistä tekijöistä, jotka on oltava kunnossa, jotta tunne ja intohimo kasvavat lopulliseen, ratkaisevaan rooliinsa.

Olen syksyn ollut taas metsätöissä ja siinä sivussa poiminut tähän mennessä 54 ämpärillistä puolukkaa. Kirjoitan tätä aamuyön tunteina, sillä kuuden maissa on lähdettävä maalle ja metsään. Mikäli illalla ehdin/jaksan, niin vastaan tarkemmin mielenkiintoiseen kysymykseesi. Alustavasti kannattaa tutustua viime viikon UL:n kirjoitukseen Jukka, Saku ja Mikko Koivusta. Jutun on tehnyt Petteri Sihvonen ja siitä löytyy noita ratkaisevan tärkeitä elementtejä, joiden on ensin oltava kunnossa, jotta pojista tuli Petteri Sihvosen mukaan periksi antamattomia taistelijoita, kunnianhimoisia pelureita ja pitkäjänteisiä puurtajia. Kirjoituksessa nimenomaan korostetaan näitä Koivuille ominaisia tunne- ja intohimoasioita. Pelikirjoista ei muistaakseni ole mitään mainintaa, vaikka täällä virheellisesti muistutetaan Petteri Sihvosen kirjoittavan vain pelikirjojen merkityksestä jääkiekon menestykseen.

Minä kirjoitan sitten aivan oman käsitykseni jääkiekon menestystekijöistä, joten en ajattele sitä, kumman puolelle, Tamin vai Petterin, menen omalta osaltani. Palataan asiaan.

 

[K.Pylkkänen]

Tämä on loistava kysymys Fordélilta. Tähän vastaaminen vaatii perusteellisen selvityksen siitä, mistä tekijöistä jääkiekkoilijan tunne ja intohimo ovat riippuvaisia. Olisi liian yksinkertaista todeta, että jääkiekko on ensisijaisesti tunne- ja intohimopeli. Esim. Tami on monessa eri yhteydessä puhunut/kirjoittanut niistä tekijöistä, jotka on oltava kunnossa, jotta tunne ja intohimo kasvavat lopulliseen, ratkaisevaan rooliinsa.

Ihan vaan väliheittona sanoisin, että tunne ja intohimo ovat hyvin vähän riippuvaisia mistään, siis ainakaan pelitaktillisista asioista. Pelaajalla sitä joko on tai ei ole. Se on luonteen resurssikysymys. Se on jossain määrin myös siitä kiinni, miten yksilövalmennus toimii, eli miten valmentaja saa sitä kaivettua ulos. Onnistumiset sitä tietysti ruokkii ja joskus myös epäonnistumiset..

Ennemminkin kääntäisin asetelman niin päin, että pelikirjat tarvitsevat intohimoisia pelaajia. Mutta toki voidaan laimeasti todeta, että molempia tarvitaan.

 

[Wäinö#16]

Ihan vaan väliheittona sanoisin, että tunne ja intohimo ovat hyvin vähän riippuvaisia mistään, siis ainakaan pelitaktillisista asioista.

Minusta se on aika selkeä juttu, että hyvä ja hyvin harjoiteltu pelitapa tukee myös pelaajien tunnetilaa. Ja toisaalta huono ja sekava pelitapa taas voi tappaa myös tunteen. Avainasia on kuitenkin valmentaja, joko joko saa tai ei saa joukkuettaan säännöllisesti pelaamaan hyvällä tunnetasolla ja uskomaan tekemiseensä. Tällöin pelitavankaan ei tarvitse olla mitenkään erityisen hyvä tai kehittynyt, kunhan pelaajilla on selkärangassaan kuinka missäkin tilanteessa toimitaan. Doug Shedden on hyvä esimerkki tällaisesta valmentajasta, joka saa joukkueen kuin joukkueen syttymään. Shedden on ollut Euroopassa reilut viisi vuotta ja joka vuosi Sheddenin joukkueet ovat olleet kärkikahinoissa. Tänäkin vuonna kausi on alkanut hyvin ja Zug johtaa sarjaa.

 

[K.Pylkkänen]

Minusta se on aika selkeä juttu, että hyvä ja hyvin harjoiteltu pelitapa tukee myös pelaajien tunnetilaa. .

Minustakin se on selkeä juttu. Nussinkin tuossa kommentissani pilkkua ja tartuin tuohon siffan riippuvuus termiin, joka ei mielestäni oikein tähän asiaan istu. Toki pelitapa tukee ja vaikuttaa tunnetilaan, mutta aika oudolta tuntuu, että tunne olisi riippuvainen pelitavasta tms.
Jos nyt taas otetaan esimerkiksi tämä taannoinen Sport-Ässät sarja. Sportin hurmos oli kyllä kaikesta muusta kuin pelitavasta kiinni. Väittäisin nimen omaan, että tämä "primitiivikiekko" pelitapana oli riippuvainen tunnetilasta eikä toisin päin. Jostain syystä tämä primitiivikiekko ei oikein tahtonut toimia esimerkiksi syksyisenä arki-iltana Talvisalossa. Eli kun tunnetta ei saatu ladattua, kusi pelisysteemikin aika pahasti.

Mutta joo tämä Tamin sport oli kyllä monessa suhteessa poikkeuksellinen lätkäporukka, joten siitä tapauksesta yleistäminen on vähintäänkin kyseenalaista..

 

[1stApril]

Mutta joo tämä Tamin sport oli kyllä monessa suhteessa poikkeuksellinen lätkäporukka, joten siitä tapauksesta yleistäminen on vähintäänkin kyseenalaista..

Tamilla oli varmasti kiistaton vaikutus hurmokseen tuollon Vaasassa. Ässät oli puolestaan täysin jäässä henkisesti. Sportilla oli oikeasti mahdollisuus nousta ja Tamin oli varmasti helppo myydä juttuaan pelaajille, toisin kuin vaikkapa Jokipojilla viime keväällä.
Sport ei ollut Ässiä edellä missään muussa kuin juuri henkisessä vireessä ja se meinasi riittää sarjan voittoon. Tasoero materiaalissa oli varmaan jotain samaa luokkaa kuin keväällä Jokipojat vs. Ilves.
Tamin Sportin melkein onnistuminen karsinnoissa oli mielestäni täysin riippuvainen joukkueiden erilaisista henkisistä tiloista.

 

[Mänizeri]

Heikki Leime

Pakko kai se on myöntää näiden kymmenen ottelun paikkeilla, että Leimeen osalta Sihvonen tulee olemaan oikeassa, TPS ajautunee jälleen pohjamutiin.

Joukkue ei ole pystynyt 10 ottelun aikana kertaakaan avausmaalin tekoon ja lähes joka ottelussa omissa on soinut alivoimalla. Kaiken huippuna vastustaja tekee maalin joka toisessa ottelussa pelatessaan alivoimalla (siis TPS:n yv:llä).

Jos pelikirja on vinossa, niin jotain on pielessä myös joukkueen henkisessä valmistamisessa.

Sivuhuomautuksena on pakko todeta, että jos TPS ei vahvista maalivahtiosastoaan, kausi tulee päättymään karsintoihin. Engrenistä ei tällä haavaa ole voittavaksi maalivahdiksi, korjausliike hänen osaltaan pitää olla valtava.

 

[Lert]

Sihvosen maine on siis jälleen parantumassa. Johtava on malttanut pysyä faktoissa viime aikoina, eikä ole sortunut naurettaviin johtopäätöksiin pitkiin aikoihin. Nyt kun maajoukkue alkaa pian herätä Karjala turnaukseen, voidaan petteriltäkin odottaa jotain huutonaurua aiheuttavaa kommenttia maajoukkueesta ja maine putoaa alas.

 

[Fordél]

Pelikirjoista ei muistaakseni ole mitään mainintaa, vaikka täällä virheellisesti muistutetaan Petteri Sihvosen kirjoittavan vain pelikirjojen merkityksestä jääkiekon menestykseen.

Varmasti virheellisesti muistutetaan tosiaan Sihvosen kirjoittavan vain pelikirjoista, mutta fakta on se, että hän ei anna tunteelle ja intohimolle sijaa analysoidessaan pelaamista. Ne elementit kun menevät Sihvosen mielestä tasan.

Minä kirjoitan sitten aivan oman käsitykseni jääkiekon menestystekijöistä, joten en ajattele sitä, kumman puolelle, Tamin vai Petterin, menen omalta osaltani. Palataan asiaan.

Kysyinkin sinun mieleipidettä eli kumman puolelle tässä kohdin käännyt. Sinun ei tarvitse puolustella kumpaakaan.

Ei varmaan ole yllätys, että itse olen sitä mieltä, että jääkiekko on taktinen ja fyysinen "tunnepeli". Tunteella on todella iso merkitys pelissä, koska kyse on inhimillisestä toiminnasta. Tällöin emme voi mitenkään sivuuttaa tunnetta. Itse näen myös, että persoonalla on tärkeä merkitys pelaamisessa. Pelaaminen ja pelaajan persoona menevät käsikädessä. Parhaimmillaan pelaaja ja persoona ovat kentällä yhtä ja pelaaja pääsee toteuttamaan itseään ja persoonaansa kentällä. Tästä päästään puolestaan siihen, että jokainen pelaaja on yksilö, oma persoonansa. Näin ollen valmentajalla on tärkeä rooli tässä saada jokainen pelaaja pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja persoonallaan oikeassa roolissa.

Tätä prosessia tukee tottakai pelitapa ja oikeat roolitukset. Ne mahdollistavat tunnetilan hyödyntämisen pelin ja joukkueen hyväksi, mutta ilman tunnetta ei pelejä voiteta: oli kuinka hyvä pelitapa tahansa. K. Pylkkänen esitti ajatuksen (jota ei allekirjoittanut), että tunne olisi riippuvainen pelitavasta. Tätä ajatusta pitää vielä vähän miettiä, mutta tosiaan itsekin lähtisin siitä, että pelitapa on riippuvaisempi tunteesta eikä toisin päin.

 

[Jabbbe]

Sihvosen maine on siis jälleen parantumassa. Johtava on malttanut pysyä faktoissa viime aikoina, eikä ole sortunut naurettaviin johtopäätöksiin pitkiin aikoihin. Nyt kun maajoukkue alkaa pian herätä Karjala turnaukseen, voidaan petteriltäkin odottaa jotain huutonaurua aiheuttavaa kommenttia maajoukkueesta ja maine putoaa alas.

Ehkä jonkun silmissä hänen maineensa on parantumassa, mutta itse olen vahvasti sitä mieltä että tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä sanottua sanomattomaksi. Sanontahan menee jotakuinkin niin että sitä stikellä pupilliin joka vanhoja vetistelee mutta hra Sihvosen kommentit esim. viime kevään MM-kisojen surullisen kuuluisan Tanska-tappion jälkeen olivat sen verran luokattomia höpinöitä, että niissä hänen maineensa paloi totaalisesti. PS = Suomalaisen kiekkomedian narri #1. Piste.

 

[Mängimies]

Joku joka noita Urhon lähetyksiä on katsellut, muistaa varmasti Tammisen analyysit ja prinsiipit yms. Taisi olla juuri IFK-Lukko -ottelussa mielenkiintoinen pointti, jossa Tami otta kantaa siihen, mitkä lopulta jääkiekossa ratkaisevat. Tamminen käytti havainnoidakseen prosentteja ja ne menivät suunnilleen näin:
- 65% pelaajisto (eli kokoonpano, rosteri tms)
- 20% tunne (ja muut mentaalipuolen tekijät)
- 15% valmennus (ja kaikki siihen liittyvä pelikirja ym.)

Prosenteista en mene takuuseen, mutta suunnilleen noin ne meni. Siksi kysynkin jos joku muistaa paremmin. Joka tapauksessa Tammisen ja Sihvosen ajatukset eroavat tässä kohtaa melko radikaalisti. Tamminen paljoa anna painoarvoa pelikirjalla kun taas Sihvoselle se on kaikki kaikessa.

 

[Blackorange]

Ei varmaan ole yllätys, että itse olen sitä mieltä, että jääkiekko on taktinen ja fyysinen "tunnepeli". Tunteella on todella iso merkitys pelissä, koska kyse on inhimillisestä toiminnasta. Tällöin emme voi mitenkään sivuuttaa tunnetta. Itse näen myös, että persoonalla on tärkeä merkitys pelaamisessa. Pelaaminen ja pelaajan persoona menevät käsikädessä. Parhaimmillaan pelaaja ja persoona ovat kentällä yhtä ja pelaaja pääsee toteuttamaan itseään ja persoonaansa kentällä. Tästä päästään puolestaan siihen, että jokainen pelaaja on yksilö, oma persoonansa. Näin ollen valmentajalla on tärkeä rooli tässä saada jokainen pelaaja pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja persoonallaan oikeassa roolissa.

Tunnepeli, ehdottomasti. Persoonasta puhuttaessa on muistettava kummasta persoonasta puhutaan, jään ulkopuolisesta vai siitä jäällä luistelevasta. Jotkut ovat jään ulkopuolella kilttejä ja rauhallisia joogamiehiä, ja jäällä taas täysiä hulluja, "verenhimoisia saalistajia". Joillain se menee ajoittain yli, mutta se kuka pystyy latautumaan sellaiseksi tekemättä ylilyöntejä, on todella vahvoilla. Sellainen pystyy haistamaan vastustajan pelon ja vastustaja myös aistii, että nyt kannattaa väistää. Tämä tarttuu myös joukkuekavereihin ja auttaa heitä pelaamaan maksimaalisella tunnetasolla.

 

[wundermann]

Joku joka noita Urhon lähetyksiä on katsellut, muistaa varmasti Tammisen analyysit ja prinsiipit yms. Taisi olla juuri IFK-Lukko -ottelussa mielenkiintoinen pointti, jossa Tami otta kantaa siihen, mitkä lopulta jääkiekossa ratkaisevat. Tamminen käytti havainnoidakseen prosentteja ja ne menivät suunnilleen näin:
- 65% pelaajisto (eli kokoonpano, rosteri tms)
- 20% tunne (ja muut mentaalipuolen tekijät)
- 15% valmennus (ja kaikki siihen liittyvä pelikirja ym.)

Prosenteista en mene takuuseen, mutta suunnilleen noin ne meni. Siksi kysynkin jos joku muistaa paremmin. Joka tapauksessa Tammisen ja Sihvosen ajatukset eroavat tässä kohtaa melko radikaalisti. Tamminen paljoa anna painoarvoa pelikirjalla kun taas Sihvoselle se on kaikki kaikessa.

Sihvonen on kirjoittanut useaan otteeseen, että hän on noista prosenteista suurin piirtein samaa mieltä. Ero tulee siitä, että Sihvosen mielestä esim. mentaalipuoli menee ammattilaispelaajilla yleisesti ootaen tasan pitkässä juoksussa. Samoin fyysinen kunto. Tämän takia taktinen puoli tuo kauden aikan sen ratkaisevan eron, pelaajamateriaalin mahdollistamissa puitteissa.

 

[Fordél]

Sihvonen on kirjoittanut useaan otteeseen, että hän on noista prosenteista suurin piirtein samaa mieltä. Ero tulee siitä, että Sihvosen mielestä esim. mentaalipuoli menee ammattilaispelaajilla yleisesti ootaen tasan pitkässä juoksussa. Samoin fyysinen kunto. Tämän takia taktinen puoli tuo kauden aikan sen ratkaisevan eron, pelaajamateriaalin mahdollistamissa puitteissa.

Näin se menee Sihvosella omankin käsityksen mukaan ja siksi hänen kirjoituksissaan pelikirja on saanut hyvin korostuneen merkityksen. Olen kuitenkin visusti eri mieltä Sihvosen kanssa (en painotuksista vaan esim. mentaalipuolen tasan menemisestä), joten mielestäni niitäkin pitää huomioida analyyseissä eikä vain suppeasti analysooida pelitapaa.

 

[scholl]

Tamminen paljoa anna painoarvoa pelikirjalla kun taas Sihvoselle se on kaikki kaikessa.

Kysymys kuuluukin: kumpi heistä on valmentaja. Tamilla on kokemuspohjaa asiasta, hän tietää mistä puhuu. Sihvonen on kuin joku huonotasoinen proffa, joka kirjoittaa tieteellistä artikkelia ja menee haastattelemaan IT-firmoja. Kyselee parista menestyneestä yrityksestä ja kirjoittaa heti sen jälkeen yleistäen "kasvuyritysten on melko helppoa hankkia rahoitusta". Todellisuus voi olla täysin eri, mutta sihvosmaisessa ajattelussa onkin tärkeintä löytää se matalin aita ja todellisuus on hänelle kuten Pohjois-Korean Kimeille vain ikävä detalji, jonka kanssa ei ole pakko yrittää elää.