Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[FourForty]

Jos FourForty viitsii listata tähän kaikki Suomessa tiedotusopista gradun tehneet jääkiekkotoimittajat, joilla on pelaaja- ja valmentajakokemusta liiga- ja ykkösdivaritasolta, niin olen kiitollinen. Maisteri on käsittääkseni Sihvonenkin, mutta tässä tuntuu nyt hiertävän se, että ko. oppiarvo on väärältä alalta.

Niin, olen sitä mieltä että toimittajan työ on kuten suurin osa muistakin ammateista eli sitä oppii parhaiten tekemään jos opiskelee sitä ehkä jonkin oppiarvonkin verran. Muutenhan kaikki toimittajakoulutuslinjat maamme yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa olisivat ajanhukkaa, jos niissä ei oppisi mitään sellaista, mistä olisi alan töissä hyötyä.

Sihvosen opiskeluista en tiedä mitään, mutta vastasin vain siihen, kun asetit vastakkain kilpaurheilutaustan ja toimittajakoulutuksen, mikä oli mielestäni tarpeetonta. Futiksen puolella esimerkiksi Antti Pohja on pystynyt yhdistämään nämä kaksi.

 

[Kirjoittelija]

vastasin vain siihen, kun asetit vastakkain kilpaurheilutaustan ja toimittajakoulutuksen, mikä oli mielestäni tarpeetonta. Futiksen puolella esimerkiksi Antti Pohja on pystynyt yhdistämään nämä kaksi.

Jääkiekon puolelta tällaista tapausta ei sitten käsittääkseni Suomesta löydykään. Paljonko Pohja on muuten tiedotusoppia lukenut? Yliopistoon hän ainakin meni käsittääkseni sisään suomen kielen pääsykokeista, jotka läpäisee kuka tahansa auttavasti suomea osaava, kun taas tiedotusoppia on paljon vaikeampaa päästä lukemaan.

edit: Jos on joskus edes käynyt siellä kaukalossa, esimerkiksi pakki-pakki/laituri/sentterisyöttöä on edelleen hieman vaikeaa pitää vallankumouksellisena. Tosin sekään ei ole yhtä vaikeaa kuin ymmärtää likasankojournalismin viehätystä ja riittävyyttä...

Minusta on pikemminkin aika helppoa ymmärtää, että esim. pääministerin naimapuuhat ja ulkoministerin seksiviestit kiinnostavat monia ihmisiä. Kiinnostavat minuakin, enkä edes häpeä sitä myöntää, vaikka tämä alhainen mielenlaatuni saakin älymystön katsomaan minua säälien alaspäin. Luulisi, että sosiologiaan ilmeisesti perehtyneelle ihmiselle olisi selvää, etteivät kaikki mitenkään voi lukeutua siihen sivistyneistöön, joka haistattaa pitkät moisen saastan penkomiselle ja keskittyy sen sijaan intelligentsialle suunnattuihin lehtiin tyyliin Parnasso, Suomen Kuvalehti ja Apu. Melko paljon se likasankojournalismi vaikuttaa choose_lifeakin kuitenkin kiinnostavan, kun jaksaa tähän ketjuun noinkin aktiivisesti osallistua.

 

[msg]

Jos FourForty viitsii listata tähän kaikki Suomessa tiedotusopista gradun tehneet jääkiekkotoimittajat, joilla on pelaaja- ja valmentajakokemusta liiga- ja ykkösdivaritasolta, niin olen kiitollinen. Maisteri on käsittääkseni Sihvonenkin, mutta tässä tuntuu nyt hiertävän se, että ko. oppiarvo on väärältä alalta.

Tämähän todistaa sen, että lajikokemus ja koulutuskaan eivät välttämättä korjaa selviä puutteita kotikasvatuksessa.

Kotikasvatuksen puutteesta pitää sen verran sanoa, että veljensähän tosin on kovin eri maata. Tonillahan oli pitkä peliura huipputasolla ja uran jälkeen pääsi heti liigajoukkueen valmennusryhmään. Oma mielikuvani, on Toni on aina antanut suoritustensa puhua sen sijaan, että huutaisi suurella suulla itseään kehuen tai jalustalle nostaen. Mahtaako tuo Petterin mainitsema syväkurkkuilukin olla vain 'johtavan' oman veljen maineen vetämistä lokaan omaa pätevyyttään korostaen ilman todellisuuspohjaa?

 

[msg]

Minä en ole sanallakaan analysoinut noita lukuja. Ilmoittanut tänne vaan Kirjoittajan kysymät oikeat luvut. En pysty esim. sanomaan, mistä tuo UL:n 40%:n kasvu vuodesta 2003 vuoteen 2009 johtuu.

Ymmärrän tämän niin, ettet sinäkään väitä että Petterin pelikirjakirjoituksilla ja UL:n levikin muutoksilla olisi jotain syy ja seuraus -suhdetta.

Tuolla aiemmin kyllä samassa viestissä jollain tasolla viittasit levikin kasvuun sinä aikana kun Petteri ja pelikirjakeskustelu on UL:ssä mukana ollut eli joku olisi voinut saada sellaisen käsityksen, että näillä olisi joku yhteys. Hyvä että tämä mahdollinen väärinkäsitys nyt korjattiin.

 

[Fordél]

Ymmärrän tämän niin, ettet sinäkään väitä että Petterin pelikirjakirjoituksilla ja UL:n levikin muutoksilla olisi jotain syy ja seuraus -suhdetta.

Eihän sitä voi noinkaan ymmärtää. Siinähän tuotiin vain fakta esille, mutta syy ja seuraus -suhteeseen ei otettu kantaa. Näyttöä ei ole kumpaankaan suuntaan ja aika vaikea asiaa on edes arvioida. Itse en edes ymmärrä miksi tässäkin kohdin Sihvoselle ei voida antaa mitään kunniaa vaan moni haluaa antaa pelkkää paskaa niskaan. Kyllähän Sihvonen on herättänyt suomalaisen kiekkokeskustelun vaikka hän on vienyt sitä mielestäni paikoin väärään suuntaan. Hän on myös varmasti yksi näkyvimmistä urheilutoimittajista nykyään, joten taatusti hänellä on jotain vaikutusta Urheilulehteen. Tosin on vaikea sanoa, että mihin suuntaan enkä näe sitä edes kovin tarpeellisena keskustelun paikkana. Ilmeisesti UL:ssä se nähdään ainakin positiivisena, koska Sihvonen jatkaa työskentelyään siellä. Parempi jatkaa keskustelua Sihvosen tekstien asiasisällöstä.

 

[Noitarumpu]

Kotikasvatuksen puutteesta pitää sen verran sanoa, että veljensähän tosin on kovin eri maata. Tonillahan oli pitkä peliura huipputasolla ja uran jälkeen pääsi heti liigajoukkueen valmennusryhmään. Oma mielikuvani, on Toni on aina antanut suoritustensa puhua sen sijaan, että huutaisi suurella suulla itseään kehuen tai jalustalle nostaen. Mahtaako tuo Petterin mainitsema syväkurkkuilukin olla vain 'johtavan' oman veljen maineen vetämistä lokaan omaa pätevyyttään korostaen ilman todellisuuspohjaa?

Meneeköhän nyt hiukan liian pitkälle ja henkilökohtaiseksi solvaukseksi Sihvosta kohtaan kirjoituksesi?olisin sinuna nyt hyvin varovainen, kun olet aika liukkailla jäillä.

Sitähän sanotaan, että ne, jotka eivät ole saaneet mitään aikaiseksi eivät myöskään saa julkisuudessa mitään keskustelua aikaan. Mitähän siis kertoo Sihvosesta tämäkin ketju? Niinpä. Tutkainta vastaan on turha potkia:)

 

[Maple Leaf]

Toinen UL:n/Petteri Sihvosen jo kuusi vuotta sitten esiin ottama iso teema on Nuori Suomen lamaannuttava vaikutus jääkiekon huippujuniorituotantoon. Kauan on kestänyt tunnustaa tosiasiat, mutta nyt yksikään merkittävä jääkiekkotekijä ei puhu enää Nuori Suomi järjestelmän puolesta. Tosin merkittäviä parannuksiakaan ei olla saatu aikaiseksi. Näyttää siltä, että juniojärjestelmä uudistetaan vasta sitten, kun Kalervo Kummola jättää tehtävänsä jääkiekkojohtajana.

Vielä kerran, vaikka taitaa tämä olla jo aivan turhaa, kun ei ole tähänkään mennessä tullut ymmärretyksi: harva Jatkoaikaan asiasta kirjoittanut on erityisesti Nuori Suomi -systeemin puolesta/puolella. Huomio on yritetty kiinnittää siihen, että Nuori Suomi -systeemin syyllistäminen jääkiekkojunioreiden valmennuksen ongelmista on vastuun ulkoistamista ja laajemmin koko nuorten valmennusprosessin yksinkertaistamista.

 

[Uuhis #97]

Vielä kerran, vaikka taitaa tämä olla jo aivan turhaa, kun ei ole tähänkään mennessä tullut ymmärretyksi: harva Jatkoaikaan asiasta kirjoittanut on erityisesti Nuori Suomi -systeemin puolesta/puolella. Huomio on yritetty kiinnittää siihen, että Nuori Suomi -systeemin syyllistäminen jääkiekkojunioreiden valmennuksen ongelmista on vastuun ulkoistamista ja laajemmin koko nuorten valmennusprosessin yksinkertaistamista.

Ja yleisesti tuo tulkinta siitä että jääkiekkonuorten valmennus menee väärään suuntaan alkoi muutenkin tulla jo pinnalle tuolloin ilman Petteriäkin, harmi vain että pakollisia kehitysaskelia ei päästy ottamaan ennenkuin Westerlund ja kumppanit asiasta jyrähtivät.

 

[Wäinö#16]

Uusimmassa Urheilulehdessä Sihvonen kirjoittaa, että liigamestariksi tuleminen on yhtä lottoa, koska joukkueiden pelikirjat ovat niin sekalaisia tai niitä ei ole ollenkaan.

Jos oikein ymmärsin, niin jutun punainen lanka on se, että liigassa pitäisi käytännössä pelata yhtenäisellä pelikirjalla, joka on Westerlundin johdolla opastettu liitosta ja tätä kautta sitten luotaisiin myös koko Suomelle yhtenäinen pelitapa. Tämähän on tietenkin kysymättäkin selvää, että se on Pekka Virran ja Sihvosen mestaroima pelitapa, vaikkei sitä jutussa taidettukaan mainita.

Sitten tosin herää kysymys, että kun kaikki pelaavat samalla pelitavalla, niin tuleeko loton tilalle takaisin se, että kevään sijoitukset voidaan katsoa jo kesällä suoraan pelaajabudjetista? Ja toisaalta eikö pelin kehityksen kannalta ole tärkeää, että joukkueiden pelitavoissa on varianssia. Tällöin fiksuimmat pärjäävät ja kehittävät tekemistään, kuten esim. Pekka Virta, ennemmin kuin toistetaan jotain ylhäältä annettuja ohjeita. Muutenkin Sihvonen tuntuu olevan kovin auktoriteettilähtöinen henkilö; kärjistäen joku jossain, valmentaja ja ylivalmentaja, piirtää kuviot valmiiksi ja pelaajat näitä sitten robottina toteuttavat.

Maajoukkueista Sihvonen otti esimerkiksi ainakin Kanadan, USA:n, Ruotsin, Tsekin, joilla on selkeästi oma pelitapansa. Mutta toisaalta pelataanko näiden maiden sarjoissa jotenkin yhtenäisillä pelitavoilla. Ainakin NHL:n Sihvonen on haukkunut lukemattomia kertoja surkeaksi sarjaksi pelitapojen suhteen, mutta eikös juuri siellä pelaa kyseisten maiden maajoukkuerungotkin. Toisaalta jostain esim. Ruotsin, Tsekin ja Venäjän pelaajat oppivat oman tyypillisen tapansa pelata. Venäjän ja Tsekin näen varsin yksilölähtöisiksi, jossa pelaajien henkilökohtaisien taitojen kultturia on osattu vaalia. Kyse on varmaankin syvästä jääkiekkokulttuurista, jonka junioirit saavat jo äidinmaidossaan, eli oppivat matkimaan maan tähtipelaajia omalla ajallaan ja parhaat pääsevät sitten myös valmennukseen jossa pohjatyötä jalostetaan.

Ruotsi on varmaankin lähinnä tätä Sihvosen peräänkuuluttamaa pelityylien yhtenäistämistä, tosin en ole Elitserieniä niin paljoa seurannut, että osaisin joukkueiden pelityylejä analysoida. Yhteistä suurelle osalle ruotsalaisia pelaajia on kuitenkin älykäs pelinluku ja maltti ja tämä varmasti näkyy myös joukkueiden pelityyleissä.

Sinänsä kuitenkin ihan hyvä keskustelun avaus tai jatko, sillä onhan asia ollut jo pidempään pinnalla. Mikä on ja millainen tulisi olla suomalainen pelityyli ja miten siihen päästään?

 

[Vteich]

Eikös tämä ole nyt sitä yökerhojournalismia? (Urheilulehti: Kriisi kytee Pelicansissa - pelaajat hymähtelevät jo Toivolalle)

 

[J.Grönvall]

Uusimmassa Urheilulehdessä Sihvonen kirjoittaa, että liigamestariksi tuleminen on yhtä lottoa, koska joukkueiden pelikirjat ovat niin sekalaisia tai niitä ei ole ollenkaan.

Jos oikein ymmärsin, niin jutun punainen lanka on se, että liigassa pitäisi käytännössä pelata yhtenäisellä pelikirjalla, joka on Westerlundin johdolla opastettu liitosta ja tätä kautta sitten luotaisiin myös koko Suomelle yhtenäinen pelitapa. Tämähän on tietenkin kysymättäkin selvää, että se on Pekka Virran ja Sihvosen mestaroima pelitapa, vaikkei sitä jutussa taidettukaan mainita.

Ei kai nyt sentään yhtenäisellä (samalla?) pelikirjalla vaan siten, että hyökkäyspelaaminen olisi kaikilla joukkueilla pelin "keskiössä" tai johtava ajatus. Aiemmin se on ollut Suomessa puolustuspelaaminen jonka pohjalta pelitapoja on luotu. Ja siinä mentiin niin pitkälle, että nähtiin jopa kiekon hallussapitäminen niin vaarallisena oman pään kannalta, että kiekostakin oli parempi luopua. Sitten syntyivät legendat suomalaisista huippumaalivahdeista ja arvostettiin kovasti työmyyriä ja puolustavia senttereitä sekä peruspakkeja. Jotenkin unohtui, että Jere Lehtisen lisäksi tarvitaan myös Teemu Selänne.

Nyt kun nollatoleranssiaika vei jääkiekon täysin päinvastaiseen suuntaan niin pitäisi panostaa kiekkokontrolliin ja hyökkäyspelaamiseen. Muuttaa siis ajattelua niin, että sen sijaan, että annettaisiin aloite vastustajalle niin nyt se on vahvoilla joka ottaa sen itselleen. Tämä johtuu yksinkertaisimmillaan ihan siitä, ettei kentällä saa kahvata jolloin tilaa on automaattisesti enemmän ja hyökkäävä joukkue on aina vahvoilla pelin lainalaisuuksista johtuen (= aloite vs. reagointi).

Yhtenäinen pelityyli siis olisi enemmänkin sitä, että asioista ajateltaisiin suunnilleen samalla tavalla ja siitä syntyisi rakentavaa keskustelua siellä missä pitää keskustella. Samalla taas pelaajat osaisivat tämän "suomalaisen" kiekon kuten he osasivat aiemmin, se taas auttaisi pitkässä juoksussa maajoukkuetta.

Sitten tosin herää kysymys, että kun kaikki pelaavat samalla pelitavalla, niin tuleeko loton tilalle takaisin se, että kevään sijoitukset voidaan katsoa jo kesällä suoraan pelaajabudjetista? Ja toisaalta eikö pelin kehityksen kannalta ole tärkeää, että joukkueiden pelitavoissa on varianssia. Tällöin fiksuimmat pärjäävät ja kehittävät tekemistään, kuten esim. Pekka Virta, ennemmin kuin toistetaan jotain ylhäältä annettuja ohjeita. Muutenkin Sihvonen tuntuu olevan kovin auktoriteettilähtöinen henkilö; kärjistäen joku jossain, valmentaja ja ylivalmentaja, piirtää kuviot valmiiksi ja pelaajat näitä sitten robottina toteuttavat.

Tuo ensimmäinen kysymys on ihan hyvä. Itse mietin sitä myös ja tulin siihen tulokseen, että tavallaan kyllä. Tämä tasaisuus vähän sokaisee ja toisaalta SM-Liigalle se tarjoaa jatkuvasti hyvän pakokeinon, kun voidaan aina vedota tasaisuuteen puheen siirtyessä liigan tasoon. Tietenkin pitää muistaa, että aina on ollut mm. Jokerit joka on jo malliesimerkki siitä, miten sisältöasiat ovat aina numero yksi, eli pelaajabudjetti ei takaa mitään. Mutta sen se tekee, että mikäli valmentajat olisivat pelitavallisesti suurin piirtein samalla viivalla niin silloin toki pelaajat ottavat isomman roolin menestyksen kannalta.

Itse en voi sille mitään, että en ikinä oikein täysillä ole osannut arvostaa joukkueita jotka nousevat "puskista" eli runkosarjan sijoilta 7-8 vaikkapa välieriin. Se johtuu siitä, että näen tämän aina niin, että paremmat joukkueet ovat ennemminkin epäonnistuneet kuin heikommat onnistuneet. Runkosarja ei niin paljoa voi valehdella, ja jos voi niin sitten puhutaan lottomestareista, eli kenellä nyt sattuu ns. kulkemaan keväällä.

Kaikki kunnia Rautakorvelle ja HPK:lle mutta miten puolessa vuodessa voidaan ottaa kiinni kaikki muut kärkijoukkueet? Suikkanen ja "puoliorganisoitu flow-kiekko" taas nojaa valtavasti tunteeseen kuten tuo flow-kiekko jo viittaa. Pelaajille mahtava pelitapa mutta kuuluisiko sillä voittaa ammattilaissarjaa ja varsinkaan runkosarja kutospaikalta? Minä siis näen, että piikki kohdistuu vahvasti SM-Liigan valmentajiin ja heidän osaamiseensa. Itse en ota siihen mitään kantaa, koska minulla ei ole kompetenssia siihen.

Ihan loppuun ihmettelen, että eikö herra Sihvonen todellakaan näe 1999-2003 Tapparaa tunnistettavana pelikirjajoukkueena? Minusta se oli aikanaan Jalosen Kerhon lisäksi yksi tunnistettavimpia joukkueita koko Suomessa.

EDIT. Suomalaisesta pelityylistä siis vielä sen verran, että se pitäisi nimenomaan kehittää suomalaisista lähtökohdista, eikä pelkästään alkaa pelata modernia kiekkoa. Tähän jutussa viitattiin tuolla vertauksella USA:n maajoukkueeseen ja siihen, että nykyisillä pelaajilla ja samalla pelitavalla USA pyörittelee Suomen aivan solmuun.

Jumaleissön, koskahan futiksen puolella löytyisi puhelin ja Westerlundin numero? Ihan kuin tämä sama keskustelu olisi ollut vireillä jossain muuallakin :)

 

[Major Julli]

Vielä kerran, vaikka taitaa tämä olla jo aivan turhaa, kun ei ole tähänkään mennessä tullut ymmärretyksi: harva Jatkoaikaan asiasta kirjoittanut on erityisesti Nuori Suomi -systeemin puolesta/puolella. Huomio on yritetty kiinnittää siihen, että Nuori Suomi -systeemin syyllistäminen jääkiekkojunioreiden valmennuksen ongelmista on vastuun ulkoistamista ja laajemmin koko nuorten valmennusprosessin yksinkertaistamista.

Juuri näin. Ikävä kyllä muutamalle keskustelijalle asia ei ole vieläkään avautunut, mukaan lukien johtava analyytikkomme. Kuten ei sekään että pelikirja on vain yksi termi kutsua pelitaktiikka, -filosofiaa ja sen toteutustapaa. Vähän niin kuin minä keksisin nyt alkaa nimittämään pyörää täyssymmetriseksi ellipsiksi ja väittää keksineeni sen.

 

[peruspata]

Ihan loppuun ihmettelen, että eikö herra Sihvonen todellakaan näe 1999-2003 Tapparaa tunnistettavana pelikirjajoukkueena? Minusta se oli aikanaan Jalosen Kerhon lisäksi yksi tunnistettavimpia joukkueita koko Suomessa.

No todellakin, mutta sehän alkoi 1990-luvulla, tuolla kaiken pahan aikakaudella. Tapparan pelityyli oli mielestäni hyvin rautakorpimainen, selkeä ja tunnistettavissa oleva. Parhaimmillaan joukkue toteutti sitä kuin kone, ja tulokset jäivät näkyviin. Piti siitä tai ei, se on sivuseikka.

Hauskinta tuossa uusimman Urheilulehden jutussa oli lopun maininta siitä, että n. 20 johtavaa asiantuntijaa pitäisi kutsua Vierumäelle palaveriin. Kivasti sanottiin, että meitä on se n. 20 kpl. Kuka nostaa kissan hännän, ellei Jukka Rönkä?

Lisäksi on jo suoraan sanottava, kun tätä palstaa kuitenkin lukevat, että pakko on jo kysyä, että miksi valmennushommat sitten olivat tälle johtavien johtavalle niin vaikeita, kun teoria on hallussa. En olisi halunnut tätä asiaa ottaa esille, mutta minkäs teet...

Teorioita on helppo heitellä kenen vaan lajista edes auttavasti ymmärtävän, mutta pistäpä ne käytäntöön. Ehkä Vierumäellä arvostetaan enemmän käytännön kokemusta jonkunlaisesta menestyksestä kuin avoimia kirjeitä milloin kenenkin vaikuttajan vaimolle.

 

[J.Grönvall]

Ihan tasapuolisesti kaikkia ärsyttääkseni haluan vielä hieman pohtia tätä modernin kiekon käsitystä ja samalla Sihvosen näkemystä. Itse seuraan innokkaasti urheilua ja muutamaa pallopeliä enemmänkin. Yhtä asiaa en osaa ymmärtää myöskään Sihvosen kirjoittelussa ja se on juuri tuo yhden oikean pelitavan tai peli-ideologian korostaminen. Ymmärrän kyllä täysin sen, että lajit kehittyvät ja trendit vaihtelevat mutta onko tosiaan muka olemassa aina vain yksi oikea tapa pelata?

Jos vertailukohdiksi otetaan vaikka jalkapallo ja jenkkifutis niin eroja kyllä löytyy. Voi olla, että jääkiekko on vain liian pieni tai liian nuori laji verrattuna näihin kahteen muuhun. Mutta se ero mainituilla lajeilla on, että niissä ei koskaan pidetä yhtä tiettyä tyylisuuntausta ainoana oikeana. Jenkkifutiksessa on aina vaan sama eri koulukuntien taistelu hyökkääminen vs. puolustaminen ja heittäminen vs. juokseminen, välillä yksi voittaa yhdellä tyylillä (Pittsburgh Steelers/New York Giants) ja välillä toinen toisella (Indianapolis Colts/New England Patriots). Samoin jalkapallossa on toki aina olemassa tuo trendi joka vallitsee. Kun Espanja voitti EM-kisat oli meneillään hyökkäyspelin buumi ja pallokontrollin aika, nyt menneet MM-kisat taas veivät peliä uudelleen voimakkaasti puolustusvoittoisen pelin suuntaan. Ja silti Espanja voitti tuolla "vanhanaikaisella" pelillä.

Futiksessa jos missä ymmärretään sen pelin lainalaisuudet ja erilaiset tavat pelata sitä peliä. Kreikka voitti aikanaan EM-kultaa esteettisesti järkyttävällä mutta mielettömän tehokkaalla ja suorastaan kivikautisella pelisuunnitelmalla. Ja Espanjan ja Kreikan vertaaminen oikeastaan kertoo monessa suhteessa sen miten paljon futikseen mahtuu. Suomessakin karahdetaan nimenomaan futiksen puolella liian usein tähän ajatteluun, ettei ole kuin yksi kulloinenkin tapa pelata "oikein". Se on mielestäni kehityksen este.

Tottakai pitää olla myös ajan tasalla siitä modernista pelistä ja siitä mitkä sen vaatimukset ovat, ja tämä koskee kaikkia lajeja. Mutta samaan aikaan pitää olla laajempi ymmärrys siitä millä eri tavoilla voidaan myös pelata ja voittaa. Sihvonen otti esiin tekstissään Hollannin futismaajoukkueen. Ymmärrän hänen vertauksensa mutta samalla Sihvonen tuli sattumalta nostaneeksi esiin tuon Suomen ison ongelman. Nimittäin Hollanti on tunnettu siitä, että sen "totaalijalkapallo" kehitettiin jo 70-luvulla! Vaikka esim. nykyisen päävalmentajan alaisuudessa pelin painopisteet ovat hieman eroavaiset niin silti kaiken pohjalla on edelleen hollantilainen käsitys pelistä nimeltä jalkapallo. Tämä käsitys meillä Suomessa puuttuu ihan täysin niin futiksesta kuin myös jääkiekosta. Ei ole olemassa tiettyjä perusperiaatteita tai tapoja toimia kentällä. Kun mietitte venäläistä jääkiekkoilijaa tai hollantilaista futaajaa niin aina on välittömästi mielikuva siitä millainen pelaaja on kyseessä.

Siksi minusta olisi pirun tärkeää tunnistaa omat vahvuudet ja rehellisesti myöntää oma osaaminen. Pelin pitää aina perustua omille vahvuuksille ja sellaisille osa-alueille jotka tietää hallitsevansa vaikka unissaan. Se haaste tulee sitten siinä miten ne omat vahvuudet ja perusperiaatteet saadaan sulautettua siihen kunkin ajan trendiin eli moderniin peliin. Jatkuvuus pitää aina säilyä ja oma identiteetti tulee aina säilyttää, ei niin, että mennään vain trendistä toiseen ja vouhotetaan modernista pelistä. Pitää todella tehdä se suomalainen PELI-analyysi eikä vain analysoida kutakin aikakautta kerrallaan.

Kiitos ja näkemiin :)

 

[Fordél]

Nyt kun nollatoleranssiaika vei jääkiekon täysin päinvastaiseen suuntaan niin pitäisi panostaa kiekkokontrolliin ja hyökkäyspelaamiseen. Muuttaa siis ajattelua niin, että sen sijaan, että annettaisiin aloite vastustajalle niin nyt se on vahvoilla joka ottaa sen itselleen. Tämä johtuu yksinkertaisimmillaan ihan siitä, ettei kentällä saa kahvata jolloin tilaa on automaattisesti enemmän ja hyökkäävä joukkue on aina vahvoilla pelin lainalaisuuksista johtuen (= aloite vs. reagointi).

Nollatoleranssi oli ja meni. Nyt on mielestäni otettu askelia takaisin menneeseen ja ollaan jossain vanhan kahva-ajan ja nollatoleranssin välimaastossa. Ainakin mitä tulee Mestikseen ja liigaan.

Yhtenäinen pelityyli siis olisi enemmänkin sitä, että asioista ajateltaisiin suunnilleen samalla tavalla ja siitä syntyisi rakentavaa keskustelua siellä missä pitää keskustella. Samalla taas pelaajat osaisivat tämän "suomalaisen" kiekon kuten he osasivat aiemmin, se taas auttaisi pitkässä juoksussa maajoukkuetta.

Jotenkin kummaksuttaa se, että asioista pitäisi ajatella samalla tavalla. Ja rakentavaa keskustelua syntyy sitten kun kaikilla on aluksi samanlainen ajattelutapa. Miksei vain voida antaa urheilun päättää mikä pelitapa on kulloinkin paras? Nopeastihan pelitavalliset asiat leviävät sitten muihinkin joukkueisiin.

Entä onko suomalaisen kiekkoilun ongelma ollut siinä, että ei ole suomalaista pelitapaa tai sitä ei ainakaan omaksuta kuin vasta maajoukkueessa kun seurajoukkueissa pelataan liian monella tapaa kiekkoa? Tämä on mielestäni yksi perimmäisistä kysymyksistä, joka taas herättää paljon lisäkysymyksiä kuten:

1. On siis olemassa jokin pelitapa, joka on muita parempi tai ainakin sopii erityisesti suomalaisille?

2. Maajoukkueessa pelaa lähinnä muissa kuin SM-liigassa pelaavia ja heidän kausi menee muulla kuin suomalaisella pelitavalla pelatessa (ellei tulevina vuosina suomalaiset valmentajat lähde sankoin joukoin ulkomaille) niin mitä maajoukkue hyötyy tällaisestä yhtenäisestä pelitavasta? EHT:ssa on ainoastaan paljon myös liigapelaajia, mutta muuten suomalaiset pelaajat omaksuvat paljon erilaisia pelitapoja uransa aikana. Sekin lienee jollain tapaa myös positiivinen asia.

3. Onko suomalaisen kiekkoilun suurimmat ongelmat juuri tässä pelitavassa vai kenties pelaajien yksilötaidoissa ja henkisellä puolella? Ja siis puhutaan nyt ihan vain pelitavasta eikä sen sisäistämisessä, jossa taas on suuri merkitys esim. valmentajalla. Tästä esimerkkinä käy vaikka Summanen ja Westerlund, joiden johtamistaidot ja karisma riittivät joukkueen johtamiseen niin, että maajoukkue pelasi hyvin yhtenäisesti ja oli todella taisteleva.

4. Lisäkysymyksenä tuleekin mieleen, että lähteekö kaikki tämä nykyinen pelitapa-keskustelu liikkeelle siitä, että Jalosen johtamistaidot ja karisma eivät riitä pelitava juurruttamiseen maajoukkueessa silloin kun siellä ovat parhaat pelaajat? Tällöin olisi luonnollista nähdä Jalonen ongelman keskiössä maajoukkueen osalta, mutta Sihvonenhan ei näin tee vaan hakee syitä milloin mistäkin aina Kummolasta ja Sheddenistä lähtien. Tämä taas tuntuu poikivan myös sen, että nyt liigassakin pitäisi pelata yhdellä tavalla, jotta herra Jalosen työ helpottuisi.

 

[Wäinö#16]

Siksi minusta olisi pirun tärkeää tunnistaa omat vahvuudet ja rehellisesti myöntää oma osaaminen. Pelin pitää aina perustua omille vahvuuksille ja sellaisille osa-alueille jotka tietää hallitsevansa vaikka unissaan. Se haaste tulee sitten siinä miten ne omat vahvuudet ja perusperiaatteet saadaan sulautettua siihen kunkin ajan trendiin eli moderniin peliin. Jatkuvuus pitää aina säilyä ja oma identiteetti tulee aina säilyttää, ei niin, että mennään vain trendistä toiseen ja vouhotetaan modernista pelistä. Pitää todella tehdä se suomalainen PELI-analyysi eikä vain analysoida kutakin aikakautta kerrallaan.

Varsin hyvin kiteytetty. Ja eikös tämä ylistetty Pekka Virran pelityyli ole lopulta aika lähellä sitä mitä Ruotsi on pyrkinyt pelaamaan jo iät ja ajat. Pidetään ja haudotaan kiekkoa ja välillä syötellään taaksepäin ja peruutellaan. Onko siinäkään lopulta mitään mullistavaa? Siinä kyllä sitten jo olisi, jos Suomen maajoukkue lähtisi tähän mukaan vielä vahvemmin. Mutta kannattaako lähteä apinoimaan Ruotsia sitten sen vertaa kuin USA:ta?

Verrattuna 22 pelaajan jalkapalloon, jääkiekossa on huomattavasti vähemmän liikkuvia muuttujia ja siten myöskin mahdollisuuksia erilaisiin taktiikoihin. Kun joukkueen perusasiat on kunnossa kuten puolustuspeli, kenttätasapaino ja viisikon väliset etäisyydet, tulevat ratkaisevaan osaan pelaajien henkilökohtaiset taidot, pelisilmä ja yhteispeli pelaajien välillä. Sitten voidaan toki korostaa luovutaanko kiekosta hanakammin Kanadan tyyliin eli lauotaan paljon ja miehitetään maalinedustaa vai pelataanko ruotsalaisesti enemmän varmistellen ja kiekkoa pitäen ja haetaan laadukkaampia maalintekopaikkoja.

Jotenkin tuntuu, että jääkiekon taktinen puoli on loppujen lopuksi käyty melko nopeasti läpi, eikä evoluutio tule olemaan mitään kovin hurjaa, etenkin kun kaikki on lopulta kiinni yksilöiden taidosta ja tunnetusti Suomesta ne parhaat lähtevät nopeasti menemään. Jos pelaajien nopeudessa, syöttö- ja kiekonkäsittelutaidossa ei tapahdu huikeaa kehitystä, on niitä pelitaktiikoitakin turha kehittää liian vaativiksi. Toki jos pelaajien yleinen taso paranee ja laajenee, on taktiikoillakin sitten taas varaa kehittyä. Esim. Venäjältä on nähty varsin poikkeuksellisiakin otteluita, kun pelaajien huikea yksilötaito on mahdollistanut vaikkapa todella pitkät syötöt.

Toinen asia on sitten analyytikot, joiden pitää keksiä tikusta asiaa, jotta saadaan jotain raapustettua ja ei hommat lopu:) Toki onhan se huikeaa, että puolustajat osaavat pelata pakki-pakki-pakki -syöttöjä.

EDIT: Se on sitten toinen asia, toki suurella osalla suomalaisia valmentajia on varmasti varaa kehittyä. Tuntuu, että monelta on perusasiatkin hukassa ja yksi tällainen esimerkki taisi olla tämän ketjun aihe vain muutamia vuosi takaperin. Yksinkertainen lääke suomalaiseen jääkiekkoon on valmentajien kouluttaminen siten, että edes perusasiat on hallussa ja tämän jälkeen panostus pelaajien monipuoliseen niin taidolliseen, henkiseen kuin taktiseenkin valmennukseen.

 

[J.Grönvall]

Nollatoleranssi oli ja meni. Nyt on mielestäni otettu askelia takaisin menneeseen ja ollaan jossain vanhan kahva-ajan ja nollatoleranssin välimaastossa. Ainakin mitä tulee Mestikseen ja liigaan.

No kas, kukas se sieltä :D

Joo ei se enää sitä sählyä ole mutta edelleen mennään nollatoleranssiaikaa ja itse asiassa luulen, että "piikki" on vasta edessä. SM-Liigassa JYP on viimeinen "vanhan ajan" linnake, kun muut ovat siirtyneet tiukasti kiekkokontrolliajatteluun. Lukko taas menee puolestaan omaa polkuaan jossain tuossa välillä (tulee mieleen jopa USA!).

Jotenkin kummaksuttaa se, että asioista pitäisi ajatella samalla tavalla. Ja rakentavaa keskustelua syntyy sitten kun kaikilla on aluksi samanlainen ajattelutapa. Miksei vain voida antaa urheilun päättää mikä pelitapa on kulloinkin paras? Nopeastihan pelitavalliset asiat leviävät sitten muihinkin joukkueisiin.

Jotenkin kummaksuttaa, että et lukenut sitä juttua niin kuin sen kirjoitin. Siinähän luki "suunnilleen samalla tavalla" joka politiikkajargoniksi käännettynä tarkoittaa samalla sivulla olemista. Eli, että ihmiset ymmärtäisivät mistä toiset ihmiset puhuvat, ei näin niin kuin nyt, että kun mainitaan pelikirja niin ensimmäisenä on joku huutamassa "vittu mitään pelikirjoja kun pelaajat pelaa, lättyä luukulle ja verkot soimaan". Missä täällä on todellinen keskustelu siitä millaisia pelaajia pitää tuottaa ja minkälaista jääkiekkoa varten?

Lisäksi se samalla tavalla ajattelu tarkoittaa sitä, että kaikki keskustelijat (vaikkapa nyt SM-Liigan koutsit) ovat edes jotain mieltä siitä, että on olemassa pelin evoluutio ja se asia, että peli muuttuu.

Ja urheiluhan sen asian tietenkin päättää lopulta, mutta se on ihan eri keskustelu taas se.

 

[steepler]

Sihvonen otti esiin tekstissään Hollannin futismaajoukkueen. Ymmärrän hänen vertauksensa mutta samalla Sihvonen tuli sattumalta nostaneeksi esiin tuon Suomen ison ongelman. Nimittäin Hollanti on tunnettu siitä, että sen "totaalijalkapallo" kehitettiin jo 70-luvulla!

Tuo viittaus Hollannin ja Espanjian jalkapallojoukkueisiin oli artikelissa lähinnä vastaveto näitä pelikirjojen kieltäjiä vastaan, tai näin minä ymmärsin tosin artikkelia ei tässä ole käsillä. Eli nyt kun on tullut ulos näitä jotka väittävät pelitapaa ongelmaksi ja haluavat peluttaa niin sanottua luovaa peliä, niin Sihvonen tuossa kysyy että miksi esimerkiksi Espanjian maajoukkue ei pelaa luovaa peliä vaan tarkkaa pelikirjapeliä jossa pelaajien positiot ja syöttösuunnat ja vastaavat on pelikirjalla määritelty.

 

[Fordél]

Varsin hyvin kiteytetty. Ja eikös tämä ylistetty Pekka Virran pelityyli ole lopulta aika lähellä sitä mitä Ruotsi on pyrkinyt pelaamaan jo iät ja ajat. Pidetään ja haudotaan kiekkoa ja välillä syötellään taaksepäin ja peruutellaan. Onko siinäkään lopulta mitään mullistavaa? Siinä kyllä sitten jo olisi, jos Suomen maajoukkue lähtisi tähän mukaan vielä vahvemmin. Mutta kannattaako lähteä apinoimaan Ruotsia sitten sen vertaa kuin USA:ta?

Niin jos lähdetään apinoimaan toisen maan pelityyliä tai ylipäänsä päätetään joku pelityyli niin mennäänkö silloin perse edellä puuhun? Aluksi pelitapa ja sitten siihen pelaajat vai pitäisikö olla pelaajat ja siihen sopiva pelitapa? No tämä on tietysti kovaa yksinkertaistamista ja toimintatapa on jossain tuolla välimaastossa.

EDIT: Se on sitten toinen asia, toki suurella osalla suomalaisia valmentajia on varmasti varaa kehittyä. Tuntuu, että monelta on perusasiatkin hukassa ja yksi tällainen esimerkki taisi olla tämän ketjun aihe vain muutamia vuosi takaperin. Yksinkertainen lääke suomalaiseen jääkiekkoon on valmentajien kouluttaminen siten, että edes perusasiat on hallussa ja tämän jälkeen panostus pelaajien monipuoliseen niin taidolliseen, henkiseen kuin taktiseenkin valmennukseen.

Niin ja muistetaan, että valmentajat ovat paljon muutakin kuin vain pelitapansa. Onneksi tähän on alettu kiekkokeskusteluissa kiinnittää huomiota ja tulevaisuudessa valmentajat nähdään vieläkin kokonaisvaltaisemmin. Sama pätee pelaajiin, jotka eivät ole vain pelitavan toteuttajia eikä peli ole heille vain pelitavan toteuttamista.

 

[Wäinö#16]

Eli nyt kun on tullut ulos näitä jotka väittävät pelitapaa ongelmaksi ja haluavat peluttaa niin sanottua luovaa peliä, niin Sihvonen tuossa kysyy että miksi esimerkiksi Espanjian maajoukkue ei pelaa luovaa peliä vaan tarkkaa pelikirjapeliä jossa pelaajien positiot ja syöttösuunnat ja vastaavat on pelikirjalla määritelty.

Kuka on tullut ulos ja peräänkuuluttanut luovaa peliä? Ja tuo on muuten ihan paskapuhetta, etteikö Espanjan peli olisi luovaa. Se on erittäin luovaa, jonka pohjana tosin on hyvä rakenne ja pelaajien sijoittuminen. Itse määrittelen, että luovuus pallopeleissä on nimenomaan hyvää pelinlukua ja pelisilmää. Hyvästä pelinluvusta ja pelisilmästä on sitä enemmän hyötyä mitä parempi rakenne joukkueella on ja mitä paremmin pelaajat osaavat reagoida muuttuviin tilanteisiin. Mikään pelikirja ei minusta määrittele, että syötä näin ja näin, koska tilanteet kentällä ovat aina uusia ja erilaisia. Hyvä pelikirja tosin valmistaa pelaajia siihen, että heillä olisi parhaat mahdollisuudet edistää peliä ja tehdä hyviä ratkaisuja. Hyvä pelikirja tekee keskinkertaisesta pelaajasta paremman, mutta se ei tee ei-luovasta pelaajasta luovaa.

 

[dana77]

Jos oikein ymmärsin, niin jutun punainen lanka on se, että liigassa pitäisi käytännössä pelata yhtenäisellä pelikirjalla, joka on Westerlundin johdolla opastettu liitosta ja tätä kautta sitten luotaisiin myös koko Suomelle yhtenäinen pelitapa. Tämähän on tietenkin kysymättäkin selvää, että se on Pekka Virran ja Sihvosen mestaroima pelitapa, vaikkei sitä jutussa taidettukaan mainita.

Tähän asiaan en malta olla kommentoimatta sellaista hetki sitten kuulemani mielenkiintoista tietoa, että Pekka Virran pelityyli ei ole jääkiekkoliiton herrojen suosiossa (vai olikohan kyseessä Vierumäen vastaavat) ja he olivat esittäneet jopa ihan järjettömän käsittämättömiä väitteitä, että kyseinen peli tapa ei esim kehittäsi pelaajien luistelua. Hohhoijaa jos siellä on ajattelun taso tuolla tasolla.

Väittäisin muuten myös, että tuo ruotsalaistyyppinen rauhallinen peli kehittää peliälyn lisäksi myös puhdasta taitoa paremmin kuin ajokoirakiekko, sillä tunnetusti vauhti tappaa taidon.


Sitten asiasta toiseen, pitää tälläisenä sisällöttämänä sivuhuomautuksena sanoa, että ajattelen näistä pelikirja-asioista erittäin samalla tavalla kuin J.Grönvall ja vielä sen lisäksi vielä tästä lainaamastani kohdasta olen erittäin samaa mieltä. Viime vuoden finalistien fanien ei siitä kannata ottaa itseensä vaan ajatella vain vahingoniloisesti kuinka joudun antamaan täyden tunnustukseni edellisen vuoden Dufvan Jypille ja heidän mestaruudelleen.

Itse en voi sille mitään, että en ikinä oikein täysillä ole osannut arvostaa joukkueita jotka nousevat "puskista" eli runkosarjan sijoilta 7-8 vaikkapa välieriin. Se johtuu siitä, että näen tämän aina niin, että paremmat joukkueet ovat ennemminkin epäonnistuneet kuin heikommat onnistuneet. Runkosarja ei niin paljoa voi valehdella, ja jos voi niin sitten puhutaan lottomestareista, eli kenellä nyt sattuu ns. kulkemaan keväällä.

 

[J.Grönvall]

Tuo viittaus Hollannin ja Espanjian jalkapallojoukkueisiin oli artikelissa lähinnä vastaveto näitä pelikirjojen kieltäjiä vastaan, tai näin minä ymmärsin tosin artikkelia ei tässä ole käsillä. Eli nyt kun on tullut ulos näitä jotka väittävät pelitapaa ongelmaksi ja haluavat peluttaa niin sanottua luovaa peliä, niin Sihvonen tuossa kysyy että miksi esimerkiksi Espanjian maajoukkue ei pelaa luovaa peliä vaan tarkkaa pelikirjapeliä jossa pelaajien positiot ja syöttösuunnat ja vastaavat on pelikirjalla määritelty.

Minähän kirjoitin näin:

"Sihvonen otti esiin tekstissään Hollannin futismaajoukkueen. Ymmärrän hänen vertauksensa mutta..."

Ja tuo on muuten ihan paskapuhetta, etteikö Espanjan peli olisi luovaa. Se on erittäin luovaa, jonka pohjana tosin on hyvä rakenne ja pelaajien sijoittuminen. Itse määrittelen, että luovuus pallopeleissä on nimenomaan hyvää pelinlukua ja pelisilmää. Hyvästä pelinluvusta ja pelisilmästä on sitä enemmän hyötyä mitä parempi rakenne joukkueella on ja mitä paremmin pelaajat osaavat reagoida muuttuviin tilanteisiin. Mikään pelikirja ei minusta määrittele, että syötä näin ja näin, koska tilanteet kentällä ovat aina uusia ja erilaisia. Hyvä pelikirja tosin valmistaa pelaajia siihen, että heillä olisi parhaat mahdollisuudet edistää peliä ja tehdä hyviä ratkaisuja. Hyvä pelikirja tekee keskinkertaisesta pelaajasta paremman, mutta se ei tee ei-luovasta pelaajasta luovaa.

Täsmälleen näin. Espanja pelaa maailman luovinta jalkapalloa tällä hetkellä mutta sen mahdollistaa nimenomaan hyvä rakenne pelissä. On vanhanaikaista ajatella, että luovuus syntyy jotenkin itsestään pelkästään laittamalla luovia pelaajia kentälle. Onhan Argentiinalla tai Brasiliallakin luovia pelaajia mutta joukkueet eivät todellakaan ole luovia, vaikka aina niin väitetään. Jopa vanha kunnon luova Hollanti oli enemmänkin rappaava ja puolustava jengi viime kisoissa.

Tuo St_Patrickin teksti on itse asiassa aivan helvetin hyvin kiteytetty ja näen asian aivan samalla tavalla. Hyvä pelin rakenne antaa mahdollisuuden olla luova, huono ei sitä tee.

 

[tant gredulin]

Tuo St_Patrickin teksti on itse asiassa aivan helvetin hyvin kiteytetty ja näen asian aivan samalla tavalla. Hyvä pelin rakenne antaa mahdollisuuden olla luova, huono ei sitä tee.

Agree! Mutkikkaaksi tämän taitaa tehdä se, että suomalainen pelaajakasvatus ei tue jo muutenkin vähäistä luovien pelaajien määrää. Silloin hyvä pelin rakennekin vie vain puoleenväliin lopputulosta :)

 

[Fordél]

Hyvä pelin rakenne antaa mahdollisuuden olla luova, huono ei sitä tee.

Tässä on myös hyvin kiteytetty pelitavan hyöty. Pelitapa tosiaan antaa mahdollisuuksia pelaajille, ei mitään sen enempää eikä vähempää. Pelitavoilla ei voiteta pelejä, mutta se voi mahdollistaa pelin voiton. Huono pelitapa voi tosin viedäkin voiton tai ainakin vaikeuttaa voittamista.

 

[Viljuri]

Sihvonen myy Urheilulehteä toimittajana, yksinkertaistaa ja kärjistää. Ongelmaksi asia tulee siinä vaiheessa kun nämä yksinkertaistukset ja kärjistykset otetaan laji-ihmisten parissa markkinoinnissa käyttöön.

SM-liigan heikkous tulee esille siinä, että siinä on HPK:n, Jypin ja KalPan kaltaisia joukkueita, joiden "menestys" on selvä indikaatio siitä, että asioita ei tehdä Helsingissä, Turussa, Tampereella tai Oulussa kovinkaan "hyvin". Mutta jos asiat tehtäisiin tyydyttävällä tasolla mainituissa kaupungeissa, niin sarjasta katoasi sekin vähäinen yleinen kilpailullinen kiinnostavuus joka sillä vielä toistaiseksi on ollut. Eli suo siellä, vetelä täällä.

Kestävä urheilullinen, kilpailullinen ja kokonaistaloudellinen ratkaisu on, että maakuntaseurat alkavat mittelemään urheilullisista arvoistaan keskenään, siinä missä huipputasolla jääkiekkoa on kehitettävä ilman "jarruttavia" tahoja. Nykyisestä kilpailullisesta asetelmasta juniorituotanto ja maajoukkue jäävät vuosi vuodelta yhä enemmän jälkeen kansainvälisestä kehityksestä. Lajin suosio ei ole maailmalla kasvamassa mitenkään erityisen nopeasti, mikä kertoo siitä, että Suomen kehitys on omaehtoisesti aiheutettua vapaaehtoista taantumista. Pullamössöjen ja maakuntapomojen kieroilua.

Kilpailun tulisi olla kilpailua, jääkiekkoa pelataan jäällä, pelaajien toimesta, eikä lajin ydin ole maakuntien merkkimiesten ja gurujen luonnostelemissa "strategioissa". Jääkiekko ei ole sotaa tai shakkia. Mutta se voi olla "liikettä". Vasta avoimen kilpailun kautta syntyvä "luonnonvalinnan" paine aiheuttaa kehitystä, ja jos asiat olisivat muuten, niin sihvoset ja jarisarasvuot keräisivät menestystä alalta kuin alalta.

Lähes kaikki SM-liigan toimet ovat tähdänneet pullamössögurujen työmukavuuden lisäämiseen ja maakuntapomojen mielenhallinnan edistämiseen, ainoastaan palkkakatto puuttuu. Itä-Suomen yliopisto ilmoitti eilen poistaneensa filosofian pääaineena opetustarjonnastaan, tässä olisikin lajille nimeltä jääkiekko hyvä esimerkki siitä, että miten terävöitetään "viestintää". Vähemmän "DDR-tyylistä" valmentajakeskeistä oikopolkua etsivää totalitaarista "kabinettifilosofointia", keskiössä tulee olla ihan muut asiat.