Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[J.Grönvall]

Varsinaisesti ei anneta vastauksia nähin, mutta tavallaan ei välttämättä ole jutun ideakaan siinä että Leime olisi kertakaikkiaan liian huono valmentaja vaan enemmänkin idea siellä taustalla mistä lähtökohdista Leime on palkattu ja millä odotusarvoilla. Eli TPS:ssä halutaan peluuttaa edelleen Suikkaslaista kiekkoa ja ilmeisesti luoda jonkun tyyppistä Tepsiläistä pelaamisen identiteettiä, tähän tehtävään Sihvosen tulkinnan mukaan Leime on väärä mies. Itse nyt en oikein osaa arvioida osaako Leime Suikkaslaisen pelin vai eikö osaa, mutta kyllä minäkin olen taipuvainen ajattelemaan että jos/kun Leime ei tuollaista peliä ole aiemmin hallinnut niin hyppiminen pelikirjasta toiseen on vähintäänkin haastavaa.

Samaa mieltä. Kyseisessä jutussa jopa puoliksi kehaistiin TPS:ää siitä, että se ainakin yrittää pitää yllä tiettyä tepsiläistä pelityyliä. Nyt vain karahdettiin siihen, että ei osattu hankkia oikeanlaista koutsia eli ihan juuri siihen samaan asiaan mistä Sihvonen on kirjoittanut jo ties kuinka kauan. Ja korostetaan nyt vielä, että Urheilulehti ja Petteri Sihvonen ovat sitä mieltä, että Leime on väärä mies, myöskään minulla ei riitä kompetenssi arvioimaan Leimeen ja Suikkasen eroja. Sen taas tiedän, että Bluesia vastaan pelannut TPS oli yksi surkeimpia joukkueita mitä olen hetkeen nähnyt liigajäillä. Johtuuko tämä sitten Leimeestä vai loukkaantumisista jää nähtäväksi myöhemmällä ajalla.

Sen kuitenkin sanoisin, että oli se materiaali sitten kuinka onneton tahansa niin jos pelitapa on olemassa ja sitä on harjoiteltu niin sen pitäisi näkyä edelleen, vaikka kentällä olisivät möttönen ja virtanen. Taitotasossa tulee sitten eroja (tällaisessa tilanteessa) eli se voi tietenkin otteluita ratkaista mutta mikäli mitään pelitapaa ei silminnähden ole, niin valmennuksen piikkiinhän se raskaasti menee.

 

[Kirjoittelija]

Tässä katselin juuri hankkimiani Monty Pythonin Flying Circus -DVD:itä, ja täytyy sanoa, että siellä herätti yksi sketsi melko voimakkaan assosiaation Johtavaan. Tällaista voisivat parhaimmillaan olla Petterin tekemät pelaajahaastattelut:

http://www.youtube.com/watch?v=TRKYsao2ciY

Suomalainen jääkiekko tulee siis vähän jälkijunassa, briteissä on jo 40 vuotta sitten pelattu proustilaisen eksistentialistista jalkapalloa :)

 

[Fordél]

Suora kysymys siffalle: mikä on tunteen merkitys jääkiekko-ottelussa?

Johtava analyytikkohan on monesti ilmoittanut oman kantansa eli nämä tunne-ja intohomoasiat menevät tasan eli ne eivät ratkaise. Eilen Tami taas nosti hienosti tunteen ja intohimon esille Ilves-Jokerit -ottelussa, jossa sanoin jääkiekon olevan ensijaisesti tunne- ja intohimopeli.

Olet profiloitunut täällä Jatkoajassa molempien henkilöiden "kannattajaksi" ja pidät heitä arvossaan. Kumman puolelle kelkka kääntyy tässä kysymyksessä?

 

[Ojamies]

Jos sanoo, että intohimo ja tunne ei ratkaise, on kuin sanoisi, että kapitalismi toimii jossain sataprosenttisesti. Ei Jyppikään mihinkään pääsisi, ellei siellä pelaajat oikeasti haluaisi voittaa ja pelata jääkiekkoa. Mopo haluaa olla ns. aikaansa edellä ja tehdä jääkiekosta jääkylmää taktiikkapeliä, mikä menee täysin metsään. Pelitaktiikat ovat nousseet helvetin suuriksi asioiksi, mutta kulmasta hakee kiekon se, kumpi sitä haluaa enemmän.

 

[siffa]

Suora kysymys siffalle: mikä on tunteen merkitys jääkiekko-ottelussa?

Johtava analyytikkohan on monesti ilmoittanut oman kantansa eli nämä tunne-ja intohomoasiat menevät tasan eli ne eivät ratkaise. Eilen Tami taas nosti hienosti tunteen ja intohimon esille Ilves-Jokerit -ottelussa, jossa sanoin jääkiekon olevan ensijaisesti tunne- ja intohimopeli.

Olet profiloitunut täällä Jatkoajassa molempien henkilöiden "kannattajaksi" ja pidät heitä arvossaan. Kumman puolelle kelkka kääntyy tässä kysymyksessä?

Tämä on loistava kysymys Fordélilta. Tähän vastaaminen vaatii perusteellisen selvityksen siitä, mistä tekijöistä jääkiekkoilijan tunne ja intohimo ovat riippuvaisia. Olisi liian yksinkertaista todeta, että jääkiekko on ensisijaisesti tunne- ja intohimopeli. Esim. Tami on monessa eri yhteydessä puhunut/kirjoittanut niistä tekijöistä, jotka on oltava kunnossa, jotta tunne ja intohimo kasvavat lopulliseen, ratkaisevaan rooliinsa.

Olen syksyn ollut taas metsätöissä ja siinä sivussa poiminut tähän mennessä 54 ämpärillistä puolukkaa. Kirjoitan tätä aamuyön tunteina, sillä kuuden maissa on lähdettävä maalle ja metsään. Mikäli illalla ehdin/jaksan, niin vastaan tarkemmin mielenkiintoiseen kysymykseesi. Alustavasti kannattaa tutustua viime viikon UL:n kirjoitukseen Jukka, Saku ja Mikko Koivusta. Jutun on tehnyt Petteri Sihvonen ja siitä löytyy noita ratkaisevan tärkeitä elementtejä, joiden on ensin oltava kunnossa, jotta pojista tuli Petteri Sihvosen mukaan periksi antamattomia taistelijoita, kunnianhimoisia pelureita ja pitkäjänteisiä puurtajia. Kirjoituksessa nimenomaan korostetaan näitä Koivuille ominaisia tunne- ja intohimoasioita. Pelikirjoista ei muistaakseni ole mitään mainintaa, vaikka täällä virheellisesti muistutetaan Petteri Sihvosen kirjoittavan vain pelikirjojen merkityksestä jääkiekon menestykseen.

Minä kirjoitan sitten aivan oman käsitykseni jääkiekon menestystekijöistä, joten en ajattele sitä, kumman puolelle, Tamin vai Petterin, menen omalta osaltani. Palataan asiaan.

 

[K.Pylkkänen]

Tämä on loistava kysymys Fordélilta. Tähän vastaaminen vaatii perusteellisen selvityksen siitä, mistä tekijöistä jääkiekkoilijan tunne ja intohimo ovat riippuvaisia. Olisi liian yksinkertaista todeta, että jääkiekko on ensisijaisesti tunne- ja intohimopeli. Esim. Tami on monessa eri yhteydessä puhunut/kirjoittanut niistä tekijöistä, jotka on oltava kunnossa, jotta tunne ja intohimo kasvavat lopulliseen, ratkaisevaan rooliinsa.

Ihan vaan väliheittona sanoisin, että tunne ja intohimo ovat hyvin vähän riippuvaisia mistään, siis ainakaan pelitaktillisista asioista. Pelaajalla sitä joko on tai ei ole. Se on luonteen resurssikysymys. Se on jossain määrin myös siitä kiinni, miten yksilövalmennus toimii, eli miten valmentaja saa sitä kaivettua ulos. Onnistumiset sitä tietysti ruokkii ja joskus myös epäonnistumiset..

Ennemminkin kääntäisin asetelman niin päin, että pelikirjat tarvitsevat intohimoisia pelaajia. Mutta toki voidaan laimeasti todeta, että molempia tarvitaan.

 

[Wäinö#16]

Ihan vaan väliheittona sanoisin, että tunne ja intohimo ovat hyvin vähän riippuvaisia mistään, siis ainakaan pelitaktillisista asioista.

Minusta se on aika selkeä juttu, että hyvä ja hyvin harjoiteltu pelitapa tukee myös pelaajien tunnetilaa. Ja toisaalta huono ja sekava pelitapa taas voi tappaa myös tunteen. Avainasia on kuitenkin valmentaja, joko joko saa tai ei saa joukkuettaan säännöllisesti pelaamaan hyvällä tunnetasolla ja uskomaan tekemiseensä. Tällöin pelitavankaan ei tarvitse olla mitenkään erityisen hyvä tai kehittynyt, kunhan pelaajilla on selkärangassaan kuinka missäkin tilanteessa toimitaan. Doug Shedden on hyvä esimerkki tällaisesta valmentajasta, joka saa joukkueen kuin joukkueen syttymään. Shedden on ollut Euroopassa reilut viisi vuotta ja joka vuosi Sheddenin joukkueet ovat olleet kärkikahinoissa. Tänäkin vuonna kausi on alkanut hyvin ja Zug johtaa sarjaa.

 

[K.Pylkkänen]

Minusta se on aika selkeä juttu, että hyvä ja hyvin harjoiteltu pelitapa tukee myös pelaajien tunnetilaa. .

Minustakin se on selkeä juttu. Nussinkin tuossa kommentissani pilkkua ja tartuin tuohon siffan riippuvuus termiin, joka ei mielestäni oikein tähän asiaan istu. Toki pelitapa tukee ja vaikuttaa tunnetilaan, mutta aika oudolta tuntuu, että tunne olisi riippuvainen pelitavasta tms.
Jos nyt taas otetaan esimerkiksi tämä taannoinen Sport-Ässät sarja. Sportin hurmos oli kyllä kaikesta muusta kuin pelitavasta kiinni. Väittäisin nimen omaan, että tämä "primitiivikiekko" pelitapana oli riippuvainen tunnetilasta eikä toisin päin. Jostain syystä tämä primitiivikiekko ei oikein tahtonut toimia esimerkiksi syksyisenä arki-iltana Talvisalossa. Eli kun tunnetta ei saatu ladattua, kusi pelisysteemikin aika pahasti.

Mutta joo tämä Tamin sport oli kyllä monessa suhteessa poikkeuksellinen lätkäporukka, joten siitä tapauksesta yleistäminen on vähintäänkin kyseenalaista..

 

[1stApril]

Mutta joo tämä Tamin sport oli kyllä monessa suhteessa poikkeuksellinen lätkäporukka, joten siitä tapauksesta yleistäminen on vähintäänkin kyseenalaista..

Tamilla oli varmasti kiistaton vaikutus hurmokseen tuollon Vaasassa. Ässät oli puolestaan täysin jäässä henkisesti. Sportilla oli oikeasti mahdollisuus nousta ja Tamin oli varmasti helppo myydä juttuaan pelaajille, toisin kuin vaikkapa Jokipojilla viime keväällä.
Sport ei ollut Ässiä edellä missään muussa kuin juuri henkisessä vireessä ja se meinasi riittää sarjan voittoon. Tasoero materiaalissa oli varmaan jotain samaa luokkaa kuin keväällä Jokipojat vs. Ilves.
Tamin Sportin melkein onnistuminen karsinnoissa oli mielestäni täysin riippuvainen joukkueiden erilaisista henkisistä tiloista.

 

[Mänizeri]

Heikki Leime

Pakko kai se on myöntää näiden kymmenen ottelun paikkeilla, että Leimeen osalta Sihvonen tulee olemaan oikeassa, TPS ajautunee jälleen pohjamutiin.

Joukkue ei ole pystynyt 10 ottelun aikana kertaakaan avausmaalin tekoon ja lähes joka ottelussa omissa on soinut alivoimalla. Kaiken huippuna vastustaja tekee maalin joka toisessa ottelussa pelatessaan alivoimalla (siis TPS:n yv:llä).

Jos pelikirja on vinossa, niin jotain on pielessä myös joukkueen henkisessä valmistamisessa.

Sivuhuomautuksena on pakko todeta, että jos TPS ei vahvista maalivahtiosastoaan, kausi tulee päättymään karsintoihin. Engrenistä ei tällä haavaa ole voittavaksi maalivahdiksi, korjausliike hänen osaltaan pitää olla valtava.

 

[Lert]

Sihvosen maine on siis jälleen parantumassa. Johtava on malttanut pysyä faktoissa viime aikoina, eikä ole sortunut naurettaviin johtopäätöksiin pitkiin aikoihin. Nyt kun maajoukkue alkaa pian herätä Karjala turnaukseen, voidaan petteriltäkin odottaa jotain huutonaurua aiheuttavaa kommenttia maajoukkueesta ja maine putoaa alas.

 

[Fordél]

Pelikirjoista ei muistaakseni ole mitään mainintaa, vaikka täällä virheellisesti muistutetaan Petteri Sihvosen kirjoittavan vain pelikirjojen merkityksestä jääkiekon menestykseen.

Varmasti virheellisesti muistutetaan tosiaan Sihvosen kirjoittavan vain pelikirjoista, mutta fakta on se, että hän ei anna tunteelle ja intohimolle sijaa analysoidessaan pelaamista. Ne elementit kun menevät Sihvosen mielestä tasan.

Minä kirjoitan sitten aivan oman käsitykseni jääkiekon menestystekijöistä, joten en ajattele sitä, kumman puolelle, Tamin vai Petterin, menen omalta osaltani. Palataan asiaan.

Kysyinkin sinun mieleipidettä eli kumman puolelle tässä kohdin käännyt. Sinun ei tarvitse puolustella kumpaakaan.

Ei varmaan ole yllätys, että itse olen sitä mieltä, että jääkiekko on taktinen ja fyysinen "tunnepeli". Tunteella on todella iso merkitys pelissä, koska kyse on inhimillisestä toiminnasta. Tällöin emme voi mitenkään sivuuttaa tunnetta. Itse näen myös, että persoonalla on tärkeä merkitys pelaamisessa. Pelaaminen ja pelaajan persoona menevät käsikädessä. Parhaimmillaan pelaaja ja persoona ovat kentällä yhtä ja pelaaja pääsee toteuttamaan itseään ja persoonaansa kentällä. Tästä päästään puolestaan siihen, että jokainen pelaaja on yksilö, oma persoonansa. Näin ollen valmentajalla on tärkeä rooli tässä saada jokainen pelaaja pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja persoonallaan oikeassa roolissa.

Tätä prosessia tukee tottakai pelitapa ja oikeat roolitukset. Ne mahdollistavat tunnetilan hyödyntämisen pelin ja joukkueen hyväksi, mutta ilman tunnetta ei pelejä voiteta: oli kuinka hyvä pelitapa tahansa. K. Pylkkänen esitti ajatuksen (jota ei allekirjoittanut), että tunne olisi riippuvainen pelitavasta. Tätä ajatusta pitää vielä vähän miettiä, mutta tosiaan itsekin lähtisin siitä, että pelitapa on riippuvaisempi tunteesta eikä toisin päin.

 

[Jabbbe]

Sihvosen maine on siis jälleen parantumassa. Johtava on malttanut pysyä faktoissa viime aikoina, eikä ole sortunut naurettaviin johtopäätöksiin pitkiin aikoihin. Nyt kun maajoukkue alkaa pian herätä Karjala turnaukseen, voidaan petteriltäkin odottaa jotain huutonaurua aiheuttavaa kommenttia maajoukkueesta ja maine putoaa alas.

Ehkä jonkun silmissä hänen maineensa on parantumassa, mutta itse olen vahvasti sitä mieltä että tehtyä ei saa tekemättömäksi eikä sanottua sanomattomaksi. Sanontahan menee jotakuinkin niin että sitä stikellä pupilliin joka vanhoja vetistelee mutta hra Sihvosen kommentit esim. viime kevään MM-kisojen surullisen kuuluisan Tanska-tappion jälkeen olivat sen verran luokattomia höpinöitä, että niissä hänen maineensa paloi totaalisesti. PS = Suomalaisen kiekkomedian narri #1. Piste.

 

[Mängimies]

Joku joka noita Urhon lähetyksiä on katsellut, muistaa varmasti Tammisen analyysit ja prinsiipit yms. Taisi olla juuri IFK-Lukko -ottelussa mielenkiintoinen pointti, jossa Tami otta kantaa siihen, mitkä lopulta jääkiekossa ratkaisevat. Tamminen käytti havainnoidakseen prosentteja ja ne menivät suunnilleen näin:
- 65% pelaajisto (eli kokoonpano, rosteri tms)
- 20% tunne (ja muut mentaalipuolen tekijät)
- 15% valmennus (ja kaikki siihen liittyvä pelikirja ym.)

Prosenteista en mene takuuseen, mutta suunnilleen noin ne meni. Siksi kysynkin jos joku muistaa paremmin. Joka tapauksessa Tammisen ja Sihvosen ajatukset eroavat tässä kohtaa melko radikaalisti. Tamminen paljoa anna painoarvoa pelikirjalla kun taas Sihvoselle se on kaikki kaikessa.

 

[Blackorange]

Ei varmaan ole yllätys, että itse olen sitä mieltä, että jääkiekko on taktinen ja fyysinen "tunnepeli". Tunteella on todella iso merkitys pelissä, koska kyse on inhimillisestä toiminnasta. Tällöin emme voi mitenkään sivuuttaa tunnetta. Itse näen myös, että persoonalla on tärkeä merkitys pelaamisessa. Pelaaminen ja pelaajan persoona menevät käsikädessä. Parhaimmillaan pelaaja ja persoona ovat kentällä yhtä ja pelaaja pääsee toteuttamaan itseään ja persoonaansa kentällä. Tästä päästään puolestaan siihen, että jokainen pelaaja on yksilö, oma persoonansa. Näin ollen valmentajalla on tärkeä rooli tässä saada jokainen pelaaja pelaamaan omilla vahvuuksillaan ja persoonallaan oikeassa roolissa.

Tunnepeli, ehdottomasti. Persoonasta puhuttaessa on muistettava kummasta persoonasta puhutaan, jään ulkopuolisesta vai siitä jäällä luistelevasta. Jotkut ovat jään ulkopuolella kilttejä ja rauhallisia joogamiehiä, ja jäällä taas täysiä hulluja, "verenhimoisia saalistajia". Joillain se menee ajoittain yli, mutta se kuka pystyy latautumaan sellaiseksi tekemättä ylilyöntejä, on todella vahvoilla. Sellainen pystyy haistamaan vastustajan pelon ja vastustaja myös aistii, että nyt kannattaa väistää. Tämä tarttuu myös joukkuekavereihin ja auttaa heitä pelaamaan maksimaalisella tunnetasolla.

 

[wundermann]

Joku joka noita Urhon lähetyksiä on katsellut, muistaa varmasti Tammisen analyysit ja prinsiipit yms. Taisi olla juuri IFK-Lukko -ottelussa mielenkiintoinen pointti, jossa Tami otta kantaa siihen, mitkä lopulta jääkiekossa ratkaisevat. Tamminen käytti havainnoidakseen prosentteja ja ne menivät suunnilleen näin:
- 65% pelaajisto (eli kokoonpano, rosteri tms)
- 20% tunne (ja muut mentaalipuolen tekijät)
- 15% valmennus (ja kaikki siihen liittyvä pelikirja ym.)

Prosenteista en mene takuuseen, mutta suunnilleen noin ne meni. Siksi kysynkin jos joku muistaa paremmin. Joka tapauksessa Tammisen ja Sihvosen ajatukset eroavat tässä kohtaa melko radikaalisti. Tamminen paljoa anna painoarvoa pelikirjalla kun taas Sihvoselle se on kaikki kaikessa.

Sihvonen on kirjoittanut useaan otteeseen, että hän on noista prosenteista suurin piirtein samaa mieltä. Ero tulee siitä, että Sihvosen mielestä esim. mentaalipuoli menee ammattilaispelaajilla yleisesti ootaen tasan pitkässä juoksussa. Samoin fyysinen kunto. Tämän takia taktinen puoli tuo kauden aikan sen ratkaisevan eron, pelaajamateriaalin mahdollistamissa puitteissa.

 

[Fordél]

Sihvonen on kirjoittanut useaan otteeseen, että hän on noista prosenteista suurin piirtein samaa mieltä. Ero tulee siitä, että Sihvosen mielestä esim. mentaalipuoli menee ammattilaispelaajilla yleisesti ootaen tasan pitkässä juoksussa. Samoin fyysinen kunto. Tämän takia taktinen puoli tuo kauden aikan sen ratkaisevan eron, pelaajamateriaalin mahdollistamissa puitteissa.

Näin se menee Sihvosella omankin käsityksen mukaan ja siksi hänen kirjoituksissaan pelikirja on saanut hyvin korostuneen merkityksen. Olen kuitenkin visusti eri mieltä Sihvosen kanssa (en painotuksista vaan esim. mentaalipuolen tasan menemisestä), joten mielestäni niitäkin pitää huomioida analyyseissä eikä vain suppeasti analysooida pelitapaa.

 

[scholl]

Tamminen paljoa anna painoarvoa pelikirjalla kun taas Sihvoselle se on kaikki kaikessa.

Kysymys kuuluukin: kumpi heistä on valmentaja. Tamilla on kokemuspohjaa asiasta, hän tietää mistä puhuu. Sihvonen on kuin joku huonotasoinen proffa, joka kirjoittaa tieteellistä artikkelia ja menee haastattelemaan IT-firmoja. Kyselee parista menestyneestä yrityksestä ja kirjoittaa heti sen jälkeen yleistäen "kasvuyritysten on melko helppoa hankkia rahoitusta". Todellisuus voi olla täysin eri, mutta sihvosmaisessa ajattelussa onkin tärkeintä löytää se matalin aita ja todellisuus on hänelle kuten Pohjois-Korean Kimeille vain ikävä detalji, jonka kanssa ei ole pakko yrittää elää.

 

[Jone29]

Sihvonen on kirjoittanut useaan otteeseen, että hän on noista prosenteista suurin piirtein samaa mieltä. Ero tulee siitä, että Sihvosen mielestä esim. mentaalipuoli menee ammattilaispelaajilla yleisesti ootaen tasan pitkässä juoksussa. Samoin fyysinen kunto. Tämän takia taktinen puoli tuo kauden aikan sen ratkaisevan eron, pelaajamateriaalin mahdollistamissa puitteissa.

Itse asiassa Sihvonen sanoi muistaakseni keväällä 2007 sillä palstalla mihin sai lähettää hänelle kysymyksiä, että hän jättää valmennukselle pienemmän roolin kuin tuo Tammisen 15 prosenttia! Mutta silti ammattilaisurheilussa kaikki osa-alueet on hiottu tappiinsa, joten jo 10 prosentinkin merkitys on todella suuri.

 

[siffa]

Metsätyöt on tältä syksyltä tehty ja puolukoitakin tuli poimittua 75 sangollista. Nyt on aikaa osallistua Fordélin aloittamaan tärkeään keskusteluun.

Jääkiekko pelinä koostuu useista eri tekijöistä. Kaikki jääkiekon eri osatekijät vaikuttavat pelin tunne- ja intohimotilaan. Kun kiistellään siitä, mikä vaikutus pelien lopputuloksiin eri tekijöillä on, niin on tarkasteltava sitä, missä tekijöissä joukkueiden/pelaajien välillä syntyy eroja. Jakaisin jääkiekon pelinä kolmeen osa-alueeseen:

1. Fysiikka
2. Tekniikka ja taktiikka
3. Spiriitti

Fysiikan voisi jakaa: kuntotekijöihin, liikkeeseen ja kaksinkamppailuihin. Nämä kaikki vaikuttavat spiriitti-osioon. Kuntotekijät ovat nykyjääkiekkoilijoilla hyvällä mallilla periaatteessa kaikilla. Kuntotekijät on oltava riittävän hyvät, jotta tunne- ja intohimo nousevat riittävälle tasolle, mutta merkittäviä eroja ei tällä saralla pelaajien välillä nykypäivänä ole. Liikkeessä ollaan myös hyvien harjoitusten johdosta päästy tilanteeseen, jossa suuria eroja ei pelaajien kesken synny. Kaksinkamppailut kuuluvat olennaisesti jääkiekkoon ja vaativat korkean rohkeus- ja tahtotilan. Nykyään myöskään tämä osa-alue ei tuo pelaajien välille suuria eroja, koska niitä sisältyy harjoituksiin paljon.

Tekniikassa ja taktiikassa on pelaajien välillä enemmän eroja kuin fysiikka-puolessa. Pelaajien henkilökohtainen taito lisää itseluottamusta, mikä on yksi tärkeimmistä tunnetilan asioita. Toimiva pelisysteemi antaa kaikille pelaajille itseluottamusta ja rohkeutta lisää. Toimivien pelisysteemien ansioista Suomi on saavuttanut arvokisamitaleja Pentti Matikaisen ajoista lähtien tähän päivään asti enemmän kuin mitä pelaajamateriaaleja vastustajamaihin verrattaessa on ollut odotettavissa. Hannu Aravirta, Raimo Summanen, Erkka westerlund ja Jukka Jalonen ovat osoittaneet pelikirjojen toimivuuksien vaikutuksen Suomen mitalisateeseen. SM-liigassa ja Mestiksessä on mestaruuksia voitettu pelikirjoihin tukeutuen useita.

Spriitti on ehdottoman tärkeä osa-alue menestykseen. Kun se on korkealla tasolla, niin intiutiivisesti tapahtuvat oikeat ratkaisut ovat tie menestykseen. Pelaajilla on valtava itseluottamus siitä, että he pystyvät tekemään oikeat ratkaisut. Korkea motivaatiotaso on myös ehdoton vaatimus menestykseen.

Tunteen eri osa-alueet eivät ole vakioita pelistä ja kaudesta toiseen. Ne vaihtelevat kulloisistakin fysiikka-, tekniikka- ja taktiikkatekijöistä riippuen. Valmentajilla on iso rooli nostaa tai laskea pelaajien itseluottamus- ja motivaatiotasoja. Näistä on esimerkkejä vaikka kuinka paljon.

Miten analysoit, Fordél, TPS:n nykytilaa? Mikä merkitys on valmentamisella, pelikirjalla ja fysiikkatekijöillä siihen, että viime keväänä isolla itseluottamuksella, intohimolla ja motivaatiolla TPS:n pelaajat pystyivät tekemään oikeat pelilliset ratkaisut ja viemään TPS:n yllätysmestaruuteen? Nyt TPS ja viime keväänä loistanee pelaajat ovat vajonneet pohjamutiin sarjan hännille.

 

[steepler]

Ne mahdollistavat tunnetilan hyödyntämisen pelin ja joukkueen hyväksi, mutta ilman tunnetta ei pelejä voiteta: oli kuinka hyvä pelitapa tahansa.

Näillä tunnejutuilla ei juurikaan ole merkitystä jos ei erittäin tarkalla tasolla määritellä millaisista tunteista on kyse ja miten ne palvelevat pelaamista. Tuo on toki totta että ilman tunteita ei voiteta koska jo ihmisen toiminta ja vastaava vaatii tiettyjä tunteita.

Tosin itse menisin kyllä väittämään melkein sellaista että paras tulos syntyisi tavallaan tunteettomassa tilassa jossa puhtaasti toteutettaiisin pelin kannalta hyödyllisiä ratkaisuja jotka olisi opeteltu eri tilanteisiin ennakkoon, mutta kun siellä on ihmisiä niin tälläistä tilaa on aika vaikea saavuttaa. Siis faktahan on myös se että erinlaiset tunteet johtavat valtavaan määrään virheitä, joten jos puhutaan että pitää olla tunnetta niin olisi myös aika ratkaisevaa määritellä millaisista tuntemuksista on kyse ja miten ne saadaan palvelemaan peliä.

 

[J.Grönvall]

Minun mielestäni nämä tunneasiat pitää jättää sivuun jos analysoidaan peliä. Se on ihan selvä asia. Jokainen pallopeli on "tunnepeli" ja tulee olemaankin niin kauan kun ihmiset niitä pelaavat. Pelkkä tunne ei kuitenkaan ikinä ratkaise yhtään mitään, vaikka tällainen harha sitkeästi on olemassa.

Olen ihan samaa mieltä sen osapuolen kanssa jonka mielestä tunneasiat menevät pitkässä juoksussa tasan. Samoin esimerkiksi playoffeissa on ihan selvää, että se tunnetaso on kaikilla korkealla. Kulta tai hopea eivät ratkea koskaan siihen, että toinen "halusi" enemmän. Se on ihan hevonpaskaa.

Steepler kirjoitti fiksusti tuossa, että paras tila olisi melkein tunteettomuus. Näinhän se on mutta on tosiaan mahdotonta kuvitella, että tähän ikinä päästäisiin.

Toki mentaalipuolella on oma merkityksensä mutta sen merkitystä korostetaan liikaa. Hyvä esimerkki on 2006 vuoden Ässät, joka menestyi sekä tunteen, että taktiikan ansiosta. Mediassa ja Jatkoajassa kuitenkin nähtiin vain se "porilainen hulluus" menestyksen tekijänä. Eihän ikinä ole pelkkää tunnetta ilman peliä, se on ihan väärä johtopäätös. Ei se tunne tule vain jostain vaan todellakin se peli tuottaa sen tunteen.

Mikäli pelikirja on joukkueelle oikea niin silloin se tuottaa oikean tunnetilan. Se ruokkii pelaajien mentaalipuolta ja antaa itseluottamusta. TPS on loistoesimerkki tästä. Tämän hetken TPS:ää kun katselee niin en voi todellakaan ymmärtää jos nyt ei osata laskea 1+1. Onko TPS:n pelaajilla se tunne nyt jossain säästössä vai miksi joukkue konttaa? Vai voisiko millään olla kysymys pelitaktisista asioista jotka vaikuttavat viime kädessä myös siihen tunnepuoleen?

 

[Maple Leaf]

Hannu Aravirta, Raimo Summanen, Erkka westerlund ja Jukka Jalonen ovat osoittaneet pelikirjojen toimivuuksien vaikutuksen Suomen mitalisateeseen.

Millä eväin Suomi saavutti MM-mitalin Doug Sheddenin aikana?

 

[mjr]

Vai voisiko millään olla kysymys pelitaktisista asioista jotka vaikuttavat viime kädessä myös siihen tunnepuoleen?

Materiaali on selkeästi ratkaisevin asia. Sen jälkeen tämä tunnetaso, johon tietysti liittyy monet asiat, ja joka puolestaan liittyy moneen asiaan. Pelitaktiikka on toki tärkeä myöskin, mutta sillä ei ole merkitystä, ellei siihen sitouduta. Tämä on kuultu niin monen ammattimiehen suusta, etten oikein näe syytä epäillä sitä. Sitten jos perustelee pelintavan merkityksen sillä, että se tuottaa tämän tunnetilan tai ei tuota, niin minusta ainakin arkijärjen pohjalta ajateltuna tilanne on yleensä päinvastainen. Se miksi Sihvonen yleisen trollauksensa lisäksi valtaisasti ylikorostaa pelitavan merkitystä johtunee siitä, että sen suhteen hänellä - ilmeisesti - on jotain omaakin kompetenssia. Valmentajan rooliin kuuluu kuitenkin niin paljon enemmän asioita, että Sihvosenkin leipä on maailmalta kerätty tämän (lähinnä) trollaus-journalismin muodossa. Herätetään kohua ja tunnereaktioita. Silloin harvoin kuin mies keskittyy alkuperäiseen rooliinsa eli pelitaktiikan analyysiin niin sävy on toinen, eikä taktiikan merkitystäkään naurettavasti korosteta. Valitettavasti vain asiantuntevuus ja asiallisuus ei juuri lisää myyntiä.

 

[mjr]

Tosin itse menisin kyllä väittämään melkein sellaista että paras tulos syntyisi tavallaan tunteettomassa tilassa jossa puhtaasti toteutettaiisin pelin kannalta hyödyllisiä ratkaisuja jotka olisi opeteltu eri tilanteisiin ennakkoon, mutta kun siellä on ihmisiä niin tälläistä tilaa on aika vaikea saavuttaa.

Jos pelaajat tosiaan olisivat robotteja joihin voisi ohjelmoida oikeat toimintatavat niin illasta toiseen ne tietysti syöksyisivät samalla asenteella sinne kulmiin kaivamaan kiekkoja ja maalin eteen ottamaan iskuja vastaan. Kun pelaajat - ikävä kyllä - eivät ole koneita niin nämä mainitut toiminnot eivät valitettavasti taida tunteettomuudella toimia ihan optimaalisesti. Mutta mene ja tiedä.