Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 839 605
  • 13 118

Vakio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Man City
Miten sekaisin voi johtava analyytikko olla? Vai johtui tappio Kukkosen pelin puolivälissä missaamasta viivelähdöstä? Sen jälkeen ei tietysti voinut olla enää mitään mahdollisuutta pitää johtoa.

Vaikka tuota peliä olisi katsonut perssilmällä, jokainen huomasi, että Suomi ei pysynyt vauhdissa mukana. Tsekit yksinkertaisesti luistelivat Suomelta jalat alta. Aika vaikea on kontrolloida sitä kiekkoa, jos koko ajan on joku liivissä kiinni. Tulee vähän kiire niille syötöille eivätkä ne mene omille. Ja irtokiekkoihin ei ehditä kun luistin ei liiku.

Turha siinä on pohtia Kukkosen taktista köyhyyttä. Sitä paitsi aika puusilmäistä Jaloselta valita kisoihin kaveri, joka ei vieläkään osaa modernin kiekon perusasioita, jos nyt näin edes on. Ehkä ohjeet eivät olleet niin selvät kuin Petteri luulee. Tai sitten Kukkonen yksinkertaisesti mokasi. Olin näkevinäni muutaman muunkin mokan suomalaisilta tuossa pelissä. Vastustaja kun oli parempi.
 

tumba17

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit jo vuodesta 1971
Hieno kommentti oli Sihvoselta, että maaliin asti pelattiin huikeaa kiekkokontrollia, sitten homma hajosi. Jumalauta, jätkät osasivat pelata huikeaa kiekkokontrollia melkein minuutin, onko Jalonen saanut porukan todella tuollaiseen lentoon?

Kukkosen viivelähdön mokaaminen tokassa erässä aiheutti varmasti mm. sen, että Tsekki teki maalin heti kolmannen erän alussa ja ettei maalia (tai laukaustakaan) saatu aikaiseksi jatkoajan ylivoimalla. Käsittämätön virhe, miksi ei Jalonen penkittänyt miestä heti?

On tuo lätkä todella yksinkertaista, kun koko homma kaatuu yhteen viivelähdön tyrimiseen.
 

K.Pylkkänen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kookoo
Sinivalkoisin lasein kisoja on seurattu (puusilmäinen kun olen) ja pettymys tietenkin jäi kisoista käteen. Vastuu on päävalmentajan, mutta kovin tiukalle syyttelylinjalle en viitsisi lähteä, sen verran ryvettyneen ja kaikkensa antaneen näköinen Jalonen oli. Eiköhän mies ruoski itseään ihan tarpeeksi.

Arvio, että Suomen olisi pitänyt pelata kiekkokontrollia on oikea, mutta käytännössä mitäänsanomaton, koska vastustaja pelasi sitä. Jos pelataan taktisesti kiekkokontrolli vs. kiekkokontrolli, niin taitotaso ratkaisee. Tsekit oli nopeampia, vahvempia ja taitavampia, etenkin Suomen puolustusalueella. Jollain nuorillasuomilla voi olla vaikutusta Suomen kiekkoilun kokonaistilanteeseen, mutta ei ratkaisevasti näiden kisojen lopputulokseen. Jos joukkueessa on pelaajia, jotka on naputtanut maaleja sekä NHL:ssa ja KHL:ssa niin pitäisi se touhu luonnistua myös näissä kekkereissä. ?
 

Fordél

Jäsen
Kait se on uskottava, että Sihvonen ei "alennu" analysoimaan muita kuin pelitapaan liittyviä asioita. Taas kerran analyysista jäi pois monta keskeistä asiaa kuten liike, joka selvästi ei riittänyt leijonilla. Sihvonen laittaa anaalilyysissään tappion sen piikkiin, että Suomi ei pystynyt pelaamaan kirkkokontrollia sen jälkeen kun se meni johtoon. Tämän nyt näki sokeampikin analysoija, mutta miksi näin kävi niin sitä ei Sihvonen pysty kertomaan. Hän tuo vain esille yksittäistapauksen Kukkoselta, jolla hän pyrkii ilmeisesti selittämään kuinka viivelähdöillä oli pitänyt lisätä kiekkokontrollia. Muuta selitystä häneltä ei tule, joten hyvin vailinaiseksi jää taas Sihvosen analyysit. Ja jos kerran viivelähtöjä ei ollut tarpeeksi, eikö silloin vastuu ole Jalosella?

Suomi tosiaan piiputti, jonka myötä on hyvin vaikea toteuttaa kiekkokontrolliin nojautuvaa pelitapaa. Jos kaikilla olisi luistin kulkenut kuten Korpikoskella, olisi Suomi taatusti pystynyt pitämään kiekkoa ja samalla peliä paremmin hallussa. Nyt Tsekkien liike riitti ja kun siellä on taitotasokin paremmalla tolalla, pystyi se toteuttamaan paremmin omaa pelitapaansa. Myös oman pään puolustuspelaaminen oli tsekeillä parempaa.

Tuomo Ruudultakin tuli muuten lopulta hyviä lausuntoja pelaamisesta. "Emme kompastuneet taktiikkaan tai pelisysteemin pettämiseen. Suomi pelasi kuolemanottelussa huonosti. Jääkiekkoa voi pelata niin monella tavalla, mutta loppujen lopuksi asenne ja intohimo ratkaisevat.

"Liikaa menee energiaa siihen, että arvioidaan miten tämä ja tämä taktiikka toimii. Pitää keskittyä siihen peliin." (lähde Ylen tekstitv)"


Niinpä niin. Eipä taida kukaan muu viedä Suomen jääkiekon ongelmia pelitavan ja joidenkin viivelähtöjen taakse kuin Sihvonen.
 
Viimeksi muokattu:

Ramchester

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Tuomo Ruudultakin tuli muuten lopulta hyviä lausuntoja pelaamisesta. "Emme kompastuneet taktiikkaan tai pelisysteemin pettämiseen. Suomi pelasi kuolemanottelussa huonosti. Jääkiekkoa voi pelata niin monella tavalla, mutta loppujen lopuksi asenne ja intohimo ratkaisevat. (lähde Ylen tekstitv)"

Tuomonkin on pakko päästää suustaan kaikenlaista liirumlaarumia, kun ei voi televisiossa sanoa, että olisi kunnossa ollessaan ollut Suomen joukkueen kurko ja tulos oli juuri sellainen jota Suomen B-maajoukkueelta odotettiin.

B-maajoukkueeksi Suomi pisti nämä jagerit jopa yllättävän ahtaalle, myös kunnon turpasauna olisi voinut olla mahdollinen.
 

douppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool
B-maajoukkueeksi Suomi pisti nämä jagerit jopa yllättävän ahtaalle, myös kunnon turpasauna olisi voinut olla mahdollinen.

Juuri näin. A-maajoukkue otti mitalin A-tasoisessa turnauksessa Vancouverissa. B-maajoukkue jäi puoliväleriin B-tason kisoissa sakuissa, mutta taisteli urhoollisesti, sillä monella muulla oli parempi jengi kasassa. Parempi näinpäin kuitenkin, että Olympialaisissa menestyttiin, jos toinen noista pitää valita.

Mutta jos nyt jotain haluaa jossitella eilisestä, niin vittumainen tapa hävitä rankuilla. Niissä nollataan aina tilanne, vaikka toinen oliksi hallinnut 99%:sti peliä.
 

Mänizeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, New York Rangers
Kaivaako Sihvonen sittenkin maata Jalosen alta?

Haukkumalla jatkuvasti kaikki muut ja puolustamalla jatkuvasti Jalosta, olen huomannut että moni jääkiekkoa seuraava tavallaan toivoo Jalosen epäonnistuvan.

Ei siksi että Jalosessa on mitään vikaa, vaan siksi että Sihvonen puolustaa häntä viimeiseen asti. Jalosella oli todella laaja tuki ennen kuin pesti alkoi, mutta mielenkiintoista olisi tietää onko enää, ja mikä on Sihvosen rooli tässä. Niin kaukaa haetulta kuin se kuulostaakin.

Jalonen on Sihvosen mukaan pelaajamateriaalin takia pahassa välikädessä, mutta kuinkahan paljon Sihvonen itse aiheuttaa hallaa Jalosen toiminnalle. Mene ja tiedä...

Pienessä maassa kannattaisi ehkä olla vähän puolueettomampi, konsensushenki on meissä syvällä.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
Jalonen on Sihvosen mukaan pelaajamateriaalin takia pahassa välikädessä, mutta kuinkahan paljon Sihvonen itse aiheuttaa hallaa Jalosen toiminnalle. Mene ja tiedä...

Niinpä, ei tarvitse vihollisia kun on sellaisia ystäviä kuin Petteri Sihvonen.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Tuomo Ruudultakin tuli muuten lopulta hyviä lausuntoja pelaamisesta. "Emme kompastuneet taktiikkaan tai pelisysteemin pettämiseen. Suomi pelasi kuolemanottelussa huonosti. Jääkiekkoa voi pelata niin monella tavalla, mutta loppujen lopuksi asenne ja intohimo ratkaisevat.

"Liikaa menee energiaa siihen, että arvioidaan miten tämä ja tämä taktiikka toimii. Pitää keskittyä siihen peliin." (lähde Ylen tekstitv)"


Niinpä niin. Eipä taida kukaan muu viedä Suomen jääkiekon ongelmia pelitavan ja joidenkin viivelähtöjen taakse kuin Sihvonen.

No nämä ovat puhdasta lässytyskamaa, en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan että ei pitäisi kiinnittää huomioita taktiikkaa vaan peliin, mitä tämä peli sitten on, eikä peli juurikin koostuu taktiikoista/pelitavoista ja vastaavista. Nenhän sen pelin muodostavat, tai ainkin organisoidun jääkiekon, vai miten keskitytään peliin ilman taktiikkaan tai ilmeisesti ilman mitään yhteistyömallia pelin pelaamisesta.

En väitä että Sihvosen analyysit olisivat jotain kaiken kattavia, eivät olekaan, tai oikeassa, mutta ei tälläinen Wallinheimolainen/Ruutulainen kiekko pussiin/enemmän tunnetta analyysi anna yhtään sen enempää. En ymmärrä miksi vaadit Sihvoselta laajempaa analyysiä, mutta kun Ruutu heittää yhden fraasin niin se uppoaa täysin vaikka mitään tarkempia perusteluja se ei sisällä ja on sisällöltään nollatasoa. Puhumattakaan siitä että tuo keskittyminen peliin kommentissa ei ole edes mitään järkeä, tai ainakin se vaatisi paljon selvitysta että voisi edes tietää mitä se tarkoittaa, vai osaatko itse tulkita mitä tämä peli, johon ei ilmeisesti sisällyt taktiikka, on? Miten Ruutu perustelee miten tunne/intohimo tuottaa parempaa peli tai miten tunnetta/intohimoa tuotetaan, ei hänkään millään tasolla näitä näkökantoja perustele.
 

Fordél

Jäsen
En ymmärrä miksi vaadit Sihvoselt laajempaa analyysiä, mutta kun Ruutu heittää yhden fraasin niin se uppoaa täysin vaikka mitään tarkempia perusteluja se ei sisällä ja on sisällöltään nollatasoa.

Sihvonen analysoi lätkää työkseen, Ruutu on ammattikiekkoilija, joka oli kisoissa kommentaattorina. Sihvonen mainostaa itseään johtavana analyytikkona, Ruutu...Niin ei taida itseään tällä sektorilla mainostaa jne. Eli kyllä mulla on Sihvosen kohdalla rima hieman korkeemmalla kuin jonkun kommentaattorin kuten Ruudun tai Granlundin kohdalla.
 

Ottomaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit forever ja muulloin HIFK
Juuri näin. A-maajoukkue otti mitalin A-tasoisessa turnauksessa Vancouverissa. B-maajoukkue jäi puoliväleriin B-tason kisoissa sakuissa, mutta taisteli urhoollisesti, sillä monella muulla oli parempi jengi kasassa. Parempi näinpäin kuitenkin, että Olympialaisissa menestyttiin, jos toinen noista pitää valita.

Mutta jos nyt jotain haluaa jossitella eilisestä, niin vittumainen tapa hävitä rankuilla. Niissä nollataan aina tilanne, vaikka toinen oliksi hallinnut 99%:sti peliä.


Onneksi muilla mailla ei ollut käytössä b-c- tai jopa d-luokan maajoukkueita :) Aika kehnoja joukkueita oli muillakin mailla verrattuna esim. Olympialaisiin ja edellisiin MM-kisoihin. Tietenkin tässä turnauksessa näkyi euroopassa pelaavien suomalaisten taso verrattuna muiden maiden vastaaviin ja eroa näkyy aika lailla. Suomi olisi tarvinnut paremmin reagointiin pystyvän ja edes vähän pelaajia perseelle potkivan valmentajan kuin Jalonen, jotta parempaa menestystä olisi ollut otettavissa.

Sihvonen on pelkkä vitsi koko mies eikä hänen provosoivia ja tarkoituksellisesti yhden asian jutuistaan kannata paljon välittää. Tietenkin jos haluaa hyvät naurut niin ehkä sitten.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Sihvonen analysoi lätkää työkseen, Ruutu on ammattikiekkoilija, joka oli kisoissa kommentaattorina. Sihvonen mainostaa itseään johtavana analyytikkona, Ruutu...Niin ei taida itseään tällä sektorilla mainostaa jne.

Niin no Ruutu on näissä kisoissa vakiokommentaattori YLE:llä, en tiedä maksetaanko siitä, oletan näin, mutta kyllä tuon voi rinnastaa siihen että näiden kisojen aikana hän oli ammattimainen kommentaattori, vaikka leipätyö olisikin toinen.

Mikä merkitys sillä sitten on kuka tekee mitäkin työkseen jos näitä kommentteja arvioidaan, siis vain A-lehdet voivat pitää Sihvosella jotain tiettyä vaatimustasoa, ei välttämättä kuluttaja, ja YLE asettaa vaatimustason Ruudulle. Kun Ruutu on kommentoimassa lupamaksuilla, ainakin kulukorvauksen saa, niin lupamaksun maksajana hänelle voi asettaa ihan vastaavan vaatimustasoa kun vaikka UL:den tilaajana Sihvosella. En sinänsä näe mikä ero tässä tilanteessa on, mikä merkitys sillä on kuka itseään minäkin mainostaa, kyllä Ruutuakin mainostetaan asiantuntija.
 

Fordél

Jäsen
Niin no Ruutu on näissä kisoissa vakiokommentaattori YLE:llä, en tiedä maksetaanko siitä, oletan näin, mutta kyllä tuon voi rinnastaa siihen että näiden kisojen aikana hän oli ammattimainen kommentaattori, vaikka leipätyö olisikin toinen.

Mikä merkitys sillä sitten on kuka tekee mitäkin työkseen jos näitä kommentteja arvioidaan, siis vain A-lehdet voivat pitää Sihvosella jotain tiettyä vaatimustasoa, ei välttämättä kuluttaja, ja YLE asettaa vaatimustason Ruudulle. Kun Ruutu on kommentoimassa lupamaksuilla, ainakin kulukorvauksen saa, niin lupamaksun maksajana hänelle voi asettaa ihan vastaavan vaatimustasoa kun vaikka UL:den tilaajana Sihvosella. En sinänsä näe mikä ero tässä tilanteessa on, mikä merkitys sillä on kuka itseään minäkin mainostaa, kyllä Ruutuakin mainostetaan asiantuntija.

Sulla on tottakai oikeus odottaa Ruudulta tai Peltoselta yhtä kovaa analyysiä kuin Sihvoselta perustuen sun lupamaksuun yms., mutta itse ainakin pidän heitä edelleen ammattipelaajina enkä ammattianalysoijana, kuten Sihvosta. Sama kun odottaisi Mestiksessä ammattilaisena palaavalta ykköskentän hyökkääjältä samoja otteita kuin amatöörinä pelaavalta neloskentän junnulta, noin asiaa kärjistettynä. Pelaavathan se samassa joukkueessa ja vielä tekevät samoja hommia.
 

Wäinö#16

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Ducks, Red Wings, Griffins
No nämä ovat puhdasta lässytyskamaa, en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan että ei pitäisi kiinnittää huomioita taktiikkaa vaan peliin, mitä tämä peli sitten on, eikä peli juurikin koostuu taktiikoista/pelitavoista ja vastaavista. Nenhän sen pelin muodostavat, tai ainkin organisoidun jääkiekon, vai miten keskitytään peliin ilman taktiikkaan tai ilmeisesti ilman mitään yhteistyömallia pelin pelaamisesta.

Ruutu puhuu minusta ihan asiaa. Toki asia ei ole ihan noin yksinkertainen, mutta televisiossa ja lyhyessä kommentissa on pakko tiivistää. Jos pelissä ei ole asennetta ja tunnetta, ei jääkiekosta useimmiten tule yhtään mitään. Eikä taktiikalla ja pelitavalla ole mitään merkitystä, jos se ei tule selkäytimestä

Eihän Ruudun kommentti ota pois mitään pelitavalta ja sen merkitykseltä, mutta silloin on jossain vikaa, jos pyrkimys toteuttaa pelitapaa vie pois tunteen ja asenteen. Silloin on vikaa joko pelitavassa tai sitten sen esittäjässä eli valmentajassa.

Läheltä ylös, kiekkoa maalille, se voittaa kumpi tahtoo enemmän -analyysit on sitten asia erikseen, mutta ei Ruutu sitä tuubaa puhu. Ruutu puhuu ongelmasta joka oli läsnä niin Vancouverissa kuin näissäkin kisoissa. Jalonen ei saa viestiänsä perille lyhyessä turnauksessa, eikä joukkue ehdi sisäistää kunnolla Jalosen pelifilosofiaa. Paras mahdollinen tuleva kakkosvalmentaja olisi Erkka Westerlund. Tosin tällöin voitaisiin heivata Jalonen ykkösen paikalta...
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Sulla on tottakai oikeus odottaa Ruudulta tai Peltoselta yhtä kovaa analyysiä kuin Sihvoselta perustuen sun lupamaksuun yms., mutta itse ainakin pidän heitä edelleen ammattipelaajina enkä ammattianalysoijana, kuten Sihvosta.

Niin siis en nyt oikein ymmärrä mikä merkitys näillä odotusarvoilla on jos ajatellaan näiden analyysien sisältöarvoa, olisiko Sihvosen jutut sitten sisällöllisesti parempia jos ne vastaavat olisi kirjoittanut vaikka joku uusi UL:den toimittaja. Arvioitko siis kommenttien sisältökysymyksiä puhtaasti henkilöhistorian kautta?

Kun kirjoitit että Ruutun kommentti oli hyvä, niin tarkoititko sillä sitä että sisällöllisesti sillä oli arvoa, vai sitä että se oli hyvä suhteessa siihen millaista kompetenssia häneltä voidaan olettaa, vaikka esimerkiksi edelleen kiinnostaisi tietää mitä tämä peli on johon pitäisi keskittyä ilman taktiikkaa? Kai häneltäkin voidaan olettaa että jotain järkeä edes noissa jutuissa on, vaikka varmasti Sihvoseltakin on tullut vastaavan tason juttuja tullut.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Arvioitko siis kommenttien sisältökysymyksiä puhtaasti henkilöhistorian kautta?

Ottaen huomioon minkälaisen maineen Petteri on halunut kirjoituksillaan ja ulosannillaan luoda itselleen, niin ehkä hänenkin olisi hyvä tehdä katariinasourit.
 

Fordél

Jäsen
Niin siis en nyt oikein ymmärrä mikä merkitys näillä odotusarvoilla on jos ajatellaan näiden analyysien sisältöarvoa, olisiko Sihvosen jutut sitten sisällöllisesti parempia jos ne vastaavat olisi kirjoittanut vaikka joku uusi UL:den toimittaja. Arvioitko siis kommenttien sisältökysymyksiä puhtaasti henkilöhistorian kautta?

Vastasin jo yllä tähän kysymykseen eli odotan ammattianalysoijalta erilaista analyysia kuin kommentaattorilta.

Kun kirjoitit että Ruutun kommentti oli hyvä, niin tarkoititko sillä sitä että sisällöllisesti sillä oli arvoa, vai sitä että se oli hyvä suhteessa siihen millaista kompetenssia häneltä voidaan olettaa, vaikka esimerkiksi edelleen kiinnostaisi tietää mitä tämä peli on johon pitäisi keskittyä ilman taktiikkaa? Kai häneltäkin voidaan olettaa että jotain järkeä edes noissa jutuissa on, vaikka varmasti Sihvoseltakin on tullut vastaavan tason juttuja tullut.

Ehkä Ruutu tarkoitti pelillä sitä mitä kentällä tapahtuu ja sillä mikä taktiikka toimii ja mikä ei, teoreettisempaa lähestymistapaa. Mutta kun en ole Ruutu niin en voi varmaksi sanoa.
 

Mace

Jäsen
Minua on hieman ihmetyttänyt näissä pelikirjakeskusteluissa aika ajoin esiin noussut näkemys (jota tuossa edelläkin on siteerattu), jonka mukaan Suomen pelaajilla kului liikaa energiaa sen miettimiseen, millainen pelitaktinen asia nyt olisi järkevää ja millainen ei, jne. Mihin ihmeeseen tuo väite perustuu? Kuka pelaaja sitä muka on liikaa miettinyt ja sen takia jättänyt jotain tärkeää tekemättä? Minulle on ainakin tullut se kuva, että moneltakin pelaajalta on tullut jopa erätaukohaastatteluissa (jotka yleensä ovat täyttä tyhjänjauhantaa) kuin selkäytimestä kommenttia siitä, että Suomen on pidettävä enemmän kiekkoa, jne. Ei siis ainakaan itselleni ole välittynyt millään muotoa sellaista kuvaa, että pelaajien pitäisi tuota asiaa liikaa miettiä ja uhrata siihen energiaa.

Kuten steepler yllä jo osuvasti totesi, tunne-/intohimoasioita painottavilta tuntuu lähes aina unohtuvan kertoa tarkemmin siitä, miten sitä tunnetta ja intohimoa luodaan. Kaiketi tuolla tarkoitetaan sitä, että pelin intensiteetti on korkealla eli taklataan, taistellaan ja ollaan vastustajan iholla kiinni. Näin ollen minun on aika vaikea ymmärtää, miten sitä tunnetta voitaisiin tuottaa muuten kuin toimivan pelisysteemin kautta. Tai jokainen voi miettiä, miten päästään iholle ja luomaan painetta, jos pelisysteemi on perseellään ja tilanteisiin tullaan pääsääntöisesti sen ratkaisevan hetken myöhässä. Se nimenomaan syö tunnetta, jos huomaa, että vastustaja onnistuu aina pakenemaan alta pois ja uutta yritystä on taas odoteltava tovi. Tuossa valossa pidänkin erityisen valitettavana sitä, että Suomi oli eilen kiekollisena niin tavattoman pelkurimainen. Kun ei uskallettu kontrolloida kiekkoa vaan siitä luovuttiin liian helpolla, Tsekki pääsi toistuvasti vyöryttämään pelin Suomen päätyyn ja hakemaan maalintekotilanteita. Ja kun tilanteesta selvittiin, kiekko annettiin taas pian Tsekille ja sama rumba alkoi uudelleen. On aivan selvää kumman joukkueen tunnetilaa tuollainen pelaaminen kasvattaa ja kumpaa se syö rotan lailla.
 

Fordél

Jäsen
Kuten steepler yllä jo osuvasti totesi, tunne-/intohimoasioita painottavilta tuntuu lähes aina unohtuvan kertoa tarkemmin siitä, miten sitä tunnetta ja intohimoa luodaan. Kaiketi tuolla tarkoitetaan sitä, että pelin intensiteetti on korkealla eli taklataan, taistellaan ja ollaan vastustajan iholla kiinni. Näin ollen minun on aika vaikea ymmärtää, miten sitä tunnetta voitaisiin tuottaa muuten kuin toimivan pelisysteemin kautta.

Tunne syntyy hyvin monesta lähteestä. Siihen vaikuttaa tottakai pelitapa, josta hyvänä esimerkkinä käy menneen kauden HIFK:n pudotuspelaaminen, joka oli kaukana siitä tunteesta ja intohimosta, jota HIFK:lta on yleensä nähty. Tunne syntyy kuitenkin monista muista osa-alueista kuten joukkuehengestä, valmentajan johtamistaidoista ja motivoinnista ja kuten Westerlundin haastattelusta kävi ilmi: kaikki lähtee kotiasioista, myös tunne.

Itse näen toimivan pelitavan välineenä, jonka kautta voidaan tunnetta kanavoida oikeisiin kohteisiin, mutta se ei itsessään synnytä mitään tunnetta. Tunne ja intohimo pitää olla olemassa ennen pelitapaa.
 

K.Pylkkänen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kookoo
Tai jokainen voi miettiä, miten päästään iholle ja luomaan painetta, jos pelisysteemi on perseellään ja tilanteisiin tullaan pääsääntöisesti sen ratkaisevan hetken myöhässä. .

Hyvä näkökulma tähän keskusteluun.
Mutta jos tästä vedetään yksioikoinen johtopäätös Leijonien hieman, sanottakoon nyt, haluttomaan peliesitykseen tsekkipelissä, niin se asettaa Jalosen valmennuskyvyt kyllä hyvin huonoon valoon, koska hänestähän on nimenomaan puhuttu termillä pelitapavalmentaja.
Mutta ei olla niin yksioikoisia.
Käsikädessä kulkevat tunne ja pelitavan toteutus. Siitä painotuksesta olen forkan kanssa samaa mieltä, että kyllä jo ennen matsia pitää olla tunnetta (ja näissä kekkereissä myös kansallis-sellaista) kehissä, ei se pelkästään pelitavan kautta synny. Eikä kukaan nyt niin ole väittänytkään.
 

Mace

Jäsen
Hyvä näkökulma tähän keskusteluun.
Mutta jos tästä vedetään yksioikoinen johtopäätös Leijonien hieman, sanottakoon nyt, haluttomaan peliesitykseen tsekkipelissä, niin se asettaa Jalosen valmennuskyvyt kyllä hyvin huonoon valoon, koska hänestähän on nimenomaan puhuttu termillä pelitapavalmentaja.
Mutta ei olla niin yksioikoisia.
Käsikädessä kulkevat tunne ja pelitavan toteutus. Siitä painotuksesta olen forkan kanssa samaa mieltä, että kyllä jo ennen matsia pitää olla tunnetta (ja näissä kekkereissä myös kansallis-sellaista) kehissä, ei se pelkästään pelitavan kautta synny. Eikä kukaan nyt niin ole väittänytkään.

Joo, siis jos asiaa ajatellaan tuon aiemman viestini pohjalta, niin jotain pelitapaan liittyen meni pieleen. Minua harmitti eilisessä matsissa eniten se, että Suomi ei mielestäni pelannut sitä peliä, johon se oli ymmärtääkseni pyrkinyt koko turnauksen ajan. Ja jota se oli ainakin pyrkinyt toteuttamaan turnauksen aiemmissa otteluissa. Eilen kiekosta sen sijaan luovuttiin hämmästyttävän helposti ja annettiin Tsekille ohjat. Jalonen sanoi, että Suomelta loppui fysiikka ja homma kaatui siihen. Itselläni ei riitä kompetenssi sanomaan, mikä sai Suomen pelaamaan eri tavalla kuin aiemmin, mutta kovin harmillista se oli. Minä olisin paljon mieluummin nähnyt tappion tulevan siten, että Suomi olisi sinnikkäästi pyrkinyt pitämään kiinni omasta pelistään, mutta se ei vaan olisi riittänyt. Nyt lähdettiin lipsumaan omasta pelisysteemistä ratkaisevassa paikassa ja se oli tuhon tie. Lukemat mairittelivat Suomea.
 

Mace

Jäsen
Tunne syntyy hyvin monesta lähteestä. Siihen vaikuttaa tottakai pelitapa, josta hyvänä esimerkkinä käy menneen kauden HIFK:n pudotuspelaaminen, joka oli kaukana siitä tunteesta ja intohimosta, jota HIFK:lta on yleensä nähty. Tunne syntyy kuitenkin monista muista osa-alueista kuten joukkuehengestä, valmentajan johtamistaidoista ja motivoinnista ja kuten Westerlundin haastattelusta kävi ilmi: kaikki lähtee kotiasioista, myös tunne.

Itse näen toimivan pelitavan välineenä, jonka kautta voidaan tunnetta kanavoida oikeisiin kohteisiin, mutta se ei itsessään synnytä mitään tunnetta. Tunne ja intohimo pitää olla olemassa ennen pelitapaa.

Joukkuehengestä yleisesti sen verran, etten usko siinä kyllä olleen Suomen osalta mitään ongelmia. Päinvastoin uskoisin, että kun Suomen joukkue oli nyt vielä poikkeuksellisen homogeeninen (eli joukkueessa ei ollut juuri tähtipelaajia vaan materiaali oli tasaista), se vain entisestään yhdisti joukkuetta. Toisaalta ehkä ainoan tunnetta potentiaalisesti syövän seikan näkisin tuossa samassa asiassa eli Venäjää vastaan ei uskottaisi omiin mahdollisuuksiin, kun materiaaliero oli niin hurja, vaikka ulkoisesti kuinka toitotettaisiin joukkuepelaamisen merkitystä. En kuitenkaan usko, että Tsekkiä vastaan tuollaista alemmuskompleksia olisi ollut, vaan aivan varmasti joukkue uskoi kykenevänsä Tsekin kaatamaan. Jalosen johtamis- ja motivointitaidoista en osaa sanoa mitään, koska en tapausta tunne.

Leipätyön osalta ymmärrän sen, että myös esim. kotiasiat vaikuttavat, mutta maajoukkueympyröissä toivoisin, että tuo asia ei ainakaan merkittävään rooliin nousisi. Maajoukkueottelut eivät ole kenenkään pelaajan leipätyötä vaan ne ovat kauden päätteeksi tuleva huipennus, jossa itse näen mielelläni vain ne pelaajat, jotka kokevat kykenevänsä sitoutumaan ja antamaan kaikkensa kaukalossa. Jos tuohon ei kotiasioiden (ta minkä tahansa muun syyn takia) kykene, olisi mielestäni reilua tunnustaa se itselleen jo hyvissä ajoin, jotta tilalle voitaisiin valita joku, joka on siinä tilanteessa valmis remmiin.
 

K.Pylkkänen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kookoo
Itselläni ei riitä kompetenssi sanomaan, mikä sai Suomen pelaamaan eri tavalla kuin aiemmin, mutta kovin harmillista se oli. .

Joo ei riitä täälläkään.
Mutta nyt jälkikäteen ajateltuna, oli kyllä outo esitys Suomelta, mikä jätti paljon kysymysmerkkejä jälkeensä.
Tsekeiltä on otettu pataan ennenkin ja myös pelillisesti ollaan oltu alatavastaajia ennenkin, mutta minun mielestä Suomi oli koko ottelun poikkeuksellisen altavastaaja. Lukemat todellakin mairittelevat Suomea.
Hyvää alkua en laske sen enempää taktiseksi kuin tunteenkaan voitoksi, vaan hyvien pelaajien yksilösuorituksiksi.

Ja vielä siihen, että joutuvatko palaajat liikaa miettimään taktisia kuvioita pelitilanteessa, niin ei Suomen peli miettimiseen kaatunut, mutta jos Sihvosen ajatuksen juoksua seurataan, niin Kukkosenhan olisi nimenomaan pitänyt miettiä viivelähtöä, eikä toimia selkärangasta. Eli jos pelaajat, jotka ovat seurajoukkueissa tottuneet pelaamaan hyvin erilaisilla systeemeillä, pyritään samaan turnauksessa vahällä harjoittelulla pelaamaan esim. näitä neljää eri rytmiä, niin onhan siinä riski, että miettimiseksi menee.
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Käsikädessä kulkevat tunne ja pelitavan toteutus. Siitä painotuksesta olen forkan kanssa samaa mieltä, että kyllä jo ennen matsia pitää olla tunnetta (ja näissä kekkereissä myös kansallis-sellaista) kehissä, ei se pelkästään pelitavan kautta synny. Eikä kukaan nyt niin ole väittänytkään.

On hyvä, että tunteesta keskustellaan täällä. Summasen valmentaessa maajoukkuetta Urheilulehti kirjoitti Summasen joukkueiden pelaavan korkealla lataustasolla. Myös Sheddenin karismaattista johtamistaitoa ja kykyä ladata joukkueen tunne korkeaksi on Urheilulehdessä kehuttu. Ero Summasen ja Sheddenin välillä on ollut Urheilulehden kirjoituksissa se, että Summanen peluuttaa UL:n mukaan modernimmalla pelikirjalla kuin Shedden.

Olympiakisojen neljä parasta maata ovat jokainen ulkona MM-kisojen mitalitaisteluista. Tunteesta puheen ollen yleinen käsitys on ollut, että Kanada ja USA pelaavat aina korkealla tunnetasolla pienetkin pelin yksityiskohdat. MM-kisoissa ei kuitenkaan korkeakaan pelaamisen tunnetaso riittänyt USA:lla kuin karsintasarjaan joutumiseen ja Kanadakin tippui mitalien ulkopuolelle. Jotkin muut peliin liittyvät osa-alueet pettivät näillä joukkueilla. Siinä on analyysin paikka niinkuin silläkin, miksi olympiakisojen paras eurooppalainen maa, Suomi, hävisi Tshekille tärkeän 7. ottelun.

Katsoin muuten eilisistä otteluista joukkueiden kulmapelaamisia. Tshekki mm. sijoitti häviötilanteessa kaksi hyökkääjää maalin edustalle painimaan Suomen puolustajien kanssa. Kulmapelissä oli usein vain yksi tshekkipelaaja. Jagrille jäi vahvana vääntäjänä helppo työ punnertaa toistuvasti maalipaikkoihin tai hän heitti kiekkoa maalille taisteltavaksi. Aiemmin kuvaamieni kulmapelaamisten lisäksi löysin eilen joukkueilta takamieheksi jääneen kolmannen pelaajan maalin takaa, jonne kulmapelaajat tai viivapakit antoivat syöttöjä. Niinkuin oli jo puhetta, niin kulmapelaaminen ja sen variaatiot on kirjattu tarkoin valmentajien pelikirjoihin ja pelin aikana pelaajat toteuttavat valmentajien ohjeita.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Hyvää alkua en laske sen enempää taktiseksi kuin tunteenkaan voitoksi, vaan hyvien pelaajien yksilösuorituksiksi.

Maalia edelsi joukkueen pelitavan mukainen hidas hyökkäyksiinlähtö. Nummelin sai kiekon, vei sen maalin taa ja odotti koko viisikon organisoitumisen ja nosti jalalla ylös ja syötti Niskalalle, joka syötti keskelle Kontiolalle. Yllätys oli, että Tshekki teki alkeellisen virheen ja jätti Kontiolalle avoimet ovet luistella keskeltä läpi kentän aina maalin tekoon asti. Toista kertaa Tshekki ei tähän virheeseen enää syyllistynyt.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös