Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 894 893
  • 13 202

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Eli tehdäänkö viivelähtö siksi, että saadaan vaihto suoritettua rauhassa vai siksi, että saadaan kontrolloitu hyökkäys vai sekä että?

Viivelähtöjä omasta päästä tehdään kaikista oman pään pelitilanteista lähtien sen takia, että saadaan kontrolloitu hyökkäys aikaiseksi. Viivelähtöjä (esim. pakki-pakki-pakki syöttöketjua) tehdään kovan karvauksen alta aina rauhallisiin vaihtotilanteisiin saakka. Viivelähdöt erottaa muista hyökkäyksiinlähdöistä se, että ne eivät ole nopeita eivätkä puolinopeita (pakki-pakki) hyökkäyksiinlähtöjä. Hitaisiin lähtöihin viivelähtöjen lisäksi kuuluu kiekottelu, jota pakit ja hyökkääjät tekevät keskenään syötellen omalla puolustusalueella. Kun pelaajat palauttavat kiekon taaksepäin omalle pelaajalle tai hakevat volttaamalla uuden vauhdin, niin merkitsen ne hitaiksi lähdöiksi.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Ja aatteleppa, jos pelaajan pitää miettiä sitä :)Ettei vaan olisi Kukkonen sortunut tähän...

Pelaaja, useimmiten puolustaja, päättää aina sen, milloin lähdetään viiveellä, puolinopeasti tai nopeasti omasta päästä. Näin pelaaja toimii silloin, kun valmentaja on antanut käskytyksen siitä, että peliä rytmitetään esim. kolmella rytmillä. Pelaajat ovat fiksuja ihmisiä ja oppivat ja pystyvät tähän päätöksentekoon helposti. Kun kiekko riistetään vastustajalta ja, kun nopealla hyökkäyksellä päästään iskemään organisoitumatonta vastustajaa vastaan, pelaaja reagoi aina niin, että käynnistää nopean hyökkäyksen.

Kun valmentaja antaa käskyn pelata jatkuvasti vain nopeasti tai puolinopeasti, niin pelaajat toteuttavat tätä pelitapaa. Silloin ei hitaita hyökkäyksiä ole edes pelaajien vaihtotilanteissa.
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Ero Summasen ja Sheddenin välillä on ollut Urheilulehden kirjoituksissa se, että Summanen peluuttaa UL:n mukaan modernimmalla pelikirjalla kuin Shedden.
UL:hän on todettu käräjäoikeuden päätöksellä kirjoittavan valheita, joten ehkä nämä viittaukset ko. lehteen olisi syytä jättää kokonaan tekemättä?
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kun valmentaja antaa käskyn pelata jatkuvasti vain nopeasti tai puolinopeasti, niin pelaajat toteuttavat tätä pelitapaa. Silloin ei hitaita hyökkäyksiä ole edes pelaajien vaihtotilanteissa.

No itse asiassa mä yritin vaan olla hauska ja vähän keventää kalkkunalla tätä joukkueen rillaamista. Se ei ilmeisesti teillä päin ole tapana.
 

Pappa1

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Tribe, Tigers, Angels, Rangers (Texas)
Olen huono kirjoittamaan ajatuksiani, mutta kokeillaan.

Jalonen on hyvä valmentaja, seurajoukkueelle. Pelitapa saadaan iskostettua kesän aikana ja hioa loppuun syksyn aikana. Nyt käy niin, että muutamassa viikossa pitäisi oppia aivan uusi pelitapa (suurimmalle osalle pelaajista käy näin). Esimerkkinä juuri vaikkapa Kukkonen, useita vuosia pelannut seurajoukkueessa aivan erisysteemillä ja sitten pitäisi alkaa kiekottelemaan etc. Sihvosta tähän väliin sen verran, hän mainitsi, että joukkueen pitäisi pystyä pelaamaan omalla alueella 5vs2 peliä (eli kiekottelemaan), mutta nyt selkäytimestä tulee perus hätäripurku, vaikka vieressä olisi kaveri, koska ollaan oltu alakynnessä viimeiset 5min. Eli sikäli voisin jopa sanoa, että Shedden oli jossain mielessä parempi valmentaja, lyhyeen rypeämään. Todistihan Pietiläkin (Ilveksessä), että hetkellisesti ja yksittäisissä peleissä tunteella voitetaan pelejä. Pitkässä juoksussa ilman pelitapaa kävi miten kävi.

Eipä tässä oikein syyttävää sormea kenenkään voi osoittaa, mutta kaikkien eduksi olisi, jos Jalonen lähtisi pois. Hankittaisiin joka vuosi uusi tunteen nostattaja. Mutta jos Jalosen haluttaisiin onnistuvan niin pitäisi melkein lähteä Latvia linjalle. Valmentaa kovaa seurajoukkuetta ja sieltä valita kaksi - kolme ketjullista äijiä kisakoneeseen ja pakolliset nhl-vahvistukset mediaa rauhoittamaan. Ei tästä muuten tule mitään.

E. Gagsille sen verran, että kolmesta pääsyytteestä kaksi meni UL:n hyväksi ja joku haamukirjoitus juttu Harkimolle.

Harkimo myönsi itse oikeudessa, että hänellä on paha lukihäiriö, hän on sanasokea ja äidinkieleltään ruotsalainen
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Gagsille sen verran, että kolmesta pääsyytteestä kaksi meni UL:n hyväksi ja joku haamukirjoitus juttu Harkimolle.

Päätoimittaja Jukka Rönkä, UL:n nettisivut 21.5.2010:

"Raskain syyte koski sitä, että Hjallis Harkimo olisi ripittänyt pelaajat lauantain 10. tammikuuta 2009 pelatun SaiPa-ottelun jälkeen. Tältä osin meillä oli jutussa selkeä asiavirhe: tämä kuvattu episodi ei tapahtanut SaiPa-ottelun jälkeen, vaan muutama tunti sitä ennen samaisena lauantaina. Sen lisäksi episodi tapahtui valmentajien kopissa, joka on pelaajien pukuhuoneen perällä, ja paikalla tässä tilaisuudessa oli vain valmennusjohto ja urheilutoimenjohtaja Matti Virmanen."

Urheilulehdessä olivat väärin vain siis tapahtuneen paikka, aika ja osallistujat. Ihan luotettavaa uutisointia siis.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
UL:hän on todettu käräjäoikeuden päätöksellä kirjoittavan valheita, joten ehkä nämä viittaukset ko. lehteen olisi syytä jättää kokonaan tekemättä?

Kun nyt oikein kysymysmerkin kanssa kysyt, niin vastaan tämän kerran. Viittaan Suomessa käynnistetyssä ja nyt hyvin vilkkaana käyvässä jääkiekon pelikirjakeskustelussa aina Urheilulehteen, jonka päätoimittaja Jukka Rönkä näki Suomen suosituimman urheilulajin osalta mustan aukon jääkiekon pelikirjakeskustelussa ja mahdollisti sen aloittamisen Urheilulehdessä.

Tänään on STT jakanut tietoa tuosta Harkimo/UL käräjöinnistä. STT kirjoittaa asiasta:" Langettava tuomio tuli kohdasta, joka koski haamukirjoittajaa. Sen sijaan oikeus hylkäsi syytekohdan, joka koski perättömäksi osoittautunutta tietoa pelaajien haukkumisesta. Se viittasi tässä kohdin tietolähteen kiihtymykseen ja väärinkäsityksen mahdollisuuteen. Urheilulehden päätoimittaja oli pääasian osalta helpottunut: Pidän tätä merkittävänä linjauksena siinä mielessä, että tämä mahdollistaa sen, että voidaan tarvittaessa hyvinkin kriittisesti ja suoraan puhua asioista. Siinä mielessä tämä ei millään tavalla ainakaan kavenna sananvapautta."

Edit: Rönkä kirjoittaa oikeusjutusta Urheilulehden nettisivuilla. Kysymykseen, että vaikuttaako käräoikeuden päätös Urheilulehden kirjoittamiseen Harkimosta, hän vastaa:"Ei millään tavoin".
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
No itse asiassa mä yritin vaan olla hauska ja vähän keventää kalkkunalla tätä joukkueen rillaamista. Se ei ilmeisesti teillä päin ole tapana.

Et kai kuitenkaan pannut pahaksi, kun kerroin sinullekin opiksi hieman pelin rytmityksestä?
 

Fordél

Jäsen
Viivelähtöjä omasta päästä tehdään kaikista oman pään pelitilanteista lähtien sen takia, että saadaan kontrolloitu hyökkäys aikaiseksi. Viivelähtöjä (esim. pakki-pakki-pakki syöttöketjua) tehdään kovan karvauksen alta aina rauhallisiin vaihtotilanteisiin saakka. Viivelähdöt erottaa muista hyökkäyksiinlähdöistä se, että ne eivät ole nopeita eivätkä puolinopeita (pakki-pakki) hyökkäyksiinlähtöjä. Hitaisiin lähtöihin viivelähtöjen lisäksi kuuluu kiekottelu, jota pakit ja hyökkääjät tekevät keskenään syötellen omalla puolustusalueella. Kun pelaajat palauttavat kiekon taaksepäin omalle pelaajalle tai hakevat volttaamalla uuden vauhdin, niin merkitsen ne hitaiksi lähdöiksi.

Teeppä vielä tilastoja siitä, että mistä viivelähtö johtuu? Väitän, että aika paljon niihin ajaudutaan vaihtojen takia.

Ja jos Suomellakin oli viime pelissä alle 20 viivelähtöä, mutta pelin aikana keskimäärin tulee lähemmäs 120 hyökkäystä niin aika pientä osaa nuo näyttelevät pelissä. Tuosta 120 lähtee puolustusalueelta keskimäärin 75 hyökkäystä, joten siihenkin nähden ei puhuta mitenkään erityisen merkittävästä asiasta. Ja varsinkin maalinteon suhteenhan niiden rooli ei ole läheskään yhtä merkittävä kuin vastahyökkäysten, joista syntyy paljon todennäköisemmin maali kuin organisoiduista hyökkäyksistä. Mutta tietysti kiekkokontrollin ja pelin hallinnan kannalta niillä on oma merkityksensä.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Ruutu puhuu minusta ihan asiaa. Toki asia ei ole ihan noin yksinkertainen, mutta televisiossa ja lyhyessä kommentissa on pakko tiivistää.

Toki onhan tuo lähtökohtaisesti asiaa, itsekin tiedän sen varsin hyvin, kestävyysurheilua harrastaneena, että henkisellä tilalla on mieletön merkitys urheilusuoritukseen. Jos esimerkiksi jossain juoksussa keskittyminen ei ole kunnossa niin suoritus saattaa olla selvästi huonompi mitä kunto edellyttäisi. Joku Michael Jordan, vaikka oli toki mielettömän lahjakas fyysisesti, pystyi silti henkisillä ominaisuuksillaan vaikka väkisin puristamaan joukkueelleen voittoja, toki siinäkin taustalla oli pelikirja ja Jacksonin valmennusta, mutta silti Jordanin henkinen panos oli äärimmäisen suuri.

Tässä tavallaan Ruutu on niin monimutkaisen asian kanssa tekemisissä että hän luo mielestäni väärää mielikuvaa esimerkiksi koko henkisen valmennuksen prosessista yliyksinkertaistamalla asiaa. Miten siihen esimerkiksi reagoitaisiin jos joku kommentaattori heittäisi että, pelikirja kuntoon ja se on siinä, tämäkin olisi liian yksinkertainen juttu, mutta tietyssä määrin huomattavasti helpommin toteutettavissa kuin tämä Ruudun esittämä asia.

Ruutu luo mielestäni tälläisillä kommenteilla valmennusjohdon suuntaan jopa epärealistisia odotuksia. Oikeasti tuo aihe on niin vaikea ja monimutkainen käsiteltäväksi, maailmasta tuskin löytyy ketään jolla siihen on joku valmis sapluuna olemassa, että voi olla kohtuutonta edes vaatia valmennusjohdolta asian kovinkaan varmaa hallitsemista. Ruutu kuitenkin luo enemmän tai vähemmän sellaista mielikuvaa että ei tuo mitenkään erityisen vaikea homma ole. Toki tässä on mukana vahvaa tulkintaa sanomisista, mutta jos ajatellaan että Ruutu tuossa kritisoi valmennusjohtoa siitä että Suomi ei ollut tietyssä henkisessä tilassa.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Teeppä vielä tilastoja siitä, että mistä viivelähtö johtuu? Väitän, että aika paljon niihin ajaudutaan vaihtojen takia.

Kun joukkue pelaa nopeaa pystysuunnan kiekkoa, ei se ajaudu viivelähtöihin edes vaihtotilanteissa. Olen katsonut paljon pelejä, joissa viivelähtöjä on ollut 1. erässä, mutta 3. erän loppukiritilanteessa häviöllä oleva joukkue on alkanut pelata vain nopeita hyökkäyksiinlähtöjä kaikissa pelitilanteissa. Peliä myös viivelähdöillä rytmittävät joukkueet eivät ajaudu vaihtojen takia viivelähtöihin vaan käyttävät vaihtotilanteita hyväkseen saadakseen kontrolloidun koko tiiviin viisikon hyökkäyksen aikaan.

Ja jos Suomellakin oli viime pelissä alle 20 viivelähtöä, mutta pelin aikana keskimäärin tulee lähemmäs 120 hyökkäystä niin aika pientä osaa nuo näyttelevät pelissä. Tuosta 120 lähtee puolustusalueelta keskimäärin 75 hyökkäystä, joten siihenkin nähden ei puhuta mitenkään erityisen merkittävästä asiasta. Ja varsinkin maalinteon suhteenhan niiden rooli ei ole läheskään yhtä merkittävä kuin vastahyökkäysten, joista syntyy paljon todennäköisemmin maali kuin organisoiduista hyökkäyksistä. Mutta tietysti kiekkokontrollin ja pelin hallinnan kannalta niillä on oma merkityksensä.

Tätä samaa asiaa olen muistuttanut jo useaan kertaan. Kaikki joukkueet hyökkäävät eniten nopeasti ja puolinopeasti. Viivelähtöjen optimaalisen määrän on Jukka Jalonen määritellyt 7/erä. Viivelähdöt päättyvät hyvin usein kiekon menetykseen, mutta tiivis viisikko on valmiina riistämään kiekon takaisin, jolloin syntyy nopean hyökkäyksen tilaisuus organisoitumatonta vastustajaa vastaan. Nopeat hyökkäykset organisoimatonta vastustajaa vastaan ovat tehokkain tapa tehdä maali 5vs5 pelissä.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Tätä samaa asiaa olen muistuttanut jo useaan kertaan. Kaikki joukkueet hyökkäävät eniten nopeasti ja puolinopeasti. Viivelähtöjen optimaalisen määrän on Jukka Jalonen määritellyt 7/erä. Viivelähdöt päättyvät hyvin usein kiekon menetykseen, mutta tiivis viisikko on valmiina riistämään kiekon takaisin, jolloin syntyy nopean hyökkäyksen tilaisuus organisoitumatonta vastustajaa vastaan. Nopeat hyökkäykset organisoimatonta vastustajaa vastaan ovat tehokkain tapa tehdä maali 5vs5 pelissä.

Suomi teki 13 maalia 7 pelissä (muistaakseni). Kuinka monta tällaista kuvailemaasi maalia Suomi teki Saksassa ja mitä joukkueita vastaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kun tätä 7/erä viivelähtöjen määrää nähtävästi pidetään lähes oppikirjamaisena faktana.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Olen katsonut paljon pelejä, joissa viivelähtöjä on ollut 1. erässä, mutta 3. erän loppukiritilanteessa häviöllä oleva joukkue on alkanut pelata vain nopeita hyökkäyksiinlähtöjä kaikissa pelitilanteissa.

Ei kai sentään? Että pelin lopulla häviöllä oleva joukkue yrittää päästä vastustajan maalille mahdollisimman nopeasti? Onneksi tilastosi todistavat tämän, sillä muuten moista vaihtoehtoa ei tulisi ajatelleeksikaan. Että sellaista tekevät!
 

Fordél

Jäsen
Olen katsonut paljon pelejä, joissa viivelähtöjä on ollut 1. erässä, mutta 3. erän loppukiritilanteessa häviöllä oleva joukkue on alkanut pelata vain nopeita hyökkäyksiinlähtöjä kaikissa pelitilanteissa.

Niin tämähän on itsestään selvää. Jos olet pelin loppupuolella tappiolla niin tottakai silloin pyritään mahdollisimman nopeisiin hyökkäyksiinlähtöihin.

Peliä myös viivelähdöillä rytmittävät joukkueet eivät ajaudu vaihtojen takia viivelähtöihin vaan käyttävät vaihtotilanteita hyväkseen saadakseen kontrolloidun koko tiiviin viisikon hyökkäyksen aikaan.

Mikähän ero näillä on? Keskeisintä tässä on se, että vaihdoilla ja viivelähdöillä on selkeä syy-seuraus-suhde. Ilman viivelähtöä ei vaihtotilanteessa ole mahdollista saada aikaan kontrolloitua koko viisikon hyökkäystä. Taas kerran siis täysin itsestään selvä asia.

Tätä samaa asiaa olen muistuttanut jo useaan kertaan. Kaikki joukkueet hyökkäävät eniten nopeasti ja puolinopeasti. Viivelähtöjen optimaalisen määrän on Jukka Jalonen määritellyt 7/erä.

Ja mihin tämä 7/erä perustuu? Pakkohan sillä on olla joku selkeä peruste taustalla kun kerran laji on näin tarkasti pystytty analysoimaan.

Mielestäni on aika absurdia heittää tällaisia optimaalisia määriä, koska peli on aina reagoimista vastustajan pelaamiseen. Jos vastassa olisi sihvosmaiseen tapaan koneita, voitaisiin joku luku heittää, mutta kun kyse on inhimillisestä toiminnasta, täytyy osata reagoida.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
En ole varma, mutta maalin tekoaika 0,55 viittaa siihen, että kyseessä oli vaihto meneillään ja viisikko kerättiin kasaan viiveehyökkäykseen. Kyse oli tyypillisestä viivelähdöstä, joita kiekkokontrollijoukkueet tekevät. Tilastoin pelin viivelähdöt: Suomi 6+3+7=16 ja Tshekki 3+5+5=13. Viivelähdöt tilastoin vain 5vs5-pelissä, joten yv/av:llä enkä jatkoajalla niitä tilastoi.

Tässä esimerkki sinun tilastointisi merkityksettömyydestä eli olet tilastoinut hienosti pelin viivelähdöt, mutta et pystynyt sanomaan mistä johtui maalia edeltävä viivelähtö eli syy-seuraus -ketju on vajaa. Ja väite, ettet tätä pysty seuraamaan pelissä on vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä viivelähdön aikana on hyvää aikaa merkitä viiva syy sarakkeeseen. Tai sitten insinöörikoulutus antaa aika kapean havainnointikyvyn, sillä ainakin kasvatustieteen observoinneissa joutuu havainnoimaan useampia asioita samalla hetkellä ja vielä kirjaamaan ne. Ehkä sinun pitää kehittää observointipöytäkirjaasi ja lisätä sinne muutama sarake, niin voisit ehkä osallistua pelikirjakeskusteluun muutenkin kuin kertomalla pelin viivelähdöt ja referoimalla lehtijuttuja.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Suomi teki 13 maalia 7 pelissä (muistaakseni). Kuinka monta tällaista kuvailemaasi maalia Suomi teki Saksassa ja mitä joukkueita vastaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kun tätä 7/erä viivelähtöjen määrää nähtävästi pidetään lähes oppikirjamaisena faktana.

Asiallisiin kysymyksiin pyrin vastaamaan. En rekisteröinyt MM-kisoissa kuin viimeisen Tshekki-ottelun 1-0 maaliin päättyneen hyökkäyksen, joka lähti Suomen maalin takaa viivehyökkäyksenä. Viivelähdöillä on muitakin perusteita kuin niiden päättäminen maalitilanteeseen. Näistäkin löytyy jo keskustelua SM-liigan 2010 pelikirjat viestiketjussa. Toistan kuitenkin sinulle ainakin vielä kerran viivelähtöjen tarkoituksesta joitain asioita.

Viivelähtöjen osalta ei ole yksistään tavoitteena tehdä maaleja, vaikka päätavoitteena se on aina oltava. Viivelähdöillä organisoidaan oma viisikko hyökkäyksiin, joiden tarkoituksena on saada myös kulmapelejä vastustajan päädyssä aikaan ja aiheuttaa niillä vastustajille jäähyjä. Vastustajan päätyyn voidaan edetä viivelähdön jälkeen syöttöketjuilla tai pelata päätykiekkoja (MM-kisoissa Petteri Nummelin). Päätykiekkoihin karvataan jaloslaisissa viivehyökkäyksissä kolmelta kaistalta ja pyritään kääntämään nopeasti maalipaikkoja. Mikäli kiekko menetetään, niin oma viisikko on tiiviisti kasassa ja valmiina puolustamaan. Viiveellä hyökkääminen lisää puolustuspelin nopeutta.

Viivelähtöjen määrä on riippuvainen mm. siitä, paljonko erää kohti pelataan yv/av-peliä. Jukka Jalonen määritteli Urheilukanavan Petteri Sihvosen ohjelmassa viivelähtöjen optimimääräksi tuon 7/erä. Se on pieni määrä kaikista hyökkäyksistä, joista valtaosa tapahtuu kaikilla joukkueilla nopeasti ja puolinopeasti. Tässä vastaus uudelleen myös Fordélille, joka on tätä samaa asiaa kysynyt.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Niin tämähän on itsestään selvää. Jos olet pelin loppupuolella tappiolla niin tottakai silloin pyritään mahdollisimman nopeisiin hyökkäyksiinlähtöihin.

Tämä ei ole ollenkaan itsestään selvä asia. Takaa-ajoasemassa useimmat joukkueet alkavat pelata nopeasti, jolloin hyökkäyksien lukumäärä on korkea. On myös kiekkokontrolliin perustavia koulukuntia, jotka pelaavat takaa-ajoasemassa tai siirtyvät pelaamaan tuolloin viivelähdöin. Ajatuksena on hyökätä takaa-ajoasemassa laadukkaammin, mutta määriltään vähemmin hyökkäyksin. Tätä koulukuntaa ovat edustaneet esim. useat ruotsalaiset ja jotkut kanadalaiset joukkueet. B-Å Gustafssonin joukkueet lisäävät kiekkokontrollilähtöjä tappioasemissa. Toissakauden Detroit teki samoin, kun se voitti NHL-mestaruuden. Jukka Jalosen joukkueet ovat myös pyrkineet lisäämään viivelähtöjen määriä tappioasemissa.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... On myös kiekkokontrolliin perustavia koulukuntia, jotka pelaavat takaa-ajoasemassa tai siirtyvät pelaamaan tuolloin viivelähdöin. Ajatuksena on hyökätä takaa-ajoasemassa laadukkaammin, mutta määriltään vähemmin hyökkäyksin...

Tämä on mielenkiintoinen juttu, koska kontroloidut hyökkäykset johtavat suhteessa paljon harvemmin maalintekotilanteisiin kuin nopeat suunnanmuutokset ja riistot hyökkäysalueella. Mielestäni tässä täytyy ottaa huomioon myös vastustaja eli jos heikompi joukkue johtaa viime hetkillä, paremman kannattaa hyökätä kontroloidusti, koska sen materiaalietu mahdollistaa yksi-yksi tilanteiden voiton. Heikomman taas kannattaa heittää kiekkoa maalille ja koska parempi joukkue organisoi puolustuksensa hyvin ja voittaa yleensä yksi-yksi tilanteet.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Tämä on mielenkiintoinen juttu, koska kontroloidut hyökkäykset johtavat suhteessa paljon harvemmin maalintekotilanteisiin kuin nopeat suunnanmuutokset ja riistot hyökkäysalueella. Mielestäni tässä täytyy ottaa huomioon myös vastustaja eli jos heikompi joukkue johtaa viime hetkillä, paremman kannattaa hyökätä kontroloidusti, koska sen materiaalietu mahdollistaa yksi-yksi tilanteiden voiton. Heikomman taas kannattaa heittää kiekkoa maalille ja koska parempi joukkue organisoi puolustuksensa hyvin ja voittaa yleensä yksi-yksi tilanteet.

Heikomman joukkueen osalta asia on juuri päinvastoin. Pelaamalla nopeasti ja puolinopeasti tappiotilanteessa ylöspäin syntyy jatkuvasti iso määrä irtokiekkoja. On päivänselvä asia, että irtokiekkojen voittaminen tapahtuu parempien pelaajien toimesta ja parempi joukkue saa niistä hyökkäyksiä organisoitumatonta heikompaa joukkuetta vastaan ja maalintekopaikat lisääntyvät paremmalle joukkueelle. Heikomman joukkueen on pelattava ottelun alusta alkaen puolustus- ja vastaiskupeliä. Tappiotilanteessa on alettava hyökätä, jotta tasoitus saataisiin aikaan. Huonomman joukkueen on hyökättävä viivelähdöillä ja kiekkokontrollilla sekä pidettävä korkes puolustusvalmius, koska nopea pystysuunnan peli kääntyy sille tappiolliseksi.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Heikomman joukkueen osalta asia on juuri päinvastoin. Pelaamalla nopeasti ja puolinopeasti tappiotilanteessa ylöspäin syntyy jatkuvasti iso määrä irtokiekkoja. On päivänselvä asia, että irtokiekkojen voittaminen tapahtuu parempien pelaajien toimesta ja parempi joukkue saa niistä hyökkäyksiä organisoitumatonta heikompaa joukkuetta vastaan ja maalintekopaikat lisääntyvät paremmalle joukkueelle. Heikomman joukkueen on pelattava ottelun alusta alkaen puolustus- ja vastaiskupeliä. Tappiotilanteessa on alettava hyökätä, jotta tasoitus saataisiin aikaan. Huonomman joukkueen on hyökättävä viivelähdöillä ja kiekkokontrollilla sekä pidettävä korkes puolustusvalmius, koska nopea pystysuunnan peli kääntyy sille tappiolliseksi.

Tässä meillä on selvä näkemysero.

Otetaan esimerkiksi Filppulan maali jatkoajalla Hämeenlinnassa, jossa hän vei Tuulolan yksi-ykkösessä kahville. Jos tilanne toistettaisiin sata kertaa, Filppula onnistuisi kiertämään Tuulolan ehkä kaksi kertaa ja saisi näin maalitilanteen. Jos taas samassa tilanteessa Filppula heittäisi kiekon sata kertaa roikkuna Lassilan maalille ja lähtisi haastamaan luistelemalla Tuulolaa, hän saisi maalitilanteen lähemmäs kymmenen kertaa. Vastaava tilanne on kentällisillä.

Tilastot eivät tue seuraavaa väitettäsi:

"On päivänselvä asia, että irtokiekkojen voittaminen tapahtuu parempien pelaajien toimesta ja parempi joukkue saa niistä hyökkäyksiä organisoitumatonta heikompaa joukkuetta vastaan ja maalintekopaikat lisääntyvät paremmalle joukkueelle."

Eli jos annat joukkueelle aikaa organisoitua puolustukseen ja lähdet viivelähdöllä, tilanne johtaa maalitilanteeseen 1/18 (muistaakseni), mutta riistokiekoista hyökkäysalueella suhde oli 1/7 (muistaakseni). Tällä perusteella tappiolla olevan joukkueen täytyy riskeerata ja hankkia noita riistokiekkoja, jotta voittamisen mahdollisuudet kasvavat. Tämä siis tilanteessa, jossa heikompi joukkue on tappiolla viimeissä erässä, kiekollisesti parempi joukkue voi luottaa siihen, että se saa omalla pelaamisella tarvittavat maalipaikat.
 

Kiekko-Kolli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks & KooKoo
Jotenkin luulen, että tuo kiekkokontrolli pelitapa on ruotsalaisten keksimä ylivarovainen ja passiivinen tapa pelata jääkiekkoa ja se perustuu seuraaviin asioihin: pidetään kiekkoa hallussa mahdollisimman paljon ja pitkään, jolloin peli hidastuu ja maalipaikat ottelussa vähenevät huomattavasti, joka taas tasoittaa joukkueiden taitoeroja ja antaa huonommallekin joukkueelle mahdollisuuden voittoon.

Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen erä joukkueiden A ja B välillä, jossa joukkue A kerätään huippuyksilöistä ja joukkue B sitten,no, b-luokan pelaajista.

Joukkueet pelaavat ensin 20 minuuttia pohjoisamerikkalaiseen tyyliin, jossa molemmat joukkueet lähtevät heti kiekon saatuaan hyökkäämään ja laukovat joka paikasta, laukaukset sitten jakaantuvat jotakuinkin joukkue A 25-30 laukausta ja ehkä 3-4 maalia, joukkue B noin 10-15 kutia ja 1-2 maalia. Eli ihan peruspelillä eroa tulee erässä noin 2 maalia, joten ero on melko selkeä.

Sitten pelataan uudestaan erä tällä modernilla kiekkokontrolli nysväys tyylillä jossa joukkueet hautovat kiekkoa maalin takana ja syöttelevät taaksepäin omalla alueella sekä vyöryttävät pitkiä kulmaralleja ilman kummempaa näkyvää tulosta, tuloksena joukkueelle A 7-14 laukausta ja ehkä 0-1 maalia ja joukkueelle B 1-5 laukausta ja todennäköisesti ei maaleja, mutta voihan noista kudeista yksi vaikka lipsahtaakin maaliin. Nyt sitten ero onkin erässä vain ehkä maali jos sitäkään joukkueelle A, joten yllätyksen mahdollisuus kasvaa, eikö?

No joo, melko kärjistettyjähän nuo minun esimerkit oli, mutta ehkä Jalosen pelikirja kiekko onkin sitten sidottu siihen tosiasiaan, että Suomen materiaalilla ei voi pelata suoraviivaista ja nopeaa kiekkoa, koska se olisi lähes itsemurha todellisia huippumaita vastaan, ikävä kyllä. Eli mainostettu pelirohkea tyyli onkin pohjimmiltaan hyvinkin varovainen tapa pelata lätkää, näin minä sen näen.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Tämä on mielenkiintoinen juttu, koska kontroloidut hyökkäykset johtavat suhteessa paljon harvemmin maalintekotilanteisiin kuin nopeat suunnanmuutokset ja riistot hyökkäysalueella.
Tässä siis puhutaan tappioasemassa pelaamisesta. Huomioon on otettava, että tuossa tilanteessa vastustaja pelaa johtoasemassa eli heidän ei tarvitse enää hyökätä vaan pelata vain riskittömästi. Kuinka helppoa tuollaista riskittömästi pelaavaa joukkuetta vastaan on saada riistoja ja päästä nopeisiin vastahyökkäyksiin? Erittäin vaikeaa. En minä ala ottamaan kantaa, että mikä on optimaalinen pelitapa, mutta ihan perusteltua on tappioasemassa hyökätä laadukkaita hyökkäyksiä hitailla lähdöillä kuin koittaa vaan hosua ja hakata päätä seinään.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tässä siis puhutaan tappioasemassa pelaamisesta. Huomioon on otettava, että tuossa tilanteessa vastustaja pelaa johtoasemassa eli heidän ei tarvitse enää hyökätä vaan pelata vain riskittömästi. Kuinka helppoa tuollaista riskittömästi pelaavaa joukkuetta vastaan on saada riistoja ja päästä nopeisiin vastahyökkäyksiin? Erittäin vaikeaa. En minä ala ottamaan kantaa, että mikä on optimaalinen pelitapa, mutta ihan perusteltua on tappioasemassa hyökätä laadukkaita hyökkäyksiä hitailla lähdöillä kuin koittaa vaan hosua ja hakata päätä seinään.

Kyse on kiekon palauttamisesta omiin ja kentällisen kokoamisesta hyökkäykseen lähtöön vst. kiekon palauttaminen välittömästi esim. keskialueelta hyökkäyspäähän. Jälkimmäisessä tilanteessa luodaan riskitilanne puolustavalle joukkueelle, nimenomaan siitä syytä, että se pelaa riskittömästi. Eli saadaan mahdollisuus vaihtovirheeseen, paineenalla tapahtuvaan virhesyöttöön, huonoon purkuun, kiekko katsomoon yms. tilanteisiin.
 

Fordél

Jäsen
Viivelähtöjen määrä on riippuvainen mm. siitä, paljonko erää kohti pelataan yv/av-peliä. Jukka Jalonen määritteli Urheilukanavan Petteri Sihvosen ohjelmassa viivelähtöjen optimimääräksi tuon 7/erä. Se on pieni määrä kaikista hyökkäyksistä, joista valtaosa tapahtuu kaikilla joukkueilla nopeasti ja puolinopeasti. Tässä vastaus uudelleen myös Fordélille, joka on tätä samaa asiaa kysynyt.

En saanut vieläkään vastausta siihen, että mistä juuri tuo seitsemän viivelähtöä tulee. Miksi se on juuri optimaalinen? Siihen en ole saanut vastausta enkä tule saamaankaan, koska kaikkihan riippuu vastustajastakin, jonka pelaamiseen on reagoitava. Tällöin mitään optimaalista lukua ei mielestäni voida määrittää, koska sekin vaihtelee vastustajan mukaan.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös