Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[K.Pylkkänen]

Maalia edelsi joukkueen pelitavan mukainen hidas hyökkäyksiinlähtö. .

Joo oli siinä viive toki, mutta kyllä minä lasken sen ns. läpisyötöksi. En varsinaiseksi viisikkohyökkäykseksi. Mutta joo, viive oli tarpeen.

 

[Fordél]

Maalia edelsi joukkueen pelitavan mukainen hidas hyökkäyksiinlähtö. Nummelin sai kiekon, vei sen maalin taa ja odotti koko viisikon organisoitumisen ja nosti jalalla ylös ja syötti Niskalalle, joka syötti keskelle Kontiolalle. Yllätys oli, että Tshekki teki alkeellisen virheen ja jätti Kontiolalle avoimet ovet luistella keskeltä läpi kentän aina maalin tekoon asti. Toista kertaa Tshekki ei tähän virheeseen enää syyllistynyt.

Oliko Suomella tilanteessa vaihto kesken?

En tilastoinut viivelähtöjen määrää, mutta aika monesti niitä käytettiin kun vaihto oli kesken. Näin tapahtui varsinkin jatkoajalla.

 

[Isaskar]

Kun kirjoitit että Ruutun kommentti oli hyvä, niin tarkoititko sillä sitä että sisällöllisesti sillä oli arvoa, vai sitä että se oli hyvä suhteessa siihen millaista kompetenssia häneltä voidaan olettaa, vaikka esimerkiksi edelleen kiinnostaisi tietää mitä tämä peli on johon pitäisi keskittyä ilman taktiikkaa?

Et varmasti saa tuohon kysymykseen vastausta, koska kukaan ei väitä ettei taktiikkaan pitäisi lainkaan keskittyä. Ruutukin puhuu painotuksista, ei mistään mustavalkoisesta yhteen asiaan keskittymisestä.

Itse tulkitsen Ruudun sanomisia niin, että hän tuo julki monen muunkin pelaajan mielipiteen Suomen valmennusjohdosta. En jaksa uskoa, että Ruutu olisi niin kovin kiinnostunut siitä, mitä eri toimittajat lehtiinsä kirjoittavat ja kuinka kuinka paljon energiaa siihen tuhlaavat.

 

[TosiFani]

No nämä ovat puhdasta lässytyskamaa, en edes ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan että ei pitäisi kiinnittää huomioita taktiikkaa vaan peliin, mitä tämä peli sitten on, eikä peli juurikin koostuu taktiikoista/pelitavoista ja vastaavista. Nenhän sen pelin muodostavat, tai ainkin organisoidun jääkiekon, vai miten keskitytään peliin ilman taktiikkaan tai ilmeisesti ilman mitään yhteistyömallia pelin pelaamisesta.

En väitä että Sihvosen analyysit olisivat jotain kaiken kattavia, eivät olekaan, tai oikeassa, mutta ei tälläinen Wallinheimolainen/Ruutulainen kiekko pussiin/enemmän tunnetta analyysi anna yhtään sen enempää...

Mielestäni Sihvonen oli oikeassa analysoidessaan Kukkosen toimintaa, mutta hänen analyysinsä johtopäätös oli mielestäni väärä. Kukkonen ei pelannut tilannetta väärin, koska ei osaa lukea peliä tai on puukäsi vaan koska ei osannut käsitellä henkistä painetta. Kukkosen kohdalla tämä näkyi koko pelin jatkuvana ränniin lyömisenä ja lähes muulla joukkueella pelaamisen arkuutena.

Pelirohkeus ja kiekollinen peli vaatii... niin, rohkeutta pelata. Nyt pelin tärkeys ja vastustajan pelin kääntäminen teki Suomen pelistä liian varovaista ja tätä kautta pelin kontrolli annettiin Tsekille. Mielestäni tässä pelissä pelikirjalla ei ollut merkitystä, se oli aivan yhtä hyvä kuin aikaisemminkin, vaan joukkueen kokemattomuus tuli näkyviin.

 

[siffa]

Oliko Suomella tilanteessa vaihto kesken?
En tilastoinut viivelähtöjen määrää, mutta aika monesti niitä käytettiin kun vaihto oli kesken. Näin tapahtui varsinkin jatkoajalla.

En ole varma, mutta maalin tekoaika 0,55 viittaa siihen, että kyseessä oli vaihto meneillään ja viisikko kerättiin kasaan viiveehyökkäykseen. Kyse oli tyypillisestä viivelähdöstä, joita kiekkokontrollijoukkueet tekevät. Tilastoin pelin viivelähdöt: Suomi 6+3+7=16 ja Tshekki 3+5+5=13. Viivelähdöt tilastoin vain 5vs5-pelissä, joten yv/av:llä enkä jatkoajalla niitä tilastoi.

 

[Fordél]

En ole varma, mutta maalin tekoaika 0,55 viittaa siihen, että kyseessä oli vaihto meneillään ja viisikko kerättiin kasaan viiveehyökkäykseen. Kyse oli tyypillisestä viivelähdöstä, joita kiekkokontrollijoukkueet tekevät. Tilastoin pelin viivelähdöt: Suomi 6+3+7=16 ja Tshekki 3+5+5=13. Viivelähdöt tilastoin vain 5vs5-pelissä, joten yv/av:llä enkä jatkoajalla niitä tilastoi.

Eli tehdäänkö viivelähtö siksi, että saadaan vaihto suoritettua rauhassa vai siksi, että saadaan kontrolloitu hyökkäys vai sekä että?

 

[tant gredulin]

Eli tehdäänkö viivelähtö siksi, että saadaan vaihto suoritettua rauhassa vai siksi, että saadaan kontrolloitu hyökkäys vai sekä että?

Ja aatteleppa, jos pelaajan pitää miettiä sitä :)Ettei vaan olisi Kukkonen sortunut tähän...

 

[siffa]

Eli tehdäänkö viivelähtö siksi, että saadaan vaihto suoritettua rauhassa vai siksi, että saadaan kontrolloitu hyökkäys vai sekä että?

Viivelähtöjä omasta päästä tehdään kaikista oman pään pelitilanteista lähtien sen takia, että saadaan kontrolloitu hyökkäys aikaiseksi. Viivelähtöjä (esim. pakki-pakki-pakki syöttöketjua) tehdään kovan karvauksen alta aina rauhallisiin vaihtotilanteisiin saakka. Viivelähdöt erottaa muista hyökkäyksiinlähdöistä se, että ne eivät ole nopeita eivätkä puolinopeita (pakki-pakki) hyökkäyksiinlähtöjä. Hitaisiin lähtöihin viivelähtöjen lisäksi kuuluu kiekottelu, jota pakit ja hyökkääjät tekevät keskenään syötellen omalla puolustusalueella. Kun pelaajat palauttavat kiekon taaksepäin omalle pelaajalle tai hakevat volttaamalla uuden vauhdin, niin merkitsen ne hitaiksi lähdöiksi.

 

[siffa]

Ja aatteleppa, jos pelaajan pitää miettiä sitä :)Ettei vaan olisi Kukkonen sortunut tähän...

Pelaaja, useimmiten puolustaja, päättää aina sen, milloin lähdetään viiveellä, puolinopeasti tai nopeasti omasta päästä. Näin pelaaja toimii silloin, kun valmentaja on antanut käskytyksen siitä, että peliä rytmitetään esim. kolmella rytmillä. Pelaajat ovat fiksuja ihmisiä ja oppivat ja pystyvät tähän päätöksentekoon helposti. Kun kiekko riistetään vastustajalta ja, kun nopealla hyökkäyksellä päästään iskemään organisoitumatonta vastustajaa vastaan, pelaaja reagoi aina niin, että käynnistää nopean hyökkäyksen.

Kun valmentaja antaa käskyn pelata jatkuvasti vain nopeasti tai puolinopeasti, niin pelaajat toteuttavat tätä pelitapaa. Silloin ei hitaita hyökkäyksiä ole edes pelaajien vaihtotilanteissa.

 

[Gags]

Ero Summasen ja Sheddenin välillä on ollut Urheilulehden kirjoituksissa se, että Summanen peluuttaa UL:n mukaan modernimmalla pelikirjalla kuin Shedden.

UL:hän on todettu käräjäoikeuden päätöksellä kirjoittavan valheita, joten ehkä nämä viittaukset ko. lehteen olisi syytä jättää kokonaan tekemättä?

 

[tant gredulin]

Kun valmentaja antaa käskyn pelata jatkuvasti vain nopeasti tai puolinopeasti, niin pelaajat toteuttavat tätä pelitapaa. Silloin ei hitaita hyökkäyksiä ole edes pelaajien vaihtotilanteissa.

No itse asiassa mä yritin vaan olla hauska ja vähän keventää kalkkunalla tätä joukkueen rillaamista. Se ei ilmeisesti teillä päin ole tapana.

 

[Pappa1]

Olen huono kirjoittamaan ajatuksiani, mutta kokeillaan.

Jalonen on hyvä valmentaja, seurajoukkueelle. Pelitapa saadaan iskostettua kesän aikana ja hioa loppuun syksyn aikana. Nyt käy niin, että muutamassa viikossa pitäisi oppia aivan uusi pelitapa (suurimmalle osalle pelaajista käy näin). Esimerkkinä juuri vaikkapa Kukkonen, useita vuosia pelannut seurajoukkueessa aivan erisysteemillä ja sitten pitäisi alkaa kiekottelemaan etc. Sihvosta tähän väliin sen verran, hän mainitsi, että joukkueen pitäisi pystyä pelaamaan omalla alueella 5vs2 peliä (eli kiekottelemaan), mutta nyt selkäytimestä tulee perus hätäripurku, vaikka vieressä olisi kaveri, koska ollaan oltu alakynnessä viimeiset 5min. Eli sikäli voisin jopa sanoa, että Shedden oli jossain mielessä parempi valmentaja, lyhyeen rypeämään. Todistihan Pietiläkin (Ilveksessä), että hetkellisesti ja yksittäisissä peleissä tunteella voitetaan pelejä. Pitkässä juoksussa ilman pelitapaa kävi miten kävi.

Eipä tässä oikein syyttävää sormea kenenkään voi osoittaa, mutta kaikkien eduksi olisi, jos Jalonen lähtisi pois. Hankittaisiin joka vuosi uusi tunteen nostattaja. Mutta jos Jalosen haluttaisiin onnistuvan niin pitäisi melkein lähteä Latvia linjalle. Valmentaa kovaa seurajoukkuetta ja sieltä valita kaksi - kolme ketjullista äijiä kisakoneeseen ja pakolliset nhl-vahvistukset mediaa rauhoittamaan. Ei tästä muuten tule mitään.

E. Gagsille sen verran, että kolmesta pääsyytteestä kaksi meni UL:n hyväksi ja joku haamukirjoitus juttu Harkimolle.

Harkimo myönsi itse oikeudessa, että hänellä on paha lukihäiriö, hän on sanasokea ja äidinkieleltään ruotsalainen

 

[Maple Leaf]

Gagsille sen verran, että kolmesta pääsyytteestä kaksi meni UL:n hyväksi ja joku haamukirjoitus juttu Harkimolle.

Päätoimittaja Jukka Rönkä, UL:n nettisivut 21.5.2010:

"Raskain syyte koski sitä, että Hjallis Harkimo olisi ripittänyt pelaajat lauantain 10. tammikuuta 2009 pelatun SaiPa-ottelun jälkeen. Tältä osin meillä oli jutussa selkeä asiavirhe: tämä kuvattu episodi ei tapahtanut SaiPa-ottelun jälkeen, vaan muutama tunti sitä ennen samaisena lauantaina. Sen lisäksi episodi tapahtui valmentajien kopissa, joka on pelaajien pukuhuoneen perällä, ja paikalla tässä tilaisuudessa oli vain valmennusjohto ja urheilutoimenjohtaja Matti Virmanen."

Urheilulehdessä olivat väärin vain siis tapahtuneen paikka, aika ja osallistujat. Ihan luotettavaa uutisointia siis.

 

[siffa]

UL:hän on todettu käräjäoikeuden päätöksellä kirjoittavan valheita, joten ehkä nämä viittaukset ko. lehteen olisi syytä jättää kokonaan tekemättä?

Kun nyt oikein kysymysmerkin kanssa kysyt, niin vastaan tämän kerran. Viittaan Suomessa käynnistetyssä ja nyt hyvin vilkkaana käyvässä jääkiekon pelikirjakeskustelussa aina Urheilulehteen, jonka päätoimittaja Jukka Rönkä näki Suomen suosituimman urheilulajin osalta mustan aukon jääkiekon pelikirjakeskustelussa ja mahdollisti sen aloittamisen Urheilulehdessä.

Tänään on STT jakanut tietoa tuosta Harkimo/UL käräjöinnistä. STT kirjoittaa asiasta:" Langettava tuomio tuli kohdasta, joka koski haamukirjoittajaa. Sen sijaan oikeus hylkäsi syytekohdan, joka koski perättömäksi osoittautunutta tietoa pelaajien haukkumisesta. Se viittasi tässä kohdin tietolähteen kiihtymykseen ja väärinkäsityksen mahdollisuuteen. Urheilulehden päätoimittaja oli pääasian osalta helpottunut: Pidän tätä merkittävänä linjauksena siinä mielessä, että tämä mahdollistaa sen, että voidaan tarvittaessa hyvinkin kriittisesti ja suoraan puhua asioista. Siinä mielessä tämä ei millään tavalla ainakaan kavenna sananvapautta."

Edit: Rönkä kirjoittaa oikeusjutusta Urheilulehden nettisivuilla. Kysymykseen, että vaikuttaako käräoikeuden päätös Urheilulehden kirjoittamiseen Harkimosta, hän vastaa:"Ei millään tavoin".

 

[siffa]

No itse asiassa mä yritin vaan olla hauska ja vähän keventää kalkkunalla tätä joukkueen rillaamista. Se ei ilmeisesti teillä päin ole tapana.

Et kai kuitenkaan pannut pahaksi, kun kerroin sinullekin opiksi hieman pelin rytmityksestä?

 

[Fordél]

Viivelähtöjä omasta päästä tehdään kaikista oman pään pelitilanteista lähtien sen takia, että saadaan kontrolloitu hyökkäys aikaiseksi. Viivelähtöjä (esim. pakki-pakki-pakki syöttöketjua) tehdään kovan karvauksen alta aina rauhallisiin vaihtotilanteisiin saakka. Viivelähdöt erottaa muista hyökkäyksiinlähdöistä se, että ne eivät ole nopeita eivätkä puolinopeita (pakki-pakki) hyökkäyksiinlähtöjä. Hitaisiin lähtöihin viivelähtöjen lisäksi kuuluu kiekottelu, jota pakit ja hyökkääjät tekevät keskenään syötellen omalla puolustusalueella. Kun pelaajat palauttavat kiekon taaksepäin omalle pelaajalle tai hakevat volttaamalla uuden vauhdin, niin merkitsen ne hitaiksi lähdöiksi.

Teeppä vielä tilastoja siitä, että mistä viivelähtö johtuu? Väitän, että aika paljon niihin ajaudutaan vaihtojen takia.

Ja jos Suomellakin oli viime pelissä alle 20 viivelähtöä, mutta pelin aikana keskimäärin tulee lähemmäs 120 hyökkäystä niin aika pientä osaa nuo näyttelevät pelissä. Tuosta 120 lähtee puolustusalueelta keskimäärin 75 hyökkäystä, joten siihenkin nähden ei puhuta mitenkään erityisen merkittävästä asiasta. Ja varsinkin maalinteon suhteenhan niiden rooli ei ole läheskään yhtä merkittävä kuin vastahyökkäysten, joista syntyy paljon todennäköisemmin maali kuin organisoiduista hyökkäyksistä. Mutta tietysti kiekkokontrollin ja pelin hallinnan kannalta niillä on oma merkityksensä.

 

[tant gredulin]

Et kai kuitenkaan pannut pahaksi, kun kerroin sinullekin opiksi hieman pelin rytmityksestä?

En tietenkään, oppia ikä kaikki. Mutta jatkan kuitenkin tällä valitsemallani siipikarjalinjalla ja vastaan, että osa kuitenkin valuu kuin vesi hanhen selästä :)

 

[steepler]

Ruutu puhuu minusta ihan asiaa. Toki asia ei ole ihan noin yksinkertainen, mutta televisiossa ja lyhyessä kommentissa on pakko tiivistää.

Toki onhan tuo lähtökohtaisesti asiaa, itsekin tiedän sen varsin hyvin, kestävyysurheilua harrastaneena, että henkisellä tilalla on mieletön merkitys urheilusuoritukseen. Jos esimerkiksi jossain juoksussa keskittyminen ei ole kunnossa niin suoritus saattaa olla selvästi huonompi mitä kunto edellyttäisi. Joku Michael Jordan, vaikka oli toki mielettömän lahjakas fyysisesti, pystyi silti henkisillä ominaisuuksillaan vaikka väkisin puristamaan joukkueelleen voittoja, toki siinäkin taustalla oli pelikirja ja Jacksonin valmennusta, mutta silti Jordanin henkinen panos oli äärimmäisen suuri.

Tässä tavallaan Ruutu on niin monimutkaisen asian kanssa tekemisissä että hän luo mielestäni väärää mielikuvaa esimerkiksi koko henkisen valmennuksen prosessista yliyksinkertaistamalla asiaa. Miten siihen esimerkiksi reagoitaisiin jos joku kommentaattori heittäisi että, pelikirja kuntoon ja se on siinä, tämäkin olisi liian yksinkertainen juttu, mutta tietyssä määrin huomattavasti helpommin toteutettavissa kuin tämä Ruudun esittämä asia.

Ruutu luo mielestäni tälläisillä kommenteilla valmennusjohdon suuntaan jopa epärealistisia odotuksia. Oikeasti tuo aihe on niin vaikea ja monimutkainen käsiteltäväksi, maailmasta tuskin löytyy ketään jolla siihen on joku valmis sapluuna olemassa, että voi olla kohtuutonta edes vaatia valmennusjohdolta asian kovinkaan varmaa hallitsemista. Ruutu kuitenkin luo enemmän tai vähemmän sellaista mielikuvaa että ei tuo mitenkään erityisen vaikea homma ole. Toki tässä on mukana vahvaa tulkintaa sanomisista, mutta jos ajatellaan että Ruutu tuossa kritisoi valmennusjohtoa siitä että Suomi ei ollut tietyssä henkisessä tilassa.

 

[siffa]

Teeppä vielä tilastoja siitä, että mistä viivelähtö johtuu? Väitän, että aika paljon niihin ajaudutaan vaihtojen takia.

Kun joukkue pelaa nopeaa pystysuunnan kiekkoa, ei se ajaudu viivelähtöihin edes vaihtotilanteissa. Olen katsonut paljon pelejä, joissa viivelähtöjä on ollut 1. erässä, mutta 3. erän loppukiritilanteessa häviöllä oleva joukkue on alkanut pelata vain nopeita hyökkäyksiinlähtöjä kaikissa pelitilanteissa. Peliä myös viivelähdöillä rytmittävät joukkueet eivät ajaudu vaihtojen takia viivelähtöihin vaan käyttävät vaihtotilanteita hyväkseen saadakseen kontrolloidun koko tiiviin viisikon hyökkäyksen aikaan.

Ja jos Suomellakin oli viime pelissä alle 20 viivelähtöä, mutta pelin aikana keskimäärin tulee lähemmäs 120 hyökkäystä niin aika pientä osaa nuo näyttelevät pelissä. Tuosta 120 lähtee puolustusalueelta keskimäärin 75 hyökkäystä, joten siihenkin nähden ei puhuta mitenkään erityisen merkittävästä asiasta. Ja varsinkin maalinteon suhteenhan niiden rooli ei ole läheskään yhtä merkittävä kuin vastahyökkäysten, joista syntyy paljon todennäköisemmin maali kuin organisoiduista hyökkäyksistä. Mutta tietysti kiekkokontrollin ja pelin hallinnan kannalta niillä on oma merkityksensä.

Tätä samaa asiaa olen muistuttanut jo useaan kertaan. Kaikki joukkueet hyökkäävät eniten nopeasti ja puolinopeasti. Viivelähtöjen optimaalisen määrän on Jukka Jalonen määritellyt 7/erä. Viivelähdöt päättyvät hyvin usein kiekon menetykseen, mutta tiivis viisikko on valmiina riistämään kiekon takaisin, jolloin syntyy nopean hyökkäyksen tilaisuus organisoitumatonta vastustajaa vastaan. Nopeat hyökkäykset organisoimatonta vastustajaa vastaan ovat tehokkain tapa tehdä maali 5vs5 pelissä.

 

[Johannes]

Tätä samaa asiaa olen muistuttanut jo useaan kertaan. Kaikki joukkueet hyökkäävät eniten nopeasti ja puolinopeasti. Viivelähtöjen optimaalisen määrän on Jukka Jalonen määritellyt 7/erä. Viivelähdöt päättyvät hyvin usein kiekon menetykseen, mutta tiivis viisikko on valmiina riistämään kiekon takaisin, jolloin syntyy nopean hyökkäyksen tilaisuus organisoitumatonta vastustajaa vastaan. Nopeat hyökkäykset organisoimatonta vastustajaa vastaan ovat tehokkain tapa tehdä maali 5vs5 pelissä.

Suomi teki 13 maalia 7 pelissä (muistaakseni). Kuinka monta tällaista kuvailemaasi maalia Suomi teki Saksassa ja mitä joukkueita vastaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kun tätä 7/erä viivelähtöjen määrää nähtävästi pidetään lähes oppikirjamaisena faktana.

 

[Maple Leaf]

Olen katsonut paljon pelejä, joissa viivelähtöjä on ollut 1. erässä, mutta 3. erän loppukiritilanteessa häviöllä oleva joukkue on alkanut pelata vain nopeita hyökkäyksiinlähtöjä kaikissa pelitilanteissa.

Ei kai sentään? Että pelin lopulla häviöllä oleva joukkue yrittää päästä vastustajan maalille mahdollisimman nopeasti? Onneksi tilastosi todistavat tämän, sillä muuten moista vaihtoehtoa ei tulisi ajatelleeksikaan. Että sellaista tekevät!

 

[Fordél]

Olen katsonut paljon pelejä, joissa viivelähtöjä on ollut 1. erässä, mutta 3. erän loppukiritilanteessa häviöllä oleva joukkue on alkanut pelata vain nopeita hyökkäyksiinlähtöjä kaikissa pelitilanteissa.

Niin tämähän on itsestään selvää. Jos olet pelin loppupuolella tappiolla niin tottakai silloin pyritään mahdollisimman nopeisiin hyökkäyksiinlähtöihin.

Peliä myös viivelähdöillä rytmittävät joukkueet eivät ajaudu vaihtojen takia viivelähtöihin vaan käyttävät vaihtotilanteita hyväkseen saadakseen kontrolloidun koko tiiviin viisikon hyökkäyksen aikaan.

Mikähän ero näillä on? Keskeisintä tässä on se, että vaihdoilla ja viivelähdöillä on selkeä syy-seuraus-suhde. Ilman viivelähtöä ei vaihtotilanteessa ole mahdollista saada aikaan kontrolloitua koko viisikon hyökkäystä. Taas kerran siis täysin itsestään selvä asia.

Tätä samaa asiaa olen muistuttanut jo useaan kertaan. Kaikki joukkueet hyökkäävät eniten nopeasti ja puolinopeasti. Viivelähtöjen optimaalisen määrän on Jukka Jalonen määritellyt 7/erä.

Ja mihin tämä 7/erä perustuu? Pakkohan sillä on olla joku selkeä peruste taustalla kun kerran laji on näin tarkasti pystytty analysoimaan.

Mielestäni on aika absurdia heittää tällaisia optimaalisia määriä, koska peli on aina reagoimista vastustajan pelaamiseen. Jos vastassa olisi sihvosmaiseen tapaan koneita, voitaisiin joku luku heittää, mutta kun kyse on inhimillisestä toiminnasta, täytyy osata reagoida.

 

[TosiFani]

En ole varma, mutta maalin tekoaika 0,55 viittaa siihen, että kyseessä oli vaihto meneillään ja viisikko kerättiin kasaan viiveehyökkäykseen. Kyse oli tyypillisestä viivelähdöstä, joita kiekkokontrollijoukkueet tekevät. Tilastoin pelin viivelähdöt: Suomi 6+3+7=16 ja Tshekki 3+5+5=13. Viivelähdöt tilastoin vain 5vs5-pelissä, joten yv/av:llä enkä jatkoajalla niitä tilastoi.

Tässä esimerkki sinun tilastointisi merkityksettömyydestä eli olet tilastoinut hienosti pelin viivelähdöt, mutta et pystynyt sanomaan mistä johtui maalia edeltävä viivelähtö eli syy-seuraus -ketju on vajaa. Ja väite, ettet tätä pysty seuraamaan pelissä on vähintäänkin mielenkiintoinen, sillä viivelähdön aikana on hyvää aikaa merkitä viiva syy sarakkeeseen. Tai sitten insinöörikoulutus antaa aika kapean havainnointikyvyn, sillä ainakin kasvatustieteen observoinneissa joutuu havainnoimaan useampia asioita samalla hetkellä ja vielä kirjaamaan ne. Ehkä sinun pitää kehittää observointipöytäkirjaasi ja lisätä sinne muutama sarake, niin voisit ehkä osallistua pelikirjakeskusteluun muutenkin kuin kertomalla pelin viivelähdöt ja referoimalla lehtijuttuja.

 

[siffa]

Suomi teki 13 maalia 7 pelissä (muistaakseni). Kuinka monta tällaista kuvailemaasi maalia Suomi teki Saksassa ja mitä joukkueita vastaan. Olisi mielenkiintoista tietää, kun tätä 7/erä viivelähtöjen määrää nähtävästi pidetään lähes oppikirjamaisena faktana.

Asiallisiin kysymyksiin pyrin vastaamaan. En rekisteröinyt MM-kisoissa kuin viimeisen Tshekki-ottelun 1-0 maaliin päättyneen hyökkäyksen, joka lähti Suomen maalin takaa viivehyökkäyksenä. Viivelähdöillä on muitakin perusteita kuin niiden päättäminen maalitilanteeseen. Näistäkin löytyy jo keskustelua SM-liigan 2010 pelikirjat viestiketjussa. Toistan kuitenkin sinulle ainakin vielä kerran viivelähtöjen tarkoituksesta joitain asioita.

Viivelähtöjen osalta ei ole yksistään tavoitteena tehdä maaleja, vaikka päätavoitteena se on aina oltava. Viivelähdöillä organisoidaan oma viisikko hyökkäyksiin, joiden tarkoituksena on saada myös kulmapelejä vastustajan päädyssä aikaan ja aiheuttaa niillä vastustajille jäähyjä. Vastustajan päätyyn voidaan edetä viivelähdön jälkeen syöttöketjuilla tai pelata päätykiekkoja (MM-kisoissa Petteri Nummelin). Päätykiekkoihin karvataan jaloslaisissa viivehyökkäyksissä kolmelta kaistalta ja pyritään kääntämään nopeasti maalipaikkoja. Mikäli kiekko menetetään, niin oma viisikko on tiiviisti kasassa ja valmiina puolustamaan. Viiveellä hyökkääminen lisää puolustuspelin nopeutta.

Viivelähtöjen määrä on riippuvainen mm. siitä, paljonko erää kohti pelataan yv/av-peliä. Jukka Jalonen määritteli Urheilukanavan Petteri Sihvosen ohjelmassa viivelähtöjen optimimääräksi tuon 7/erä. Se on pieni määrä kaikista hyökkäyksistä, joista valtaosa tapahtuu kaikilla joukkueilla nopeasti ja puolinopeasti. Tässä vastaus uudelleen myös Fordélille, joka on tätä samaa asiaa kysynyt.

 

[siffa]

Niin tämähän on itsestään selvää. Jos olet pelin loppupuolella tappiolla niin tottakai silloin pyritään mahdollisimman nopeisiin hyökkäyksiinlähtöihin.

Tämä ei ole ollenkaan itsestään selvä asia. Takaa-ajoasemassa useimmat joukkueet alkavat pelata nopeasti, jolloin hyökkäyksien lukumäärä on korkea. On myös kiekkokontrolliin perustavia koulukuntia, jotka pelaavat takaa-ajoasemassa tai siirtyvät pelaamaan tuolloin viivelähdöin. Ajatuksena on hyökätä takaa-ajoasemassa laadukkaammin, mutta määriltään vähemmin hyökkäyksin. Tätä koulukuntaa ovat edustaneet esim. useat ruotsalaiset ja jotkut kanadalaiset joukkueet. B-Å Gustafssonin joukkueet lisäävät kiekkokontrollilähtöjä tappioasemissa. Toissakauden Detroit teki samoin, kun se voitti NHL-mestaruuden. Jukka Jalosen joukkueet ovat myös pyrkineet lisäämään viivelähtöjen määriä tappioasemissa.